Kymmenen vuotta sitten silloinen presidenttiehdokas Sauli Niinistö kampanjoi vastakkainasettelun ajan olevan ohi. Viime aikoina moista ajatusta on voinut muistella vain päätään pyöritellen. Poliittinen keskustelu ja sosiaalisessa mediassa käyty huutelu on käynyt tänä syksynä kiivaana ja kuilu erilaisesti ajattelevien välillä vain kasvaa.
Myös politiikkojen mediakäyttäytymisessä on nähty kahta ääripäätä. Älytön en kommentoi –retoriikka on perussuomalaisten piirissä kasvanut, mikä on ennenkuulumatonta. Päätöksentekoon liittyviin kysymyksiin vastaamasta kieltäytyminen on täysin leveäperäistä touhua. Poliitikon pitää kantaa vastuu tekemistään päätöksistä ja perustella niitä.
Toista ääripäätä edustaa pääministeri Juha Sipilän historiallinen televisiopuhe, jossa hän parhaaseen katseluaikaan kysymättä selitti ja perusteli palkansaajiin kohdistuneita leikkauksia ja yritti saada kansaa ymmärtämään leikkauspaketin välttämättömyyden.
Toinen ammattiryhmä, jolta toimittajat usein pyytävät kommentteja, on tutkijat. Poliittiset kohut, maailman selittäminen ja asioiden kontekstiin laittaminen ovat tilanteita, jolloin tieteellisen tutkimuksen asiantuntijoita kaivataan. Helmikuussa julkaistun Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkimuksen mukaan tutkijat suhtautuvat pääosin myönteisesti mediayhteistyöhön. Valtaosa tutkijoista oli sitä mieltä, että osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää.
Samoilla linjoilla olivat myös haastattelemamme tutkijat (s. 13–16), jotka kokevat yhteiskunnallisen keskustelun osaksi työtään. Se on hyvä kuulla. Kaiken tietomäärän keskellä on äärimmäisen tarpeellista saada tieteellistä tietoa eikä vain kenenkään mutuilua. Oli sitten aihe tietotekniikkaan vaikutus oppimistuloksiin tai elämäntapojen liittyminen sydän- ja verisuonisairauksiin.
Yliopistolaissakin yliopiston tehtäviin määritellään kuuluvaksi vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa ja tutkimustulosten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäminen. On siten kaikkien etu, että alansa huippuasiantuntijat kertovat tutkimuksistaan ja siten uusi tieto leviää yliopiston ulkopuolelle. Oulun yliopisto onkin tarttunut tähän kunnolla perustaessaan rehtoraattiin yhteistyösuhteista vastaavan rehtorin. Tämä on hyvä askel ja toivottavasti tulokset näkyvät pian, jotta tutkimusrahoituksen kaventuessa korvaavaa rahoitusta tulee tilalle.
