Tekoäly voi tulevaisuudessa tunnistaa rintasyövän mammografiakuvasta. Päivittäin se suosittelee suoratoistopalvelun käyttäjälle tämän mieltymysten mukaisia elokuvia ja kappaleita. Algoritmit rakentavat maailmankuvaamme sosiaalisessa mediassa, ja neuroverkot voivat tehdä taidetta.
Tekoäly on ihmistä nopeampi, tarkempi ja halvempi perkaamaan laajoja datamassoja, vaan voiko tekoäly tehdä tiedettä?
Oulun yliopiston professori Olli Silvén konenäön ja signaalianalyysin keskuksesta innostui pohtimaan aihetta.
“Tämä on filosofinen kysymys, ja merkittävän laaja sellainen. Tekoäly on tiedettä ja työkalu tieteen tekoon, vaan tekeekö se sinänsä tiedettä”, Silvén miettii.
Tekoäly on aina jonkun luoma, eikä itsenäinen tai tietoinen, hän muistuttaa. Vaikka tekoälyä ja koneoppimista voi käyttää työkaluna tutkimuksessa, tieteen tekemisen subjekti on tekoälyn luoja tai käyttäjä – ei tekoäly, sanoo Silvén.
Tiede luo uutta tietoa ja organisoi sitä. Tutkimusta ohjaa ihmisen uteliaisuus: halu saada uutta informaatiota ja ymmärtää ilmiöitä sekä maailmaa paremmin.
Tieteentekijällä eli ihmisellä on oma tahto, joka koneilta ja ohjelmilta puuttuu, Silvén sanoo.
“Tekoäly ei siis varsinaisesti tutki. Tekoäly toimii sille annetun tiedon varassa, eikä luo itsenäisesti uutta. Sillä ei ole omaa uteliaisuutta, ellei sitä ole sille rakennettu. Tähän mennessä tekoäly ei ole vielä tehnyt tiedettä.”
Silvénin mukaan tieteessä etsitään asioita tai aiheita, joista ei vielä ole tietoa, tai hankitaan lisätietoa jostakin aiheesta. Tekoäly voi löytää ja luoda uusia kombinaatioita ja koneoppimalla voidaan tunnistaa rakenteita, mutta toimintaperiaatteen taustalla on jo saavutettu tieto ja ymmärrys.
“Miten saisimme tekoälyn hakemaan sellaisia asioita, joista sillä tai meillä ei ole vielä tietoa?”
Siihen, että tekoälyä ohjaisi uteliaisuus on vielä pitkä matka, Silvén kertoo.
“Tekoäly ei siis voi tehdä tiedettä – toistaiseksi.”
