EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille Suomi on reilun vuoden päästä maksullinen maa. Eduskunta päätti lukuvuosimaksujen käyttöönotosta Suomen korkeakouluissa viime vuoden loppupuolella. Maksut astuvat voimaan syksyllä 2017 vieraskielisissä koulutuksessa aloittavilla opiskelijoilla.
Maksun alaraja on vähintään 1 500 euroa lukuvuodessa, mutta siitä ylöspäin korkeakoulut voivat määritellä maksun suuruuden itse. Osa korkeakouluista on julkistanut lukuvuosimaksujensa suuruuden.
Pelin avasi Lappeenrannan teknillinen yliopisto, joka ilmoitti lukuvuosimaksuksi 10 000 euroa. Helsingin yliopistossa lukuvuosimaksuhaitari taas on koulutusohjelmasta riippuen 10 000–25 000 euroa. Tampereella opetus on hieman Helsinkiä halvempaa: Tampereen yliopiston hintahaarukka on noin 10 000–15 000 euroa, ja Tampereen teknillisen yliopiston 12 000–16 000 euroa.
Oulussa lukuvuosimaksut ovat asettumassa 10 000–20 000 euroon koulutusohjelmasta riippuen. Tarkkaa euromäärää ei ole vielä päätetty, yliopiston rehtori Jouko Niinimäki sanoo.
”Seuraamme muita yliopistoja ja asetumme kaltaistemme yliopistojen joukkoon. Emme halua olla muita olennaisesti kalliimpia tai halvempia.”
Maksullisuus tiputtaa opiskelijamääriä
Hintalappu aiemmin maksuttomissa opinnoissa tulee karsimaan ison osan kv-opiskelijoista. Esimerkki löytyy Ruotsista, jossa otettiin vuonna 2011 käyttöön lukuvuosimaksut EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tuleville. Tuloksena opiskelijoiden määrä putosi puoleen, eikä ole vieläkään noussut ennalleen.
Näin tulee todennäköisesti käymään myös Suomessa. Suomessa opiskelee tällä hetkellä noin 20 000 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa, joista valtaosa on kotoisin EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta.
”Asiakaskunta, joka on tullut ilmaisuuden perässä, ei pysty tulemaan enää tilanteessa, jossa opetus on muuttunut maksulliseksi. Tämä asiakaskunta loppuu heti kun maksut tulevat. Meillä on monta laihaa vuotta edessä, ennen kuin sana meistä leviää uuteen asiakaskuntaan, joka on valmis maksamaan koulutuksesta”, Jouko Niinimäki arvelee.
Oulun yliopistossa on yhteensä 18 kansainvälistä maisteriohjelmaa, ja niitä on kaikissa tiedekunnissa humanistista tiedekuntaa lukuun ottamatta.
Viime vuosina maisteriohjelmien opiskelijoista 80-90 prosenttia on ollut EU/Eta-alueen ulkopuolisten maiden kansalaisia.
Viimeisin haku Oulun yliopiston kv-maisteriohjelmiin päättyi tammikuun lopussa. Syksyllä 2016 alkaviin opintoihin hakeneiden yleisimmät kotimaat olivat Bangladesh (276 hakijaa), Pakistan (207), Nigeria (138), Vietnam (121), Ghana (121), ja Kiina (119).
Oulun yliopiston koulutuspalveluiden palvelupäällikkö Kimmo Kuortti huomauttaa, etteivät kaikki EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevat opiskelijat joudu tulevaisuudessakaan maksumiehiksi.
”Vaikka henkilö ei olisikaan EU/Eta-maan kansalainen, mutta hänellä on EU:n sininen kortti, jatkuva tai pysyvä oleskelulupa tai pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa, ei häneltä peritä lukuvuosimaksua.”
Oulusta Suomen Reykjavik
Jotta kv-opiskelijoiden tulo ei täysin tyrehtyisi maksumuuriin, Oulun mainetta maailmalla täytyy kasvattaa. Yliopiston viestintäjohtaja Marja Jokisen mukaan suunnitelmat Oulun tuomisesta koulutusmarkkinoille ovat silti vielä alkumetreillä.
Töitä oman osaamisen ja vahvuuksien brändäämisessä riittää. Koulutuksen ja sen pohjana olevan tutkimuksen erinomaisuus ei riitä, sillä opiskelija pitää saada vakuuttuneeksi myös Oulusta hyvänä asuinpaikkana.
Siinä työssä auttavat Jokisen mukaan mielikuvat pohjoisesta ja sen eksotiikasta. Oulusta voisi tulla Suomen Reykjavik, viileä ja siisti kaupunki, jossa start up –yrittäjät pulahtavat avantoon ja ilmakitaristit rokkaavat maailmanrauhan puolesta.
”Eihän me sitä Oulun pohjoisuutta ja eksotiikkaa ruveta peittelemään, vaan me teemme siitä meille edun!”
Samoilla linjoilla on rehtori Niinimäki. Hän myisi Oulua opetuksen laadukkuuden lisäksi hyvänä opiskelijan elinympäristönä.
”Oulua voisi markkinoida tavallaan ainutlaatuisena kokemuksena, lämpimänä työ- ja opiskeluyhteisönä, edullisen asumisen ja kohtuullisten asumiskustannusten paikkana.”
Markkinoinnille oltava katetta
Vaikka Oulun tunnettuus on vielä alkutekijöissään, tilanne ei ole Marja Jokisen mukaan toivoton.
”Tärkeää on varmistaa, että tuote eli kansainväliset maisteriohjelmamme ovat laadultaan kunnossa. Opiskelijoille ei voisi markkinoinnilla antaa katteettomia lupauksia.”
Samaa mieltä on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) kansainvälisten asioiden ja järjestöasioiden asiantuntija Juuli Juntura. Hänen mukaansa koulutuksen laatu on kv-opiskelijalle pääsyy Suomen tuloon.
”Moni toki pitää meidän talvesta ja siihen liittyvistä eksoottisista asioista. Mutta pääsyitä opiskelemaan lähtemiselle ulkomaille ovat laatu ja huippukoulutus, niiden takia sitä tullaan.”
OYY on muiden opiskelijajärjestöjen tapaan vastustanut ankarasti maksujen tuloa. Järjestöt pelkäävät, että maksut karkottavat kv-opiskelijat Suomesta, jonka seurauksena korkeakoulujen kansainvälistyminen kärsii.
Nyt kun maksut tulevat, opiskelijalla on ehdottomasti oikeus saada rahalleen vastinetta.
”Koulutuksesta maksavalla opiskelijalla on voitava luottaa siihen, että kansainväliset koulutusohjelmat ovat laadukkaita.”
Oulua ei vielä tunneta
Kansainvälisille koulutusmarkkinoille ei auta astella takki auki, sillä alalla on kova kilpailu. Suuret maat kahmaisevat itselleen valtaosan kv-opiskelijoista. OECD:n tilastojen mukaan Australia, Iso-Britannia, Japani, Kanada, Ranska, Saksa ja Yhdysvallat ottavat vastaan puolet kaikista kansainvälisistä opiskelijoista.
Koulutuksen muuttuminen maksulliseksi pakottaa Suomen yliopistot nyt luomaan koulutusohjelmistaan houkuttelevia, innovatiivisia ja kiinnostavia. Myyntityön kannalta nykytilanne on karu: pientä Oulua ei suuressa maailmassa juuri tunneta.
”Ollakseni realisti: Oulua ei tunneta siellä, missä päämarkkinat ovat, eli Aasiassa. Emme ole olleet koulutusmarkkinoilla mikään suuri toimija, koska emme ole hirveästi edes markkinoineet itseämme”, Jouko Niinimäki arvioi.
Totta on, että tuntematon Oulu on koulutusmarkkinoilla orvossa asemassa verrattuna Shangai-listan ensimmäiset sijat valloittaneisiin angloamerikkalaisiin huippuyliopistoihin. Suomi on vielä kaukana kärjestä: Helsingin yliopisto oli viime vuonna listalla sijalla 67, Oulu sijoittui välille 301-400. Mutta eipäs vielä masennuta. Yhtenä hyvänä Oulun markkinoinnin lähtökohtana Jokinen pitää tieteellistä erityisosaamista.
”Yliopiston profiloituminen tiettyihin tutkimusaloihin, joita voi huipputasolla opiskella nimenomaan Oulussa, voi houkutella näistä aloista erityisen kiinnostuneita päämäärätietoisia opiskelijoita. Näitä vahvuuksia voi markkinoinnissa hyödyntää myös opiskelijoille. Saamme Ouluun tutkijoita ja tohtoriopiskelijoitakin, jotka ovat tulleet tänne sen tietyn osaamisen takia”, Marja Jokinen pohtii. Tällaisena erityisalana Jokinen mainitsee Konenäön tutkimuskeskuksen.
Jouko Niinimäki hakee Oululle vertailukohtaa Uudesta-Seelannista, joka pienestä koostaan huolimatta on koulutusmarkkinoiden jättiläinen. Korkeakoulutus on maalle tärkeä vientituote.
”Maan yliopistot tekevät suurta bisnestä, koulutusmarkkinat ovat 2,5 miljardin liepeillä, ja ulkomaisten opiskelijoiden sisäänotot ovat suuria. Silti maan yliopistot ovat noin Oulun kokoisia, ja rankingeissa samoilla nurkilla kuin me. Samaten Uuden-Seelannin yliopistot ovat yhtä kaukana Aasian markkinoilta kuin Suomi. ”
”Eli numeroita, yliopiston kokoa, etäisyyttä ja kansainvälistä menestystä katsoessa emme ole merkittävästi huonommassa asemassa.”
Mistä rahat stipendeihin?
Lukuvuosimaksujen mukana tulevat myös stipendit. Uudistetussa yliopistolaissa edellytetään, että korkeakouluilla on stipendiohjelma maksulliseen tutkinto-ohjelmaan osallistuvien opiskelijoiden tukemiseksi. Stipendien rahoittaminen käytännössä on vielä auki.
Jouko Niinimäki ehdotti 10.1. Kalevassa lukuvuosimaksujen apurahajärjestelmän rahoittamista niin, että osan stipendeistä voisi rahoittaa kehitysyhteistyövaroista. Tätä ehdotusta Juuli Juntura pitää kummallisena.
”Kehitysyhteistyövarat on tarkoitettu infrastruktuurin rakentamiseen kehittyvissä maissa. On aika erikoista, jos raha käytetään yksittäisten opiskelijoiden opiskelumaksuihin. Eihän se kehitä lähtömaata millään tavalla!”
Oulun yliopisto ei ole vielä virallisesti päättänyt sitä, mistä rahoista stipendirahoitus lopulta otetaan. Lopullisia päätöksiä tehdään Niinimäen arvion mukaan kesään mennessä.
Miltä näyttää kymmenen vuoden päästä?
Kun Jouko Niinimäen mainitsemista laihoista vuosista on selvitty, miltä näyttää Oulun yliopistossa vuonna 2026 – olivatko pelot turhia?
Juuli Juntura on huolissaan maksujen vaikutuksesta opiskelijarekrytointiin. Hänen pelkonsa on, että kun hakijamäärät laskevat, myös opiskelija-aineksen laatu kärsii.
”Meillä pitäisi olla koulutusohjelmiin paljon hakijoita, joista voimme valita parhaimmat. Miten voidaan varmistua siitä, että laadukkaita hakijoita on tulevaisuudessa edelleenkin tarpeeksi? Tuleeko maksukyvystä opiskelijavalinnan uusi mittari?”
Joidenkin lukuvuosimaksujen kannattajien mukaan maksut voisivat itse asiassa kasvattaa Suomeen saapuvien opiskelijoiden määrää, sillä erityisesti Aasiassa koulutuksen laatu on yhdistetty maksullisuuteen.
Avaako 10 000 euron hintalappu koulutusohjelmassa nyt portin Aasian markkinoille?
Marja Jokinen ei ota kantaa sille, saako Suomi maksuilla uudet markkinat auki.
”Hyvä, jos näin tulee käymään. Mutta tästä asiasta keskustelu on jo myöhäistä. Nyt kun maksut ovat joka tapauksessa tulossa, pitää tästä tilanteesta tehdä meille mahdollisimman hyvä.”
