Sciences Po Paris -yliopisto, Pariisi eräs ensimmäisen opiskeluvuoden syksyn 2015 lauantai.
Juuri kolmetuntisesta taloustieteen tentistä selvinneenä istun yliopiston kirjastossa lukemassa vielä samana iltapäivänä pidettävään Euroopan 1800-luvun historiaa käsittelevään suulliseen kuulusteluun. Tiedän, että yliopistoni professorit arvostelevat opintosuoritukset todella tiukasti. Siksi viime hetken pänttäyksessä huomioni keskittyy tentissä lisäpisteitä tuoviin yksityiskohtiin, vaikka pääkriteereitä tenttivastauksen arvostelemisessa ovat tenttikysymyksen problematisointi, vastauksen rakenne sekä oivaltavuus.
Keskittymistäni häiritsevät takaraivossani kolkuttelevat, seuraavalla viikolla vuorossa olevat palautukset: politiikan tutkimuksen johdantokurssin suullinen esitys sekä historian valinnaiskurssin Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan suhteita käsittelevä tutkielma. Varaa virheille ei juuri ole, sillä uusintoja järjestetään vain kerran vuodessa kevätlukukauden lopussa, ja reputtaa voi vain kaksi kurssia lukuvuodessa.
Kokemukseni ranskalaisesta yliopisto-opiskelusta ei ole ainoa laatuaan. Suomen Ranskan instituutin kulttuurivastaavan Jaana Koivisto-Niemisen mukaan opiskelu voi olla joillain aloilla stressaavampaa Ranskassa kuin Suomessa, koska etenkin julkisiin yliopistoihin pääsee sisään lähes suoraan toisen asteen päättötodistuksella ja karsinta tapahtuu vasta opintojen aikana, kun kaikki eivät pääse jatkamaan ensimmäiseltä vuodelta toiselle. Suomessa opiskelijat ovat jo opinnot aloittaessaan saaneet opiskelupaikan, kun taas Ranskassa opiskelijat joutuvat tekemään töitä opiskelupaikkansa säilyttämisen puolesta.
Taloudellisen yhteistyön järjestön OECD:n syyskuussa 2019 julkaiseman Education at Glance –tutkimuksen mukaan Suomessa siirtymä toiselta asteelta korkeakouluun kestää keskimääräistä kauemmin. Ranskassa hieman yli 50 prosenttia 19–20-vuotiaista opiskelijoista aloitti korkeakouluopinnot vuonna 2017, kun Suomessa sama luku oli reilut 20 prosenttia.
Tutkimus on herättänyt taas kerran keskustelua siitä, pitäisikö Suomessakin pyrkiä malliin, jossa opiskelijat otetaan sisään pelkästään toisen asteen koulumenestyksen perusteella, jotta opiskelijat pääsisivät mahdollisimman nopeasti toiselta asteelta korkeakouluun. Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoite on, että vuoteen 2030 mennessä joka toisella 25–34-vuotiaista suomalaisopiskelijoista olisi korkeakoulututkinto. Tällä hetkellä edellä mainittuun kategoriaan kuuluvista noin reilut 40 prosenttia on korkeakoulutettuja.
Ranskassa opinnoissa ei löysäillä
Poitiers’n yliopistossa psykologiaa opiskeleva Xavier Leonce toteaa Ranskassa julkisessa yliopistossa opintojen tahdissa pysymisen olevan vaativaa. Leonce’n yliopisto ottaa kaikki halukkaat sisään, mutta karsii heikoimmin menestyvät opiskelijat vuosittain.
Samankaltainen on myös kolme vuotta Poitiers’n yliopistossa historiaa opiskelleen Antoine Angotti’n kokemus: opinnoissaan epäonnistuneet opiskelijat unohtuvat systeemin ulkopuolelle, ja yliopistoa ei juuri kiinnosta heidän opintonsa.
Ranskassa on julkisten yliopistojen lisäksi myös kokonaan tai osittain yksityisiä erittäin arvostettuja korkeakouluja (grandes écoles), joihin pääseminen vaatii vaikean pääsykokeen läpäisemistä. Vaikka opiskelijoiden ei tarvitse tällöin pelätä korkeakoulupaikkansa puolesta, tahti on silti kova. Sciences Po Paris -yliopistossa oikeustieteen maisterintutkintoaan viimeistelevä Lolasta tuntuu lomallakin, että hänen pitäisi olla opiskelemassa.
”Minusta tuntuu kuin minulla ei olisi ollenkaan vapaata aikaa, sillä ajattelen vapaallakin vain tekemättömiä koulutehtäviä. On käsittämätöntä, että opiskelija on sellaisen paineen alla!” Lola pohtii.
Suomessa vaihto-oppilaana opiskelevien ranskalaisten Troyes’n yliopistossa insinööriksi opiskeleva Nicolas Le Sciellour ja Lille’n kauppakorkeakoulussa opiskeleva Valentine Vallez vahvistavat väitteen ranskalaisen koulujärjestelmän vaativuudesta suomalaiseen verrattuna. Heidän mukaansa suomalaisessa korkeakoulussa opiskelijat selviävät paljon vähemmällä kuin ranskalaisessa.
”Minusta tuntuu kuin minulla ei olisi ollenkaan vapaata aikaa, sillä ajattelen vapaallakin vain tekemättömiä koulutehtäviä.”
Haastattelemieni suomalaisopiskelijoiden kokemukset yliopisto-opiskelusta poikkeavat paljon ranskalaisesta. Kuopion yliopistossa biolääketiedettä opiskelevan Seela Korpilähteen mukaan opiskelu on ollut paljon rennompaa ja helpompaa kuin hän odotti. Korpilähteen yliopisto myös joustaa tarvittaessa, esimerkiksi tentti-ilmoittaumisissa.
Myös Turun humanistisessa ammattikorkeakoulussa kulttuurituotannon linjalla opiskelevan Jonna Tikan sekä Turun yliopistossa oikeustiedettä opiskeleva Sannin mielestä korkeakouluopiskelu ei ole ollut niin haastavaa, kuin mitä he ennen opintojen aloittamista kuvittelivat. Tikka kertoo, että yliopiston pääsykoetta pidetään yleisesti opiskelun vaikeimpana kokeena.
Suomessa opiskelija vapaampi suunnittelemaan opintonsa
Ranskaan verrattuna suomalaiset opiskelijat pystyvät määrittämään opiskelutahtinsa itsenäisemmin. Oikeustiedettä opiskeleva Sanni kertoo, että hänen opintonsa ovat vapaamuotoisia ja läsnäolopakko on erittäin harvoilla kursseilla. Turussa kulttuurintuotantoa opiskeleva Tikka on samoilla linjoilla sanoessaan, että opintoihin pystyy vaikuttamaan hyvin vapaasti ja että kaikki opiskelijat etenevät omaan tahtiinsa.
Oulun yliopistossa suomen kieltä opiskeleva Saanamaria toteaa opintojen joustavuuden vaihtelevan yliopistoittain. Hänen aikaisemmassa yliopistossaan Vaasassa opintojen itsenäinen suunnittelu oli helpompaa, kun kursseilla ei ollut läsnäolopakkoa.
Ranskan instituutissa työskentelevän Koivisto-Niemisen mukaan suomalaiset opiskelijat tottuvat omatoimisuuteen jo lukioaikana, ja heillä on ehkä paremmat valmiudet akateemiseen vapauteen kuin ranskalaisilla, joiden koulujärjestelmä on ohjatumpi. Esimerkiksi Poitiers’n yliopistossa psykologiaa opiskeleva Xavier Leonce toteaa, että hänen yliopistossaan ei missään vaiheessa pääse itse suunnittelemaan lukujärjestystään.
Sciences Po Paris -yliopiston Nantes’n kampuksella kolmatta vuotta opiskelevan suomalaisen Kaisa Virolaisen mielestä opiskelu ranskalaisessa yliopistossa on suomalaiseen yliopistoon verrattuna huomattavasti koulumaisempaa.
”Sciences Po on antanut tosi selkeät raamit opiskelujen suorittamiseen”, Virolainen kertoo.
Hänen mielestään ero johtuu myös siitä, että Ranskassa yliopisto-opiskelu aloitetaan nuorempana kuin Suomessa. OECD:n tutkimuksen mukaan yliopisto-opiskelu aloitetaan Suomessa keskimäärin 24-vuotiaana, kun taas Ranskassa vastaava luku on 20.
Suomessa opinnot pystyy, ainakin teoriassa, räätälöimään opiskelijan henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen sopivaksi. Oikeustiedettä opiskeleva Sanni kertoo käyneensä toisen opiskeluvuoden keväästä saakka oman alan töissä toisella paikkakunnalla ja pystyneensä etenemään opinnoissaan aikataulun mukaisesti. Jonna Tikka on myös ollut Turun opintojensa ohella työharjoittelussa Helsingissä, mikä on ollut mahdollista hänen korkeakoulunsa tarjoamien verkkokurssien ansiosta.
Ranskassa taas töiden ja opiskelun yhdistäminen ei ole yleistä. Rouen’n kauppakorkeakoulussa opiskeleva Margot kertoo opiskelijan valinnanvapauden rajoittuvan maisterin loppuvaiheen erikoistumisalan valintaan ja siihen, minä opintovuonna tekee opintoihin kuuluvan työharjoittelun. Erikoisala pitää valita heti opintojen alussa, eikä sitä voi muuttaa myöhemmin.
Opiskeluvaatimukset opiskelijan motivaattorina?
Suomalaisiin opiskelijoihin kohdistuvat odotukset liittyvät lähinnä opintojen rahoitukseen. Suomalaisopiskelijat mainitsevat esimerkiksi Kelan aiheuttavan aiheuttavan opiskelulle rajoitteita: ”Monille ratkaiseva asia ovat opintotuet, jotka velvoittavat opiskelemaan tiettyyn tahtiin”, Tikka tiivistää opiskelijoihin kohdistuvat odotukset.
Myös Oulussa opiskelevan Saanamarian mukaan tutkinnon oletetaan valmistuvan tavoiteajassa.
Myös Ranskassa on asetettu rajoituksia, esimerkiksi kuinka moneksi vuodeksi opiskelija voi saada stipendin muodossa tukea opintoihinsa. Haastattelemani ranskalaiset opiskelijat eivät kuitenkaan mainitse taloudellisten rajoitusten aiheuttamia paineita opintojen etenemiselle.
Sen sijaan ranskalaisopiskelijoiden vastauksista nousevat esiin sekä korkeakoulujen että lähipiirin opiskelijoihin kohdistamat odotukset. Etenkin julkisissa yliopistoissa opiskelu on vaativaa, sillä pitäähän opiskelijan erottautua massasta pystyäkseen jatkamaan seuraavalle vuodelle. Arvostetuimmissa yliopistoissa mahdollisten opiskelun jatkumiseen liittyvien paineiden lisäksi opiskelijoiden odotetaan osoittavan erityistä kunnianhimoa tai lahjakkuutta.
”Olen onnekas, kun pääsin opiskelemaan yhteen arvostetuimmista oikeustieteen laitoksista Ranskassa. Kolikon kääntöpuolena on se, että yliopistoni professorit ja yleisesti yliopisto asettavat opiskelijoille kovia vaatimuksia”, oikeustiedettä opiskeleva Louis Malbète kertoo.
Myös Pariisissa valtiotieteitä opiskeleva Kaisa Virolainen on huomannut, että Sciences Po Paris -yliopiston opiskelijoiden odotetaan pääsevän pitkälle. Nämä odotukset eivät tule pelkästään koulun puolelta, vaan myös Virolaisen ranskalaiset perhetutut odottavat hänen tähtäävän korkeaan hallintovirkaan tai jatko-opiskelupaikkaan arvostetussa koulussa.
”Olen onnekas, kun pääsin opiskelemaan yhteen arvostetuimmista oikeustieteen laitoksista Ranskassa. Kolikon kääntöpuolena on se, että yliopistoni professorit ja yleisesti yliopisto asettavat opiskelijoille kovia vaatimuksia.”
Toisaalta monien haastattelemieni ranskalaisopiskelijoiden mielestä on hyvä, että yliopisto odottaa opiskelijalta paljon. Psykologiaa opiskelevan Leonce’n mielestä tämä rohkaisee opiskelijaa tekemään kunnianhimoisia valintoja. Hän ei esimerkiksi itse olisi uskaltanut edes ajatella tutkijan uraa yhtenä mahdollisuutena, elleivät hänen opettajansa olisi vaatineet niin suurta tieteellistä tarkkuuta ja täsmällisyyttä opiskelussa.
Myös Sorbonnen yliopistossa tiedotusoppia opiskeleva Flore Daïen kertoo, että hänen yliopistonsa ilmapiiri innostaa opiskelemaan. Opiskelu on vaativaa, mutta hän on arvostanut mahdollisuutta keskustella opintojen sisällöistä professorien kanssa.
Malbète’n mukaan opiskelijoiden on hyvä tottua paineisiin, sillä muuten he eivät pärjäisi myöhemmin tulevaisuudessa.
”On kuitenkin totta, että odotukset aiheuttavat usein stressiä”, Malbète toteaa.
Opinto-ohjauksen laatu vaihtelee
Koivisto-Niemisen mukaan opiskelukokemukseen voi lisäksi vaikuttaa se, että suurimmassa osassa ranskalaisissa yliopistoissa on paljon opiskelijoita ja opiskeluryhmät ovat suuria. Opiskelija jää helposti ongelmiensa kanssa yksin.
Tämän vahvistaa Poitiers’n yliopistossa opiskellut Xavier Leonce, jonka vuosikurssilla oli ensimmäisenä vuonna 1100 opiskelijaa, mutta maisterivaiheessa enää 50.
Opiskelijoiden valtava määrä vaikeuttaa opetuksen järjestämistä kandidaattivaiheessa, sillä massaluennoilla ei riitä paikkoja kaikille ja opiskelijoille saivat toisinaan jopa toisen opiskelijan arvosanat omansa sijasta. Leonce kuvailee, että moni jää systeemin ulkopuolelle ja joutuu jättämään opintonsa kesken, koska minkäänlaista ohjausta ei tarjota.
Riittävä opinto-ohjaus ei ole yksityisissäkään yliopistoissa itsestäänselvyys. Virolainen kertoo, että ohjattuja kertoja järjestetään harvoin ja neuvoja saa lähinnä vanhemmilta opiskelijoilta, esimerkiksi Facebook-ryhmistä. Malbète on saanut tukea opintojensa suunnitteluun lähinnä lähipiiriltään.
Opiskelijoilla on myös myönteisiä kokemuksia. Sorbonnen yliopistossa tiedotusoppia opiskeleva Daïen kertoo, että hänen korkeakoulussaan jokaisesta opiskelijasta huolehditaan ja opintoihin saa paljon tukea yliopistolta.
Opiskelijoiden valtava määrä vaikeuttaa opetuksen järjestämistä kandidaattivaiheessa, sillä massaluennoilla ei riitä paikkoja kaikille ja opiskelijoille saivat toisinaan jopa toisen opiskelijan arvosanat omansa sijasta.
Myös Úniversita di Corsica -yliopistossa Korsikalla opiskeleva Pauline Fabiani sanoo, että hänen yliopistossaan jokainen opiskelija otetaan huomioon ja opiskelijaa kuunnellaan. Sekä Daïen että Fabiani korostavat yliopiston pienen koon mahdollistavan hyvän opinto-ohjauksen.
Suomessa kokemukset opinto-ohjauksen riittävyydestä vaihtelevat, jopa saman yliopiston sisällä. Oulun yliopistossa opiskeleva Saanamaria on saanut tukea omaopettajaltaan, joka on osoitettu jokaiselle opiskelijalle opintojen alussa. Myös ranskalaiset vaihto-opiskelijat Vallez ja Le Sciellour ovat saaneet Oulun yliopistolta kaiken mahdollisen avun, mitä he ovat tarvinneet. Heidän kotiyliopistoissaan Ranskassa opiskelija jää helposti kysymystensä kanssa yksin.
Kuopiossa Seela on myös saanut tukea ja kannustusta opintoneuvojalta, jonka luona hän on voinut käydä keskustelemassa opintojensa edistymisestä. Sen sijaan Oulun yliopistossa suomen kieltä opiskelevan Maijan mukaan opintojen suorittamista perinteisestä poikkeavassa, omanlaisessa tahdissa, ei tueta eikä erilaisia elämäntilanteita tai opintovalmiuksia oteta riittävästi huomioon.
Onhan opiskelu myös laadukasta ja mielekästä?
Korkeakouluvertailuissa opiskelijan oma ääni jää helposti kuulumattomiin, kun yhteiskunnallinen keskustelu keskittyy opintojen tehokkaaseen ja nopeaan suorittamiseen. Kansainväliset tutkimukset, kuten OECD:n koulutusvertailu, tukevat opiskelijanumeroihin ja opintovuosiin keskittyvää keskustelua. Muistetaanko opintojen laadukkuutta ja mielekkyyttä tai opiskelijan jaksamista ottaa huomioon koulutustavoitteita laadittaessa?
Ranskassa julkisissa yliopistoissa käytössä olevaa, matalilla perusteilla opiskelijat sisäänottavaa ja myöhemmin karsivaa korkeakoulujärjestelmää on väläytelty esikuvaksi myös suomalaiselle korkeakoulu-uudistukselle. (HS 27.9.2019 ja HS 4.5.2012)
Haastattelemieni ranskalaisopiskelijoiden kokemukset kuitenkin muistuttavat, että pienessä yliopistossa opiskelija viihtyy, kun taas suurissa yksilö hukkuu helposti massaan.
Jos korkeakouluun pääsemistä helpotetaan ja nopeutetaan Suomessakin, vaarana on opetuksen laadun ja ohjauksen kärsiminen, kun suurille opiskelijamäärille ei pystytä järjestämään riittävän yksilöityä opetusta.
Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsenenä vuonna 2019 toimineen Helmi Anderssonin mukaan yksittäisen opiskelijan saama ohjaus ja tuki todennäköisesti heikentyvät, jos suurempi opiskelijamäärä hoidetaan samalla, jo nyt osin ylityöllistetyllä henkilökunnalla.
Digitaaliset ratkaisutkaan eivät olisi aukoton ratkaisu, sillä uudet opiskelijat tarvitsevat henkilökohtaista kohtaamista ja ohjausta. Andersson miettii myös opiskelun konkreettista järjestämistä.
”On myös syytä pohtia, miten opetus järjestetään ja miten seinät saadaan riittämään, jos opiskelumäärää paisutetaan. Koulutusleikkausten aikana yliopistojen tilankäyttöä tehostettiin ja leikattiin jo voimakkaasti.”
Mutta miten Sciences Po Paris -yliopiston kirjastossa tuskailevalle suomalaisopiskelijalle kävi?
Neljän opiskeluvuoden jälkeen tulin lopulta takaisin Suomeen, jotta pääsisin opiskelemaan unelmieni alaa, mutta myös siksi, että suomalainen yliopistojärjestelmä sekä opiskelukulttuuri mahdollistavat opintojen uudelleen aloittamisen vanhempanakin.
Olisin ollut 24-vuotiaana ensimmäisen vuoden opiskelijana Ranskassa epäonnistunut kummajainen; Suomessa kokemukseni on sen sijaan vain yksi monien muiden joukossa.
Osa opiskelijoista esiintyy jutussa poikkeuksellisesti vain etunimellä.
Muokattu 15.4.2020 kello 13.11: Korjattu jutussa ollut virheellinen titteli. Helmi Andersson toimi Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsenenä vuonna 2019, hän ei ole SYL:n koulutuspoliittinen asiantuntija.
