Luento: Globally Responsible Business
Luennoitsija: Tohtorikoulutettava Jan Hermes.
Kenelle: Kauppatieteiden maisteriohjelmien opiskelijoille.
Sisältö: Globaaliin talouteen liittyvät kysymykset kestävän kehityksen ja yritysten yhteiskuntavastuun näkökulmasta. Opiskelijat oppivat tunnistamaan ja luomaan uusia globaaleja lähestymistapoja siihen, kuinka saavuttaa sosiaalisia ja ympäristöllisiä tavoitteita taloudellisten lisäksi.
8.15 Akateemisen vartin huvettua PR105-salissa on lähes autiota: kurssille ilmoittautuneista 291 opiskelijasta vain viisi on saapunut paikalle. Kurssin opettaja Jan Hermes mainitsee, että luento näytetään suorana videoyhteyden kautta, joten perjantaiaamun varhainen ajankohta on todennäköisesti saanut useimmat seuraamaan sitä kotisohviltaan.
8.20 Sukellus yritysten yhteiskuntavastuun maailmaan alkaa suklaan valmistuksesta. Hermes havainnollistaa suklaan tuotantoa Michael Porterin yhdeksänosaisella arvoketjulla raaka-aineen hankinnasta valmiin tuotteen jakeluun ja markkinointiin. Jokainen vaihe nostaa tuotannon arvoa, joten globaalissa markkinataloudessa suklaan tuotantoketjun alkupäässä olevat afrikkalaiset raaka-aineen tuottajat jäävät vaille lopputuotteen voittoja.
Jakaudumme alustuksen jälkeen ryhmiin tehtävänämme tarkastella suklaan ja farkkujen tuotantoa pelkän kustannustehokkuuden kannalta. Kuvitteellista johtokuntaa edustava Hermes kehottaa meitä tavoittelemaan mahdollisimman suuria voittoja arvoketjun jokaisen vaiheen kohdalla keinoja kaihtamatta.
Kurssin hengen mukaisesti molemmat ryhmät alkavat pian pohtia kustannusvähennysten ja halpatyövoiman käytön vastuullisuutta.
”Pysytään vielä hetki pimeällä puolella!” Hermes pysäyttää pohdinnan riistoon perustuvasta globaalista taloudesta. Kustannuksia ei ole helppoa laskea heikentämättä työntekijöiden oloja tai oikeuksia. Massatuotannon siirtämisellä halpatyöalueille tai lapsityövoiman käytöllä voidaan parantaa tuloksia, mutta eettisesti se on kestämätöntä.
8.55 Hermes johdattelee luentoa tehokkuuden tavoittelun pimeältä puolelta vastuullisten valintojen jäljille aloittamalla yritysvastuun määrittelystä.
”Vastuullisessa yritystoiminnassa on kyse yhtiöiden sitoutumisesta kestävään kehitykseen ja työntekijöiden, perheiden, paikallisen yhteisön ja yhteiskunnan elämänlaadun parantamiseen.”
Siinä korostuu pitkäjänteinen ja ympäröivän yhteisön elinolojen huomioiva työ, jossa voitot eivät välttämättä näy heti.
Kuvat Kiinan ”farkkupääkaupungin” saastuneista joista kertovat halpatuotannon karuista puolista. Viimeistään tässä vaiheessa luentoa on käynyt selväksi, kuinka haasteellista vastuullinen yritystoiminta on globalisoituneessa maailmassa. Ideaalissa tilanteessa arvoketjun loppupään voitot pysyisivät raaka-aineen tuottajamaan sisällä, mutta useimmiten ne hajautuvat muualle. Hermes korostaa läpinäkyvyyttä yritysvastuun perustana.
”Yhtiöiden välille tulisi luoda alustoja kommunikointia, tiedonvaihtoa ja yhteisten tavoitteiden saavuttamista varten, jotta toiminnasta voisi tehdä läpinäkyvämpää.”
Hän myöntää, ettei tavoite ole helppo, mutta painottaa, että yrityksillä on sosiaalinen vastuu suojella yhteiskunnallisia intressejä. Kestävämmän maailman rakentamiseen tarvitaan kaikkien panosta; ei vain yritysten, vaan myös kuluttajien, eri sidosryhmien ja koko ympäröivän yhteiskunnan.
9.20 Hermes painottaa, ettei yrityksiä tulisi pakottaa yhteiskuntavastuuseen, vaan sen tulisi perustua vapaaehtoisuuteen ollakseen tehokasta. Sitoutumalla vastuulliseen toimintaan yritykset saavat positiivista huomiota brändilleen ja toisaalta jäädessään kiinni epäeettisestä toiminnasta menettävät maineensa ja osan asiakaskunnastaan.
Seuraavaksi Hermes siirtyy filosofiseen pohdintaan yritysten moraalisen toiminnan motiiveista. ”Ihmiset muodostavat yhtiön”, hän korostaa.
Yritykset itsessään eivät ole eläviä olentoja, vaan perustuvat aina ihmisiin, jotka tekevät moraalisia valintoja. Yhtiön vastuullisen toiminnan ei siten tulisi aina perustua pelkkään hyödyn tavoitteluun, vaan myös yhteiskunnalliseen ja moraaliseen vastuuseen.
9.35 Siirrymme kuluttajavastuun puolelle keskustelemalla tekemistämme kulutusvalinnoista. Parempien valintojen tekeminen vaatii kuluttajalta aikaa ja vaivaa. Opiskelijoina tunnistamme ristiriidan eettisesti kestävämpien, mutta usein kalliimpien valintojen ja tiukkojen kukkaronnyörien välillä.
Hermes painottaa, että kuluttajien tulisi omilla valinnoillaan ja eettisyyttä vaatimalla painostaa yrityksiä siirtymään kestävämpiin tuotantotapoihin ja siten lopulta tuomaan myös tuotteiden hintaa alemmaksi.
Yritykset voivat kannustaa kuluttajia vastuullisempiin valintoihin tarjoamalla tietoa myytävien tuotteiden taustoista ja mahdollistamalla avoimen ja läpinäkyvän keskustelun kuluttajien ja yhtiöiden välillä.
10.15 Hermeksen mukaan kilpailun ideaa tulisi muuttaa asettamalla vastuullisuus sen keskiöön pelkän voitontavoittelun sijaan. Kilpailun merkitystä innovaatioiden edistäjänä hän ei silti kiellä.
”Tarvitsemme kilpailua; ilman sitä teilläkään ei olisi älylaitteita, joita pidätte nyt pöydillänne.”
Vastuullisuutta tulisikin lisätä luomalla yrityksille lisää painetta toimia reilusti ja huolehtia työntekijöiden oikeuksista, jolloin myös kilpailusta syntyvät konfliktit vähenisivät.
10.35 Luento alkaa olla lopuillaan, kun havahdun pohtimasta ostamieni vaatteiden alkuperää.
”Työtä on vielä edessä, mutta pienelläkin muutoksella voidaan saada paljon aikaan. Kaikki alkaa ajattelutapojen muutoksesta.”
Toivon, että tulevat talousvaikuttajat ovat olleet videoyhteyden päässä hereillä.
