Puhelinsoittoja, sähköposteja, radiopuhelimia ja ryhmäviestejä. Oulun yliopiston tuotantotalouden yksikön tuore julkaisu analysoi Qstockin viestinnän hallintaa projektin eri vaiheissa. Tutkijatohtorit Virpi Turkulainen, Kirsi Aaltonen ja tohtorikoulutettava, yliopisto-opettaja Päivi Lohikoski hyppäsivät yritysorganisaatioiden tutkimuksesta sivupolulle Qstock-projektissaan.
”Festivaali tarjoaa hyvän kohteen viestinnän tutkimukseen, sillä projektit ovat tyypillisesti erittäin kompleksisia ja yhteistyötä vaativia. Mukana ovat yleisö, viranomaiset, media, alihankkijat, sponsorit, sisarfestivaalit, festivaaliorganisaatio, esiintyjät, ravintolat, kojumyyjät ja vapaaehtoisjärjestöt”, kolmikko luettelee.
Tutkijat haastattelivat festivaalin ydinhenkilöitä johtajasta turvallisuuspäällikköön. Projekti jakautuu syksyiseen suunnitteluvaiheeseen, keväiseen toimeenpanoon, itse tapahtumaan heinäkuussa ja palautteen keräämiseen elokuussa. Jokaisessa projektivaiheessa eri sidosryhmät korostuivat.
Syyniin päätyi muun muassa viestinnän henkilökohtaisuus. Mitä tärkeämpi peluri, sitä yksilöidympää viestintää se sai. Esimerkiksi suunnitteluvaiheessa artistien agentteja kohdeltiin kultahansikkain ja heihin pyrittiin muodostamaan henkilökohtaisia suhteita esiintyjäpäätöksiä tehtäessä. Festivaalin aikana agentteihin oltiin yhteydessä vain hätätapauksissa ja etusijalle nousi avainhenkilöiden saavutettavuus. Kaikkien organisaatiossa tuli tietää, keneen ottaa yhteyttä missäkin tilanteessa.
”Nykytutkimuksen mukaan on vielä epäselvää kuinka persoonatonta tai henkilökohtaista esimerkiksi some-viestintä on. Videot, viestit ja kuvat voivat olla hyvinkin tunnepitoisia ja henkilökohtaisia. Siten sosiaalinen media tarjoaa aivan uusia ulottuvuuksia viestintään, yhteisen ymmärryksen rakentamiseen ja sidosryhmäverkoston kehittämiseen. Tässä tulee tapahtumaan edelleen suuria muutoksia ja kehitystä lähitulevaisuudessa”, Päivi Lohikoski ennustaa.
Kulttuuri on jatkuvasti kasvava ala, jolla on myös taloudellista merkitystä.
”Qstockin johtamiskäytännöt ovat oiva esimerkki siitä miten henkilöstö saadaan innovoimaan, puhaltamaan yhteen hiileen ja miten saadaan työhyvinvointia aikaan. Kulttuuriprojekteilla on paljon annettavaa myös muille teollisuudenaloille”, tutkijat miettivät.
Tutkimuksen julkaisi Project Management Journal.
