Kuinka moni suomalainen elokuva on saanut oman hampurilaisannoksen ravintolaan Japanissa? Yhdellä sellainen ainakin on: Hevi reissulla.
”Heavy Trip burger with bloody reindeer sauce”, Jukka Vidgren lukee ja näyttää kuvan, jonka hän ja Juuso Laatio ovat saaneet ravintolan menusta.
Iisalmelainen Vidgren ja oululainen Laatio ovat ohjanneet ja käsikirjoittaneet Hevi reissun sekä sen jatko-osan, Hevimmän reissun. Jos ensimmäiseen osaan herättiin kotimaassa viiveellä, syttyi kiinnostus sitä kohtaan ulkomailla aiemmin. Jatko-osaehdotuskin tuli tuottajilta Saksasta noin vuosi ensimmäisen elokuvan jälkeen.
”Se laittoi sellaiset raamit, että tämä ei luultavasti tapahdu niin paljon Suomessa kuin ensimmäinen elokuva”, Laatio kertoo.
Hevi reissun tapahtumat sijoittuvat pääosin Taivalkoskelle, mistä Impaled Rektum lähtee kohti keikkalavoja Norjaan. Jatko-osassa nähdään näitäkin maisemia, mutta valtaosa elokuvasta tapahtuu kauempana kotoa, Liettuassa ja Saksassa, missä kuvauksia on tehty myös Wacken Open Air -metallifestivaaleilla.
”Osa rahoituksesta tuli Saksasta ja siellä oli kiinnostusta. Sitä kautta saatiin aika luontevasti Wacken siihen. Jos ei mennä Norjaan, niin sitten mennään Wackeniin”, Vidgren jatkaa.
Tähdet kohdallaan
Puhuttu kieli on vaihtunut suomesta pääosin englanniksi, mikä myös tuo elokuvalle kansainvälisempää tuntua. Laatio kuitenkin toteaa, että englanti tuli mukaan orgaanisesti; elokuvassa on mukana vähän suomalaisia ja muiden hahmojen kanssa on pakko puhua jotakin.
”Siihen ei lähdetty missään vaiheessa, että bändin pojat olisivat puhuneet keskenään englantia”, Vidgren sanoo.
Bändin jäsenten näyttelijät saivat puhua englantia muille, mutta keskenään oli puhuttava jälleen pohjoisen murteilla. Impaled Rektumin laulajan Turon roolissa nähtävä helsinkiläinen Johannes Holopainen on tehnyt Hevi reissun ja Hevimmän reissun välissä muitakin murrerooleja, joten puhetapaan piti tehdä päivitysprosessi.
”Taivalkosken murteessa on tiettyjä ominaispiirteitä, joista halusin pitää kiinni. Sitä käytiin yhdessä läpi siinä vaiheessa, kun luettiin käsikirjoitusta. Mutta kyllä se murre sieltä tuli, täytyi vain sen verran käydä tarkistusta läpi, että voi vain antaa palaa”, hän kertoo.
”On makeeta päästä näyttelemään useammalla eri kielellä”, Holopainen sanoo elokuvan pääkieleen liittyen.
Oma kansainvälinen mausteensa on jatko-osassa nähtävä japanilainen metallia ja J-poppia musiikissaan yhdistelevä Babymetal. Bändi kirjoitettiin elokuvaan jo alkuvaiheessa ilman mitään takeita siitä, että heidät todella saataisiin mukaan – kyse kun ei ole mistään pienestä bändistä. Ohjaaja-käsikirjoittajat antavat kiitosta linjatuottajilleen Pauliina Piipposelle ja Pauliina Mausille.
”Voin kuvitella, ettei ole kauhean helppo saada tuon mittaluokan bändiä kiinni”, Laatio sanoo.
”Olihan se ihan valtava tuotannollinen ponnistus, koska Babymetalilla oli kolme päivää, että he eivät olleet jollain maailmankiertueella. Tulivat sitten viettämään sen ajan meidän kuvauksiin”, Vidgren paljastaa.
”Kyllä siinä oli tähdet kohdallaan, että tämä onnistui”, hän lisää.
Kompromisseja ja heittäytymistä
Elokuvien tekeminen ei ole mitään lastenleikkiä. Käsikirjoitusprosessi ottaa aikansa, ja Hevimmästä reissustakin on ollut monta versiota ennen kuin lopullinen käsikirjoitus valmistui. Kuvauksissa tilanteet voivat muuttua esimerkiksi haastavien kuvausolosuhteiden vuoksi ja omat kiemuransa on rahoitus- ja aikataulukuvioissa.
Kyky joustaa ja tehdä kompromisseja on tarpeen, mutta elokuvassa Xytrax (Max Ovaska) toteaa, että ”Kompromissit on amatööreille.” Miten paljon tekijät itse joutuivat tekemään kompromisseja?
”Vitusti”, Laatio sanoo ja nauraa.
”Sitähän se on.”
Vidgren myötäilee ja toteaa, että osa kompromisseista voi johtua budjetillisista syistä, osa on rytmityksellisiä juttuja.
”Näyttelijäkin voi sairastua ja sitten meillä on vähemmän aikaa tehdä joku kohtaus ja on pakko tehdä erilaisia kompromisseja sen asian suhteen”, hän lisää.
Jokainen näyttelijä harjoittelee ja valmistautuu rooleihinsa omalla tavallaan sen mukaan, mitä rooli ja projekti vaatii. Heittäytymistäkin tarvitaan.
”Tässä oli sellaista, että hotellihuoneessa käytinköhän haarukkaa tai jotain mikrofonina ja peilin edessä vedin kaikkia laulujuttuja ja heittäydyin siihen leikkiin”, Holopainen muistelee.
Hevi, Hevimpi, Hevein?
Musiikki on tietysti isossa osassa Hevimpää reissua. Holopainen pääsee elokuvassa laulamaan niin puhtailla vokalisoinneilla kuin a cappellana metallimusiikille ominaisella örinätyylillä, johon hänellä oli valmentaja apunaan.
Elokuvan örinälauluissa kuullaan myös oululaisen Mors Subitan entistä laulajaa Eemeli Boddea, joka tänä syksynä siirtyi puolalaisen Decapitatedin keulille. Elokuvan musiikkeja on ollut tekemässä Mors Subitan Mika Lammassaari, joka on ohjaaja-käsikirjoittajien tapaan Oulun ammattikorkeakoulun kasvatti.
”Tämä on ihan meidän kouluporukalla tehty”, Laatio heittää ja he Vidgrenin kanssa lähettävät terveisiä opettajille Oamkin suuntaan.
Oulu on tullut hyvin tutuksi myös Holopaiselle, joka on muiden rooliensa myötä viettänyt kaupungissa paljon aikaa. Hän sanoo, että Oulusta on tullut hänelle läheinen.
”Olen viettäny Oulussa varmaan Helsingin jälkeen eniten aikaa suomalaisista kaupungeista. Aina, kun Ouluun tulee, niin on semmoinen ‘Okei jes, taas täällä’”, näyttelijä fiilistelee.
Hevi reissun lopussa Holopaisen Turo toteaa, että Rektumista kuuluupi vielä. Hevimpi reissu osoitti, että se ei ollut mitään sanahelinää, mutta entäs Hevein reissu – kuuluuko Rektumista enää?
Holopainen sanoo, että kolmannen osan tekeminen on hänen suuri toive ja mieli alkaa nopeasti kehittää kaikenlaisia käsikirjoitusideoita.
”Mutta Jukka ja Juuso ovat tämän homman vanhemmat, niin se on heidän pallo.”
Vidgrenin mukaan he ovat parhaansa mukaan vältelleet antamasta mitään definitiivistä vastausta, eikä sellaista tule nytkään.
”Katellaan, katellaan”, kaksikko päättää.
HEVIMPI REISSU (HEAVIER TRIP)
- Genre komedia
- Ensi-ilta 11. lokakuuta 2024
- Kesto 96 minuuttia
- Ikäraja 12
- Ohjaus ja käsikirjoitus Jukka Vidgren, Juuso Laatio
- Pääosissa Johannes Holopainen, Samuli Jaskio, Chike Ohanwe, Max Ovaska, Anatole Taubman, Helén Vikstvedt
