Teen oululaisessa yrityksessä väitöstutkimusta pakokaasunpuhdistusjärjestelmien simulointimenetelmien kehittämisestä. Kyseinen puhdistusteknologia tuli suurelle yleisölle tutuksi Volkswagenin päästöhuijauksen yhteydessä. Puhdistusjärjestelmässä vesi-urea-liuoksella vähennetään dieselmoottoreista tulevia typenoksidipäästöjä. Simuloinnin avulla järjestelmän suunnittelu viedään jo tietokoneella mahdollisimman pitkälle, jolloin laboratorioon tulevat prototyypit toimivat paremmin ja suunnittelun kiertoaikaa saadaan lyhennettyä.
Teen tutkimusta työn ohessa – tai oikeastaan työajalla, yksin ilman tutkimusryhmää. Olen siinä mielessä erityisasemassa, että saan käyttää 20 prosenttia työajastani tutkimukseen. Järjestely on hyvä ja se sopii minulle, mutta yliopiston tutkijakoulun tarjoama ohjaus ei sovellu hyvin kaltaiselleni tutkijalle.
Tohtorin koulutus alkaa kattavan tutkimussuunnitelman kirjoittamisella. Sen jälkeen muodostetaan tutkimuksen seurantaryhmä ja järjestetään tutkimussuunnitelmaseminaari. Tutkimusryhmässä nämä asiat ovat rutiininomaisia, jolloin niihin ei kulu paljoa aikaa. Minut opintojen alkuvaihe yllätti heti suurella paperityön määrällä, sillä kaikki tämä työ oli omalla vastuulla.
Opintojen alussa sain eteeni paperin, jossa jatko-opinnot oli aikataulutettu suoritettavaksi neljässä vuodessa. Tämä oli jo lähtökohtaisesti minulle mahdoton ajatus. Nyt ensimmäisen tutkimusartikkelin julkaisun alla aikaa on kulunut reilut kaksi vuotta ja olen saanut valmiiksi yhden neljäsosan tutkimuksestani.
En ole vielä pitänyt tutkimussuunnitelmaseminaariani, koska sille ei ole löytynyt oikeaa foorumia. Tutkimusryhmät ja osastot pitävät sisäisiä seminaareja, jolloin asia hoituu mutkattomasti. Mielestäni tämä ei kuitenkaan palvele yliopiston monitieteellisyyttä ja tutkimuksen näkyvyyttä. Minusta olisi parempi, että järjestettäisiin yhteisiä tutkimusseminaaripäiviä, joihin tuoreet tohtorikoulutettavat tulisivat esittämään tutkimussuunnitelmansa tieteenalasta riippumatta. Tilaisuus olisi avoin kaikille, jolloin perustutkintoon opiskelevat, tohtorikoulutettavat ja muu tutkimusväki pääsisivät näkemään oman ja muiden alojen tutkimusta. Tilaisuus tarjoaisi alustan monitieteelliselle keskustelulle, toisi arvokasta palautetta ja näkyvyyttä uusille tutkimuksille. Samalla perustutkintoon opiskelevat näkisivät, mitä tutkimustyö on käytännön tasolla.
Ongelmiin on sittemmin tartuttu tutkijakoulussa ja kehitys on mennyt parempaan suuntaan. Esimerkiksi tutkimussuunnitelman kattavuuden ja asiasisällön ohjeistusta on höllennetty. Lisäksi seminaaripäivästä on ollut jo puhetta, joten asia toivottavasti etenee.
Minulle suositeltiin tutkimuksen esittelyä oman osastoni osastokokouksessa – en suostunut. Odotan, ja ajan asiaa eteenpäin, kunnes yleinen tutkimussuunnitelmaseminaari saadaan toteutettua. Haluan omalle tutkimukselleni näkyvyyttä, ja haluan nähdä mitä muut tutkivat. Haluan osallistua keskusteluun tutkimuksesta yli tieteenalojen rajojen.
