Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian tutkija Niina Timosaaren väitöskirjaan perustuva teos Edvard Westermarck – Totuuden etsijä julkaistiin pääsiäisviikolla.
Juhlavaa tunnelmaa siivittää pieni haikeus: teos sinetöi monen vuoden työn. ”Olen helpottunut ja iloinen siitä, että maineikas kustantaja tähän tarttui”, Timosaari kuvailee.
Totuuden etsijässä Niina Timosaari käsittelee Westermarckin tutkimuksissaan ja yhteiskunnallisessa toiminnassaan puolustamia sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja avioliittoon liittyviä lainuudistuksia. Timosaari selvittää, mitä nämä reformit eli lainuudistusvaatimukset olivat sekä miten ja miksi Westermarck niitä puolusti. Oman huomionsa saa sekin, mikä merkitys Westermarckin työllä on ollut.
Timosaari on halunnut tuoda esille aikaisemmin vähemmälle käsittelylle jääneitä puolia Westermarckin tutkimustyössä. Häntä kiinnosti nimenomaan Westermarckin yhteiskunnallinen puoli.
Kuinka nähdä asioiden toinen puoli?
1880-luvulla muutokset eurooppalaisessa aateilmapiirissä rantautuivat Suomeen, jossa oltiin pitkään seurailtu lähinnä saksalaisia aatesuuntauksia. Nuori opiskelija Westermarck kiinnostui naturalismista sekä järkeä ja empirismiä korostavista liberaaleista aatteista. Hänestä kehkeytyi myös kiivas kristinuskon kriitikko.
Brittiläinen kokemusperäinen filosofia ja evoluutioajattelu vetivät Westermarckia puoleensa, niinpä hän suuntasi tutkijaksi Lontooseen. Jos nykyään Iso-Britannia onkin maa, johon opiskelijat Suomesta säntäävät joukolla, Westermarck oli sillä tiellä varhainen pioneeri.
Westermarck tuli tunnetuksi etenkin avioliiton ja moraalin tutkijana. Hän on edelleen usealla mittarilla mitattuna Suomen kansainvälisesti menestyneimpiä tutkijoita, jolla oli professuuri Helsingissä, Turussa ja London School of Economicsissa. Hän ei myöskään kaihtanut kenttätyötä, vaan oleskeli vuosia Marokossa, missä hän kartoitti paikallisten heimojen elintapoja, uskontoa ja kulttuuria.
Tutkijana Timosaari antaa arvoa seuraavalle Westermarckin ajatukselle: ”Vertailevan sosiaaliantropologian avulla näemme asioiden toisen puolen, siis sen mitä muut ajattelevat meistä. Länsimaisen sivilisaation ylemmyydentunne on mielikuvituksen tuotetta.”
Tieteen hyödyllisyyttä ei voi etukäteen ennustaa
”Westermarckin mukaan tieteellinen tutkimus oli itsessään tärkeää mutta tieteellistä tutkimusta pitäisi myös hyödyntää yhteiskunnassa mahdollisimman laajasti”, Timosaari kertoo.
Tutkija kiirehtii lisäämään, että tämä ei tarkoita sitä, että Westermarck olisi politikoinut tieteen kustannuksella.
Päinvastoin, hän oli akateemisen tieteen palveluksessa sitoutunut tuottamaan objektiivista tietoa päätöksenteon tueksi.
”Tieteen tärkein tehtävä oli etsiä totuutta ja selittää todellisuutta tieteellisin menetelmin. Parhaimmassa tapauksessa tieto vähentäisi ennakkoluuloja ja tuottaisi valistuneita päätöksiä”, kiteyttää Timosaari.
Ajan henki kuitenkin puolsi tiedeyhteisön vaikutusvaltaa, sillä 1800-luvun loppupuolella tiedeusko oli huipussaan. Sosiologia, johon sosiaaliantropologia laskettiin kuuluvaksi, oli uusi tieteenala. Sen edustajat pääsivät vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin, jopa ehdottamaan lakien kumoamista tai uudistamista.
Tämä sopi paremmin kuin hyvin Westermarckille, joka uskoi yhteiskunnan kehittämiseen järjen ja tiedon avulla. Hänen tiedetään ajaneen tasa-arvoisempaa avioliittolakia, ehkäisyn ja abortin sallimista, homoseksuaalisuuden dekriminalisointia, aviottomien äitien ja lasten aseman kohentamista sekä nykypäivän valossa kyseenalaisia − eugeenisia avioliittoesteitä. Mihin niillä tähdättiin?
”Westermarck puolsi avioitumisvapauden rajoittamista eli esimerkiksi köyhien ja perinnöllisesti sairaiden ihmisten ei pitäisi voida avioitua eikä lisääntyä”, Timosaari selittää.
Kuulostaa radikaalilta, mutta Timosaari näkee asian toisen puolen.
”Eugeniikka oli nouseva tieteenala 1900-luvun alussa, sen uskottiin tarjoavan ratkaisuja ongelmiin, kuten köyhyyteen ja hallitsemattomaan syntyvyyteen. Westermarckin ajattelua on syytä tulkita ja ymmärtää aikansa kontekstista käsin.”
Tutkijan mukaan Westermarckin eugeniikka tähtäsi yksilön kärsimyksen vähentämiseen. Tässä hänen ajattelunsa seurasi liberaalia filosofiaa John Stuart Millin hengessä: ihminen on toiminnassaan vapaa, kunhan ei vahingoita muita. Yksilönvapautta voisi rajoittaa, jos kanssaihmisille aiheutuu kärsimystä. Westermarck perusteli avioliittoesteitä syntymättömän yksilön oikeudella hyvinvointiin. Rotuoppiin perustuvaa säätelyä hän ei kannattanut.
Timosaari toivoo, että teos lisää laajempaa tietoisuutta Westermarckista. Hänen käsittelemänsä teemat sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ovat edelleen ajankohtaisia. Ihailtava on myös aikaa, jolloin tieteelliselle tutkimukselle annettiin suuri painoarvo.
”Westermarck korosti vapaan tieteellisen tutkimuksen merkitystä, tieteen hyödyllisyyttä ei voi etukäteen ennustaa”, Timosaari lopettaa.
