Toisinaan arki voi olla yhtä murhenäytelmää. Tiina Lehikoisen kirjoittama Yksityisiä tragedioita on kokoelma novelleja, jotka kertovat arjen ja henkisen hyvinvoinnin perusteiden järkkymisestä.
Lehikoisen novellien hahmot ovat kaikkea keski-ikäisestä luokanopettajasta viattomaan pikkupoikaan. Keskiöissä on henkilöiden päiden sisällä käyvä myllerrys, henkilökohtainen ja yksityinen sekaannuksen tila.
Yksityisiä tragedioita lähestyy hankalia aiheita sadun ja mielikuvituksen kautta. Se ei kerro mielenterveyspotilaan tai syrjäytyneen todellisuudesta likaisessa asunnossa, vaan siitä tilasta, joka näiden henkilöiden mielessä vallitsee.
Arjen rakenteita järkyttäneet tapahtumat ovat moninaisia, ja yhtä kirjavat ovat keinot niiden kanssa selviytymiseen. Yritykset tarrautua kiinni johonkin konkreettiseen ilmenevät niinkin triviaaleina tekoina kuin violetinpunaisen huulipunan jatkuvana levittämisenä, korjailuna ja tarkasteluna.
Yksi novelleista käsittelee pientä lasta, joka ei tunne kuuluvansa kehoonsa. Hän tahtoisi sonnustautua mekkoihin ja kietoutua käätyihin, mutta yhteiskunnan paine ajaa vanhemmat torjumaan lapsen toiveet. Lasten näkökulmasta kerrotut novellit ovat luonteeltaan sadunomaisia ja vaikeasti tulkittavia suhteessa muihin kirjan tarinoihin.
Kirjan lyhyet tarinat onnistuvat välittämään lukijalle viestin, jonka vastaanottaminen tekee lähes kipeää. Ahdistavinta Lehikoisen novelleissa on, että niissä lukija tunnistaa itsensä. Ei ole olemassa henkilöä, joka olisi immuuni surulle ja murheille. Halveksituksi tuleminen, läheisen kuolema ja hitaasti hiipuva parisuhde ovat monille tuttuja asioita. Niistä aiheutuva inhimillinen kärsimys voi saada kenet tahansa raiteiltaan tavalla tai toisella. Mielenterveyden häiriöt eivät ole mikään outo ja kaukainen asia, joka tapahtuu jossain toisessa todellisuudessa jollekulle muulle.
Aina ajankohtaisesta aiheesta huolimatta on hankala sanoa, mitä Lehikoinen yrittää novelleillaan kertoa. Välillä ne luotaavat syvällisesti yhteiskunnan sosiaalisia ongelmia, joskus taas kertovat hyvin monitulkintaisella tavalla henkilökohtaisista onnettomuuksista.
Kirjan punaista lankaa on hankala löytää, koska jokaisen elämänkulku on ainutlaatuinen. Arjen järkkyminen ei tarkoita vanhainkodissa asuvalle mummolle samaa kuin suuruuden päivistä unelmoivalle nuorelle miehelle.
Kirjan monipuolisuutta voi pitää sen vahvuutena. Lehikoisen ilmaisuvoimainen ja napakka kieli kykenee tarjoamaan ajattelemisen aihetta taustaltaan erilaisille lukijoille.