Yliopistoilla on päätehtävänsä: tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus sekä opiskelijoiden kasvattaminen palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.
Yliopistoilla on myös tapansa varmistaa, että nuo tehtävät toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla – juuri sitä kutsutaan laatujärjestelmäksi.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan auditoinnissa tarkastellaan Oulun yliopiston laatujärjestelmää ja sitä, miten yliopistoamme systemaattisesti kehitetään. Yliopistoa syynätään perin pohjin ja arvostelun läpäistyään palkitaan laatuleimalla.
Auditoinnin suorittaa Karvi, kansallinen koulutuksen arviointikeskus, joka nimeää erityisestä korkeakoulujen arviointipoolista viisihenkisen auditointiryhmän tekemään tarvittavat haastattelut ja laatimaan varsinaisen auditoinnin. Tämä ryhmä koostuu niin opiskelijoista kuin opettajista ja tutkijoista ja voi olla myös kansainvälinen.
Mikä valikoituu jokerikohteeksi?
Auditoinnissa yliopistomme omat käytänteet pistetään testiin. Syksyllä 2015 yliopisto perusti Quality Assurance Project Group (QAP) -työryhmän, johon kuuluu henkilökuntaa eri yliopiston sektoreilta.
Opiskelijoiden ääntä työryhmässä käyttää OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Henna Määttä, ja työryhmän tarkoituksena on valmistautua auditointiin. Oulussa auditointi on kansainvälinen, eli materiaalit laaditaan ja haastattelut käydään englanniksi.
Työryhmä laatii muun muassa yliopiston laatukäsikirjan ja muut tarvittavat auditointimateriaalit, joiden avulla itse auditoijat voivat tarkastella yliopistomme toimintaa.
Auditoitavan korkeakoulun perustehtävien ja tukitoimintojen arvioinnin lisäksi myös tutkinto-ohjelmia arvioidaan. Yliopisto saa itse esittää näistä tutkinto-ohjelmista kahta, ja kolmas on auditointiryhmän vapaavalintainen jokeri-kohde.
Oulun yliopistossa auditoitavat tutkinto-ohjelmat ovat upouusi opetus- ja kasvatusalan tutkinto-ohjelma sekä biokemian ja molekyylilääketieteen tohtoriohjelma. Jokerikohde voi olla mikä vain, minkä auditoijat valitsevat — esimerkiksi juuri sinun oppiaineesi.
Takana loistava tulevaisuus
Tällä hetkellä Suomen korkeakoulut käyvät läpi toista auditointiaan.
Oulun yliopisto auditoitiin vuonna 2010, ja sai kuusivuotisen laatuleimansa varsin hyvin arvosanoin.
Itse asiassa kansallisessa arvioinnissa Oulun yliopistolla on takanaan komea putki.
Ennen Karvia auditoinnit hoitanut KKA (korkeakoulujen arviointineuvosto) nimitti tutkimuksen ja koulutuksen huippuyksiköitä. Nämä olivat kaksivuotisia ”laatuleimoja”, joiden mukana tuli myös rahallinen tukiainen Opetus- ja kulttuuriministeriöltä.
Vuosina 1999–2012 käytössä olleen hankkeen aikana Oulun yliopisto sai peräti 13 koulutuksen huippuyksikkö-palkintoa, ja edellä oli vain Helsingin yliopisto (17 huippuyksikköä). Koska kukin huippuyksikkö toi rahallista tukea noin miljoona euroa yliopistolle, eli kyse ei ollut mistään nappikaupasta.
Käynnissä oleva auditointi ei moista rahallista tunnustusta sisällä, vaikka syyni on kova.
Taustalla on yliopistolain kirjaus, jossa korkeakouluja velvoitetaan osallistumaan ulkoisen toimintansa ja laatujärjestelmiensä arviointiin säännöllisesti. Toki korkeakoulut voivat toteuttaa tämän velvoitteen muutenkin kuin Karvin auditointiin osallistumalla, mutta käytännössä se olisi korkeakoulun maineen kannalta arveluttavaa, sekä hyvän mahdollisuuden hukkaamista.
Sillä mahdollisuus auditointi nimenomaan on. Se on ainutlaatuinen tilaisuus tarkastella yliopistoa kokonaisuutena ja vieläpä ulkopuolisen silmin. Aivan kuin kysyisi rehelliseltä kaverilta, että näyttääkö peppu isolta uusissa farkuissa.
Mistä laadun tunnistaa?
Suuri auditointipäivä koittaa syksyllä. Auditointi käsittää oikeastaan kolme päivää, 17.–19.10., joiden aikana yliopiston käytävillä liikkuu auditoijien ryhmä tarkkailemassa ja pistämässä huomiolle, kuinka asiat toimivat.
Metodeihin kuuluvat haastattelut, asiakirjoihin ja tuloksiin tutustuminen sekä vaikkapa pistokyselyt vastaantulevilta opiskelijoilta.
Auditoinnin tarkoitus ei kuitenkaan ole vikojen osoittelu, vaan pikemminkin hyvien käytänteiden tunnistaminen sekä kehityskohteiden löytäminen. Koko yliopistoyhteisö pääsee seuraamaan kuinka hyvin täällä oikeasti asioita tehdään.
Kyseessä ei ole tenteistä tuttu 1–5 -arvostelu, vaan kriteeristö sisältää puuttuvan, alkavan, kehittyvän ja edistyneen laadunhallinnan luonnehdinnat kaikista auditointikohteista.
Jos tilille napsuu ”puuttuvia” kohteita, voi korkeakoulu saada hylätyn, ja sen täytyy 2–3:n vuoden päästä käydä uusinta-auditointi. Varsinaista rahallista sanktiota ei ”hylsystä” tule, mutta itse auditoinnin uusiminen on raskas prosessi ja totta kai vie paljon työaikaa.
Ehkä kuuluisin auditoinnin epäonnistuja on Tampereen yliopisto, jonka laatujärjestelmissä oli niin pahoja puutteita, ettei se päässyt auditointia läpi vuonna 2008 ja epäonnistui uusinnassaan vielä vuonna 2012. Uusinnan uusinnassa vuonna 2015 Tamperekin pääsi laatuleimattujen joukkoon.
Oulun yliopistolla tulee myös olemaan haasteita auditoinnissa. Vuoden 2010 jälkeen on tapahtunut paljon ja välillä laadunvalvonta on kaikessa muutoskiimassa tuntunut jääneen jalkoihin.
Auditoinnissa yliopistot voivat ehdottaa myös erillistä auditoitavaa kohdetta, joka ei vaikuta varsinaiseen arvosanaan. Varsin osuvasti yliopistomme on valinnut kohteeksi ”henkilöstön hyvinvoinnin johtaminen muutoksessa”.
Pian saamme tietää, mikä asian laita on.
Kirjoittaja Juho Karjalainen on työskennellyt ylioppilaskunnan koulutuspoliittisena sihteerinä sekä suunnittelijana humanistisessa tiedekunnassa.
Lue myös Juho Karjalaisen kommentti auditoinnista.
