MENU

Mitä tieteessä tapahtuu, viikko 21: Kilpailijasta voi olla myös hyötyä

Tappelua, loisimista ja vuorovaikutteista toistensa jeesaamista – muun muassa niistä on eliöiden väliset suhteet tehty. Oulun yliopiston ja Koneen Säätiön vanhempi tutkija Jukka Forsman kehittää menetelmää, jolla voidaan tulkita yksittäisten lajiparien sijaan kokonaisten eliöyhteisöjen sisäisiä kanssakäymisiä.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Eliölajien välinen suhde voi olla mutualistinen, eli molempia hyödyttävä. Esimerkiksi vatsasi mikrobit viihtyvät nauttimasi ravinnon keskellä ja sinä hyödyt niiden seurasta.

Mahdollista on myös toiselle lajille hyödyllinen ja toiselle haitallinen suhde, kuten loisimisessa. Lisäksi lajien väliset suhteet voivat olla kohteliaan neutraalit tai vain toista osapuolta hyödyttävät tai haittaavat.

Eri lajit voivat myös molemmat kärsiä keskinäisestä kilpailusta, kun esimerkiksi lajien ravinnonlähde on yhteinen.

Vielä hiljattain ekologiassa vallitseva käsitys oli, että juuri kilpailu lajien välillä on vuorovaikutussuhteista ylivoimaisesti tärkein. Oulun yliopiston ekologi Jukka Forsman on kuitenkin tehnyt toisenlaisia havaintoja: kilpaileva laji voi myös hyödyttää toista.

Forsman havainnollistaa ilmiötä kahden kotimaisen lintulajin avulla: ”Talitiaiset ja kirjosiepot kilpailevat keskenään. Jos alueella on esimerkiksi paljon talitiaisia, kirjosieppojen pesimismenestys on heikompi.”

Kirjosiepot hakeutuvat silti talitiaisten seuraan. Forsman on kokeissaan huomannut, että jos sieppo pystyy valitsemaan, se asettuu pesimään talitiaisen asuttaman pöntön viereen.

Forsman teki havainnon symbolikokeessa, jossa kirjosieppo valitsi samanlaisen kuvion pönttönsä ympärille kuin talitiaisen asuttamassa pöntössä.

”Vaikka lajit kilpailevat keskenään, niin kirjosieppo käyttää talitiaisia hyväkseen pesimispaikan valinnassa, sopivan pesäpaikan signaalina”, Forsman selostaa.

”Periaatteessa mekanismi on sama kun meillä ihmisillä, kun menemme ulkomailla vieraaseen kaupunkiin. Kun on nälkä ja vierekkäin on kaksi ravintolaa, niin mennään mieluummin sinne, jossa on paljon paikallisia.”

 

Vuorovaikutukset synnyttävät monimuotoisuutta

Forsman sai vastikään tuoreeseen tutkimushankkeeseensa Oulun yliopiston Thule-instituutin apurahan. Hankkeessa tutkitaan lajien välisiä vuorovaikutuksia kokonaisten eliöyhteisöjen tasolla. Aihetta sietää selvittää, sillä vuorovaikutusten diversiteetti on Forsmanin mukaan puuttuva tekijä luonnon monimuotoisuuden ymmärtämisessä.

”Luonnon monimuotoisuuden tausta itsessään on lajien välisessä vuorovaikutuksessa”, tutkija toteaa. Vuorovaikutukset ajavat lajien syntyä ja kehitystä.

Ihmisen aiheuttaman massiivisen sukupuuttoaallon myötä monimuotoisuuden ja siihen vaikuttavien tekijöiden tutkiminen on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Lajien monimuotoisuutta mitataankin erilaisilla indekseillä, mutta monimuotoisuustutkimuksissa ei ole annettu erityistä painoa lajien välisille suhteille.

”Tämän hankkeen tavoite on tuoda lajien väliset vuorovaikutukset monimuotoisuustutkimuksen kenttään, ja katsoa miten niillä voisi selittää esimerkiksi eliöyhteisöjen vakautta tai sitä, miten ne suhtautuvat ihmisen toimintaan”, Forsman esittää. Vuorovaikutuksia ymmärtämällä voi myös oppia ennustamaan lajien riskiä kuolla sukupuuttoon.

 

Maailma paremmaksi numeroita murskaamalla

Kuten lintuesimerkissä, lajit voivat hyötyä kilpailijoistaankin.

”Siitä syntyi ajatus mitata samassa paikassa yhtä aikaa elävien lajien, eli eliöyhteisöjen, vuorovaikutusindeksi”, Forsman kertoo tutkimushankkeensa päätavoitteesta.

Uusi menetelmä perustuu yleisesti saatavilla olevaan tietoon lajien runsaudesta. Hankkeen toinen johtaja on tilastoekologi James Thorson, joka on kehittänyt matemaattisen menetelmän jättimäisten lajiaineistojen käsittelemiseen. Menetelmällä pystyy arvioimaan lajien runsaussuhteista lajien välisiä korrelaatioita, joista voi arvioida lajien välisiä vuorovaikutuksia. Laskelmista on tarkoitus muodostaa yleispätevä indeksi kokonaisen eliöyhteisön sisäisistä vuorovaikutuksista.

Hankkeen mahdollistaa viime vuosina huimasti kehittynyt laskentapuoli.

”Nykyään numeroita saadaan murskattua niin, että saadaan meidän haluamiamme lukuja selville”, Forsman kertoo tyytyväisenä.

Forsmanin hankkeessa lintu- ja yökköslajien aineistoista pyritään muodostamaan luotettava indeksi kuvaamaan yhteisössä elävien lajien nettovuorovaikutusta toisiinsa.

”Se tarkoittaa sitä, että lasketaan esimerkiksi kymmenen lajin runsaussuhteet ja kunkin lajiparin vaikutus toisensa esiintymistiheyteen. Näin yhteisöstä saadaan yksi luku, joka on sitten positiivinen tai negatiivinen”, Forsman selittää.

Luonnonsuojelubiologiassa tärkeä kysymys on, millaisia alueita pitäisi suojella luonnon monimuotoisuuden maksimoimiseksi. Forsman kertoo, että kehitettävän vuorovaikutusindeksin pitäisi auttaa valinnoissa: ”Kun ideaamme saadaan testattua, niin vuorovaikutusindeksi pystytään yhdistämään aiempiin monimuotoisuutta mittaaviin indekseihin. Siitä pitäisi olla käytännön hyötyä esimerkiksi luonnonsuojelualueiden suunnittelussa.”

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Viikon 21 Tiedekysymys: Missä nää oikeen surffaat?

"Kyyyllä mää netissäkin oon. Välillä enemmän, välillä vähemmän", lausui eräs keski-ikäinen ohikulkija Tampereen keskustassa. Tämän viikon Tiedekysymyksen aihe syntyi pohdinnasta, miten lausahtaja internetin oikein määrittelee ja millä tavalla siellä varsinaisesti ollaan tai ei olla.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Onpa ajanvietteesi tämä sivusto, Jodel tai Snapchat, olet näissä puuhissa netin välityksellä yhteydessä muuhun maailmaan. Olet kirjaimellisesti globaalissa verkossa, World Wide Webissä (WWW).

Kaikki tietävät, mitä internetillä periaatteessa tarkoitetaan, mutta mitä ihan oikeasti tapahtuu, kun pläräät Facebookia tai puhut videopuhelua kaverillesi? Ei muuta kuin konepelti auki ja asiantuntija selittämään.

”Tavallisesti, kun puhutaan ’netissä olemisesta’, kyse on itse asiassa WWW:stä tai webistä. Web on yksi, joskin hyvin tärkeä internetin sovellus”, selvittää tutkijatohtori Timo Koskela Oulun yliopiston UBICOMP-tutkimusryhmästä.

”Alun perin web kehitettiin informaation selailua varten, mutta nykyisin se on muuttunut yhä enenevissä määrin kaikissa laitteissa toimivaksi sovellusalustaksi.”

Sitten siihen tärkeimpään – mitä on surffata?

”Kun käyttäjä ’on netissä’, hän käytännössä pyytää web-selaimen kautta web-sivuja web-palvelimilta HTTP-nimisen protokollan avulla. Web-palvelin palauttaa pyynnöstä HTML-sivun, jonka web-selain näyttää käyttäjälle”, Koskela paljastaa.

Web-palvelimet itse ovat Internetiin yhteydessä olevia tietokoneita. Oma laitteesi siis lähettää niille kysymyksiä, joihin saat vastauksena verkkosivustoja, joilla pörrätä. Palvelimet hyödyntävät yleensä tietokantoja, joihin on voitu tallentaa esimerkiksi käyttäjien Instagram-kuvat tai tämän lehden juttuarkisto.

Web-palvelimilla ja omilla masiinoillasi on IP-osoitteet, joiden avulla laitteet tietävät mihin suuntaan mitäkin informaatiota lähettää.

”IP-protokolla tarjoaa jokaiselle verkon laitteelle yksilöidyn IP-osoitteen, jonka avulla mitkä tahansa kaksi verkon laitetta voivat vaihtaa tietoja keskenään”, Koskela avaa.

Mitä siis varsinaisesti tapahtuu, kun selaimeen syöttää esimerkiksi osoitteen www.oulunylioppilaslehti.fi?

”Palvelinta ei voida paikantaa Internetistä suoraan nimen perusteella, vaan se muutetaan ensin IP-osoitteeksi ympäri maailmaa hajautettujen nimipalvelinten (DNS) avulla. IP-osoitetta hyödyntäen web-selaimen lähettämä pyyntö reititetään tyypillisesti useiden reitittimien kautta kyseessä olevalle web-palvelimelle”, Koskela selostaa.

 

Bitti vipeltää ykkösinä ja nollina

Toisella tapaa ilmaistuna internet on ympäri maailmaa sijaitseva tietokoneiden verkosto. Se on oikea verkkojen verkko, joka muodostuu kymmenistä tuhansista itsenäisistä järjestelmistä. Välissä on tietenkin harvinaisen paljon kaapeleita. Maanalaisten kaapeleiden verkot muodostavat suurempia verkostoja, jotka kuljettavat tietoa eestaas järjettömällä vauhdilla aina pallon puolelta toiselle. Tieto liikkuu internet-kaapeleissa valona.

Nettiin pääsee toki myös langattomilla laitteilla. Esimerkiksi älypuhelimesta signaalit matkaavat maailmalle tietoliikennemaston kautta, josta ne siirtyvät jälleen kaapeleilla eteenpäin.

Nettitieto ei kuitenkaan liiku varsinaisina kirjaimina, vaan se muodostuu kahdesta numerosta, ykkösestä ja nollasta. Mikroprosessorisi osaa muuntaa nämä numerot katseltaviksi, kuunneltaviksi ja käytettäviksi hyödykkeiksi.

Otetaan esimerkiksi Skype-puhelu: ”Siinä analoginen puhesignaali muutetaan ensin digitaaliseksi signaaliksi. Se lähetetään tietyin aikavälein tietyn kokoisina paketteina vastaanottajalle IP-osoitteen perusteella. Lähetetyissä paketeissa on mukana myös tieto käytettävästä portista, minkä avulla paketit pystytään ohjaamaan oikealle sovellukselle vastaanottajan laitteessa”, Koskela selittää.

Netti on siis kaapelivälitteinen tietokoneiden verkosto, jonka kautta laitteiden lähettämät tiedot siirtyvät saumattoman oloisesti paikasta ja vekottimesta toiseen. Tekninen mokkulasi muuttaa tiedon millisekunneissa ykkösistä ja nollista jodlauksiksi, snäpeiksi tai esimerkiksi Maria Monden musiikiksi. Melkoisen maagista, eikö vain?

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Oulun yliopiston rehtori sai uuden viitan – suunnittelija toivoo viitalle pitkää ikää ja paljon käyttöä

Rehtori käyttää viittaa ja käätyjä yliopiston lukuvuoden avajaisissa ja muissa akateemisissa juhlallisuuksissa. Uuden viitan on suunnitellut taiteilija Hannu Väisänen.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Maiju Pohjanheimo

Oulun yliopistoseura ry on lahjoittanut Oulun yliopistolle uuden rehtorin viitan. Uusi viitta on valmistettu valon ja liikkeen mukaan väriään muuntavasta tummansinisestä italialaisesta samettikankaasta ja sitä kiertää hartiakorkeudella brodeeraus.

Viitan suunnittelu on taiteilija Hannu Väisäsen käsialaa. Viitan on ommellut Suomen Käsityön Ystävien aiempi pääompelija Kaisa Sihvonen, joka on ommellut useita suomalaisia rehtorin viittoja.

Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki on tähän saakka käyttänyt taiteilija Vuokko Nurmesniemen suunnittelemaa viittaa. Se luovutettiin käyttöön rehtori Erkki Koiso-Kanttilalle vuonna 1968.

Rehtorin viitta ja käädyt ovat yliopiston rehtorin tunnuksia, joiden juuret juontavat keskiajalle. Rehtori käyttää tunnuksiaan yliopiston lukuvuoden avajaisissa ja muissa akateemisissa juhlallisuuksissa, kuten lauantain 20.5. tohtoripromootiossa. Viittaa useammin rehtori käyttää pelkkiä käätyjä.

Viitan teettämisestä ja kustannuksista vastaa Oulun yliopistoseura.

Rehtorin viitan suunnitellut Hannu Väisänen kuvaa tiedotteessa suunnittelutyötä vaativaksi. Hän ei ole aiemmin suunnitellut rehtorin viittaa yhteenkään yliopistoon.

Oulun yliopiston kunniatohtoriksi promovoidun Väisäsen mukaan sekä viitassa että sen koristeaiheissa on molemmissa omat symbolinsa, jotka kuvaavat tietoa, sydäntä ja jakamista.

Hän toivoo viitalle pitkää ikää ja paljon käyttöä.

”Viitta on painava, sen tiedän. Mutta se on tehty kestämään”, hän toteaa tiedotteessa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Kuvagalleria: Promootiokulkue valloitti Oulun Kirkkokadun

Alkuviikon kolea ja sateinen sää oli lauantai-iltapäivänä enää muisto vain, ja Oulun yliopiston tohtoripromootiokulkue pääsi kulkemaan Mannerheimin puistosta Oulun tuomiokirkkoon upeassa kevätsäässä. Mustanpuhuvaa promootiokulkuetta johti juhlamenojen ohjaaja, professori Netta Iivari. Lippua kantoi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtaja Susa Vikeväkorva. Tuomiokirkossa pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen juhlallisuudet jatkuivat lauantai-iltana Ouluhallissa promootiopäivällisen ja tanssiaisten merkeissä. Sunnuntaina juhla jatkuu vielä […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Maiju Pohjanheimo

Alkuviikon kolea ja sateinen sää oli lauantai-iltapäivänä enää muisto vain, ja Oulun yliopiston tohtoripromootiokulkue pääsi kulkemaan Mannerheimin puistosta Oulun tuomiokirkkoon upeassa kevätsäässä.

Mustanpuhuvaa promootiokulkuetta johti juhlamenojen ohjaaja, professori Netta Iivari. Lippua kantoi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtaja Susa Vikeväkorva.

Tuomiokirkossa pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen juhlallisuudet jatkuivat lauantai-iltana Ouluhallissa promootiopäivällisen ja tanssiaisten merkeissä. Sunnuntaina juhla jatkuu vielä Maikkulan kartanolla järjestettävässä promootiopurjehduksessa.

Lue lisää promootioperinteestä Oulun ylioppilaslehden jutusta.

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Tohtoripromootio on akateeminen näytelmä

Viikonloppuna Oulun yliopistossa järjestetään kymmenes kaikkien tiedekuntien tohtoripromootio. Promootioakti on seremoniallinen ja symbolinen tapahtuma, jonka jokainen yksityiskohta on tarkkaan suunniteltu ja harjoiteltu. Aivan kaikkea ei kuitenkaan voi käsikirjoittaa — silloin täytyy luottaa siihen, ettei yleisö huomaa esimerkiksi promoottorin väärin päin ollutta hattua.

Kutsu on kaunis, linjakas ja häikäisevän valkoinen. Se saapuu kapeassa, elegantissa, materiaaliltaan aavistuksen verran karheassa kuoressa. Molemmilla puolin kutsua Oulun yliopiston logon hopeinen foliopainatus.

Kutsun sävy on kunnioittava:

 Oulun yliopisto kutsuu kohteliaimmin Teidät kymmenenteen kaikkien tiedekuntien yhteiseen tohtoripromootioon lauantaina 20.5.2017 kello 12.00 yliopiston päärakennukseen Saalastinsaliin (Pentti Kaiteran katu 1).

Kutsun osoittama muodollisuus ja silmä yksityiskohdille on leimallista koko tapahtumalle.

Tohtoripromootio on akateemisen maailman suurin ja näyttävin juhla, jonka syvin tarkoitus on vihkiä väitelleet tohtorit täysivaltaisiksi tiedeyhteisön jäseniksi.

Promootio eri juhlallisuuksineen sisältää valtavan määrän seremoniallisuutta, symboliikkaa ja perinteitä.

Jokaisen symbolisen eleen taustalla on lisäksi pitkä ja huolellinen suunnittelutyö – mikään juhlallisen viikonlopun osista ei tapahdu vain itsessään.

“Tohtoripromootion seremoniassa on kyse näytelmästä, akateemisesta näytelmästä” tiivistää Oulun yliopiston promootiotoimikunnan puheenjohtaja Seppo Saarela.

Promootioperinteellä on 800 vuoden historia

Ensimmäinen tohtoripromootio Oulun yliopistossa järjestettiin vuonna 1972. Nyt järjestettävä, kaikkien tiedekuntien yhteinen tohtoripromootio on jo kymmenes laatuaan.

Promootioperinteen juuret ovat 1200-luvulla, Bolognan yliopistossa ja sen mukaan järjestetyissä yliopistoissa sekä Pariisin yliopistossa pidetyissä seremonioissa. Jo tuolloin koettiin merkitykselliseksi juhlistaa tohtoriksi tai maisteriksi valmistuvan uuden jäsenen mukaanottoa tiedekuntaan. Näiden esikuvien pohjalta myös muiden yliopistojen promootiotavat alkoivat kehittyä jo keskiajalla hyvin loisteliaiksi.

Suomeen promootioperinne on tullut Ruotsin kautta, Upsalan yliopiston innoittamana. Ensimmäinen Upsalan yliopiston tarkkaan tunnettu promootio järjestettiin vuonna 1600. Tuolloin promovoitiin 15 baccalaureusta ja seitsemän maisteria eli tohtoria.

Ensimmäinen Turun yliopiston promootio järjestettiin vuonna 1643, yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Ensimmäisessä promootiossa promovoitiin kuusi maisteria. Titteli oli tohtorin sijaan maisteri, sillä filosofian tohtorin arvo tuli yliopistoon vasta 1820-luvulla. Promootioperinne säilyi Turussa vireänä, eikä se katkennut yliopiston muutettua Helsinkiin vuonna 1828.

Tänä vuonna promootioita järjestetään Oulussa, Turun yliopistossa, Tampereen teknillisessä yliopistossa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä ja filosofisessa tiedekunnassa.

Osa yliopistoista promovoi sekä maistereita että tohtoreita, osa – kuten Oulu – taas ainoastaan tohtoreita.

Oulun tohtoripromootion järjestelyistä vastaavan promootiotoimikunnan puheenjohtajalle Seppo Saarelalle tämän vuoden promootio on jo peräti seitsemäs. Yhteen, vuoden 1983 tohtoripromootioon hän on osallistunut promovendinä, muihin joko kutsuvieraana tai tapahtuman järjestelijänä.

Tänä vuonna Oulun yliopiston promootio jakaantuu kolmelle päivälle. Perjantai-iltana 19.5. promootioissa vihittäville promovendeille ja kunniatohtoreille järjestettiin miekanhiojaiset hotelli-ravintola Lasaretissa.

Lauantaina kello 12 Linnanmaan Saalastinsalissa koittaa promootioakti, tohtorien vihkimistilaisuus, jossa tohtorit saavat monisataapäisen yleisön edessä tohtorin tunnuksensa, tohtorimiekan ja hatun sekä tohtoridiplomin.

Promootioaktia seuraa Tuomiokirkossa järjestettävä juhlajumalanpalvelus, jonne kuljetaan Kirkkokatua pitkin akateemisessa kulkueessa. Lauantai-iltana Ouluhallilla järjestetään juhlalliset promootiopäivälliset ja tanssiaiset. Päivälliset sisältävät lukuisia puheita, niistä viimeinen on aamulla 3.40 esitettävä puhe nousevalle auringolle. Sunnuntaina viikonloppu huipentuu vielä Maikkulan kartanossa järjestettävään promootiopurjehdukseen.

Viime vuosina Oulun yliopistossa promootioita on järjestetty neljän vuoden välein. Edellinen tohtoripromootio järjestettiin Oulussa vuonna 2013.

Seppo Saarelan arvion mukaan promootioita olisi viisasta järjestää nykyistä tiheämmin, noin kolmen vuoden välein. Nyt promootioon osallistuu 281 tohtoria ja 23 kunniatohtoria. Lisäksi 42 väitellyttä promovoidaan poissaolevana.

Eniten nuoria tohtoreita vihitään lääketieteellisestä tiedekunnasta (94 tohtoria). Tekniikan aloilta nuoria tohtoreita vihitään 90, luonnontieteistä 40, humanistisista ja kasvatustieteistä 37 ja kauppatieteistä 19.

Tohtoreiden kunnioitettavan suuri määrä asettaa melkoisia haasteita sekä aikataululle että tiloille.

Jotta jokainen nuori tohtori ehditään promovoida, tohtoria kohti varattu aika on rajattu tarkasti. Promovoitavat saavat jokainen 20 sekuntia aikaa osuudelleen, kunniatohtorit peräti kokonaisen minuutin. Silti lauantaipäivän promootioakti kestää jo kolme tuntia.

Myös promootioaktin tapahtumapaikka Saalastinsali on Saarelan mukaan lauantaina aivan ääriään myöten täynnä, osallistuuhan juhlaan vihittävien tohtoreiden lisäksi lähes vastaava määrä heidän seuralaisiaan, omaisiaan ja kutsuvieraita. Kaiken kaikkiaan Linnanmaalle kokoontuu lauantaina promootioaktin ajaksi yhteensä yli 900 henkilöä. Osa seuraa juhlaa itse Saalastinsalista, osa taas valkokankaalta Linnanmaan isossa luentosalissa. Promootioaktia on mahdollista myös seurata livelähetyksenä.

Säännöttömyys tekisi juhlasta epämääräisen

Oulussa noudatettava promootion kaava nojaa vahvasti satojen vuosien takaisiin perinteisiin. Jokaisella promootioon osallistuvalla on oma roolinsa.

Kaikista helpommalla pääsevät promootioaktin kutsuvieraat: heidän tehtävänään on seurata juhlaa käyttäytyä pahennusta herättämättömällä tavalla.

Sen sijaan muilla on promootiossa enemmän jännitettävää.

Promootioaktissa nuoret tohtorit eli promovendit vihitään tohtoreiksi. Sen merkiksi he saavat promootioaktissa tohtorin tunnukset, miekan ja tohtorinhatun sekä latinankielisen diplomin.

Tohtorinhattu symboloi vapautta. Hatun muodon kerrotaan olevan pyöreä siksi, että sen kantajan tulee antaa selkeät ja luonnolliset vastaukset hänelle tehtyihin kysymyksiin eikä hän saa saivarrella.

Hatun väri vaihtelee alan mukaan: esimerkiksi filosofian, kasvatustieteiden, terveystieteiden ja kauppatieteiden tohtoreilla hattu on musta, lääketieteen ja hammaslääketieteen tohtoreilla vihreä, ja tekniikan tohtoreilla on musta hattu, jossa on käännetty lieri.

Tohtorinmiekka taas symboloi totuutta — se on hengen ase tutkijan päättelemän totuuden, oikean ja hyvän, puolustamiseksi. Promootiomiekkaan kuuluu itse miekka, tuppi sekä musta tai kultainen pidike. Lisäksi miekkaan kiinnitetään yliopiston kultainen tunnus.

Promovendien joukossa on kaksi erikoisroolissa olevaa tohtoria, priimus ja ultimus.

Priimus on tohtoripromootion vihkiäisjuhlassa ensimmäisellä kunniasijalla vihittävä nuori tohtori. Priimusvalinnan perusteena on menestys väittelyssä.

Priimustohtorin roolina on vastata oman oppiaineensa professorin esittämään kysymykseen. Tällä hän osoittaa muiden promovendien edustajina näiden oppineisuuden.

Ultimus taas on myös erinomaisesti väitellyt tohtori, joka vihitään promootioaktissa viimeisellä kunniasijalla. Promootioaktin päätyttyä ja promoottorin lausuttua loppusanat ultimustohtorin tehtävänä on pitää puhe kutsuvieraille.

Promoottori vihkii promovendit ja ojentaa näille diplomin, miekan ja tohtorinhatun. Promoottoriksi valitaan tiedekuntiensa virkaiältään vanhimmat professorit.

Juhlan kunnaikkaassa toteutuksessa päävastu on offisianteilla, juhlamenojen ohjaajalla ja yliairueella. Tässä auttavat myös airueet, opiskelijat, jotka toimivat yliairuen apuna eri promootiojuhlallisuuksissa.

Oma osansa on tietenkin myös kunniatohtoreilla. Kunniatohtoreita (lat. Doctoris honoris causa) ovat henkilöt, joita yliopisto haluaa kunnioittaa myöntämällä heille yliopiston korkeimman mahdollisimman huomionosoituksen. Kunniatohtoriksi nimeämisen vaatimuksena ei ole välttämättä akateeminen menestys, vaan poikkeuksellisen menestyksekäs suoriutuminen esimerkiksi talouden, taiteen tai politiikan saralla.

Tässä promootiossa kunniatohtoriksi vihitään muun muassa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskinen, oppimisen ja teknologia-avusteisen oppimisen tutkija, professori  Paul Kirschner, tunnettu kirjailija ja kuvataiteilija Hannu Väisänen, lapsuudentutkimuksen, varhaiskasvatuksen ja lapsuudentutkimuksen etiikan tutkija, professori Jóhanna Einarsdóttir ja toimitusjohtaja, teollisuusneuvos Jorma Terentjeff.  Myös yliopiston entinen rehtori Lauri Lajunen saa kunniatohtorin arvon.

Päällystakit ja sateenvarjot kielletty

Tohtoripromootiossa säännöt ovat erittäin selvät — ei täällä voi olla ihan miten vain.

Erilaisia promootiota koskevia pukeutumis- ja käytössääntöjä on kymmeniä.

Ei käsilaukkuja naisille lauantaina aktiin, kulkueeseen tai kirkkoon. Avaimet, nenäliina yms pikkuesineet pitää piilottaa puvun alle. Kulkueeseen ei päällystakkeja tai sateenvarjoja. Ei housuasua naisille. Jos naisen puvussa hihat ovat vajaamittaiset, pitää käsineiden olla pidemmät niin ettei paljasta ihoa näy ranteista. Promootioaktissa ei saa valokuvata tai taputtaa. VAIN omaiset ja muut kutsuvieraat voivat halutessaan käyttää myös tummaa pukua/lyhyempää jakkupukua. Iltatilaisuudessa frakissa ei käytetä valkoista taskuliinaa samaan aikaan, kun kannetaan kunniamerkkejä.

Ja niin edelleen.

Säännöt ovat hyvin tarkat myös siinä, missä järjestyksessä promootioaktiin osallistuvat kulkevat Saalastinsaliin ja Saalastinsalista pois. Juhlakulkueeseen osallistuvilla on jokaisella oikea paikkansa. Sama sotilaallinen järjestys pätee myös lauantai-iltapäivän promootiokulkueessa, joka kulkee Mannerheimin puistosta Oulun tuomiokirkkoon juhlajumalanpalvelukseen.

Kuulostaako kenties hankalalta ja vaikealta? Seppo Saarelan mukaan tarkoitus on aivan päinvastainen.

Huolellisella suunnittelulla ja tarkalla ohjauksella tehdään itse juhlapäivästä mahdollisimman sujuva ja soljuva. Kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin on valmistauduttu. Miekat ja hatut on järjestetty takahuoneessa oikeaan järjestykseen, jotta yksikään hattu ei päätyisi väärään päähän.

Promootioaktin ohjelma ja promovoitavien nimilista on kiinnitetty puhujanpönttöön, jotta promoottori ei hermostuksissaan voi napata koko ohjelmaa mukaansa oman osuutensa päätyttyä.

Lisäksi promootioaktin sujumista harjoitellaan kahdesti, ensin perjantaina, ja lauantaiaamuna vielä uudestaan.

Muutoin tuloksena olisi lähes tuhatpäinen, hyvin pukeutunut mutta äärimmäisen epätietoinen juhlajoukko

“Linnanmaalle saapuu lauantaina lähes tuhat vierasta. Heistä osa on paikalla ensimmäistä kertaa, joten he vaeltelevat ympäriinsä. Mikäli mitään näitä sääntöjä ei noudatettaisi, olisi kyse vain epämääräinen joukko kulkemassa ympäriinsä epämääräisesti”, Saarela muotoilee.

Saarelan mukaan säännöt myös tuovat osallistujille turvaa — vaatteiden valintaa ei tarvitse turhaan pähkäillä tai aprikoida, kun sopivuuden voi tarkistaa pukukoodista.

Kaikkea ei tosin voi jämerimmälläkään suunnittelulla varmistaa. Inhimillisiä erehdyksiä nimittäin sattuu — promoottori saattaa pukea tohtorinhattunsa väärin päin tai unohtaa kokonaan promovointivuoronsa tulleen, airut saattaa tuoda promoottorille väärän hatun tai miekan.

Kaikesta tosin selvitään, ja usein vielä niinkin, ettei yleisö edes huomaa mitään, Saarela toteaa.

Onko promootio akateemisen eliitin juhla?

Pitkien iltapukujen kahinaa, arvokkaiden korujen säihkettä, kunniamerkkien himmeää loistoa. Promootion juhlallisuuksissa on aimo annos porvarillista charmia. Esimerkiksi promootio-ohjelmaan kuuluva miekanhiojaiset tahkojen kuohuviinien kostuttamisineen kuulostavat, no, elitistiseltä.

Voiko esimerkiksi duunaritaustaisella, akateemisia juhlia tuntemattomalla tohtorilla olla vaikeuksia sopeutua promootion maailmaan?

Seppo Saarela ei väitettä elitismistä oikein hyväksy. Elitismin sijaan hän puhuu promootion juhlallisuudesta.

Eihän tohtorin suinkaan ole pakko noutaa miekkaa, hattua ja diplomia mutkikkaiden vaiheiden kautta. Helpompaa toki olisi, mikäli pyytää diplomia postitse.

Noin 800 Oulussa viimeisen neljän vuoden aikana väitelleestä promovoitavaksi tulee vain reilu neljäsosa, noin 290. Se, ettei jokainen nuori tohtori kiiruhda promovoitavaksi, on järjestäjälle itse asiassa siunaus.

Mikäli kaikki tuoreet tohtorit olisivat osallistuneet tähän promootioon, tarkoittaisi se kaksikymmentä sekuntia per promovendi -tahdilla peräti puoli vuorokautta kestävää promootioaktia.

Mutta he, jotka promootioon osallistuvat, pääsevät osalliseksi satoja vuotta vanhaan perinteeseen. Vuosisatojen takaiset perinteet ja tarkasti vaalittu seremoniallisuus tekevät juhlasta juhlan, nostavat sen arjen yläpuolelle.

Tohtoripromootio on akateemisen maailman suurin ja näyttävin juhla — tämän juhlallisemmaksi ei akateemisissa piireissä enää pääse.

Tämä on vastapainona kehitykselle, jossa itse väittelemisen hohde ja erityisyys on viime vuosina himmentynyt, Saarela arvelee.

“Tohtorintutkintojen määrä on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Samalla väitteleminen on tavanomaistunut, arkipäiväistynyt, samaten kuten väittelemistä seuraava karonkkakin. Ennen karonkka oli hyvin tarkkaan säädelty, ja sisälsi paljon muodollisuuksia”, Saarela toteaa.

Saarelan mukaan elitismiä vastaan puhuu myös promootiomatrikkeli. Siihen kootaan jokaisen nuoren tohtorin ja kunniatohtorin lyhyt esittely. Matrikkeliteksti sisältää lisäksi myös tietoja nuoren tohtorin vanhemmista.

Promootiomatrikkelia selatessa huomaakin, että vaikka monella tohtorilla tausta onkin akateeminen, vilahtelee vanhempien ammateissa myös alemman koulutustason ammatteja: osastonsihteeriä, muuraria, siivoojaa, autoilijaa

Seppo Saarelan mukaan juuri tämä kertoo jotain oleellista Suomen koulutuksesta, mutta myös tasa-arvosta.

“Matrikkeli näyttää sen, kenellä kaikilla on ollut mahdollisuus kouluttautua. Miten monista eri lähtökohdista on päästy mukaan tohtoritasolle!”

 

Oulun yliopiston kymmenes, kaikkien tiedekuntien yhteinen tohtoripromootio järjestetään Oulussa 19.–21.5. Promootio on osa Suomi 100-juhlavuotta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Turkuun tekniikan alan yhteistyöyliopisto, myös Oulun yliopisto mukana

Hallitus esittää vuoden 2017 ensimmäisessä lisätalousarviossa lisärahoitusta Lounais-Suomeen. Määrärahalla on tarkoitus vahvistaa korkeakoulutusta ja ammatillista koulutusta. Yksi rahan käyttökohteista on uuden, tekniikan alan ”yhteistyöyliopiston”, Finnish Institute of Technologyn (FIT) perustaminen. Turun yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston, Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Oulun yliopiston, Vaasan yliopiston, Aalto-yliopiston ja Åbo Akademin tekniikan alan koulutustarjontaa yhdistävän verkoston keskipisteeksi tulee Turku Future Technologies […]

Hallitus esittää vuoden 2017 ensimmäisessä lisätalousarviossa lisärahoitusta Lounais-Suomeen. Määrärahalla on tarkoitus vahvistaa korkeakoulutusta ja ammatillista koulutusta.

Yksi rahan käyttökohteista on uuden, tekniikan alan ”yhteistyöyliopiston”, Finnish Institute of Technologyn (FIT) perustaminen.

Turun yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston, Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Oulun yliopiston, Vaasan yliopiston, Aalto-yliopiston ja Åbo Akademin tekniikan alan koulutustarjontaa yhdistävän verkoston keskipisteeksi tulee Turku Future Technologies -osaamiskeskus.

”Suomi on heräämässä kasvuun. Hallitus haluaa varmistaa, että kasvu ei jää osaajapulasta kiinni. Koulutusjärjestelmän tulee reagoida osaavan työvoiman kysyntään joustavasti ja myös uudenlaisin instrumentein. Siihen on nyt mahdollisuus”, opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) sanoo tiedotteessa.

Taustalla on Turun telakan ja Uudenkaupungin autotehtaan synnyttämä lisätyövoiman tarve.

Tiedotteen mukaan yhteistyöyliopiston toimintamalli on ”vahvasti integroitunut yritysyhteistyöhön”, jolloin osa oppimiskokemuksista tapahtuu yritysten tiloissa.

”Kaikki Suomen tekniikan alan yliopistot ovat nyt sitoutuneet yhteistyöhön, jossa Varsinais-Suomeen saadaan tarjolle yli 300 professorin ja 40 jo toiminnassa olevan koulutusohjelman tarjonta. Näin voidaan tehokkaasti hyödyntää jo olemassa olevaa yli 100 miljoonan euron tekniikan tutkimusinfrastruktuuria. Talouden syklit ovat nopeutuneet, ja koulutusjärjestelmän on pystyttävä vastaamaan koulutetun työvoiman tarpeisiin joustavasti. Uusi yhteistyöyliopistomalli on nopeavaikutteinen ja kustannustehokas ratkaisu, jolla voidaan vastata Varsinais-Suomen alueen kasvavaan osaajatarpeeseen joustavasti ja tehokkaasti. Malli palvelee myös muita Suomen alueita, joilla osaamistarpeita syntyy äkillisesti”, ministeri Grahn-Laasonen sanoo tiedotteessa.

Hanketta valmisteleva projektiryhmä nimitettiin perjantaina 19.5. Sen johtoon nimitettiin Åbo Akademin rehtori Mikko Hupa.

Ryhmä laatii kahden viikon kuluessa ehdotuksen välittömästi käynnistettäviksi toimenpiteiksi, joilla ensimmäiset uudet diplomityön tekijät voitaisiin Varsinais-Suomen alueen yrityksiin jo syksyllä 2017. Tavoitteena on, että Varsinais-Suomeen sijoittuisi uusia korkeakoulutettuja tekniikan asiantuntijoita jopa 200 vuodessa.

Korkeakoulut aloittavat välittömästi valmistelut FIT:in perustamiseksi. Tekniikan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen yhteisen alustan (Turku Future Technologies) luomiseen esitetään kahden miljoonan euron rahoitusta kolmen vuoden aikana. Tekniikan alan yhteistyöyliopistolle esitetään 12 miljoonan euron rahoitusta vuosille 2017–2021.

Tiedotteen mukaan hallitus arvioi vuoden 2020 loppuun mennessä, miten tekniikan korkeakoulujen yhteistyö on onnistunut tyydyttämään tekniikan yliopistokoulutettujen rekrytointitarpeen Lounais-Suomessa. Tässä yhteydessä arvioidaan myös, onko tarvetta tehdä tekniikan yliopistojen koulutusvastuujaon osalta muutoksia.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: