Viikon 20 Tiedekysymys: Voiko kofeiinin piristävän vaikutuksen kumota kotikonstein?

Tällä viikolla Tiedekysymyksessä otetaan selvää, voiko kofeiinin vaikutusta kumota tai lieventää esimerkiksi alkoholilla.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Sanna Häyrynen

Lukijamme joutui väsyneenä tekemään töitä pitkän päivän ja piti vireyttään yllä juomalla kahvikupin toisensa perään. Illalla puurtaja oli turhan pirteä, joten hän päätti rauhoittua oluen äärellä – alkoholi kun väsyttää. Lukijamme jäi miettimään, voiko kofeiinin vaikutuksen oikeasti kumota alkoholilla.

Farmakologian professori Jukka Hakkola Oulun yliopistosta kertoo, että kofeiinin vaikutuksen kumoamiseen ei ole toimivaa kotikonstia.

”Ei ainakaan sellaista, jota voisin suositella. Parasta on vain odotella vaikutuksen poistumista elimistöstä.”

Kofeiini on piriste. Se salpaa aivoissa adenosiinireseptorien toiminnan. Adenosiini on välittäjäaine, joka vaikuttaa vireystilan säätelyyn. Kun adenosiinin vaikutus estyy, ihminen tuntee itsensä virkeämmäksi.

Hakkolan mukaan tutkimuksissa on havaittu, että kofeiini voi haitata nukahtamista vielä kuuden tunnin jälkeen sen nauttimisesta. Kofeiinin vaikutuksen voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti. Esimerkiksi perimä, tottumus ja ikä määräävät sen, kauanko kofeiinin tuntee piristävän.

”Iän myötä häiritsevä vaikutus uneen lisääntyy. Nuoret sietävät paremmin”, Hakkola sanoo.

Kofeiinia ja alkoholia yhdessä nauttineelle lukijalle Hakkola selventää, että alkoholi on akuutisti sedatiivinen yhdiste eli se lamaannuttaa keskushermostoa ja voi tuoda väsyneen olon.

Vaikka alkoholilla on väsyttävä vaikutus, se heikentää unen laatua.

”Todennäköisesti kofeiinin ja alkoholin nauttimisen jälkeen nukkuu huonosti, mutta seuraavana yönä sitten paremmin, kun unet ovat jääneet kevyiksi”, professori toteaa.

Hakkola haluaa huomauttaa, että toistuvasti käytettynä alkoholi aiheuttaa myös unihäiriöitä.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Oulun yliopiston Vuoden alumni ja Vuoden opiskelija nimettiin

Oulun yliopiston Vuoden Opiskelijaksi 2017 on nimetty arkkitehtiopiskelija Senni Suhonen. Valintaperusteiden mukaan Senni Suhonen on esimerkillinen opiskelija, joka on edistynyt ja menestynyt opinnoissaan erinomaisesti ja saanut tunnustusta myös alansa opiskelijakilpailussa kandidaatinopintoihinsa liittyen. Hän on toiminut lukuisissa luottamustoimissa ja herättää ansaitusti luottamusta opiskelijoiden keskuudessa ja innostaa opiskelijoita yhteiseen toimintaan yli tiedekuntarajojen. Hänen innostunutta ja pitkäjänteistä toimintaansa […]

Oulun yliopiston Vuoden Opiskelijaksi 2017 on nimetty arkkitehtiopiskelija Senni Suhonen.

Valintaperusteiden mukaan Senni Suhonen on esimerkillinen opiskelija, joka on edistynyt ja menestynyt opinnoissaan erinomaisesti ja saanut tunnustusta myös alansa opiskelijakilpailussa kandidaatinopintoihinsa liittyen. Hän on toiminut lukuisissa luottamustoimissa ja herättää ansaitusti luottamusta opiskelijoiden keskuudessa ja innostaa opiskelijoita yhteiseen toimintaan yli tiedekuntarajojen. Hänen innostunutta ja pitkäjänteistä toimintaansa yhteisten asioiden hyväksi pidetään ansiokkaana ja mallikkaana myös henkilökunnan piirissä.

Nimeämisen teki Oulun yliopistoseura Rauhala-klubi ry:n esityksestä. Vuoden Opiskelija palkitaan PSOAS:n, Oulun ylioppilasapu ry:n ja Uniresta Oy:n stipendillä.

Oulun yliopiston Vuoden Alumniksi 2017 nimettiin professori Rauni Räsänen. Valinnan perusteena on Räsäsen merkittävä työ opetus- ja kasvatusalalla, erityisesti kansainvälisessä sivistystyössä ja opettajankoulutuksessa.

Opettajanuran jälkeen Rauni Räsänen on ollut kehittämässä opettajankoulutusta toimiessaan muun muassa Oulun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen johtajana ja kansainvälisyyskasvatuksen professorina. Hän on ollut viemässä suomalaista koulutusosaamista maailmalle sekä ollut avainroolissa luomassa Oulun yliopiston kansainvälisiä opettajankoulutusohjelmia.

Valinnat julkistettiin Oulun yliopistopäivän alumnijuhlassa torstaina 11.5.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Kommentti: Laatua ilmaiseksi!

Onko liikaa pyydetty, että jos halutaan laatua, olisi siitä hyvä myös palkita?

Kuvitelkaa, jos auditoinnin läpäisystä saisi rahaa! Yliopistoillahan on varsin selkeät tulostavoitteet tutkintoineen, julkaisuineen ja opintopistekertymineen.

Kaiken rahan tahkoamisen keskellä pitäisi myös muistaa opintojen laatu.

Karvin suorittamat auditoinnit ovat laadukkaan yliopistokoulutuksen tae. Mutta mitä hyötyä laatujärjestelmän kehittämisestä ja systemaattisesta ylläpidosta on, jos siitä ei tänä rahan aikana saa mitään suoraa taloudellista hyötyä? Ennen vanhaan sentään koulutuksen huippuyksiköt toivat miljoonia euroja ylimääräistä rahaa yliopistoille.

Huhujen mukaan Tampereen yliopiston auditointi-painajaisen aikoihin jopa OKM:n kabineteissa puhuttiin auditoinnin laatuleiman sitomisesta yliopistojen rahoitukseen.

Jos ei yliopiston toiminta ole laadukasta, tietty osa valtion rahoituksesta tippuu pois. Autonomisia yliopistojamme ohjataan muutenkin riihikuivalla, joten tuntuisi loogiselta, että laadullekin voidaan laittaa hintalappu. Eikös meillä siksi ole lukukausimaksut EU/ETA -maiden ulkopuolisille opiskelijoillekin?

Kyllä se varmasti muita yliopistoja harmitti, kun niska limassa raataa laatuleiman perään ja yksi jengistä voi ottaa hylsyn pari kertaa, eikä tule kuin maksimissa kirje kotia ja uusintakokeeseen.

Totuus on, että yliopistomme joutuvat jo nyt markkinoinnissaan kilpailemaan keskenään parhaista opiskelijoista, tutkijoista ja ulkopuolisesta rahoituksesta.

Tämän kilpailun lisäksi tuhannet yliopistojemme lehtorit, professorit, suunnittelijat ja muut jäsenet pitävät päivittäin yllä laadun kulttuuria.

Onko liikaa pyydetty, että jos halutaan laatua, olisi siitä hyvä myös palkita?

Juho Karjalainen

Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.  

Lue lisää:

Apua, auditointi tulee!

Vuoden kopo-sana on auditointi: rakkaan yliopistomme pääsykoe kaltaistensa laadukkaiden korkeakoulujen joukkoon. Mutta mistä oikein on kyse?

TEKSTI Juho Karjalainen

KUVAT Anni Hyypiö

Yliopistoilla on päätehtävänsä: tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus sekä opiskelijoiden kasvattaminen palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.

Yliopistoilla on myös tapansa varmistaa, että nuo tehtävät toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla – juuri sitä kutsutaan laatujärjestelmäksi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan auditoinnissa tarkastellaan Oulun yliopiston laatujärjestelmää ja sitä, miten yliopistoamme systemaattisesti kehitetään. Yliopistoa syynätään perin pohjin ja arvostelun läpäistyään palkitaan laatuleimalla.

Auditoinnin suorittaa Karvi, kansallinen koulutuksen arviointikeskus, joka nimeää erityisestä korkeakoulujen arviointipoolista viisihenkisen auditointiryhmän tekemään tarvittavat haastattelut ja laatimaan varsinaisen auditoinnin. Tämä ryhmä koostuu niin opiskelijoista kuin opettajista ja tutkijoista ja voi olla myös kansainvälinen.

 

Mikä valikoituu jokerikohteeksi?

Auditoinnissa yliopistomme omat käytänteet pistetään testiin. Syksyllä 2015 yliopisto perusti Quality Assurance Project Group (QAP) -työryhmän, johon kuuluu henkilökuntaa eri yliopiston sektoreilta.

Opiskelijoiden ääntä työryhmässä käyttää OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Henna Määttä, ja työryhmän tarkoituksena on valmistautua auditointiin. Oulussa auditointi on kansainvälinen, eli materiaalit laaditaan ja haastattelut käydään englanniksi.

Työryhmä laatii muun muassa yliopiston laatukäsikirjan ja muut tarvittavat auditointimateriaalit, joiden avulla itse auditoijat voivat tarkastella yliopistomme toimintaa.

Auditoitavan korkeakoulun perustehtävien ja tukitoimintojen arvioinnin lisäksi myös tutkinto-ohjelmia arvioidaan. Yliopisto saa itse esittää näistä tutkinto-ohjelmista kahta, ja kolmas on auditointiryhmän vapaavalintainen jokeri-kohde.

Oulun yliopistossa auditoitavat tutkinto-ohjelmat ovat upouusi opetus- ja kasvatusalan tutkinto-ohjelma sekä biokemian ja molekyylilääketieteen tohtoriohjelma. Jokerikohde voi olla mikä vain, minkä auditoijat valitsevat — esimerkiksi juuri sinun oppiaineesi.

 

Takana loistava tulevaisuus

Tällä hetkellä Suomen korkeakoulut käyvät läpi toista auditointiaan.

Oulun yliopisto auditoitiin vuonna 2010, ja sai kuusivuotisen laatuleimansa varsin hyvin arvosanoin.

Itse asiassa kansallisessa arvioinnissa Oulun yliopistolla on takanaan komea putki.

Ennen Karvia auditoinnit hoitanut KKA (korkeakoulujen arviointineuvosto) nimitti tutkimuksen ja koulutuksen huippuyksiköitä. Nämä olivat kaksivuotisia ”laatuleimoja”, joiden mukana tuli myös rahallinen tukiainen Opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Vuosina 1999–2012 käytössä olleen hankkeen aikana Oulun yliopisto sai peräti 13 koulutuksen huippuyksikkö-palkintoa, ja edellä oli vain Helsingin yliopisto (17 huippuyksikköä). Koska kukin huippuyksikkö toi rahallista tukea noin miljoona euroa yliopistolle, eli kyse ei ollut mistään nappikaupasta.

Käynnissä oleva auditointi ei moista rahallista tunnustusta sisällä, vaikka syyni on kova.

Taustalla on yliopistolain kirjaus, jossa korkeakouluja velvoitetaan osallistumaan ulkoisen toimintansa ja laatujärjestelmiensä arviointiin säännöllisesti. Toki korkeakoulut voivat toteuttaa tämän velvoitteen muutenkin kuin Karvin auditointiin osallistumalla, mutta käytännössä se olisi korkeakoulun maineen kannalta arveluttavaa, sekä hyvän mahdollisuuden hukkaamista.

Sillä mahdollisuus auditointi nimenomaan on. Se on ainutlaatuinen tilaisuus tarkastella yliopistoa kokonaisuutena ja vieläpä ulkopuolisen silmin. Aivan kuin kysyisi rehelliseltä kaverilta, että näyttääkö peppu isolta uusissa farkuissa.

 

Mistä laadun tunnistaa?

Suuri auditointipäivä koittaa syksyllä. Auditointi käsittää oikeastaan kolme päivää, 17.–19.10., joiden aikana yliopiston käytävillä liikkuu auditoijien ryhmä tarkkailemassa ja pistämässä huomiolle, kuinka asiat toimivat.

Metodeihin kuuluvat haastattelut, asiakirjoihin ja tuloksiin tutustuminen sekä vaikkapa pistokyselyt vastaantulevilta opiskelijoilta.

Auditoinnin tarkoitus ei kuitenkaan ole vikojen osoittelu, vaan pikemminkin hyvien käytänteiden tunnistaminen sekä kehityskohteiden löytäminen. Koko yliopistoyhteisö pääsee seuraamaan kuinka hyvin täällä oikeasti asioita tehdään.

Kyseessä ei ole tenteistä tuttu 1–5 -arvostelu, vaan kriteeristö sisältää puuttuvan, alkavan, kehittyvän ja edistyneen laadunhallinnan luonnehdinnat kaikista auditointikohteista.

Jos tilille napsuu ”puuttuvia” kohteita, voi korkeakoulu saada hylätyn, ja sen täytyy 2–3:n vuoden päästä käydä uusinta-auditointi. Varsinaista rahallista sanktiota ei ”hylsystä” tule, mutta itse auditoinnin uusiminen on raskas prosessi ja totta kai vie paljon työaikaa.

Ehkä kuuluisin auditoinnin epäonnistuja on Tampereen yliopisto, jonka laatujärjestelmissä oli niin pahoja puutteita, ettei se päässyt auditointia läpi vuonna 2008 ja epäonnistui uusinnassaan vielä vuonna 2012. Uusinnan uusinnassa vuonna 2015 Tamperekin pääsi laatuleimattujen joukkoon.

Oulun yliopistolla tulee myös olemaan haasteita auditoinnissa. Vuoden 2010 jälkeen on tapahtunut paljon ja välillä laadunvalvonta on kaikessa muutoskiimassa tuntunut jääneen jalkoihin.

Auditoinnissa yliopistot voivat ehdottaa myös erillistä auditoitavaa kohdetta, joka ei vaikuta varsinaiseen arvosanaan. Varsin osuvasti yliopistomme on valinnut kohteeksi ”henkilöstön hyvinvoinnin johtaminen muutoksessa”.

Pian saamme tietää, mikä asian laita on.

 

Kirjoittaja Juho Karjalainen on työskennellyt ylioppilaskunnan koulutuspoliittisena sihteerinä sekä suunnittelijana humanistisessa tiedekunnassa.

Lue myös Juho Karjalaisen kommentti auditoinnista. 

Juho Karjalainen

Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.  

Lue lisää:

Jokaisella saisi olla oma haltiakummi

Kaisa Vainion mukaan on utopistista olettaa jokaisen nuoren osaajan pääsevän uransa alkuun pelkästään omin avuin. Kokeneemmilla ammattilaisilla voi olla nuorelle paljon annettavaa: henkistä tukea, näkemystä, verkostoja ja tietotaitoa.

Ei herttaisuus yksin riitä, eivätkä taivaan antamat lahjatkaan, ellei hänellä ole kummisetiä ja tätejä”, kirjoitti Charles Perrault Hanhiemon tarinoiden Tuhkimon moraalisena opetuksena vuonna 1697.

Sanoma on ajankohtainen vielä 320 vuotta myöhemmin: Ilman suhteita ja suojelijoita ei taitavinkaan yksilö pääse elämässä kovin pitkälle. Vaikka yhteiskunnassamme korostetaan individualismia ja oman onnensa seppyyttä, harva nuori asiantuntija ja ammattilainen oikeasti pääsee alkuun aivan yksin.

Viime vuonna Oulussa käynnistettiin Suomen Mentoreiden pilottihanke, jossa etsittiin mentoreita valmistuville korkeakoulutetuille jotka hakevat paikkaansa työelämässä. Olin yksin urasuunnitelmien kanssa ja luottamus omiin kykyihin oli vähissä. Lähestyin hanketta sekavalla hakemuksella, missä summasin pääni sisäistä sekamelskaa ja ammatillisia harhailujani. Ennen kaikkea kaipasin apua selkiyttääkseni visiota siitä, mihin suuntaan lähteä uraa tehdessä.

Sitten elämääni ilmestyi energiaa puhkuva ja kokenut konkari puhaltamaan uusia ajatuksia sekavaan päähäni. Mentori oli positiivinen valmentaja, turvallinen työelämää nähnyt aikuinen. Sain puhua sekavat ajatukset ulos ja pallotella niitä hänen kanssaan. Hän uskoi kykyihini ja sai minutkin uskomaan niihin. Hän auttoi minua löytämään itsestäni sen ”hyvän tyypin” ja rautaisen ammattilaisen joka pärjää työelämässä.

Hyvä, mahtavaa! Sulla on hyvä tatsi. Sullahan on jo kaikki suunnitelmat, sen kun teet ne!

En saanut pelkäämääni saarnaa siitä, kuinka minun pitäisi keskittyä yhteen asiaan tai päättää mitä elämältä haluan. ”Ai miksi pitäisi? Määkin aina teen ihan kaikkea sekaisin, kaikkea mikä kiinnostaa. Nytkin mulla on työ ja firma ja vapaaehtoisprojekteja ja sitten järjestämäni startup- ja innovaatiotapahtumat kuten Polar Bear Pitching ja PrintoCent InnoFest.

Olin aivan hölmistynyt. Edessäni oli elävä ja uskottava esimerkki innostavan monipuolisesta työurasta. Sellaisesta, joka voi olla minullekin mahdollinen.

Se gradu vaan alta pois ja pakettiin, elämä odottaa jo sua”. Pitkästä aikaa joku kertoi, että valmistunutta ei odotakaan työttömyyden tuoma epätoivo, vaan elämä täynnä mielenkiintoisia mahdollisuuksia

Työelämän kynnyksellä tai murroskohdissa ei välttämättä tarvitse seistä yksin. On hyvä myöntää että me kaikki tarvitsemme toisinaan tukea ja että voimme oppia paljon meitä kokeneemmilta. Mentoria, henkistä tukea tai neuvoa voi itsekin etsiä kollegoista, ystävistä, sukulaisista tai ammattilaisten verkostoista.

Haltiakummi tai mentori voi auttaa hiomaan itsestämme esiin sen edustavimman puolen. Tuhkimo hurmasi prinssinsä ihan itse ja niin on meidänkin tehtävä.

Mutta ilman haltiakummiaan olisi hän kenties tehnyt hanttihommia lopun ikänsä.

Kaisa Vainio

Syksyllä 2016 filosofian maisteriksi valmistunut kulttuuriantropologi, Venäjä-asiantuntija, museotäti, projektiosaaja ja toimittaja. Kymmenen vuotta kestänyt opintopolku on ollut pitkä ja kiemurainen. Tuloksena on monialaosaaja – vai sittenkin ”huuhaahumanisti”? Twitter: @KaisaK_Vainio

Lue lisää:

Aina ku flippaan opiskelija-aktiivi on irti

Susa Vikeväkorvan mukaan opiskelijavaikuttaminen on hänen opintojensa suola, sokeri - ja sabotaasi.

“Kuka vaa kuka vaa tän ossaa”, laulaa Antti Tuisku, ja tarkoittaa sillä tanssimista.

Mielestäni sama ajatus käy yhtä hyvin opiskelijavaikuttamiseen. Hieman suostuttelua, innostamista ja omien kokemusten kertomista – sillä tavalla minut huijattiin opiskelija-aktiiviksi. Minulle kerrottiin, että “kuka vaan voi lähtä näihin hommiin, kuha vaa on kiinnostunu ja motivoitunu!” ja perään huudeltiin tekemällä oppii!

Eivät he väärässä olleet. Ei ole liioiteltua sanoa, että pelkästään innostuneisuus ja kiinnostus siivittävät jo todella pitkälle. Olemalla utelias, kyselemällä, kuuntelemalla, seuraamalla ja osallistumalla oppii toimimaan opiskelijoiden hyväksi niin pienissä toimikunnissa kuin yliopistotason toimielimissä.

Toisin kuin Antti laulaa, liituraitaa ja valkoista paitaa ei ole pakko pukea kokousaamuna päälle. Ensimmäiset kokoukset voivat toki olla hyvin jännittäviä. Mielessä pyörivät kysymykset: ymmärsinkö esityslistan oikein, muistinko lukea kaikki kokouskutsun mukana tulleet liitteet, enhän ole myöhässä, olenhan ylipäänsä oikeassa paikassa?

Kokousjännitystä helpottaa se, ettei opiskelijan tarvitse puolustaa muiden opiskelijoiden etua yksin. Esimerkiksi useimmissa työryhmissä on useampi opiskelijajäsenen paikka ja lisäksi henkilökohtainen varajäsen. Tiedän kokemuksesta, että varajäsenkin voi vaikuttaa. Tänä keväänä kasvatustieteiden tiedekunnan tilatyöryhmän kokouksissa väännettiin pitkään kiltatilojen neliöistä ja sijainnista. Vaikka olen kyseisessä työryhmässä vain varajäsen, olen osallistunut useampaan kokoukseen yhdessä varsinaisen jäsenen kanssa. 

Niin kuin humanistisen ja kasvatustieteiden sekä yleisopetustilojen tilatyöryhmien opiskelijajäsenet ovat tänä keväänä osoittaneet, yhteistyössä todellakin on voimaa.

“Ääää en jaksa tätä enää enempää
Ääää mun pitää päästä täältä menemään”

Vaikka kuinka pitäisi tai jopa rakastaisi opiskelija-aktiivin tehtäviä, tulee usein kuitenkin aika, jolloin yllä oleva lause Party-kappaleesta on enemmän kuin totta. Väsyttää ja toivoo tähdenlennolta, että päivässä olisi edes muutama lisätunti. 

Antti Tuiskun mukaan tanssimista on vaikea lopettaa, oli kello sitten vaikka “aamuseiska”. Saman tunteen olen kokenut lukemattomia kertoja opiskelija-aktiivina.

Viime vuosi opetti minulle kuitenkin sen, että omasta hyvinvoinnista ei voi tinkiä. Sitä ei kannata heittää susille edes yhteisen hyvän vuoksi, sillä opiskelijavaikuttajan työmaa on loputon.

Ei opiskelija-aktiivin hommia, vastuita ja velvollisuuksia silti vaihtaisi mihinkään. Se, että joinakin päivinä silmien ympärillä on tummemmat renkaat kuin mustan surman kaavussa, ei onnistu sammuttamaan jo syttynyttä innokkuuden roihua. 

Vaikeinakin päivinä vaikutustyössä auttavat muut opiskelija-aktiivit, hallinnon opiskelijaedustajat, ylioppilaskunta, yliopiston henkilökunta, virastomestarit. Juuri virastomestarien, vaksien, kanssa käydyt keskustelut ovat olleet minulle yhtä aikaa sekä päivän piristysruiske että sisäisen sisukkuuden nostattaja. 

Jokaisen kannattaisi siksi ehdottomasti harkita joko lyhyempää tai pidempää opiskelija-aktiivin uraa. Opiskelijaelämästä on saanut niin paljon enemmän irti, kun on uskaltanut ja heittäytynyt mukaan opiskelija-aktiivin saappaisiin.

Vaikka niissä saappaissa on välillä rämmitty loputtomalta tuntuvassa hallintosuossa, saappaat ovat vaihtuneet myös juoksulenkkareihin, jotka jalassa mikään ei ole tuntunut mahdottomalta.

Lopuksi vielä muutama opiskelijavaikuttamista koskeva ajatus mukaillen Antti Tuiskun En kommentoi -kappaletta:

 

Esityslista

En kommentoi

Kilpailutus

En kommentoi

Kannarit

En kommentoi

Yhteistyö

En kommentoi

Wappu

En kommentoi

Joukkoliikenne

En kommentoi

Opintopisteet

En kommentoi

Velvollisuudet

En kommentoi

Täytyy olla mielipide

Ei saa olla passiivinen

Susa Vikeväkorva

Varhaiskasvatuksen opiskelija, opiskelija-aktiivi vuodesta 2012 ja edustajiston puheenjohtaja vuonna 2017.  Twitter: @SusaVikevakorva.

Lue lisää: