Opiskelijoiden asumisen tukeen ja opintotukeen tulee ensi syksynä useita muutoksia.
Opintotuen asumislisän maksaminen päättyy. Suomessa vuokralla asuvat opiskelijat siirtyvät 1.8. yleisen asumistuen piiriin. Kela lakkauttaa asumistukeen siirtyvien asumislisät automaattisesti.
Syksyllä korkeakouluopiskelijoiden opintorahan määrät yhtenäistetään toisen asteen opintorahojen suuruisiksi niin, että opintorahan maksimimäärä on 1.8. alkaen kaikilla opiskelijoilla enintään 250,28 euroa kuukaudessa. Opintolainan määriä korotetaan kaikilla opiskelijoilla. Opintotuen takaisinperinnän korotusprosentti pienenee 15 prosentista 7,5 prosenttiin. Ensimmäiset korkeakouluopintonsa syyslukukaudella 2017 tai sen jälkeen aloittavien korkeakouluopiskelijoiden tutkintokohtainen enimmäistukiaika lyhenee kahdella kuukaudella.
Informoidakseen opiskelijoita tulevista tukimuutoksista Kela perustaa tänä keväänä pop up -toimistoja Suomen korkeakoulukampuksille. Pop up -toimistoilla opiskelijoiden kysymyksiin vastaavat Kelan palveluneuvojat.
Kelan palveluneuvojat ovat paikalla Oulun yliopistolla Linnanmaan kampuksella keskiviikkona 10.5. kello 10–14.15. Neuvontapiste löytyy keskusaulasta vihreiltä naulakoilta.
Oulun ammattikorkeakoulun Teuvo Pakkalan kampuksella pop up -toimisto palvelee tiistaina 9.5. kello 9–11, Kotkantien kampuksella 9.5. kello 12–14 ja Kontinkankaan kampuksella 11.5. kello 10–12.
OYY järjesti tiistaina mielenosoituksen Linnanmaan kampuksen vihreillä naulakoilla. Mielenosoitukseen osallistui kymmeniä opiskelijoita, joiden puheenvuoroissa toistui kritiikki Oulun yliopiston päätöksentekoa ja viestintää sekä Suomen Yliopistokiinteistöt (SYK) Oy:tä kohtaan. Mielenosoituksen jälkeen yliopiston intranetiin Notioon lisättiin tiedote tila-asioiden etenemisestä.
Paljonko HOMETTA on liikaa? Tervetuloa Oulun teknilliseen yliopistoon. SYK MY DYK. Innovaatioita ei synny ilman perustutkimusta. Voisitteko vähän avata tätä käsitettä synergiaedut? Innovaatio on kirosana. Aina luvataan että kuunnellaan ja kehitetään kampusta yhdessä. No ei vaan näytä olevan niin.
Muun muassa nämä mietelmät kirjoitettiin tiistai-iltapäivänä vihreillä naulakoilla seisovaan tussitauluun.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan järjestämässä, tunnin kestäneessä Väylän valtaus -mielenosoituksessa yliopiston opiskelijat ja henkilökunta pääsivät kertomaan kantansa yliopiston tila-asioiden hoitoon.
Mielipiteensä saattoi tussitauluun kirjoittamisen lisäksi kertoa mikrofoniin – tunnin aikana sana oli vapaa kaikille halukkaille. Mielenilmauksen aikana moni paikalla olevista kymmenistä opiskelijoista tarttuikin mikrofoniin.
Vaikka puhujien haalareiden väri vaihteli, yhteistä puheenvuorojen käyttäjille oli tyytymättömyys ja kyynisyys yliopiston päätöksentekoa ja siitä viestimistä kohtaan.
OYY ilmoitti mielenosoitukselle useita syitä. Viime viikolla ilmoitetun yleisopetustilojen hankesuunnittelun jäädytyksen lisäksi tapahtumassa protestoitiin päätöstä siirtää hiljaiset työskentelytilat Telluksesta Pegasukseen, itsenäisten opiskelun tilojen puutetta, Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n liian korkeaa vuokratasoa ja yliopiston viestinnän olemattomuutta.
Asia on ajankohtainen siksi, että Oulun yliopiston hallitus kokoontuu tämän viikon keskiviikkona ja torstaina päättämään tila-asioista.
Mielenosoituksen kylteissä yliopiston toiminta ei saanut kiitosta. Kuvassa ”Olen kovin tuohtunut” -kylttiä kantaa Taneli Kastikainen.
”Ei sitä usko hallintokaan”
Tutut teemat toistuivat mielenosoituksen käynnistäneessä yhteislaulussa, jonka sävel oli lainattu Leevi and the Leavings -yhtyeen talonrakentamisen tuskaisuudesta kertovasta kappaleesta Vasara ja nauloja.
Opiskelutiloja koko rahalla! -kappaleessa purettiin tuntoja yliopiston hallintoa, suunnittelutyötä ja tilatarvelaskelmia kohtaan. Osansa sai myös yliopiston viestintä, erityisesti laulun toisessa säkeessä:
Ei sitä usko hallintokaan
Mikä helvetin haloo tästä syntyä voi
Kun antaa huonot informaatiot
Ja tiedotteet…
Huolenaiheet toistuivat myös OYY:n hallituksen jäsenen Miina-Anniina Heiskasenpuheessa. Hän kertoi mielenilmauksen syyksi halun tuoda esille opiskelijoiden aidon huolen yliopiston opiskelutilojen suhteen.
“Nämä päätökset koskettavat meitä kaikkia, paitsi opiskelijoita, niin myös opetushenkilökuntaa. Nykyaikaiset, riittävät ja laadukkaat opetustilat sekä opetusvälineistö ovat kaikkien etu. Ilman riittäviä ja nykyaikaisia opetustiloja, ilman itseopiskelutiloja ja ympärivuorokautista mahdollisuutta opiskella, meillä ei ole mahdollista tarjota laadukasta koulutusta ja sujuvia opintopolkuja. Kampuksen toimivuus ja ajanmukaisuus vaikuttavat merkittävällä tavalla koko yliopiston toimintaan ja tulokseen”, hän totesi.
Opetustilat ovat opettajien työhuoneita
Modernien opetustilojen puolesta puhui myös yliopistonlehtori Jari Laru. Laru on ollut mukana kasvatustieteiden tiedekunnan erikoistilojen tilatyöryhmässä ja Yleisopetustilat 2018 -tilatyöryhmässä.
Larun mukaan tunnelmat yleisopetustilojen työryhmässä olivat aluksi hyvin innostuneet. Työryhmäläisiä innosti mahdollisuus saneerata kymmenen prosenttia yleisopetustiloista ”erityisen nykyaikaisiksi ja nykyajan oppimiskäsityksiä tukeviksi”.
Kokouksessa, jossa tieto hankealueen remontin keskeyttämisestä ilmoitettiin, into oli tiessään. Harva osallistuja piti puheenvuoroja, ja “neulakin olisi pompannut lattialta hirveän jysäyksen saattelemana”.
“Ymmärrän [päätöksen] perustelut, mutta opetushenkilöstöön kuuluvana sanon, että se on meidän työhuone. Jokainen opettaja on niissä tiloissa kymmeniä vuosia. Tämän takia meidän tulisi yliopistossa huolehtia siitä, että opetustiloja jatkuvasti kehitetään eteenpäin”, Laru painotti.
Laru kuitenkin kertoi uskovansa C-hankealueen remontin toteutuvan entistä ehompana. Se tosin vaatii mielipiteiden julkituomista tilojen käyttäjiltä, opiskelijoilta ja henkilökunnalta.
“Olen optimisti. Pienen taidepaussin jälkeen, kun saadaan lisää suunnitteluaikaa, saadaan parempi ja laajempi kokonaisuus kuin tällä hetkellä. Mutta se riippuu myös paineesta, jota asetetaan niille, jotka tuolla jossain ylemmissä kerroksissa ovat.”
Kirjallisuuden neljännen vuoden opiskelija Henna Stenvall kertoi omassa puheenvuorossaan siitä, kuinka humanisti- ja kasvatustieteellisen päädyn sisäilma on jopa vaikuttanut kielteisesti hänen terveyteensä.
Uniapneaa ja narkolepsiaa sairastava Stenvall kertoo, että huono sisäilma pakottaa hänet opiskelemaan pääosin muualla kuin Linnanmaalla. Hänen mukaansa sisäilma saa hänet nukahtelemaan yllättäen, esimerkiksi kesken luennon. Nukahtelemisen lisäksi hän saa tietyissä tiloissa liikkuessaan selviä iho-oireita. Stenvallin mukaan erityisen huonolta olo tuntuu kasvatustieteellisen tiedekunnan kolmannessa kerroksessa ja yleisesti humanistisella puolella.
”Jos tämä sattuu muuttumaan satumaisesti uusissa tiloissa, niin se on ihme. ”
Pohjoismaista filologiaa opiskeleva Elli Lassila kertoi olevansa huolissaan tenttitiloista.
Miten korkealle vuokrat karkaavat?
Oulun yliopiston tilat omistava Suomen Yliopistokiinteistöt (SYK) sai mielenosoitukseen osallistuneilta opiskelijoilta kritiikkiä.
Suomen Yliopistokiinteistöt Oy perustettiin vuonna 2009 yliopistouudistuksen yhteydessä. Aiemmin valtion omistaman Senaatti-kiinteistöjen hallinnoimat yliopistokiinteistöt siirrettiin kolmen uuden kiinteistöyhtiön hallintaan, Aalto-Yliopistokiinteistölle, Helsingin Yliopistokiinteistölle ja Suomen Yliopistokiinteistölle. SYK omistaa, rakennuttaa ja kehittää pääkaupunkiseudun ulkopuolisten yliopistojen ja korkeakoulujen käytössä olevia kiinteistöjä.
“SYK – Suomen yliopistojen kiusaajat”, luki Elli Lassilan pitelemässä kyltissä. Toista vuotta pohjoismaista filologiaa opiskeleva Lassila kertoi mielenosoitukseen osallistumisensa syyksi huolen tenttitilojen tulevaisuudesta.
“Minulla on erityisvaatimuksia tenttien suorittamisen suhteen. Tähänkin mennessä tenttejä on järjestetty vain ikkunattomissa, siivouskomeromaisissa tiloissa. Nyt muuton aikana pitää vahtia, toteutuvatko erityisvaatimukset myös [tiedekunnan] uusissa tiloissa.”
Kiitos 2010 uusi yliopistolaki ja julkisen pääoman yhtiöittäminen!
Tämän tekstin tussitaululle kirjoitti sähkötekniikan opiskelija Juha-Matti Ojakoski.
Ojakosken mukaan nykyisessä keskustelusta tiloista on loppujen lopuksi kyse tuloksista, joita yliopistojen kiinteistöjen omistuksen siirto Senaatti-kiinteistöiltä uusille yliopistokiinteistöyhtiöille aiheutti.
”Nyt asiat, joista aiemmin varoiteltiin, ovat toteutuneet. Tässä valossa voi miettiä, olisiko lopulta parempi, että Oulun yliopisto rakentaisi omalla rahallaan omat tilansa omaan käyttöönsä?” Ojakoski visioi.
Juha-Matti Ojakoski kirjoitti yliopistolain uudistusta koskevan kannanottonsa tussitauluun.
”Yliopisto on yhteisö, ei yritys”
Mielenosoitusta seurasi myös yliopiston hallituksen toinen opiskelijajäsen Pauli Väisänen. Hän toivoi tapahtuman herättelevän yliopiston johtoa keskustelemaan keskeneräisistä asioista aiempaa enemmän.
“Ulkoiseen viestintään on panostettu, sisäiseen viestintään ei. Resursseistahan tässäkin on varmasti kyse, mutta toivoisin, että johdossakin ymmärrettäisiin että yliopistosta puhuttaessa kyse on yhteisöstä, ei yrityksestä. Perinteinen vitsihän kuuluu, että keskeneräisistä asioista ei voi tiedottaa, ja jo tehtyihin päätöksiin ei pysty vaikuttamaan”, Väisänen totesi.
Oulun yliopiston johdosta kukaan ei osallistunut mielenosoitukseen.
Tiistaina 2.5. Oulun yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden intranetiin Notioon lisättiin kuitenkin sisäinen tiedote, jonka otsikkona on Kysymyksiä ja vastauksia yliopiston tilahankkeista.
Tiedotteessa vastataan muun muassa siihen, mitä tilahankkeita yliopistolla on käynnissä tällä hetkellä, miten tilahankkeen suunnitteluprosessi etenee, miten opiskelijat voivat osallistua tilasuunnitteluun, mitkä ovat yleisopetustilahankkeen tavoitteet ja miksi sen suunnittelussa on otettu aikalisä.
”Hanke lähti liikkeelle kasvatustieteellisen tiedekunnan muutosta. Opetustilahankkeen tavoitteena on sekä lisätä opetustilojen määrää että toteuttaa uudenlaisia opetustiloja. Työryhmässä tehdyn alustavan suunnitelman mukaan opetustilojen määrä ei kuitenkaan olisi kasvamassa nykyisestä.
Aikalisää tarvitaan, jotta voidaan arvioida uudelleen koko Linnanmaan kampuksen opetustilakapasiteetin tarve ja toteutusmahdollisuudet.
Oulun yliopiston hallitus keskustelee ja päättää 3.-4.5.2017 humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekuntien tilahankkeiden etenemisestä sekä hankkeisiin liittyvästä sopimuskokonaisuudesta.”
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Vapunaaton viettäminen käynnistyi perinteisillä ohjelmanumeroilla. Oulun yliopiston Humanistinen Kilta lakitti Frans Michael Franzénin patsaan puolelta päivin. Kello kahdelta Åströmin puistossa käynnistyivät puolestaan oululaisten teekkarifuksien fuksiuitot. Vaikka Lasaretinväylä olikin vielä pääosin jäässä, jäähän sahattu avanto mahdollisti fuksien uimaretken. Tuttuun tapaan uittojen pukukoodi oli vapaa: veteen molskahdettiin niin puvussa, uimahousuissa kuin täysin alastomanakin.
Harmaa, sateinen ja tuulinen sää ei suosinut oululaisia vapunviettäjiä. Piknikpeiton (tai -pressun) levittäminen Ainolan puistoon vaati tänä vappuaattona tavallista enemmän intoa ja omistautumista, olihan maa vielä useassa kohdassa lumen ja jään peittämä.
Ankea sää ei kuitenkaan vähentänyt perinteisten vapunaaton tapahtumien viehätystä: Sekä Franzénin patsaan lakitusta, kaupungin läpi kulkenutta vappukulkuetta ja Åströmin puistossa teekkarifuksien lakitusta seuraamassa oli tuttuun tapaan iso joukko opiskelijoita.
Oulun ylioppilaslehti kokosi vapunaaton alkuhulinoista kuvagallerian.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
OYY kutsuu kaikki Oulun yliopiston opiskelijat valtaamaan Linnanmaan kampuksen vihreiden naulakoiden alueen. Tiistaina 2.5. järjestettävä mielenosoitus on kannanotto nykyaikaisten ja laadukkaiden opetusympäristöjen puolesta.
Linnanmaan yleisopetustilojen (C-hankealue) remontointihanke on keskeytetty toistaiseksi.
Keskeytyspäätöksen ovat tehneet yhdessä Suomen Yliopistokiinteistöt Oy (SYK), rakennuttajakonsultit ja Oulun yliopisto.
C-hankealue sijoittuu Kauppakadun ja Prosessikadun välille. Siihen kuuluu tiedekuntien yhteiskäytössä olevia luentokäyttöön, itsenäiseen opiskeluun ja ryhmätyöskentelyyn tarkoitettuja opetustiloja.
Oulun yliopiston hallintojohtajan Essi Kiurun mukaan syynä keskeytykselle on yliopiston halu ”suunnitella koko Linnanmaan kampukselle opetustilat, jotka parhaiten palvelevat nykyaikaista opettamista.”
”Se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi remontoida uusiksi. Koska kyseessä on myös taloudellinen asia, pitää asia suunnitella huolellisesti. Remontteja ei pidä tehdä vain remontoinnin vuoksi.”
Essi Kiurun mukaan päätöksessä painoi myös se, että C-hankealueen remontointi ei olisi kasvattanut opetustilojen määrää aiemmasta: alueella olisi remontinkin jälkeen kymmenen opetustilaa. Tilat olisivat remontin jälkeen olleet kuitenkin aiempaa modernimmat ja laadukkaammat.
Maanantaina 24.4. Yleisopetustilat 2018 -tilatyöryhmän hankesuunnittelukokouksessa mukana olleen OYY:n hallituksen jäsenen Miina-Anniina Heiskasen mukaan keskeytykseen ilmoitettiin myös kaksi muuta syytä: C-hankealueen poikkeuksellisen korkeat vuokrakustannukset ja se, ettei Oamkin muutosta synny opetustilojen suhteen yhtä suurta synergiaetua kuin odotettiin.
Pitkiä päiviä, poikkeuksellisia tiloja
Oamkin muuton vuoksi Linnanmaan kampuksen tilankäyttöä joudutaan tiivistämään huomattavasti. Haasteena on saada opetustilat riittämään kaikille humanistien ja kasvatustieteilijöiden muuttovaiheessa, eli vuosien 2018–2019 aikana.
Ratkaisuksi tälle on kaavailtu aiempaa pitempiä opetuspäiviä ja kaikkien opetukseen soveltuvien tilojen käyttöönottoa. Siksi esimerkiksi Linnanmaan hallintopäädyn Saalastinsalista ja ravintolakabineteista voisi siirreltävillä väliseinillä ja AV-laitteiston avulla tulla opetustiloja.
Yliopiston suunnitelmissa myös tilankäyttöprosenttia tulisi parantaa niin, että olemassa olevat opetustilat ovat käytössä maanantaista perjantaihin kello 8–16. Opetusta saatetaan siirtää myös ilta-ajalle.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta pitää päätöstä hankesuunnittelun keskeytyksestä huonona. Ylioppilaskunta julkaisi tiistaina kannanoton, jossa se esitti huolensa keskeytyspäätöksen vaikutuksista.
Ylioppilaskunta järjestää lisäksi tiistaina 2.5. mielenosoituksen. Mielenosoitus järjestetään Linnanmaan kampuksen vihreillä naulakoilla kello 12–13.
Mielenosoitukselle on listattu liuta syitä: yleisopetustilojen hankesuunnittelun jäädytyksen lisäksi tapahtumassa protestoidaan päätöstä siirtää hiljaiset työskentelytilat Telluksesta Pegasukseen, itsenäisten opiskelun tilojen puutetta, Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n liian korkeaa vuokratasoa ja yliopiston viestinnän olemattomuutta.
OYY:n hallituksen puheenjohtajan Joel Kronqvistin mukaan mielenilmauksen tavoitteena on ”yliopiston johdon silmien aukaiseminen”.
”Haluamme että opiskelijat huomioitaisiin aidosti näissä kehitysprosesseissa, ja meidät pidettäisiin aikatauluissa ja viestinnässä mukana. Haluamme, että meitä kohdellaan näiden tilojen käyttäjänä. Opiskelijoita tulisi kuunnella esimerkiksi siinä, että molemmilla kampuksilla saataisiin tarpeeksi itseopiskelutiloja. Erityisesti Kontinkankaalla on niiden riittävyydestä iso huoli.”
Kronqvistin mukaan ylioppilaskunta on tyytymätön Oulun yliopiston viestintään.
”Toivomme, että viestintä olisi yhtenäistä ja johdonmukaista, ja päätöksiä valmisteltaisiin enemmän opiskelijoiden kanssa, ettei tulisi aina näitä yllätyksiä.”
Hallitus päättää asiasta ensi viikolla
Oulun yliopiston hallitus kokoontuu päättämään tila-asioista toukokuun alussa.
Esityslistan mukaan yliopiston hallituksen 3.–4.5. pidettävässä kokouksessa vahvistetaan päätökset vain humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekuntien tilahankkeiden toteuttamisesta.
Tilahankkeissa aiemmin paljon vastustusta herättänyt kohde oli humanistien kiltahuoneiden ja Humus-kahvilan sijoittaminen. Sijoitukseensa tyytymättömät humanistit järjestivät aiheesta myös oman mielenilmauksensa.
Humanistien kiltahuoneiden sijoituksessa päästiin lopulta sopuratkaisuun: humanistien kolme kiltahuonetta sijoitetaan Geokadun sivukäytävälle ja itse Humus Geokadulla olevaan, käytävälle avautuvaan luokkatilaan.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Mies teki kaikkensa ollakseen osa yhteiskuntaa. Hän raatoi ympäripyöreitä päiviä, mutta työnantaja piti hänet niukassa leivässä ja epävarmuudessa. Suurinta tuskaa miehelle aiheutti epätietoisuus siitä, pystyisikö hän elättämään perheensä vielä seuraavanakin päivänä. Tulevaisuudesta uupui pohja, jolle rakentaa. Elämän tarkoitus upposi samaan hämärään. Hänellä ei ollut mahdollisuuksia puuttua oman elämänsä kulkuun. Viha kasvoi yhdessä epätoivon kanssa, ja samalla yhteiskunnan poliittinen tilanne kärjistyi. Kapinahenki veti taistelijoita puoleensa. Mies päätti liittyä joukkoihin.
Mies on Väinö LinnanTäällä Pohjantähden alla -trilogian Akseli Koskela, tunnetun suonraivaajan perillinen ja pentinkulmalainen torppari. Sisällissodan kynnyksellä hän sanoo vaimolleen Elinalle: ”Ne puhuu omista asioistansa aina niin kun ne olisivat Suomen asioita. [– –] Teki niitten mieli mitä hyvänsä niin se on maan etu, kansan etu, meidän yhteiskuntamme. No kyllä ne siinä oikeessa ovat. Niitten yhteiskunta tää onkin ja niitten Suomi tää onkin.”
Akselin sanat kuvaavat sitä katkeruutta, jota osattomuus ja näköalattomuus aiheutti kymmenissä tuhansissa suomalaisissa 1900-luvun alussa. Siihen, minkälaiseen verenvuodatukseen tuo kollektiivinen toivottomuuden tunne lopulta johti, on Suomen itsenäisyyden ajan kipeimpiä haavoja.
Juhlarahasotku osoitti, että aihe on edelleen arka – eikä ihme. Lähes 37 000 suomalaista kaatanut sota tapahtui hätkähdyttävän vähän aikaa sitten. Oma isoäitini kertoi, kuinka pelkäsi neljävuotiaana läheisen kukkulan suunnalta ajoittain kuuluvaa pauketta. Myöhemmin hän sai tietää lapsuudenkotinsa sijainneen kivenheiton päässä paikasta, jossa teloitettiin punaisia.
On mielenkiintoista nähdä, miten kuluvana juhlavuonna ja sitä seuraavana vuonna uskalletaan katsoa kohti itsenäisen Suomen sysimustaa alkutaipaletta, vuotta 1918. Sisällissodan syiden ja seurausten syvällinen kansallinen ruodinta on silmiinpistävän vähäistä.
Sotapuheesta ei sinänsä ole puutetta. Suomen syntytarina tuntuu olevan yhtä kuin yksi suuri (tarkkaan valikoitu ja rajattu) sotatarina. Talvi- ja jatkosodan murheet ovat meillä verissä ja perimässä ja vielä häviävän pienen hetken verran omakohtaisissa muistoissa.
Sisällissota ei kuitenkaan sovi kansallisidentiteetin kulmakiveksi. Populaarin sotahistorian narratiiviin vankileireille kuoliaaksi nälkiintyneet ja riveihin teloitetut suomalaiset eivät yksinkertaisesti sovi.
Kaikki sodat ovat aina hävittyjä sotia, ja ainoa asia, minkä niistä voi voittaa, on opetus: ei koskaan enää. Siksi häpeällisimmistä teoista ja perimmäisistä yhteiskunnallisista torjuntavoitoista puhutaan liian vähän suhteessa nationalistishenkisen memoribilian ja sotakiiman määrään kirjoissa, elokuvissa ja etenkin lööpeissä, jotka yhä lypsävät vanhaa Venäjän pelkoa ja rummuttavat myyttiä yhdestä kansasta, joka taisteli.
Talvisodan henki ei yksin tuonut suomalaisia yhteen. Sovun mahdollistivat yhtäläiset kansalaisoikeudet. Tutkijoiden mukaan torpparilaki ja se, että punaiset päästettiin nopeasti sodan jälkeen vaikuttamaan esimerkiksi paikallispolitiikassa, estivät osaltaan uusien vallankumousten syntymisen. Toisenlaisiakin agendoja oli, kuten tiedetään. On yhtä lailla tärkeää pohtia, mitä olisi voinut käydä, jos fasistiset tahot olisivat saaneet tahtonsa läpi nuoressa Suomessa.
Tunne siitä, että on aktiivinen osa yhteiskuntaa, on tehokkain vakauttaja maailmassa. Ulkopuolisuuden tunne puolestaan on merkittävä syy esimerkiksi sille, miksi Suomessa syntyneet ja kasvaneet nuoret lähtevät sotimaan Isisin joukkoihin.
Todellista talvisodan henkeä olisikin puuttua toisen sukupolven maahanmuuttajien huonoon koulumenestykseen, vähäosaisuuden kierteeseen sekä rakenteelliseen rasismiin.
Todellista isänmaallisuutta olisi myös tyhjien juhlapuheiden sijaan pysäyttää tuloerojen kasvu ja hyvinvointiyhteiskunnan purkaminen.
Minua huolestuttaa se, kuinka luontevasti epätoivoisen Koskelan isännän saappaisiin solahtaisi tänä päivänä joku 80 000 suomalaisesta työttömästä työikäisestä miehestä, joku vanhempiensa nurkkiin pelaamaan ja vihatrollaamaan unohtuneista nuorista, joku joka on valmis kanavoimaan katkeruutensa pyhään sotaan, joku joka on valmis ajamaan ihmisjoukkoon autolla, joku joka on valmis heittämään polttopullon taloon, jossa nukkuu sotaa paenneita lapsia.
Sisällissodan traumoja voi lievittää puhumalla, mutta ennen muuta siten, että pyrimme kaikin tavoin välttämään vanhat virheemme. Näköalattomuus lietsoo lohduttomuutta, ennakkoluuloja ja radikalisoitumista. Se jakaa kansan meihin ja muihin.
Julkaistu
SHARE
Eleonoora Riihinen
Maailmantuskaa poteva toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija.
Twitter: @EleonooraRiihin
Oululaisteekkareiden Wesibussi on kuljettanut hilpeitä vapunviettäjiä jo kahdeksantoista vuoden ajan. Vaikka moni asia onkin riehakkaiden vuosien aikana muuttunut, yksi asia pysyy: jonottamatta ei bussiin pääse.
Mistä tuntee vapun lähestyvän? Ruokakauppoihin ilmestyneistä ylihinnoitelluista simapulloista ja tippaleivistä, lounasravintoloiden kaupittelemista munkeista, lapsiperheiden rattaisiin kiinnitetyistä hennoista folioilmapalloista?
Ei.
Varmin merkki vapusta ovat jonot, jotka muodostuvat 2T-ovelle ja Kiikelinrantaan – loputtomat, vienosti alkoholilta tuoksahtavista opiskelijoista muodostuvat jonot, joissa laulu raikaa ja tämän kevään kovimmat vappuhitit soivat.
Onnellisia ovat he, joiden odotus palkitaan pääsyllä Wesibussiin – pettyneitä taas he, joiden nenän edestä bussin ovet sulkeutuvat.
Tuntien odotuksen jälkeen ulkopuolelle jääminen riipii hyvin nesteytetyn opiskelijan mieltä.
“Pitkät jonot ovat ainainen ongelma. Sille ei kuitenkaan voi hirveästi tehdä mitään”, myöntää Meeri Sarajärvi, Wesibussi-aktiivi vuodesta 2009.
Nyt bussiin otetaan kerrallaan maksimissaan kahdeksankymmentä asiakasta. Määrässä on toki hieman vaihtelua, sillä “isot koneteekkarit vievät yleensä enemmän enemmän tilaa kuin pienemmät humanistit”, Sarajärvi nauraa.
Myös säällä on merkitystä. Mikäli vapusta tulee Suomen suvelle ominaiseen tapaan luminen ja kylmä, paksusti pukeutunut opiskelija vie enemmän tilaa kuin kesäkeliin varautunut.
Tätä käytännön näkemystä harva tulee ehkä ajatelleeksi, kun bussin ovi sihahtaa kiinni juuri oman nenän edestä.
Jonoille on vaikeaa löytää yksinkertaista ratkaisua. Mikäli bussin ovella seisova Staff-huppariin pukeutunut järjestäjä heltyisikin janoisten matkustajien toiveeseen päästää enemmän väkeä bussiin, olisi ylibuukkauksen lopputuloksena varsinainen ruuhkabussi helvetistä.
Siksi kiukuttelu ei auta. On vain otettava mukava asento, rentouduttava ja laitettava musiikki soimaan – kyllä bussi vielä kierrokseltaan palaa.
Wesibussin linjanumero on tuttu 69. Bussi lähdössä KotiLäänin Lyhyelle maanantaina 24.4.
Wesibussi tänä vappuna täysi-ikäiseksi
Pitkät jonot ovat merkki siitä, että tänä vappuna 18 vuotta täyttävä Wesibussi on edelleen oululaiselle vapunviettäjälle mieleen. Wesibussin perusidea ei ole vuosien aikana vanhentunut: tavallisesta paikallisbussista tehdään edelleen pienillä muutoksilla vapunviettoon sopiva bailubussi.
Sähköinsinööriopiskelijoista koostuvan kaveriporukan keväällä 1999 järjestämästä vapputempauksesta käynnistynyt hanke on vuosien aikana kasvanut ja sen järjestäminen ammattilaistunut.
Comitean perustaminen varmisti sen, että tieto ja taito Wesibussista on siirtynyt luontevasti järjestäjältä toiselle.
“Tällä takaamme toiminnan jatkuvuuden. Uusia hyviä, aktiivisia tyyppejä on otettu pikku hiljaa mukaan, jotta saamme porukkaa uudistettua ja saisimme toiminnan pidettyä hengissä toiset 18 vuotta”, sanoo Ville Peteri, wesibussiaktiivi jo kymmenettä vuotta.
Viime vuosien aikana Peteri on jättäytynyt aktiivisesta järjestämisestä hieman syrjemmälle, ja keskittyy koordinoimaan Wesibussin ja sen tuotot saavan OYSin yhteistyötä.
Nuorempaan järjestäjäpolveen kuuluu esimerkiksi prosessitekniikkaa opiskeleva Juha Parkkila, joka aloitti Wesibussicomiteassa viime vuoden vappuna.
“Nyt on ollut vielä opettelua, toimintatapoihin tutustumista, tapahtumien järjestämistä.”
Comitean jäsenille ei ole osoitettu erillisiä rooleja, vaan kaikki tekevät hieman kaikkea, kertoo sähkötekniikan opiskelija Lasse Järvelä.
Ei täällä voi olla miten vaan. Wesibussin säännöt löytyvät myös bussin ikkunasta.
Wesibussi tekee hyvää
Wesibussiin on aina kuulunut myös hyvän tekeminen. Bussimatkojen tuotot lahjoitetaan joka vuosi hyväntekeväisyyteen.
Bussin alkuvuosina lipputulojen lahjoituskohteena oli Unicefin Janopäiväkeräys. Tästä alkuperäisestä hyväntekeväisyyskohteesta tulee myös bussin nimi.
Viime vuosien ajan lahjoitusvarat on kohdennettu Oulun yliopistollisen sairaalan lastenklinikalle.
Lahjoitussumma on annettu yhteistyöyritykselle, josta OYS:in henkilökunta on voinut itse valita haluamansa tuotteita.
Wesibussin tuottojen vuosittainen lahjoitussumma on viime vuosien aikana ollut noin 8000-9000 euroa, Peteri kertoo. Vuodesta 2012 lähtien OYSille on lahjoitettu yhteensä 40 000 euroa.
“Usein lahjoitussummalla on ostettu osastoille leluja. Lelut ovat kovassa kulutuksessa, eikä niitä voi siirtää eri osastojen kesken.”
Täydessä bussissa on tiivis ja lämmin tunnelma.
Kuskista asiakkaaksi
Millä keinoin Wesibussi sitten saadaan liikenteeseen?
Comitealaisten mukaan hyvällä porukalla ja hyvissä ajoin aloitetuilla valmistetuilla. Tämän vuoden wapun Wesibussin järjestelyt ovat käynnistyneet jo lokakuussa.
“Rasittavin osuus järjestelyissä on oikeastaan se, että kaikki järjestelijät saisi vastaamaan viesteihin Doodlessa”, Meeri Sarajärvi toteaa kuivasti.
Esimerkiksi huhtikuun puolivälissä, vapun lähestyessä ei järjestäjien tarvitse juuri stressata: bussifirman kanssa on sovittu kuljetuksista, ajeluaikataulut on sovittu ja julkistettukin.
Hieman yllättävää kyllä, Wesibussin kuljettajien löytäminen ei koskaan tuota ongelmia.
Päinvastoin – kuskit ilmoittautuvat ajotuuriin oikein mielellään.
“Kuskin ei tarvitse ajon aikana huolehtia muusta kuin ajamisesta ja rahastamisesta. Me järjestäjät pidämme huoli kaikesta muusta, järjestyksestä ja siivoamisesta. Keula-apina [Wesibussin staffilainen] lisäksi neuvoo, minne pitäisi seuraavaksi ajaa”, Ville Peteri toteaa.
Jotkut kuskit eivät saa Wesibussista tarpeeksi edes omilla ajovuoroillaan – Meeri Sarajärven mukaan Wesibussin asiakkaana näkee välillä myös entisiä kuskeja.
Wesibussin koristeisiin kuuluu vappuhyrrä.
Kalentereita, serpentiiniä ja roudarinteippiä
Maanantaina 24.4. Wesibussin staffilaiset järjestelivät Oulun Taksipalvelun varikolla bussia kuntoon vapun ensimmäistä koeponnistusta, oululaisille teekkarihallituksille tarkoitettua KotiLäänin Lyhyttä varten.
Päivän aikana auto viilattiin bilekuntoon muutamalla yksinkertaisella korjauksella. Ikkunat peitetään sponsoreiden ja Wesibussin omilla mainoslakanoilla. Muutama takaosan penkeistä pyhitetään kokonaan poppivehkeille. Pulloille ja tölkeille varataan omat astiat. Lisätunnelmaa saadaan ilmapalloista, serpentiinistä ja Ympin tyttökalentereista.
Bussin sivupeileihin kiinnitetään iloisesti hulmuava vappuhuiska ja vappuhyrrä, jotka kuski Hanski Kakon mukaan lentävät tiehensä “luultavasti jo ensimmäiselle moottoritielle päästessä”.
Koristeluoperaatiota seurannut Kakko on Wesibussin kuskina nyt toista vuotta. Hän on tulevasta urakasta erittäin innoissaan.
“Ihan loistavaa päästä ajamaan. Vaatiihan tämä hyvähermoisen kaverin, mutta itse tykkään kovasti tästä, mukana on kuitenkin niin hyviä tyyppejä!”
On kuitenkin yksi asia, jota ilman Wesibussi-kuski ei pärjää.
“Korvatulpat, ne on aivan pakko olla. Yksi kuski kokeili kyllä yhden vuoron verran ajaa ilman korvatulppia, ennen kuin tuli pyytämään itsekin paria”, Kakko toteaa tyytyväisenä tulppia esitellessään.
Vuosien aikana Wesibussin käytössä on ollut monia eri busseja parilta eri bussifirmalta. Tänä ja viime vuonna bussifirmana on ollut Oulun Taksipalvelu.
Ville Peterin mukaan Wesibussikäyttöön tulevat bussit eivät ole kunnoltaan enää täysin priimaa. Usein bussi saattaa siirtyä Wesibussin käytöstä varaosiksi.
“Yleensä käytössämme on firman seuraavana poistoon menevä bussi.”
Hanski Kakon kokemuksen mukaan juhlijat ovat kuitenkin ällistyttävän siistejä.
“Se on niin, että kun viimeisen ajopäivän jälkeen bussin lattia pestään painepesurilla, se kelpaisi heti sen jälkeen taas ajoon.”
“Likaiseksihan bussi menee, mutta pesulla lähtee”, Lasse Järvelä tiivistää.
Meeri Sarajärven mukaan pahin käyttöjälki, mikä Wesibussireissusta on bussiin jäänyt, ovat roudarinteipistä jääneet liimajäljet.
“Niiden näkeminen joukkoliikennekäytössä olevissa bussissa on ärsyttänyt, joten olen yrittänyt rapsutella niitä pois”, hän nauraa. Tästäkään asiasta ei tarvitse enää stressata – nyt käytössä on teippi, josta ei jää jälkiä.
Yhteensä vapun aikana Wesibussilla kertyy ajotunteja 40 kappaletta. Viimeiset ajelut ajetaan tänä vuonna lauantaina 29.4.
Mutta hetkinen – miksi ihmeessä bussi kiertele kulmia myös aattona?
Järjestäjien mukaan Wesibussi ei halua kilpailla muiden Teekkariyhdistyksen järjestämien aattotapahtumien kanssa.
“Aatto olisi kuitenkin melko lyhyt päivä, joten teimme päätöksen jättää ajelut siltä päivältä pois”, Sarajärvi sanoo.
Wesibussi-kuskin ei kannata unohtaa korvatulppia, ohjeistaa Hanski Kakko.
Älä hakkaa lamppua irti!
Bussi täynnä liikuttunutta juhlakansaa. Jonkun kanssabailaajan kyynärpää painaa selkää, toisen olut roiskahtaa paidankauluksesta sisään, kolmannen tönäisy lennättää Petri Nygård-henkiset aurinkolasit otsalta bussin lattialle. Välillä bussi notkuu ja tanssii juhlijoiden “Kiertää, kiertää” huutojen tahdissa. Taustalla soi väsymätön, loputtomasti jatkuva ysäribiitti. Wesibussin omalaatuinen musamaailma koostuu yhdistelmästä kevään luukutetuimmista radiohiteistä, nostalgisista ikivihreistä, ja 2000- ja 2010-lukujen hirvittävimmistä kappaleista, joiden olisi luullut vaipuneen jo armolliseen unohdukseen.
Ja tietysti ysärihiteistä: junnaavista, naurettavista, korneista, uuvuttavista, päässä loputtomalla loopilla pyörivistä ysärihiteistä. 2 Unlimited – No limit. Captain Jack – Captain Jack. Rednex – Cotton Eye Joe. Imperio – Amor Infinitus.
Paperilla konsepti voi kuulostaa käsittämättömältä, mutta käytännössä bussin ja bailaamisen yhdistelmä toimii.
Bussissa ei vallitse anarkistinen ilonpito, sille riemulle asetetaan rajat Wesibussin säännöillä. Sikailla ei saa: eritteiden päästäminen valloilleen on ehdottomasti kiellettyä. Hätävasaroita ei varasteta, mitään ei saa rikkoa, selkänojien päälle ei kiipeillä. Pullot viskataan pullomereen, ei lattialle, kadulle tai kanssajuhlijan päälle. Ja niin edelleen.
Vaikka lista vaikuttaakin varsin kattavalta ja aiempien kokemusten perusteella laaditulta, järjestäjien mukaan asiakkaat käyttäytyvät pääasiassa nätisti.
Toki jos matkustaja on kovin liikuttuneessa tilassa, käytöskoodiston seuraaminen ei aina luonnistu yhtä hyvin kuin selvin päin.
Kyse voi olla yksinkertaisesti liiallisesta innostuksesta, Ville Peteri toteaa.
“Jos joku innostuu rummuttamaan kattoa musiikin tahtiin, pitää muistuttaa, että älä nyt hakkaa lamppua irti. Kieltävällä listalla ei kuitenkaan olla liikenteessä, ennemmin niin, että kaikilla on hyvä fiilis.”
“Opiskelijat on yllättävän fiksua porukkaa. Harvemmin tarvitsee säännöistä montakaan kertaa sanoa”, Sarajärvi toteaa.
Bussireissusta nauttivat myös järjestäjät itse. Heitä on jokaisella bussireissulla mukana 15-20.
Järjestäjille matkanteko Wesibussissa onkin aina yhtä mieluisaa. Huonoa bussimatkaa ei heidän mielestään olekaan.
Vaikka olo olisi edellisillan seikkailuista hieman väsynyt, bussiin ovesta sisään astuminen nostaa heti fiiliksiä.
“Vaikka bussissa istuisi ypöyksin, olisi silti aika mukavaa”, Juha Parkkila toteaa.
Järjestäjille matkanteko Wesibussissa on aina yhtä mieluisaa. Huonoa bussimatkaa ei heidän mielestään olekaan.
Miksi sun täytyy mennä?
Vaikka sitä ei mieluusti vielä vappuviikolla ajattelekaan, lopulta koittaa myös Wesibussin jälkeinen aika. Silloin bussi ajetaan varikolle, riisutaan serpentiineistä, ilmapalloista, lipuista koristeista ja poppivehkeistä ja pestään perusteellisesti.
Aika on rakentaa, aika on purkaa.
Millainen olo järjestäjillä on tuolloin?
“Hyvä mutta haikea”, he tiivistävät.
“Toisaalta on tyytyväinen siitä, että urakka on ohi, toisaalta samalla toivoo, että se vielä jatkuisi hetken aikaa”, sanoo Lasse Järvelä.
Mutta vielä nyt ei ole aika miettiä Wesibussin jälkeistä aikaa, aaton jälkeistä maanantaita, tulossa olevia tenttejä, opintotukikuukausien loppumista.
Nyt on hetki aikaa miettiä ainoastaan sitä, minkä kappaleen musiikkivastaava seuraavaksi valitsee.
Please, please don’t go, don’t tell me that it’s over…
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
