”Kalevalan naiset ovat sankareita, jotka kuskaavat miehenriekaleita perässään” – Virsut syrjään, uusi Kalevala tulee!  

Vanhat tuohivirsut ja kanteleet saavat kyytiä, kun Oulun Ylioppilasteatteri ja Kinky Carnival Burlesque yhdistävät voimansa ja luovat kansalliseepoksestamme aivan uudenlaisen modernisoinnin. Tämän esityksen jälkeen Kalevala ei ole enää koskaan entisensä.  

Kabareen, burleskin ja Kalevalan yhteensovittaminen lähti ohjaaja Heidi Maria Huotarin ideasta yhdistää uutta ja vanhaa. Nyt Valvenäyttämön valokeilassa miltei 190 vuoden ikäinen kansalliseepos kohtaa burleskin, Suomessa vielä varsin nuoren tulokkaan.

Kabaree Kalevala -produktio on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta, ja se on saanut myös Suomi 100 -aluetukea. Juhlavuoden motto ” Yhdessä” toi mukaan myös inspiraatiota: kahden kulttuuritekijän yhteisproduktion.

Huotari haluaa tuoda kuuluviin nykyihmisen äänen, muotokielen ja olemuksen. Tämä visio toteutettiin tuomalla esiin Kalevalan naishahmot.

Kalevalan naiset ovat vahvoja ja todellisia sankareita, jotka kuskaavat miehenriekaleita perässään. Halusin erityisesti tuoda esille Louhia ja hänen tyttäriään. Kalevala kuvaa heitä rumiksi, mutta halusin tehdä heistä voimakkaita, pelottavia ja kauniita hahmoja. Burleski toi tähän asiaan idean”, Huotari kertoo.

Hän haluaa luoda Kalevalaan uutta perspektiiviä. Hän pitää itse erityisesti Väinämöistä antisankarina.

”Väinämöinen pahoinpitelee seksuaalisesti nuorta tyttöä, ja kaikkien mielestä se on ihan ok. Toivoisin, että ihmiset heräisivät miettimään kansalliseeposta: miten ihmisiä ja erityisesti naisia kohdellaan?”

 

Kabaree, jossa on flirttiä ja asiaa

Kabaree Kalevala vilisee korsetteja, piiskoja ja nahkaa, mutta Huotarin mielestä kyse ei ole laisinkaan seksistä tai sillä myymisestä.

”On tietenkin ihan katsojasta kiinni, mitä näkee, mutta me myymme kabaree-esityksen, jossa on flirttiä ja asiaa. Erotiikka on myös osa elämää.”

Vaikka burleskissa riisuutuminen viedään loppuun asti, Kabaree Kalevalassa sitä ei tapahdu.

”Burleski on irvailua ja hauskanpitoa, tämä ei ole kilpailu siitä, kenellä on vähiten vaatteita”, Huotari muistuttaa.

Hänen mukaansa burleski on leikki, joka luo vallantunnetta ja tuo esiin ihmisten erinäisyyden.

”Oli hahmo sitten kuka tahansa, tärkeintä on se, miten hahmo liikkuu ja kantaa itsensä. Kuka tahansa voi olla kaunis ja eteerinen, jopa seksikäs. Suomalainen naiskauneus pitäisikin asettaa normiksi.”

 

Kuin orava, jolla on käpy jäässä

Kalevalassa on tietenkin kyse myös suomalaisuudesta, suomalaisena olemisen ilosta ja kurjuudesta.

Epe Niirasen esittämä Kullervo on kenties Kalevalan traagisin hahmo, epäonnen ruumiillistuma. Niiranen on yhtä mieltä siitä, että Kullervo on jollakin tavalla myös hahmoista eniten suomalaisuuden ytimessä.

”Kullervolla on päällänsä rajaton ärsytys, mutta silti hän vain jatkaa eteenpäin. Kai sitä voisi jonkinlaiseksi sisuksi sanoa. Suomi on hevimetalli- ja Tuskafestari-maa, jossa aurinkokaan ei oikein paista. Suomalaiset ovat kuin oravia, joilla on käpy jäässä. Samanlaista ahdistusta on myös Kullervolla.”

Niiranen kertoo  kehittelyvaiheessa ”päiden ruokkineen toisiaan”: Kalevalasta haluttiin referoitu versio.

Kullervosta tehtiin  androgyyninen hahmo, joka makaa siskonsa vain puhtaasti tyhmyyttään. Hänellä voisi olla ulkonäkönsä puolesta menestystä, ”jos se vain kävisi joskus saunassa”, mutta tämä viimeinen oljenkorsikin viedään, kun Kullervo murtaa leukansa haukattuaan leipään piilotettua kiveä.

Mitä Kullervosta voisi oppia?

”Itse olen oppinut sen, ettei aina tarvitse nousta vastaan ja olla toimiva ihminen. On ihan okei olla joskus heikko”, Niiranen sanoo.

 

Onnea ei voi takoa

Kabaree Kalevalan työryhmä on onnistunut visiossaan: esitys nostaa naishahmonsa valokeilaan, eikä pelkästään viettelevän burleskin avulla.

Esimerkiksi Louhen ahneus ja Sampon menetyksestä kumpuava epätoivo ovat käsin kosketeltavia. Krista Karttusen erinomaisesti näyttelemä Louhi on karismaattinen ja vahva domina, jota ei lopulta murra miehet vaan ahneus.

Myös Lemminkäisen äidin (Anne Kontio) hätä luodaan luontevasti ilman että hänestä tehtäisiin vain ylihuolehtivainen äiti, jolla on kieroutunut suhde poikaansa.

Kabaree Kalevala opettaa modernisoinnistaan huolimatta Kalevalan tarjoamat oppitunnit: ahneen loppu on kurja ja onnea ei voi takoa.

Avain onneen on tyytyväisyys: tyytyväisyys siihen hetkeen, jota elää, ja tyytyväisyys omaan itseensä – korsetilla tai ilman.

 

Oulun Ylioppilasteatterin ja Kinky Carneval Burlesquen yhteisproduktion Kabaree Kalevalan ensi-ilta Valveen Valvenäyttämöllä perjantaina 31.3. kello 19. Muut esitykset 1.4., 5.4., 12.4., 19.4., 21.4., 22.4., 26.4., 28.4. ja 29.4. 

Kabaree Kalevalan ohjaus Heidi Maria Huotari, käsikirjoitus Jarkko Remahl, musiikin tuottaja Mau Järvinen. 

Annika Jukkola

Kirjallisuuden maisteri ja änkyräfeministi, jonka elämässä Rammstein ja Beatles soivat täydellisessä sopusoinnussa.

Lue lisää:

Näkyvä pölyttömyys

“Ai käykö täällä muka joku siivooja?” on kysymys, jonka olen kuullut useammankin ihmisen suusta.

Oulun yliopistolla on aamukuudelta vielä hiljaista. Ensimmäiset luennot starttaavat vasta vartin yli kahdeksalta, joten käytävät ovat vielä autioita.

Näin rauhallista yliopistoa tulee harvoin koettua, vaikka olenkin ollut täällä jo yhdeksän vuotta opiskelijana, vuoden päivät ylioppilaskunnan työntekijänä.

Kuudelta aamulla yliopiston käytävät, toimistot, luentosalit ja luokkahuoneet ovat siivoojien valtakuntaa. Suurin osa siivoustyöstä on oltava tehtynä kahdeksalta, ennen kuin tuhannet ihmiset astelevat kampuksen ovista sisään ja läikyttävät ensimmäiset kahvitahrat juuri puhdistetuille lattioille.

Olen hallintosihteerin työssäni päässyt tekemään töitä yliopiston siivoukseen liittyvien asioiden ja siivoushenkilökunnan parissa. Minun täytyy tunnustaa, että ennen hallintosihteerin työtä oma käsitykseni siitä, mitä Oulun yliopiston kokoisen laitoksen puhtaana pitäminen vaatii, oli nollissa. Kaipa omana ajattelemattomana ajatuksenani oli, että luentosalit ja käytävät siistiytyvät aamuisin itsestään harrypottermaisen taikuuden hengessä.

Ylioppilaskunnan työtaipaleeni aikana minulle on kirkastunut lattioiden vahaamisen tärkeys, sisäilmaan vaikuttavat haasteet sekä kierrätyksen ihmeet. Totuus siivoukseen liittyvän tietämättömyyden takana on se, että yliopiston siivoaminen vaatii valtavan määrän organisointia, järjestelmällisyyttä, tarkkuutta ja osaavaa henkilökuntaa.

 

Siivoojan ammatista puhuttaessa unohtuu usein se, kuinka suurta ammattitaitoa ja tekniikka työ vaatii. Ammattitaitoisen siivoojan tavoite on tehdä työnsä niin hyvin että häntä ei huomata.

Paradoksaalista kyllä, siivooja on yliopiston työyhteisön näkymätön voima, joka muuttuu näkyväksi vasta silloin kun siivouksessa on ongelmia tai siivooja jää sairaana kotiin. Kukaan ei muista siivoojaa silloin kun henkilökunnan huoneiden pölyt ja roskat katoavat täsmällisesti ja Telluksen lattiat ovat puhtaita pikkukivistä.

Valitettavasti oma kokemukseni on myös se, että siivoushenkilökuntaa ei koeta osaksi työyhteisöä, koska he tekevät työnsä erillään muista.

“Ai käykö täällä muka joku siivooja?” on kysymys, jonka olen kuullut useammankin ihmisen suusta. Toivottavasti myös siivoojien työpanos nähdään yliopistossamme yhtä arvokkaana kuin kenen tahansa muun työntekijän.

Jokainen meistä, niin opiskelija kuin yliopiston työntekijä, vaikuttaa yliopiston positiiviseen ilmapiiriin omalla panoksellaan. Kun rakas yliopistomme on siisti ja puhdas, on opiskelu ja työskentelykin mukavampaa.

Kiitos siis siivoushenkilökunta, että olette osa yliopistoyhteisöämme ja teette olomme kodikkaaksi joka päivä.

Laura Lääveri

Oululainen tanssija, nykyinen OSAKOn kulttuurisihteeri ja entinen OYYn hallintosihteeri.

Lue lisää:

Hei opiskelija, tiedätkö kuka päättää kaupunkisi asioista?

Kuntavaalien ennakkoäänestys käynnistyi keskiviikkona 29.3. Oulun ylioppilaslehti kokosi tietopaketin kaikesta, mitä äänestäjän tulee tietää ennen äänestyskoppiin astumista.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Hän on täällä tänään – hymyilevänä, helposti lähestyttävän ja empaattisen oloisena, valmiina ojentamaan toiseen käteesi höyryävän kahvimukin ja toiseen kiiltäväpintaisen esitteen.

Hän on kuntavaaliehdokas, yksi maamme 33 618:sta toiveikkaasta ehdokkaasta, jolla riittää loputtomasti aikaa, kärsivällisyyttä ja hyväntahtoista käytöstä ainakin vaalisunnuntaihin 9.4. asti.

Mutta mitä hän haluaa sinulle kertoa? Miksi hän haluaa sinun äänesi? Mitä hän sillä tekee?

Älä huolehdi: Oulun ylioppilaslehti tiivistää kevään kuntavaalien tärkeimmät asiat helposti ymmärrettävään muotoon.

 

Mistä näissä vaaleissa on kyse?

Joka neljäs vuosi järjestettävissä kuntavaaleissa valitaan uudet valtuutetut kunnanvaltuustoihin. Valtuusto on kunnan ylintä päätösvaltaa käyttävä toimielin, joka vastaa kunnan toiminnasta ja taloudesta. 

Oulun kaupunginvaltuustossa on 67 valtuutettua. Nykyisen valtuuston suurin ryhmä on keskusta, toiseksi suurin kokoomus ja kolmanneksi suurin ryhmä on vasemmistoliitto.

Jokaisella kunnalla on kuntavaaleissa omat ehdokkaansa. Vuoden 2017 kuntavaaleissa on koko maassa yhteensä 33 618 ehdokasta. Heistä 8 999 valitaan tulevalle valtuustokaudelle.

Oulussa ehdokkaana on yhteensä 619 henkilöä 12 eri listalta.  Äänioikeutettuja oululaisia on 154 773.

 

Mistä asioista valtuusto päättää?

Kunnanvaltuustossa päätetään hyvin käytännönläheisistä asioista. Valtuusto päättää muun muassa koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta, kirjastopalveluista, katujen ja teiden ylläpidosta, kaavoituksesta ja rakentamisesta. Sote-uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaminen siirtyy kunnilta maakuntien vastuulle.

 

Ketä sitten kannattaisi äänestää?

Jokaisella äänioikeutetulla on vapaus äänestää ketä tahansa hyvänä ja kannatettavana pitämäänsä ehdokasta. Kuntavaaleissa tätä vapautta rajoittaa tosin se, että ehdokkaan on löydyttävä omasta kotikunnasta.

Ehdokkaat kertovat kuntapolitiikan kannoistaan nettisivuillaan, sosiaalisessa mediassa ja mielipidekirjoituksissa. Vaalien alla ehdokkaat kertovat mielipiteitään auliisti myös vaalipaneeleissa ja -kylissä. Oulussa ehdokkaat parveilevat vaalien alla Rotuaarin vaalikylässä.

Muista, että äänestät ehdokkaan lisäksi myös hänen puoluettaan! Siksi ehdokkaan omien mielipiteiden ohella kannattaa tutustua myös heidän edustamansa puolueeseen ja sen vaaliohjelmaan. Vaaliohjelmissa puoleet linjaavat sitä, mitä asioita he pitävät kannatettavina ja miksi, eli mihin kunnan tulisi käyttää rahaa ja mistä puolestaan taas tulisi leikata. Ovatko vaaliohjelmissa esitetyt tavoitteet yhteneväisiä omien arvojesi kanssa?

Kätevä tapa oman ehdokkaan löytämiseen on vaalikone. Vaalikoneessa vastaat valmiiksi laadittuihin kysymyksiin. Vastaustesi perusteella vaalikone näyttää, kuka ehdokkaista on kanssasi eniten samaa mieltä. Esimerkiksi Kalevalla, Ylellä ja Helsingin Sanomilla on omat vaalikoneensa.

Oulun ja koko maan ehdokkaat löydät oikeusministeriön nettisivuilta.

 

Haluaisin äänestää oululaista opiskelijaa. Mistä löydän opiskelijaehdokkaiden tiedot?

Oulun yliopiston ylioppilaskunta on kerännyt listan ehdolla olevista jäsenistään. Voit tutustua siihen OYY:n nettisivuilla.

OYY:n jäsenistöä on listalla yhteensä 29 kappaletta. Listan mukaan vihreillä on yhdeksän opiskelijaehdokasta, SDP:llä viisi, keskustalla ja kokoomuksella neljä, kristillisdemokraateilla, vasemmistoliitolla ja perussuomalaisilla kullakin kaksi, liberaalipuolueella yksi. Tämä listaus ei kuitenkaan ole kattava, sillä lista sisältää vain ehdokkuudestaan OYY:lle itse ilmoittaneet ylioppilaskunnan jäsenet.

Suomen opiskelijakuntien liiton Samokin keräämän listan mukaan Oulun ammattikorkeakoulussa opiskelevia ehdokkaita olisi kuusi kappaletta, joista neljä pyrkisi Oulun kaupunginvaltuustoon, yksi Sotkamon ja yksi Ylitornion valtuustoon. Samokin listaamista ehdokkaista kaksi on SDP:n ehdokasta, kaksi kokoomuksen, yksi vihreiden ja yksi keskustan ehdokas. Tämäkin listaus perustuu ehdokkaiden omiin ilmoituksiin.

 

Olen opiskelija, ja kotikuntani on eri kuin nykyinen asumiskuntani. Aiheuttaako tämä ongelmia?

Muistathan, että kuntavaaleissa voit äänestää vain oman kotikuntasi ehdokasta. Jos esimerkiksi asut opintojesi vuoksi Oulussa mutta kotikuntasi on Kuusamo, voit äänestää vain Kuusamon valtuuston ehdokkaita.

Yleisessä ennakkoäänestyspaikassa voi äänestää kuka tahansa äänioikeutettu asumiskunnasta riippumatta.

Varsinaisena vaalipäivänä äänioikeutesi on vain siinä kunnassa, joka on ollut väestötietojärjestelmään merkitty kotikuntasi 17.2. 2017. Vaalipäivänä voit äänestää vain siinä paikassa, joka on ilmoitettu sinulle postitse saadussa, äänioikeudesta kertovassa ilmoituskortissa. 

 

Milloin voin äänestää?

Voit äänestää joko varsinaisena vaalipäivänä tai ennakkoon. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 9.4., jolloin äänestysaikaa on aamuyhdeksästä kello 20 asti.

Voit myös äänestää ennakkoon ennakkoäänestysaikana. Ennakkoäänestys on käynnissä kotimaassa 29.3.–4.4., ulkomailla 29.3.–1.4.

 

Missä voin äänestää?

Äänestyspaikkoja on jokaisessa kunnassa vähintään yksi. Varsinaisena äänipäivänä saat äänestää vain siinä äänestyspaikassa, joka on merkitty äänioikeusrekisteriin ja sinulle ennen vaaleja postitettuun ilmoituskorttiin. Oulun äänestyspaikat on listattu kaupungin nettisivuilla.

Ennakkoon voit äänestää haluamassasi ennakkoäänestyspaikassa. Niitä löytyy esimerkiksi kunnanvirastojen, postien, markettien, ruokakauppojen ja oppilaitosten yhteydestä.

Linnanmaalla on kaksi yleistä ennakkoäänestyspistettä. Toinen on Linnanmaan kampuksella, yliopiston keskusaulassa, toinen on Linnanmaan Prismassa.

Kastellin monitoimitalolla on ennakkoäänestyspiste, samoin Oamkin Kotkantien kampuksella.

Löydät Oulun ja koko maan ennakkoäänestyspaikat ja äänestyspaikkojen aukioloajat oikeusministeriön nettisivuilta.

 

Postissa tullut ilmoituskortti jäi kotiin. Onko se ongelma? Pääsenkö silti äänestämään?

Äänestämistä varten tarvitset kuvallisen henkilöllisyystodistuksen, joka on poliisin myöntämä henkilökortti, passi, ajokortti tai muu vastaava kuvallinen asiakirja. Mikäli tällainen sinulta uupuu, voit hakea poliisilaitokselta äänestämistä varten annettavan maksuttoman väliaikaisen henkilökortin. Sitä hakiessasi tarvitset kaksi passikuvaa.

Vaikka äänioikeudesta kertova ilmoituskortti voi olla mukanasi, ilman sitäkin voit hyvin äänestää.

 

Pitääkö ehdokasnumero opetella ulkoa?

Ei sentään. Jokaisessa vaalipäivän äänestyspaikassa on nähtävillä kyseisen kunnan ehdokaslistojen yhdistelmä, ja jokaisessa yleisessä ennakkoäänestyspaikassa on nähtävillä kaikkien kuntien ehdokastiedot.

 

Mitäpä jos äänestän Mikki Hiirtä, Aku Ankkaa tai kirkkovenettä?

Siihen sinulla on äänestäjänä oikeus. Äänestyslippusi tullaan kuitenkin hylkäämään.

 

Milloin kuntavaalien tulokset selviävät?

Alustava tulos selviää heti vaalipäivän iltana. Kun vaalihuoneistot sulkeutuvat sunnuntaina kello 20, vaalitietojärjestelmään siirretty ennakkoäänestyksen tulos julkistetaan.

Tämän jälkeen vaalitietojärjestelmään siirretään vaalilautakuntien alustavat laskelmat sitä mukaan kuin ne valmistuvat.

Yleensä vaalien alustava tulos on kokonaisuudessaan selvillä viimeistään vaalipäivän iltana kello 23. Isoimmissa kaupungeissa alustavaa tulosta voi joutua odottelemaan puoleenyöhön asti.

Moni äänestäjä seuraa vaalituloksen kehittymistä puolueiden ja järjestöjen järjestämissä vaalivalvojaisissa. OYY järjestää vaalipäivän iltana sunnuntaina 9.4. vaalivalvojaiset ravintola Caiossa. Valvojaiset käynnistyvät kello 18.

Vaalien lopullista tulosta edeltää äänestyslippujen tarkastuslaskenta. Keskusvaalilautakunnat aloittavat tarkastuslaskennan maanantaina 10.4. kello 9. Tarkastuslaskennan tulos on oltava valmis seuraavana keskiviikkona kello 18, jolloin keskusvaalilautakunnat vahvistavat vaalien lopullisen tuloksen. Uusi valtuusto aloittaa toimintansa 1.6.2017.

 

Lähteinä käytetty oikeusministeriön Vaalit.fi– ja Tulos- ja tietopalvelu-sivustoja sekä Kuntaliiton Kuntavaalit.fi -sivustoa.

 

Päivitetty 6.4. kello 9.18: Päivitetty OYY:n ehdokaslistalle kaksi uutta ehdokasta ja heidän puoluekantansa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Valetunteiden virta

Voiko toisen ihmisen kokemusta ymmärtää verkon välityksellä?

Vaikuttaa olevan aivan käytöskoodien mukaista, että illanistujaispöydästä tai kavereiden kahvitreffeiltä tehdään henkisiä teleportaatioita kiinnostavampien viestiketjujen ja uutisvirtojen maailmoihin. Tylsästä tilanteesta poistuttiin ennen puuteroimaan nenää, nyt voi mielenosoituksellisesti kaivaa puhelimen taskustaan.

Mennyttä haikailevana paheksujana uumoilen, että ruutujen tuijottelu kolhuttaa inhimillistä kommunikaatiota ja tunteiden ilmaisua.

Tunneilmaisun uudet muodot mellastavatkin verkossa, kiitos emoji-arsenaalin ja some-päivitysten hehkutuskulttuurin. Hymynaaman voi lisätä viestin perään, vaikka saman pöydän ääressä istuessa iloon ei kykenisi. Mukavan yhteisselfien syntyminen on voinut vaatia perheriidan esiasteen. Upeaksi kehuttu viikonloppureissu saattoi olla myös ahdistava.

Kaunistellut some-tarinat ovat yksi vaihtoehtoisten faktojen muoto.

Kun aidot, sensuroimattomat tunteet sitten verkossa pääsevät valloilleen, jälki on rumaa – siis vihapuhetta ja trollausta. Toisen tunteista viis, tärkeintä on sanoa oma mielipiteensä niin jyrkästi kuin mahdollista. Vastapuolen loukkaantumista ei tarvitse nähdä omin silmin.

Olen monesti miettinyt, keitä ovat nämä verkkolehtien kommenttilaatikoiden törkyilijät. Ilmeisesti ihan tavallisia, tuntevia ja ajattelevia ihmisiä.

Helsingin yliopiston NEMO-tutkimusryhmässä (Natural Emotionality in Digital Interaction) tutkitaan, miten toisten tunteiden ymmärtämistä eli empatiaa voidaan tuoda verkkoviestintään. Taannoin Ylen Prisma Studio -ohjelmassa ryhmän vetäjä Katri Saarikivi kertoi, että sydämen sykkeen, kasvojen ilmeiden ja ihon sähkönjohtavuuden perusteella voitaisiin välittää tunnetietoa verkossa keskusteltaessa. Studiossa nähtiin NEMO-ryhmän kehittämä tunnesynkronaattori, jossa piuhoihin kytketyt ihmiset voivat seurata omaa ja keskustelukumppaninsa tunnekäyriä. Jännityksellä jään odottamaan arkikäyttöön sopivia sovelluksia.

Helppoa tunteiden synkronointi ja empatia verkossa tuskin tulevat olemaan, sillä toisen ymmärtäminen on kasvokkainkin vaikeaa. Useimpien konfliktien syy niin yksilön kuin yhteisöjen tasolla on se, että omasta näkökulmasta ei olla valmiita päästämään irti.

Riita syntyy, kun minä ja minun tunteeni ovat tärkeämpiä kuin vastapuolen kokemus tilanteesta. Sota syttyy, kun tietyn ryhmän näennäisesti parempi ideologia voittaa vihollisen oikeuden elämään.

Toisen silmin katsominen on kivulias prosessi, joka vaatii omien käsitysten muokkaamista. Laiskana otuksena ihminen kuitenkin tuppaa pakoilemaan valmiiksi mukavassa kuplassaan. Hankalia sosiaalisia tilanteita tai epämiellyttäviä tunteita voi aina paeta selaamaan ruusuisia some-päivityksiä.

Ehkä jonain päivänä saadaan vielä tunnetaitosovellusten alkolukko: päivittäjä narahtaisi kiillotettujen tunnekokemusten lähettämisyrityksistä.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Vulcanalian iltajuhla halutaan siirtää Ouluhallilta Linnanmaalle – ”Monta muttaa on vielä edessä”

Ensimmäinen Vulcania järjestettiin ravintola Rauhalan edustalla vuonna 1995. Rauhalan lisäksi lukuvuoden avajaisjuhlaa on järjestetty Kuusisaaressa, Toppilan Möljällä ja Ouluhallilla.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan lukuvuoden avajaisjuhlaa Vulcanaliaa saatetaan syyskuussa viettää ensimmäistä kertaa Linnanmaalla.

OYY selvittää nyt sitä, voiko Vulcanalian iltajuhlan järjestää Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella, yliopiston 2T-parkkipaikalla.

Viime vuonna Vulcanalian iltajuhla järjestettiin Ouluhallissa, vuonna 2015 Ouluhallin parkkipaikalla.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus linjasi juhlan järjestämispaikasta torstaina 16.3. pidetyssä kokouksessa. Vulcanalian tapahtumapäiväksi on kaavailtu keskiviikkoa 6.9. Iltajuhlan lisäksi Vulcanalia-päivään kuuluvat Oulun yliopiston avajaisjuhla ja Linnanmaan kampuksella pidettävät perinteiset järjestömessut.

OYY:n hallituksen jäsenen Kaisa Tervahaudan mukaan parkkipaikkaidean taustalla on sekä yliopiston että opiskelijoiden toive saada tapahtuma Linnanmaalle.

Hän kuitenkin korostaa sitä, että asiassa on vielä paljon selvitettävää.

”Selvitettävänä on vielä lupakysymyksiä Oulun kaupungilta koskien esimerkiksi sitä, kuinka pitkään alueella saa olla, miten asutus vaikuttaa melulupaan ja kuinka liikennejärjestelyt hoidetaan. Eli pitää nyt tutkia byrokratiaa, mikä on mahdollista. Kaikenlaista tapahtuu, jos 2000–3000 ihmistä kokoontuu samaan paikkaan.”

OYY:ltä ei veloitettaisi vuokraa parkkipaikan käytöstä. Tervahauta ei osaa sanoa vielä sitä, kuinka paljon parkkipaikalle mahtuu väkeä tai tulisiko juhla-alueesta katettu.

”Väkimäärä riippuu siitä, miten tila rajataan. On keskusteltu siitä, tulisiko alueen olla katettu vai ei, rajataanko alueelle erikseen anniskelualuetta. Monta muttaa on vielä edessä: jos näyttää siltä, että tapahtuma on liian hankala toteuttaa Linnanmaalla niin, miten me halutaan, pitää tapahtuma järjestää muualla.”

Mikäli parkkipaikkaskenaario kaatuu, mikä on OYY:n varasuunnitelma?

”Plan B:nä on mietitty eri vaihtoehtoja, niissäkin on omat puolensa. Vulcanalia on tapahtumana haasteellinen järjestää, eikä vähiten sen vuoksi, että meidän täytyy miettiä jäsenpalvelunäkökulmaa. Tapahtuma on nyt kiertänyt hieman paikasta toiseen, ja aina on etsitty parasta ratkaisua sen järjestämiselle ja koitettu kehittää sitä”, Tervahauta sanoo.

Ensimmäinen Vulcanalia järjestettiin ravintola Rauhalan edustalla vuonna 1995. Juhlaa järjestettiin Rauhalan edessä vuoteen 2003, jolloin tapahtuma siirtyi Kuusisaareen. Vuonna 2012 juhla muutti Kuusisaaresta Toppilan Möljälle.

Kaisa Tervahaudan mukaan Vulcanalian paluu Kuusisaareen ei onnistu ainakaan tänä vuonna, mutta ensi vuonna se voisi olla mahdollista.

”Oulun kaupungilta ilmoitettiin meille, että tänä vuonna Kuusisaareen otetaan vain Qstock, mutta vuonna 2018 Vulcanaliasta voi olla yhteydessä”, Tervahauta sanoo.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Arvio: Näytelmä näytelmästä – Pieleen meni on kaaoksen karnevaali

Pieleen meni: The Play That Goes Wrong. Ohjaus Pertti Sveholm. Rooleissa Janne Raudaskoski, Elina Keinonen, Mikko Leskelä, Joose Mikkonen, Mika Nuojua, Aki Pelkonen, Heli Haapalainen, Timo Reinikka. Alkuperäisnäytelmän käsikirjoitus Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields, suomennos Mikko Koivusalo. Esityksen kesto noin kaksi tuntia sisältäen väliajan. Ensi-ilta Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 11.3., kevään viimeinen esitys lauantaina 13.5.   Innokas harrastajateatteri, brittiläinen murhamysteeri, kaksi tuntia aikaa. Mikä voisikaan […]

Pieleen meni: The Play That Goes Wrong. Ohjaus Pertti Sveholm. Rooleissa Janne Raudaskoski, Elina Keinonen, Mikko Leskelä, Joose Mikkonen, Mika Nuojua, Aki Pelkonen, Heli Haapalainen, Timo Reinikka. Alkuperäisnäytelmän käsikirjoitus Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields, suomennos Mikko Koivusalo. Esityksen kesto noin kaksi tuntia sisältäen väliajan. Ensi-ilta Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 11.3., kevään viimeinen esitys lauantaina 13.5.

 

Innokas harrastajateatteri, brittiläinen murhamysteeri, kaksi tuntia aikaa. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Näytelmän nimen ollessa Pieleen meni ja tyylilajin ollessa komedia, vastaus kuuluu: aivan kaikki mahdollinen.

Pertti Sveholmin Oulun kaupunginteatterille ohjaama Pieleen meni on näytelmä näytelmästä, kertomus siitä, kuinka pienen harrastajateatterin kunnianhimoinen ensi-ilta kääntyy täydeksi katastrofiksi, näyttelijöiden elämän hirveimmäksi illaksi.

Näytelmän tapahtumapaikkana on kuvitteellisen Pohjois-Pohjanmaan Polyteknisen Draamaseuran tuottama ensi-ilta Susie H.K. Brideswellin käsikirjoittamasta murhamysteeristä, Murha Havershamin kartanossa. 

Murhamysteerin tapahtumat lähtevät liikkeelle kartanonomistajan Charles Havershamin murhasta. Syanidilla maustetun sherryn kaatajan henkilöllisyyttä ihmettelevät niin hysteriaan taipuva morsian Florence Colleymoore (Elina Keinonen), vanha ystävä, Eraserhead-tukkainen Thomas Colleymoore (Mikko Leskelä), draaman tajua ymmärtävä veli Cecil (Joose Mikkonen), puutarhuri Arthur (Joose Mikkonen), sivistyssanojen kanssa takelteleva hovimestari Perkins (Mika Nuojua) ja kulmiensa alta tuimasti tuijottava tarkastaja Carter (Janne Raudaskoski). Näytelmän taustajoukoissa vaikuttavat lisäksi ilmeikäs näyttämömestari Heli Karhu (Heli Haapalainen) ja rempseä valo- ja äänimies Teuvo Kohvakka (Aki Pelkonen).

Koska kyseessä on peribrittiläinen kuka sen teki -mysteeri, Murha Havershamin kartanossa sisältää tietysti useita mutkikkaita käänteitä, yllättäviä petoksia ja shokeeraavia salasuhteita – ja yhden uuden murhan. Mutta juonesta viis, Pieleen meni -näytelmän viehätys perustuu aivan muihin asioihin.

Draamaseura itse odottaa ensi-iltaansa suurella innolla. Vaikka aikaisemmat produktiot ovat tarkastaja Carteria näyttelevän seuran puheenjohtajan Risto Mäkelän (Janne Raudaskoski) mukaan olleet epäonnistumisia, tästä illasta tulee jotain muuta; jotain suurta, hienoa ja loistokasta. Tässä ei tietenkään onnistuta, sillä tekniset ongelmat käynnistyvät heti ensi minuuteilla, kun hetkeä liian aikaisin avautuva esirippu paljastaa hämmentyneet näyttämötyöntekijät.

Draamaseuran ensi-illassa pieleen menevät totisesti kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat: ruumis joutuu poistumaan kohtauksesta omin jaloin, nimet ja vuorosanat unohtuvat, avautuvat ovet kolkkaavat näyttelijältä tajun kankaalle.

Pieleen meni on puhdasveristä viihdettä. Parituntinen näytelmä on jatkuvasti kiihtyvää kaoottista kohellusta, jossa seinät kaatuvat, koirat katoavat kriittisellä hetkellä ja paikkaansa näyttämöllä puolustavat naiset käyvät käsikähmään. Ei totisesti älyllisesti haastavaa tai ajatuksia herättävää, mutta äärimmäisen viihdyttävää ja hyväntuulista katsottavaa.

Näytelmän hauskuus syntyy näyttelijöiden erinomaisesta ajoituksen tajusta. Tämä ei tarkoita vain kunnioitettavaa taitoa seistä oikeissa kohdissa Jyrki Sepän luomien lavasteiden romahtaessa, vaan kykyä reagoida mokiin ja epäonnistumisiin salamannopeasti ja ilmeikkäästi, silti spontaaniuden illuusion säilyttäen.

Polyteknisen Draamaseuran jäsenet esittävät roolinsa teatraalisen kehnosti, silmät ymmyrkäisinä, katse yleisöä pälyillen, vuorosanoja epäuskottavasti ja väärissä kohdissa painottaen  – siis juuri siten, kuin harrastajateatterissa näytellään. Surkeasti näyttelemisen maneereista erityisen mallikkaasti suoriutuu Florence Colleymoorea näyttelevä Elina Keinonen, jonka jokainen puuskahdus ja silmienpyöristys on liioittelevaa tulkintaa ja tunnetta täynnä. Yleisöä mielistelevää Ceciliä näyttelevän Joose Mikkosen hienosteleva puhetapa tuo mukavasti mieleen Radioteatterin ja vanhat radiokuunnelmat. Illan kenties hillittömimmät hihitykset irtoavat kuitenkin Mika Nuojuan näyttelemästä Perkinsistä, viskin tarjoilun kanssa toheloivasta hovimestarista.

Näyttelijöiden ja lavasteiden romahtaessa yleisö nauraa, hörisee ja kihisee naurusta. Itse huomasin hymyileväni hölmösti koko näytelmän ajan, mutta todelliset spontaanit naurunhörähdykset olivat harvinaisempia. Kenties ainainen kohellus ja jatkuva epäonnistumisten vyöry olisi kaivannut tasapainoksi muutamaa kunnolla mennyttä kohtausta, jotta seuraavan mokan vaikutus olisi ollut entistä makoisampi?

Kaiken kaikkiaan Pieleen meni on tiukka ja erinomaisesti esitetty viihdepaketti. Kiitosta on syytä antaa myös tekstin suomennukselle, brittiteksti on kääntynyt hienosti Suomen (ja Oulun) oloihin. Näytelmä on ollut todella suosittu myös kotimaassaan Iso-Britanniassa. Alkuperäinen The Play That Goes Wrong -näytelmä aloitti pubin yläkerrassa olevassa Old Red Lion Theatressa, eteni sieltä hieman isompaan Trafalgar Studios -teatteriin, kunnes päätyi syyskuussa 2014 Lontooseen Duchess Theatreen, jossa se jatkaa edelleen hittiesityksenä.

Suosittua näytelmää on Suomen ja Iso-Britannian lisäksi esitetty esimerkiksi Australiassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja Irlannissa.

Ja miksipäs ei, onhan näytelmän perusajatus helppo lokalisoida – löytyyhän jokaisen maan jokaisesta pikkukaupungista se aktiivinen, hyvää tarkoittava ja häkellyttävän kehno paikallinen teatteriseuransa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: