Kaavoitussuhmuroinnille stoppi, kulttuuritoimijoille maksuttomia tiloja ja lapsille harrastustakuu – näitä vaalilupauksia ehdokkaat tekivät

Tiistaina Linnanmaalla järjestetyssä opiskelijoiden kuntavaalipaneelissa tentattiin ehdokkaiden kantoja muun muassa kampuskehittämiseen ja opiskelijoiden lukuvuosimaksuihin.. Esille nousi jälleen kerran myös oululainen ikuisuushanke, Linnanmaan uimahalli.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Kuntavaalikampanjointi rantautui tiistaina Oulun yliopistolle Linnanmaan kampukselle. Amican Central stationilla tiistai-iltapäivänä järjestetyssä OYY:n vaalipaneelissa ehdokkaita grillattiin Oulun kuntapolitiikkaa koskevilla kysymyksillä.

Paikalla oli edustus yhdestätoista poliittisesta puolueesta. Vaalipaneeliin osallistuivat Veera Kontiokari (Piraattipuolue), Veli-Pekka Kultanen (SKP), Liisa Komminaho (SDP), Kati Hannila (Keskusta), Valtteri Törmänen (Vihreät), Sebastian Stenfors (Kokoomus), Mikko Mäkinen (RKP), Aki Kivirinta (Liberaalipuolue), Juha Richter (Liberaalipuolue), Oskar Olaussen (Vasemmistoliitto) ja Krista Inkala (Perussuomalaiset).

Jokaiselle ehdokkaalle suotiin minuutti vastausaikaa per kysymys, kunnes triangelin helähdys ilmoitti vastausajan päättymisestä.

Ehdokkaat olivat melko samanhenkisiä kertoessaan syistä kuntavaaliehdokkuudelleen. Mainituiksi tulivat muun muassa ”halu vaikuttaa ja parantaa asioita” ja halu tuoda uutta ja nuorta näkemystä valtuustoon.

OYY:n hallituksen puheenjohtajan Joel Kronqvistin juontaman paneelin ensimmäinen kysymys koski sitä, millä tavalla he kuntapäättäjinä huomioisivat Oamkin tulevan muuton Linnanmaalle.

Melko yksimielisesti vastattiin Oamkin muuton vaativan toimivampaa joukkoliikennettä ja lisää opiskelija-asuntoja. Panelistien huolenaiheina toistuivat bussien riittäminen ruuhka-aikaan aamuisin ja iltapäivisin. Toistuva toive oli myös suora bussiyhteys keskusta-Toppila-Linnanmaa -välille.

“Myös Välkkylään on tulossa opiskelija-asuntoja, ja sieltä tarvitaan linja tänne. Kaikki eivät voi asua Linnanmaalla, eivätkä kaikki voi asua keskustassakaan”, Kati Hannila totesi.

Mikko Mäkinen esitti visionaan Oamkin tyhjäksi jäävien tilojen käyttämisen ”kaupalliselle opetusvientitoiminnalle”. Joukkoliikennettä hän kehittäisi kimppakyytiseteleillä.

Juha Richterin mukaan Linnanmaalle kaivattaisiin kasvavien opiskelijamäärien myötä omaa uimahallia. Hän kertoi olevansa myös itse innokas uimaharrastaja. “Mitä enemmän täällä on asukkaita, sitä enemmän tänne tarvitaan erilaisia urheiluvaihtoehtoja.”

Uimahallia Linnanmaalle on odotettu Oulussa erittäin pitkään ja hartaasti. Vuonna 2012 uimahallihaave näytti toteutuvan, mutta kaupungin taloustilanteen vuoksi uimahallia ei ole vieläkään rakennettu.

Kuuluuko koulutuksesta maksaa?

Yksi panelistien kantoja jakava kysymys oli suhtautuminen kansainvälisten opiskelijoiden lukuvuosimaksuihin.

Kultanen, Kontiokari, Komminaho, Hannila, Törmänen, Inkala ja Olaussen pitivät lukuvuosimaksuja huonona ideana. Richter kannatti maksuja ETA-alueen ulkopuolelta oleville ja arveli niiden nostavan opetuksen laatua.

Aki Kivirinnan mukaan lukuvuosimaksut taas ovat hyvä asia ja ne voisi ottaa käyttöön myös suomalaisten opiskelijoiden kohdalla, sillä se parantaisi opiskelija-aineksen laatua ja opiskelunopeutta. “Minusta kyse ei ole ongelmasta, vaan ratkaisusta.”

Sebastian Stenfors sanoi kannattavansa yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille, mutta arveli kv-opiskelijoiden lukuvuosimaksujen helpottavan suomalaista koulutusmyyntiä ulkomailla.

Jakoa syntyi myös suhtautumisessa joukkoliikenteeseen. Vaikka kaikki kannattivat joukkoliikenteen parannuksia, raitiovaunuliikenne sai varauksetonta kannatusta ainoastaan Mikko Mäkiseltä, ja Stenfors sanoi vastustavansa ratikkaa peräti “suunnattomasti”. Olaussenin ja Kultasen mukaan kannattavaa olisi selvittää mahdollisuutta hyödyntää jo olemassaolevia rautatielinjoja lähijunaliikenteessä.

Ehdokkaiden välille syntyi eroja myös kysyttäessä keinoja Oulun kuntatalouden tervehdyttämiseksi. Vaikka ehdokkaat olivat yksimielisiä työllistämisen ja yritysten tukemisen tärkeydestä, keinot talouskasvun käynnistämiseksi vaihtelivat. Siinä missä Veli-Pekka Kultanen ehdotti rakennustoiminnan ottamista kaupungin konsernitoimintaa, ”jotta täällä olisi pysyvästi työpaikkoja tarjolla”, Aki Kivirinta huomautti, että ”jos joku työllistyykin rakennusprojektissa kaupungin rahalla, on pois kaupungin budjetista pois”.

Stop suhmuroinnille!

Ehdokkaiden sopuisuus herätti yleisössä toiveen räväkämmistä avauksista. Panelisteilta kysyttiinkin “rajuimpia vaalilupauksia”.

Aki Kivirinta halusi lopettaa suhmuroinnin ”kaavoituksessa sun muussa”: ”Vanhat kaverisuhteet sun muut pyörii, isot firmat pyörittää kaupunkia niin kuin haluaa, näistä haluaisin eroon.”

Stenfors ei halunnut luvata mitään erityisen rajua: ”Vapaus opiskella, mahdollisuus tehdä oululaista työtä, niillä mennään.”

Mäkisen lupauksena oli kansalaispalkka, Hannilan mukaan nuorisotyöttömyysprosentin tulee pienentyä ensi vaalikaudella, ja hän haluaa olla mukana tekemässä työtä tavoitteen eteen.

Liisa Komminaho ei osannut antaa rajua lupausta, mutta lisäsi: ”jos valtuustoon pääsen, niin katsotaan sitten vappuna.”

Olaussen toivoi maksuttomia tiloja kulttuuritoimijoille. Törmänen kertoi kannattavansa kaikkien kaupunginyhtiöiden mahdollisimman avointa päätöksentekoa, ja haluavansa esimerkiksi Oamkin hallituksen pöytäkirjat ja esityslistat julkisiksi.

Kultanen lupasi vastustaa ”yltiöpäistä yksityistämistä ja yhtiöittämistä”, Kontiokari kannattaisi avointa päätöksentekoa ja kuntalaisten ottamista mukaan vaikutustyöhön.

Inkala esitteli visionsa ”lasten harrastustakuusta”, joka hänen mukaansa vähentäisi epätasa-arvoisuutta, lasten eriarvoisuutta ja yksinäisyyden kokemuksia. 

Tätä ideaa ovat esitelleet myös useat kokoomuksen valtuutetut ympäri Suomen, kun valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) haastoi viime syksynä kokoomuslaiset tekemään harrastustakuualoitteita omissa kunnissaan.

Valtteri Törmänen haastoi Inkalan ajatusta ja kysyi, eikö koulusta tai työstä ole ennaltaehkäisemään syrjäytymistä ja eriarvoistumista, ja kuinka kaupunginvaltuusto voisi tämän ajatuksen edes toteuttaa. 

Inkalan mukaan koulupäivät ovat lapsilla hirveän lyhyitä: kun tähän yhdistää iltapäiväkerhoista leikkaamisen, lopputuloksena on lapsen pitkä iltapäivä yksin kotona.

“Harrastustakuun ideana olisi se, että lapsilla olisi turvallinen ympäristö missä olla koulun jälkeen. Lasten harrastukset lisäksi kallistuu ja kallistuu, joten tarvittaisiin mahdollisuus myös köyhille harrastaa”, hän muotoili.

Lopuksi panelistit ruotivat vielä suhtautumistaan turvapaikanhakijoihin. Kaikki korostivat periaatteellista haluaan auttaa hädänalaista, mutta auttamisen tapa jakoi mielipiteitä. Moni vastaaja korosti kotouttamisen tärkeyttä.

”Sen verran tänne voi ottaa, mitä kantokyky kestää. Lähtisin siitä, että panostetaan siihen, että oikeasti kotoutetaan porukkaa ja saadaan heitä mahdollisimman nopeasti esimerkiksi koulutukseen ja työhön. En usko, että heidänkään mielestä on hirveän kiva vain istua vastaanottokeskuksissa pyörittelemässä peukaloita”, Kontiokari sanoi.

Osan mielestä valtion tulisi auttaa pakolaisia ensisijaisesti lähtömaissa. Esimerkiksi Richterin mukaan hädänalaisia voisi auttaa esimerkiksi lähettämällä rauhanturvaajia kriisimaihin.

Liisa Komminaho huomautti, että lähtömaissa auttaminen onnistuu silloin, kun maan tilanne on vakaa. Sen sijaan täydessä sotatilassa olevassa maassa asia ei ole niin yksinkertainen. 

“Ja kun ilmastopakolaisuus yleistyy, pakolaismäärät tulevat kasvamaan. He eivät pysy siellä, mistä ovat kotoisin.”

 

Kuntavaalien varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 9.4.2017. Ennakkoäänestys kotimaassa 29.3.–4.4. ja ulkomailla 29.3.–1.4

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Rauhala-klubi etsii Vuoden Opiskelijaa

Vuoden Opiskelijalta odotetaan opiskeluaikanana osoitettua aktiivisuutta opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi sekä opintojen hyvää etenemistahtia.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entisten toimijoiden alumniyhdistys Rauhala-klubi pyytää järjestöiltä ja opiskelijayhteisöiltä esityksiä Vuoden Opiskelijaksi.

Vuoden Opiskelijan valintakriteereitä ovat opiskeluaikana osoitettu aktiivisuus opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi sekä opintojen hyvä etenemistahti. Vuoden Opiskelija innostaa ja tsemppaa muita, edistää yhteisöllisyyttä ja on motivaattori. Hänellä voi esimerkiksi olla kokemusta opiskelijalähtöisen toiminnan käynnistämisestä tai pyörittämisestä, opiskelijajärjestön uudelleenherättämisestä tai muusta erityisestä toiminnasta järjestöissä tai yliopistolla.

Vuoden Opiskelijan valinta julkistetaan keväällä Oulun yliopistopäivässä. Vuoden Opiskelija palkitaan merkittävän suuruisella stipendillä. Vuonna 2016 Vuoden Opiskelijaksi valittiin hyvinvointitekniikkaa ja tuotantotaloutta opiskellut Mia Hautala, vuonna 2015 tunnustus myönnettiin konetekniikan opiskelijalle Olli Peuralle.

Vuoden Opiskelijaksi nimettävän henkilön tulee olla perustutkinto-opiskelija. Esitettävä henkilö ei voi olla ylioppilaskunnan hallituksen jäsen tai toimihenkilö eikä yliopiston ylimpien päätöksentekoelinten jäsen. Yksittäiset opiskelijat voivat tehdä esityksiä ja ehdotuksia omille järjestöilleen, jotka tekevät lopulliset esitykset.

Perustellut esitykset ja esitetyn henkilön ansioluettelo tulee toimittaa 26.4.2017 kello 16 mennessä sähköpostitse Rauhala-klubin hallituksen puheenjohtajalle Samira Fahimille osoitteeseen . Lisätietoja voi tiedustella samasta osoitteesta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Digiloikka digituntemattomaan

Onko oppikirjan korvaaminen tabletilla ja e-kirjalla järkevin ja resurssitehokkain tapa digitalisoida opetusta?

Ajatushautomo Innokampuksessa toimivan oululaisen lukiolaisen Sami Ahon blogikirjoitus sisältää monia itsellenikin tuttuja ajatuksia koulujen ja koulutuksen digitalisaatiosta. Ollessani kymmenen vuotta sitten lukiossa Pohjois-Tapiolan lukioon hankittiin uudet älytaulut, smart boardit. Kyseessä oli uusi vempain jonka käyttöönotto ja hyödyntäminen näyttivät jäävän jokaisen opettajan omalle kontolle. Opiskelijoiden silmään näytti siltä, että opettajia ei oltu juurikaan koulutettu älytaulujen käyttöön. Luulen, että opettajat joutuivat oppimaan laitteen käytön lähinnä toisiltaan. En muista, että tauluja olisi käytetty muuhun kuin videotykin valkokankaana.

Toivon tilanteen muuttuneen niistä ajoista. Ahon kirjoitus kuitenkin kertoo, että sama tilanne on käynyt hänen kohdallaan toteen tablettien kanssa.

Nuorempia sukulaisiani seuratessani olen huomannut sen, että vaikka digitaaliset laitteet ovat olleet heille arkipäivää varhaislapsuudesta asti, niiden hyötykäyttö ja mahdollisuudet ovat silti varsin tuntemattomia.

Se, että käyttää sujuvasti sosiaalista mediaa ja pelaa kännykällä pelejä, ei tarkoita sitä, että tiedonhaku ja tekstinkäsittely ovat hallussa. Vaikka nämä taidot ovat tärkeitä nyt ja tulevaisuudessa, tablettien hankkiminen koko luokalle tunneilla tehtäviä yksinkertaisia googlauksia varten on resurssien tuhlaamista.

Tämän takia on erittäin hienoa että ohjelmoinnin opetusta annetaan jo peruskoulussa. Maailmamme pyörii yhä enemmän ja enemmän tietokoneiden ympärillä, mutta tulevaisuuden osaajien tieto siitä, miten meidän maailmaamme pyöritetään, on vaarassa jäädä samalle tasolle aiempien sukupolvien kohdalla. Jotta pysyisimme kärryillä maailman menosta, on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää ymmärtää sitä, mitä ohjelman pinnan alla tapahtuu. 

Opetuksen digitalisaatiota on kuitenkin lähdetty toteuttamaan väärällä tavalla. Onko oppikirjan korvaaminen tabletilla ja e-kirjalla järkevin ja resurssitehokkain tapa digitalisoida opetusta? Mielestäni ei. Digitalisaation tulisi keskittyä oppimisen järkevöittämiseen ja tehostamiseen, ei digilaitteiden hankintaan.

Erinomainen esimerkki siitä, miten digitalisaatio on helpottanut opintoja on piirtoheittimien ja kalvojen korvaantuminen digiesityksillä ja -kalvoilla. Kalvot voi jakaa verkossa helposti opiskelijoille ja mikäli niitä haluaa lukea paperilta, ei muuta kuin tulostamaan. Vaikka vanhanajan kalvosulkeiset huonoine käsialoineen ja hätäisine muistiinpanoineen kuuluvat vielä joidenkin vanhan koulukunnan edustajien mielestä yliopistoluennoille, nykypäivän lehtorit ja luennoitsijat ovat onneksi siirtyneet niistä eteenpäin.

Vielä yliopisto-opintojeni aikanakin olen saanut kuulla voivottelua siitä, kuinka taulukkolaskentaohjelman kuten Excelin käyttö ei onnistu ja olisipa sille oma kurssinsa. Silti uskon, että vaikka tällainen kurssi olisikin olemassa, harva osallistuisi sille vapaaehtoisesti esimerkiksi aikatauluongelmien tai kiireen vuoksi. Tiedonhakukurssiakin on toivottu – sellainen muuten jo onkin, mutta tuskin kukaan sille osallistuu.

Oli ala mikä tahansa, erilaisten toimisto-ohjelmien käyttö on nykyään niin tärkeällä asemassa työelämässä, että yleisimpien toimisto-ohjelmien käyttö tulisi tulla tutuksi jo peruskoulussa. Matematiikassa taulukko-ohjelmien käyttö voisi tukea varmasti opiskelua.

Onneksi kuitenkaan ylioppilaskirjoitukset eivät minun aikanani olleet sähköiset. En millään onnistu keksimään tapaa jolla esimerkiksi matematiikan kirjoitukset onnistuisivat täysin sähköisesti. Näen myös laajoja uhkakuvia tietoturvan ja järjestelmien stabiiliuden alueilla.

Loppukaneetiksi voin vielä todeta, että jos joidenkin asioiden opetusta olisin toivonut koulusta enemmän, niin verotus- ja tukilappujen täyttöä ja Excelin käyttöä.

Aleksi Hursti

Ännännen vuoden ympäristöteekkari ja ensimmäisen kauden TeTaattori. OYY:n hallituksen jäsen vuonna 2017.

Lue lisää:

Sinulla ei ole oikeutta olla katkera 

Tässäpä uutinen: suurimmalla osalla maailman asioista ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi.

Kenelläkään ei ole lupaa olla inhottava, vihamielinen tai epäreilu toista ihmistä kohtaan. Mikään syy ei ole riittävän hyvä. Katkeruus ja huonoissa fiiliksissä vellominen ovat ihmisen itsenäisiä valintoja.

Kuulostaako ärsyttävältä self-help -lätinältä? Avataan vähän.

Jokaiselle meille sattuu elämän kuluessa erilaisia vastoinkäymisiä. Osa niistä on kepeämpiä, päivittäisiä ärsytyksen aiheita, osa taas syvään traumatisoivia ja vammauttavia katastrofeja.

Kun kohdallemme sattuu jotain ikävää, on luonnollista tuntea negatiivisia tuntemuksia: vihaa, surua, pelkoa ja ahdistusta. Pään täyttävät synkät ja kammottavat ajatukset. Tämä on normaalia, eikä näiden tunteiden ja ajatusten kokemisessa ole mitään väärää.

Mutta siitä eteenpäin asia käy monimutkaisemmaksi. Ihmisillä on taipumus katkeroitua vastoinkäymisistä, alkaa syyttää maailmaa epäreilusta pelistä. Arvella, että muilla on helpompaa.

Perisuomalaisen pessimistinen sananlasku kuitenkin väittää vastaan: paskan määrä on vakio, vain laatu vaihtelee. Uskon, että tässä näkemyksessä on ponteva totuuden siemen. Mutta miksi sitten osalle ihmisistä ei tunnu tapahtuvan mitään ikävää, miksi joitakin maailma ei vain onnistu lannistamaan?

Uskon, että kyse on täysin näkökulman valitsemisesta. Jos aamukahvit menevät lattialle ja auto ei tahdo käynnistyä, onko kyse siitä, että aina minulla on näin huono tuuri? Vai ajatellako siten, että tällaista säheltämistä nyt sattuu itse kullekin vuorollaan, nyt vain oli meikäläisen vuoro?

Ihmiset tuntuvat olevan nykyään katkeria ja vihaisia joka suuntaan: medialle, poliitikoille, turvapaikanhakijoille, natseille, suvakeille, rasisteille, työttömille ja julkkiksille. Syytä omaan huonoon oloon haetaan kaikesta muusta kuin omasta suhtautumisesta asioihin. Ja omaa huonoa oloa myös uskalletaan purkaa muihin, koska sen ei koeta olevan oma syy.

Ihminen ajattelee herkästi, että kun kerran muut ovat minulle niin inhottavia, niin minäkin saan olla takaisin, reilu peli.

Tässäpä uutinen: suurimmalla osalla maailman asioista ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi.

Taivaalta sataa vettä siksi että siten ilmasto toimii, ei siksi, että sinulla on kesäloma. Turvapaikanhakijat tulevat tänne hakemaan parempaa mahdollisuutta elämään, eivät riistämään sinulta mahdollisuutta omaasi. Ja poliitikotkin vain pyrkivät pysymään valta-asemassaan, eivätkä vietä kaikkia valveillaolotuntejaan tehdäkseen sinun elämästäsi mahdollisimman hirveää.

Kun ymmärtää, että kyse ei ole mistään henkilökohtaisesta, oikeutetulta vihanlevittämiseltä katoaa pohja. Tilalle tulee empatia, ymmärrys siitä, että myös muut kokevat joka päivä ikäviä asioita.

Ja empatiasta nousee halu auttaa, tehdä kanssa-apinan elämä edes vähän siedettävämmäksi.

Iikka Kivi

Oululainen stand up-koomikko, joka tekee mahdollisimman vähän työtä jotta voisi viettää mahdollisimman paljon aikaa lintutornissa. Twitter: @KoomikkoKivi

Lue lisää:

Oulun yliopistosta kuusi tieteenalaa sijoittui QS-rankingissa – uusina sähkötekniikka ja maatalous- ja metsätieteet

Oulun yliopisto sijoittuu kuudella tieteenalalla maailman parhaiksi arvioitujen yliopistojen joukkoon uusimmassa QS-tieteenalarankingissa. Oulun yliopistosta uusina aloina ranking-listalle nousivat sähkötekniikka (301–350) ja maatalous- ja metsätieteet (251–300). Muutoin QS-rankingin sijoituksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia edellisvuoteen. Parhaiten Oulu menestyi maantieteessä (sijalla 101–150), ja sen jälkeen lääketieteessä (sijalla 201–250). Listaukseen pääsivät Oulun yliopiston aloista lisäksi biologiset tieteet (301–350) ja […]

Oulun yliopisto sijoittuu kuudella tieteenalalla maailman parhaiksi arvioitujen yliopistojen joukkoon uusimmassa QS-tieteenalarankingissa.

Oulun yliopistosta uusina aloina ranking-listalle nousivat sähkötekniikka (301–350) ja maatalous- ja metsätieteet (251–300).

Muutoin QS-rankingin sijoituksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia edellisvuoteen. Parhaiten Oulu menestyi maantieteessä (sijalla 101–150), ja sen jälkeen lääketieteessä (sijalla 201–250).

Listaukseen pääsivät Oulun yliopiston aloista lisäksi biologiset tieteet (301–350) ja tietotekniikka ja tietojärjestelmät (351–400). Edellisvuonna Oulun hammaslääketieteen tutkimus arvioitiin rankingissa sijalle 48, mutta tänä vuonna Oulu tipahti listalta. Hammaslääketieteen listaus on muita aloja lyhyempi, ja sinne listattiin tänä vuonna vain 50 parasta.

QS-rankingin ensimmäisiä sijoja hallitsevat hyvin perinteikkäät ja arvostetut yliopistot. Sähkötekniikan sekä tietotekniikan ja tietojärjestelmien alojen ykkösyliopisto oli Massachusettsin teknologia-instituutti (MIT), maantieteessä Oxfordin yliopisto, lääketieteessä ja biologisissa tieteissä Harvardin yliopisto ja maatalous- ja metsätieteissä Wageningen yliopisto.

Kansainvälinen QS World University Ranking arvioi yliopistoja sekä kokonaisuutena että tieteenalakohtaisesti. Tieteenalakohtaisen rankingin mittareita ovat akateeminen vertaisarviointi, työnantaja-arviointi, tieteellisten julkaisujen viittausten määrä sekä tutkijan julkaisutehokkuutta ja hänen julkaisujensa merkittävyyttä arvioiva Hirsch-indeksi.

Viimeisimmässä, vuoden 2016–2017 yliopistoja kokonaisuutena koskevassa QS-rankingissa Oulun yliopisto sijoittui välille 411–420.

QS World University Rankings by Subject -vertailussa yliopistojen suoriutumista arvioitiin tänä vuonna 46 eri tieteenalalla. Vertailussa oli mukana 4 438 yliopistoa.

QS:n käyttämät tieteenalojen nimet poikkeavat Suomessa yleensä käytetyistä. Esimerkiksi biologisiin tieteisiin luokiteltiin muun muassa biokemia, genetiikka ja solubiologia, kun taas valtaosa biologien julkaisuista luokiteltiin maatalous- ja metsätieteisiin.

QS-ranking poimii tiedot kustannustalo Elsevierin Scopus-tietokannasta, jolloin laskettavat tiedot eivät kaikilta osin noudata Oulun yliopiston tiedekuntarakennetta. Julkaisun ala määräytyy lehden luokituksen perusteella.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Minne neliöt karkaavat? Tiedekunnat kertovat, mikä tulevassa muutossa askarruttaa

Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan ja kasvatustieteiden tiedekunnan on määrä muuttaa ensi vuonna noin 6 000 neliötä nykyistä pienempiin tiloihin. Muuttosuunnitelmat tarkentuvat kevään aikana, mutta jo nyt tiedetään, että henkilökunnalla tulee olemaan vähemmän omia työhuoneita kuin aikaisemmin. Ainejärjestöt ovat saamassa kiltahuoneita myös uusiin tiloihin, mutta niiden määrä ja koko eivät vielä ole tiedossa.

TEKSTI Eetu Halonen

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk) päätti viime lokakuussa siirtää valtaosan toiminnoistaan Linnanmaan yliopistokampukselle. Näin ollen yliopiston humanistinen tiedekunta ja kasvatustieteiden tiedekunta muuttavat Oamkin tieltä uusiin tiloihin.

Alustavan aikataulun mukaan tiedekuntien muuton olisi määrä olla valmis vuoden 2018 lopussa. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteiskampus aloittaisi toimintansa vuoden 2020 syksyllä.

Humanistit ja kasvatustieteilijät saavat muuton myötä totutella opiskelemaan entistä tiiviimmin.

Oulun yliopiston tilapäällikön Arto Haverisen mukaan tiedekunnille osoitetut uudet tilat ovat noin 6 000 neliötä pienemmät kuin nykyiset tilat kampuksen pohjoispäädyssä.

”Tiedekuntien nykyiset tilat ovat kooltaan noin 15 000 neliömetriä ja uudet tilat, joihin [tiedekuntien] toimintoja sijoitetaan, ovat noin 9 000 neliötä. Tällä järjestelyllä saavutetaan noin 2,2 miljoonan euron tilakustannussäästöt vuosittain”, Haverinen kertoo.

Esimerkiksi kasvatustieteiden tiedekunta pyrkii pienentämään erityisopetustilojensa kokoa viidenneksellä nykyisestä. Lisäksi tiedekunta aikoo vähentää työhuoneidensa tiloista 15 prosenttia.

Arto Haverisen mukaan kaikkiaan yli kolmasosa tiedekuntien tiloista “tehostuu” muuton seurauksena.

”Tiedekunnat asettavat omia tehostustarpeitaan omille tiloilleen. Lisäksi normaalien opetustilojen käyttöasteita tullaan tehostamaan”, Haverinen selittää.

Tällä haavaa yliopiston perusopetustilojen viikoittainen käyttö keskittyy Haverisen mukaan pahimmillaan tiistaista torstaihin kello 10:n ja kello 14:n väliselle ajalle.

”Maanantait ja perjantait tahtovat olla vähän heikompia. Tavoite on tehostaa opetustilojen käyttöä siten, että opetusta olisi esimerkiksi kahdeksasta neljään.”

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Humanistisen Killan hallituksen puheenjohtajan Katri Kiurujoen mukaan humanistiopiskelijoiden tunnelmat muuttoa kohtaan ovat aiempaa toiveikkaammat.

 

Toiveissa opiskelun perusedellytykset ja puhdasta sisäilmaa

Humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekuntien uudet tilat sijaitsevat Linnanmaan kampuksen keskipaikkeilla. Tältä alueelta on vapautunut tiloja käytettäväksi muun muassa luonnontieteelliseltä tiedekunnalta.

Tiedekuntien uusia tiloja suunnitellaan kevään mittaan kolmessa työryhmässä: molempien tiedekuntien tilatyöryhmissä ja yleisten opetustilojen suunnitteluryhmässä. Suunnitelmien olisi määrä olla valmiit toukokuun loppuun mennessä.

”Tilatyöryhmässämme on kaksi opiskelijaedustajaa, koulutusdekaani, dekaani, arkkitehtipalvelujen edustaja, tiedekunnan johtoa ja asiantuntijoita”, Humanistisen Killan hallituksen puheenjohtaja Katri Kiurujoki kertoo.

Hän sanoo humanistiopiskelijoiden tunnelmien olevan muuton suhteen “vähän huolestuneet”, mutta silti toiveikkaammat kuin aikaisemmin.

”Aikaisemmin emme tienneet tästä muutosta oikein mitään. Nyt on enemmän tietoa, ja asiat ovat helmikuun aikana selkiytyneet. Tilatyöryhmien kautta olemme saaneet lisätietoa, miten prosessi etenee ja vastauksia kysymyksiimme”, Kiurujoki sanoo.

Kiurujoen mukaan humanistit toivovat uusien tilojen olevan yksinkertaisesti tiedekunnan tarpeisiin soveltuvat.

”Toiveissamme olisi saada muun muassa pienempiä luentosaleja kuin nyt ja ryhmätyöhuoneita. Emme välttämättä tarvitse uutta tekniikkaa tai hifistelyä, vaan perusedellytykset opiskeluun.”

”Yksi huolenaihe on, mistä neliöitä otetaan konkreettisesti pois, koska tulevat tilamme ovat pienemmät kuin nykyiset.”

”Lyhyesti kiteytettynä opiskelijoita ei ’hirveästi innosta muuttaa jonnekin pimeisiin käytäviin ktk-päädyn valosta’. Kasvatustieteilijät ovat tottuneet oman päätynsä yleisilmeeseen ja valoisuuteen, eivätkä niin sanotun vanhan puolen kolkot käytävät tästä syystä houkuttele.”

Kasvatustieteiden koulutusohjelmassa opiskelevien ainejärjestön Motiva ry:n hallituksen puheenjohtaja Tuomas Soini kertoo sähköpostitse, että opiskelijoilla on muuttoa kohtaan ristiriitaisia tunteita.

”Päällimmäisenä positiivisena muutoksena toivotaan, että uudet tilat eivät olisi homeessa kuten nämä nykyiset tilat, koska homeongelma on vaikeuttanut useiden meidänkin opiskelijoidemme toimintaa yliopistolla viime aikoina”, Soini sanoo.

”Muutto toivottavasti myös mahdollistaa uusien tilojen suunnittelun alusta asti. Tämä taas luo mahdollisuuden sille, että uudet opetustilat ovat todella pedagogisesti suunniteltuja, muunneltavia ja riittävän kokoisia. Käsitykseni onkin, että tilat, joihin muutamme, on mahdollista remontoida juuri sellaiseksi, kuin opettajat ja opiskelijat nykypäivänä haluavat.”

Soinin mukaan negatiiviset odotukset ovat tiedekunnan opiskelijoiden keskuudessa kuitenkin yleisempiä. Eniten närää aiheuttaa koko muutto ylipäätään.

”Lyhyesti kiteytettynä opiskelijoita ei ’hirveästi innosta muuttaa jonnekin pimeisiin käytäviin ktk-päädyn valosta’. Kasvatustieteilijät ovat tottuneet oman päätynsä yleisilmeeseen ja valoisuuteen, eivätkä niin sanotun vanhan puolen kolkot käytävät tästä syystä houkuttele.”

 

Henkilökunta toivoo työrauhaa

Opiskelijoiden lisäksi tiedekuntien muutto koskee kaikkiaan noin 300:aa henkilökunnan jäsentä. Myös heillä on edessään totuttelu uudenlaiseen työympäristöön.

”Mietityttää, tuleeko uusista tiloista tarpeeksi rauhalliset, jotta töitä pystyy tekemään. Monet ovat tottuneet työskentelemään omissa huoneissaan, joita ei jatkossa tule olemaan läheskään kaikilla”, humanistisen tiedekunnan dekaani Paula Rossi pohtii.

”Ja jos opiskelijoita ajattelee, herää kysymys, pystyykö heidän kanssaan vastaisuudessa keskustelemaan kahden kesken muita häiritsemättä.”

Kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani Eila Estola on samoilla linjoilla kollegansa kanssa.

”Uusissa tiloissa pitää olla paikkoja, joissa on mahdollista tehdä hiljaista työtä rauhassa ilman häiriötä. Ja kun meillä on paljon henkilöstöä ja opiskelijoita, pitää olla tiloja, joissa voi käydä ohjauskeskusteluja.”

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Yksi humanistipäädyn muuttajista on suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Suma ry:n kiltahuone Kerhis. Neljännen vuoden opiskelijoiden Teijo Kemppaisen (vas.) ja Jali Moilasen mukaan Kerhiksen sohva on mieluisa hengailupaikka.

 

Uusien kiltahuoneiden kustannukset tiedekunnille

Opiskelijoiden ainejärjestöjen kiltahuoneet ovat olleet tilatyöryhmissä paljon tapetilla. Esimerkiksi kasvatustieteiden koulutusohjelman opiskelijat toivoisivat saavansa muuton myötä oman kiltahuoneen.

”Olemme tähän asti joutuneet jakamaan kiltahuoneemme [musiikkikasvatuksen ainejärjestö] Mukavan ja [varhaiskasvatuksen ainejärjestö] Lastarien kanssa. Lisäksi nykyisellä kiltahuoneella ei saa juuri viettää jäsenistön kanssa aikaa, koska se sijaitsee henkilökunnan käytävällä, jossa halutaan työrauhaa”, Motivan puheenjohtaja Tuomas Soini toteaa.

Kiltahuoneiden tilakustannukset ovat joka tapauksessa lankeamassa tiedekuntien maksettaviksi, sillä ne sisältyvät niin sanottuihin yliopiston yhteisiin kustannuksiin, jotka viime kädessä jaetaan yliopiston yksiköiden kesken suhteessa kunkin yksikön pinta-alaan.

Tilapäällikkö Arto Haverisen mukaan kiltatiloja tullaan “totta kai” järjestämään, mutta niiden  lopullinen sijainti on vielä mysteeri.

”Ne pyritään sijoittamaan mahdollisimman lähelle tiedekuntia jonnekin päin yliopistoa. Suunnittelu on vielä niin kesken, että en osaa ennustaa tarkemmin. Mutta varmasti johonkin tulee jotakin”, Haverinen kertoo.

Kiltahuoneiden tilakustannukset ovat joka tapauksessa lankeamassa tiedekuntien maksettaviksi, sillä ne sisältyvät niin sanottuihin yliopiston yhteisiin kustannuksiin, jotka viime kädessä jaetaan yliopiston yksiköiden kesken suhteessa kunkin yksikön pinta-alaan.

”Tilamitoituksessa pyritään mahdollisimman hyvään tasapuolisuuteen ja mahdollisuuksien mukaan myös tilojen yhteiskäyttöön kaikkien kiltojen ja opiskelijajärjestöjen kanssa. [Kiltahuoneiden] Sijainnit tarkentuvat hankesuunnittelun edetessä”, Oulun yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru sanoo.

Tilatyöryhmien opiskelijajäsenten ylläpitämän Facebook-yhteisön tietojen mukaan humanistinen tiedekunta olisi saamassa uusiin tiloihinsa tällä haavaa ainakin 3-4 kiltahuonetta. Vastaisuudessa myös Humanistisen Killan omistama Humus-kahvila katsotaan kiltahuoneeksi.

Koska tulevien kiltahuoneiden koko lasketaan läsnäolevien opiskelijoiden määrään perustuvalla kaavalla, kahvilan tarvitsemat neliöt tulevat täten olemaan pois tiedekunnan muiden kiltahuoneiden tiloista.

Sekä Humus-kahvila että humanistisen tiedekunnan kiltahuoneet tulevat sijoittumaan Geokadun ensimmäiseen kerrokseen.

Kasvatustieteiden tiedekunnan kiltahuoneista taas tiedetään, että niitä varten ollaan saamassa aiempaa huomattavasti enemmän tilaneliöitä. Oulun Luokanopettajaopiskelijoiden kahvila OLOhuoneelle on lisäksi suunniteltu erillistä tilaa kiltahuoneiden läheisyydestä.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Humanistien ja kasvatustieteilijöiden kiltahuoneiden tulevaisuus on herättänyt opiskelijoissa huolta. Oma kiltis on tärkeä osa opiskelijan arkea: kiltiksillä hengaillaan, luetaan tentteihin, torkutaan ja kahvitellaan. Kuvan kahvikarhu Suman Kerhikseltä.

Kuka tarvitsee oman työhuoneen?

Tilapäällikkö Arto Haverinen ei osaa vielä tässä vaiheessa ennustaa, minkälaiset uudet opiskelutilat käytännössä tulevat olemaan.

”Sitä juuri näissä työryhmissä mietitään. Tässä pitää ajatella 5-15 vuotta eteen päin: minkälaista opetus tulee olemaan ja minkä kokoisia ryhmiä silloin on?”

”Varmasti tulee olemaan pienempiä, monikäyttöisempiä ja ryhmätyötyyppisiä tiloja. Maaliskuun loppupuolella varmaan saamme nähdä ensimmäisiä suunnitelmia.”

Uusissa tiloissa ei myöskään pitäisi olla sisäilmaongelmia. Haverisen mukaan ongelmia ei ole yliopistolla ylipäätään ilmennyt muualla kuin logopedian vanhoissa tiloissa.

”Tiedekuntien uusissa tiloissa ei ole havaittu tällaisia ongelmia. Ainoastaan logopedian vanhat tilat ovat työllistäneet meitä, ja sieltä siirsimme käyttäjät kirjastoon evakkoon. Sinne on tulossa peruskorjaustason korjaukset ennen Oamkin muuttoa, mutta se on Suomen Yliopistokiinteistöjen ja Oamkin välinen asia.”

Haverinen sanoo, että henkilökunnan omia työhuoneita puolestaan vähennetään, koska niin kutsutuilla monitilaratkaisuilla voidaan tehostaa tilojen käyttöä.

”Se on se nykytrendi. Useampi henkilö voi käyttää siis samoja tiloja verrattuna siihen, että jokaisella olisi oma työhuone, joka on yhden henkilön käytössä vaikka tämä henkilö olisi kolme kuukautta ulkomailla.”

Haverisen mukaan toimistojen monitilaratkaisut kuitenkin mahdollistavat myös kahdenkeskiset keskustelut.

”Silloin pitää käyttää vetäytymistiloja. Tämähän vaatii työskentelemiseltä uutta tapaa ja muiden huomioimista enemmän. Käytettävissä on paljon muitakin tiloja kuin vain se oma huone ja yhteinen kahvitila.”

Haverinen kuitenkin huomauttaa, että joillekin henkilökunnan jäsenille tulee uusissa tiloissa olemaan omat työhuoneet. Tiedekuntien ja yksiköiden päätettäväksi jää, kuka sellaisen jatkossa tarvitsee.

Eetu Halonen

Toimittajanplanttuna Oulussa aikaansa viettävä Tampereen siirtolainen. Kiinnostuksen kohteet erästä kirjailijaa mukaillen elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Sana olkoon vapaa, mutta faktat ovat pyhiä. Twitter: @eehalonen

Lue lisää: