Miksi Oulun Teekkariyhdistys käyttää edelleen n-sanaa Teekkarihymnissä?

Oulun Teekkariyhdistyksen jäsenistö ei halua poistaa n-sanaa Teekkarihymnistä. Hymni on tärkeä osa teekkareiden laulukulttuuria, ja siihen kajoaminen herättää tunteita.

TEKSTI Eleonoora Riihinen

KUVAT Minna Koivunen

Tekniikan akateemisten (TEK) teekkarivaliokunta antoi syyskuussa 2015 suosituksen, että Teekkarihymnissä ei käytettäisi neekeri-sanaa. Valiokunta suositteli, että laulun ensimmäisen säkeen n-sana korvattaisiin sanalla ”teekkari.”

Näin ollen laulun alku kuuluisi uusien suositusten mukaan: ”Yö kuin sielu teekkarin on pimiä”.

Oulun Teekkariyhdistys ry (OTY) ei ole kuitenkaan laittanut suositusta käytäntöön. OTY toimii tietoisesti Teekkarivaliokunnan suositusta vastaan, sillä n-sanan säilyttämisestä päätettiin OTY:n vaalikokouksessa 16. marraskuuta 2015 äänin 48–12. Teekkariyhdistyksellä on vajaat 4000 varsinaista ja noin 1500 valmistunutta jäsentä.

Ennen virallista päätöstä asian tiimoilta järjestettiin anonyymi kysely jäsenten kesken, jossa selvä enemmistö puolsi n-sanan säilyttämistä.

Hallituksen puheenjohtajan mukaan myös ulkomaalaisten vastaajien osuus kyselyssä oli ”selkeä”, ja että n-sanan säilyttäminen ei häirinnyt ulkomaalaisia vastaajia.

Haastattelun jälkeen OTY:n hallituksen puheenjohtaja Visa Seppänen otti yhteyttä ja kertoi, että oli muistanut väärin: vastaajien etnisyyttä  ei oltukaan erikseen kysytty anonyymissä kyselyssä.

Hallituksen puheenjohtajan mukaan asiasta on kuitenkin käyty ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa keskusteluja kasvotusten, eivätkä he ole kokeneet sanaa loukkaavaksi. Hän ei osaa arvioida, kuinka monen ihmisen kanssa asiasta on keskusteltu.

Oulun ylioppilaslehti 2016
Laulukalun vuoden 2014 painoksessa Teekkarihymni on n-sanan kanssa takakannessa.

 

OTY:n Puheenjohtaja Visa Seppänen, miksi käytätte edelleen n-sanaa Teekkarihymnissä?

”Poliittisin ja selvin vastaus on se, että siitä äänestettiin vaalikokouksessa, jossa kuultiin mielipiteitä molemmin puolin. Jäsenistö äänesti ylivoimaisesti, että sana säilytetään. Tulos ei ollut edes tiukka.”

Minkälaisia argumentteja sanan säilyttämisen puolesta kokouksessa esitettiin?

”Tosi vaikea sanoa muistin pohjalta – voin sanoa nyt väärin. No siellä on tullut nämä perinteikkäät, että ’se on perinne.’ Argumentti on vähän ihmeellinen minunkin mielestä, koska Teekkarihymniä on muutettu aiemminkin. Omasta mielestäni ehkä se tärkein [argumentti] oli siinä, että tätä ei kohdisteta ketään kohtaan, tällä ei hyökätä kenenkään kimppuun. Se on sana muiden sanojen joukossa tässä laulussa.”

Sanotte, että sana on sana muiden sanojen joukossa. Oletteko tietoisia niistä rasistisista merkityksistä, joita n-sanalla on?

”Sillä sanalla on historia, ja kaikki tietävät ja ymmärtävät, että sen käyttö on ollut väärin. Mutta henkilökohtainen mielipiteeni on, että sana on saanut stigman ja että nykypäivänä kyseistä sanaa ei kehdata käyttää edes keskustelussa, jossa keskustellaan siitä sanasta, vaikka kukaan ei käytä sanaa loukatakseen.”

”Tässäkään keskustelussa ei ole käytetty sitä sanaa, ja minusta neekeri-sanan sanominen on hyväksyttyä, kun sillä ei tarkoiteta mitään [pahaa].”

”Kyllä minuunkin sattuu se, kun vaikka kadulla kuulen sitä käytettävän hyökkäävästi. Opiskelijapiirissäni en ole tällaiseen kuitenkaan törmännyt.”

”Minusta se konteksti pitää ottaa huomioon tässäkin asiassa. Sana ei yksinään voi olla sellainen, että tätä ei voi käyttää, koska tällä on historia.”

Laulussa lauletaan, että neekerin sielu on pimiä. Eikö sana ole tässä kontekstissa juuri rasistinen? 

”Kyllä minäkin olen tätä mieltä, että se vivahtaa siltä. Tätä ei kuitenkaan kohdisteta kehenkään. Mutta kun tästä tuli puhetta – no jaa kyllä tästä joku voisi pahoittaa mielensä. Mutta minusta tärkeintä on se, että tätä ei ole kehenkään kohdistettu.”

”Meillä piirin sisällä on keskustelu paljon ulkomaalaisten ja ei-valkoisten kanssa, että haittaako tämä, niin ei ole tullut vastaan ketään, jota se haittaisi. Kyllä olen kuullut, että on henkilöitä, joita se haittaa, mutta meidän jäsenistön sisällä hyvin harvaa tuntuu haittaavan.”

Kyseessä on siis rasistinen sana rasistisessa kontekstissa, mutta sitä ei ole tarkoitettu rasistiseksi loukkaukseksi. Pyhittääkö tarkoitus sanan käytön?

”En sano, että pyhittää, mutta sillä ei pitäisi olla stigmaa, että sitä sanaa ei saisi sanoa. Mitä tahansa sanaa pystyy käyttämään toisia kohtaan väkivaltaisesti ja loukkaavasti, vaikka ei tietenkään saisi käyttää.”

”Olen kuullut, että piirissämme sitä [n-sanaa] on käytetty joskus loukkaavasti, mutta siihen on puututtu heti.”

Eikö laulu madalla kynnystä käyttää sanaa loukkaavassa merkityksessä?

”Näen tämän siinä valossa, että pyritään viestittämään, että kyllä tästä saa keskustella. Emme pelkää käyttää tätä sanaa vain, koska joku sanoo, että sitä ei saa käyttää. Pystymme keskustelemaan siitä ja olemaan aikuisia sen asian kanssa.”

Onko se mahdollista, että ulkomaalaiset opiskelijat eivät olisi uskaltaneet sanoa kokevansa n-sanan loukkaavana, jos he tiesivät, että enemmistö Teekkariyhdistyksen jäsenistä puoltaa n-sanan säilyttämistä?

”Ei minusta. Olen kysynyt tätä suoraan parilta henkilöltä, ja sain vastaukseksi naurunpyrähdyksen ja että ei missään nimessä loukkaa.”

Kuinka kattavasti mielestäsi nämä pari ulkomaalaista edustavat kokonaista ihmisryhmää?

”Vaikea sanoa. Jokainen edustaa täällä itseään. Totta kai toiminnalla pyritään siihen, että kaikilla olisi hyvä olla.”

Yhdistyksen hallituksessa tai toimihenkilöstössä ei ole tummaihoisia. Ettekö näe ongelmallisena sitä asetelmaa, että päätätte valkoisena enemmistönä, että vähemmistöjen nimittämiseen käytetty n-sana ei ole loukkaava?

”Äänestyksessä päätettiin, mitä päätettiin. Jos olisi äänestetty vastaan, olisi muutettu totta kai. Edustamme jäsenistöä. Hallitus olisi tehnyt väärin, jos se olisi kuunnellut niitä yhtä tai kahta henkilöä, jotka ilmoittivat, että tämä on väärin. Demokraattinen tasa-arvo menisi rikki.”

”Mutta kuten sanottua tummaihoiset eivät ole tulleet sanomaan meille, että tämä on väärin, että tässä valkoihoiset päättää myös, että onko tämä rasistinen vai ei. Molemmissa leireissä tapahtuu näin.”

Jos teidän tietoonne tulisi, että joku ei-valkoinen jäsen kokisi n-sanan rasistisesti loukkaavana, mitä sitten tapahtuisi?

”Keskustellaan sen tilanteen mukaan. Se olisi yksilöllinen tilanne, josta käytäisiin keskustelua hallituksen kanssa. Vaikea sanoa, mitä sitten tapahtuisi.”

 

”Meillä on paljon isompia ongelmia”

N-sana on esillä muun muassa tämän vuoden fukseille jaetuissa laulukirjoissa.

”Laulukaluja ei hankita kerran vuodessa. Laulukirjat on hankittu ennen kuin tämä asia nostettiin pöydälle, ja jos ne heitettäisiin roviolle, niin tulisi pahasti takkiin.”

Mutta ettekö joka tapauksessa päättäneet säilyttää n-sanan. Eikö se olisikaan uudessa painoksessakin mukana?

”Uusi painos tulee joskus hamassa tulevaisuudessa ja siitä päättää sitten silloinen hallitus. En osaa sanoa miten päättävät.”

Teekkarivaliokunta vetosi suosituksessaan siihen, että tutkimusten mukaan 90 prosenttia suomalaisista pitää ilmausta neekeri yhtenä kaikkein loukkaavimpana vähemmistöjen nimityksistä, ja että sen käyttäminen asettaa teekkarit negatiiviseen valoon. Eikö OTY:n jäsenistössä olla huolissaan siitä, minkälaisen maineen Oulun teekkarit saavat n-sanan käytöstä?

”Sanotaanko, että meillä on paljon isompia ongelmia, missä meidän maine on huono. Meillä on tärkeämpiäkin asioita, mihin pitää keskittyä. Esimerkiksi tämä on etelää myöten tuttu lausahdus, että kun opiskelija tekee jotain hyvää, se on opiskelija, mutta kun opiskelija tekee jotain pahaa, se on teekkari.”

”En tiedä, onko tällä sanalla vaikutusta siihen, mutta minusta se on pieni osa sitä. En sano, että rasismi olisi pieni juttu, mutta meidän jäsenistössä se ei ole sellainen asia, joka rehottaa.”

”Vaihtarit ovat kiinnostuneita meidän kulttuuristamme ja haluavat olla meidän jäseniämme enenevissä määrin.”

Poliittinen korrektius ei tunnetusti kuulu teekkarihenkeen. Teekkarivaliokunnan mukaan n-sanan käyttö ei kuitenkaan ilmennä rohkeutta auktoriteetteja vastaan vaan pikemminkin konservatiivisuutta. Onko Oulun teekkareista tullut konservatiivisia?

”En sanoisi, että oltaisiin konservatiiveja. Oulussa halutaan tehdä asiat, miten halutaan tehdä, eikä silleen, että etelästä määrätään näin. Me teemme asiat omalla tyylillämme. Kaikkia ei voi mitenkään miellyttää.”

Miten Teekkarihymniä lauletaan tilaisuuksissanne? Laulavatko opiskelijat hymniä n-sanalla vai teekkari-sanalla?

”Kukin laulaa sellaisen version hymnistä kuin haluaa. Meillä ei ketään pakoteta laulamaan hymniä tietyllä tavalla, vaan kukin saa laulaa sen niin kuin huvittaa. Se lukee vain meidän laulukirjassa, miten se lukee. Kun johdan kappaletta, lopetan johtamisen ennen tuota sanaa ja jokainen saa laulaa siinä kohdassa mitä haluaa.”

 

OYY:n hallituksen puheenjohtaja: ”Ei ole meidän linjamme mukaista”

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallituksen puheenjohtaja Kati Hannila ja pääsihteeri Eero Manninen julkaisivat kuluvan vuoden helmikuussa rasisminvastaisen kannanoton, joka liittyi saamelaisten kokemaan syrjintään yliopiston opiskelijatapahtumissa. Kannanotossa ylioppilaskunta ”tuomitsee kaiken rasismin jyrkästi.”

OYY:n hallituksen puheenjohtaja Kati Hannila, millä mielin olette seurannut Teekkarihymni-keskustelua?

”Voin sanoa OYY:n puolesta, että kyseessä on OTY:n oma asia. He ovat vaalikokouksessa päättäneet, että tämä juttu vielä jatkuu. Päätös ei ole linjassa OYY:n tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman kanssa.”

Mitä mieltä olette siitä, että OTY on päättänyt toimia vastoin valtakunnallista suositusta tässä asiassa?

”Se on ollut jäsenistön tahto, niin siksi he ovat päätyneet tähän linjaan.”

Otitte alkuvuodesta kantaa rasismia vastaan. Voiko yksittäisen kattokillan toimintaan puuttua, jos se tulkitaan vähemmistöjä syrjiväksi?

”Heille on jaettu tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Tästä asiasta olemme lausuneet jo tänä keväänä, eli tuomitsemme rasismin linjapaperin mukaisesti.”

 

Eleonoora Riihinen

Maailmantuskaa poteva toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija. Twitter: @EleonooraRiihin

Lue lisää:

Monitieteisyys tohtorikoulutuksen valokeilaan

Haluan osallistua keskusteluun tutkimuksesta yli tieteenalojen rajojen.

Teen oululaisessa yrityksessä väitöstutkimusta pakokaasunpuhdistusjärjestelmien simulointimenetelmien kehittämisestä. Kyseinen puhdistusteknologia tuli suurelle yleisölle tutuksi Volkswagenin päästöhuijauksen yhteydessä. Puhdistusjärjestelmässä vesi-urea-liuoksella vähennetään dieselmoottoreista tulevia typenoksidipäästöjä. Simuloinnin avulla järjestelmän suunnittelu viedään jo tietokoneella mahdollisimman pitkälle, jolloin laboratorioon tulevat prototyypit toimivat paremmin ja suunnittelun kiertoaikaa saadaan lyhennettyä.

Teen tutkimusta työn ohessa – tai oikeastaan työajalla, yksin ilman tutkimusryhmää. Olen siinä mielessä erityisasemassa, että saan käyttää 20 prosenttia työajastani tutkimukseen. Järjestely on hyvä ja se sopii minulle, mutta yliopiston tutkijakoulun tarjoama ohjaus ei sovellu hyvin kaltaiselleni tutkijalle.

Tohtorin koulutus alkaa kattavan tutkimussuunnitelman kirjoittamisella. Sen jälkeen muodostetaan tutkimuksen seurantaryhmä ja järjestetään tutkimussuunnitelmaseminaari. Tutkimusryhmässä nämä asiat ovat rutiininomaisia, jolloin niihin ei kulu paljoa aikaa. Minut opintojen alkuvaihe yllätti heti suurella paperityön määrällä, sillä kaikki tämä työ oli omalla vastuulla.

Opintojen alussa sain eteeni paperin, jossa jatko-opinnot oli aikataulutettu suoritettavaksi neljässä vuodessa. Tämä oli jo lähtökohtaisesti minulle mahdoton ajatus. Nyt ensimmäisen tutkimusartikkelin julkaisun alla aikaa on kulunut reilut kaksi vuotta ja olen saanut valmiiksi yhden neljäsosan tutkimuksestani.

En ole vielä pitänyt tutkimussuunnitelmaseminaariani, koska sille ei ole löytynyt oikeaa foorumia. Tutkimusryhmät ja osastot pitävät sisäisiä seminaareja, jolloin asia hoituu mutkattomasti. Mielestäni tämä ei kuitenkaan palvele yliopiston monitieteellisyyttä ja tutkimuksen näkyvyyttä. Minusta olisi parempi, että järjestettäisiin yhteisiä tutkimusseminaaripäiviä, joihin tuoreet tohtorikoulutettavat tulisivat esittämään tutkimussuunnitelmansa tieteenalasta riippumatta. Tilaisuus olisi avoin kaikille, jolloin perustutkintoon opiskelevat, tohtorikoulutettavat ja muu tutkimusväki pääsisivät näkemään oman ja muiden alojen tutkimusta. Tilaisuus tarjoaisi alustan monitieteelliselle keskustelulle, toisi arvokasta palautetta ja näkyvyyttä uusille tutkimuksille. Samalla perustutkintoon opiskelevat näkisivät, mitä tutkimustyö on käytännön tasolla.

Ongelmiin on sittemmin tartuttu tutkijakoulussa ja kehitys on mennyt parempaan suuntaan. Esimerkiksi tutkimussuunnitelman kattavuuden ja asiasisällön ohjeistusta on höllennetty. Lisäksi seminaaripäivästä on ollut jo puhetta, joten asia toivottavasti etenee.

Minulle suositeltiin tutkimuksen esittelyä oman osastoni osastokokouksessa – en suostunut. Odotan, ja ajan asiaa eteenpäin, kunnes yleinen tutkimussuunnitelmaseminaari saadaan toteutettua. Haluan omalle tutkimukselleni näkyvyyttä, ja haluan nähdä mitä muut tutkivat. Haluan osallistua keskusteluun tutkimuksesta yli tieteenalojen rajojen.

Sauli Halonen

Konetekniikan jatko-opiskelija, joka lapsenomaisesti uskoo saavansa tohtorin miekan, mutta harmikseen sai juuri tietää, että tekniikan ja teologian tohtoreille niitä ei jaeta.

Lue lisää:

Viikon 42 tutkijatapaaminen: Kansalaistiede ratkoo ihmiskunnan ongelmia

Valjasta aistisi, kompuutterisi ja muut aparaattisi tieteen hyväksi. Prateek Singh uskoo, että se vie meidät lopulta muihin maailmoihin.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Kehitysbiologian tutkimusryhmässä väitöskirjaa tekevä Prateek Singh ei rajoita tieteentekoaan toimistoaikoihin. Työssään Singh tutkii soluja mikrofluidististilla biosensoreilla, mutta vapaa-ajallaan hän tähyää tähtiin.

Puhutaanpa intohimostasi eli kansalaistieteestä, tohtorikoulutettava Singh. Sovitaan ensin, että olen tuiki tavallinen kadunmies, ammatiltani lihanleikkaaja. Menen töistä kotiin mutta tunnen oloni tyhjäksi. Voinko itsekin muuntautua illan hämyssä tieteilijäksi?

Voit. Kuka vain voi tehdä kansalaistiedettä (citizen science).

Helpoin tapa tehdä tiedettä on tarkkailla ympäristöään. Esimerkiksi Iso-Britanniassa kansalaisia pyydettiin havainnoimaan perhosia ja lähettämään tiedot eteenpäin. Sitä kautta löydettiin jo hävinneiksi luultuja lajeja.

Jos haluat pysytellä sisällä ja tieteillä, siihenkin on satoja vaihtoehtoja. Voit esimerkiksi asentaa tietokoneellesi ohjelmia, jotka käyttävät koneesi laskentatehoa tieteellisten ja matemaattisten ongelmien ratkaisuun. Ne toimivat silloin, kun et itse käytä konetta.

Elektroniikkamme on todella kehittynyttä, mutta käytämme sitä lähinnä elokuvien katsomiseen. Käytännössä haaskaamme sähköä. Älypuhelinten tehoa voi käyttää paljon enempäänkin kuin vain Pokémon GO:hon.

Mikseivät tutkijat tee itse töitään?

Kansalaistieteen projekteissa aineiston määrä on valtava. Tutkijoilla ei ole tarpeeksi aikaa tai työvoimaa niiden analysoimiseksi. Ilman kansalaistiedettä nämä aineistot menisivät hukkaan.

Projekteissa kerätty data menee tutkijoille, jotka tarkastelevat sitä yksityiskohtaisemmin. Tutkijat tekevät aina lopulliset analyysit.

Mitä tämmöisellä puuhastelulla on saavutettu?

Mielestäni merkittävin esimerkki onnistuneesta projektista on Foldit. Se on ongelmanratkaisupeli, jolla oli suora vaikutus lääketieteeseen.

Pelissä vapaaehtoiset auttoivat HI-viruksen lisääntymiseen liittyvän entsyymin rakenteen selvittämisessä. Samaa oli yritetty aiemmin yli kymmenen vuotta. Foldit-pelaajien avulla ongelma ratkesi kolmessa viikossa. Löydöksen avulla suunniteltiin uusia lääkkeitä AIDS:iin.

Lisäksi kansalaistieteilijät auttavat etsimään esimerkiksi eksoplaneettoja. Se on tärkeää, koska maapallo käy ahtaaksi ja meidän täytyy löytää uusi paikka. Tämä on mahtavaa aikaa olla elossa.

Mitä saan, jos autan projekteissa? Voisin viettää senkin ajan kansalaisten uutiskommentteja ihaillen.

Joissain projekteissa on kannustimia. Esimerkiksi GIMPS-hankkeessa yritetään löytää suurin mahdollinen alkuluku. Jos onnistut, saat 50 000 dollaria.

Suuria alkulukuja tarvitaan, koska kaikki kryptaus eli salaus, esimerkiksi WhatsAppissasi, toimii niiden avulla. Suurin tällä hetkellä tiedetty alkuluku löytyi tämän projektin kautta. Se ei olisi ollut mahdollista ilman kansalaistiedettä.

Olet itse mukana lukuisissa hankkeissa. Miksi?

Osaksi kannustinten vuoksi ja osaksi siksi, että pidän tieteestä.

Kansalaistieteen idea on mielestäni, että meidän täytyy olla uteliaita ja kyseenalaistaa kaikki. Kansalaistiede kasvattaa tietoisuutta asioista. Suurin osa ihmisistä saa tietonsa vääristä lähteistä, eikä siksi muuta esimerkiksi epäterveellisiä elintapojaan. Jos ihmiset olisivat tietoisempia tärkeistä asioista, maailmassa olisi vähemmän ongelmia.

Ihmiset aliarvioivat tutkimuksen avulla kehitetyn teknologian merkityksen arkielämässään. Meillä on ympärillämme vaikka kuinka kehittynyttä tekniikkaa, mutta emme käytä sitä oikein. Paljon hyödyntämätöntä konetehoa menee hukkaan. Jos viisi miljoonaa suomalaista antaa luvan käyttää konettaan tieteeseen, kokonaisuudesta muodostuu supertietokone.

Jos olemme uteliaita, ihmiskunta kehittyy nopeammin.

Niin. Että alahan lukija hyvä havainnoida, niin parannetaan maailma tai etsitään seuraava!

Tiedettä voi tehdä vaikkapa lepakoiden seuraajana (varothan räjähteleviä yksilöitä), planeettojen metsästäjänä tai Afrikan villieläinten lajittelijana. Klikautus tästä vie kattavaan listaukseen erilaisista projekteista.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Viikon 42 tiedejulkaisu: Katukauppa tappaa

Kaupungistuminen kiihtyy kehitysmaissa. Metropoleihin kasaantuu kasvava joukko kaikenlaisen säätelyn ulkopuolella olevia ihmisiä. Omatoimiset yrittäjät, kuten katukauppiaat ja jätteidenkerääjät, altistuvat työssään lukuisille terveydelleen tuhoisille ympäristövaikutuksille.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Hallitsematon kaupungistuminen lisää köyhän urbaaniväestön määrää. Tutkijatohtori Adeladza Kofi Amegah ja Oulun yliopiston ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimusyksikön johtaja, kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkola tutkivat, miten kehitysmaiden köyhien kaupunkilaisten yleisimmät elinkeinot vaarantavat ihmisten terveyden.

Suurin osa köyhien suurkaupunkilaisten töistä liittyy epäviralliseen kaupankäyntiin tai jätteiden kierrätykseen.

”Niihin päädytään, jos ei ole mitään muuta tarjolla elannoksi. Yksinkertaisimmillaan se on urbaania metsästys-kalastustyyppistä toimintaa, jossa otetaan mitä löydetään. Joissain tapauksissa se on ravinnon hakua kaatopaikoilta”, kertoo Jouni Jaakkola ja jatkaa:

”Urbanisaatio kiihtyy, ja tällaisen omatoimisen, harmaan talouden merkitys kasvaa entisestään. Säätelemätön kaupungistuminen on siinä vahva taustatekijä. Jos kaupungistuminen tapahtuu ilman työpaikkoja ja infrastruktuurin kehittymistä, on riski että ihmiset päätyvät epäterveellisiin toimiin.”

Jaakkolan mukaan omatoimisten kauppiaiden työpaikka on usein mahdollisimman vilkas tie, risteys tai kaatopaikka.

”Katukauppiaat altistuvat tyypillisille kaupungin ilmansaasteille. He menevät bisneksen vuoksi kaikkein ruuhkaisimpiin paikkoihin ja risteyksiin.”

Ilmansaasteet lisäävät lukemattomien sairauksien riskiä. Lisäksi Amegah ja Jaakkola selvittivät aiemmin Ghanassa tehdyssä tutkimuksessa, että äidin raskaudenaikainen katukauppa haittaa sikiön kasvua ja kehitystä.

Työturvallisuuden tola on siis lievästi ilmaistuna heikko. Köyhien työssään kohtaamat uhat ovat monenlaisia. Osa niistä on fyysisiä, kuten kohonnut alttius tapaturmille ja väkivallalle. Roskien penkominen altistaa taudinaiheuttajille.

”Kaatopaikka- ja kierrätystalouteen osallistuvat altistuvat hyvinkin myrkyllisille ja haitallisille aineille. Ruokajätettä kierrätetään ja käytetään omaksi ravinnoksi. Se aiheuttaa infektioriskejä ja liittyy jopa epidemioiden leviämiseen”, Jaakkola selostaa.

Erilaiset kemikaalit ja raskasmetallit sairastuttavat. Myös me liitymme ongelmaan, sillä osa elektroniikkaromustamme lähetetään kehitysmaihin. Siellä jätteestä poimitaan ja suodatetaan erilaisia hyödyllisiä metalleja. Työ on epävirallista, ja sitä tekevät usein lapset.

”Työhön saattaa liittyä huomattavia riskejä ja akuutteja myrkytystiloja”, Jaakkola kertoo.

Kaupunkien hillitön kasvu kuriin

Amegah ja Jaakkola vetoavat kansainvälisesti sovittuihin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Ne velvoittavat hallitukset vähentämään köyhyyttä ja siihen liittyviä työterveysriskejä.

Terveyshaittojen lieventämiseksi kauppiaita voitaisiin määrätä siirtymään kauemmas vilkkaimmista paikoista. Jätteiden järjestelmällisellä kierrätyksellä taas voisi luoda työpaikkoja ja antaa ihmisille mahdollisuus ansaita elantonsa riskeeraamatta terveyttään.

”Kansainvälisten taloudellista kehitystä rahoittavien ja tukevien järjestöjen pitäisi ymmärtää, mihin suuntaan kehitystä viedään. Pitäisi kehittää keinoja, joilla hillittäisiin kaupungistumista”, Jaakkola esittää.

”Koulutuksella voisi vähentää erilaisia riskejä ja antaa ihmisille kapasiteettia elämänhallintaan ja terveelliseen ja mielekkääseen elämään.”

Pohjimmiltaan ilmiön taustalla on köyhyys.

”Valtava määrä ihmisiä päätyy kaupunkeihin ilman mitään virallista työtä ja kunnon asuinolosuhteita. He ovat monilla tavoin haavoittuvaisia. Tämä kasvava joukko ihmisiä on täysin kaikenlaisen säätelyn ulkopuolella. Tietyllä tavalla kyseessä ovat henkilöt, jotka eivät ole olemassa ollenkaan”, Jaakkola kuvaa.

Tutkimuksen julkaisi International Journal of Occupational and Environmental Health.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Linnanmaan ravintoloiden kilpailutus siirtyy keväälle

Tammikuussa Linnanmaan kampuksen ravintolatoimittaja vaihtui Unirestasta Fazer Amicaan. Koska markkinaoikeus katsoi Oulun yliopiston hankintayksikön laatiman tarjouspyynnön olleen hankintasäännösten vastainen, kampuksen ravintoloiden kilpailutus järjestetään uudestaan. Kilpailutuksen alkaminen siirtyy Oamkin mahdollisten muuttosuunnitelmien vuoksi tältä syksyltä ensi kevääseen.

Linnanmaan kampuksen ravintoloiden uudelleenkilpailutus oli tarkoitus käynnistää lokakuussa.

Nyt kilpailutus siirtyy ensi vuoden keväälle, kertoo Oulun yliopiston hankintasuunnittelija Satu Kuokkanen sähköpostitse.

”Olemme julkaisseet ennakkoilmoituksen, jonka mukaan kilpailutus tehtäisiin syksyn 2016 aikana ja [ravintoloiden ] suunniteltu aloituspäivä olisi ollut 9.1.2017. Nyt otamme kuitenkin kilpailutuksessa aikalisän ja huomioimme Oamkin mahdollisen tulon Linnanmaalle.”

Sitä, milloin kilpailutus keväällä käynnistyy, ei Kuokkanen osaa sanoa.

”Tarkkaa ajankohtaa emme voi vielä tässä vaiheessa arvioida. Pyrimme saamaan kilpailutuksen päätökseen kevään 2017 aikana.”

Unirestan valitus hyväksyttiin

Linnanmaan ravintolat kilpailutettiin viimeksi viime syksynä. Silloin tarjouskilpailun voitti Fazer Food Services, joka sai pistevertailussa 90,160 pistettä. Aiempi ravintolatarjoaja Uniresta jäi kilpailussa lopulta Sodexon taakse kolmanneksi 79, 500 pisteellä.

Fazer sai tarjouskilpailun perusteena olevassa pistevertailussa parhaat pisteet investointiosuudesta ja kahviloiden ja ravintoloiden konseptisuunnitelmistaan. Uniresta sai täydet pisteet ruokalistoista ja pärjäsi toiseksi parhaiten investointiosuudellaan ja kahvila- ja kokoustarjoiluiden hinnoittelussa. Pronssi ei Unirestalle riittänyt, vaan se valitti päätöksestä markkinaoikeuteen.

Markkinaoikeuden 16. kesäkuuta julkaiseman päätöksen mukaan hankintamenettelyä koskeva tarjouspyyntö oli hankintasäännösten vastainen, ja Oulun yliopiston hankintayksikön tulee järjestää uusi tarjouskilpailu. Oikeus asetti Oulun yliopistolle lisäksi 300 000 euron uhkasakon.

Päätöksessään markkinaoikeus katsoi, että tarjouspyynnössä ei ole riittävästi yksilöity sitä, miten ja minkä seikkojen perusteella kahvila- ja ravintolatoiminnan konseptisuunnitelmia ja tarjottavien palveluiden toimintasuunnitelmaa arvioidaan.

Tämän yksilöimättömyyden vuoksi vertailussa on otettu huomioon seikkoja, joiden merkitystä tarjoajat eivät ole tarjousta laatiessaan voineet tietää tai ennakoida. Vertailuperusteiden yksilöimättömyys on antanut Oulun yliopiston hankintayksikölle lähes rajoittamattoman valinnanvapauden tarjousten vertailussa. Tarjouspyyntö ei ole näin ollen ollut omiaan turvaamaan tarjoajien tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua tarjousten vertailussa.

Uudessa tarjouskilpailussa on otettava huomioon markkinaoikeuden päätöksessä mainitut seikat. Näin yliopisto aikoo tehdäkin, Satu Kuokkanen sanoo.

”Huomioimme markkinaoikeuden ratkaisun ja pidättäydymme käyttämästä tällaisia vertailukriteereitä. Kilpailutuksen pakollisissa vaatimuksissa painotamme edelleen hinnan sijaan ruoan laatua. Olemme myös saaneet ylioppilaskunnalta kannan siitä, että ruoan laatu on opiskelijoille hintaa tärkeämpi elementti.”

Kilpailutus koskee viittä ravintolaa, jotka ovat Central Station (ent. Aularavintola), Aava (ent. Julinia), Balance (ent. Snellmania), Stories (ent. Discus) ja Datagarage (ent. Datania). Lisäksi kilpailutuksessa mukana ovat kahvilat Central Café (ent. Aulakahvila) ja Telluksen TellUs Café. Sen sijaan hallintorakennuksessa sijaitseva Unirestan Kastari on kilpailutuksen ulkopuolella.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Kärsiikö koulutus rahoitusmallin uudistusten vuoksi?

Yliopistojen rahoitusmallia viilataan ensi vuodesta alkaen. Yliopistoille vuosittain jaettavasta 1,6 miljardin euron potista jaetaan vuoden 2017 alusta alkaen entistä enemmän strategiaperusteiseen rahoitukseen suoran tutkimus- ja koulutusrahoituksen kustannuksella. Yliopistojen rahoitusmallissa koulutukselle jaetaan tällä hetkellä 41 prosenttia ja tutkimukselle 34 prosenttia koko kakusta, mutta ensi vuoden alusta koulutus saa 39 prosenttia ja tutkimus 33 prosenttia rahoituksesta. Muiden […]

Yliopistojen rahoitusmallia viilataan ensi vuodesta alkaen. Yliopistoille vuosittain jaettavasta 1,6 miljardin euron potista jaetaan vuoden 2017 alusta alkaen entistä enemmän strategiaperusteiseen rahoitukseen suoran tutkimus- ja koulutusrahoituksen kustannuksella.

Yliopistojen rahoitusmallissa koulutukselle jaetaan tällä hetkellä 41 prosenttia ja tutkimukselle 34 prosenttia koko kakusta, mutta ensi vuoden alusta koulutus saa 39 prosenttia ja tutkimus 33 prosenttia rahoituksesta. Muiden koulutus- ja tiedepolitiikan tavoitteiden rahoitusosuus nousee puolestaan merkittävästi: 25 prosentista 28 prosenttiin.

Mistä yleisistä lähtökohdista käsin Oulun yliopisto päättää sisäisestä rahanjaostaan, Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki?

”Oulun yliopiston hallitus on linjannut, että olemme tiedekorkeakoulu, joka menestyy kansainvälisesti tutkimuksessa. Sitä kohti on menty ja viime vuonna esimerkiksi julkaisujen määrä nousi 15 prosenttia.

Mielestäni rahanjakomallimme on kannustava, oikeudenmukainen ja läpinäkyvä. Oikeudenmukainen ja kannustava se on sillä tavalla, että siinä palkitaan tuloksen mukaan. Läpinäkyvä se on niin, että kerromme, miten rahat jakautuvat minnekin.”

Onko oikein, että yliopiston johto vaikuttaa valtiolta tulevan rahan suuntaamiseen?

”Jotenkin rahat on ohjattava käyttöön. Ja rahoitus on ainoa tapa, jolla me voimme ohjata toimintaa hallituksen vahvistaman strategian suuntaan. Emme me yliopiston johdosta tietenkään osaa sanoa professoreille tai tutkijoilla että, tehkää niin tai tehkää näin, vaan he ovat asiantuntijoita kukin omalla alallaan.”

Valtion rahanjakomallissa koulutuksen rahoitusta supistetaan prosentuaalisesti eniten. Näkyykö tämä Oulussa opetuksen laadun huononemisena?

”Koulutuksen rahoituksessa on tärkeää huomata, että huomioimme, että eri alojen opetuksen järjestäminen voi kovastikin vaihdella kustannuksiltaan. Meidän täytyy kaikissa tapauksissa varmistaa, että opetukseen löytyy tarvittavat rahat. Ja sen myös varmistamme. Rahoitusmallin kulmakivi on se, että tiedekunnissa koulutus resursoidaan ensimmäisenä.

Ei-tieteellisten julkaisujen rahoitus muuttuu Oulussa radikaalisti. Miksi?

”Meillä on jostain syystä ollut tapa, jossa 4 prosenttia yliopiston mallilla jakamasta rahoituksesta on mennyt ei-tieteellisille julkaisuille riippumatta siitä, että kuinka paljon rahaa niiden perusteella on saatu. Olemme katsoneet, että se ei ole perusteltua. Emme kuitenkaan halua luopua ei-tieteellisten julkaisujen rahoituksesta, koska joillakin tieteenaloilla osa vaikuttavuudesta syntyy niiden kautta.”

Tarkoitatko erityisesti humanistista tiedekuntaa?

”Kyllä, humanistinen tiedekunta ja kasvatustieteen tiedekunta ovat saaneet tuosta potista suurimman osan.”

Tätä päätöstä ja sen aiheuttamaa kehitystä on kritisoitu kovin sanoin. Esimerkiksi sosiologian professori Vesa Puuronen kommentoi Kalevaan (7.10.) kirjoittamassaan mielipidekirjoituksessa, että teknisiä aloja suositaan rahanjaossa törkeästi esimerkiksi humanistisen alan kustannuksella. Miten vastaatte kritiikkiin?

”Mielestäni käytäntö jakaa neljä prosenttia ei-tieteellisille julkaisuille on ollut epäoikeudenmukaista, suorastaan virhe. Uusitussa mallissa ei mitenkään suosita teknisiä aloja, eikä mitään tiedekuntaa jätetä pulaan. Rahoitamme muutoksessa kohtuuttomasti hävinneitä strategisella kehittymisrahoituksella vaikeiden aikojen yli. Puurosen kirjoitus oli faktoiltaan virheellinen. Ehkä sillä yritettiin jotenkin painostaa johtoa.”

Ville Koivuniemi

Freelancer-toimittaja. Twitter: @VilleKoivuniemi

Lue lisää: