Tämän viikon perjantaina Oulun yliopistossa ja kasvitieteellisessä puutarhassa vietetään ensimmäistä kertaa kansainvälistä Tutkijoiden yötä. Tutkijoiden yön ohjelmaan kuuluu useita työpajoja, joissa tutkijat esittelevät käytännön läheisesti tieteen tekemistä. Pajoissa voi muun muassa kokeilla väärennösten ja luiden tunnistamista, paperin valmistamista ja katsoa eri mikroskoopeilla muuten näkymättömään maailmaan. Illan aikana voi seurata useita esityksiä tieteen ja taiteen rajamailta. […]
Tämän viikon perjantaina Oulun yliopistossa ja kasvitieteellisessä puutarhassa vietetään ensimmäistä kertaa kansainvälistä Tutkijoiden yötä.
Tutkijoiden yön ohjelmaan kuuluu useita työpajoja, joissa tutkijat esittelevät käytännön läheisesti tieteen tekemistä. Pajoissa voi muun muassa kokeilla väärennösten ja luiden tunnistamista, paperin valmistamista ja katsoa eri mikroskoopeilla muuten näkymättömään maailmaan.
Illan aikana voi seurata useita esityksiä tieteen ja taiteen rajamailta. Mediataiteilija Kasperi Mäki-Reinikka kertoo taiteen tekemisestä aivotutkimuksen välineillä ja taiteilija Kristiina Ljokkoi elävien organismien käyttämisestä taideteoksissa. Professori Kalevi Mursulan tieteellis-taiteellisessa esityksessä liikutaan tieteen, taiteen ja mystiikan parissa kuvaten kosmisia ilmiöitä.
Lisäksi on mahdollisuus osallistua useisiin opastettuihin kiertokäynteihin kasvitieteellisessä puutarhassa ja Linnanmaan alueella sijaitsevassa vanhassa kuusimetsikössä.
Tapahtumassa voi seurata myös tutkijoiden Pecha Kuchaa: yhdeksän tutkijaa tulee kukin esittämään 20 diaa ja kertomaan 20 sekunnissa diaa kohden omasta työstään ja tutkimusaiheestaan. Aiheet ulottuvat digitalisaatiosta ja psyykkisten sairauksien hoidosta vaatteiden välittämiin viesteihin ja sään kestävään kaupunkiin.
Tutkijoiden yön tarkoituksena on tuoda esiin tutkijoita, tieteen tekemistä ja tieteen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tavoitteena on muun muassa rohkaista nuoria tiedeuralle.
”Suomessa tehdään todella paljon huippututkimusta, joka ansaitsee nykyistä paremman näkyvyyden. Myös yleisöllä on oikeus tietää, miksi tutkimusta tehdään”, akatemiatutkija Janne Pakarinen Jyväskylän yliopistosta sanoo.
Tutkijoidenyö on koko Euroopan kattava tapahtumaketju, joka järjestetään samana iltana 300 paikkakunnalla eri maissa. Oulun yliopisto järjestää tapahtuman nyt ensimmäistä kertaa, ja Oulun lisäksi samaan aikaan Kajaanissa ja Sodankylässä. Pohjois-Suomesta mukana on myös Lapin yliopisto Rovaniemellä.
Tutkijoiden yön ohjelmasta suurin osa on Oulun yliopiston tutkijoiden tuottamaa. Mukana ovat lisäksi Museo- ja tiedekeskus Luuppi/Tietomaa, Suomen ympäristökeskus SYKE ja VTT.
Toisin kuin 26.9. julkaistussa kolumnissa sanottiin, 22.8.2016 ei alkanut Oulun yliopiston lukuvuosi, vaan Oulun yliopiston orientaatioviikko. Lisäksi jutussa kerrottiin virheellisesti, että lukuvuosi 2017-2018 alkaa 14.8.2017, mutta asiaa ei ole vielä päätetty.
Toisin kuin 26.9. julkaistussa kolumnissa sanottiin, 22.8.2016 ei alkanut Oulun yliopiston lukuvuosi, vaan Oulun yliopiston orientaatioviikko. Lisäksi jutussa kerrottiin virheellisesti, että lukuvuosi 2017-2018 alkaa 14.8.2017, mutta asiaa ei ole vielä päätetty.
Nykyinen monikulttuurisuuskeskustelu juhlii kulttuurien moninaisuutta ja harmonista yhteiseloa eri taustaisten ihmisten välillä. Tutkijoiden mukaan aito monikulttuurisuus ei välttämättä synny yhteisyydestä, vaan erilaisuuden hahmottamisesta.
Monikulttuurisuus perustuu ajatukselle, että kaikkien ihmisten taustalla on perustavanlaatuinen ihmisyys ja eri rotujen ja kansojen välillä on jaettuja yhteneväisyyksiä. Kun puhutaan monikulttuurisuudesta, korostetaan kulttuurien rinnakkaista yhteiseloa.
Oulun yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa väitöskirjaa tekevä Boby Mafi ja hänen kollegansa Aminkeng Atabong Alemanji Helsingin yliopistosta haluavat tuoda keskusteluun lisää aineksia. Meiltä puuttuu antirasismin käsite.
Mafi ja Alemanji tutkivat rasismia monissa muodoissaan. Hiljattain ilmestyneessä tutkimusartikkelissaan he tarkastelevat suomalaisissa yläkouluissa järjestettyjä rasisminvastaisia työpajoja.
KYTKE-projektin (Kulttuurien välinen vuorovaikutus yhteisen tekemisen kautta) työpajoja vetävät monikulttuurisen taustan omaavat suomalaiset, joiden omakohtaisten tarinoiden on tarkoitus kannustaa oppilaita jakamaan kokemuksiaan. Pajojen teemoihin kuuluvat niin suomalaisuus, monikulttuurisuus, identiteetti, syrjintä kuin rasismikin. Oppilaita rohkaistaan tuomaan esille omia ajatuksiaan, kyseenalaistamaan stereotypioita ja pohtimaan omaa identiteettiään.
”Monikulttuurisuudesta keskusteleminen ja sen kehittäminen ovat tärkeitä päämääriä. Esimerkiksi KYTKE-projekti on arvokas lisätessään tietoisuutta, mutta se ei välttämättä haasta muutokseen. Rasisminvastainen opetus saattaa jopa vahvistaa radikalisoitumista, jos se ei tarkastele valtasuhteita nykyisissä käytännöissä ja kyseenalaista myös taustalla vaikuttavia näkemyksiä”, tutkijat selittävät tarvetta antirasismille.
”Olen musta, mutta samaan aikaan myös muun muassa mies ja melko korkeasti koulutettu. Nämä kaikki vaikuttavat sosiaalisen kanssakäymiseni taustalla”, Boby Mafi toteaa.
Rasismi on valtarakenne, ei yksilön ominaisuus
Tutkijoiden mukaan kyse on muustakin kuin akateemisesta käsitteenmäärittelystä. Sekä monikulttuurisuudella että antirasismilla on sama päämäärä tulevaisuuden sopusointuisessa yhteiselossa. Sinne päästään kuitenkin hieman erilaisia reittejä.
Siinä missä monikulttuurisuus suuntaa katseensa tulevaisuuteen, antirasismi ottaa huomioon myös taustat, menneisyyden ja nykyisyyden. Keskeisiä käsitteitä ovat valta ja historia.
“Vallan ja historian ottaminen rasismin muuttujiksi edellyttää sen tunnistamista kenellä on valtaa ja miksi. Miksi esimerkiksi tietyt ihmiset kolonialisoitiin ja ajateltiin heidän olevan vähemmän arvokkaita kuin muut? Kuinka tämä vaikuttaa siihen, kuinka rasismi ilmenee nykypäivän Suomessa?”
Rasismi nähdään usein yksilön ominaisuutena, eikä yhteisön systeemisenä rakenteena. Antirasismi taas pyrkii tarkastelemaan koko järjestelmää.
Tutkijoiden näkemyksen mukaan esimerkiksi KYTKE-projektin keskeinen tavoite on antaa rohkeutta syrjityille ja laajentaa kapeakatseisten näkökantaa. Ihmisten jakaminen rasistisiin hyökkääjiin ja ei-rasistisiin uhreihin on kuitenkin heidän mukaansa vaarallista. Se luokittelee ihmiset ryhmiin, jotka eivät välttämättä vastaa heitä kokonaisina ihmisinä.
“Tässä keskitytään ymmärtämään syrjittyä sen sijaan että keskityttäisiin syihin, miksi häntä edes lähtökohtaisesti syrjitään ja siihen, kuinka syrjintä saadaan loppumaan.”
Omat oletukset jatkuvaan syyniin
Valtasuhteet näkyvät myös ihmisten arkipäiväisessä kanssakäymisessä. Toisen aito kohtaaminen vaatii omien etuoikeuksien tietoista tarkastelua, ymmärtämistä ja jatkuvaa kyseenalaistamista. Jokaisella on tausta, joka myrkyttää lähtökohtaisesti vuorovaikutuksen muiden ihmisten kanssa ja tuo siihen valtasuhteita.
”Olen musta, mutta samaan aikaan myös muun muassa mies ja melko korkeasti koulutettu. Nämä kaikki vaikuttavat sosiaalisen kanssakäymiseni taustalla”, Boby Mafi havainnollistaa.
Antirasismin kautta määriteltynä monikulttuurisuus ei ole samankaltaisuutta vaan jatkuvaa erilaisuutta, johon on suhtauduttava avarakatseisesti. On helppo jäädä omalle mukavuusalueelleen ja sulkea korvansa, kun toinen ihminen, kulttuuri tai näkökulma uhkaa järkyttää omaa maailmankuvaa ja muuttaa käsitystä omasta itsestä. Osa suuttuu, osa ei halua olla toiseuden kanssa missään tekemisissä.
Tämän tueksi tutkijat peräänkuuluttavat yksittäisten koulutustapahtumien sijaan jatkuvaa tukea muutokseen, kasvuun ja vahvemmaksi tulemiseen. Esimerkiksi KYTKE-projektiin kuului myös tukipuhelinnumero ja live-chat internetissä.
”Älä oleta tuntevasi vastapuolta. Älä pyri vain oppimaan hänestä, vaan häneltä. Jokainen ihminen on erilainen kuin sinä, joten sinun kuuluu myös järkyttyä osana prosessia. Jos mikään ei yllätä sinua, olet mahdollisesti väärässä.”
Stereotyyppinen mielikuva taloustieteestä on kovaa ja häikäilemätöntä voitontavoittelua. Taloustiede voi kuitenkin käsitellä myös inhimillisempiä arvoja ja sosiaalisia ongelmia. Oulun yliopiston Kauppakorkeakoulussa sosioekonominen taloustiede on verrattain uusi tutkimuksen aluevaltaus.
Mitä tutkimuksesi käsittelee, tohtorikoulutettava ja yliopisto-opettaja Sanna Huikari Oulun yliopiston Kauppakorkeakoulusta?
Teen sosioekonomista tutkimusta eli tutkin sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden yhteisvaikutuksia. Viimeisimmäksi julkaistussa tutkimuksessamme selvitimme työttömyyden yhteyttä itsemurhiin. Sitä ennen työpöydällä olivat muun muassa alkoholismin ja avioerojen yhteydet.
Olen taustaltani kansantaloustieteilijä, joskin nykyään puhutaan vain taloustieteestä. Väitöskirjassani piti olla aivan toinen näkökulma, mutta törmäsin työn alkuvaiheessa noin neljä vuotta sitten kiinnostaviin sosioekonomisiin kysymyksiin. Näistä teemoista ei ole kurssia perustutkinto-opiskelijoille Oulussa, eikä niitä ole aiemmin juuri käsitelty meillä tutkimuksessakaan. Aloin tarkastella kysymyksiä makrotalouden ja soveltavan ekonometrian kautta.
Mitkä ihmeen makrotalous ja soveltava ekonometria?
Makrotalous käsittelee kokonaistaloudellisia ilmiöitä kuten työttömyyttä, työllisyyttä, hintatasoa, kansantuotetta ja niiden välisiä riippuvuuksia. Yksilöiden, kotitalouksien ja yritysten käyttäytymistä havainnoidaan tämän kokonaisuuden osina.
Soveltava ekonometria taas on tilastotieteitä soveltava menetelmä, jota voidaan käyttää esimerkiksi taloustieteen teorian testaamiseen. Olennaista ei ole ainoastaan se, onko kahden asian välillä yhteys, vaan myös se, kuinka suuri yhteys on.
Taloustieteilijöiden ajatellaan vain maksimoivan voittoja tai minivoivan kustannuksia, mutta Sanna Huikarin mukaan taloustiede on paljon muutakin.
Viimeisin julkaistu tutkimuksesi käsittelee työttömyyden ja itsemurhakuolleisuuden välistä yhteyttä. Mitä aiheesta selvisi?
Tutkimuksessa selvitimme työttömyyden ja itsemurhien välistä yhteyttä Suomessa alueittain.
Taloustieteessä puhutaan paljon odotuksista, ja yksi aiemmin selvittämätön tekijä oli työttömyyden odotus. Emme siis tuijottaneet vain eri alueiden työttömyysasteita, vaan tarkastelussa olivat mukana työttömäksi joutumisen alueelliset odotukset. Yllättäen negatiivisilla tulevaisuudenodotuksilla eli mahdollisuudella joutua työttömäksi lähitulevaisuudessa näyttäisi olevan vaikutusta itsemurhakuolleisuuteen, toisin kuin aiemmalla työttömyydellä.
Toinen kiinnostava löytö on sosiaalisten normien vaikutus. Vertailimme maantieteellisiä alueita toisiinsa. Jos työttömyys oli ollut alueella matalalla maan keskiarvon alapuolella ja yhtäkkiä työttömien määrä kasvoi, nosti tämä myös itsemurhamääriä. Samanlaista vaikutusta ei ollut alueella, jossa työttömyysprosentti oli jo alun perin korkea. Yksi selitys voi olla, että omaa elämää ei siis ainoastaan verrata omaan aikaisempaan olotilaan, vaan myös ympäröivään yhteiskuntaan. Voidaan puhua niin kutsutusta virtasvaikutuksesta (engl. keeping up with the Joneses) – pitäisi mennä vähintään yhtä hyvin kuin toisillakin.
Itsemurhat, avioerot, alkoholismi – tutkimuksesi vilisee elämän varjopuolia. Eikö hyvinvointia voisi tutkia myös positiivisemmin?
Minusta on tärkeää, että tässä saa olla ihmisiä koskettavien ja yhteiskunnallisesti merkittävien perusasioiden äärellä. Yleinen mielikuva taloustieteilijästä on melko kova. Meidän ajatellaan vain maksimoivan voittoja tai minivoivan kustannuksia. Taloustiede on paljon muutakin. Siinä voi olla mukana koko elämän kirjo.
Toki on olemassa myös onnellisuustaloustiedettä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on paljon well-being -tutkimusta ja myös Saksasta löytyy kattavia onnellisuus- ja hyvinvointikyselyitä ja niihin pohjautuvaa tutkimusta. Onnellisuutta on kuitenkin vaikea mitata, ja tutkimusta täytyy tehdä olemassa olevilla aineistoilla.
Masentava tilasto voi olla myös heräte. Esimerkiksi Iso-Britanniassa vuoden 2008 talouskriisiä seurannut itsemurhapiikki julkaistiin lääketieteen ykköstutkimusjulkaisuissa, millä oli käytännön seurauksia esimerkiksi lääkärien antamiin suosituksiin.
Mitä tutkimuksessasi tapahtuu seuraavaksi?
Viime aikoina olen tutkinut kriisejä. Olemme luokitelleet erilaisia talouden kriisejä ja romahduksia öljykriisistä osakemarkkinakriisiin 1960-luvulta lähtien ja tarkastelleet eri kriisityyppien vaikutuksia itsemurhakuolleisuuteen.
Toisaalta kiinnostuksenkohteisiin kuuluu myös talouden pitkittynyt pysähtyneisyys, eli sellaiset ajanjaksot jolloin talouskasvua ei juurikaan tapahdu. Minua kiinnostaa, voiko paikallaan junnaavassa taloudessa olla itse asiassa jotain hyvääkin yhteiskunnalle. Tukeeko tasaisuus ihmisten hyvinvointia?
Julkaistu
SHARE
Essi Oikarinen
Tiedeviestinnän opiskelija, joka haluaisi keksiä lisää värejä ja valon aallonpituuksia.
Orientaation aloittaminen elokuun 22. päivä on herättänyt keskustelua ainakin tekniikan alan opiskelijoiden keskuudessa. Lukuvuoden aloittaminen ja kesätöiden lopettaminen ovat monella menneet ristiin ja fuksien mielestä lukuvuoden aloitus eli orientaatioviikko ja ensimmäiset opiskeluviikot, ovat olleet huonosti toteutettuja ja vaikuttavat väkisin venytetyiltä liian pitkälle ajalle, jolloin järkevää päivittäistä ohjelmaa on ollut hyvin vähän. Ensi vuonna orientaatio saattaa […]
Orientaation aloittaminen elokuun 22. päivä on herättänyt keskustelua ainakin tekniikan alan opiskelijoiden keskuudessa. Lukuvuoden aloittaminen ja kesätöiden lopettaminen ovat monella menneet ristiin ja fuksien mielestä lukuvuoden aloitus eli orientaatioviikko ja ensimmäiset opiskeluviikot, ovat olleet huonosti toteutettuja ja vaikuttavat väkisin venytetyiltä liian pitkälle ajalle, jolloin järkevää päivittäistä ohjelmaa on ollut hyvin vähän.
Ensi vuonna orientaatio saattaa alkaa vieläkin aiemmin, jo viikolla 33 eli luultavasti elokuun 14. päivä. Kuka tätä muutosta ajaa? Käskyt tulevat kuulemma ministeriötasolta, mutta mikseivät kaikki yliopistot ole aikaistaneet aloitusta? Esimerkiksi Helsingin yliopisto ja Jyväskylän yliopisto aloittivat tänä vuonna orientaationsa vasta seuraavalla viikolla ja suurin osa Aalto-yliopistosta vasta 5.9. Uskon, että orientaation aikaistaminen johtaa ajallaan myös opiskelujen aikaistamiseen, kun tähtäimenä on mahdollisuus opiskella ympäri vuoden. Kuka tästä järjestelystä hyötyisi? Tarkoituksena on ilmeisesti jakaa tasaisemmin opiskelutaakkaa vuodelle, mutta ainakin opiskelukaverieni kurssit alkoivat jo tänä vuonna aloitusluennoilla, joita seurasivat viikon tai kahden itseopiskelujaksot – onko tällaisessa järjestelyssä järkeä? Jos kurssien rakennetta ei muuteta jatkossa, vaan pelkästään venytetään, opintojen alkamisen aikaistamisesta aiheutuisi lähinnä hukka-aikaa alkulukuvuodelle.
Oulun yliopiston lukuvuosi korkattiin 22.8. Rotuaari GET-TOGETHER! -tapahtumalla. Ajankohta oli itselleni ja monelle muulle yliopisto-opiskelijalle erittäin huono, sillä kesätyöt vaativat sitoutumista elokuun loppuun saakka. Yliopiston suunnittelija vastasi sähköpostikyselyyni, että ”kaikille opiskelijoille tarkoitettu Rotuaari –tapahtuma jää oletettavasti isolta osalta vanhoja opiskelijoita kokematta sen ajoituksen vuoksi” ja kysymys kuuluukin: mitä järkeä on järjestää kaikille opiskelijoille tarkoitettu aloitustapahtuma silloin, kun suuri osa vanhoista opiskelijoista ei pääse paikalle? Viestin perusteella yliopisto tiedostaa, että vanhat opiskelijat ovat vielä kesätöissä, kun lukuvuosi alkaa, mutta ei oletettavasti välitä.
Lukuvuoden aikainen aloitus aiheuttaa harmia myös uusille opiskelijoille. Kun itse aloitin opiskeluni syksyllä 2011, vuokrasin asuntoni syyskuun alusta lähtien. Ylivoimaisesti suurin osa vuokra-asunnoistahan vuokrataan kuun alusta, joten elokuun viimeisellä viikolla aloittaminen on tarkoittanut sitä, että uudet opiskelijat ovat joutuneet luultavasti vuokraamaan asuntonsa jo elokuun alusta. Tänä vuonna elokuulle ei voinut hakea opintotukea, sillä kalenterikuukaudessa tulee olla 18 opiskeluaikaan kuuluvaa päivää.
Ensi vuonna orientaatiot viikolla 33 aloitettaessa (14.8.) 18 päivää tulee täyteen, mikäli viikonloputkin lasketaan opiskeluajaksi. Vanhat opiskelijat eivät tästä ole tietenkään riemastuneet, sillä töitä on totuttu tekemään elokuun loppuun saakka. Jos suunnitelmana on orientaation aloitus viikolla 33 ja varsinaisen opiskelun aloitus viikolla 36, tämä tarkoittaisi sitä, että vaihtoehtoina on joko fuksien pyöriminen yliopistolla kolmen viikon ajan ilman pienryhmäohjaajia (PRO), tai pienryhmäohjaajien aloittamista elokuun puolessa välissä. Työmahdollisuuksista tai PRO-hommista tulee siis tinkiä.
Käsittämätöntä ajatella skenaariota, jossa tulevaisuuden diplomi-insinöörit ja muut yliopistosta valmistuneet toimivat työuransa alussa vailla lähes minkäänlaista työkokemusta.
Oman koulutusohjelmani, ympäristötekniikan, pienryhmäohjaajia (PRO) on jo aiemmin saanut etsiä kissojen ja koirien kanssa ja tilannetta tuskin parantaa se, että kesätyöt pitäisi lopettaa jo elokuun puolivälissä, sillä uudet opiskelijat on integroitava opiskelijayhteisöön heti alusta alkaen. Tämä velvollisuus asettaa PROt huonompaan asemaan kesätöiden suhteen, sillä totta kai työnantaja valitsee mieluummin elokuun loppuun asti työskentelevän opiskelijan esimerkiksi vakituisten työntekijöiden lomitusjärjestelyiden takia. Itsekin tuurasin tänä kesänä vakituista työntekijää elokuun loppuun asti. En olisi saanut työpaikkaa, jos olisi pitänyt olla 22. päivä Oulussa.
PROna toimitaan yleisesti opintojen alkuvaiheessa, jolloin on myös kriittistä saada ensimmäiset oman alan kesätyökokemukset. Jos kesätöissä olisi ollut samassa paikassa töissä ja esimies olisi vanha tuttu, niin asiat saattaisikin pystyä sopimaan, mutta ei kukaan – varsinkaan uusi opiskelija – lähde ehdottelemaan, että lopettaisi elokuun puolella, jos harjoittelijaa haetaan elokuun loppuun saakka. Yliopiston tarjoama pienryhmäohjaajan pesti siis laskee mahdollisuuksia työkokemuksen kerryttämiseen kesälomien aikana. PROt ovat avainasemassa uusien opiskelijoiden syrjäytymisen estämiseksi, joten heidät on saatava paikalle alusta alkaen.
Ainakin teknisillä aloilla työkokemus on paitsi elintärkeää ensimmäisen työpaikan saamiseksi valmistumisen jälkeen, myös ehto valmistumiselle. Ollaanko kohta tilanteessa, jossa pakolliset kymmenen viikon harjoittelut suoritetaan palkattomana lukuvuoden aikana? Käsittämätöntä ajatella skenaariota, jossa tulevaisuuden diplomi-insinöörit ja muut yliopistosta valmistuneet toimivat työuransa alussa vailla lähes minkäänlaista työkokemusta.
Silloin kun minä olin fuksi, kurssit alkoivat syyskuussa ja loppuivat hyvissä ajoin ennen Wappua, ja kesätöihin uskalsi mennä hyvillä mielin toukokuun alusta. Periodijaon uudistuttua pakollisia seminaareja on ollut toukokuunkin puolella, nyt kurssit alkavat elokuussa ja neljällä periodilla kuormitus on mielestäni jakautunut epätasaisemmin. Ennen kaikki oli paremmin.
EDIT: Juttua muokattu 28.9. klo 11:50. Oulun yliopiston orientaatioviikko alkoi tänä vuonna 22.8., mutta lukuvuosi opiskelujen osalta ei. Ensi lukuvuoden 2017-2018 orientaation ja opiskelujen alkamisen ajankohtaa ei ole vielä päätetty.
Julkaistu
SHARE
Aleksi Hursti
Ännännen vuoden ympäristöteekkari ja ensimmäisen kauden TeTaattori. OYY:n hallituksen jäsen vuonna 2017.
Suunnittele Oulun ylioppilaslehdelle haalarimerkki lehden 55-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Lukijat pääsevät äänestämään 17.-23.10. suosikkimerkkinsä, joka toteutetaan. Voittaja eli toteutettavan merkin suunnittelija voittaa 120 euron lahjakortin H2o-ravintolaan sekä mainetta ja kunniaa. Lähetä haalarimerkkiehdotuksesi osoitteeseen 16.10. klo 23.59 mennessä. Lähetä mieluiten ympyrän muotoinen ehdotuksesi jpg-muodossa (vähintään 300dpi). Osallistuessasi kilpailuun annat OYY:lle luvan käyttää suunniteltua merkkiä OYY:n tarpeelliseksi katsomalla […]
Suunnittele Oulun ylioppilaslehdelle haalarimerkki lehden 55-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Lukijat pääsevät äänestämään 17.-23.10. suosikkimerkkinsä, joka toteutetaan. Voittaja eli toteutettavan merkin suunnittelija voittaa 120 euron lahjakortin H2o-ravintolaan sekä mainetta ja kunniaa.
Lähetä haalarimerkkiehdotuksesi osoitteeseen 16.10. klo 23.59 mennessä. Lähetä mieluiten ympyrän muotoinen ehdotuksesi jpg-muodossa (vähintään 300dpi). Osallistuessasi kilpailuun annat OYY:lle luvan käyttää suunniteltua merkkiä OYY:n tarpeelliseksi katsomalla tavalla, esimerkiksi tarroihin.
