Voimaannuttava ylioppilasliike

Opintojeni aikana minulle on tullut erittäin tutuksi käsite empowerment – voimaantuminen. Voimaantumisen käsitettä on perinteisesti käytetty, kun on puhuttu heikossa asemassa olevista ryhmistä, kuten naisista tai alkuperäiskansoista. Itse kuulun molempiin edellä mainittuihin ja voimaantumisen käsite on ollut omassa elämässäni merkittävä henkilökohtaisesti. Puhun itse silti mieluummin voimaannuttamisesta kuin voimaantumisesta. Voimaannuttamisella vahvassa asemassa olevat toimijat voivat auttaa […]

Opintojeni aikana minulle on tullut erittäin tutuksi käsite empowerment – voimaantuminen. Voimaantumisen käsitettä on perinteisesti käytetty, kun on puhuttu heikossa asemassa olevista ryhmistä, kuten naisista tai alkuperäiskansoista. Itse kuulun molempiin edellä mainittuihin ja voimaantumisen käsite on ollut omassa elämässäni merkittävä henkilökohtaisesti.

Puhun itse silti mieluummin voimaannuttamisesta kuin voimaantumisesta. Voimaannuttamisella vahvassa asemassa olevat toimijat voivat auttaa ihmistä tai ihmisryhmää ottamaan valtaa omasta elämästään itselleen. Voimaantumisen ja voimaannuttamisen keskeinen ero on toimijuudessa: kuka voimaantuu ja kuka auttaa siinä.

Yksi viime aikojen näkyvimmistä voimaannuttamisteoista oli UN Womenin HeForShe- kampanja, jolla kannustettiin maailman kaikkia miehiä toimimaan aktiivisesti naisten tasa-arvon ja voimaantumisen puolesta. Kampanjan keulakuvana toimi näyttelijä Emma Watson, jonka HeForShe- puhetta on katsottu YouTubesta yli 1,5 miljoonaa kertaa. Kampanja oli poikkeuksellinen, sillä se korosti kaikkien ihmisten vastuuta yhteisen ongelman, sukupuolten välisen epätasa-arvon, ratkaisemisessa.

Vuosien varrella karttunut asiantuntemus eri aihekokonaisuuksista ja vaikuttamisen keinoista on liian arvokasta jäädäkseen pienen piirin käyttöön.

Omassa elämässäni on toiminut useita voimaannuttavia tahoja, kuten oma perheeni, joka on aina korostanut kovan työn merkitystä ja suurien unelmoimista. Yksi tärkeimmistä on ollut myös ylioppilasliike. Ylioppilasliikkeestä olen saanut uskon siihen, että maailmaa voi lähteä itse parantamaan. Ylioppilasliike on antanut minulle keinot ja työkalut muutoksen aikaansaamiseksi. Ylioppilasliike on antanut minulle itseluottamusta ja rakkaita ihmisiä ympärille tsemppaamaan unelmieni saavuttamisessa.

Ei kuitenkaan riitä, että ylioppilasliike voimauttaa sen henkilökuntaa tai itseni kaltaisia luottamushenkilöitä. Liikkeessä vuosien varrella karttunut asiantuntemus eri aihekokonaisuuksista ja vaikuttamisen keinoista on liian arvokasta jäädäkseen pienen piirin käyttöön.

Hyvänä esimerkkinä ylioppilasliikkeen voimauttavasta vaikutuksesta on tänä syksynä Oulun yliopistossa käynnissä oleva laaja-alaisten kandien tuloon liittyvä massiivinen opetussuunnitelmatyö. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittinen sektori on kuluvan syksyn kouluttanut hallinnon opiskelijaedustajia ja järjestöaktiiveja antaen heille muutostyötä varten työkalut ja keinot saada opiskelijoille tärkeitä tavoitteita läpi eri tiedekunnissa.

Hyvässä tilanteessa ylioppilasliikkeen toimijat voimaantuvat olemaan muutoksen moottoreita yhteiskunnassa ja yliopistoissa. Mutta parhaassa tilanteessa ylioppilasliike voimaannuttaa jokaisen opiskelijan olemaan itse se muutos. Sellaista ylioppilasliikettä minä haluan rakentaa.

Veera Alahuhta

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen vuonna 2016. Twitter: @veeralahuhta.

Lue lisää:

Jolleivät opinnot etene, on kohtalona passiivirekisteri

Oulun yliopisto otti tänä syksynä käyttöön passiivirekisterin. Sinne joutunut opiskelija ei voi edistää opintojaan, käyttää opintososiaalisia etuuksia tai saada ylioppilaskunnan tarraa opiskelijakorttiinsa. Passivoitumisen uhka herätti parisensataa opiskelijaa jatkamaan opintojaan.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Arffman

Oulun yliopisto otti passiivirekisterin käyttöön elokuun ensimmäisenä päivänä.

Nyt kaksi lukuvuotta opinnoissaan laahanneen perus- ja jatkotutkinto-opiskelijan opiskeluoikeus voidaan siirtää passiiviseksi. Passiivirekisterissä oleva opiskelija ei voi suorittaa opintojaan, saada opintotukea, käyttää opintososiaalisia etuuksia tai saada opiskelija-alennuksia.

Passiivirekisteri koskee ennen 1.8.2005 alkaneita perustutkinto-opiskeluoikeuksia sekä kaikkia jatkotutkinto-oikeuksia.

Perustutkinto-opiskelija siirretään passiivirekisteriin, jos hänen opiskeluoikeutensa on alkanut ennen 1.8.2005 eikä opintosuorituksia ole kertynyt kahden edellisen peräkkäisen lukuvuoden aikana. Jatko-opiskelijoilla opiskeluoikeuden alkamisella ei ole merkitystä – opiskelija siirretään passiivirekisteriin, mikäli hän ei ole kahden edellisen peräkkäisen lukuvuoden aikana suorittanut opintoja.

Passiivirekisteri odottaa myös heitä, jotka ovat ilmoittautuneet poissaolevaksi tai laiminlyöneet yliopistoon ilmoittautumisen viimeisen kahden lukuvuoden aikana.

Oulun yliopiston koulutuspalveluiden johtajan Eva Maria Raudasojan mukaan passiivirekisteristä hyötyy niin yliopisto kuin opiskelija. Yliopisto saa rekisterillä päivitetyn tiedon siitä, kuinka paljon sillä on aktiivisia opiskelijoita, ja kuinka paljon opintonsa keskeyttäneitä opiskelijoita. Opiskelija taas saa apua opintonsa saattamisessa päätökseen.

”Passiivirekisterin luomisen yhteydessä olemme kehittäneet erilaisia tukitoimenpiteitä opiskelijoille, joilla opinnot eivät ole edenneet.  Nyt meillä on esimerkiksi opinnäytetyöryhmä, jossa autetaan opiskelijoita saamaan opinnäytetyöt valmiiksi. Apua saa myös oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) päivittämiseen ajan tasalle.”

Koska opinto-oikeus säilyy passiivirekisterissäkin, eivät passivoidut opiskelijat katoa yliopiston opiskelijatilastoista minnekään.

”Uskon passiivirekisterin vaikuttavan niin, että rekisteriin laitetut opiskelijat siirtyvät ensin aktiivisiksi, läsnä oleviksi opiskelijoiksi ja saavat sen jälkeen tutkintonsa suoritettua”, Raudasoja sanoo.

Rekisteriin joutuneita opiskelijoita on Oulun yliopistossa tällä hetkellä 1365 kappaletta. Viime lukuvuonna läsnä olevaksi ilmoittautuneista opiskelijoista passiivirekisteriin joutui 708 perustutkinto-opiskelijaa ja 318 jatko-opiskelijaa.  Viime lukuvuonna poissaolevaksi ilmoittautuneita ja passiivirekisteriin passitettuja on 339, joista 289 on perustutkinto-opiskelijoita ja 50 jatko-opiskelijaa.

Koulutuspalveluiden palvelupäällikön Katja Puran mukaan passiivirekisterissä on paljon vanhoja opinto-oikeuksia, eli tapauksia, joissa opiskelija on laiminlyönyt ilmoittautumisen ja ollut kirjoilta poistettuna jo vuosikaudet.

Sen lisäksi rekisteristä löytyy myös opiskelijoita, jotka ovat kyllä vuosittain ilmoittautuneet yliopistoon läsnä oleviksi, mutta eivät ole suorittaneet yhtään opintoja vuosien aikana.

 

Passiivirekisteri syö OYY:n jäsenmaksutuloja

Passiivirekisteriin joutuva opiskelija ei voi enää kuulua ylioppilaskuntaan. Siten passiivirekisterin käyttöönotto luo Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) budjettiin ison loven.

OYY:n pääsihteerin Aino-Kaisa Mannisen arvion mukaan rekisterin vaikutus ylioppilaskunnan jäsenmaksutuloihin on noin 40 000 euroa.

”Voi olla, että osa rekisteriin joutuneista hakeutuu sieltä pois, tekee opintosuunnitelman ja edistää opintojaan. Opinto-oikeushan passiivirekisterissäkin olevilla säilyy edelleen”, Manninen sanoo.

Passiivirekisterin tulo on yksi syy sille, että OYY etsii Linnanmaalta paraikaa edullisempia tiloja itselleen. Neuvottelut uusien tilojen löytämisestä käynnistettiin viime vuonna.

Nyt OYY:lle on tarjottu mahdollisuutta muuttaa vuokralaiseksi joko luonnontieteellisen tiedekunnan entiseen opintotoimistoon Telluksen tietämille tai hallintosiipeen avoimen yliopiston vanhoihin tiloihin. Ensimmäistä tilaa tarjoaa yliopisto, toista Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö (PSOAS).

OYY:n tila-asioita käsiteltiin edustajiston kokouksessa 14. syyskuuta, mutta asia päätettiin vielä pöydätä. Uusista tiloista päätetään 29. syyskuuta pidettävässä edustajiston kokouksessa.

Aino-Kaisa Mannisen mukaan OYY on saanut Oulun yliopistolta tälle vuodelle rahaa opiskelijarekrytoinnin kehittämistä varten, mutta varsinaista passiivirekisteriä koskevaa kompensaatiorahaa ylioppilaskunnalle ei ole myönnetty.

Mannisen mukaan OYY:n ajatuksena on kehittää yliopiston kanssa tehtävää yhteistyötä, jossa myös OYY:n rahoituspohjaa voisi laajentaa yhteistyöprojektien avulla.

”Ajatukset ovat kuitenkin vielä alustavia, ja yliopiston kanssa pitää neuvotella asiasta”, hän sanoo.

 

Passiivirekisteri vaikuttaa asumiseenkin

Rekisteri tullee vaikuttamaan myös PSOASin asuntovuokraukseen. PSOAS omistaa tällä hetkellä Oulussa 3000 opiskelija-asuntoa, joihin mahtuu yhteensä 5500 vuokralaista. Säätiön asunnoissa asuu sekä perustutkinto- että jatko-opiskelijoita.

PSOASin palvelupäällikön Jari Simosen mukaan säätiö käy paraikaa neuvotteluja Oulun yliopiston kanssa rekisterin hyödyntämisestä. Tällä hetkellä säätiöllä ei ole pääsyä passiivirekisterin tietoihin.

Simosen mukaan passiivirekisteriin joutuminen ei tarkoita automaattista häätöä. Säätiön tehtävänä on kuitenkin valvoa sitä, että opiskelija-asunnossa asuva myös oikeasti opiskelee.

”Me haluamme hyödyntää maalaisjärkeä ja olla asiassa inhimillisiä. Todennäköisesti asiassa edetään niin, että huomatessamme asukkaan olevan passiivirekisterissä keskustellaan ensin siitä, miksi näin on käynyt, ja onko hän jatkamassa opintojaan. Periaatteena on, että PSOASin asunnot on tarkoitettu opiskelijoille, ja jollei vuokralainen selkeästi opiskele, meidän tehtävänämme on vapauttaa asunto opiskelijalle. Jos asukas on asunut meillä vähintään vuoden, vuokranantajan irtisanomisaika on puoli vuotta. Jos vuokralainen on asunut PSOASilla alle vuoden, irtisanomisaika on kolme kuukautta.”

 

Rekisteristä pääsee pois suorittamalla opintoja

Passiivirekisteriin päätyminen ei tarkoita opiskelujen päättymistä. Mikäli passivoitu opiskelija haluaa jatkaa opintojaan, hänen tulee hakea opiskeluoikeuden aktivointia omalla hakulomakkeella. Passiivirekisteristä pääsy vaatii lisäksi ajantasaisen HOPSin eli henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisen. Lisäksi opiskelijalta odotetaan toki opintojen edistymistä.

Perustutkinto-opiskelija palauttaa hakulomakkeen ja HOPSin tiedekunnan koulutuksen lähipalveluihin, jatko-opiskelija taas palauttaa hakulomakkeen sekä pääohjaajan ja seurantaryhmän hyväksymä HOPSin ja tutkimussuunnitelman Opiskelijakeskukseen UniOGS:n koordinaattoreille.

Katja Puran mukaan passiiviuhan alla olleet opiskelijat saivat tiedon rekisteriin joutumisesta sähköpostitse. Tiedon saatuaan osa opiskelijoista havahtui edistämään opintojaan.

”Aktivoituneita, eli sellaisia opiskelijoita, jotka olivat menossa passiivirekisteriin, mutta suoritusten perusteella pääsivät pois, on tähän mennessä noin 200.”

Passiivirekisteri on ennen Oulua ollut käytössä Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistoissa. Jyväskylässä passiivirekisteriin siirretään nykyään enää jatko-opiskelijoita.

Katja Puran mukaan passiivirekisteri on Oulun yliopistossa toistaiseksi voimassaoleva käytäntö, joka on linjattu yliopiston koulutuksen johtosäännössä. Mahdolliset muutokset koulutuksen johtosääntöön käsitellään tarvittaessa yliopiston hallituksessa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Häirintä ei mene huumorista, vaikka raja voi olla häilyvä

Ronski huumori ja opiskelijakulttuuri liitetään usein yhteen. Huumorin venymisen ja häirinnän rajan välinen raja voi tuntua häilyvältä, mutta sen ei tarvitse olla sitä, muistuttaa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen asiantuntija Liisa Väisänen.

TEKSTI Ville Koivuniemi

KUVAT Minna Koivunen

Huumori kuuluu olennaisena osana opiskelijakulttuuriin, mutta minkäänlainen häirintä ei. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) järjestöille tarkoitetussa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusoppaassa häirinnän tunnusmerkit kirjoitetaan auki seuraavasti: häirintä on ei-toivottua käytöstä, jolla loukataan henkilönarvoa ja luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri.

Viimeksi häirinnän tunnusmerkistö nousi keskustelunaiheeksi oululaisessa opiskelijayhteisössä, kun taloustieteen opiskelijoiden ainejärjestön Finanssi ry:n järjestämän tapahtuman Facebook-sivulla julkaistiin ilmoitus, jossa toivottiin ”reippaita, rohkeita ja elämänjanoisia naisenalkuja” sulostuttamaan neljän atleettisen pojan matkaa kyseiseen tapahtumaan. Yksityishenkilön omissa ja kavereidensa nimissä kirjoittama viesti sisälsi useita seksistisiä sanaleikkejä.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen asiantuntija Liisa Väisänen muistuttaa, että häirintä ei muutu hyväksyttävämmäksi, vaikka sen tarkoitus ei olisi olla loukkaava vaan esimerkiksi humoristinen.

”Hyvä lähtökohta on, että opiskelijakulttuuriin liittyvän huumorin varjolla ei hyväksytä asioita, joita ei hyväksyttäisi muuten. Se on ongelmallista, jos häirintä kuitataan osana opiskelijakulttuuria”, Väisänen sanoo.

Väisänen on työnsä puolesta mukana OYY:n häirintäyhdyshenkilöiden toiminnassa.

Häirintä ei kohdistu aina yksilöön

OYY:n tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskysely paljastaa, että yliopistolla havaittu häirintä on erittäin usein miehen naiseen kohdistamaa ahdistelua. Kuten yllä kuvatussa tapauksessa, se ei välttämättä kohdistu keneenkään yksilöön, mutta moni kokee sen halventavana tai nöyryyttävänä. Yksilöön kohdistumatonta häirintää saattaa esiintyä esimerkiksi bilemainoksissa.

Häirinnän kokeminen on aina enemmän tai vähemmän subjektiivista, joten Väisänen muistuttaa, että tunteensa kannattaa ilmaista jotain kautta.

”Huumorin rajojen määritteleminen on tietysti vaikeaa, koska huumori on niin kontekstisidonnaista. On ymmärrettävää, että aina ei ole mahdollista sanoa suoraan, jos kokee häirintää. Silloin kannattaa ottaa yhteyttä häirintäyhdyshenkilöihin.”

Finanssi otti kantaa

Finanssi ry julkaisi maanantaina tiedotteen, jossa se lupaa nyt ja jatkossakin pyrkiä edistämään tasa-arvoa ja ehkäisemään syrjintää kaikkien opiskelijoidensa kesken.

Finanssi ry:n puheenjohtaja Niklas Alho toivoo, että tällainen yksittäinen tapaus ei vaikuttaisi ihmisten mielikuviin kauppatieteilijöistä.

”Olemme vuosikaudet pyrkineet omassa toiminnassamme parantamaan yhdenvertaisuutta ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että meidän yhteisömme on yhdenvertaisin johon olen koskaan törmännyt. Sovinistisuus, rasismi ja diskriminointi ovat asioita, joita emme omassa toiminnassamme halua edistää”, Alho toteaa.

Seksistisesti muotoiltu viesti poistui Finanssi ry:n tapahtuman Facebook-sivuilta, mutta keskustelu jatkui. Toiset kommentoijat pitivät selvyytenä, että viesti oli tarkoitettu ronskiksi huumoriksi, toiset pitivät sitä rimanalituksena, jollaista ei pitäisi opiskelijayhteisössä sallia.

Ennakkosensuuri mahdotonta

Alhon mukaan Finanssi ry:llä ei ole kuitenkaan mahdollisuuksia aukottomasti estää vastaavanlaisen viestin pääsyä julkiseksi jatkossakaan.

”Olemme hallituksen kesken läpikäyneet tapahtumankulun, ja tulleet siihen tulokseen, ettemme pysty monitoroimaan saati rajoittamaan kaikkea mitä jäsenistömme julkaisee”, Alho muistuttaa.

”Emmekä myöskään koe esimerkiksi jatkossa tarkoituksenmukaiseksi rajoittaa julkaisuja sosiaalisen median kanavissamme, ainakaan ilman hyvää syytä.”

Liisa Väisäsenkään mielestä ennakkosensuuri ei ole järkevä tie ylilyöntien estämiselle. Tärkeää on sen sijaan, että yliopistoyhteisö ruokkii kulttuuria, jossa kuka tahansa voi ja uskaltaa huomauttaa, jos kokee jonkin asian sopimattomana.

”Olisi hyvä, että asioista puhuttaisiin mahdollisimman avoimesti järjestöjen sisällä, ja toimintatavoista kerrottaisiin uusille opiskelijoille”, Väisänen toteaa.

”OYY tekee osansa esimerkiksi kouluttamalla järjestöjä ja pienryhmänohjaajia. OYY on myös julkaissut tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusoppaan, jossa on konkreettisia ohjeita järjestöjen toimijoille.”

Oppaan ja koulutusten lisäksi tiedekunnilla on yhteiset tasa-arvo ja yhdenvertaisuusryhmät ja Oulun yliopiston ylioppilaskunta on nimennyt viisi häirintäyhdyshenkilöä.

Lisätietoa OYY:n sivuilta.

EDIT: Kuva vaihdettu 21.9. klo 18:45. 

Ville Koivuniemi

Freelancer-toimittaja. Twitter: @VilleKoivuniemi

Lue lisää:

Oulun yliopiston henkilöstöjohtajaksi KM Jarmo Okkonen

Kasvatustieteen maisteri Jarmo Okkonen on valittu Oulun yliopiston henkilöstöjohtajaksi. Oulun yliopistosta vuonna 1992 valmistuneella Jarmo Okkosella on 17 vuoden kokemus erilaisista yritysten henkilöstöhallinnon johtamis- ja kehittämistehtävistä. Hän siirtyy Oulun yliopistoon Stora Enson Veitsiluodon tehtaan henkilöstöpäällikön tehtävästä. Aiemmin Okkonen on toiminut pitkään muun muassa Nokia Oyj:n eri yksiköissä henkilöstöjohtamisen vastuutehtävissä. Okkonen on toiminut myös yrittäjänä johtamisen […]

Kasvatustieteen maisteri Jarmo Okkonen on valittu Oulun yliopiston henkilöstöjohtajaksi.

Oulun yliopistosta vuonna 1992 valmistuneella Jarmo Okkosella on 17 vuoden kokemus erilaisista yritysten henkilöstöhallinnon johtamis- ja kehittämistehtävistä. Hän siirtyy Oulun yliopistoon Stora Enson Veitsiluodon tehtaan henkilöstöpäällikön tehtävästä.

Aiemmin Okkonen on toiminut pitkään muun muassa Nokia Oyj:n eri yksiköissä henkilöstöjohtamisen vastuutehtävissä. Okkonen on toiminut myös yrittäjänä johtamisen ja henkilöstön kehittämisen konsultointiyrityksessä.

”Uudistuvassa yliopistossa korostuu henkilöstön osaaminen. Henkilöstöjohtajan valinnassa painotettiin monipuolista kokemusta henkilöstöjohtamisesta, erityisesti osaamisen ja hyvinvoinnin kehittämisestä”, rehtori Jouko Niinimäki sanoo.

Jarmo Okkonen aloittaa tehtävässään 1. marraskuuta. Edellisen henkilöstöjohtajan eläköitymisen vuoksi täytettyyn tehtävään oli 56 hakijaa.

Palauteomenoita opettajille

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan Opelle omppu -syystempaus järjestetään keskiviikkona 21. syyskuuta. Tempaus kannustaa muistamaan hyviä opettajia kiitoksena laadukkaasta opetuksesta tai ohjauksesta. Ylioppilaskunnan tarjoamat omenat opettajille jaettavaksi voi hakea Linnanmaalla vihreiltä naulakoilta tai Balance-ravintolan edestä ja Kontinkankaan sekä arkkitehtien kampusten auloista klo 10 lähtien. Omenoita jaetaan niin pitkään kuin omenoita riittää. Tempauksella pyritään muistuttamaan palautteen antamisen tärkeydestä […]

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan Opelle omppu -syystempaus järjestetään keskiviikkona 21. syyskuuta. Tempaus kannustaa muistamaan hyviä opettajia kiitoksena laadukkaasta opetuksesta tai ohjauksesta.

Ylioppilaskunnan tarjoamat omenat opettajille jaettavaksi voi hakea Linnanmaalla vihreiltä naulakoilta tai Balance-ravintolan edestä ja Kontinkankaan sekä arkkitehtien kampusten auloista klo 10 lähtien. Omenoita jaetaan niin pitkään kuin omenoita riittää.

Tempauksella pyritään muistuttamaan palautteen antamisen tärkeydestä – sekä kehut että rakentava palaute vievät eteenpäin koulutuksen laadun kehittämistä. Lisätietoa Facebookissa.

Viikon 38 tiedejulkaisu: Toisen maailmansodan aikaiset esineet keräilyn kohteena

Toisen maailmansodan aikaisia esineitä löytyy yhä Suomen luonnosta, etenkin Lapista. Jotkut keräilevät tavaroita, toiset tuntuvat oikein metsästävän niitä. Mikä saksalaisissa esineissä oikein kiinnostaa?

Toinen maailmansota on jättänyt jälkensä Suomeen ja Suomen luontoon. Luonnosta löytyy yhä esineitä, jotka kuuluivat Talvisotaan osallistuneille suomalaisille ja saksalaisille sotilaille. Tällaisia esineitä löytyy etenkin Lapista, ja  Oulun yliopiston arkeologian professori Vesa-Pekka Herva on tutkinut Lapista löytyneiden toisen maailmansodan aikaisten esineiden löydöksiä yhdessä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa.

Herva ja muut tutkivat, miksi ihmiset ovat kiinnostuneita toiseen maailmansotaan liittyvistä esineistä, joita on jäänyt luontoon saksalaisten sotilaiden jäljiltä. Lisäksi Hervaa ja kumppaneita kiinnostavat arvot ja merkitykset, joita ihmiset esineille antavat.

”Suomalaisten ja saksalaisten suhde oli monimutkainen: aluksi oltiin ystäviä ja myöhemmin vihollisia. Keräly on yksi keino hahmottaa, miten ihmiset suhtautuvat sota-ajan tapahtumiin ja siihen, että Suomessa oli valtava määrä saksalaisia.”

Tutkimuksessa on erotettavissa kaksi saksalaisten esineistä kiinnostunutta ryhmää: keräilijät ja aarteenmetsästäjät. Osaa keräilijöistä kiinnostaa huonolaatuisemmat esineet, kuten maahan jätetyt tai maassa olevat esineet, toisia puolestaan kiinnostaa enemmän esineet, joista on huolehdittu tai joita on säilötty. Suurintaa osaa aarteenmetsästäjistä kiinnostaa itse aarteenmetsästys.

”Aarteenmetsästys tai ”vaihtoehtoinen arkeologia” on se seikkailu, mikä aarteenmetsästäjiä kiinnostaa.”

Valtion omaisuutta ja paikallista kulttuuriperintöä

Tutkimuksesta paljastuu, että Lapissa harrastetaan jonkin verran aarteenmetsästystä. Koska Suomessa on jokamiehen oikeus, ihmiset saavat kulkea toisten mailla esimerkiksi marjojen poimimista ja sienestystä varten. Jokamiehen oikeus ei kuitenkaan koske aarteenmetsästystä tai toisen mailla kaivamista ilman maanomistajan lupaa.

”Kaikki toiseen maailmaansotaan kuuluva irtaimisto, joka on edelleen maassa, kuuluu valtiolle. Oikeasti esineitä ei saisi viedä pois paikaltaan.”

Tällaisia tapauksia on kuitenkin tullut esille eikä tutkimuksen mukaan ole täysin selvää, mitä aarteenmetsästyksen seurauksena löytyneille esineille tapahtuu. Tutkimuksen mukaan näyttää hyvin todennäköiseltä, että maastosta haetuista esineistä tulee osa aarteenmetsästäjien omaa kokoelmaa.

Lapissa keräilijöillä näyttää olevan henkilökohtainen suhde toisen maailmansodan aikaisiin esineisiin. Esineitä keräillään perinnön tai henkilökohtaisen yhteyden vuoksi eikä niinkään aarteenmetsästyksen vuoksi tai rahan takia. Jotkut keräilevät esineitä, koska olivat lapsena leikkineet niillä. Jotkut keräilijöistä ovat puolestaan kiinnostuneita tietyistä esineistä, kuten kypäristä tai vyön soljista.

”Osa keräilijöistä haluaa nostaa esille historiallisia kertomuksia, jotka liittyvät paikalliseen kulttuuriperintöön.”

Tutkimuksen mukaan keräilijöillä ja arteenmetsästäjillä on vaihteleva suhde sekä asenne museoita ja perintöasiantuntijoita kohtaan. Osa tekee mielellään yhteistyötä museoiden kanssa, koska yhteistyö on toimivaa. Osalla on kuitenkin huonoja kokemuksia museoista ja museoyhteistyöstä, jotka ovat saattaneet johtaa niin yksityisten kokoelmien kuin eräänlaisten ”epävirallisten museoiden” syntymiseen. Jotkut jopa lähettävät näihin ”epävirallisiin museoihin” esineitä, koska uskovat museon haltijan pitävän niistä parempaa huolta kuin virallisessa museossa. Lisäksi keräilijöiden pelkona on, että tavallisissa museoissa esineet voivat hautautua varastoon tai ettei museoilla ole oikeaa kiinnostusta esineitä kohtaan.

Voi olettaa, että toisen maailmansodan aikaisten esineiden keräily sekä aarteen metsästys jatkuvat Lapissa vielä vuosia.

Tutkimuksen julkaisi World Archaeology.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää: