Innostus kemiaan johti opettajuuteen

Kemiaa Oulun yliopistossa pääaineenaan opiskellut Marjo Weissenfelt ei aina tiennyt haluavansa opettajaksi. Luonteeseensa sopivalle alalle hän päätyi puolivahingossa.

Kempeleen lukiossa Kemiaa ja pääosin lyhyttä matematiikkaa vuodesta 2010 opettanut Marjo Weissenfelt kertoo pitävänsä työn vaihtelevuudesta.

Jokainen päivä on erilainen, kurssit ja oppilaat vaihtuvat ja kemian opetuksen työt vaihtelevat. Myös mukavat työkaverit ja työyhteisö saavat kiitosta.

Omassa opetuksessaan Weissenfeltiä kiehtoo uusien näkökulmien, menetelmien tai töiden etsiminen kemiassa, ja niiden kokeileminen yhdessä oppilaiden kanssa. Weissenfeltiä ilahduttavat motivoituneet oppilaat.

”On mukava nähdä oikeasti kemiasta tai matematiikasta kiinnostuneita oppilaita.”

Weissenfeltille oli lukiosta valmistumisen jälkeen selvää lähteä opiskelemaan Ouluun. Hän kertoo innostuneensa kemiasta jo yläasteella.

”Opiskelu ei ollut pelkkää teoriaa, sillä yläkoulussa kemian tunneilla sai tehdä kokeellisia töitä ja työskennellä enemmän käsillä tehden kuin muilla tunneilla.”

 

Enemmän käytäntöä yliopistoon

Opiskeluaikoja Weissenfelt muistelee lämmöllä. 18-vuotiaana Kajaanista Ouluun muuttanut Weissenfelt kulutti viikot viettäen opiskelijaelämää, ja viikonloppuisin hän palasi kotiin Kajaaniin.

Weissenfelt kertoo opintojen ohjauksen olleen hänen opiskeluaikanaan erilaista kuin nykyään.

”Silloin ei ollut niin paljon ohjausta. Itse piti ottaa asioista selvää ja opetella niitä kantapään kautta.”

Weissenfelt ei aluksi keksi mitään, mitä olisi tehnyt toisin opiskeluaikana.

”Olisin voinut lähteä vaihtoon, mikä harmittaa ehkä kaikkein eniten. Silloin ei ollut rohkeutta lähteä, ja nyt kun olisi, ei perheellisenä pysty yksin lähtemään reppureissaamaan ja näkemään maailmaa.”

Weissenfelt on ollut kemiasta kiinnostunut tutkijan lailla. Hän kertoo haahuilleensa aluksi, ja huomanneensa jossain vaiheessa hakevansa pedagogisia opintoja sivuaineeksi. Weissenfelt on tyytyväinen sivuainevalintaansa, sillä se vei hänet sinne, missä hän nyt on.

Yliopisto-opinnot Weissenfelt näkee hyödyllisinä ja kasvattavina.

”Antoisin vuosi opiskelujen kannalta oli vuosi, jolloin tein opetusharjoittelut. Opetusharjoittelussa oli paljon käytännönläheistä harjoittelua, suunnittelin esimerkiksi yhden kemian kurssin toisen opiskelijan kanssa ja seurasimme toisten opetuskertoja.”

Parannettavaakin Weissenfelt löytää teoriapainoitteisista opinnoista, ja hän toivoo, että suorittaessaan opetusharjoittelua olisi ollut enemmän käytännön opetusta ja vähemmän luentoja.

 

Näytteiden käsittelijästä opettajaksi

Ennen valmistumistaan kemian aineenopettajaksi Weissenfelt ehti työskennellä muun muassa Mobimatic Oy:llä tuotannon työntekijänä. Weissenfelt vitsailee olleensa Mobimaticilla ”johtotehtävissä”, sillä työnkuvaan kuului esimerkiksi erilaisten kaapeleiden ja joskus myös erilaisten kytkentöjen tekeminen.

”Johdottaminen oli pikkutarkkaa näpertämistä, ja varsinaista aivot narikkaan hommaa”, Weissenfelt naureskelee.

Weissenfeltin ensimmäinen oman alan työ oli Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen laboratoriossa, missä hän määritti järvikunnostuskohteiden fosforiadsorptioisotermejä sekä pääsi myös reissaamaan Kuusamoon näytteidenottoa varten.

Opetusharjoittelu osoitti Weissenfeltille hänen haluavan pelkästään kemian aineenopettajaksi. Opettaminen on hänelle luontevaa ja osa hänen perusluonnettaan. Niinpä hän ei hankkinut kemistin pätevyyttä.

Weissenfelt teki myös jonkin verran aineenopettajan sijaisuuksia Oulun ympäristökunnissa ennen valmistumistaan. Nykyinen työ tärppäsi hakemalla.

”Valmistuttuani keväällä 2010 hain töitä ympäri Suomen. Hain 30 paikkaan, ja sitten Kempeleestä sain töitä samana syksynä. Olisin päässyt myös etelään töihin, ja eräs rehtori taisi suuttua minulle, kun olin jo saanut töitä muualta”, hän naurahtaa.

Kuusi vuotta yhdessä paikassa on kuin lottovoitto nykypäivänä, sillä opettajia valmistuu koko ajan, ja heille on heikosti töitä tarjolla. Weissenfelt onkin erittäin onnellinen saadessaan olla töissä nykyisessä työpaikassaan.

 

Kuka?

» Marjo Weissenfelt
» Valmistunut 2010 filosofian maisteriksi pääaineenaan kemia. Sivuaineena opiskeli matematiikkaa, kasvatustiedettä ja fysiikkaa.
» Töissä Kempeleen lukiossa kemian ja matematiikan aineenopettajana.
» Yliopisto-opinnoissa parasta oli opiskeluaika kokonaisuudessaan.
» Haastavinta opiskeluissa oli elämän aikatauluttaminen, sillä osa asioista olisi vaatinut enemmän pohdintaa, kuin mihin itse oli valmis.
» Ensimmäinen oman alan työ oli harjoittelu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen laboratoriossa.
» Kemian pro gradu -tutkielma käsitteli nestemäisiä biopolttoaineita ja niiden opetusta perusasteella ja lukiossa.
» Unelmoi omasta kesämökistä järven rannalla.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta

Romaani on rakennettu niin vetävästi ja kirjoitettu niin kauniisti, että se on pakko ahmaista yhdessä illassa.

Brittiläisen Andrew Michael Hurleyn esikoisromaani Hylätty ranta on saanut häikäisevän vastaanoton: romaani nappasi brittiläisen Costa-palkinnon esikoisromaanien sarjassa ja valittiin brittiläisen kirja-alan vuosittaisessa palkintogaalassa sekä vuoden esikoisromaaniksi että vuoden romaaniksi. Eikä ihme – Hylätty ranta on hämmästyttävän varmaa työtä esikoisromaaniksi.

Hurleyn romaani sijoittuu Loneylle, Luoteis-Englannissa sijaitsevalle jumalanhylkäämälle rantakaistaleelle. Siellä seisova ränsistynyt outo talo on kertojan, teini-ikäisen Tonton ja hänen veljensä Andrew’n äidin mielestä mitä mainioin paikka vuosittaiselle pääsiäisretriitille. Pääsiäisviikon pyhiinvaellukselta odotetaan suuria: katolisen uskon riittejä pakonomaisen tarkkaan toistava äiti uskoo Loneyn pyhäkön lähdeveden parantavan Andrew’n mykkyyden. Seurueen rukoillessa, paastotessa ja ripittäytyessä Loney saa yhä ahdistavampia piirteitä. Tonto haluaa suojella veljeään kaikelta pahalta, mutta Loneyssä pahaa taitaa olla liikaa yhden ihmisen hallittavaksi.

Hurley kirjoittaa kuin enkeli, ja Loneyn armotonta luontoa kuvatessaan hän on vahvimmillaan: piiskaava merituuli ja kattoa vasten naputtava rankkasade välittyvät elävästi kotisohvalle asti. Hurleyn luoma Loney on kylmä, arvaamaton ja nopeasti nousevan vuorovetensä vuoksi monelle kohtalokas ranta.

Uhkarohkeat simpukankerääjät eivät ymmärtäneet minkä kanssa olivat tekemisissä vaan ajoivat autonsa hiekalle pakoveden aikaan ja ajautuivat maihin vasta viikkokausien kuluttua kasvot vihrein, iho nukkaisen pehmeänä. Joskus sellaiset murhenäytelmät päätyivät uutisiin, mutta Loneyn julmuus oli niin vääjäämätöntä, että yleensä kukaan ei muistanut sen onnettomia uhreja […].

Onko Hylätty ranta sitten kauhuromaani, kuten kannen sisäteksteissä luvataan? Kyllä ja ei. Siitä löytyvät toki moni goottilaisen kauhun tunnusmerkeistä: on hirtettyjä noitanaisia, kummallisen alkukantaisia kyläläisiä, vihamielinen ja raivoava luonto, epämääräisiä viittauksia vanhan talon hulluuteen ja kaikenlaisiin kirouksiin.

Mutta kauhu ei koskaan ota täysillä otetta lukijan kurkusta.  Lukija odottaa säpsähdyttävää yllätyskäännettä, Gillian Flynnin Gone Girl -romaanissa lanseeraamaa totaalista maailmankuvan niksautusta. Hurley ei kuitenkaan päästä lukijaansa niin helpolla.

Suoraviivaisen kauhun sijaan Hylätty ranta on eteerinen, salaperäinen, hitaasti kasvava ja nautinnollinen luettava. Teos kuvaa kauniisti veljeyttä ja velvollisuutta, uskoa ja siitä luopumista. Se on rakennettu niin vetävästi ja kirjoitettu niin kauniisti, että se on pakko ahmaista yhdessä illassa. Romaanin ansioksi voi laskea myös sen, ettei se anna helposti sulateltavaa vastausta siihen, oliko romaanin kauhistuttavuus alkuperältään arkista vai yliluonnollista. Siksi lukukokemus onkin niin mieleenpainuva ja mieltä sopivasti häiritsevä.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Elokuun levyarviot

of Montreal: Innocence Reaches Nimestään huolimatta amerikkalainen of Montreal on uudella levyllään houkuttelevampi kuin aikoihin. Skaalaansa laajentanut bändi pelailee leppoisahkon, twang-kitaroidun indierockin ohella jopa nyky-EDM:n elementein. Let’s Relate polkaisee synabiitillään muuntautumisleikin käyntiin ja vie tunnelmiin, joiden olisi jo aiemmin suonut huokuvan yhtyeen tuotoksista. Täysillä ryhmä ei uskalla uusille tuulille antautua, mistä johtuva epätasaisuus on levyn […]

Oulun ylioppilaslehti 2016

of Montreal: Innocence Reaches

Nimestään huolimatta amerikkalainen of Montreal on uudella levyllään houkuttelevampi kuin aikoihin. Skaalaansa laajentanut bändi pelailee leppoisahkon, twang-kitaroidun indierockin ohella jopa nyky-EDM:n elementein. Let’s Relate polkaisee synabiitillään muuntautumisleikin käyntiin ja vie tunnelmiin, joiden olisi jo aiemmin suonut huokuvan yhtyeen tuotoksista. Täysillä ryhmä ei uskalla uusille tuulille antautua, mistä johtuva epätasaisuus on levyn suurin puute.

3/5

 

Oulun ylioppilaslehti 2016

Tupakan ystävät: Mummola

Peräti kymmenhenkinen Tupakan Ystävät on ex-Nypykkä Markku Palmusen johdolla tehnyt kolmannen pitkäsoittonsa. Jotenkin osuvasti nimetty Mummola tarjoaa nostalgista, torvisektioin ryyditettyä poprockia aikuiseen makuun. Soundissa kohtaavat muun muan Juliet Jonesin Sydän ja J. Karjalainen, ja musiikki on enemmän 1990-lukua kuin nykypäivää myös sävellyksiltään ja sanoituksiltaan. Valmiiksi elähtäneen kokonaisuuden naivistista vaikutelmaa lisää Palmusen hiomaton laulutyyli.

2/5

 

Oulun ylioppilaslehti 2016

Crystal Castles: Amnesty (I)

Keulahahmo Alice Glassin lähdön jälkeen ensimmäinen Crystal Castles -albumi esittelee solisti Edith Francesin vahvasti käsiteltyine lauluineen. Suuria muutoksia itse musiikissa ei ole: alakulo on vahvasti läsnä, ja vankat rytmit sekä ajoittain metelin puolelle kallistuva elektropop ovat yhä CC:lle leimallisia. Alkuaikojen kokeellisuus on kuitenkin kateissa, eikä Ethan Kathin väsäämältä biisirintamalta suuremmin tarttumapintaa löydy muutamaa osumaa lukuun ottamatta.

3/5

Marko Pyhähuhta

Oulun ylioppilaslehden avustaja jo vuodesta 2001. Monta päätoimittajaa uuvuttanut joka paikan höylä keskittyy lehdessä lähinnä levyarvioitten rustaamiseen, ja vuosien varrella ruodittuja albumeita on kertynyt satoja. Ylkkärin ulkopuolella häntä työllistävät muun muassa kielenkääntäminen ja elokuvien tekstittäminen sekä Kärppien kotipelit Kiekko-Kalevan leivissä. Twitter: @markopyhis

Lue lisää:

Elokuun kulttuurimenot

Hiukkavaaraa Oulun taidemuseossa 8. tammikuuta 2017 saakka Entiselle kasarmialueelle Hiukkavaaraan syntynyt kuvataitelijoiden, bändien ja verstaiden muodostama luovan toiminnan keskittymä on Suomen suurimpia. Hiukkavaaraa-näyttelyyn kutsuttiin 12 kuvataiteilijaa yli 30 Hiukkavaarassa työskentelevän taiteilijan joukosta, ja he loivat sitä varten uusia töitä. Yhteisnäyttely on monipuolinen kokonaisuus, josta saa oivan kuvan tämän hetken oululaistaiteesta. Mukana on perinteisen maalaustaiteen lisäksi […]

Hiukkavaaraa
Oulun taidemuseossa
8. tammikuuta 2017 saakka

Entiselle kasarmialueelle Hiukkavaaraan syntynyt kuvataitelijoiden, bändien ja verstaiden muodostama luovan toiminnan keskittymä on Suomen suurimpia. Hiukkavaaraa-näyttelyyn kutsuttiin 12 kuvataiteilijaa yli 30 Hiukkavaarassa työskentelevän taiteilijan joukosta, ja he loivat sitä varten uusia töitä.

Yhteisnäyttely on monipuolinen kokonaisuus, josta saa oivan kuvan tämän hetken oululaistaiteesta. Mukana on perinteisen maalaustaiteen lisäksi valokuvia ja veistoksia sekä erilaisista materiaaleista tehtyjä tilateoksia.

Mieleenpainuvimpiin teoksiin kuuluvat Anni Arffmanin viisi mustavalkoista paperileikkausteosta, jotka on hienovaraisesti valaistu. Teosten tarkat yksityiskohdat ja
omaperäinen tyyli miellyttävät.

Tilateoksista Kari Södön värikkäät puu-installaatiot Who Killed the Joy and Play ja Seasons in the Sun saavat pysähtymään.

Suosikkini ovat kuitenkin Päivi Pussilan kolme syvänsinistä taulua Suuri rakkauskertomus, Sydänpuu ja Sininen laulu. Niissä on sekä abstraktiutta että konkretiaa.

Teosten lisäksi näyttelyssä on taiteilijoista videohaastatteluja, joissa he muun muassa kertovat siitä, mistä heidän motivaationsa työskentelyyn kumpuaa.

 

Sata sankaritarinaa urheilusta
Pohjois-Pohjanmaan museossa
8. tammikuuta 2017 saakka

Urheilu on täynnä tähtihetkiä ja pettymyksiä, joita tämä Pohjois-Pohjanmaan museon näyttely esittelee. Ensimmäisistä moderneista olympialaisista on kulunut 120 vuotta, joten aihe on ajankohtainen.

Pääosin Helsingin Urheilumuseosta lainatun esineistön varaan rakennettu näyttely on ajallisesti kattava, mutta kuitenkin vain pintaraapaisu suomalaiseen urheiluhistoriaan.

Mukana on muun muassa vuoden 1995 jääkiekon MM-kultamitali, Lahden hiihdon MM-kisojen doping-käryyn liittyvä, huoltoasemalle unohtunut lääkärinlaukku, Matti Nykäsen komea mitalikokoelma, Enni Rukajärven ja Eero Ettalan lumilaudat, oululaistaitoluistelija Susanna Pöykiön kisa-asu ja helsinkiläisnaisvoimistelijoiden puku vuodelta 1881.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Siirin SYL-kuulumiset osa 2

OYY:n Siiri Nousiainen on vuoden 2016 Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen varapuheenjohtajana. Kysymme Nousiaiselta kuulumisia opiskelijapolitiikan ytimestä vuoden mittaan.

Ensimmäiset kuukaudet Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksessa menivät sinulla sylliläisten arkeen ja kuluvan vuoden suunnitteluun. Keväällä pääsitte jo tositoimiin muun muassa koulutusleikkausmielenosoituksen merkeissä. Millainen kevät SYL-hallituksessa kaiken kaikkiaan oli?

Tosi kiireinen ja työntäyteinen. Politiikan seuraamisen ja jatkuvan edunvalvontatyön lisäksi linjapaperin uudistaminen on pitänyt koko toimiston kiireisenä. Tempaisimme hallituksen budjettikehysriihen alla, rekrytoimme uuden pääsihteerin ja reissasimme ympäri Suomea ja Eurooppaakin osallistumassa tärkeiden sidosryhmien ja yhteistyökumppanien tilaisuuksiin. Kaiken tämän ohella olen osallistunut liiton johtamiseen yhdessä puheenjohtajan ja pääsihteerin kanssa, joten kesäloma ja pieni huili tuli tarpeeseen.

Sinun vastuullasi hallituksessa on muun muassa SYL:n linjapaperin uudistaminen. Miten työ sen parissa on lähtenyt käyntiin?

SYL:n linjapaperi on kaikkia ylioppilaskuntia ja koko toimistomme väkeä sitova projekti. Linjapaperissamme on tarkoitus määrittää strategisella tasolla keskeiset kantamme ja tavoitteemme yliopisto-opiskelijoiden elämää koskevissa kysymyksissä. Uudistamisprojekti etenee tavoiteajassa. Saimme keväällä ylioppilaskunnilta paljon hyviä kommentteja linjapaperin ensimmäiseen versioon. Noiden kommenttien ja palautteen perusteella täydennämme ja muokkaamme paperista nyt uutta versiota, jonka on määrä valmistua syyskuun puoleen väliin mennessä. Työtä siis riittää vielä, mutta loppusuora häämöttää jo.

Mitä tavoitteita sinulla on linjapaperin uudistamisen suhteen?

Linjapaperin uudistamisen johtaminen on ollut tähän mennessä haastava, mutta myös hyvin antoisa tehtävä. Projektin tavoitteena on saada aikaan koko ylioppilasliikkeen tunnustama ja omaksi kokema linjapaperi. Työhön osallistuu ylioppilaskuntien kautta valtavan paljon erilaisia ihmisiä ainakin osittain erilaisin tavoittein, joten hyvän ja monipuolisen, mutta samalla kaikki huomioonottavan keskustelun aikaansaaminen on haastavaa. Kokemus tällaisen projektin johtamisesta on tosi arvokas ja osoittautuu varmasti hyödyksi tulevaisuudessa.

Kerroit aiemmin keväällä, että ylioppilaskunnat tulevat olemaan linjapaperin uudistamisessa mukana. Millä tavalla?

Kuten sanottu, lausuntokierroksella pyydettiin jo keväällä kommentit kaikilta ylioppilaskunnilta. Lisäksi projektin vaiheita on käyty säännöllisesti läpi puheenjohtajien ja pääsihteerien yhteisissä tapaamisissa sekä muidenkin sektoriemme omissa tapaamisissa ylioppilaskuntien kanssa. Nyt syksyllä valmistelemme liittokokouksen lausuntokierrosta varten luonnoksen, jota ylioppilaskunnat pääsevät taas kommentoimaan ja ehdottamaan siihen muutoksia heti, kun se on valmis. Lopultahan asiasta päätetään liittokokouksessa, missä lienee luvassa tiukkaakin poliittista keskustelua eri ylioppilaskuntien tärkeinä pitämistä asioista ja tavoitteista.

Millä mielin odotat SYL-hallitusvuoden toista puolikasta?

Oikeastaanhan tässä on jäljellä enää selvästi alle puolet, kun syksy on hieman kevättä lyhyempi. Kevät meni kieltämättä aika paljon uusiin hommiin opetellessa, joten nyt on itsevarmempi ja osaavampi olo lähteä syksyn haasteisiin. Mielenkiintoista on nähdä, miten SYL:n ensi vuosi lähtee muotoutumaan – millaisen toimintasuunnitelman liittokokous hyväksyy ja millaisia tyyppejä se valitsee johtamaan liittoamme vuodelle 2017?

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Unirestan valitus meni läpi

Markkinaoikeus on kumonnut Oulun yliopiston hankintapäätöksen ravintola- ja kahvilapalvelujen tarjoajasta.

Markkinaoikeus on kumonnut Oulun yliopiston tekemän hankintapäätöksen ravintola- ja kahvilapalvelujen tarjoajasta. Oulun yliopiston tulee tehdä kilpailutus uudelleen, mikäli se haluaa toteuttaa ravintola- ja kahvilapalvelut julkisena hankintana. Oikeus asetti Oulun yliopistolle 300 000 euron uhkasakon.

Oulun yliopisto on toiminut tarjouskilpailussa virheellisesti ja vastoin julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti.

Markkinaoikeus katsoi, ettei Oulun yliopisto ole riittävän selkeästi tarjouspyynnössään yksilöinyt tarjouskilpailun arviointiperusteita. Lisäksi yliopisto on pisteytyksessä ottanut huomioon seikkoja, joista tarjouksien jättäjät eivät ole voineet etukäteen tietää.

Tarjouskilpailun voitti joulukuussa 2015 Fa­zer Food Ser­vi­ces Oy, jonka ravintolat ja kahvilat ovat toimineet Linnanmaan kampuksella tammikuusta alkaen. Kolmanneksi tullut Uniresta valitti kilpailutuksesta, koska heidän mielestään tarjouskilpailu oli ratkaistu subjektiivisen arvioinnin perusteella eikä heidän aiempia investointeja oltu otettu pisteytyksessä huomioon. Markkinaoikeus teki päätöksensä 16. kesäkuuta.

Uniresta on tyytyväinen päätökseen.

“Tätä haimme, ja olemme mukana tulevassa mahdollisessa kilpailutuksessa”, Unirestan toimitusjohtaja Kaija-Liisa Silvennoinen toteaa.

Oulun yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru sanoo markkinaoikeuden päätöksen olleen yllätys, koska he olivat valmistelleet kilpailutuksen huolellisesti ja yliopistoyhteisöä ajatellen.

”Markkinaoikeus on tehnyt päätöksen ja sitä täytyy kunnioittaa ja ottaa huolellisesti huomioon yksityiskohdat, mitä kilpailutuksesta on sanottu.”

Näillä näkymin Oulun yliopisto ei aio valittaa päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. He järjestävät uuden kilpailutuksen mahdollisimman pian kesän jälkeen.

Nykyinen toimija jatkaa kilpailutukseen sisältyvissä ravintoloissa ja kahviloissa siihen saakka, että uuden kilpailutuksen tulos ratkeaa.

 

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää: