Lakkautuksilta ei vältytä

Yliopistot ovat pakotettuja tekemään muutoksia koulutusvastuisiin strategiarahan saamiseksi.

Pitkin kevättä on käyty yliopistojen ja Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) välillä tulosneuvotteluja, joissa on sovittu yliopistojen perusrahoitus vuosille 2017-2020.

Tiistaina 7. kesäkuussa pidetyssä infotilaisuudessa Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki totesi, ettei voi ennen elokuuta kertoa euromääräisiä tuloksia neuvotteluista.

“Emme saaneet niin paljon kuin halusimme, mutta emme niin vähän kuin pelkäsimme”, Niinimäki muotoili.

Lisäksi neuvotteluissa on käyty läpi yliopistojen ehdotuksia koulutusvastuiden muuttamiseksi. Ministeriö on vaatinut yliopistoilta profilointia, eli tiettyihin aloihin keskittymistä ja toisista aloista luopumista.

Sisällöllisistä muutoksistakaan Niinimäki ei vielä kertonut. Oulun yliopiston hallitus kokoontuu keskiviikkona 15. kesäkuuta, minkä jälkeen olemme viisaampia. Kokouksessa hallitus päättää esityksestään OKM:lle. Sen jälkeen päätösvalta on ministeriöllä. Lopulliset päätökset koulutusvastuiden muuttamisesta tulee 30. syyskuuta.

Jo ennen kokousta on varmaa, että pääaineiden lakkautuksia on väistämättä tulossa. Rakenteellisesta kehittämisestä jättäytyminen ei ole ollut Niinimäen mukaan missään vaiheessa vaihtoehto. Jos yliopisto ei itse ehdota tiettyjen oppiaineiden osittaisia lakkautuksia, jäisi strategiarahan osuus pieneksi.

Tällä hetkellä on tiedossa varmuudella se, että musiikkikasvatuksen pääaine on lakkautusuhan alla. Siitä kertoi oppiaine itse sosiaalisessa mediassa.

Oulun yliopisto ja Oulun yliopiston ylioppilaskunta järjestävät Koulutuksen missä mennään -tilaisuuden torstaina 16. kesäkuuta kello 14 Linnanmaan kampuksella Tellus Stagella. Tilaisuudessa pureudutaan muun muassa hallituksen päätöksien vaikutuksiin ja tulevaan opetussuunnitelmatyöhön.

Pegasuksen remontin vuoksi kaikki kirjaston aineistot eivät kesällä käytettävissä

Tiedekirjasto Pegasuksen 2. kerroksen kielitieteen, logopedian ja historian saleissa tehdään kesän aikana remonttia. Sen vuoksi salien työskentelytilat ja kielitieteen, logopedian, saamen ja historian aineistot eivät ole käytettävissä 16.6.–31.8. välisenä aikana. Ennen remonttia aineistoa voi lainata normaalisti. Saleissa olevat kirjavaunut siirretään kesän ajaksi kirjaston muihin tiloihin.

Tiedekirjasto Pegasuksen 2. kerroksen kielitieteen, logopedian ja historian saleissa tehdään kesän aikana remonttia. Sen vuoksi salien työskentelytilat ja kielitieteen, logopedian, saamen ja historian aineistot eivät ole käytettävissä 16.6.–31.8. välisenä aikana.

Ennen remonttia aineistoa voi lainata normaalisti. Saleissa olevat kirjavaunut siirretään kesän ajaksi kirjaston muihin tiloihin.

Kauhun ilmaiseminen kirjoittamalla voi tehdä hyvää

Luova, kauheistakin asioista kirjoittaminen voi auttaa lapsia käsittelemään vaikeita teemoja. Kauhukirjoittaminen voi helpottaa mieltä askarruttavien asioiden prosessoimista.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Luova ajatusten purkaminen paperille voi auttaa lapsia. Myös pelottavista teemoista kirjoittaminen voi olla hyödyllistä.

”Sisäistä kauhua ja aggressiota pystyy ilmaisemaan kirjoittamalla. Se voi tehdä hyvää”, kertoo aihetta tutkinut FT Pirjo Suvilehto kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksiköstä.

”Tarinallisen kirjoittamisen kautta voi tiedostamattakin prosessoida sisäisiä asioita.”

Psykoanalyyttisen teorian mukaan kirjoitetut tarinat tarjoavat materiaalia kirjoittajan alitajunnasta. Suvilehto tulkitsi tutkimuksessaan 8-13-vuotiaiden lasten kirjoituksia tästä näkökulmasta. Tutkitut tekstit sisälsivät kauhua ja väkivaltaa. Aineistona oli viisi tarinaa vuodelta 2000. Tekstit olivat Taivalkosken Päätalo-instituutin ja oululaisen sairaalakoulun luovan kirjoittamisen kursseilta.

Suvilehto tutki, mitä kauhun ja aggression teemoihin liittyvät tekstit kertoivat.

”Ne ovat aina ajankohtaisia teemoja. Koko elämä on niitä pullollaan. Lastenkin pitää saada käyttää niitä kirjoittamisessaan.”, tutkija muistuttaa ystävällisesti hymyillen ja jatkaa:

”Lasten kirjoittamat luovat tekstit voivat olla unenomaisia, hajanaisia, ja niissä voi olla runsaasti aukkoja ja aivan ihmeellisiä juttuja. Pointti on, että lapsi pystyy kummallisten, väkivaltaistenkin kirjoitusten kautta tuomaan esiin omaa tiedostamatontansakin. On ihan sallittua, että tekstit ovat aivan outoja, eikä sitä tarvitse lähteä moralisoimaan”, Suvilehto sanoo.

Suvilehdon mukaan luova, kauhuteemainenkin kirjoittaminen voisi olla koulukontekstissa hyväksyttävämpää. Hänen tutkimuksensa perusteella luova kirjoittaminen ja kirjallisuusterapia tarjoavat lapsille ja nuorille tavan käsitellä ikäkausiinsa ja elämäntilanteisiinsa liittyviä tyypillisiä teemoja. Asioiden prosessoimista auttaa, että kirjoittava lapsi kontrolloi ja hallitsee pelottavia tapahtumia tarinoissaan.

Suvilehdon tausta on kirjallisuusterapian tutkimisessa. Kirjallisuusterapia on yksi taideterapian muoto, ja luova kirjoittaminen on osa sitä.

”Kirjallisuusterapia voi olla ennaltaehkäisevää itsensä ilmaisua ja tukea henkilön itsensä kasvua. Sitä käytetään vähän, vaikka olemme joka päivä sanojen kanssa tekemisissä”, Suvilehto selittää.

Hänen mukaansa luova kirjoittaminen voisi olla viikoittaista.

”Jos sen ottaa rutiiniksi, oppii prosessoimaan juttuja. Se on lapselle keino saada aikaa ja lupa purkaa asioita. Eikä se olisi pelkästään sitä, että rykäisee jonkun tekstin, vaan siihen saisi myös palautteen.”

Tutkimuksen julkaisi Journal of Poetry Therapy.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Säteileviä myyriä mä metsästän

Jenni Kesäniemi lähtee tällä viikolla Tšernobyliin. Myyrätutkija viettää viikon sulaneen reaktorin saastuttamilla alueilla. Ensi kertaa Ukrainaan matkaava Kesäniemi selvittää, miten eläimet ovat sopeutuneet säteilyyn luonnossa.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Mitäs Ukrainassa, ekologian yksikön tutkijatohtori Jenni Kesäniemi?

Lähden keräilemään metsämyyriä saastuneilta alueilta. Pyydystän myyriä vajaan viikon Tšernobylissä ja saman verran ei-saastuneissa paikoissa muualla Ukrainassa.

Tšernobylissä päivät kuluvat Exclusion Zonella, eli suojavyöhykkeellä. Se on rajattu alue, jonne pääsemiseen tarvitaan erityiset luvat. Suojavyöhykkeellä on tuhoutunut voimala ja kaikkein saastuneimmat paikat. Siellä on myös kenttälabra, josta teen myyränpyyntiretkiä. Yöt vietän Tšernobylin kaupungissa hotellissa. Siellä ei pitäisi olla yhtään enempää säteilyä kuin täälläkään.

Mitä tapahtuu Tšernobylissä? Tuotko takaisin radioaktiivisia tuliaisia?

Pyydystän suojavyöhykkeellä myyriä ja vien ne kenttälabraan. Alueelta ei saa tuoda eläviä eläimiä ulos, joten otan myyristä paikan päällä veren ja kudokset talteen. Verestä on myöhemmin tarkoitus tutkia muun muassa valkosoluja.

Siellä on muitakin myyrätutkijoita Oulun ja Jyväskylän yliopistoista. En itse kerää näytteitä pahimman säteilyn alueilta, mutta pääsen näkemään nekin paikat.

Mikä säteilevissä myyrissä kiinnostaa?

Tutkimme hankkeessamme, mitä eläimille siellä nyt tapahtuu. Että miten ne ovat sopeutuneet elämään saastuneilla alueilla. Vertailemme kaikessa saastuneiden ja ei-saastuneiden alueiden myyriä.

Tutkin säteilyn vaikutuksia DNA:han. Tarkastelen, mitä DNA:n ja geenien tasolla eri kudoksissa säteilyn vaikutuksesta tapahtuu, ja miten myyrät pärjäävät DNA-vaurioiden kanssa. Lisäksi tutkin myyrien kromosomeista säteilyn vaikutusta muun muassa vanhenemiseen liittyviin telomeereihin.

Tärkeimmät tutkimuskysymykseni ovat, vaikuttaako säteily DNA:n korjausmekanismeihin, sekä miten eläimet sietävät mahdollista kroonista stressitilaa. DNA:n korjausmekanismit nimensä mukaisesti korjaavat muun muassa säteilyn vuoksi syntyviä DNA-vaurioita. Selvitän, miten aktiivisia näiden vaurioiden korjaamiseen liittyvät geenit ovat. Vertailen siis säteilyn vaikutusta myyrien eri geenien toimintaan.

Näkyykö säteily paikallisissa eläimissä?

Suuri osa tutkimuksesta on keskittynyt siihen, onko siellä elukoita ja paljonko niitä on. DNA-tason tutkimusta ei ole vielä paljoa tehty.

Myyrät tuntuvat päällisin puolin pärjäävän. On kuitenkin havaittu, että niillä on siellä enemmän näköä haittaavaa kaihia kuin muualla. Myös esimerkiksi lintujen aivot ovat alueella pienentyneet.

Mitenkäs turvallisuuspuoli?

Perusohjeet on annettu. Maaperä on se, joka siellä on saastunut. Perusjärjellä siellä pärjää: mitään ei saa kaivaa maasta, eikä kiskoa kasveja irti. Eli pitää käyttää kumppareita ja varoa, ettei kengän sisään mene mitään. Siellä käytettävät vaatteet pitää jättää sinne, tai käyttää valkoista suojapukua. Sellaista, joita on telkkarissakin näkynyt.

Suojavyöhykkeellä on tosi pahasti ja ei-niin-pahasti saastuneita alueita. Siellä ilmeisesti aika hyvin tiedetään, missä päin pahimmat paikat ovat.

Kuinka paljon jännittää?

Ihan jännää on, hyvällä tavalla. En ole ennen käynyt tuommoisissa paikoissa. En ole ollut hirveän huolissani, koska minulle sanottiin heti, ettei ole asiaa aivan pahimmin saastuneille alueille.

Lääkäriltä piti kyllä ennen matkaa käydä kysymässä, saanko mennä. Piti käydä keskustelemassa, että miltä tämä tuleva säteilytyön tekeminen nyt tuntuu.

Mitä tapahtuu reissun jälkeen? Tutkitaanko tutkijoita?

Ei varmaan muuten kuin että Säteilyturvakeskus (STUK) on kiinnostunut tietämään, paljonko saamme radiaatiota. Kannan mukanani STUK:lle lähetettävää dosimetriä, joka mittaa säteilyaltistuksen koko reissun ajalta. Toivottavasti kuulen sitten tulokset.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Parempaa hyvinvointia ja kuntavaikuttamista

Vajaa kaksi viikkoa sitten Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteeriksi valittu Aino-Kaisa Manninen on perehtynyt pari päivää uuteen pestiinsä edeltäjänsä Eero Mannisen kanssa. Tähän mennessä perehdytys on ollut mielenkiintoista. ”Innostuneena lähden ottamaan hommia haltuun. Hallintoasioiden lisäksi olemme puhuneet OYY:n organisaatiosta, ja on tullut ajatuksia, miten lähden viemään sitä eteenpäin”, Aino-Kaisa Manninen kertoo. 26-vuotias Oulun yliopiston alumni […]

Vajaa kaksi viikkoa sitten Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteeriksi valittu Aino-Kaisa Manninen on perehtynyt pari päivää uuteen pestiinsä edeltäjänsä Eero Mannisen kanssa. Tähän mennessä perehdytys on ollut mielenkiintoista.

”Innostuneena lähden ottamaan hommia haltuun. Hallintoasioiden lisäksi olemme puhuneet OYY:n organisaatiosta, ja on tullut ajatuksia, miten lähden viemään sitä eteenpäin”, Aino-Kaisa Manninen kertoo.

26-vuotias Oulun yliopiston alumni haluaa pääsihteerinä parantaa työntekijöiden ja luottamustoimijoiden hyvinvointia. Hän aikoo tarttua kuormittavuuden purkamiseen, ja hänestä tulisi keskittyä vaikuttavaan edunvalvontaan.

”On tärkeää seurata, mitä on saatu aikaan.”

Manninen haluaa myös kehittää ylioppilaskunnan houkuttelevuutta.

”OYY:llä on rennohko imago. Sitä pitäisi tuoda paremmin esiin.”

Lisäksi Mannisen tavoitteena on kehittää ylioppilaskuntaa vaikuttavampaan suuntaan kunnallisella tasolla.

”Kuntavaikuttamiseen voisi panostaa. Sen pitäisi olla järjestellisempää pääsihteeristä ja hallituksen puheenjohtajasta lähtien.”

Kulunut vuosi on ollut haastava ylioppilasliikkeelle suurten koulutusleikkausten vuoksi. Manninen myöntää, ettei tämä ole helppoa aikaa aloittaa pääsihteerinä.

”Talouden kanssa tulee haasteita. Mutta Taru sormusten herrasta -romaanissa on sanottu, että emme ole valinneet aikaa, vaan aika on valinnut meidät. Ehkä jotkut asiat eivät mene eteenpäin, mutta joissain voimme saada kehitystä aikaan. Ehkä tämä aika haastaa etsimään uusia tapoja toimia.”

Esimerkin näyttäjä

Aino-Kaisa Manninen on valmistunut Oulun yliopistosta tuotantotalouden diplomi-insinööriksi vuonna 2014, ja opiskeluaikana hän toimi tiiviisti opiskelijavaikuttamisessa muun muassa OYY:n hallituksessa vuonna 2012.

Viimeiset 4,5 kuukautta Manninen on työskennellyt Tekniikan Akateemiset –järjestössä teekkariasiamiehenä Helsingissä.

”Molemmissa paikoissa on hyvät ja huonot puolet. Hauska tulla vähäksi aikaa taas Ouluun.”

Manninen on ensimmäinen nainen OYY:n pääsihteerinä vuoden 1996 jälkeen, kun Leena Roppola oli pääsihteerinä.

”On hienoa, että OYY:ssä murretaan perinteitä. En halua kuitenkaan, että tämä on ainoa asia, mikä minusta muistetaan. Haluan olla esimerkkinä, että nainen voi olla OYY:ssä johtavassa asemassa.”

 

 

 

Kuka?

» Aino-Kaisa Manninen.

» Oulun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri 16. toukokuuta 2016 alkaen.

» 26 vuotta.

» Kotoisin Porvoosta.

» Valmistunut tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta 2014.

» Toiminut OYY:n hallituksen koulutuspoliittisena vastaavana ja varapuheenjohtajana vuonna 2012.

» Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksessa vastuualueena koulutuspolitiikka vuonna 2013.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Muusa Jyrkinen koulutuspoliittisen asiantuntijan opintovapaan sijaiseksi

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittisen asiantuntijan opintovapaan sijaiseksi on valittu kasvatustieteen kandidaatti Muusa Jyrkinen. Hallitus teki päätöksen kokouksessaan maanantaina 16. toukokuuta. ”Jyrkisen vahvuuksia olivat vankka substanssiosaaminen sekä hänen jo valmiiksi kattavat verkostonsa koulutuspoliittisella kentällä. Lopullisesti hallituksen vakuutti hänen tarmokas luonteensa”, OYY:n hallituksen puheenjohtaja Kati Hannila kertoo. “Odotan innolla töiden alkamista! Syksystä tulee haastava, mutta varmasti […]

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) koulutuspoliittisen asiantuntijan opintovapaan sijaiseksi on valittu kasvatustieteen kandidaatti Muusa Jyrkinen. Hallitus teki päätöksen kokouksessaan maanantaina 16. toukokuuta.

”Jyrkisen vahvuuksia olivat vankka substanssiosaaminen sekä hänen jo valmiiksi kattavat verkostonsa koulutuspoliittisella kentällä. Lopullisesti hallituksen vakuutti hänen tarmokas luonteensa”, OYY:n hallituksen puheenjohtaja Kati Hannila kertoo.

“Odotan innolla töiden alkamista! Syksystä tulee haastava, mutta varmasti siitä selvitään yhdessä. Olen onnellinen, että pääsen näin vaikuttamaan syvällisemmin opiskelijan hyvään elämään, sillä opiskelijavaikuttaminen on ollut pitkään lähellä sydäntäni”, Jyrkinen iloitsee.

Jyrkinen perehtyy tulevaan tehtäväänsä kesäkuussa ja aloittaa varsinaisen työn elokuun alussa. Opintovapaan sijaisuus kestää vuoden loppuun asti.

Koulutuspoliittisen asiantuntijan tehtäviin kuuluu muun muassa ylioppilaskunnan koulutuspoliittisen linjan valmistelu, jäsenten neuvonta opiskelijan oikeusturvaa koskevissa asioissa sekä toimiminen asiantuntijaroolissa yliopiston erilaisissa työryhmissä. Työhön sisältyy kattavasti korkeakoulupolitiikan eri osa-alueita aina korkeakouluverkon rakenteesta yliopiston rahoitukseen ja opetuksen kehittämiseen.