Tekijä: Iida Putkonen

Aika moni meistä on kuullut jossakin yhteydessä heiton, mihin sitä hiekkaa voi kaataa tai hiertääkö se hiekka? Kenelle nämä kysymykset osoitetaan? Vastaus on aika selvä: hankalille ämmille. Mikä sitten on hankala ämmä ja onko meillä työyhteisöissämme tarkasteltavaa muun muassa sukupuolittuneiden käsitteiden ja mielikuvien kanssa?

Jokaisella on elämän varrella useita erilaisia yhteisöjä, joista etsimme paikkaamme. Jokaisessa kaveriporukassa, järjestössä ja työpaikassa on oma toimintakulttuurinsa ja omat haasteensa.  Jokainen yhteisön toimija tuo yhteisöön samalla myös oman persoonansa ja näin jokaiseen yhteisöön rakentuu oma dynamiikkansa.

Helpoin osa kaatuu niille, joita voi sanoa yhteisöjen hyviksi jätkiksi. Hyvä jätkähän voi toki olla myös nainen – silloin kun hän ei ole hankala ämmä. Hyvä jätkä myötäilee ja naureskelee. Hyvä jätkä tuo yhteisöön huumoria ja hyvää fiilistä, mikä on aivan oikein. Hyvä jätkä ei aina saa kaikkea valmiiksi, mutta sen voi aivan hyvin painaa villaisella, koska onhan hän kuitenkin hyvä jätkä. Hyvä jätkä ei aina ole aivan perillä numeroista ja asioiden taustoista, mutta se hänelle anteeksi annettakoon.

Hyvät jätkät ovat kivoja työkavereita, mutta sanoisin että työyhteisö tarvitsee eteenpäin päästäkseen muitakin tekijöitä, haastajia. Tyyppejä, jotka uskaltautuvat haastamaan ja nostavat kissan pöydälle. Miehistä usein sanotaan, että tällainen mies on jämpti. Mies on päättäväinen ja vahva, mies omaa johtajan ja yritteliäi-syyden asennetta, kun hän rohkeasti luotsaa laivaa eteenpäin.

Usein vahvat mielipiteet ja tekijäasenteen omaavasta naisesta taas saa kuulla hitto kuinka hankala ämmä tai vastaavasti mikä tuotakin vaivaa, taitaa olla menkat tulossa, taitaa hiekka hiertää. Aika usein naiset kohtaavat myös sitä, ettei heidän sanomaansa asiaan niinkään ole tartuttu vaan siihen, kuinka he sen sanovat. Sisällön tulisi olla merkityksellisempää kuin äänenpainon.

Se, että nainen nostaa kissan pöydälle ja haluaa esimerkiksi kehittää jotain aikansa elähtänyttä toimintatapaa tarkoittaakin sitä, että hän vain haluaa olla hankala. Nainen tekee tämän siis ainoastaan ilkeyttään. Nainen koetaan uhaksi tai jopa pelottavaksi.

On tärkeää, ettei ketään yhteisössä pelätä. Uskallan väittää, että harva skarppi nainen tahtoo olla pelottava tai dominoiva, päinvastoin. Väitän, että suurimmalla osalla taka-ajatuksena on nimenomaan yhteisön hyvä. Nämä tyypit eivät nimittäin halua tyytyä siihen, että ongelmia aktiivisesti lakaistaan maton alle. He eivät hyväksy sitä, että huoneen keskellä on vaaleanpunainen elefantti, muttei kukaan halua huomata sitä. He haluavat, että yhteisössä keskustellaan vaikeistakin asioista ja yhdessä viedään asioita eteenpäin. He haluavat haastaa, mutta rakentavalla tavalla. Haastaessaan he tekevät kehitysesityksiä. Skarppina haastajana oleminen kun ei ole synonyymi kiusaajalle tai ilkeälle työkaverille. Skarpit tyypit myös tsemppaavat ja kannustavat kavereitaan. Ei nimittäin liene salaisuus, että monen menestyneen tyypin takaa löytyy joku, joka on antanut sen lempeän mutta tarpeeksi jämäkän töytäisyn eteenpäin.

Jos hankalana ämmänä oleminen tarkoittaa päämäärätietoisuutta, kykyä haastaa olemassa olevia käytänteitä ja rohkeutta nostaa asioita keskusteluun, aion ehdottomasti olla sitä jatkossakin. Ja te muut hankalat ämmät ja äijät: älkää lopettako. Se ei ole hiekka mikä hiertää, vaan vanhat rakenteet, jotka muuttuvat vain niitä muuttamalla. Ollaan yhdessä se muutos.