Linnanmaan kampuksen uudet ravintolat – parempaako kuin Uniresta? (VIDEO)

Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella vaihtui vuodenvaihteessa ravintoloitsija. Entinen ravintoloitsija Uniresta vaihtui Fazer Amicaan ja samalla ravintoloiden nimet muuttuivat. Toimittajamme Laura selvitti, mitä mieltä opiskelijat ovat uusista ravintoloista. Onko ruoka hyvää?

TEKSTI Laura Tauriainen

KUVAT Laura Tauriainen

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

OYY:n pääsihteeriksi haki kahdeksan henkilöä

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteeriksi hakivat Sami Kallio, Janika Koistinen, Aino-Kaisa Manninen, Aleksi Nikula, Teemu Palkki, Kim Rantala, Sampo Rissanen ja Joakim Tervonen. OYY:n rekrytointityöryhmä päätti kutsua haastateltaviksi Janika Koistisen, Sampo Rissasen, Kim Rantalan ja Aino-Kaisa Mannisen. Kaikki haastatteluun kutsutut ovat Oulun yliopiston alumneja lukuun ottamatta Rissasta, joka edelleen opiskelee Oulun yliopistossa. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan […]

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteeriksi hakivat Sami Kallio, Janika Koistinen, Aino-Kaisa Manninen, Aleksi Nikula, Teemu Palkki, Kim Rantala, Sampo Rissanen ja Joakim Tervonen.

OYY:n rekrytointityöryhmä päätti kutsua haastateltaviksi Janika Koistisen, Sampo Rissasen, Kim Rantalan ja Aino-Kaisa Mannisen. Kaikki haastatteluun kutsutut ovat Oulun yliopiston alumneja lukuun ottamatta Rissasta, joka edelleen opiskelee Oulun yliopistossa.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerin valitsee edustajisto. Pääsihteeri valitaan edustajiston kokouksessa tiistaina 3. toukokuuta.

Nykyinen pääsihteeri Eero Manninen siirtyy toukokuun alussa Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) pääsihteeriksi.

Viikon 16 tutkijatapaaminen: Elinympäristöt vaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen

Usein kaupunkeja suunnitellaan helposti liikuttavaksi autoilijoille, ja ihmisten liikkuminen on toissijaista. Yksi keskeisimpiä edellytyksiä hyvän kaupunkiympäristön luomiselle on, että ihmiset voivat kävellä ja pyöräillä vaivattomasti.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Mitä tutkit väitöskirjassasi, terveystieteiden tohtorikoulutettava Mikko Kärmeniemi?

Otsikko on: ”Maantieteellisten tekijöiden yhteys fyysiseen aktiivisuuteen Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa”. Käytännössä tarkoituksena on tarkastella, miten elinympäristö ja muuttaminen erilaisten elinympäristöjen välillä vaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen. Aihepiiri sijoittuu kaupunkisuunnittelun ja arkiliikunnan edistämisen välimaastoon, eli miten kaupunkeja voidaan paremmin suunnitella tukemaan aktiivisia liikkumismuotoja.

Miten tutkit maantieteellisen asuinympäristön vaikutuksia? Entä millainen on tutkittava aineisto?

Aineistona on Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966, mikä koostuu kaikista kyseisenä vuonna silloisissa Oulun ja Lapin lääneissä syntyneistä ihmisistä. Kohorttia on seurattu syntymästä asti. Tarkoituksena on tunnistaa ne asuinympäristön maantieteelliset tekijät, jotka ovat yhteydessä aktiivisuuteen, ja hyödyntää näitä tekijöitä kohorttiaineiston tarkasteluun.

Millä tavalla fyysinen aktiivisuus on sidoksissa asuinympäristöön?

Aluksi on hyvä tehdä pieni rajanveto vapaa-ajan liikunnan ja arkiliikunnan välille. Perinteisesti liikunnan edistäminen on keskittynyt nimenomaan vapaa-ajan liikuntaharrastusten edistämiseen erilaisilla rajalliseen määrään yksilöitä kohdistuvilla ohjelmilla. Väestötasolla liikuntaharrastusten avulla on vaikea saada jokaista liikkumaan riittävä määrä. Kaikilla pienillä tavoilla, teoilla ja tottumuksilla on suuri merkitys, kuten käyttääkö portaita vai hissiä ja onko työtuoli paras kaverisi. Olennaista olisi pyrkiä tekemään fyysisestä aktiivisuudesta osa jokapäiväistä elämää, ja tässä kohtaa rakennetun ympäristön rooli korostuu.

Miten fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä kaupunkiympäristöissä?

Monipuolinen asuinympäristö, missä asuminen, työpaikat ja palvelut ovat lähellä toisiaan kannustavat valitsemaan aktiivisen liikkumismuodon, minkä pitäisi olla se helpoin, nopein ja mukavin vaihtoehto. Julkisen liikenteen toimivuus ja kävely- ja pyöräilyreittien esteettiset ja laadulliset tekijät edistävät myös asiaa.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 16 tiedejulkaisu: Suostutteleva mobiiliteknologia motivoi liikkumiseen

Mietitkö koskaan, miten mukava ja helppo olisi lähteä lenkille, mutta kaveri puuttuu? Nykyajan suostuttelevat mobiilisovellukset voivat ratkaista tällaiset pulmat tulevaisuudessa.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Internet ja teknologia yleensä vaikuttavat ihmisten ajatteluun ja käyttäytymiseen, halusimme sitä tai emme, tietää Oulun yliopiston tietojärjestelmätieteen professori Harri Oinas-Kukkonen. Oinas-Kukkonen on tutkinut jo kolmentoista vuoden ajan käyttäjiä suostuttelevien tietojärjestelmien käyttöä, ja etenkin käyttäjien käyttäytymistä verkossa. Oinas-Kukkonen on tutkinut älypuhelimiin ladattavien suostuttelevien liikuntasovellusten edistämistä fyysiseen aktiivisuuteen yhdessä australialaisten tutkijoiden, Khin Than Winin, John Matthewsin ja Mark Freemanin kanssa.

Ryhmä tutki suostuttelevien mobiilisovellusten fyysisen aktiivisuuden edistämistä aihetta käsittelevien artikkelien pohjalta, joita löytyi tutkittavaksi 20 kappaletta. Artikkeleista selvisi, että mobiilisovellukset ovat jaoteltavissa perustehtävää tukeviin, vuorovaikutusta ja luotettavuutta tukeviin sekä sosiaalista tukea tarjoaviin sovelluksiin. Merkittävin aukko artikkelien tutkimuksessa on systeemin luotettavuuden tukemisen puuttuminen suurimmasta osasta mobiilisovelluksia. Vaikka systeemin luotettavuuden tukeminen on yksi tärkeimpiä tekijöitä mobiilisovelluksissa, sitä ei juuri käytetä.

”Sovellusalue ja mahdolliset vaikutuskeinot pitää tuntea hyvin, ja sitten luoda sopiva resepti, joka hyödyttää käyttäjiä.”

Nyt tehdyn analyysin mukaan mobiilisovellusten kehittäjien kannattaa jatkaa suostuttelevien periaatteiden sisällyttämistä terveyssovelluksiin. Informaatiojärjestelmien avulla käyttäjät voivat osallistua enemmän oman terveydenhoidon hallitsemiseen.

”Tutkimustulosta on mahdollista hyödyntää terveyteen liittyvien mobiilisovellusten ja terveyssovellusten kehittämiseen. Myös loppukäyttäjä tulee ottaa huomioon sovelluksia kehitettäessä. Aiheessa riittää tutkittavaa myös muun kuin liikunnan tai terveyden kannalta”, Oinas-Kukkonen päättää.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Medical Systems.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Ei ennustamista vaan ennakointia

Tulevaisuudentutkimus kuulostaa monen korvaan huuhaalta, mutta on jo osa vallan rakenteita.

TEKSTI Marko Pinola

KUVAT Marko Pinola

Kristallipallosta ennustamista, pieneläinten sisälmyksistä tulevan tulkitsemista ja kryptisten nelisäkeiden laatimista – vai heikkojen signaalien etsimistä, Delfoi-menetelmän käyttöä ja polkuriippuvuuksien tunnistamista?

Vastaavanlaiset stereotypiat sekä oikean elämän käyvät menetelmät ovat tuttuja monelle tulevaisuudentutkimuksen tieteenalaa opiskelevalle ja työkseen tekevälle. Ennakkoluulot ovat kuitenkin perusteltuja, sillä tulevaisuudentutkimus on astunut tieteenalojen varsinaiseen kirjoon vasta Kylmän sodan aikaan. Verrattain nuoresta akateemisesta taipaleestaan huolimatta tulevaisuudentutkimus sisältää kuitenkin elementtejä, jotka ovat olleet läsnä niin kauan, kuin ihminen on tallustellut maan päällä ja miettinyt, mitä huominen tuo tullessaan.

Yksi tällainen elementti on tulevaisuusorientoitunut ajattelu, joka on hyvin arkista toimintaa ja samaan aikaan tieteellisen tulevaisuudentutkimuksen tavoitteellista ydintä. Oulun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen sivuainekokonaisuutta järjestävä yliopistonlehtori Erkki Urpilainen antaa tulevaisuusorientoituneesta ajattelusta yksinkertaisen esimerkin.

”Ei se periaatteessa sen kummempaa ole, kuin että meillä on suunnitelma A ja varalla suunnitelma B. Eli varaudutaan erilaisiin mahdollisiin tulevaisuuksiin. Eräs tyypillisin stereotypia onkin, että tulevaisuudentutkimuksessa pyritään ennustamaan tulevaa, kun se oikeasti on nimenomaan vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kartoittamista ja esille tuomista.”

Esimerkkiä edellä mainitun kaltaisesta tulevaisuusajattelusta ei Urpilaisen mukaan tarvitse etsiä kaukaa. Jo pikaisen silmäyksen perusteella voi nähdä, että esimerkiksi Oulun kaupunki harrastaa tavoitteellista ja suunnitelmallista tulevaisuusajattelua Kaupunkistrategia Oulu 2020 -strategiassaan.

”Tulevaisuusajattelu on jo vakiintunut osa yhteiskuntaa vastaavanlaisine strategiatöineen. Myös koulutuksen näkökulmasta tulevaisuudentutkimus on vakiinnuttanut asemansa, sillä Turun yliopistosta löytyy tulevaisuudentutkimuksen professuuri”, Urpilainen toteaa.

Suomi tulevaisuusajattelun etunenässä

Vaikka tulevaisuusorientoitunut ajattelu on osa päätöksentekoa ja tulevaisuudentutkimus korkeakoulumaailmaa, pitäisi tulevaan varautuvaa ajattelua Urpilaisen mukaan ehdottomasti lisätä myös alemmilla kouluasteilla.

”Tulevaisuudentutkimusta ei tarvitse mielestäni lisätä alemmilla koulutusasteille omana oppiaineenaan, mutta olisi hyvä, jos tulevaisuusajattelua sivuttaisiin muiden oppiaineiden yhteydessä.”

Tulevaisuusajattelun lisäämisen kannalla on myös Turussa toimivan Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian projektipäällikkö Hanna-Kaisa Aalto.

”Ehdottomasti hyötypuolella oltaisiin. Tulevaisuusajattelu voisi esimerkiksi auttaa nuorta tiedostamaan ei- tyypilliset uravaihtoehdot opiskelupaikkaa etsiessään.”

Tulevaisuusajattelun lisääminen koulumaailmassa olisi itsessään jo varautumista, sillä kehitys ajaa kutakin yhteiskunnan osa-aluetta väistämättä kohti monimutkaistuvaa maailmaa, jossa varasuunnitelmia on hyvä olla taskussa.

”Luontainen kehitys haastaa myös koulutusohjelmat painottamaan tulevaisuusosaamista tarjonnassaan, Aalto tuumaa.

Parannettavaa löytyy siis aina, mutta siitä huolimatta Suomi on tulevaisuusajattelun kärkimaita. Edellä mainittu professuuri, tulevaisuudentutkimuksen maisteriohjelma sekä eduskunnassa vaikuttava tulevaisuusvaliokunta kielivät kaikki siitä, että tulevaisuus on jo keskuudessamme.

”Suomalaisen tulevaisuusajattelun parlamentaarinen ulottuvuus on ainutlaatuinen koko maailmassa. Teemme myös kansainvälistä tulevaisuusorientoitunutta yhteistyötä esimerkiksi Millenium-projektissa Helsingin noodimme kautta. Näillä näkymin tulevaisuudentutkimus ei niukoista resursseista huolimatta sekään ole poistumassa yliopistomaailmasta, Aalto iloitsee.

Tulevaisuusajattelusta hyötyä työelämässä

Oululainen Tomme Vidnäs muistelee lämpimästi vuotta 2012, jolloin hän sai valmiiksi tulevaisuusorientoituneen pro gradunsa tietojenkäsittelytieteiden tiedekunnassa. Työssään Vidnäs tutki pelinkehityksen tulevaisuutta aina 20 vuoden päähän. Tutkimuksen työkaluna Vidnäs käytti tulevaisuudentutkimuksen yhtä ehkä tunnetuinta menetelmää, Delfoita.

”Delfoi sopii mielestäni moneen muuhunkin paikkaan, kuin tulevaisuusorientoituneeseen työhön. Menetelmä voisi toimia vaikkapa vaatimusmääritelmiä laatiessa täällä ohjelmistopuolella.”

Vidnäsin tulevaisuusosaaminen huomattiin työhaastattelussa paikallisessa oululaisessa mobiiliteknologiaan keskittyneessä ohjelmistoalan yrityksessä.

”Työnantaja oli utelias tulevaisuusajattelua kohtaan, aivan niin kuin minä olin aikanaan bongatessani tulevaisuudentutkimuksen sivuainekokonaisuuden yliopiston humanistisen puolen ilmoitustaululta.”

Vidnäs kertoo, että hänellä ei ole antaa konkreettisia esimerkkejä tulevaisuudentutkimuksen metodologian käyttämisestä työelämässä, mutta ajattelun tasolla tuleva on hyvin usein hänen mielessä.

”Työssäni ajattelin usein kaikkia mahdollisia skenaarioita. Esimerkiksi projektiluonteisessa työssä tällainen skenaarioajattelu on auttanut minua paljon.”

Vidnäs mieltyi tulevaisuudentutkimuksen tieteenalaan niin paljon, että paljastaa haaveilevansa tutkimuksen jatkamisesta.

”Pidin todella paljon tulevaisuudentutkimuksen keskustelevasta ilmapiiristä sekä tavoitteesta tehdä maailma paremmaksi. Sitä paitsi, jos niinkin mahdotonta asiaa kuin tulevaisuutta voidaan tutkia, eikö tällöin voida tutkia aivan kaikkea?”

 

Tulevaisuudentutkimus tieteenalana

» Tulevaisuudentutkimus tuo yksinkertaistettuna esille, mikä tulevaisuudessa on mahdollista, todennäköistä, toivottavaa tai ei-toivottavaa.

» Tiedonalana tulevaisuudentutkimus on poikkitieteellistä ja tavoitteellista.

» Tulevaisuudentutkimuksen yksi tunnetuimmista tutkimusmetodeista on delfoi-menetelmä, jossa tulevaisuuden näkymät pyritään tuomaan esiin tutkittavan kohteen asiantuntijoille lähetettävillä kyselylomakkeilla.

» Delfoi-menetelmä on lähellä laadullista kyselytutkimusta.

» Tulevaisuudentutkimusta voi opiskella Helsingin, Itä-Suomen, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa, Lappeenrannan ja Tampereen teknillisissä yliopistoissa, Aalto-yliopistossa sekä Åbo Akademissa.

Marko Pinola

Tiedeviestinnän opiskelija, joka on kateellinen Brian Maylle hänen astrofysiikan tohtoriudesta sekä kitaransoittotaidoista.

Lue lisää:

Viikon 15 tiedejulkaisu: Virtuaalisia jalankulkijoita Oulusta

Urbaanien väkijoukkojen liikkeet kiinnostavat kaupunkisuunnittelijoita ja yrityksiä. Oulun yliopistossa luotiin malli, joka jäljittää jalankulkijoiden etenemistä kaupunkiympäristössä. Dataa mallin pohjalle ammennettiin panOULU-verkosta.

TEKSTI Hanna Talikka

KUVAT Hanna Talikka

Kaupungeissa käyttämämme reitit ja tapamme liikkua kiinnostavat monia. Jokapaikan tietotekniikan tutkimusryhmässä työskentelevä tutkijatohtori Matti Pouke kehitti tutkimuksessaan POI-pisteitä hyödyntävän mallin, jonka avulla voidaan havainnoida jalankulkijoiden liikkeitä.

POI tarkoittaa kartalla tiettyä sijaintia, jota kuvataan pisteellä. Tällaisia pisteitä käytetään monissa gps-sovelluksissa ja esimerkiksi OpenStreetMap-palvelussa. OpenStreetMap-palvelun karttoihin yksittäiset käyttäjät vapaaehtoisesti merkitsevät tietoa kaupunkien palveluista ja yrityksistä. Näitä tietoja Pouke käytti myös tutkimuksessaan.

Ennen POI-pisteiden hyödyntämistä oli kuitenkin saatava yksityiskohtaisempaa tietoa jalankulkijoiden liikkeistä. Tyypillisesti jalankulkijoiden etenemistä on vaikea tutkia, koska tutkimiseen tarvitaan paljon työläästi kehitettävää dataa. Pouke ja hänen tutkijakollegansa löysivät ratkaisun tutkimusdataongelmaan Oulusta.

”Oulussa erityistä ja mielenkiintoista on panOULU. On erittäin harvinaista, että ydinkaupunkialueelta löytyy näin tiheä ja koko keskustan kattava wifi-verkko. Se mahdollisti nopeamman ja helpomman datakeruun”, Pouke kertoo.

Tietoa kerättiin käyttäjien liikkeistä wifi-verkon tukiasemien välillä. Tuloksena syntyi tunnin tarkkuudelta dataa. Tilastollisten tietojen pohjalta Pouke teki virtuaalisen simulaation jalankulkijoista. Kartalla etenevien pienten vihreiden ukkeleiden luomiseen Pouke käytti samaa menetelmää, jota käytetään 3D-virtuaaliympäristöissä. Tämän jälkeen Oulun jalankulkijoita koskevaa tietoa käytettiin yleisemmän mallin kehittämiseen.

”Koska Oulu on ainutlaatuinen, halusimme tehdä tämän simulaation pohjalta POI-pisteitä käyttävän mallin, jota voitaisiin soveltaa myös muissa kaupungeissa”, Pouke korostaa.

Tutkijan mukaan ydinkaupungin ihmisten liikkuvuus kiinnostaa monia tahoja. Kaupunkien toimijat hyötyvät tiedoista suunnitellessaan palveluita ja joukkoliikennettä. Yrityksiä kiinnostaa ennen kaikkea näkyvyys, sillä liiketilojen arvoa määrittävät niiden ohi kulkevat ihmiset. Pouken tutkimuksessa otettiin erityisesti huomioon vuorokaudenaika. Koska eri ihmisjoukot käyttävät eri kaupunginosia eri aikoina, on liikkumisesta saatavaa tietoa mahdollista hyödyntää myös turvallisuuden näkökulmasta.

Kaikista vähintäänkin keskikokoisista kaupungeista löytyy karttoja, jotka käyttävät POI-pisteitä. Pisteitä käyttävän mallin avulla saadaan nopeasti yleiskatsaus jalankulkijoiden reiteistä. Näin Oulun ainutlaatuisuus saadaan hyödynnetyksi myös muualla.

Tutkimuksen julkaisi Computers, Environment and Urban Systems.

Hanna Talikka

Tiedeviestinnän opiskelija, joka käyttää historiankirjoja self help -oppaina ja haluaa oppia joka päivä jotain uutta. Instagram: @hannnamar.

Lue lisää: