Viikon 15 tutkijatapaaminen: Lasten kaverisuhteissa pelataan vahingoittavaa valtapeliä

Yksi valitaan aina hipaksi ja toiselle annetaan leikeissä ne huonoimmat lelut. Lasten kaverisuhteissa tapahtuva vallankäyttö pysyy usein piilossa kasvattajilta. Tuija Huukin tutkimus pyrkii puuttumaan tilanteeseen ennen kuin arkinen vahingoittaminen syvenee kiusaamiseksi.

TEKSTI Hanna Talikka

KUVAT Hanna Talikka

Mitä tutkit nais- ja sukupuolentutkimuksen yksikössä, Suomen Akatemian tutkijatohtori Tuija Huuki?

Tutkin mitkä voimat ovat vaikuttamassa siihen, mitä lapsille heidän kaverikulttuureissaan tapahtuu, ja miten valta alkaa niissä kehittyä.

Olet aikaisemmin toiminut luokanopettajana ja erityisopettajana. Vaikuttiko kokemuksesi opettajana tutkimusaiheesi muotoutumiseen?

Koulumaailmassa huomasin, että joillakin oppilailla oli paljon valtaa suhteessa luokkatovereihinsa. Kyse oli hyvin pienistä ja huomaamattomista vallan teoista ja eleistä, jotka määrittivät oppilaiden kaverisuhteita.

Nuorena opettajana oivalsin, että tässä on sellainen paikka, jota en oikein ymmärrä. Kiusaamiseen liittyvät teoriat ja tutkimukset eivät pystyneet vastaamaan siihen, mitä oppilaiden välillä tapahtui. Tutkijana minulla on mahdollisuus etsiä välineitä ymmärtää lasten kaverisuhteiden valtamekanismeja.

Mitä vallan mekanismit lasten välillä oikein tarkoittavat?

Lasten arjen tasolla kyse on suosittujen ja ei-suosittujen lasten välillä tapahtuvista teoista. Esimerkiksi hippaleikissä jatkuvasti joku suostutellaan hipaksi tai joku saa aina huonoimmat lelut. Ei-suosituilta lapsilta voidaan vaatia palveluksia tai heitä huijataan. He joutuvat usein suosittujen lasten keskinäisen valtapelin pelinappuloiksi.

Ei-suositut lapset ovat useimmiten sellaisia, jotka eivät täytä sosiaalisesti hyväksytyn tyttöyden tai poikuuden tunnusmerkkejä. ”Oikeanlaisen” tyttöyden ja poikuuden tavoittelu määrittää lasten toimintakulttuuria jo varhain. Liian poikamaisesti pukeutuva tyttö tai tunteensa näyttävä poika joutuu helpommin ei-suosittujen lokeroon.

Tutkimuksesi on keskittynyt 6–8-vuotiaisiin lapsiin. Miten sen ikäisten lasten välisiä suhteita tutkitaan käytännössä?

Lasten parissa tehdään etnografista tutkimusta, eli eletään arkea lasten kanssa. Kentällä tarkkaillaan, jututetaan ja kehitetään esimerkiksi erilaisia pelejä. Pyrkimys on, että lapset voivat monin erin tavoin käsitellä heidän arkensa tyypillisiä ja epätyypillisiä tapahtumia. Kentällä suurena apuna on videokamera, jolla saadaan tallennettua liikettä, intensiteettejä, eleitä ja ilmeitä.

Mitä toivot saavuttavasi tutkimuksellasi?

Oppilaiden ja lasten arjessa kiusaamisen käsite on liian kapea. Haluan tutkimuksellani antaa kasvattajille välineitä tunnistaa ja puuttua lasten kaverisuhteissa tapahtuvaan vahingoittamiseen mahdollisimman varhain.

Hanna Talikka

Tiedeviestinnän opiskelija, joka käyttää historiankirjoja self help -oppaina ja haluaa oppia joka päivä jotain uutta. Instagram: @hannnamar.

Lue lisää:

Oulun yliopiston hakijamäärä laski

Oulun yliopistoon haki korkeakoulujen tämän kevään yhteishaussa yhteensä 9594 hakijaa. Määrä on edellisvuotta hieman pienempi, sillä keväällä 2015 hakijoita oli 10 178. Haettavia aloituspaikkoja oli 1860, joten opiskelupaikan tulee samaan tänä vuonna noin joka viides Oulun yliopistoon hakeneista. Hakeneista ensimmäistä kertaa korkeakoulupaikkaa hakevia oli 4856. Todennäköisimmin opiskelupaikan saavista yhä useampi onkin ensimmäistä kertaa korkeakoulupaikkaa hakeva. Korkeakoulujen tuli varata tänä […]

Oulun yliopistoon haki korkeakoulujen tämän kevään yhteishaussa yhteensä 9594 hakijaa. Määrä on edellisvuotta hieman pienempi, sillä keväällä 2015 hakijoita oli 10 178. Haettavia aloituspaikkoja oli 1860, joten opiskelupaikan tulee samaan tänä vuonna noin joka viides Oulun yliopistoon hakeneista.

Hakeneista ensimmäistä kertaa korkeakoulupaikkaa hakevia oli 4856. Todennäköisimmin opiskelupaikan saavista yhä useampi onkin ensimmäistä kertaa korkeakoulupaikkaa hakeva. Korkeakoulujen tuli varata tänä keväänä ensimmäistä kertaa heille oma kiintiö aloituspaikoista. Oulun yliopiston eri aloituspaikoista keskimäärin yli 60 prosenttia on varattu ensimmäistä kertaa korkeakouluun hakeville.

Hakukohteista suosituimpia Oulun yliopistossa olivat viime vuosien tapaan luokanopettajan, lääketieteen ja kauppatieteiden tutkinto-ohjelmat.

Ammattikorkekoulusta yliopistoon

Opiskelijaroolit-juttusarjassamme esittelemme erilaisia rooleja, joita opiskelijoillamme Oulun yliopistossa on. Viimeisessä jutussa esittelemme ammattikorkeakoulusta yliopistoon jatkaneen informaatiotutkimuksen maisteriopiskelija Hanne Uusitalon.

TEKSTI Laura Tauriainen

KUVAT Laura Tauriainen

Hanne Uusitalo opiskelee neljättä tutkintoaan, mikä on yllättänyt hänet itsensäkin. Peruskoulun jälkeen kun tuntui, ettei hän halua opiskella pitkään, vaan ampaista mahdollisimman pian työelämään. Nyt hän opiskelee Oulun yliopistossa informaatiotutkimuksen maisteriohjelmassa.

”Tuli tehtyä vähän hutitutkintoja. Siinä vaiheessa opiskelu alkoi todella kiinnostaa, kun tajusin, ettei sitä tehdä opettajaa, vaan itseä varten”, aiemmin hiusalaa ja audiovisuaalista viestintää opiskellut Uusitalo sanoo.

Vasta ammattikorkeakoulussa kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomiksi opiskellessaan Uusitalo alkoi tosissaan miettiä mahdollisesti jatkavansa joku päivä yliopistoon. Valmistumisensa jälkeen hän teki lyhyitä työpätkiä kirjastoalalla, mutta vakituista työsuhdetta ei tullut vastaan.

”Vastavalmistuneena ajattelin, etten opiskele enää ikinä, mutta äkkiä se opiskeluinto löytyi uudelleen. Päätin, että jos en saa oman alan töitä, haen yliopistoon jatkamaan kirjastoalan opintoja.”

Uusitalon tavoitteena oli parantaa ja laajentaa työllistymismahdollisuuksiaan. Nykyään monissa kirjastoalan tehtävissä vähimmäisvaatimuksena on korkeakoulututkinto. Uusitalon vuosikurssilla on paljon tuttuja ammattikorkeakoulusta, sillä monella on ollut halu syventää osaamistaan yliopistossa.

”Kaikki vähimmäisvaatimuksen jälkeen on plussaa,” hän toteaa.

Erillisvalinnassa maisteriohjelmaan

Yliopistoon voi hakeutua monta tietä. Uusitalo haki Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen maisteriohjelmaan erillisvalinnassa, jolloin hänen aiempi ammattikorkeakoulututkintonsa samasta pääaineesta riitti hakuperusteeksi.

”Minulla ei ollut pääsykoetta tai haastattelua. Lähetin vain todistukset ja sitten odotin, pääsinkö sisään. Jouduin aika pitkään jännittämään, mutta kun pääsin, olin tosi innostunut”, Uusitalo muistelee.

Uusitalon mielestä suurin ero ammattikorkeakoulun ja yliopisto-opiskelun välillä on itsenäisyys. Yliopistossa omista opinnoista pitää ottaa enemmän vastuuta, mutta vapautta valita on myös enemmän.

”Kyllähän siellä ammattikorkeassa mentiin oman porukan kanssa parijonossa ja käsikädessä luennolta toiselle. Yliopistossa jokaisella on vähän eri opintoja. Kursseilla ei juurikaan vaadita läsnäoloa ja kirjatenttejä on paljon”, Uusitalo luettelee.

Ammattikorkeakouluopiskelu on Uusitalon mukaan koulumaisemaa ja käytännönläheisempää. Siksi hän kokeekin ammattikorkeakoulutaustastaan olevan hyötyä nykyisissä opinnoissaan.

”Ainakin näissä informaatiotutkimuksen opinnoissa osaa joitain juttuja miettiä kirjastotyön käytännön kannalta ihan eri tavalla. Koska minulla on jo työkokemusta, olen valmiiksi miettinyt mikä minua itseäni kiinnostaa. Täällä pitää vaan potkia itseään enemmän, kuin ei ole sellaista kiinteää marssijärjestystä.”

Kohti tieteellisempää opiskelua

Yliopisto-opiskelu poikkeaa käytännönläheisestä ammattikorkeakouluopiskelusta myös tieteellisyydellään. Uusitalon koulutus on aiempaa laajempi, eivätkä kaikki opintojaksot liity välttämättä kirjastoalaan.

”Olen joutunut opettelemaan kokonaan uuden tyylin opiskella. Alussa oli hämmentävää, kun kaikki infotilaisuudet tuntuivat koskevan muita kuin maisteriopiskelijoita. Oman oppiaineen opettajalta sain paljon apua”, kertoo Uusitalo.

Yliopistossa on Uusitalon mukaan myös enemmän opiskelijatoimintaa, kuin ammattikorkeakoulussa. Ainejärjestöt ovat aktiivisia ja järjestävät paljon juhlia ja muita tapahtumia.

”Oma asenne opiskelijatoimintaa kohtaan on muuttunut. Olen yrittänyt aktivoitua enemmän ja olen mukana ainejärjestöni hallituksessa.”

Uusitalon tavoitteena on valmistua kahden vuoden sisällä. Hän on edelleen kiinnostunut kirjastotyöstä, joka on ollut hänen unelma-ammattinsa jo lapsesta saakka.

”Mutta olen avoin myös kaikille muille vaihtoehdoille. Tällä tutkinnolla voi tehdä paljon muutakin”, hän iloitsee.

Kevään yhteishaussa voimaan tulleen ensikertalaiskiintiön myötä yliopistoon pääsy vaikeutuu alaansa vaihtavilla tai ammattikorkeakoulusta jatkavilla. Lisäksi opintotukikuukaudet vähenevät ja opintoraha laskee elokuussa 2017, joten muita rahoitusratkaisuja voi joutua miettimään. Uusitalo kuitenkin kannustaa hakemaan ammattikorkeakoulun jälkeen yliopistoon, jos opiskelumotivaatiota vain löytyy ja se on muutoin mahdollista.

”Yliopistotutkinnon hyvä puoli on se, että sen myötä pystyy tekemään monenlaista”, Hanne Uusitalo toteaa.

Kuka?

Hanne Uusitalo

» 31-vuotias informaatiotutkimuksen maisteriopiskelija, sivuaineenaan viestintä.

» Asuu Oulun keskustassa ja on sinkku.

» Aiemmin opiskellut kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelmassa ammattikorkeakoulussa sekä audiovisuaalista viestintää ja hiusalaa.

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

Kansainvälisyyden edistäminen on jokaisen vastuulla

Oulun yliopiston strategian mukaan yliopistomme organisaatiokulttuurin tulee edistää kansainvälistymistä. Aito kansainvälisyys tarkoittaa kuitenkin sitä, että jokainen yliopistoyhteisössä sitoutuu siihen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kansainvälisyyttä pidetään jonakin ylimääräisenä ja työläänä osana yliopistoyhteisöä. Toki on paljon helpompaa esimerkiksi viestiä ainoastaan suomeksi, mutta silloin sulkee pois melkoisen osan tiedeyhteisömme jäseniä. Kansainvälisyyttä edistävän organisaatiokulttuurin eteen täytyy myös tehdä […]

Oulun yliopiston strategian mukaan yliopistomme organisaatiokulttuurin tulee edistää kansainvälistymistä. Aito kansainvälisyys tarkoittaa kuitenkin sitä, että jokainen yliopistoyhteisössä sitoutuu siihen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kansainvälisyyttä pidetään jonakin ylimääräisenä ja työläänä osana yliopistoyhteisöä. Toki on paljon helpompaa esimerkiksi viestiä ainoastaan suomeksi, mutta silloin sulkee pois melkoisen osan tiedeyhteisömme jäseniä.

Kansainvälisyyttä edistävän organisaatiokulttuurin eteen täytyy myös tehdä töitä: opettajien interkulttuurisia taitoja täytyy vahvistaa, suomalaisille ja kansainvälisille opiskelijoille tulee tarjota kohtaamispaikkoja, kansainvälisille opiskelijoille ja henkilökunnan jäsenille on tarjottava mahdollisuuksia vaikuttaa yliopistoon ja suomalaisille opiskelijoille täytyy aktiivisesti viestiä mahdollisuuksista lähteä vaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille. Kansainvälisyyttä edistävän kulttuurin täytyy läpäistä koko yliopistoyhteisö.

Suomella menee taloudellisesti huonosti, joten ratkaisuna näyttäisi olevan koulutuksen kansainvälisyydestä leikkaaminen. Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevilta tutkintoa suorittavilta opiskelijoilta peritään lukuvuosimaksua opiskelustaan syksystä 2017 alkaen. Tämän jälkeen korkeakoulut saavat haasteen: kuinka pysyä kansainvälisesti houkuttelevina jatkossakin? Yhteinen, kansallinen strategia tuon haasteen ratkaisemiseksi puuttuu.

Pohjoissuomalaiset kyllä tuntevat Oulun yliopiston, mutta todellisuudessa Pohjois-Suomi tyhjenee, ja yliopistollamme tulee olemaan vaikea rekrytoida uusia opiskelijoita. Tämäkin on haaste, johon on vastattava mahdollisimman pian. Yliopistollamme on uusi brändi ja ilme, jota tietysti tulee hyödyntää yliopiston tunnetuksi tekemisessä. Markkinointia nimittäin tulemme tarvitsemaan. Markkinointi ei kuitenkaan ratkaise kaikkea. Myös markkinoitavan tuotteen tulee olla kunnossa.

Ihmettelen hieman sellaista mentaliteettia, että koska yliopistoihin kohdistuu säästöjä, emme voi panostaa kansainvälisyyteen. Niin kuin se olisi jotain ylimääräistä kivaa, joka voidaan ihan hyvin jättää tekemättäkin. Tosiasiassa valtioiden rajat menettävät entisestään merkitystään, ja ihmisten tulisi olla yhä laajemmin verkottuneita. Yliopistoilla olisi tässä mahdollisuus olla tiennäyttäjinä. Voimmeko tehdä huippututkimusta ja olla ratkaisemassa globaaleja ongelmia ilman, että teemme kansainvälistä yhteistyötä? Joku viisas on sanonut: ”The world is a book where he who stays at home reads only one page.” Mielestäni tämä pätee myös yliopistomaailmassa.

Juuli Juntura

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kansainvälisten asioiden ja järjestöasioiden asiantuntija ja freelancer-kääntäjä. Twitter: @JuuliLouhi

Lue lisää:

OLO ry:n sääntömääräinen kokous

OLO ry:n sääntömääräinen kokous 12. huhtikuuta kello 16.15 OLO:n kopilla. Esityslista 1. Kokouksen avaaminen 2. Kokouksen laillisuudesta ja päätösvaltaisuudesta päättäminen (9§) 3. Todetaan läsnäolijat 4. Esityslistan hyväksyminen kokouksen työjärjestykseksi 5. Kokouksen toimihenkilöiden valinta 6. Sääntömuutosten hyväksyminen 7. Hyvän Olon lähettiläiden toimintasuunnitelman hyväksyminen 8. Muut esille tulevat asiat 9. Kokouksen päättäminen Tervetuloa paikalle!

OLO ry:n sääntömääräinen kokous 12. huhtikuuta kello 16.15 OLO:n kopilla.

Esityslista

1. Kokouksen avaaminen

2. Kokouksen laillisuudesta ja päätösvaltaisuudesta päättäminen (9§)

3. Todetaan läsnäolijat

4. Esityslistan hyväksyminen kokouksen työjärjestykseksi

5. Kokouksen toimihenkilöiden valinta

6. Sääntömuutosten hyväksyminen

7. Hyvän Olon lähettiläiden toimintasuunnitelman hyväksyminen

8. Muut esille tulevat asiat

9. Kokouksen päättäminen

Tervetuloa paikalle!

Viikon 14 tiedejulkaisu: Näin tehdään Qstock

Mihin kellonaikaan musiikin on loputtava? Kuka viestii ja kenelle, jos esiintyjän lento on myöhässä? Kuka buukkaa Cheekin? Tutkijat selvittivät millaista viestienvaihtoa musiikkifestivaali Qstockin kulissien takana tapahtuu, jotta Oulun Kuusisaaressa saadaan nauttia musiikista heinäkuisin.

TEKSTI Essi Oikarinen

KUVAT Essi Oikarinen

Puhelinsoittoja, sähköposteja, radiopuhelimia ja ryhmäviestejä. Oulun yliopiston tuotantotalouden yksikön tuore julkaisu analysoi Qstockin viestinnän hallintaa projektin eri vaiheissa. Tutkijatohtorit Virpi Turkulainen, Kirsi Aaltonen ja tohtorikoulutettava, yliopisto-opettaja Päivi Lohikoski hyppäsivät yritysorganisaatioiden tutkimuksesta sivupolulle Qstock-projektissaan.

”Festivaali tarjoaa hyvän kohteen viestinnän tutkimukseen, sillä projektit ovat tyypillisesti erittäin kompleksisia ja yhteistyötä vaativia. Mukana ovat yleisö, viranomaiset, media, alihankkijat, sponsorit, sisarfestivaalit, festivaaliorganisaatio, esiintyjät, ravintolat, kojumyyjät ja vapaaehtoisjärjestöt”, kolmikko luettelee.

Tutkijat haastattelivat festivaalin ydinhenkilöitä johtajasta turvallisuuspäällikköön. Projekti jakautuu syksyiseen suunnitteluvaiheeseen, keväiseen toimeenpanoon, itse tapahtumaan heinäkuussa ja palautteen keräämiseen elokuussa. Jokaisessa projektivaiheessa eri sidosryhmät korostuivat.

Syyniin päätyi muun muassa viestinnän henkilökohtaisuus. Mitä tärkeämpi peluri, sitä yksilöidympää viestintää se sai. Esimerkiksi suunnitteluvaiheessa artistien agentteja kohdeltiin kultahansikkain ja heihin pyrittiin muodostamaan henkilökohtaisia suhteita esiintyjäpäätöksiä tehtäessä. Festivaalin aikana agentteihin oltiin yhteydessä vain hätätapauksissa ja etusijalle nousi avainhenkilöiden saavutettavuus. Kaikkien organisaatiossa tuli tietää, keneen ottaa yhteyttä missäkin tilanteessa.

”Nykytutkimuksen mukaan on vielä epäselvää kuinka persoonatonta tai henkilökohtaista esimerkiksi some-viestintä on. Videot, viestit ja kuvat voivat olla hyvinkin tunnepitoisia ja henkilökohtaisia. Siten sosiaalinen media tarjoaa aivan uusia ulottuvuuksia viestintään, yhteisen ymmärryksen rakentamiseen ja sidosryhmäverkoston kehittämiseen. Tässä tulee tapahtumaan edelleen suuria muutoksia ja kehitystä lähitulevaisuudessa”, Päivi Lohikoski ennustaa.

Kulttuuri on jatkuvasti kasvava ala, jolla on myös taloudellista merkitystä.

”Qstockin johtamiskäytännöt ovat oiva esimerkki siitä miten henkilöstö saadaan innovoimaan, puhaltamaan yhteen hiileen ja miten saadaan työhyvinvointia aikaan. Kulttuuriprojekteilla on paljon annettavaa myös muille teollisuudenaloille”, tutkijat miettivät.

Tutkimuksen julkaisi Project Management Journal.

Essi Oikarinen

Tiedeviestinnän opiskelija, joka haluaisi keksiä lisää värejä ja valon aallonpituuksia.

Lue lisää: