Viikon 12 tutkijatapaaminen: Informaatiokäyttäytymisestä apua sukupuolivähemmistöille

Informaatiotutkimuksen alaan kuuluvaa informaatiokäyttäytymistä hyödynnetään sukupuolivähemmistöjen auttamiseksi.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Mitä tutkit tällä hetkellä, informaatiotutkimuksen tohtorikoulutettava Aira Pohjanen?
Väitöskirjassani tutkin sukupuolivähemmistöihin kuuluvien transsukupuolisten, intersukupuolisten, muunsukupuolisten ja transvestiittien informaatiokäyttäytymistä, eli tiedontarpeita, tiedonhankintaa ja siihen käytettyjä lähteitä, tiedon jakamista ja tiedonhankintaan liittyviä esteitä.

Miksi tutkit juuri tätä aihetta?
Vuonna 2013 tein gradun , jossa tutkin transsukupuolisten ihmisten identiteettiin liittyvää informaatiokäyttäytymistä. Kipinän gradun aiheelle sain elokuvatutkimuksen kurssilta, jossa käsiteltiin transsukupuolisuutta mediassa. Tietoa etsiessäni huomasin, ettei sitä oikeastaan ole. Sukupuolivähemmistöistä ei muutenkaan löytynyt juuri minkään vertaa tietoa tai ainakaan luotettavaa sellaista. Informaatiotutkimuksen opiskelijana tunsin, että voisin tuoda lisää tietoa asiasta esille.

Oletko jo löytänyt vastauksia sukupuolivähemmistöjen informaatiokäyttäytymiseen ja tiedon tarpeisiin?
Transsukupuolisten vähemmistöjen osalta tietoa on olemassa graduni vuoksi, ja aihetta tutkiessani huomasin sattumalla olevan suuri merkitys tiedon saamiseen alkuvaiheessa.

Tiedonhankintaan liittyy toisaalta paljon esteitä, jotka ovat jaoteltavissa ihmisestä itsestä lähteviin esteisiin, roolista johtuviin esteisiin ja tiedon lähteistä johtuviin esteisiin. Transsukupuoliset eivät saaneet tarpeeksi tietoa sukupuolen korjaamisesta, sillä lääkärit terveyskeskuksissa eivät tienneet asiasta. Myös sukupuolen korjausleikkausten jälkeen ei koettu saavan tarpeeksi tietoa alan ammattilaisilta vaan tietoa saatiin toisilta transsukupuolisilta.

Mitä hyötyä tutkimuksesta on, ja miten sitä voi soveltaa?
Tutkimuksesta on apua paitsi sukupuolivähemmistöihin kuuluville ihmisille, myös heidän läheisilleen, jotka saavat tutkimuksen kautta asiallista tietoa aiheesta. Tutkimuksesta voi olla apua myös terveysalan ihmisille, jotka myös saavat tarvittavaa tietoa aiheesta. Teoreettinen osa voi puolestaan koskea muita vähemmistöjä ja olla heille apuna. Lisäksi tutkimuksesta voi olla apua melkein kenelle tahansa, joka kaipaa apua oman identiteettinsä muodostamiseen.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Olipa kerran opiskelija

Opintotuen vastikkeellisuus vain tiukentuu, mutta tarinat opiskelijasta pysyy.

Opintotukeen ollaan koskemassa taas, ja tällä kertaa siitä halutaan haukata pois historiallisen paljon. Ja se, jos mikä saa internetin, printtimedian ja kahvipöytäpuheet täyttymään tarinoista opiskelijoista. Tai ehkä oikeammin opiskelijasta. Opiskelija on se nuori ja vähän vastuuton kaveri, joka lähtee yliopistoon haahuilemaan vailla tarkkaa visiota tulevaisuuden näkymistä tai työllistymisestä. Opiskeluaika on ihmisen parasta aikaa, niin on opiskelijakin kuullut, joten miksi hän ei viihtyisi yliopistolla ainakin vuosikymmenen, ellei pidempäänkin. Opiskelija on se tyyppi, jonka kylpyhuoneessa täytyy olla kaksi lattiakaivoa, koska keskiviikon bileiden jälkeen tulee joskus sammuttua suihkuun. Opiskelija on kova valittamaan opintotuestaan, sillä hän pelkää, että opintotukileikkausten jälkeen hän joutuisi pohtimaan kulutustaan tarkemmin, bilettämään vähän vähemmän ja ehkä jopa luopumaan ulkomaanmatkoista.

Suomessa on 300 000 korkeakouluopiskelijaa. Tarinoita opiskelijasta on yhtä monta, mutta useimmista niistä ei juurikaan puhuta, kun puhutaan korkeakouluopiskelijoista. On hirvittävän turhauttavaa ja surullista, miten paljon esimerkiksi opintotukikeskustelut pyörivät yksipuolisten opiskelijastereotypioiden ympärillä. Opintotukiaiheisten uutisten kommenttipalstojen vakiokommenteissa esiintyvät laiska ikiopiskelija ja opiskelija, jolla rahaa on oltava liikaakin, koska sitä riittää alkoholin suurkulutukseen. Jos yhtään tuntee nykyistä opintotukijärjestelmää, tietää, ettei kumpikaan näistä opiskelijastereotypioista elätä itseään ainakaan opintorahalla, joka on hyvin rajallinen paitsi euromäärältään, myös tukikuukausien suhteen. Opintotuen vastikkeellisuus vain tiukentuu, mutta tarinat opiskelijasta pysyy.

Opiskelija on aina muutakin kuin pelkkä opiskelija. Opiskelija on myös yhtä kaikki opiskelija, vaikka hän olisi samalla esimerkiksi yksinhuoltaja tai menestyvä yrittäjä. Opiskelijoiden heterogeenisyys unohtuu aivan liian helposti myös meiltä opiskelijoilta itseltämme. Noin kolmannes yliopisto-opiskelijoista ei ole mukana missään opiskelijajärjestötoiminnassa, ja niin järjestöissä kuin ylioppilaskunnassakin unohdetaan liian usein, että myös he ovat opiskelijoita.

Lopetetaan opiskelijan elämästä puhuminen. Puhutaan mieluummin opiskelijoista, kaikista meistä ja meidän erilaisista tarinoistamme. Puhutaan niistä opiskelijoista, jotka jättävät lounaan opiskelijaravintolassa väliin, koska 2,60 € on loppukuun budjetille liikaa. Puhutaan myös siitä, että joillain opiskelijoilla menee taloudellisesti hyvin. Puhutaan opiskelijakulttuurista ja yhteisöllisyydestä, mutta puhutaan niistäkin opiskelijoista, jotka ovat aivan yksin, ja niistä jotka voivat huonosti. Tuodaan enemmän ja näkyvämmin esille asioita, joilla monipuolistetaan opiskelijakuvaa. Minä haaveilen tulevaisuudesta, jossa ihmisten mielikuvissa teekkarit eivät sammu vappuna ojaan, vaan vaihtavat ihmisille autonrenkaita, soittavat torvia Rotuaarin lavalla ja rakentavat formula-autoja ja robottipukuja. Ensimmäiset askeleet kohti sitä muutosta meidän on otettava itse.

Liisa Väisänen

Toimi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittisena asiantuntijana vuonna 2016. Twitter: @LiisaPekkala.

Lue lisää:

Harrastejärjestöistä uutta sisältöä elämään (VIDEO)

Oulun yliopistossa on runsaasti järjestäytynyttä harrastustoimintaa ja vaihtoehtoja löytyy jokaiseen makuun. Toimittajamme Laura tutustui harrastejärjestöihin ja kävi vierailemassa kyykkästadionilla sekä roolipelaajien peli-illassa. Katso videolta, miksi kannattaa harrastaa roolipelaamista ja mistä kyykkästadion löytyy.

TEKSTI Laura Tauriainen

KUVAT Laura Tauriainen

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

Viikon 11 tiedejulkaisu: Alkoholinkäytöllä yhteys itsemurhiin

Ennaltaehkäisevän työn tärkeys korostui Oulun yliopistollisen sairaalan ja Oulun yliopiston tutkijoiden tekemässä tutkimuksessa.

TEKSTI Hanna Talikka

KUVAT Anni Hyypiö

Suomessa tehdään joka vuosi lähes 1000 itsemurhaa. Tieteellisen tutkimuksen avulla tunnistetaan ratkaisevia riskitekijöitä, joihin keskittymällä voidaan ehkäistä itsemurhakuolleisuutta. Psykiatrian alaan kuuluvassa tutkimuksessaan Juha Kanamüller, Pirkko Riipinen, Kaisa Riala, Eero Paloneva ja Helinä Hakko selvittivät Oulun alueella vuosina 1988–2003 tehtyjen hirttäytymisitsemurhien taustoja.

Tutkimuksessa selvisi, että itsemurhiin liittyi useimmiten alkoholinkäyttöä, aikaisempia itsetuhoisia ajatuksia ja mielenterveydellisiä ongelmia. Tutkimushankkeessa mukana olleen Juha Kanamüllerin mukaan tutkimus lisää yleistä tietoa tutkittavasta aiheesta.

”Tutkimamme aineisto on laaja ja kerätty 25 vuoden aikana. Tämän vuoksi tulokset antavat hyvin kattavan kuvan hirttäytymisitsemurhiin liittyvistä seikoista.”

Aineistona tutkimuksessa käytettiin kuolintodistuksista ja sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä saatuja tietoja.

Tutkimuksessa keskityttiin löytämään mahdollisia eroavaisuuksia eri sukupuolten väliltä. Tutkijat saivat muun muassa selville, että viikonpäivistä yleisin ajankohta itsemurhille oli miehillä perjantai ja naisilla maanantai. Tutkijoiden mukaan alkuviikon stressitekijät voivat osittain selittää naisten itsemurhapiikkiä, sillä erityisesti naisten stressitason on todettu nousevan arkipäivinä. Itsemurhan tehneet naiset olivat myös miehiä useammin saaneet hoitoa psykiatrisiin sairauksiin.

Alkoholilla oli suuri rooli tutkimuksen aineiston itsemurhissa, ja erityisesti miehet olivat useammin alkoholin vaikutuksen alaisina itsemurhan tekohetkellä. Tutkijat korostavatkin, että ennaltaehkäisevässä työssä tulisi kiinnittää erityistä huomiota alkoholinkäytön lisääntymiseen henkilöillä, jotka kokevat itsetuhoisia ajatuksia tai joilla on aikaisemmin todettu jokin psykiatrinen sairaus.

”Toiveenamme on, että tutkimustuloksemme inspiroivat jatkotutkimuksia ja loppupelissä auttavat ennaltaehkäisemään itsemurhia”, Kanamüller summaa.

Tutkimuksen julkaisi Death Studies

Hanna Talikka

Tiedeviestinnän opiskelija, joka käyttää historiankirjoja self help -oppaina ja haluaa oppia joka päivä jotain uutta. Instagram: @hannnamar.

Lue lisää:

Viikon 11 tutkijatapaaminen: Pähkinäsaaren rauhan tulkintojen äärellä

Lähes 700 vuotta sitten solmittu rauhansopimus on rakentanut kansallista identiteettiämme. Samu Sarviahon tutkimuksessa pureudutaan suomalaisiin historiankäsityksiin.

TEKSTI Hanna Talikka

KUVAT Hanna Talikka

Aate- ja oppihistorian tohtorikoulutettava Samu Sarviaho, mitä meneillään oleva väitöstutkimuksesi käsittelee?

Tarkastelen väitöskirjassani vuonna 1323 solmittua Pähkinäsaaren rauhaa ja sen rajaan liittyviä käsityksiä. Tutkin, miten Pähkinäsaaren rauhaa on käsitelty erityisesti suomalaisessa historiantutkimuksessa 1800- ja 1900-luvuilla, ja miten tutkimuksessa esitetyt käsitykset ilmenevät Suomen historian yleisesityksissä, kuten oppikirjoissa ja paikallishistorioissa.

Miksi juuri Pähkinäsaaren rauha?

Se on pohjoismaisen ja erityisesti suomalaisen historiantutkimuksen kiistellyimpiä aihepiirejä. Pähkinäsaaren rauhaa on Suomessa tutkittu paljon. Kiistojen ja rauhaan liittyvien käsitysten tutkiminen kertoo paljon suomalaisen historiatieteen luonteesta. Pähkinäsaaren rauhaan liittyvillä käsityksillä on rakennettu myös suomalaisten kansallista identiteettiä.

Mistä historiankäsitykset oikein muodostuvat?

Historiankäsityksen muodostuminen on monitahoinen ja jatkuva prosessi. Koulun historianopetus on keskeisessä osassa muokkaamassa historiankäsitystämme. Myös historiallinen fiktio, kuten historialliset romaanit vaikuttavat. Tämän lisäksi siihen vaikuttavat esimerkiksi poliittiset näkemykset.

Miksi niiden tutkiminen on tärkeää?

Historiankäsitykset ovat hyvin olennainen osa jokaisen ihmisen identiteettiä. Ne vaikuttavat siihen, miten toimimme yhteiskunnassa.

Mitä Pähkinäsaaren rauha merkitsee nykypäivän ihmiselle?

Se vaihtelee alueittain ja henkilöittäin. Monissa suuremmat ihmisjoukot tavoittavissa teoksissa Pähkinäsaaren rauha esitetään vieläkin aikakausien välisenä rajana. Siihen mennessä varhainen ”Suomi” oli liittynyt tai liitetty Ruotsiin ja roomalaiskatolilaiseen kirkkoon. Hyvin yleinen on myös näkemys, jonka mukaan rauhassa solmittiin Suomen ensimmäinen Pohjanlahdelle kulkenut itäraja. Nämä käsitykset ovat vanhoja ja palautuvat 1800-luvun keskivaiheille.

Tuon tuosta törmää nykyään suomalaisessa julkisessa keskustelussa myös väitteeseen, jonka mukaan Pähkinäsaaren rauhan raja olisi merkittävä vielä nykyäänkin jonkinlaisena itä- ja länsisuomalaisten jakajana. Se on kuitenkin kyseenalainen väite, joka ei perustu syvälliseen Suomen maantieteen tai asutushistorian tuntemukseen.

Hanna Talikka

Tiedeviestinnän opiskelija, joka käyttää historiankirjoja self help -oppaina ja haluaa oppia joka päivä jotain uutta. Instagram: @hannnamar.

Lue lisää:

Vaihtoehtoista näkökulmaa edustamassa

Räppäri Karri Miettinen eli Paleface on mukana Suomen satavuotisjuhlavuoden suunnittelussa ja edustaa ylpeänä suomiräppärinä vaihtoehtoisia näkökulmia.

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Inkeri Jäntti

Monipuolinen, monitahoinen, monimutkainen ja laaja. Näin kuvailee räppäri Karri Miettinen eli Paleface Suomen satavuotisjuhlavuotta valmistelevan hallituksen tehtävää.

Heidän kontollaan on muun muassa juhlavuoden 2017 keskeisimmät tavoitteet, periaatteet ja toteutusmuodot esittävä juhlavuoden ohjelmajulistus sekä juhlaohjelmiston suunnittelu. Kuulostaa tosiaan monipuoliselta ja laajalta. Viimeksi näin isosti Suomessa on juhlittu 75-vuotisjuhlavuotta vuonna 1991.

Miettisen lisäksi hallituksessa on laaja kirjo suomalaisia eri alojen ammattilaisia. Mukana on muun muassa historianprofessori Martti Häikiö, muotoilija, yrittäjä Paola Suhonen, Svenska Kulturfoden –säätiön johtaja Leif Jakobsson, piispa Irja Askola ja taiteilija, näyttelijä Manuela Bosco.

”Olen ylpeä, että saan olla minun hyvin radikaalista poliittisesta kapinallisesta näkökulmasta tasapainottamassa kokonaisuutta ja että saan suomiräppärinä ja punkkarina olla mukana sekä edustaa vaihtoehtojengiä.”

Valmisteluorganisaatioon valtiosihteeri Paula Lehtomäen puheenjohtajaman hallituksen lisäksi kuuluu vuosittain kokoontuva, pääministeri Juha Sipilän johtama valtuuskunta, johon kuuluu 70 yhteiskunnan eri alojen edustajaa. Koko juhlavuoden vetäjänä on Oulun yliopiston alumni Pekka Timonen.

Jyrkkien ryhmien aikaa

Karri Miettinen kertoo hallituksen lähteneen työssään liikkeelle perusasioista: sloganeista ja visuaalisesta ilmeestä, jotka ovat kuitenkin vain yksi osa.

”Ennen kaikkea tehtävänämme on ollut herätellä jengiä, että tämmöinen on tulossa ja mitä te meinaatte tehdä?  Suurin haaste on ollut saada viesti kaikille, että on juhlat tulossa ja saada suomalaiset osallistumaan juhlavuoteen maakunta- ja järjestötasolla”, hän kertoo ja jatkaa:

”Minua on kiinnostanut ennen kaikkea se, millaisessa hengessä ja miten maan itsenäisyyttä juhlitaan tällaisena aikana, kun on ilmassa hyvin aggressiivista ja poissulkevaa nationalismia. Tilanne ei ollut näin paha silloin, kun aloitimme joulukuussa 2013.”

Juhlavuoden teemana on yhdessä, tillsammans. Miettinen kertoo, että he haluavat juhlavuotta juhlittavan mahdollisimman avoimessa ja innostavassa hengessä. He ovat pyrkineet luomaan mahdollisimman vähän arvottavaa materiaalia ja välttämään perinteisiä kansallisia symboleita leijonaa ja siniristilippua.

”Olen yrittänyt muistuttaa siitä, että tämä on ristiriitojen, mielipiteiden, someraivon ja meemien aikakautta. Mitä tahansa me teemme tai hallituksessa päätämme, sitä tullaan twistaamaan. Tämä on hyvin jyrkkien ryhmien aikaa.”

Luonnollisesti he ovat hallituksessa pohtineet sitä, millainen merkitys nykyään kansallisvaltiolla on.

”Yhtä mieltä olemme siitä, että voimme olla ylpeitä tietyistä asioista suomalaisina. Minä pidän Suomea nerokkaana maana monella tapaa: historiallisesti edistyksellisenä ja sosiaalisten innovaatioiden maana.”

Mitä juhlavuosi konkreettisesti sitten tarjoaa, siitä Miettinen ei voi vielä puhua kovin yksityiskohtaisesti. Mitään yhtä isoa juhlaa ei tulee, vaan vuoden mittaan järjestetään paljon hienoja kulttuuritapahtumia. Miettinen on pyrkinyt pitämään ääntä siitä, että juhlavuosi ei olisi Helsinki-keskeinen ja mukaan otetaan uudetkin suomalaiset.

”Hyvin monet järjestöt ja yhteiskunnalliset tahot ovat ajatelleet, että annetaan lahja Suomelle ja kaikilla on hankkeita: isoilla ja pienillä yrityksillä, brändeillä, urheilumaailmassa, järjestötasolla ja kaikki valtion instituutiot juhlivat juhlavuotta. On tulossa makeita, positiivisia juttuja. Ihan yllättäviä!”

Oulun ylioppilaslehti 2016

Suomiräppiä uusiin paikkoihin

Tänä keväänä Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -kokoonpanon kanssa keikkaileva Miettinen on viime aikoina työskennellyt monenlaisten projektien parissa. Hän sai vasta valmiiksi musiikin Helsingin kaupunginteatterin lastennäytelmään AtomiAatos, johon hän sävelsi 90-luvun henkistä räppiä ja r’n’b:tä. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun lapsille suunnatussa teatteriesityksessä on oikeaa räppiä.

Teatterin lisäksi Miettinen on tehnyt viime aikoina musiikkia valkokankaille kuten syyskuussa ensi-iltaan tulevaan Antti J. Jokisen Pahan kukat -elokuvaan. Muitakin elokuvaprojekteja hänellä on ollut, mutta niistä ei voi vielä puhua. Myöhemmin tänä vuonna luvassa on myös Palefacen omaa soolomateriaalia.

Räppärin uusi aluevaltaus keikkarintamallakin on edessä kuluvana vuonna, kun hän tekee ensimmäisen Yhdysvaltojen-kiertueensa yhdysvaltalaisräppäri MC Matren kanssa.

Eroa oman soolomusiikin ja teatteri- ja elokuvamusiikin tekemisessä ei Miettisen mukaan ole.

“Siinä ollaan samojen asioiden kanssa tekemisissä, mutta tietysti aiheet määrittyvät teoksen kautta. Esimerkiksi Pahan kukat -elokuvaan tein modernia räppiä, jossa on mukana jousikvartetti ja bängäävät räppibiitit. Sitten taas toiseen leffaprojektiin tulee amerikansuomalaista työväenlaulumusiikkia. Ne ovat musiikillisesti hyvin eri maaperästä.”

Miettinen on kiitollinen nykyisestä asemastaan, että saa valikoida töitä ja tehdä mielekkäitä projekteja.

“Mielenkiintoisia työtarjouksia on tullut ja joita saan tehdä. Koen, että teen pioneerihankkeita ja vien suomiräppiä uusiin paikkoihin.”

Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana keikalla Oulussa perjantaina 11.3. Oulun Musiikkijuhlilla.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää: