Kuinka kauan kestää Euroopan hullu vuosi? Talouskriisi, pakolaisten ja siirtolaisten joukot ja poliittiset jännitteet ravisuttavat eurooppalaisuutta, kansallisia identiteettejä ja turvallisuudentunnetta sekä luovat uhkakuvia. Kaikilla kiinnostuneilla on mahdollisuus seurata mittavaa kymmenen luennon sarjaa Oulussa kevätkaudella 2016. Suomalaisuus murroksessa: nykyhetki ja historia dialogissa -luentosarjassa asiantuntijat pääasiassa Oulun yliopistosta käsittelevät ajankohtaisia Eurooppaa koskevia kysymyksiä historiatieteiden näkökulmista. Luennoilla käsitellään […]
Kuinka kauan kestää Euroopan hullu vuosi? Talouskriisi, pakolaisten ja siirtolaisten joukot ja poliittiset jännitteet ravisuttavat eurooppalaisuutta, kansallisia identiteettejä ja turvallisuudentunnetta sekä luovat uhkakuvia.
Kaikilla kiinnostuneilla on mahdollisuus seurata mittavaa kymmenen luennon sarjaa Oulussa kevätkaudella 2016. Suomalaisuus murroksessa: nykyhetki ja historia dialogissa -luentosarjassa asiantuntijat pääasiassa Oulun yliopistosta käsittelevät ajankohtaisia Eurooppaa koskevia kysymyksiä historiatieteiden näkökulmista.
Luennoilla käsitellään sitä, miten suomalaisuus on muovautunut vuorovaikutuksessa eurooppalaiseen kehitykseen ja globaaleihin trendeihin. Miten murrokset pakottavat hakemaan uusia vastauksia ja määrittelemään identiteettiämme ja paikkaamme uudelleen? Lisäksi tarkastellaan, miten suomalaiset ovat käsitelleet kansakuntaa kohdanneita kipukohtia ja miten historian tunteminen auttaa ymmärtämään niin suomalaisuuden murroksia kuin kansallisia prosesseja myös muualla maailmassa.
Kaikille avoimella Studia Generalia -luentosarjalla Oulun yliopiston historiatieteet juhlii 50-vuotista toimintaansa vuonna 2016. Sarja alkaa keskiviikkona 2. maaliskuuta ja jatkuu torstaihin 19. toukokuuta saakka. Viimeisen luennon puhujana on taiteilija, Oulun yliopiston kunniatohtori Rosa Liksom.
Studia Generalian järjestää Oulun yliopiston historiatieteet yhteistyössä Oulun yliopistoseura ry:n ja Oulun kaupunginkirjaston kanssa.
Luennot pidetään Oulun kaupunginkirjaston Pakkalan salissa (Kaarlenväylä 3, Oulu)
Keskiviikko 2.3. klo 18:00–19:30
Tutkija Adél Furu: Unkari-tietoisuutta ja luopumista ei-suomalais-ugrilaisesta alkuperätietoisuudesta
Torstai 10.3. klo 18:00–19:30
Professori Kari Alenius: 100 000 pakolaista Suomeen! Suomi ja syksyn 1915 pakolaiskriisi
Tiistai 22.3. klo 18:00–19:30
Dosentti Seija Jalagin: Emigrantit, heimoveljet, ryssät… Pakolaistulva idästä ja Suomen pakolaispolitiikka 1917–1922
Torstai 31.3. klo 18:00–19:30
Professori Tiina Kinnunen: Suomalaisuus liikkeessä. Kansallisuuden ja kansallisen kulttuurin jatkuva uudelleenmäärittely
Tiistai 5.4. klo 18:00–19:30
Dosentti Marianne Junila: Armottomat – Väkivaltaisen konfliktin jäljet koulutyttöjen asenteissa vuonna 1918
Torstai 14.4. klo 16:15–17:45
Dosentti Kimmo Laine: Elokuvien suomalaisuus
Torstai 21.4. klo 18:00–19:30
Dosentti Matti Salo: Back to the 50s? Suomalainen yliopistokeskustelu 1950-luvulla ja 2010-luvulla
Torstai 28.4. klo 18:00–19:30
Professori Veli-Pekka Lehtola: Saamelaisuus yli rajojen
Keskiviikko 11.5. klo 18:00–19:30
Professori Paula Rossi: Ruotsi Oulun kehityksessä
Torstai 19.5. klo 18:00–19:30
Kirjailija, kuvataiteilija Rosa Liksom: otsikko ilm. myöhemmin
Elämme nykyään yhteiskunnassa, jossa toisen ihmisarvon saa riistää uhkailulla joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Elämme Suomessa, jossa Turun yliopiston yhteiskunnan poliittista tilannetta pohtivan erikoistutkijan kaksivuotias tytär uhataan raiskata. Ja tämä asia hukkuu uutisvirrassa muiden samankaltaisten joukkoon. Fasistit järjestäytyvät maassamme ennätyksellisen avoimesti, ja suljetun yhteiskunnan kannatus saa absurdin paljon ääntä. Olen miettinyt usein viime kuukausien aikana, että […]
Elämme nykyään yhteiskunnassa, jossa toisen ihmisarvon saa riistää uhkailulla joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Elämme Suomessa, jossa Turun yliopiston yhteiskunnan poliittista tilannetta pohtivan erikoistutkijan kaksivuotias tytär uhataan raiskata. Ja tämä asia hukkuu uutisvirrassa muiden samankaltaisten joukkoon. Fasistit järjestäytyvät maassamme ennätyksellisen avoimesti, ja suljetun yhteiskunnan kannatus saa absurdin paljon ääntä.
Olen miettinyt usein viime kuukausien aikana, että mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu. Ilmeisesti vaihtoehtoina olisi hiljentyä jonkinlaiseksi fasismin ja rasismin hiljaa hyväksyväksi tolkun ihmiseksi tai tulla altistaneeksi itsensä ja lähimmäisensä mitä hirveimmälle uhkailulle. Mitään todellista yhteiskunnallista keskustelua ei taida nykyään olla enää olemassakaan. Sen sijaan on väittelyä termeistä ja kiertoilmauksista, toisen osapuolen varauksetonta haukkumista ja faktojen tietoista hämärtämistä.
Tunnustaudun siis itsekin jäävääväni tämän kolumnin ajaksi itseni yhteiskunnallisesta keskustelusta ja tyydyn vain kommentoimaan sitä ilmiönä. Sen kuitenkin sanon, ettei ole olemassa mitään suvakkia, joka toivoisi koko maailman tulevan Suomeen tai joka haluaisi syytää tulijoille vähintään puolet valtion rahoista. Sen sijaan on olemassa suomalaisia, jotka haluavat auttaa apua tarvitsevia, jäivätpä he lopulta Suomeen tai eivät.
Yksi kummallisimmista tavoista iskeä marttyyrinaula ”keskusteluun” heti sen aluksi on niin sanottu ”No tästäkään ei sais varmaan taas puhua” -aloitus. Useimmin tätä näkee käytettävän tilanteessa, jossa jaetaan vaikkapa turvapaikanhakijoihin liittyvä negatiivinen uutinen.
Ikään kuin jossain olisi oikeasti olemassa joku taho, joka haluaa vaientaa todellisen keskustelun ja oikean faktoihin perustuvan argumentoinnin. No, ei ole. Sen sijaan tuo ilmaisutapa ohjaa vastaanottajan huomion itse kommenttiin uutisen sijaan, provosoitumaan asiaa ajattelematta. Se kiihottaa perverssillä tavalla taitavasti viestin vastaanottajan reagoimaan samalla tavalla suuttuen tälle vaientajalle, joka ”ei saatana salli tämänkään asian ääneen sanomista”.
Elämme Suomessa, jossa tasa-arvoa puolustavat naiset joutuvat raiskaus- ja hukuttamisuhkailujen kohteeksi. Alkuperäiskansojemme edustajille toivotaan palavaa kuolemaa Oulun yliopiston tiedeyhteisön jäsenien toimesta. Samaan aikaan suosittu artisti julkaisee biisin, jonka nimessä ja kertosäkeessä on sana vittu, ja se saa aikaan kohun. Siitäkö nuorisomme sitten menee pilalle, sekö kertoo yhteiskuntamme degeneraatiosta?
Nyt tulee se kaikkein raskain totuus ja asia, jota on varmasti hankala ääneen sanoa: Suomessa pelätään. Ja pelätään muuten paljon. Ei ulkomaalaisten ihmisten tekemiä rikoksia tai sitä, että kohta ei uskaltaisi enää liikkua kadulla. Ei sitä, että joku tulee tänne ja vie työpaikat. Eikä myöskään sitä, että Daesh tai jokin muu terroristijärjestö iskisi vaikkapa Oulun Stockmannille. Me pelkäämme sitä, että tuntemamme Suomi muuttuu. Että arvostamamme eurooppalainen vakaus ei olekaan niin kestävää, kuin viime vuosiin asti olemme uskoneet. Me pelkäämme sitä, että turvapaikanhakijat tuovat mukanaan oman hätänsä, emmekä osaa käsitellä sitä.
Missä vaiheessa mielemme maailma syttyi palamaan? Missä vaiheessa sivistynyt yhteiskuntamme taantui tilaan, jossa julkisesti ja omalla nimellä toisen raiskatuksi tai poltetuksi tulemisen toivominen on arkipäivää niin, että siihen meinaa turtua? Sannin kohua aiheuttanutta vetoa siteeratakseni: Että mitähän v*ttua? Minullakin alkaa jo huumori loppua.
Julkaistu
SHARE
Eero Manninen
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen pääsihteeri.
Twitter: @EeroManninen
Suomi hakee EU:lta rahoitusta Helsingin yliopistosta ja Aalto-yliopistosta irtisanottavien tukitoimiin. Kesään mennessä Euroopan globalisaatiorahastolle (EGR) jätettävää hakemusta valmistelee työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). Opetus- ja kulttuuriministeriö on TEMin kanssa tiiviissä yhteistyössä hakemuksen laadinnassa yliopistokentän asiantuntijana. Kansalliset muutosturvatoimien valmistelut on aloitettu välittömästi joidenkin yliopistojen yt-neuvotteluiden käynnistyessä. Yliopistojen tiukentunut rahoitus on johtanut eräät yliopistot päättämään laajoista henkilöstön irtisanomisista. […]
Suomi hakee EU:lta rahoitusta Helsingin yliopistosta ja Aalto-yliopistosta irtisanottavien tukitoimiin. Kesään mennessä Euroopan globalisaatiorahastolle (EGR) jätettävää hakemusta valmistelee työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). Opetus- ja kulttuuriministeriö on TEMin kanssa tiiviissä yhteistyössä hakemuksen laadinnassa yliopistokentän asiantuntijana.
Kansalliset muutosturvatoimien valmistelut on aloitettu välittömästi joidenkin yliopistojen yt-neuvotteluiden käynnistyessä. Yliopistojen tiukentunut rahoitus on johtanut eräät yliopistot päättämään laajoista henkilöstön irtisanomisista. Merkittävimmät irtisanomisuutiset on kuultu Helsingin yliopistosta ja Aalto-yliopistosta.
”Jokainen irtisanominen on inhimillinen tragedia, ja olen tyytyväinen, että hallitus on ryhtynyt määrätietoisiin toimiin auttamiseksi”, sanoo opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen.
Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee korkeakoulukentän muutoksissa myös strategisen rahoituksen avulla. Suomen korkeakoulujärjestelmä koostuu kansainvälisesti verraten pienistä ja hajanaisista yksiköistä. Korkeakoulujen johto on toivonut ministeriön ohjaukselta selviä suuntaviivoja uudistumiselle.
”Autamme korkeakouluja palvelemalla heitä mahdollisimman hyvin tässä muutostilanteessa. Karsimme turhaa byrokratiaa, autamme informaatio-ohjauksella tukemaan valintoja, tarjoamme tilasto- ja tutkimustietoa korkeakoulujen käyttöön, ja voimme säätelyllä vaikuttaa esimerkiksi aloituspaikkojen tasapainoon. Lisäksi tulemme käymään korkeakoulujen kanssa neuvotteluja eri kokoonpanoilla ennen uusien tulossopimusten solmimista”, sanoo ministeri Grahn-Laasonen.
Julkaistu
SHARE
Minna Koivunen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista.
Twitter: @koominna
Oulun yliopisto ottaa ulkomaalaisten opiskelijoiden lukuvuosimaksut käyttöön ensi vuonna. Maksu asettuu 10 000–20 000 euron välille koulutusohjelmasta riippuen. Suunnitelmat Oulun markkinoimiseksi ovat vasta alussa. Yksi asia on selvää: koulutusta ei saa myydä katteettomilla lupauksilla.
EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille Suomi on reilun vuoden päästä maksullinen maa. Eduskunta päätti lukuvuosimaksujen käyttöönotosta Suomen korkeakouluissa viime vuoden loppupuolella. Maksut astuvat voimaan syksyllä 2017 vieraskielisissä koulutuksessa aloittavilla opiskelijoilla.
Maksun alaraja on vähintään 1 500 euroa lukuvuodessa, mutta siitä ylöspäin korkeakoulut voivat määritellä maksun suuruuden itse. Osa korkeakouluista on julkistanut lukuvuosimaksujensa suuruuden.
Pelin avasi Lappeenrannan teknillinen yliopisto, joka ilmoitti lukuvuosimaksuksi 10 000 euroa. Helsingin yliopistossa lukuvuosimaksuhaitari taas on koulutusohjelmasta riippuen 10 000–25 000 euroa. Tampereella opetus on hieman Helsinkiä halvempaa: Tampereen yliopiston hintahaarukka on noin 10 000–15 000 euroa, ja Tampereen teknillisen yliopiston 12 000–16 000 euroa.
Oulussa lukuvuosimaksut ovat asettumassa 10 000–20 000 euroon koulutusohjelmasta riippuen. Tarkkaa euromäärää ei ole vielä päätetty, yliopiston rehtori Jouko Niinimäki sanoo.
”Seuraamme muita yliopistoja ja asetumme kaltaistemme yliopistojen joukkoon. Emme halua olla muita olennaisesti kalliimpia tai halvempia.”
”Seuraamme muita yliopistoja ja asetumme kaltaistemme yliopistojen joukkoon. Emme halua olla muita olennaisesti kalliimpia tai halvempia”, toteaa Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki lukukausimaksujen määristä. KUVA: Oulun ylioppilaslehden arkisto/ Ville Koivuniemi
Maksullisuus tiputtaa opiskelijamääriä
Hintalappu aiemmin maksuttomissa opinnoissa tulee karsimaan ison osan kv-opiskelijoista. Esimerkki löytyy Ruotsista, jossa otettiin vuonna 2011 käyttöön lukuvuosimaksut EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tuleville. Tuloksena opiskelijoiden määrä putosi puoleen, eikä ole vieläkään noussut ennalleen.
Näin tulee todennäköisesti käymään myös Suomessa. Suomessa opiskelee tällä hetkellä noin 20 000 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa, joista valtaosa on kotoisin EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta.
”Asiakaskunta, joka on tullut ilmaisuuden perässä, ei pysty tulemaan enää tilanteessa, jossa opetus on muuttunut maksulliseksi. Tämä asiakaskunta loppuu heti kun maksut tulevat. Meillä on monta laihaa vuotta edessä, ennen kuin sana meistä leviää uuteen asiakaskuntaan, joka on valmis maksamaan koulutuksesta”, Jouko Niinimäki arvelee.
Oulun yliopistossa on yhteensä 18 kansainvälistä maisteriohjelmaa, ja niitä on kaikissa tiedekunnissa humanistista tiedekuntaa lukuun ottamatta.
Viime vuosina maisteriohjelmien opiskelijoista 80-90 prosenttia on ollut EU/Eta-alueen ulkopuolisten maiden kansalaisia.
Viimeisin haku Oulun yliopiston kv-maisteriohjelmiin päättyi tammikuun lopussa. Syksyllä 2016 alkaviin opintoihin hakeneiden yleisimmät kotimaat olivat Bangladesh (276 hakijaa), Pakistan (207), Nigeria (138), Vietnam (121), Ghana (121), ja Kiina (119).
Oulun yliopiston koulutuspalveluiden palvelupäällikkö Kimmo Kuortti huomauttaa, etteivät kaikki EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevat opiskelijat joudu tulevaisuudessakaan maksumiehiksi.
”Vaikka henkilö ei olisikaan EU/Eta-maan kansalainen, mutta hänellä on EU:n sininen kortti, jatkuva tai pysyvä oleskelulupa tai pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa, ei häneltä peritä lukuvuosimaksua.”
Oulusta Suomen Reykjavik
Jotta kv-opiskelijoiden tulo ei täysin tyrehtyisi maksumuuriin, Oulun mainetta maailmalla täytyy kasvattaa. Yliopiston viestintäjohtaja Marja Jokisen mukaan suunnitelmat Oulun tuomisesta koulutusmarkkinoille ovat silti vielä alkumetreillä.
Töitä oman osaamisen ja vahvuuksien brändäämisessä riittää. Koulutuksen ja sen pohjana olevan tutkimuksen erinomaisuus ei riitä, sillä opiskelija pitää saada vakuuttuneeksi myös Oulusta hyvänä asuinpaikkana.
Siinä työssä auttavat Jokisen mukaan mielikuvat pohjoisesta ja sen eksotiikasta. Oulusta voisi tulla Suomen Reykjavik, viileä ja siisti kaupunki, jossa start up –yrittäjät pulahtavat avantoon ja ilmakitaristit rokkaavat maailmanrauhan puolesta.
”Eihän me sitä Oulun pohjoisuutta ja eksotiikkaa ruveta peittelemään, vaan me teemme siitä meille edun!”
Samoilla linjoilla on rehtori Niinimäki. Hän myisi Oulua opetuksen laadukkuuden lisäksi hyvänä opiskelijan elinympäristönä.
”Oulua voisi markkinoida tavallaan ainutlaatuisena kokemuksena, lämpimänä työ- ja opiskeluyhteisönä, edullisen asumisen ja kohtuullisten asumiskustannusten paikkana.”
”Eihän me sitä Oulun pohjoisuutta ja eksotiikkaa ruveta peittelemään, vaan me teemme siitä meille edun!” sanoo Oulun yliopiston viestintäjohtaja Marja Jokinen. KUVA: Minna Koivunen
Markkinoinnille oltava katetta
Vaikka Oulun tunnettuus on vielä alkutekijöissään, tilanne ei ole Marja Jokisen mukaan toivoton.
”Tärkeää on varmistaa, että tuote eli kansainväliset maisteriohjelmamme ovat laadultaan kunnossa. Opiskelijoille ei voisi markkinoinnilla antaa katteettomia lupauksia.”
Samaa mieltä on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) kansainvälisten asioiden ja järjestöasioiden asiantuntija Juuli Juntura. Hänen mukaansa koulutuksen laatu on kv-opiskelijalle pääsyy Suomen tuloon.
”Moni toki pitää meidän talvesta ja siihen liittyvistä eksoottisista asioista. Mutta pääsyitä opiskelemaan lähtemiselle ulkomaille ovat laatu ja huippukoulutus, niiden takia sitä tullaan.”
OYY on muiden opiskelijajärjestöjen tapaan vastustanut ankarasti maksujen tuloa. Järjestöt pelkäävät, että maksut karkottavat kv-opiskelijat Suomesta, jonka seurauksena korkeakoulujen kansainvälistyminen kärsii.
Nyt kun maksut tulevat, opiskelijalla on ehdottomasti oikeus saada rahalleen vastinetta.
”Koulutuksesta maksavalla opiskelijalla on voitava luottaa siihen, että kansainväliset koulutusohjelmat ovat laadukkaita.”
Oulua ei vielä tunneta
Kansainvälisille koulutusmarkkinoille ei auta astella takki auki, sillä alalla on kova kilpailu. Suuret maat kahmaisevat itselleen valtaosan kv-opiskelijoista. OECD:n tilastojen mukaan Australia, Iso-Britannia, Japani, Kanada, Ranska, Saksa ja Yhdysvallat ottavat vastaan puolet kaikista kansainvälisistä opiskelijoista.
Koulutuksen muuttuminen maksulliseksi pakottaa Suomen yliopistot nyt luomaan koulutusohjelmistaan houkuttelevia, innovatiivisia ja kiinnostavia. Myyntityön kannalta nykytilanne on karu: pientä Oulua ei suuressa maailmassa juuri tunneta.
”Ollakseni realisti: Oulua ei tunneta siellä, missä päämarkkinat ovat, eli Aasiassa. Emme ole olleet koulutusmarkkinoilla mikään suuri toimija, koska emme ole hirveästi edes markkinoineet itseämme”, Jouko Niinimäki arvioi.
Totta on, että tuntematon Oulu on koulutusmarkkinoilla orvossa asemassa verrattuna Shangai-listan ensimmäiset sijat valloittaneisiin angloamerikkalaisiin huippuyliopistoihin. Suomi on vielä kaukana kärjestä: Helsingin yliopisto oli viime vuonna listalla sijalla 67, Oulu sijoittui välille 301-400. Mutta eipäs vielä masennuta. Yhtenä hyvänä Oulun markkinoinnin lähtökohtana Jokinen pitää tieteellistä erityisosaamista.
”Yliopiston profiloituminen tiettyihin tutkimusaloihin, joita voi huipputasolla opiskella nimenomaan Oulussa, voi houkutella näistä aloista erityisen kiinnostuneita päämäärätietoisia opiskelijoita. Näitä vahvuuksia voi markkinoinnissa hyödyntää myös opiskelijoille. Saamme Ouluun tutkijoita ja tohtoriopiskelijoitakin, jotka ovat tulleet tänne sen tietyn osaamisen takia”, Marja Jokinen pohtii. Tällaisena erityisalana Jokinen mainitsee Konenäön tutkimuskeskuksen.
Jouko Niinimäki hakee Oululle vertailukohtaa Uudesta-Seelannista, joka pienestä koostaan huolimatta on koulutusmarkkinoiden jättiläinen. Korkeakoulutus on maalle tärkeä vientituote.
”Maan yliopistot tekevät suurta bisnestä, koulutusmarkkinat ovat 2,5 miljardin liepeillä, ja ulkomaisten opiskelijoiden sisäänotot ovat suuria. Silti maan yliopistot ovat noin Oulun kokoisia, ja rankingeissa samoilla nurkilla kuin me. Samaten Uuden-Seelannin yliopistot ovat yhtä kaukana Aasian markkinoilta kuin Suomi. ”
”Eli numeroita, yliopiston kokoa, etäisyyttä ja kansainvälistä menestystä katsoessa emme ole merkittävästi huonommassa asemassa.”
”Uuden-Seelannin yliopistot tekevät suurta bisnestä, koulutusmarkkinat ovat 2,5 miljardin liepeillä, ja ulkomaisten opiskelijoiden sisäänotot ovat suuria. Silti maan yliopistot ovat noin Oulun kokoisia, ja rankingeissa samoilla nurkilla kuin me. Samaten Uuden-Seelannin yliopistot ovat yhtä kaukana Aasian markkinoilta kuin Suomi”, sanoo Jouko Niinimäki. Kuva: Oulun ylioppilaslehden arkisto/Anni Hyypiö
Mistä rahat stipendeihin?
Lukuvuosimaksujen mukana tulevat myös stipendit. Uudistetussa yliopistolaissa edellytetään, että korkeakouluilla on stipendiohjelma maksulliseen tutkinto-ohjelmaan osallistuvien opiskelijoiden tukemiseksi. Stipendien rahoittaminen käytännössä on vielä auki.
Jouko Niinimäki ehdotti 10.1. Kalevassa lukuvuosimaksujen apurahajärjestelmän rahoittamista niin, että osan stipendeistä voisi rahoittaa kehitysyhteistyövaroista. Tätä ehdotusta Juuli Juntura pitää kummallisena.
”Kehitysyhteistyövarat on tarkoitettu infrastruktuurin rakentamiseen kehittyvissä maissa. On aika erikoista, jos raha käytetään yksittäisten opiskelijoiden opiskelumaksuihin. Eihän se kehitä lähtömaata millään tavalla!”
Oulun yliopisto ei ole vielä virallisesti päättänyt sitä, mistä rahoista stipendirahoitus lopulta otetaan. Lopullisia päätöksiä tehdään Niinimäen arvion mukaan kesään mennessä.
Miltä näyttää kymmenen vuoden päästä?
Kun Jouko Niinimäen mainitsemista laihoista vuosista on selvitty, miltä näyttää Oulun yliopistossa vuonna 2026 – olivatko pelot turhia?
Juuli Juntura on huolissaan maksujen vaikutuksesta opiskelijarekrytointiin. Hänen pelkonsa on, että kun hakijamäärät laskevat, myös opiskelija-aineksen laatu kärsii.
”Meillä pitäisi olla koulutusohjelmiin paljon hakijoita, joista voimme valita parhaimmat. Miten voidaan varmistua siitä, että laadukkaita hakijoita on tulevaisuudessa edelleenkin tarpeeksi? Tuleeko maksukyvystä opiskelijavalinnan uusi mittari?”
Joidenkin lukuvuosimaksujen kannattajien mukaan maksut voisivat itse asiassa kasvattaa Suomeen saapuvien opiskelijoiden määrää, sillä erityisesti Aasiassa koulutuksen laatu on yhdistetty maksullisuuteen.
Avaako 10 000 euron hintalappu koulutusohjelmassa nyt portin Aasian markkinoille?
Marja Jokinen ei ota kantaa sille, saako Suomi maksuilla uudet markkinat auki.
”Hyvä, jos näin tulee käymään. Mutta tästä asiasta keskustelu on jo myöhäistä. Nyt kun maksut ovat joka tapauksessa tulossa, pitää tästä tilanteesta tehdä meille mahdollisimman hyvä.”
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Viime aikoina on noussut esiin, että Oulun yliopistossa opiskelevat saamelaiset kohtaavat rasismia esimerkiksi opiskelijatapahtumissa. OYY:n tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskyselyn tulosten mukaan opiskelijoiden havaitsema epäasiallinen kohtelu kohdistuu toiseksi yleisimmin etniseen ryhmään tai kansallisuuteen. Olemme järkyttyneitä ja surullisia siitä, että jäsenistömme piirissä tapahtuu tällaista syrjintää ja kiusaamista. Haluamme korostaa, että ylioppilaskunta tuomitsee kaiken rasismin jyrkästi. Kuten Suomen valtionkin […]
Viime aikoina on noussut esiin, että Oulun yliopistossa opiskelevat saamelaiset kohtaavat rasismia esimerkiksi opiskelijatapahtumissa. OYY:n tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskyselyn tulosten mukaan opiskelijoiden havaitsema epäasiallinen kohtelu kohdistuu toiseksi yleisimmin etniseen ryhmään tai kansallisuuteen. Olemme järkyttyneitä ja surullisia siitä, että jäsenistömme piirissä tapahtuu tällaista syrjintää ja kiusaamista. Haluamme korostaa, että ylioppilaskunta tuomitsee kaiken rasismin jyrkästi.
Kuten Suomen valtionkin hyväksymässä YK:n alkuperäiskansojen julistuksen 2. artiklassa (2007) todetaan: “Alkuperäiskansat ja niihin kuuluvat yksilöt ovat vapaita ja yhdenvertaisia kaikkien muiden kansojen ja yksilöiden kanssa, ja niillä on oikeuksiaan käyttäessään oikeus olla vapaita kaikenlaisesta, erityisesti alkuperäiskansan taustaan tai identiteettiin perustuvasta, syrjinnästä”.
Mielestämme tämän tulee koskea alkuperäiskansojen lisäksi myös muita etnisiä ryhmiä. Kaikilla opiskelijoilla tulee olla oikeus käydä myös opiskelijatapahtumissa ilman, että heidän etnistä identiteettiään kyseenalaistetaan, tai että heitä etnisen identiteettinsä vuoksi haukutaan tai uhkaillaan.
Opiskelijoilla on oikeus puhua kokemastaan syrjinnästä niin julkisesti kuin yksityisesti. Häirintään ja kiusaamiseen tulee aina puuttua. Opiskelijat, jotka kohtaavat häirintää tai kiusaamista, voivat ottaa yhteyttä OYY:n häirintäyhdyshenkilöihin. Häirintäyhdyshenkilöt tukevat ja neuvovat häirintää kohdanneita opiskelijoita ehdottoman luottamuksellisesti.
Rasismi, syrjintä tai kiusaaminen eivät kuulu yliopistolle eikä ylioppilaskuntaan. OYY toivoo opiskelijakulttuurin menevän suuntaan, jossa jäsenistön moninaisuus tulee arvostetuksi ja kunnioitetuksi yhdenvertaisesti. Kaikilla opiskelijoilla pitää olla oikeus olla tasavertainen osa yliopistoyhteisöä ja ylioppilaskuntaa sekä yksilöinä että viiteryhmiensä jäseninä.
Oulun kaupunginkirjaston kevään 2016 yleisöluentosarja “Kalevala ja kirjallisuus” tutkailee Kalevalan syntyprosessia, sen taustoja suomalaisessa kertomusperinteessä, yhteyksiä maailmankirjallisuuden historiaan sekä käyttöä nykyisessä kulttuurikentässämme. Elias Lönnrotin kokoama, toimittama ja muokkaama Kalevala on Suomen ja Karjalan kansalliseepos. Luennoitsijoina toimivat FT dosentti Kari Sallamaa ja FT Jyrki Korpua Oulun yliopistosta. Luennot pidetään maanantaisin klo 18 Oulun pääkirjaston Pakkalan salissa: 29.2. Kari Sallamaa: Kalevala: myytistä kirjaksi […]
Oulun kaupunginkirjaston kevään 2016 yleisöluentosarja “Kalevala ja kirjallisuus” tutkailee Kalevalan syntyprosessia, sen taustoja suomalaisessa kertomusperinteessä, yhteyksiä maailmankirjallisuuden historiaan sekä käyttöä nykyisessä kulttuurikentässämme. Elias Lönnrotin kokoama, toimittama ja muokkaama Kalevala on Suomen ja Karjalan kansalliseepos.
Luennoitsijoina toimivat FT dosentti Kari Sallamaa ja FT Jyrki Korpua Oulun yliopistosta. Luennot pidetään maanantaisin klo 18 Oulun pääkirjaston Pakkalan salissa:
29.2. Kari Sallamaa: Kalevala: myytistä kirjaksi
21.3. Jyrki Korpua: Kalevala kirjallisuushistoriassa
4.4. Kari Sallamaa: Kostajaorja ja kylmät myllyt: Kalevala sanataiteessa
25.4. Jyrki Korpua: Kalevala tänään
Kaikille avoimille luennoille on vapaa pääsy. Luennot järjestävät yhteistyössä Oulun yliopisto ja Oulun kaupunginkirjasto.
