Huonosti meni, mutta tulipa tehtyä

Välillä on pakko luopua itsellemme asettamista liian korkeista vaatimuksista.

Luin joululomalla Finlandia-palkinnon voittaneen romaanin Oneiron. Se oli mielestäni täydellinen romaani: mielenkiintoisia henkilöhahmoja, harkittu rakenne ja kokoelma erilaisia tekstilajeja. Sitten sain selville, että Laura Lindstedt kirjoitti romaaniaan kahdeksan vuotta. Kenellä on aikaa ja jaksamista työskennellä minkään projektin parissa kahdeksan vuotta, kauhistelin.

Toisaalta ymmärrän Lindstedtiä, sillä olen aina ollut hieman perfektionismiin taipuvainen. Uskoisin, että tämä sama vaivaa useita nuorehkoja naishenkilöitä. Täydellisyyden tavoittelu voi saada meidät esimerkiksi alisuoriutumaan opinnoissamme. Esseetä voisi hioa loputtomasti, ja vain ulkoa asetetut aikarajat pakottavat saamaan senkin valmiiksi. Harmi, sillä keskeneräisyydessä olisi kiva velloa.

”En ole vielä valmis kirjoittamaan hyvää gradua”, ajattelin eräänä syksynä, pakkasin malarialääkkeet, moskiittoverkon ja valekihlasormuksen rinkkaani ja lähdin Intiaan. Intian-reissun jälkeen tuli järjestöhommia ja töitä enkä vieläkään ehtinyt kirjoittaa gradua. Sille täytyisi olla kunnolla aikaa, ja halusin tehdä sen hyvin. Minähän en mitään keskinkertaista gradua kirjoita.

Sitten jossain vaiheessa gradun kirjoittaminen oli vain pakko aloittaa. Kirjoitin sitä yhden kevään ajan ja samalla tein kaikki loput rästikurssini. Yritin kirjoittaa mahdollisimman täydellistä tekstiä, mutta samalla hiekka tiimalasissa hupeni vääjäämättä. Päivisin kirjoitin ja öisin purin hampaitani yhteen. Bussimatkoilla yliopiston kirjastoon kuuntelin soittolistaani nimeltä ”Maisteriahdistus”. Joskus vapun jälkeen palautin ison G:n ja olin huojentunut. Ei se ehkä ollutkaan niin iso, nyt kun jälkikäteen mietin.

Työelämässä me perfektionistit joudumme usein luopumaan itsellemme asettamista liian korkeista vaatimuksista. Olen joutunut palauttamaan käännöstöitä, joiden kaikista ruotsinkielisistä termeistä en ole ollut ihan varma. Kaupallisella alalla ollessani tein varmasti kiireen keskellä virheitä, jotka tulivat yritykselle kalliiksi. Lastentanssin opettajana huomasin, etten saakaan kaikkia viisivuotiaita innostumaan tanssiharrastuksesta.

Nykyisessä työssäni ylioppilaskunnassa minulla on usein lukuisia projekteja yhtä aikaa meneillään. En ehdi viimeistellä kaikkia esityksiäni ja toisinaan menen palavereihin valmistautumattomana. Se on ollut ehkä aikuiselämäni kovin mutta opettavaisin kolaus.

Öisin tietysti mietin yksityiskohtia, jotka olisin voinut tehdä paremmin ja surkuttelen omaa epätäydellisyyttäni. Aamun tullen ajattelen hieman itseironisesti: ”Huonosti meni, mutta tulipa tehtyä!” Tällä tarkoitan sitä, että usein jonkin asian valmiiksi saaminen on parempi vaihtoehto kuin täydellinen suoritus. Tekemiään virheitä ei kannata jäädä märehtimään, sillä niistä voi oppia. Latteaa, mutta totta.

Juuli Juntura

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kansainvälisten asioiden ja järjestöasioiden asiantuntija ja freelancer-kääntäjä. Twitter: @JuuliLouhi

Lue lisää:

Palomiehestä lääkäriksi

Opiskelijaroolit-juttusarjassamme esittelemme erilaisia rooleja, joita opiskelijoillamme Oulun yliopistossa on. Tällä kertaa esittelemme lääketieteen opiskelija Jari Pirneksen, joka on tehnyt aiemmin töitä mm. palomiehenä.

TEKSTI Laura Tauriainen

KUVAT Laura Tauriainen

Pimeä tähtitaivas kaartui kauniina eräänä yönä, kun Jari Pirnes istui pelastushelikopterin kyydissä ja päätti spontaanisti, että on aika tehdä ratkaisuja. Seuraavana maanantaina hän kävi ilmoittautumassa lääketieteellisen valmennuskurssille.

”Siinä vaiheessa kun 30 vuotta tuli mittariin, aloin miettimään, mitä haluan tehdä isona. Ei tämä mikään lapsuuden haave ole”, nyt 40-vuotias Pirnes toteaa eräässä Kontinkankaan kampuksen kahvilassa.

Pirnes on sekä palomies-sairaankuljettaja että leikkaus-anestesia-sairaanhoitaja ja nyt viittä vaille lääkäri. Valmennuskurssin jälkeen hän haki lääketieteelliseen, mutta pääsy jäi hilkun päähän. Se kuitenkin varmisti hänelle sen, että sisäänpääsy on mahdollinen. Seuraavana keväänä, 16 vuotta ylioppilaskirjoitusten jälkeen, ovet avautuivat ja nyt on kuudes, eli viimeinen vuosi menossa.

”Jos minulta olisi kysytty lukion jälkeen, että uskoisitko olevasi isona lääkäri, olisin nauranut railakkaasti!” Pirnes virnistää.

VAHVUUTENA PITKÄ TYÖHISTORIA

Jari Pirnes on ollut aina hyvä koulussa ja vaikka lukioajoista olikin vierähtänyt jo tovi, lääketieteellisen kursseilla pääsi aika pian kärryille. 19 vuoden työhistoria ensihoitokentällä ja tuhansien akuuttitapausten kohtaaminen tuo myös omanlaisen kokemuspohjan lääketieteen opinnoille.

”Ehkä se hyöty taustastani on ollut, että olen pystynyt nopeasti poimimaan suuresta tietomäärästä oleellisuudet. Monella kurssilla tulee esiin paljon tarkkaa tietoa, mitä ei voi muistaa. Tiedän jo aika hyvin, mitä työssä tarvitsee osata välittömästi, ja minkä ehtii sitten rauhassa tarkistaa kirjallisuudesta tai tietokannoista”, Pirnes toteaa.

Tällä hetkellä Pirnes työskentelee opintojen ohessa Rovaniemellä lääkintähelikopterissa. Aiemmin hän teki töitä kokopäiväisesti, mutta työskentelee nyt 50 prosentin työajalla.

”Onhan tämä vaatinut hyvää aikataulutusta. Ei pidä jättää tenttejä tai kursseja rästiin. Ne pitää hoitaa alta pois, etteivät hommat ala kasaantua”, Pirnes sanoo ja neuvoo tekemään selkeän suunnitelman opintojen etenemiselle.

TULEVA LÄÄKÄRI ODOTTAA VALMISTUMISTA

Jari Pirneksen vuosikurssilla on noin viidennes niitä opiskelijoita, jotka ovat tulleet suoraan lukiosta ja suurimmalla osalla on muita opintoja tai työhistoriaa taustalla. Pirnes epäilee tämän johtuvan siitä, että lääketieteelliseen ei ole helppo päästä sisään ja moni opiskelee sisäänpääsyä odotellessa muissa opinahjoissa. Monista kurssikavereista on tullut Pirnekselle hyviä ystäviä, ja hän onkin osallistunut porukan yhteisiin illanviettoihin aina kun töiltään ja muilta kiireiltään on ehtinyt.

”On paljolti itsestä kiinni, miten porukkaan pääsee sisään. Mikään kilta-aktiivi en kuitenkaan ole.”

Pirneksen työ pelastushelikopterissa jatkuu vielä tämän kevään ajan, minkä jälkeen hän aloittaa erikoistumiskoulutuksen. Pirnestä kiinnostaa operatiivinen puoli ja hän miettii erikoistumista joko anestesiologiaan ja tehohoitoon tai kirurgiaan.

”Tykkään siitä, että saan tehdä käsillä jotain. On vaikea kuvitella, että istuisin työpäiväni vain toimistossa.”

Vapaa-ajallaan Pirnes harrastaa liikuntaa.

”Se on se palomiesten pyhä kolminaisuus: puntti, lenkki ja uinti”, hän nauraa.

Perheen, työn ja opiskelun yhdistäminen on sujunut kohtalaisen hyvin, vaikka haasteitakin on ollut. Valmistumisen jälkeen Pirnes odottaa sitä, että pääsee viettämään enemmän aikaa poikansa kanssa, eikä tarvitse joka aamu lähteä kouluun tai harjoitteluun. Reissaaminen kahden paikkakunnan välillä, opiskelut ja työt vaativat veronsa. Mutta muutaman neuvon Pirnes haluaa antaa nuoremmille yliopisto-opiskelijoille:

”Jos sinulla on terveelliset elämäntavat ja olet hyvässä fyysisessä kunnossa, myös pää pelaa paremmin ja asioista stressaa vähemmän. Psyyke ja fysiikka toimivat toistensa tukena. Eli syökää hyvin, muistakaa nukkua riittävästi ja harrastakaa liikuntaa.”

Kuka?

Jari Pirnes

» 40-vuotias kuudennen vuoden lääketieteen opiskelija.

» Asuu Oulussa. Perheeseen kuuluu avovaimo ja 5-vuotias poika.

» Aiemmalta koulutukseltaan palomies-sairaankuljettaja sekä leikkaus-anestesia-sairaanhoitaja.

» Töissä pelastushelikopterissa ensihoitajana yhdeksättä vuotta, aiemmin palomiehenä ja sairaankuljettajana 10 vuotta.

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

Tiedevitsillä sisään, naurulla ulos

Voiko huumori yleistajuistaa tiedettä?

Sosiaalisesti kömpelöiden nörttien keskelle pelmahtaa tyrmäävän kaunis mutta tyhmä blondi. Katsojaa – ja taustalla hohottavia kuoronaurajia – huvittaa kahden erilaisen maailman kohtaaminen. Vuonna 2008 Suomessa ensi kertaa esitetty Rillit huurussa (The Big Bang Theory) leikittelee tieteilijöistä syntyneillä ennakkokäsityksillä. Tiede siinä on totta: käsikirjoittajien konsulttina toimii Kalifornian yliopiston UCLA:n fysiikan professori David Saltzberg.

Huumorin käyttö tieteen yleistajuistajana on lisääntynyt viime vuosina. Erityisesti Isossa-Britanniassa tiede on yhä useammin komedian kylkiäinen. Yliopistoissa akateemikot tekevät stand up -esityksiä yhteistyössä ammattikoomikkojen kanssa. Auttaako nauru oppimista?

Iso-Britannian Brunelin yliopiston tutkija Hauke Riesch osoittaa, että ainakaan aiheen tutkimusintoon se ei näytä stand up -akateemikoilla vaikuttaneen. Hämmästyttävän vähän on tutkittu, millainen vaikutus naurulla on tieteen ymmärtämiseen tai tiedeyhteisöön kohdistuviin asenteisiin. Sekin vähä, mitä on tutkittu, antaa ristiriitaisia tuloksia.

Joidenkin tutkimuksien mukaan humoristinen ympäristö parantaa oppimista. Toiset taas väittävät, ettei vaikutusta juurikaan ole. Lisäksi vitsien tulisi osua ja upota opetukseen. Liian uskaliaat lohkaisut voivat syödä opettajan uskottavuutta.

Vitsien räätälöiminen osaksi opetussuunnitelmaa ei ole yksinkertainen tehtävä. Sen lisäksi että huumorin ydin on vitsin monimielisyydessä, myös huumorintajun koostumus vaihtelee.

Huumoritutkimus jakaa naurajat kolmeen porukkaan: ylemmyydentuntoisiin, yllätyshakuisiin ja naurulla vapauttajiin. Siinä, missä ylemmyydentuntoiset nauravat toisten kommelluksille, yllätyshakuiset repeävät, kun yhteensopimattomat seikat kohtaavat. Naurulla vapauttajat taas hihittävät kiusallisille tilanteille ja vaietuille tabuille.

Tiedehuumori hyödyntää erityisesti kahta ensimmäistä naurulajia. Tutkijoita naurattaa, kun vitsi osoittaa valetieteilijät tyhmiksi. Toisaalta kahden eri todellisuuden, kuten tieteen ja arjen yhdistäminen huvittaa yllätyshakuisia.

Nauru on repliikki, jolla vitsin yleisö ilmaisee kuuluvansa joukkoon. Toisista ammentavien vitsien kautta opimme yhteisömme arvot ja normit.

Pelkkä vitsikin voi siis käyttää samaa taktiikkaa kuin ylemmyydentuntoisen nauru. Näin toimii esimerkiksi seuraava tiedevitsi: ”Ihmiset voidaan jakaa 10:een eri ryhmään. Heihin, jotka ymmärtävät binaareja ja heihin, jotka eivät niitä ymmärrä.”

Tiedevitsien ymmärtäminen vaatii usein tietoa alasta, jolloin se lähinnä vahvistaa yhteisöä tieteen sisällä – ei siis tieteen asemaa sen ulkopuolella. Samalla tiedehuumori tulee korostaneeksi oman yhteisönsä paremmuutta siihen kuulumattomiin nähden, mikä ei tietenkään edistä yleistajuisen tiedeviestinnän onnistumista.

Muiden muassa Rillit huurussa on tuonut tieteilijät populaarikulttuurin kuvastoon. Se ei kuitenkaan yksistään auta niiden mieltämisessä osaksi tieteen ulkopuolista yhteiskuntaa. Siellä odottaa vaativa yleisö, joka haluaa tietää, mitä tiede heille merkitsee.

Lähteenä käytetty: Riesch, Hauke (2015): Why did the proton cross the road? Humour and science communication. Public Understanding of Science 2015, Vol. 24(7).

Heidi Heinonen

Filosofian tuplamaisteri ja kirjallisuuskriitikko, joka pohti hiihtolenkillä viimeksi sitä, kumoavatko alamäki ja vastatuuli metaforina toisensa.

Lue lisää:

Strategia korostaa yliopiston roolia palvelijana

Vuosille 2016–2020 valmisteltu strategia nojaa viiteen tutkimuksen fokusalueeseen. Lisäksi yliopiston rooli yhteiskunnan palvelijana korostuu entisestään.

TEKSTI Ville Koivuniemi

KUVAT Minna Koivunen

Oulun yliopiston tuore strategia painottaa yliopiston roolia palvelijana. Rehtori Jouko Niinimäen mukaan sitä myös haettiin.

”Mikään ei muutu radikaalisti, mutta yliopiston roolia yhteiskunnan palvelijana korostetaan. Olemme olemassa yhteiskuntaa varten”, Niinimäki sanoo.

Vuosiksi 2016–2020 luodun strategian ytimessä on viisi fokusaluetta, joihin etenkin tutkimuksessa aiotaan seuraavan viiden vuoden aikana suunnata resursseja. Yhteistä noille fokusalueille on, että kaikissa on poikkitieteellistä vivahdetta.

”Näistä otsikoiden muodoista on toki käyty keskustelua, mutta näiden niin sanottujen megatrendien hyödyntämisestä osana strategiaa sovimme hallituksen kanssa jo kauan sitten”, Niinimäki sanoo. Hänen mukaansa fokusalueet on muotoiltu sen verran laajalla pensselillä, että kaikki tieteenalat mahtuvat niiden sisälle hyvin.

”Siinä mielessä kaikki tutkimus ei näiden fokusalueiden sisällä tietenkään ole maailman huippua, mutta kansallista huippua kylläkin. Ydin on korkealuokkaisessa osaamisessa”, Niinimäki jatkaa.

Tukitoimien väheneminen huolettaa henkilöstöä

Oulun yliopiston henkilökuntayhdistyksen puheenjohtaja Jaana Lehtosaari uskoo yliopiston henkilöstön kokevan strategian tavoitteet kannatettavina.

”Tuloksellinen ja vetovoimainen Oulun yliopisto on myös henkilöstölle hyvä yhteisö, jossa työrauha ja mahdollisuus keksittyä ydintehtäviin ovat olemassa. Tärkeää on kuitenkin se, millaista henkilöstöpolitiikkaa tullaan harjoittamaan”, Lehtosaari sanoo.

Hänen mukaansa esimerkiksi tutkimuksen infrastruktuureita kehitettäessä henkilöstö tulisi huomioida tärkeänä osana kokonaisuutta.

”Riittävästi resursoitu ja työnsä osaava tutkimuksen tukihenkilöstö vapauttaa tutkijat tekemään tutkimusta. Enää ei ole varaa vyöryttää tukipalvelutehtäviä opetus- ja tutkimushenkilöstön harteille.”

Lehtosaari toivoo lisäksi, että strategia otetaan huomioon käytännössä myös uudessa henkilöstöohjelmassa.

”Eläköitymiseen perustava henkilöstösuunnittelu ei ole koskaan ollut toimiva ratkaisu”, Lehtosaari sanoo.

Niinimäki lupaa, että strategia näkyy pian myös käytännössä.

”Me tarvitsemme Oulun yliopistoon parhaat mahdolliset osaajat. Tällä hetkellä uusimme rekrytointiohjeita nimenomaan strategian pohjalta”, Niinimäki sanoo.

Uusi strategia alkaa toimia saman tien. Toisaalta viimeisestä organisaatiouudistuksesta on vasta vähän aikaa. Niinimäen mukaan yhtä isoja muutoksia ei ole heti luvassa.

”Silloin kun aloitin rehtorina, ajattelin että isot jutut saadaan tehtyä ensimmäisen vuoden aikana. Nyt ne on tehty. Seuraavaksi edetään niiden mukaan, ja samalla mittaroidaan onnistumista.”

Viisi fokusaluetta

» Kestävyyttä luovat materiaalit ja järjestelmät.

» Elinikäistä terveyttä edistävät molekylääriset tekijät ja ympäristötekijät.

» Digitaaliset ratkaisut havainnoinnissa ja vuorovaikutuksessa.

» Maa- ja lähiavaruussysteemi ja ympäristönmuutos.

» Ihmiset muuttuvassa maailmassa.

Ville Koivuniemi

Freelancer-toimittaja. Twitter: @VilleKoivuniemi

Lue lisää:

Opintotuen ratkaisutoiminta yliopistoissa päättyy

Opintotuen ratkaisutoiminta yliopistoissa päättyy kahden seuraavan vuoden aikana. Kela on päättänyt irtisanoa sopimukset, joiden perusteella suurin osa yliopistoista on ratkaissut omien opiskelijoidensa opintotukihakemukset. Viimeistään vuoden 2018 alusta alkaen kaikki opintotukiasiat ratkaistaan Kelassa. Kela perustelee päätöstään tarpeella yksinkertaistaa etuustietojärjestelmiä ja etuusprosesseja.  Kela uudistaa seuraavan 10 vuoden aikana kaikki etuustietojärjestelmänsä, tukijärjestelmänsä ja apurekisterinsä.  Muualla kuin Kelassa tehtävät […]

Opintotuen ratkaisutoiminta yliopistoissa päättyy kahden seuraavan vuoden aikana. Kela on päättänyt irtisanoa sopimukset, joiden perusteella suurin osa yliopistoista on ratkaissut omien opiskelijoidensa opintotukihakemukset. Viimeistään vuoden 2018 alusta alkaen kaikki opintotukiasiat ratkaistaan Kelassa.

Kela perustelee päätöstään tarpeella yksinkertaistaa etuustietojärjestelmiä ja etuusprosesseja.  Kela uudistaa seuraavan 10 vuoden aikana kaikki etuustietojärjestelmänsä, tukijärjestelmänsä ja apurekisterinsä.  Muualla kuin Kelassa tehtävät etuusratkaisut mutkistavat etuuksien toimeenpanoa, minkä vuoksi opintotuen koko ratkaisutoiminta halutaan järjestelmäuudistuksen yhteydessä keskittää Kelaan.

Kelan ja yliopistojen välinen sopimus opintotuen ratkaisutoiminnasta on koskenut 12:ta yliopistoa. Taideyliopisto ja Maanpuolustuskorkeakoulu eivät ole olleet sopimuksessa mukana, ja Helsingin yliopisto irtisanoi sopimuksen vuoden 2011 alusta alkaen.

Päätös koskee noin 70 000:a opintotukea saavaa yliopisto-opiskelijaa. Kelan kanssa sopimuksen tehneissä 12 yliopistossa tehdään vuosittain lähes 100 000 opintotukiratkaisua. Se on reilu viidesosa kaikista opintotukiratkaisuista.

Nyt tehdyn päätöksen mukaan opintotuen ratkaisutoiminta päättyy Oulun yliopistossa 1.1.2018 alkaen. Lapin, Tampereen ja Vaasan yliopistoissa opintotuen ratkaisutoiminta lakkaa jo 1.1.2017 ja muissa 8 yliopistossa Oulun tapaan 1.1.2018 alkaen. Ratkaisutoiminnan päättyminen muita aikaisemmin Lapin, Tampereen ja Vaasan yliopistoissa perustuu näiden yliopistojen omiin esityksiin.

Päätös ei vaikuta yliopisto-opiskelijoiden opintotukipalveluihin tämän vuoden aikana. Opiskelijat voivat nykyiseen tapaan hoitaa opintotukiasiansa Kelan tai yliopiston verkko- ja puhelinpalvelussa, postitse tai palvelupisteissä.

Loppuvuoden aikana Lapin, Tampereen ja Vaasan yliopistot ja Kela tiedottavat, mitkä asiat muuttuvat, kun opintotuen ratkaisutoiminta päättyy näissä yliopistoissa ensi vuoden alusta alkaen.

Laura Lääveri OYY:n hallintosihteeriksi

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallintosihteeriksi on valittu humanististen tieteiden kandidaatti Laura Lääveri. OYY:n hallitus teki päätöksen kokouksessaan tänään keskiviikkona. Lääveri vakuutti hallituksen innokkaalla asenteella, motivaatiolla ja vankalla kokemuksella. Hän on muun muassa työskennellyt OYY:ssä aiemmin kääntäjäharjoittelijana, kehyviikon koordinaattorina ja kiireapulaisena. ”Hän oli hakijoista valmein”, pääsihteeri Eero Manninen luonnehtii. ”Fiilikset ovat todella innostuneet ja onnelliset. Odotan […]

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallintosihteeriksi on valittu humanististen tieteiden kandidaatti Laura Lääveri. OYY:n hallitus teki päätöksen kokouksessaan tänään keskiviikkona.

Lääveri vakuutti hallituksen innokkaalla asenteella, motivaatiolla ja vankalla kokemuksella. Hän on muun muassa työskennellyt OYY:ssä aiemmin kääntäjäharjoittelijana, kehyviikon koordinaattorina ja kiireapulaisena.

”Hän oli hakijoista valmein”, pääsihteeri Eero Manninen luonnehtii.

”Fiilikset ovat todella innostuneet ja onnelliset. Odotan kovasti että pääsen perehtymään uuteen työhön ja tutustumaan kaikkiin ihmisiin”, Lääveri kertoo.

Lääveri aloittaa tehtävässään maanantaina 8. helmikuuta. Hakijoita hallintosihteeriksi oli 27.