Oulun yliopistossa opiskeli vuonna 2015 ennätysmäärä vaihto-opiskelijoita. Vaihtoon tuli yhteensä 606 opiskelijaa. Lukuun sisältyvät niin lyhyt- kuin pitkäkestoiset opiskelijavaihdot sekä ulkomaiset harjoittelijat. Yli kolmen kuukauden vaihtojaksolla yliopistossa oli 555 vaihto-opiskelijaa, mikä on 13 % enemmän kuin edeltävänä vuonna. Lukuun sisältyy myös 58 ulkomaista harjoittelijaa. Viime vuonna tehtiin myös yksittäisen kansallisuuden uusi ennätys, kun saksalaisia vaihto-opiskelijoita saapui 112. Myös ranskalaisten vaihto-opiskelijoiden määrä nousi merkittävästi, […]
Oulun yliopistossa opiskeli vuonna 2015 ennätysmäärä vaihto-opiskelijoita. Vaihtoon tuli yhteensä 606 opiskelijaa. Lukuun sisältyvät niin lyhyt- kuin pitkäkestoiset opiskelijavaihdot sekä ulkomaiset harjoittelijat.
Yli kolmen kuukauden vaihtojaksolla yliopistossa oli 555 vaihto-opiskelijaa, mikä on 13 % enemmän kuin edeltävänä vuonna. Lukuun sisältyy myös 58 ulkomaista harjoittelijaa.
Viime vuonna tehtiin myös yksittäisen kansallisuuden uusi ennätys, kun saksalaisia vaihto-opiskelijoita saapui 112. Myös ranskalaisten vaihto-opiskelijoiden määrä nousi merkittävästi, ollen 85 vuonna 2015.
Lähtevien vaihto-opiskelijoiden puolella oli kokonaismäärässä pientä kasvua. Yli 3 kuukauden vaihtoon lähti 364 opiskelijaamme, kun vuonna 2014 lähtijöitä oli 340. Näistä 84 lähti harjoitteluvaihtoon, mikä on lähes kaksinkertainen verrattuna vuoteen 2014.
Saapuvien vaihto-opiskelijoiden palveluista vastaava suunnittelija Tytti Haapalehto arvelee kasvun johtuvan Oulun yliopiston kattavasta ja laadukkaasta englanninkielisestä opintotarjonnasta.
Kansainvälisistä palveluista vastaava palvelupäällikkö Kimmo Kuortti muistuttaa, että tulevaisuudessa vaihto-opiskelun perusteella maksettava tulosraha muuttuu henkilömäärän sijaan opintopistepohjaiseksi, mikä pakottaa suunnittelemaan vaihdot siten, että vaihdossa suoritetut opintopisteet hyväksytään täysimääräisinä opiskelijan tutkintoon.
Kyl-mä. Hytisen näyttävästi ja osoitan karttapallosta Suomea. Kolmekymmentä pientä silmäparia tuijottaa elehtimistäni ymmällään. Luokan ainoa tuuletin huokailee laiskasti paljaita varpaitani vasten ja hikoilen tropiikin kuumuuden ja lievän pakokauhun vallassa. Keskittymiseni herpaantuessa etupulpetin pojat päättävät uhmata kielimuuria hyppäämällä ensimmäisen kerroksen luokan ikkunasta ulos. Koulun jalkapallokentällä laiduntava vesipuhveli luo minuun hiukan alentuvan katseen komentaessani Sateenkaarta ja Pannukakkua […]
Kyl-mä. Hytisen näyttävästi ja osoitan karttapallosta Suomea. Kolmekymmentä pientä silmäparia tuijottaa elehtimistäni ymmällään. Luokan ainoa tuuletin huokailee laiskasti paljaita varpaitani vasten ja hikoilen tropiikin kuumuuden ja lievän pakokauhun vallassa. Keskittymiseni herpaantuessa etupulpetin pojat päättävät uhmata kielimuuria hyppäämällä ensimmäisen kerroksen luokan ikkunasta ulos. Koulun jalkapallokentällä laiduntava vesipuhveli luo minuun hiukan alentuvan katseen komentaessani Sateenkaarta ja Pannukakkua sisälle vajavaisen thain kielen taitoni avulla. Ensimmäisen tunnin aikana minulle alkaa selvitä koulun kyseenalaisten turvallisuusjärjestelyjen lisäksi myös oppilaiden mielenkiintoinen tapa valita itse englanninkieliset nimensä.
On ensimmäinen työpäiväni englanninopettajana thaimaalaisessa alakoulussa ja tunnen hetken itsekin vastustamatonta halua karata ikkunasta. Olen päätynyt opetusharjoitteluun Koh Phanganin saarelle hongkongilaisesta markkinointifirmasta uuvuttuani 15-tuntisiin työpäiviin. Tapeltuani kiinankielisen Excelinin kanssa neljän kuukauden ajan päätös irrottautua oravanpyörästä syntyy nopeasti ja jo muutaman viikon kuluttua maisemat ovat vaihtuneet taivaita kurkottelevista pilvenpiirtäjistä valkoisiin rantoihin ja bungaloweihin. Uusi kotini ei muistuta juurikaan turistien suosimaa Phuketia: paikallisen viidakkokylän rauhaa rikkovat vain länsimaalaiset henkiset etsijät, jotka ovat tulleet hakemaan saaren lukuisista jooga- ja detox-keskuksista uutta suuntaa elämälleen.
Ensimmäisten päivien jälkeen saaren rento tunnelma alkaa vähitellen sulattaa työstressiäni pois. Aloitettuani päiväni joogasalin lattialla hengitellen ja nautittuani päivän ensimmäisen kookospähkinäni riippumatossa loikoillen suhtaudun zenmäisen tyynesti ympärilläni avautuvaan kaaokseen. Jahtaan neljäntoista kiljuvan oppilaan kanssa torakoita ulos luokasta ja palaan takaisin kieliopin pariin. Hongkongista ostamani Frozen-tarrat paljastuvat yllättävän käyväksi valuutaksi yhteisen kielen puuttuessa, kun jahtaan ikkunoista karkailevia ekaluokkalaisia. Kierrän kielimuuria musiikin avulla: YouTube-karaoken kautta lauletut thain- ja englanninkieliset Disney-laulut herättävät molemminpuolista innostusta.
Kuria ja rentoutta
Thaimaalainen koulujärjestelmä paljastuu kiehtovaksi sekoitukseksi sotilaallisen tiukkaa kuria ja välinpitämättömyyden rajaa hipovaa rentoutta, jota suomalaisessa koulumaailmassa tuskin voisi kuvitella. Oppilaat ovat omatoimisia; he tiskaavat lounaan päätteeksi omat astiansa ulkona paahtavan auringon alla ja lakaisevat luokkien lattiat aina tuntien alussa. Lounaan jälkeen opettajat kiertävät tarkastamassa partiopuvuissa jonottavien oppilaiden sormenaluset ja hampaat. Huolimattomasta harjauksesta saa rangaistukseksi karttakepistä sormille ja viisi minuuttia X-hyppyjä koko koulun paheksuvan katseen alla.
Vaeltelutaipumuksesta huolimatta oppilaat kohtelevat opettajia valtavalla kunnioituksella, mikä tuntuu suomalaiseen tasa-arvoiseen koulumaailmaan tottuneesta hieman vieraalta. Töihin tullessa koko koulu tervehtii meitä kumartamalla kädet yhteen liitettyinä, mutta erityisesti nuorimmat oppilaat karistavat juhlallisuudet pian harteiltaan ja juoksevat halaamaan. Kunnioituksen tunne ei ylety vain kouluympäristöön, vaan myös koko ympäröivään yhteisöön. Opettajan arvostettu asema Thaimaassa näkyy myös phanganilaisen kylän arjessa: manikyyrini tekijä harjaa kynnenalukseni juuriharjalla erityisen hartaasti tunnistaessaan minut tyttärensä opettajaksi ja ravintoloissakin vastaanotto on juhlallisen kunnioittavaa, sillä useimpien oppilaidemme vanhemmat työskentelevät matkailu- ja ravintola-alalla.
Päivittäisten juhlallisten rituaalien vastakohtana rennon kaoottinen kouluarki tarjoaa jatkuvia yllätyksiä. Savun tullessa sisään kolmannen luokan avoimista ikkunoista oppilaat jatkavat tyynesti tehtäviään, vaikka muutaman kymmenen metrin päässä koulun henkilökunta polttaa vanhoja huonekaluja ja koulukirjoja valtavassa kokossa, jonka ympärillä juoksee iloisesti alaston pikkupoika. Luokkaretken kuljetusongelmatkin ratkeavat kätevästi sullomalla koko luokka opettajan avolavalle.
Viimeisenä päivänä koulun kaikki oppilaat jonottavat päästäkseen polvistumaan minun ja kahden kollegani eteen ja itkevät polviamme vasten. Tunnen omienkin silmieni kastuvan. Kuuden viikon aikana olen kokenut ja todistanut onnistumisen iloa, kuullut saman tervetulo- ja hyvästelylaulun satoja kertoja niin luokassa kuin paikallisessa R-kioskissakin, lahjonut oppilaita tarroilla ja tanssinut poronsarvet päässä joulumusiikin tahdissa nauravien lasten kanssa. Suurimpana tuliaisena vien silti lämmön, joka ei johdu pelkästään luokkahuoneiden puuttuvasta ilmastoinnista, vaan jokaisesta kohtaamisesta paikallisten oppilaiden kanssa yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta.
Roosan 6 syytä, miksi harjoittelu ulkomailla kannattaa
» Käytännön kokemus oman alan töistä kertyy.
» Ulkomaanharjoittelun kautta pääsee tutustumaan paikallisen kulttuurin lisäksi myös vieraaseen työkulttuuriin.
» Luottamus omiin kykyihin kasvaa, kun selviää vieraassa työympäristössä.
» Kielitaito ja erityisesti työhön liittyvä sanasto kehittyy.
» Työnantajat arvostavat kansainvälistä työkokemusta.
» Mahdollisuus luoda kansainvälisiä verkostoja.
Jos harjoittelu opiskeluaikana ja ulkomailla kiinnostaa, kannattaa tutustua Oulun yliopiston harjoittelusivuihin.
Julkaistu
SHARE
Roosa Veijola
Myöhemmän vaiheen historian opiskelija, joka lääkitsee kroonista matkakuumettaan viettämällä matkalaukkuelämää Oulun ja Hongkongin välillä. Instagram: @roosiejemina.
Viime marraskuussa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto päätti 20 000 euron leikkausten lisäksi muuttaa lehden digitaaliseksi. Digijulkaisuksi emme muutu hetkessä, vaan muutosprosessi on osa OYY:n vuoden 2016 toimintasuunnitelmaa. Projektia vetää hallituksen viestintävastaaja Susa Vikeväkorva ja sen tavoitteena on selvittää sähköiseksi julkaisuksi muuttamisen vaatimat resurssit sekä laatia aikataulu ja suunnitelma. Lehden digitaaliseksi muuttaminen on tarkoitus toteuttaa […]
Viime marraskuussa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto päätti 20 000 euron leikkausten lisäksi muuttaa lehden digitaaliseksi. Digijulkaisuksi emme muutu hetkessä, vaan muutosprosessi on osa OYY:n vuoden 2016 toimintasuunnitelmaa. Projektia vetää hallituksen viestintävastaaja Susa Vikeväkorva ja sen tavoitteena on selvittää sähköiseksi julkaisuksi muuttamisen vaatimat resurssit sekä laatia aikataulu ja suunnitelma. Lehden digitaaliseksi muuttaminen on tarkoitus toteuttaa vuoden 2017 alusta.
Tänä vuonna Oulun ylioppilaslehti kuitenkin ilmestyy vielä paperisena, mutta aiempaa vähemmän. Siirrämme painopistettä verkkoa kohti ja teemme nettiin yhä enemmän sisältöä.
Lehden ilmestymispäivät 2016: 10.2., 30.3., 11.5., 31.8., 12.10. ja 23.11..
Julkaistu
SHARE
Minna Koivunen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista.
Twitter: @koominna
Uusi vuosi, uudet kujeet! Vuosi 2016 tarkoittaa uudistuksia ja muutoksia myös Oulun yliopistossa. Yliopiston opiskelijoille se tarkoittaa tavoitteita ja suunnitelmia opintojen, kandien ja gradujen suhteen. Katso videolta, mitä uutta on odotettavissa tänä vuonna ja mitä uusi vuosi opiskelijoille tarkoittaa!
34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.
TellUs Innovation Arena kuulostaa mahtipontiselta ja siltä, että sinne tulijoiden pitäisi olla täynnä hienoja ja hohdokkaita innovaatioita. Mutta ei sentään. Tellusta suunnittelemassa ja toteuttamassa olleet markkinoinnin maisteriopiskelija Kaisa Pappila ja ympäristötekniikan opiskelija Simo Kekäläinen kertovat, että Tellukseen kaikki ovat tervetulleita opiskelemaan, työstämään omia projektejaan, rentoutumaan ja osallistumaan erilaisiin tapahtumiin.
“Tila mahdollistaa matalan kynnyksen tutustua toisiin opiskelijoihin, tutkijoihin ja yrittäjiin ja kannustaa siihen”, Kaisa Pappila sanoo.
“Oman osaamisen esiin tuominen ja yliopistoyhteisön yhteen tuominen. Täällä sinulla on lupa toteuttaa itseäsi ja voit oikeasti ottaa rennosti”, Simo Kekäläinen luonnehtii Telluksen tarkoitusta ja mahdollisuuksia.
Pappila uskoo siihen, että täällä opiskelijat tutustuvat toisiinsa ja muihin kävijöihin.
“Kun tilan teema tiedossa, että täällä verkostoidutaan ja täällä voi jutella kenelle vain, mitä tukee tänne suunniteltu ohjelma, on matalampi kynnys kuin ruokalassa mennä vieraiden pöytään. Täällä kaikilla on tiedossa, että verkostoitumiseen kannustetaan”, Pappila sanoo.
Henkilökuntaa kahvilan työvuoroissa
Remontoidussa Telluksessa on opiskelu- ja ryhmätyötilojen lisäksi erilaisia mahdollisuuksia tapahtumien järjestämiseen. Ensimmäisenä vuorossa on avoimien ovien päivä tiistaina 19. tammikuuta. Luvassa on muun muassa Innovaatiokeskusten Centre for Environment and Energy ja Centre for Health and Technology, tutkimuspalveluiden ja FabLab-toiminnan sekä Demolan ja Avanto Acceleratorin esittelyjä, e-kandi-info ja CV-klinikka, jossa voi otattaa itsestään ammattimaisen valokuvan CV:tä varten.
Jatkossa Telluksessa on tarkoitus järjestää esimerkiksi gradujen esittelyjä ja yritysideoiden pitchausta. Pappila ja Kekäläinen korostavat, että kuka tahansa voi järjestää tapahtumia Telluksessa.
“Jos olet hyvä neulomaan ja haluat pitää kurssin toisille siitä, miten neuloa lapaset, tervetuloa”, Kekäläinen toteaa.
Kaksikon toiveissa on tuoda yliopiston johtoa ja henkilöstöä lähemmäs opiskelijoita ja madaltaa opiskelijoiden kynnystä ottaa yhteyttä esimerkiksi tutkijoihin. Sen vuoksi Tellus Cafe Lavazzaan on suunniteltu yliopiston työntekijöille parin tunnin kahvilatyövuoroja muutamana päivänä viikossa. He tarjoilisivat kahvia ja juttelisivat ihmisille.
“Heiltä saisi kysyä mitä vaan ja keskustella”, Pappila selittää.
Telluksen hankejohtaja Johanna Bluemink kertoo, että yliopiston johtoakin tullaan näkemään tulevan vuoden aikana kahvilavuorossa.
Demola kaipaa yliopisto-opiskelijoita
Yritysten ja yrittäjyyteen kannustavien opintojaksojen kuten Demolan ja Avanto Acceleratorin on mahdollista näkyä Telluksessa. Etenkin Demola tarvitsisi lisää tunnettavuutta yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa.
“Demola on ollut parasta poikkitieteellisyyttä minulle. Yrittäjyys-sana karkoittaa osan ihmisistä, mutta siellä oli esimerkiksi projekti, miten kulttuurimaantiedettä saataisiin saamelaisalueille ja psykologiassa miten yökastelua saataisiin lapsilla vähennettyä”, Kekäläinen kertoo.
“Monet yliopisto-opiskelijat ehkä ajattelevat, että pitää olla kauppatieteiden opiskelija, jotta voi mennä Demolaan, mutta ei missään nimessä. Hyviä ratkaisuja ei saada aikaan, jos pelkät markkinoinnin opiskelijat yrittävät niitä keksiä”, Pappila jatkaa.
“Juuri tuossa psykologiaprojektissa ei ollut ketään siltä alalta, ja he harmittelivat, että olisi pitänyt olla”, Kekäläinen lisää.
Tellusta aiotaan kehittää sen auettua. Parhaillaan Tellus-tiimi kaipaa opiskelijoiden ja henkilökunnan ajatuksia siitä, mitä kaikkea Telluksessa haluttaisiin kokea ja järjestää.
“Toivomme, että opiskelijat ja henkilökunta ovat kehittämässä tätä jatkuvasti. Tämän ei ole tarkoitus pysyä samanlaisena”, Kekäläinen.
Johanna Bluemink kertoo, että kun keskustassa olevaa Business Kitcheniä suunniteltiin ja se avattiin, kaikki ei ollut tarkasti tiedossa. Ihmiset ovat kuitenkin sinne löytäneet hyvin ja paikka on kehittynyt käyttäjiensä mukaan. Näin uskotaan käyvän Telluksessakin.
Telluksen metsässä on runsaasti tilaa ryhmätyöskentelylle ja itsenäiselle opiskelulle.
Yliopistolle töihin Demolasta
Markkinoinnin maisteriopiskelija Kaisa Pappila ja kauppatieteiden maisteri, ympäristötieteiden diplomi-insinööriksi opiskeleva Simo Kekäläinen aloittivat viime syksynä Demolassa. He pääsivät mukaan Centre for Environment and Energyn arktisen osaamisen esille tuomiseen liittyvään projektiin. Demolan palautetilaisuudessa projektien esittelyitä oli kuuntelemassa Johanna Bluemink, joka kiinnostui Pappilan ja Kekäläisen ideoista.
Heidän projektin ideana on rakentaa Snohroom, joka olisi showroom arktiselle tutkimukselle ja yrittämiselle. Suunnitelmissa oli virtuaalinen tila, verkkosivu, mutta Blueminkin kanssa he alkoivat pohtimaan, josko Snowroom voisikin olla fyysinen tila ja tulisi Tellukseen.
“Meidän Snowroomin visio menee hyvin yksiin Telluksen vision kanssa, koska tämä on myös verkostoitumistila. Snowroomissa meillä on ideana saada ihmiset tekemään yhteistyötä.”
Telluksen hankejohtajana työskentelevä Bluemink kiinnostui kaksikosta ja tarjosi heille paikkaa Tellus-projektista. Siispä Pappila ja Kekäläinen ovat työskennelleet opiskelujen ohella Telluksen parissa marraskuusta tammikuun loppuun.
“Minua viehätti Telluksen ajatus. Minusta olisi mukava nähdä muita yliopistolaisia, mutta he ovat vaikeasti tavoitettavissa. Telluksen tarkoitus on olla matalan kynnyksen paikka ihan kaikille”, Kekäläinen toteaa.
TellUksen eri tilojen esittelyt:
Ryhmätyötila. Ei rajoituksia äänenkäytön suhteen. Ei tarvitse varata, vaan voi vain tulla. Paikkoja 180.
Rauhallinen alue. Tietokonetyötila, jossa yksittäisiä istuma- ja seisomatyöpisteitä. Jos kaipaa enemmän rauhaa. Paikkoja 80.
Rauhoittumisen tila. Ryhmärauhoittumishetkiin ja rentoon oleskeluun. Tänne voi tulla ottamaan vaikka päikkärit. Vaaleat puuseinät ja säkkituolit takaavat rauhallisen ja rennon tunnelman. Paikkoja 16.
Showroom. Näyttelytila on Telluksen sydän, johon on sisäänkäynti vihreiden naulakoiden puolelta. Helppo tulla ja mennä. Tilaa ympäröivät liikuteltavat seinäkkeet, joissa on LCD-näyttö. Muunneltava tila, koska kaikkien kalusteiden alla on pyörät. Fazer Amican kahvila aukeaa tähän tilaan maaliskuussa.
Stage. Konferenssilava ja muunneltava näyttämö avoimille luennoille, väitöstilaisuuksille ja muille tapahtumille. Mikäli tila on vapaa, siellä voi työskennellä ja tavata vapaasti. Paikkoja 70.
Lounge. Stagen yhteydessä oleva, kauniisti sisustettu monikäyttöinen tila. “Koko yliopiston käyntikortti”, Pappila sanoo. Paikkoja 30.
Neuvotteluhuoneet. Noin viisi. Yhteen näistä tulisi office escape -vuorotyöviikot.
Kirjasto Kioski. Apua tiedonhakuun ja muun muassa syksyisin uusille opiskelijoille kirjastokortteja. Lisäksi oma työpiste työntekijälle, joka ohjaa Telluksen toimintaa.
Pääsisäänkäynti keskusaulasta. Lisäksi kaksi aiempaa sisäänkäyntiä edelleen käytössä.
Julkaistu
SHARE
Minna Koivunen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista.
Twitter: @koominna
Oletko koskaan miettinyt mitä teatterin kulisseissa tapahtuuu ennen näytöstä, sen aikana ja esityksen jälkeen? Valokuvaaja Joel Karppanen dokumentoi Oulun ylioppilasteatterin Suuri Peto! -suurproduktion ensi-illan perjantaina 15. tammikuuta.
