Tässä he ovat – OYY:n hallitus vuodelle 2016 esittäytyy

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto valitsi ylioppilaskunnalle uuden hallituksen 10. joulukuuta.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Minna Koivunen

Vuoden 2016 hallituksen kokoonpano heijastelee melko uskollisesti syksyn edarivaalitulosta. Vaikka TeTa veikin sekä edustajiston että hallituksen puheenjohtopaikat, hallitukseen HuKa sai kolme edustajaa, ja on nyt taustaryhmistä suurin.

Lääketieteen opiskelijat saivat poikkeuksellisesti OYY:n uuteen hallitukseen kaksi edustajaansa. Sen sijaan luonnontieteilijät menettivät viime vuodesta yhden paikan ja Kokoomus ainoan paikkansa. Vuoden 2016 hallituksesta poliittiset ovatkin kokonaan paitsiossa.

Vastavalitut ja vielä virkeät hallituslaiset järjestäytyvät ja jakavat hallituspestit vasta tammikuussa, mutta tiivis perehdytys OYY:n arkeen ja opiskelijavaikuttamisen ytimeen alkoi heti joulukuussa.

Oulun ylioppilaslehti kokosi toimistolle pysähtyneet tuoreet hallituslaiset saman pöydän ääreen ja kyseli tärkeimmät tuntemukset heti valituksi tulemisen jälkeen.

Lyhyen jutustelun perusteella selvisi muun muassa se, että vaikka hallituslaisilla opiskelijavaikutuskokemusta rutkasti onkin, kukaan ei myönnä vielä touhussa kyynistyneensä.

1. Millainen on aiempi taustasi opiskelijavaikuttajana?

2. Mitä asioita tulit tekemään ylioppilaskuntaan?

3. Mitkä ovat tavoitteesi OYY:n hallituksessa vuodelle 2016?

4. OYY:n hallitus järjestäytyy tammikuussa. Mistä sektoreista olet nyt kiinnostunut?

5. Opiskelijapolitiikassakin tehdään paljon kovia päätöksiä, joiden taustalla voi olla suhmurointia ja kompromisseja. Onko opiskelijapolitiikka kyynistänyt sinua?

Hallituksen puheenjohtaja Kati Hannila, TeTa, 24

Prosessitekniikan opiskelija, aloitusvuosi 2012

1. Istuin OYY:n vuoden 2015 hallituksessa ja vastasin työelämästä, sosiaalipolitiikasta ja liikunnasta. Aiempaa kokemusta edustaa vuoden 2013 pesti Oulun yliopiston Prosessikillan hallituksessa suhdevastaavana, ja myöhemmin toimin samassa roolissa myös Oulun Teekkariyhdistyksessä. Kuulun myös oululaisen Teekkarilupin hallitukseen vastuualueenani Teekkaritalo.

2. Tavoitteenani on luoda avoimempaa ja helposti lähestyttävää ylioppilaskuntaa. Kun ihmiset pitävät meitä helposti lähestyttävänä, he haluavat myös kuulua ylioppilaskuntaan. Toinen tärkeä tavoitteeni on kuntavaikuttaminen, jotta Oulun kaupungissa tiedetään, mitä opiskelijan hyvä elämä oikeasti tarkoittaa.

3. Konkreettisina asioina haluaisin saada OYY:n hallituksen ja edustajiston vuorovaikutusta välittömämmäksi. Myös kuntavaikuttaminen ja linjapaperin suunnittelu kiinnostavat.

5. En ole kyynistynyt, mutta tiedän opiskelijapolitiikan vaikuttamisen rajoitteet. Silti uskon, että tässäkin työssä voi tapahtua asioita, jotka eivät ensin ole näyttäneet siltä, että ne ovat menossa läpi.

Veera Alahuhta, HuKa, 20

Kulttuuriantropologian opiskelija, aloitusvuosi 2013

1. Aloitin yliopisto-opiskeluni vuonna 2013, ja saman tien starttasin myös kulttuuritieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Kultun hallituksessa. Kuluneen vuoden olen toiminut Kultun puheenjohtajana, ja tänä syksynä minut valittiin myös OYY:n edustajistoon kaudelle 2015-2017. Ennen OYY:n hallitukseen hakemista pohdin myös lähtemistä Humanistiseen Kiltaan, kunnes hoksasin että OYY:ssä vaikuttamismahdollisuudet ovat laajemmat.

2. Kokemus pienen järjestön pyörittämisessä on opettanut minulle sen, että OYY:llä olisi hyvä paikka toimia resurssina pienille järjestöille. Monissa isoissa killoissa on todella paljon ihmisiä ja työvoimaa, mutta näitä ei humanistien ja kasvatustieteilijöiden pienistä järjestöistä löydy.

3. Olen tullut yksinkertaisesti vaikuttamaan opiskelijan asioihin. Järjestöt kiinnostavat kovasti, mutta olen avoin kaikille

4. Järjestötyö.

5. Tietyllä tapaa toivo on tässä suhteessa mennyttä. En ole kyyninen, mutta en halua olla sinisilmäinenkään. Ei vaikuttaminen aina suhmurointiakaan ole, mutta ei auta myöskään alistua siihen, että näin ne asiat vain on.

Terje Juutilainen, lääketiet., 36

Lääketieteen opiskelija, aloitusvuosi 2015

1. Lapin yliopistossa oikeustiedettä opiskellessani olin oikeustieteiden tiedekunnan suunnittelutoimikunnan jäsen. Nyt lääketiedettä opiskellessa olen jäsen yhdessä meidän curriculum -uudistusta suunnittelevassa työryhmässä. Muuta kokemusta opiskelijavaikuttamisesta ei ole, mutta kokemusta sen sijaan lisäksi on julkishallinnon luottamustehtävien hoitamisesta.

2. Tavoitteenani on päästä käyttämään osaamistani yhteisten asioiden hoitamisessa.

4. Osaamiseni on vahvinta talouden ja työelämän osa-alueilla ja niistä sektoreista olen kiinnostunut.

5. Ei tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Joonas Kivioja, HuKa, 26

Aate-ja oppihistorian opiskelija, aloitusvuosi 2010

1. Ensimmäisenä minut huijattiin mukaan ilmaisen kaljan lupauksilla historian opiskelijoiden ainejärjestö Tiiman hallitukseen vuosiksi 2012-2013. Sen lisäksi toimin vuonna 2013 sekä Oulun yliopiston Humanistisen Killan varapuheenjohtajana että Suomen Humanistiopiskelijoiden puheenjohtajana. Edustajistossa istuin yhden kauden 2013-2015. Ylioppilaskunnan hallitukseen siirtyminen tuntuu loogiselta, onhan tänne pyydetty jo kolmen vuoden ajan.

2. Tavoitteenani on jatkaa samalla linjalla, mitä olen jo aiemmissa työryhmissä tehnyt. Tärkeimpänä tavoitteena on ajaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioita. Tänä vuonna OYY:llä on muuten aivan loistava toimintasuunnitelma, joka oli yksi syy hallitukseen hakemiseen!

3. Olen tullut vaikuttamaan opiskelijan elämään ja edunvalvontaan. Sopoasiat ovat lähellä sydäntäni, ja toivottavasti se näkyy hallituksen muodostumisessakin. Opiskelu on harrastetasolla ensi vuonna.

4. Sosiaalipolitiikka.

5. En ole kyynistynyt, mutta tietyllä tavalla vaikuttamisen realismi on tullut vastaan. Asioihin vaikuttaminen ja yhteisen päätöksen luominen on suhmurointia ja kompromissien tekoa. Toisinaan kompromissi voi olla sellainenkin, johon kukaan ei lopulta ole tyytyväinen.

Maria Ronkainen, TeTa, 23

Kansainvälisen liiketoiminnan opiskelija, aloitusvuosi 2012

1. Olen ollut mukana Finanssin tapahtumatoimikunnassa vuonna 2013, seuraavana vuonna Finanssin hallituksessa projektivastaavana, tänä vuonna taas toimin Finanssin koulutuspoliittisessa toimikunnassa. Kaudella 2013-2015 vaikutin myös OYY:n edustajistossa. varsinaisena jäsenenä

2. Koen antaneeni jo ainejärjestötoiminnalle kaiken, mitä annettavaa vain on. Ylioppilaskuntaan olen tullut vaikuttamaan ja vähän uteliaisuudesta katsomaan toimintaa.

3. OYY:ssä haluaisin suuntautua esimerkiksi kopo- ja työelämäasioihin. Panostaminen opiskelutiloihin on yksi keihäänkärjistä. Haluaisin vaikuttaa esimerkiksi opiskeluympäristöön ja ryhmätyötilojen saatavuuteen.

4. Koulutuspolitiikka ja työelämä

5. Minulle käynyt päin vastoin: olen perimmiltäni kyyninen ihminen, ja luottamustoimissa se on vähentynyt. Jos valmistaudut ja perehdyt asioihin tarpeeksi hyvin, saat vietyä niitä myös eteenpäin. Ihmiset ovat kiireisiä eivätkä he ehdi aina lukea kaikkia kokousmateriaaleja, joten hyvin perusteleva ja lobbaava ihminen voi puskea mitä tahansa läpi.

Tiina Strand, Tieteelliset, 23

Biologian opiskelija, aloitusvuosi 2012

1. Ainejärjestöjen hallitustyöstä kokemusta on Oulun luonnontieteilijät ry:n OLutista, biokemian opiskelijoiden Histonista ja biologian opiskelijoiden ainejärjestö Syntaksista. Lisäksi olin OYY:n edustajistossa varajäsenenä kaudella 2013-2015. Nyt aika oli oikea ylioppilaskunnalle: olen aina tykännyt ainejärjestötyöstä, mutta sille olen antanut jo kaiken, mitä annettavaa on.

2. Haluaisin kehittää OYY:n näkyvyyttä ja kuulla laajasti jäsenistön kommentteja siitä, mitä ylioppilaskunnan kuuluisi tehdä tulevaisuudessa.

3. Olen tullut ylioppilaskuntaan tekemään opiskelijan hyvää elämää.

4. Tapahtumat, kulttuuri ja järjestö ja miksei työelämäasiatkin kiinnostavat.

5. Emme kai tänne olisi tulleet, jos olisimme kyynisiä! Vaikka takana onkin monella tapaa raskas syksy, sekään ei ole kyynistänyt. Sanotaan niin, että toimintaan on tullut pikemminkin realistisempi näkökulma.

Jussi-Pekka Tolonen, lääketiet., 27

Lääketieteen opiskelija, aloitusvuosi 2011

1. Olen ollut muun muassa lääketieteen koulutustoimikunnan ja tiedekuntahallituksen jäsen ja toiminut monella kurssilla opiskelijavastaavana.  Nyt aika on hyvä ylioppilaskunnalle, sillä vietän tällä hetkellä välivuotta väitöstutkimuksen parissa, ja TervaSpeksikään ei työllistä enää yhtä paljon kuin aiempina vuosina.

2. Olen huolestunut koulutukseen kohdistuvien leikkausten vaikutuksista. Esimerkiksi lääketieteen tiedekunnassa on tällä hetkellä tosi isot säästöpaineet, ja opiskelijamäärät vain nousevat. Olemme jo omalla pienellä porukalla yrittäneet selvittää, mitä asialle voitaisiin opiskelijoina tehdä.

3.  OYY:ssä haluan ajaa opiskelijan etua ja kiinnittää huomiota erityisesti opiskelujen sujuvuuteen ja koulutuksen laadun kehittämiseen.

4. Kansainvälisyys ja koulutuspolitiikka.

5. Vaikka lääkiksen viime vuosi onkin ollut raskas, edes se ei saanut minua kyynistymään. Siinä auttaa se, että hyväksyy monien asioiden tapahtuvan todella hitaasti. Pitää malttaa olla kärsivällinen.

Susa Vikeväkorva, HuKa, 23

Varhaiskasvatuksen opiskelija, aloitusvuosi 2012

1. Kokemusta on kertynyt ainejärjestöhommista varhaiskasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestö Lastareista varapuheenjohtajana, kopona ja kulttuurivastaavana. Syksyllä minut valittiin varsinaiseksi jäseneksi OYY:n edustajistoon ja kasvatustieteen tiedekuntahallitukseen. Lisäksi olen toiminut muun muassa koulutusohjelman toimikunnassa ja pienryhmäohjaajana. Olen antanut ainejärjestötoiminnalle kaiken, nyt haluan oppia ja kehittää itseäni entisestään.

2. OYY:n viestintästrategia ja sen uudistaminen kiinnostaa kovasti, odotan sitä työtä innokkaasti. Lisäksi haluaisin kehittää ja monipuolistaa OYY:n viestintää. Pohdittavaa on erityisesti siinä, miten oikeasti tavoitetaan opiskelijat ja sidosryhmät.

3. Täällä ollaan tekemässä opiskelijan hyvää elämää ja vaikuttamassa koko yliopiston tasolla. Haluan jatkaa myös hyvää vakalaisten [varhaiskasvatuksen opiskelijoiden] aikaa OYY:ssä, viedä viestiä meidänkin päätyyn vielä entistä enemmän.

4. Viestintä.

5. Oma motivaatio vaikuttaa paljon. Jos itsellä vain on sinnikkyytä ja tahtoa, asioita saa vietyä eteenpäin. Jotkut asiat etenevät nopeammin, toiset hitaammin, ja tämä on vain pakko hyväksyä. Kärsimättömyys on ollut yksi omista paheistani, mutta onneksi luottamustoimet ovat auttaneet sen kehittämisessä. Yhdessä toimiessa on pakko oppia näkemään asioiden toiset laidat.

 

Antoivatko tuoreet hallituslaiset uutta intoa opiskelijavaikuttamiseen? Lue lisää kiinnostavista vaikutuspaikoista tai opiskelijoiden kokemuksista vallankahvassa. Mikäli OYY:n edustajistovaalien tulokset ovat unohtuneet, virkistä muistiasi täällä.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Uniresta jatkaa Apajankahvilassa ensi kevääseen

Uniresta jatkaa arkkitehtikampuksella sijaitsevan Apajankahvilan pitoa ensi toukokuun loppuun asti. Oulun yliopisto irtisanoi vuodenvaihteessa Unirestan ravintolapitosopimukset Linnanmaan kilpailutettujen kohteiden lisäksi Aleksanterinkadun Apajankahvilasta. Ravintolan jatko on ollut kysymysmerkki, sillä koska Apajankahvila ei kuulunut syksyn kilpailutukseen, se ei ole ollut siirtymässä Fazer Amicallekaan. Unirestan toimitusjohtajan Kaija-Liisa Silvennoisen mukaan Apajankahvilan jatkosta sovittiin Oulun yliopiston ja kiinteistön uusien omistajien […]

Uniresta jatkaa arkkitehtikampuksella sijaitsevan Apajankahvilan pitoa ensi toukokuun loppuun asti.

Oulun yliopisto irtisanoi vuodenvaihteessa Unirestan ravintolapitosopimukset Linnanmaan kilpailutettujen kohteiden lisäksi Aleksanterinkadun Apajankahvilasta.

Ravintolan jatko on ollut kysymysmerkki, sillä koska Apajankahvila ei kuulunut syksyn kilpailutukseen, se ei ole ollut siirtymässä Fazer Amicallekaan.

Unirestan toimitusjohtajan Kaija-Liisa Silvennoisen mukaan Apajankahvilan jatkosta sovittiin Oulun yliopiston ja kiinteistön uusien omistajien kanssa maanantaina 14. joulukuuta.

Oulun yliopistotoiminnot jatkuvat Aleksanterinkadulla vuoden 2016 loppuun saakka. Uudet omistajat peliyhtiö Fingersoft ja rakennusliike Rakennusteho Group suunnittelevat tiloihin pelialan kampusta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

TeTa kahmi OYY:n johtotehtävät vuodelle 2016

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallituksen puheenjohtajaksi vuodelle 2016 on valittu tekniikan ylioppilas, Tekniikan ja talouden edustajistoryhmän (TeTa) Kati Hannila ja edustajiston puheenjohtajaksi kauppatieteiden ylioppilas, TeTan Nico Numminen. Sekä Hannila että Numminen olivat OYY:n halituksessa vuonna 2015. Edustajiston varapuheenjohtajaksi valittiin kasvatustieteiden kandidaatti, Humanistien ja kasvatustieteilijöiden edustajistoryhmän (HuKa) Muusa Jyrkinen, joka on toisen kauden edaattori. Jyrkinen oli ehdolla edustajiston […]

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallituksen puheenjohtajaksi vuodelle 2016 on valittu tekniikan ylioppilas, Tekniikan ja talouden edustajistoryhmän (TeTa) Kati Hannila ja edustajiston puheenjohtajaksi kauppatieteiden ylioppilas, TeTan Nico Numminen. Sekä Hannila että Numminen olivat OYY:n halituksessa vuonna 2015.

Edustajiston varapuheenjohtajaksi valittiin kasvatustieteiden kandidaatti, Humanistien ja kasvatustieteilijöiden edustajistoryhmän (HuKa) Muusa Jyrkinen, joka on toisen kauden edaattori. Jyrkinen oli ehdolla edustajiston puheenjohtajaksi, mutta hävisi vaalin Nummiselle äänin 16–21.

OYY:n hallitukseen nimitettiin Hannilan lisäksi Susa Vikeväkorva (HuKa), Maria Ronkainen (TeTa), Veera Alahuhta (HuKa), Terje Juutilainen (Lääkis), Joonas Kivioja (HuKa), Jussi-Pekka Tolonen (Lääkis) ja Tiina Strand (Tieteelliset). Hallituksen jäsenten vastuualueet selviävät tammikuussa hallituksen järjestäytymiskokouksessa.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi luottamushenkilöt vuodelle 2016 kokouksessaan torstaina 10. joulukuuta.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Miehet, rikkokaa äijäkuplanne!

Miehenä oleminen on rajoittavampaa kuin naisena oleminen, sanoo Eleonoora Riihinen.

Olen taas viime aikoina törmännyt ilmiöön, jonka olen paremman termin puutteessa ristinyt äijäkuplaksi. Miksi miehille on niin iso kynnys samaistua naiseen tai toteuttaa jotain naiselliseksi miellettyä aktiviteettia, kun tilanne toisin päin on paljon joustavampi?

Miksi naiset äänestävät miehiä ja naisia, mutta miehet eivät äänestä naisia? Miksi tarvitaan äijä-etuliitettä, että miehet kehtaavat harrastaa joogaa, balettia, sisustusta tai Antti Rinteen tapauksessa feminismiä?

Otetaan esimerkki kirjallisuudesta. Jotkut miehet eivät halua lukea naisten kirjoittamia kirjoja. Sille on syy, miksi moni naiskirjailija käyttää sukunimen kanssa pelkkiä etukirjaimia (koska naisen kirjoittama kirja on tietysti naisille ja miesten kaikille), ja miksi Jonathan Franzen hermostuu, kun Oprah suosittelee hänen kirjaansa (koska eiväthän miehet lue naisten suosimia kirjoja).

Kysyin kirjallisuuden äijäkuplasta kolmelta sivistyneeltä ja lukeneelta miespuoliselta ystävältäni. On hassua, että kaikki painottivat sitä, että eivät edusta ”sitä tavallista miestä”. Kuka sitten edustaa? Mikä on se mystinen mieheys, jota niillä isänpäivälahjoiksi myytävillä metsästys-, kalastus- ja sotakirjoilla toteutetaan?

Kaikki sanoivat lukevansa enemmän miesten kirjoittamia kirjoja. Kolmas sanoi lukevansa enemmän ”feminiinisiä” kirjoja, mutta nekin olivat suurimmaksi osaksi miesten kirjoittamia. Mikä tekee kirjasta feminiinisen? Vastaus oli selkeä: tunteet. Tapa, jolla naiset kirjoittavat miesten puhuvan tunteista, on erään ystäväni mielestä vieraannuttava.

Eivätkö miehet ole kirjoittaneet tunteistaan ylitsevuotavasti? Millaisia hahmoja ovat vaikka Goethen Nuori Werther tai F. Scott Fitzgeraldin Jay Gatsby elleivät läpeensä tunteellisia? Miksi naisen tunteet ovat miesten tunteita epäkiinnostavampia?

Koko vieraannuttamiskonsepti on kiinnostava. Vaikka olen feministi, luen esimerkiksi Michel Houellebecqin romaaneja. Aina ei ole vaihtoehtoja. Kirjallisuuden kaanon on lähes kokonaan miesten kirjoittama. Naisena olen tottunut katsomaan sormieni läpi sitä, että naiset fiktiossa ovat yhden ominaisuuden varaan kyhättyjä maskuliinisen näkemyksen äänitorvia, typeriä koristeita, luonnostaan pahoja tai seksuaalisten tarpeiden tyydyttäjiä. Terveisiä vain rajan taa Miller, Hemingway, Bukowski, Kerouac ja etenkin Norman Mailer, joka hakkasi ja puukotti vaimoaan ja lausahti kuolemattomasti, että ”pieni raiskaus tekee aina hyvää miehen sielulle”. Hieman vieraannuttavaa kieltämättä, mutta jos emme sivuuttaisi ilmiötä, emme pystyisi lukemaan suurta osaa maailman kirjallisuuden klassikoista.

Ystäväni kertoivat, että naisten tapa käsitellä kaikkea sukupuolen kautta on epäkiinnostavaa. Miesten ei ole tarvinnut samalla tavalla käsitellä mieheyttään. Olisiko korkea aika?

Miehisyys on kriisissä. Moniarvoistuva maailma on monelle suuri uhka. Miehiltä puuttuu työkaluja käsitellä tunteitaan, sillä eihän yksikään tunneälykäs ihminen uhkaile toista ihmistä niin järkyttävällä asialla kuin raiskaus.

Miehet tarvitsevat äijäkuplaa, koska poikkeaminen perinteisestä miehen kuvasta tuottaa sietämätöntä häpeää. Miehenä oleminen on monella tapaa rajoittavampaa kuin naisena oleminen.

Se on miesten oma lasikatto, jonka paineessa muhii valtavasti pelkoa, tietämättömyyttä ja vihaa

Eleonoora Riihinen

Maailmantuskaa poteva toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija. Twitter: @EleonooraRiihin

Lue lisää:

Suomi suomalaisille, sukupuutto kaikille

Kosmisessa aikaskaalassa Suomi on äärimmäisen lyhyt ja ohimenevä ilmiö.

Suomi suomalaisille.
Sitä on viime aikoina hoettu.

Yksinkertaista sanaparia, jonka takana ei ole välttämättä minkäänlaista logiikkaa tai edes yhtä järjellistä ajatusta.

Ei ole olemassa rationaalista perustetta sille, miksi Suomena tunnettu alue kuuluisi juuri meille. Valtiolliset säädökset toki niin väittävät, mutta aiemmin samantyyppiset pumaskat kertoivat alueen kuuluvat Ruotsille tai Venäjälle. Niihin on turha nojata.

Ja vaikka yrittäisi väittää, että olemme olleet täällä pitkään ja sillä perusteella Suomi kuuluu suomalaisille, luonnontiede ei tue näkemystä. Planeettamme on ollut olemassa 4,5 miljardia vuotta ja Suomen valtio vuosisadan. Kosmisessa aikaskaalassa Suomi on äärimmäisen lyhyt ja ohimenevä ilmiö.

Mutta vaikka jollain keinolla pystyisikin todistamaan että tämä soinen metsäpläntti galaksin reunalla sattuisi kuulumaan juuri suomalaisille, törmätään uuteen ongelmaan: kuka on suomalainen? Suomessa syntynyt? Suomea puhuva? Suomeen integroitunut?

Vastaus tähän on tavallisesti se, että suomalaisia ovat kaikki, jotka elävät suomalaisessa kulttuurissa ja ovat omaksuneet suomalaiset arvot. Mutta lähdepä niitä määrittelemään! Cheekin ja Pää kii -bändin keikoilla tuskin käy kauheasti samaa porukkaa, silti molemmat edustavat suomalaista kulttuuria.

Yhtä mahdotonta on määritellä suomalaisia arvoja: osalle suomalaisuutta edustaa korpikonservatiivisuus, osalle taas liberaali kalliolainen kaupunkikulttuuri.

Suomalaisuutta kuvittelevan mielessä saattaa häilyä jonkinlainen essentialistinen prototyyppisuomalainen, jonka piirteet ja arvot löytyvät kaikista fennoista. Sellaista ei tosielämässä kuitenkaan tapaa, joten sellaisen olemassaololla on turha perustella mitään politiikkaa tai tekoja.

Vaikka nationalistiselle ajattelutavalle on vaikea löytää mitään perustetta, pakolaiskriisin myllerryksessä ja ilmastokriisin uhatessa siihen tunnutaan tarttuvan entistä hanakammin.

Se on ymmärrettävää. Nationalistinen me vastaan muut -ajattelu on lujittanut kansakuntaa uhkia vastaan ennenkin, esimerkiksi talvisodassa. Nyt tilanne on kuitenkin ratkaisevasti erilainen.

Ensimmäistä kertaa ihmislajin historiassa olemme globaalin haasteen edessä. Maapallon resurssit käyvät vuosi vuodelta ohuemmiksi, lajien sukupuuttoaalto uhkaa ja ilmastonmuutos etenee kovaa kyytiä. Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan koko planeettaa koskevaa ajattelua, ei nurkkakuntaista ”me ensin ja muut sitten”-jurottamista. Suomi suomalaisille -ajattelulla ei ratkaista yhtä ainutta ongelmaa. Sillä vain luodaan vaarallista illuusiota siitä, että hoitamalla pienen maapläntin asiat pienen kansan eduksi jotenkin estetään katastrofi, joka voi tuhota koko lajimme sukupuuttoon.

Ei estetä. Mitenkään.

Iikka Kivi

Oululainen stand up-koomikko, joka tekee mahdollisimman vähän työtä jotta voisi viettää mahdollisimman paljon aikaa lintutornissa. Twitter: @KoomikkoKivi

Lue lisää:

Voi pettymysten pettymys!

Miksi emme uskalla puhua pettymyksistä ja epäonnistumisista?

Pettymykset ja epäonnistumiset ovat meidän jokaisen arkipäivää. Rankan opiskelun jälkeen tentti ei menekään läpi, tavoiteltu paikka ainejärjestössä tai killassa jää saavuttamatta tai haettu työpaikka (tai opiskelupaikka) ei tärppääkään omalle kohdalle.

Jokainen meistä tavoittelee joskus jotain sellaista, joka jääkin lopulta saavuttamatta. Vai oletko tavannut ihmistä, joka ei ole koskaan epäonnistunut? Minä en ole, enkä haluakaan tavata.

Epäonnistumiset ja tappion kokemukset kasvattavat ihmistä. Omat epäonnistumiseni ovat aina saaneet minut miettimään, mikä prosessissa meni pieleen, mitä olisin voinut tehdä paremmin ja miten aion toimia jatkossa. Myös maailman huiput epäonnistuvat. Ei urheilijasta tule olympiavoittajaa ilman riipaisevia tappioita, eikä bändistä tule maailmanlaajuisesti suosittua ilman vuosien harjoittelua ahtaassa autotallissa tai homeisessa kellarissa. Epäonnistumisista oppii, tapahtuivatpa ne sitten ihmissuhteissa tai työ- ja opiskeluelämässä.

Eino Leinon juomalaulun mukaan sprii on vastaus pettymyksestä toipumiseen ja uuden suunnan löytämiseen. Tämä on ehkä jopa surullisen suomalainen tapa käsitellä erilaisia pettymyksiä, ja myös monet meistä turvautuvat väliaikaisesti pulloon lohdutuksena. Miksi emme uskalla puhua pettymyksistä ja epäonnistumisista? Vallitseeko meidän suomalaisten, ja etenkin meidän korkeakoulutettujen nuorten, keskuudessa pelko siitä, että muut tuomitsevat meidät epäonnistumistemme perusteella?

Pettymyksestä, häviöstä ja epäonnistumisesta vaietaan sen sijaan, että ne nostettaisiin esiin ja kerrottaisiin, miten ne ovat kasvattaneet ja opettaneet meitä. Myös Kummelin klassikko neuvoo: jos oikeen mokaa, sun täytyy dokaa.

Sen sijaan, että hukuttaisimme pettymyksen tunteet pulloon, meidän tulisi nostaa ne puheeksi. Elämme kulttuurissa, jossa menestystä ja tietämystä arvostetaan paljon, usein myös jopa melko turhan nippelitiedon hallintaa. Tällaisessa kulttuurissa myös omien vajavaisuuksien ja epäonnistumisten myöntämistä karsastetaan. Arvelen kuitenkin, että ihminen joka ei ole koskaan epäonnistunut tai sitä itselleen myöntänyt, ei ole paljoa itsestään tai muusta maailmasta oppinut.

Joten, jos jäit ilman haluamaasi paikkaa kiltasi hallituksessa, et päässyt kurssin päättötenttiä läpi tai et saanut sitä työpaikkaa, johon hakemuksesi lähetit, älä huoli. Saat pian yrittää uudestaan yhtä kokemusta rikkaampana ja olet oppinut edellisestä kerrasta. Kokemus on tehnyt sinut vahvemmaksi ja viisaammaksi, joten uusiin haasteisiin tarttuminen on toivottavasti entistä helpompaa. Yrittäminen ei siis koskaan ole turhaa: mielestäni siitä on joskus enemmän hyötyä kuin itse lopputuloksesta.

Puhutaan epäonnistumisistamme – todetaan, että tulipas tehtyä oikea tollon työ – ja nautitaan niistä kokemuksista.

Siiri Nousiainen

Siiri Nousiainen toimi vuonna 2015 OYY:n hallituksen puheenjohtajana. Mokailee, eikä pelkää myöntää sitä. Twitter @SiiriNousiainen.

Lue lisää: