Oli elokuun 14. päivä hikisessä Havannassa. Yli 50 vuotta Kuuban vallankumouksen jälkeen Yhdysvaltain suurlähetystö avasi ovensa ja samat merijalkaväen sotilaat, jotka taannoin laskivat USA:n lipun, nostivat sen takaisin salkoon.
Tätä tapahtumaa paikan päällä ihmetellessäni tapasin kuubalaisen Mario Mora Medinan, aikaisemmin USA:ssa asuneen pikkurikollisen, joka maastakarkoitettuna toimii nykyään itsenäisenä matkaoppaana Havannassa.
”Tämä paikka ei tule olemaan entisensä. Todistit juuri jotain hyvin historiallista”, hän sanoo minulle vakavoituen.
Mario on harvinainen kuubalainen. Hän puhuu sujuvasti englantia eikä pelkää kertoa totuuksia kuubalaisesta yhteiskunnasta ja sen muutoksista. Hän on kertaalleen istunut puoli vuotta vankilassa puhuttuaan kiinalaiselle toimittajalle. Hän ei enää pelkää.
Mario kertoo minulle kuinka kuubalaisille valehdellaan, kuinka hän myy sikareiden ohessa DVD:lle poltettuja, ulkomailta saatavia uutisia tiedonnälkäisille naapureilleen ja kuinka kehutut kuubalaiset lääkärit ovat koulutukseltaan lähinnä terveydenhoitajia, eikä heillä ole käytännön työstä juuri ollenkaan kokemusta.
Osaan suhtautua miehen kertomiin totuuksiin terveellä kritiikillä, mutta myös useat asioihin perehtyneet tutkijat tukevat väitteitä. Kuuba ei ole mikään tyytyväisten sosialistien paratiisi.
Kukaan muu, jolle olin kolmen viikon aikana puhunut ei ollut kritisoinut Kuubaa ja sen päivänselvää koyhyyttä, toisinajattelijoiden vainoa tai kommunistisen puolueen pääpamppujen mersuja. Ihmiset pelkäävät salaista poliisia.
”Sosialismi ei toimi, jos johtajat eivät syö niinkuin me tai maksa internetistä niinkuin me!” Mario puuskahtaa.
Internet on ylellisyys
Mario muistaa, kun internet tuli kuubalaisten saataville noin neljä vuotta sitten. Nykyään tunti netissä maksaa 3–4 dollaria, ja on mahdollista vain käyttäen valtion virallista nettiyhteyttä, jonka kautta kulkevat viestit tiirataan huolella läpi. Kuubalaisten palkka – työstä riippumatta on noin 10–18 dollaria kuukaudessa. Tästä voikin laskea montako tuntia netissä on varaa surffailla. Lisäksi netti on käytettävissä vain tietyissä paikoissa, joissa Valtion Virallinen ETECSA-wifi kuuluu. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi kaupunkien keskusaukiot ja -puistot.
”Sosialismi ei toimi, jos johtajat eivät syö niinkuin me tai maksa internetistä niinkuin me!”
Wifi-yhteys on monelle kuubalaiselle ainoa mahdollisuus pitää yhteyttä ulkomailla asuviin sukulaisiinsa, ja nettiyhteyden tarjoavat puistot ovat aina täynnä älypuhelimia ja läppäreitä käyttäviä nuoria sekä vanhoja – kellon ympäri. Myös Mariolle internet on henkireikä, sillä hän pitää sen avulla yhteyttä USA:ssa asuvaan tyttäreensä.
Kuuba ei ole mikään paratiisi, mutta ei myöskään mikään painajaismainen vankilayhteiskunta. Ihmiset elävät normaalia elämää yhteiskunnan luomissa rajoissa. Nuoriso pukeutuu värikkäästi ja haluaa erottua joukosta rajuilla kampauksillaan. Vanhempi sukupolvi päivittelee uudemman ruokottomuutta ja vallankumouksellisen hengen puutetta. Kuuba on eräänlainen sosialismin laboratorio. Parhaimmillaan kuubalainen systeemi toimi melko hyvin. Valtio takasi kansalaisilleen turvallisuuden ja kaikki perustarpeet, ja halusi vastalahjaksi suuren osan heidän vapauksistaan.
Neuvostoliiton maksaessa noin 11 miljoonaa dollaria päivässä Kuuban hengissä pitämiseksi kansalaiset olivat tovereita toisilleen ja saivat jokapäiväisen leipänsä ja vaatteensa puolueen tukiaisina. Vastanaineet saivat häälahjan valtiolta ja alle kymmenvuotiaan lapset jopa valtion kustantaman syntymäpäiväkakun. Tämä kaikki muuttui 90-luvulle tultaessa ja Neuvostoliiton romahtaessa. Yhtäkkiä ”pappa betalar” -kortti ei enää toiminutkaan ja maa ajautui surkeaan jamaan. Puute sekä nälänhätä koettelivat kaikkia.
Jollain ihmeen tavalla vuoden 1959 vallankumouksesta lähtien Kuubaa johtanut Fidel Castro kuitenkin pysyi sekä maansa jefenä, päällikkönä että johti maansa joten kuten kuiville 2000-luvulle tultaessa – toisinajattelijoiden ja ihmisoikeuksien kustannuksella.
Raúl höllentää otetta
Fidelin veljen Raúl Castron otettua ohjat käsiinsä vuonna 2008 Kuubassa on tapahtunut paljon lyhyen ajan sisällä. Veljeään käytännönläheisempi Raúl on muun muassa sallinut kuubalaisille oikeuden ostaa asunnon samanarvoiseen vaihtamisen sijasta. Mario muistaa, kun näki ensimmäistä kertaa ”Myytävänä”-kyltin asunnon ovessa. Hän oli varma että joku oli joutumassa vankilaan ja nopeasti.
Raúlin uudistuksiin kuuluu muitakin länsimaisesta näkökulmasta itsestäänselviä asioita: kuubalaiset saavat yöpyä hotelleissa, ostaa auton ja jopa harjoittaa pienimuotoista yritystoimintaa. Useat lääkärit ja opettajat ovatkin hylänneet vanhan työnsä tippejä tuottaviin aloihin kuten taksikuksin, tarjoilijan ja matkaoppaan ammatteihin. Myös Mario työksentelee Havannan yliopiston kielitieteiden laitoksella, mutta palkka ei millään riitä perheen elättämiseen.
Sukulaisilta saatavaa rahaa kutsutaan fulaksi, ja se muodostaa tällä hetkellä Kuuban suurimman ulkomaisen valuutan lähteen; kuubalaisten USA:ssa asuvilta sukulaisilta saaman ulkomaisen valuutan määrä on siis suurempi kuin mitä kuubaan tuottavat sen suurimmat valtit turismi, nikkeli, sokeri ja lääkkeet – jopa 5,1 miljardia dollaria vuodessa!
Yhdysvaltojen ja Kuuban väliset suhteet lämpenivät pian Barack Obaman virkaanastujaisten jälkeen, Mario kertoo. George W. Bushin aikana matkustaminen Kuubaan oli yhdysvaltalaisille keinotekoisen vaikeaa, eivätkä Miamissa asuvat kuubalaiset voineet lähettää rahaa sukulaisilleen. Barack Obama helpotti toisella kaudellaan matkustamista Kuubaan ja poisti rajoitukset rahalähetyksiltä. Tällä hetkellä kuka tahansa yhdysvaltalainen voi lähettää rahaa kelle tahansa kuubalaiselle.
Sukulaisilta saatavaa rahaa kutsutaan fulaksi, ja se muodostaa tällä hetkellä Kuuban suurimman ulkomaisen valuutan lähteen; kuubalaisten USA:ssa asuvilta sukulaisilta saaman ulkomaisen valuutan määrä on siis suurempi kuin mitä kuubaan tuottavat sen suurimmat valtit turismi, nikkeli, sokeri ja lääkkeet – jopa 5,1 miljardia dollaria vuodessa!
Mario kertoo, kuinka viimeisen kymmenen vuoden aikana fulalla itsensä elättävät kuubalaiset ovat muodostaneet uuden keskiluokan ja kommunistisesta puolueesta erillään olevan eliitin. Enää ei ole mahdotonta nähdä uusinta iPhonea tai upouutta Audia Havannassa.
Sosialistisiin valtioihin kuuluvaa kyttäystä löytyy Kuubasta kuten Neuvostoliitosta aikoinaan. Jokaisesta työläisestä löytyy kansio, jota täydennetään koko työuran ajan. Epäisänmaallinen ja vallankumouksen arvoja seuraamaton toiminta jouduttaa proletariaatin mustalle listalle, mikä vaikeuttaa elämää entisestään. Mario on tällä listalla, eikä hänellä ole oikeutta matkustaa Kuuban ulkopuolelle.
”Kuuba tulee muuttumaan, nyt eletään vanhan hallinnon viimeisiä päiviä”, hän povaa.
Näin on oppimani mukaan puhuttu jo kymmeniä vuosia, aina Neuvostoliiton kaatumisesta lähtien. Kuusikymmentäluvulta lähtien Kuuba kurittanut USA:n kauppasaarto, joka estää monien jokapäiväisten hyödykkeiden ja teollisuustuotteiden saamisen on syntipukkina moneen pahuuteen, eikä sen raukeaminen ole helppo tehtävä. Mariolla kuitenkin on lähteensä ja hän kertoo minulle teoriansa Kuuban tulevaisuudesta ja kauppasaarron pyörtämisestä.
Mario Mora Medinan ennustus
Raúlilla on ollut suunnitelma Kuuban uudistamisesta aina virkaanastumisestaan lähtien. Hän on todistetusti vuonna 2011 jopa ehdottanut kommunistisen puolueen ja hallituksen toisistaan erottamista, eikä Fidel olisi koskaan sallinut Raúlin mittavia, kapitalismia kosiskelevia markkinareformeja. Parisen vuotta sitten Raúl tapasi presidentti Barack Obaman ja Paavi Fransiscuksen Torontossa, jossa kolmikko huhujen mukaan löysi yhteisymmärryksen Kuuban tilanteesta.
Pian tämän jälkeen vuonna 2013 Raúl ilmoitti astuvansa syrjään johtajan roolista vuonna 2018. Hän nimesi seuraajakseen varapresidentti Miguel Diaz-Canelin, joka edustaa vallankumouksen jälkeen syntynyttä sukupolvea. Tämän vuoden toukokuussa Raúl vieraili Vatikaanissa ja palasi takaisin Marion mukaan hartaana katolisena (kuubalaiset ovat virallisesti ateisteja, mutta Paavi Johannes Paavali II:n vuoden 1997 vierailun jälkeen katolisuus on lisännyt suosiotaan).
Vieraillessaan kuluvan vuoden heinäkuussa Kuubassa suurlähetystön avajaisissa USA:n ulkoministeri John Kerry puhui julkisesti kuubalaisten tarpeesta saada vapaat vaalit – hän jopa asetti tämän ehdoksi kauppasaarron lieventämiselle ja poistolle. Paavi Fransiscus taas vieraili Kuubassa 20. syyskuuta, puhuen kuuluisalla vallankumouksen aukiolla. Vaikka paavi ei julkisesti vedonnut kuubalaisten vapauksien lisäämiseen, keskusteli hän tunnin ajan Raúlin kanssa suljettujen ovien takana. Marion mukaan kuubalaisten suosiossa oleva paavi vetosi johtajaan, jotta Kuubaan saataisiin vapaat vaalit – kansan pitää saada valita päättäjänsä.
Marion ennustuksen mukaan vuonna 2018 virkaan astuva presidentti Diaz-Canel toteuttaa paavin toiveen vapaista vaaleista ja näin ollen USA:n kauppasaarto voidaan poistaa tavalla, joka miellyttää kaikkia osapuolia: USA ja Kuuba voivat kiittää paavia ja hänen tuomaansa sovittelun henkeä, eivätkä kuubalaiset joudu selittelemään amerikkalaisten edessä nöyrtymistä ja vapauksien myöntämistä imperialistien ehtoihin myöntymisenä, vaan pikemminkin hyväntahtoisen paavin neuvojen noudattamisena.
Paavin vierailun jälkimainingeissa katolisuus on Kuubassa suositumpaa kuin koskaan, ja paavin auktoriteetti kova.
Marion ennustuksen mukaan vuonna 2018 virkaan astuva presidentti Diaz-Canel toteuttaa paavin toiveen vapaista vaaleista ja näin ollen USA:n kauppasaarto voidaan poistaa tavalla, joka miellyttää kaikkia osapuolia: USA ja Kuuba voivat kiittää paavia ja hänen tuomaansa sovittelun henkeä, eivätkä kuubalaiset joudu selittelemään amerikkalaisten edessä nöyrtymistä ja vapauksien myöntämistä imperialistien ehtoihin myöntymisenä, vaan pikemminkin hyväntahtoisen paavin neuvojen noudattamisena. Mikä sitoisikaan kansaa paremmin yhteen kuin uskonto?
Käänteentekevät vuodet
Vuosikymmenten saatossa erilaisia ennustuksia Kuuban avautumisesta/tuhoutumisesta on lueteltu lukuisia, eikä niistä yksikään ole vielä toteutunut. Mario on kuitenkin varma, että seuraavat viisi vuotta ovat käänteentekeviä.
Kävelemme keskus-Havannan ikonisella malecónilla, jossa nuorukaiset pelaavat jalkapalloa autojen seassa. Kadun varrella ihmiset kuuntelevat puhelimistaan salsaa ja reggaetonia, ja Mario ottaa muutaman tanssiaskeleen. Hän on aidosti iloinen nähdessään USA:n lipun liehuvan Havannan taivaan yllä.
Kysyn Mariolta, mitä hän toivoo muutosten tuovan. Hän katsoo minua silmiin ja sanoo, että hän toivoo rahaa. Mahdollisuutta hankkia auto, jossa on ilmastointi; mahdollisuutta matkustaa perheen kanssa rantalomalle, mahdollisuutta käyttää omia kykyjään onnellisuuden tavoitteluun. Yksinkertaisia asioita, hän sanoo.
Hetkisen kuluttua hän jatkaa: ”Haluan myös kostaa. Talloa muutamaa, jotka ovat vuosia talloneet minua.”
KUUBAN HISTORIA LYHYESTI
1492 Kristoffer Kolumbus ”löysi” Kuuban.
1902 saakka Espanjan vallassa, jolloin Kuuba itsenäistyi USA:n tuella.
1952 kenraali Batistan vallankaappauksesta sydämistynyt 25-vuotias lakimies Fidel Castro Ruiz kokoaa tyytymättömiä omaa vallankaappaustaan varten.
1955 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen Fidel karkoitetaan Meksikoon, jossa hän tapaa Ernesto ”Che” Guevaran ja juonii uuden vallankaappauksen.
1957 Granma-alus rantautuu Kuubaan Fidelin ja 81 taistelijan kera. Kenraali Batistan pommituksen jälkeen vain 16 jää henkiin.
1959 Tammikuun 8. päivä 1959 Fidel Castro joukkoineen saapuu voitokkaana Havannaan ja uusi aika Kuuban historiassa alkaa.
1961 Yhdysvallat masinoi omaa vallankaappaustaan Kuubaan Sikojenlahden maihinnousussa. Yritys epäonnistuu surkeasti ja Fidel liittoutuu Neuvostoliiton kanssa. Presidentti Kennedy julistaa Kuuban kauppasaarron.
» Vuoden 1959 vallankumoukseen asti Yhdysvaltalaiset yritykset käytännössä omistivat Kuuban omistamalla suurimman osan karja- ja maatiloista.
1991 Neuvostoliiton romahdus 25. joulukuuta romahduttaa Kuuban talouden.
2008 Sairasteleva Fidel luovuttaa vallan veljelleen Raúl Castrolle.
2015 Yhdysvaltain suurlähetystö avaa ovensa Havannassa 14. elokuuta.
