Leikkauspuhe tarttuu

Mikähän ihmisiä oikein vaivaa? Marraskuussa pidetyissä edustajistovaaleissa ehdokkaat puhuivat kovasti siitä, että Oulun yliopiston ylioppilaskunnan tulisi leikata vimmatusti. Ehdotettiin sellaistakin, että siellä missä on kuluja, sieltä leikataan. Tämä oli varmaankin äärimmäisin kommentti, mutta useiden ehdokkaiden puheista huokui leikkausinto. Enemmän toivoisi kuulevan kehityspuhetta. Ylioppilaskunnan toimistolla tehdään päivittäin tiukasti töitä opiskelijoiden hyvän elämän puolesta ja toimintaa kehitetään […]

Mikähän ihmisiä oikein vaivaa? Marraskuussa pidetyissä edustajistovaaleissa ehdokkaat puhuivat kovasti siitä, että Oulun yliopiston ylioppilaskunnan tulisi leikata vimmatusti. Ehdotettiin sellaistakin, että siellä missä on kuluja, sieltä leikataan. Tämä oli varmaankin äärimmäisin kommentti, mutta useiden ehdokkaiden puheista huokui leikkausinto.

Enemmän toivoisi kuulevan kehityspuhetta. Ylioppilaskunnan toimistolla tehdään päivittäin tiukasti töitä opiskelijoiden hyvän elämän puolesta ja toimintaa kehitetään muiden töiden ohessa, miten jokaisella siihen työaika riittää. Ehdokkailta ja – nyt kun edustajistovaalien tulokset ovat tiedossa – uusilta edaattoreilta toivoisi enemmän ideoita kehittämiseen kuin leikkaamiseen. Usein kehittämisen sivutuloksena kulut alenevat, joten lopputulos on samanlainen. Edustajisto on ylioppilaskunnan linjaava ja strateginen elin, jonka tulisi piirtää isoja viivoja siitä, miten edunvalvontaa viedä eteenpäin tai miten tapahtumia muokattaisiin.

Sanavalinnoilla on väliä. On eri asia sanoa esimerkiksi haluavansa kehittää ylioppilaskunnan edunvalvontaa vaikkapa kansainvälisten opiskelijoiden paremman integroimisen yliopistoyhteisöön edistämiseksi kuin sanoa, että haluamme leikata jostain ylioppilaskunnan jäsenpalvelusta useita tuhansia euroja, koska kaikki eivät sitä käytä. Monesti puhujilla ei vain ole tarpeeksi tietoa, jotta he osaisivat pohtia, miten ylioppilaskunnan toimintaa voi kehittää. Rahasta on aina helppo puhua.

Uskon, että yleinen leikkausinto on tarttunut opiskelijoihin valtakunnan politiikasta. Olemme saaneet koko vuoden – ensin vaalien alla ja sitten uuden hallituksen myötä – kuulla, kuinka paljon Suomen pitää leikata, jotta velka ei kasva liikaa ja mistä kaikesta ”on pakko” leikata. Kun päivittäin lukee lehdistä, että on leikattava on leikattava on leikattava, se ilmeisesti alkaa kaikua ihmisten päässä ja tulee tunne, että joka paikassa on leikattava.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnalla kuten Suomen valtiollakaan ei ole tällä hetkellä pakko leikata yhtään mistään. Ylioppilaskunnan talous on tällä hetkellä vakaalla pohjalla ja useat taloustieteilijät ovat eri mieltä Suomen hallituksen linjasta. Kyseessä ovat puhtaasti arvovalinnat siitä, mitä pidetään tärkeänä ja mihin ei haluta käyttää rahaa.

Seurauksia ei tässä kovassa leikkaushuumassa ehditä pohtia tarpeeksi, mikä on kaikkien kannalta huolestuttavaa. Pelottaa, mihin oikein ylioppilaskunta ja Suomi on tällä menolla ajautumassa.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Kasvatustieteilijät organisoivat vapaaehtoistyötä Heikinharjun vastaanottokeskukseen

Oulun yliopiston kasvatustieteilijät järjestävät opiskelijoilleen mahdollisuuden vapaaehtoistyöhön Heikinharjun vastaanottokeskuksessa. Turvapaikanhakijoiden kanssa tehtävä vapaaehtoistyö edistää myös opintoja, sillä opiskelijat saavat työpanoksestaan opintopisteitä. Yhteistyökuvio sai alkunsa pari kuukautta sitten, kun Oulun luokanopettajaopiskelijoille tarjottiin mahdollisuutta vierailla ja auttaa ruoka-avun kanssa Heikinharjun vastaanottokeskuksessa. ”Heikinharjussa tarvittiin motivoituneita vapaaehtoisia, kasvatustieteilijöissä taas on paljon empaattista porukkaa, joilla on todellinen halu auttaa. Vastasimme […]

Oulun yliopiston kasvatustieteilijät järjestävät opiskelijoilleen mahdollisuuden vapaaehtoistyöhön Heikinharjun vastaanottokeskuksessa.

Turvapaikanhakijoiden kanssa tehtävä vapaaehtoistyö edistää myös opintoja, sillä opiskelijat saavat työpanoksestaan opintopisteitä. Yhteistyökuvio sai alkunsa pari kuukautta sitten, kun Oulun luokanopettajaopiskelijoille tarjottiin mahdollisuutta vierailla ja auttaa ruoka-avun kanssa Heikinharjun vastaanottokeskuksessa.

”Heikinharjussa tarvittiin motivoituneita vapaaehtoisia, kasvatustieteilijöissä taas on paljon empaattista porukkaa, joilla on todellinen halu auttaa. Vastasimme tällä tarpeeseen”, kertoo yksi 35 vapaaehtoisesta, kasvatustieteiden opiskelija Esko Nummenmaa.

Nummenmaan mukaan vapaaehtoistyössä turvapaikanhakijoita tutustutetaan suomalaiseen kulttuuriin ja kieleen. Keinoja siihen voivat olla esimerkiksi yhdessä pelailu tai kahvittelu. Tärkeänä tavoitteena on luoda ja kasvattaa turvapaikanhakijoiden turvallisuuden tunnetta.

Nummenmaa korostaa, ettei kyseessä ole lyhytikäinen tempaus. Siksi ennen työn alkamista asiaa on valmisteltu Heikinharjun ja kasvatustieteiden tiedekunnan kanssa huolella. Opiskelijoita on perehdytetty viimeisen kuukauden ajan, ja varsinainen toiminta alkaa marraskuun puolen välin tietämillä.

Tällä hetkellä Heikinharjun vapaaehtoistyössä ovat mukana vain kasvatustieteiden tiedekunta ja sen opiskelijat. Nummenmaan mukaan toimintaa voitaisiin sen käytänteiden vakiinnuttua laajentaa myöhemmin myös muiden alojen opiskelijoihin.

”Pakolaistilanne ei ratkea vielä puolessa vuodessa, edes parissakaan vuodessa. Kiirettä ei siis ole.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Kuinka Kuuba avautuu lännelle

Vuosikymmenten saatossa erilaisia ennustuksia Kuuban avautumisesta on lueteltu lukuisia, eikä niistä yksikään ole vielä toteutunut. Monet kuubalaiset kuitenkin uskovat seuraavien vuosien olevan käänteentekeviä.

TEKSTI Juho Karjalainen

KUVAT Juho Karjalainen

Oli elokuun 14. päivä hikisessä Havannassa. Yli 50 vuotta Kuuban vallankumouksen jälkeen Yhdysvaltain suurlähetystö avasi ovensa ja samat merijalkaväen sotilaat, jotka taannoin laskivat USA:n lipun, nostivat sen takaisin salkoon.

Tätä tapahtumaa paikan päällä ihmetellessäni tapasin kuubalaisen Mario Mora Medinan, aikaisemmin USA:ssa asuneen pikkurikollisen, joka maastakarkoitettuna toimii nykyään itsenäisenä matkaoppaana Havannassa.

”Tämä paikka ei tule olemaan entisensä. Todistit juuri jotain hyvin historiallista”, hän sanoo minulle vakavoituen.

Mario on harvinainen kuubalainen. Hän puhuu sujuvasti englantia eikä pelkää kertoa totuuksia kuubalaisesta yhteiskunnasta ja sen muutoksista. Hän on kertaalleen istunut puoli vuotta vankilassa puhuttuaan kiinalaiselle toimittajalle. Hän ei enää pelkää.

Mario kertoo minulle kuinka kuubalaisille valehdellaan, kuinka hän myy sikareiden ohessa DVD:lle poltettuja, ulkomailta saatavia uutisia tiedonnälkäisille naapureilleen ja kuinka kehutut kuubalaiset lääkärit ovat koulutukseltaan lähinnä terveydenhoitajia, eikä heillä ole käytännön työstä juuri ollenkaan kokemusta.

Osaan suhtautua miehen kertomiin totuuksiin terveellä kritiikillä, mutta myös useat asioihin perehtyneet tutkijat tukevat väitteitä. Kuuba ei ole mikään tyytyväisten sosialistien paratiisi.
Kukaan muu, jolle olin kolmen viikon aikana puhunut ei ollut kritisoinut Kuubaa ja sen päivänselvää koyhyyttä, toisinajattelijoiden vainoa tai kommunistisen puolueen pääpamppujen mersuja. Ihmiset pelkäävät salaista poliisia.

”Sosialismi ei toimi, jos johtajat eivät syö niinkuin me tai maksa internetistä niinkuin me!” Mario puuskahtaa.

Internet on ylellisyys

Mario muistaa, kun internet tuli kuubalaisten saataville noin neljä vuotta sitten. Nykyään tunti netissä maksaa 3–4 dollaria, ja on mahdollista vain käyttäen valtion virallista nettiyhteyttä, jonka kautta kulkevat viestit tiirataan huolella läpi. Kuubalaisten palkka – työstä riippumatta on noin 10–18 dollaria kuukaudessa. Tästä voikin laskea montako tuntia netissä on varaa surffailla. Lisäksi netti on käytettävissä vain tietyissä paikoissa, joissa Valtion Virallinen ETECSA-wifi kuuluu. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi kaupunkien keskusaukiot ja -puistot.

”Sosialismi ei toimi, jos johtajat eivät syö niinkuin me tai maksa internetistä niinkuin me!”

Wifi-yhteys on monelle kuubalaiselle ainoa mahdollisuus pitää yhteyttä ulkomailla asuviin sukulaisiinsa, ja nettiyhteyden tarjoavat puistot ovat aina täynnä älypuhelimia ja läppäreitä käyttäviä nuoria sekä vanhoja – kellon ympäri. Myös Mariolle internet on henkireikä, sillä hän pitää sen avulla yhteyttä USA:ssa asuvaan tyttäreensä.

Kuuba ei ole mikään paratiisi, mutta ei myöskään mikään painajaismainen vankilayhteiskunta. Ihmiset elävät normaalia elämää yhteiskunnan luomissa rajoissa. Nuoriso pukeutuu värikkäästi ja haluaa erottua joukosta rajuilla kampauksillaan. Vanhempi sukupolvi päivittelee uudemman ruokottomuutta ja vallankumouksellisen hengen puutetta. Kuuba on eräänlainen sosialismin laboratorio. Parhaimmillaan kuubalainen systeemi toimi melko hyvin. Valtio takasi kansalaisilleen turvallisuuden ja kaikki perustarpeet, ja halusi vastalahjaksi suuren osan heidän vapauksistaan.

Neuvostoliiton maksaessa noin 11 miljoonaa dollaria päivässä Kuuban hengissä pitämiseksi kansalaiset olivat tovereita toisilleen ja saivat jokapäiväisen leipänsä ja vaatteensa puolueen tukiaisina. Vastanaineet saivat häälahjan valtiolta ja alle kymmenvuotiaan lapset jopa valtion kustantaman syntymäpäiväkakun. Tämä kaikki muuttui 90-luvulle tultaessa ja Neuvostoliiton romahtaessa. Yhtäkkiä ”pappa betalar” -kortti ei enää toiminutkaan ja maa ajautui surkeaan jamaan. Puute sekä nälänhätä koettelivat kaikkia.

Jollain ihmeen tavalla vuoden 1959 vallankumouksesta lähtien Kuubaa johtanut Fidel Castro kuitenkin pysyi sekä maansa jefenä, päällikkönä että johti maansa joten kuten kuiville 2000-luvulle tultaessa – toisinajattelijoiden ja ihmisoikeuksien kustannuksella.

Raúl höllentää otetta

Fidelin veljen Raúl Castron otettua ohjat käsiinsä vuonna 2008 Kuubassa on tapahtunut paljon lyhyen ajan sisällä. Veljeään käytännönläheisempi Raúl on muun muassa sallinut kuubalaisille oikeuden ostaa asunnon samanarvoiseen vaihtamisen sijasta. Mario muistaa, kun näki ensimmäistä kertaa ”Myytävänä”-kyltin asunnon ovessa. Hän oli varma että joku oli joutumassa vankilaan ja nopeasti.

Raúlin uudistuksiin kuuluu muitakin länsimaisesta näkökulmasta itsestäänselviä asioita: kuubalaiset saavat yöpyä hotelleissa, ostaa auton ja jopa harjoittaa pienimuotoista yritystoimintaa. Useat lääkärit ja opettajat ovatkin hylänneet vanhan työnsä tippejä tuottaviin aloihin kuten taksikuksin, tarjoilijan ja matkaoppaan ammatteihin. Myös Mario työksentelee Havannan yliopiston kielitieteiden laitoksella, mutta palkka ei millään riitä perheen elättämiseen.

Sukulaisilta saatavaa rahaa kutsutaan fulaksi, ja se muodostaa tällä hetkellä Kuuban suurimman ulkomaisen valuutan lähteen; kuubalaisten USA:ssa asuvilta sukulaisilta saaman ulkomaisen valuutan määrä on siis suurempi kuin mitä kuubaan tuottavat sen suurimmat valtit turismi, nikkeli, sokeri ja lääkkeet – jopa 5,1 miljardia dollaria vuodessa!

Yhdysvaltojen ja Kuuban väliset suhteet lämpenivät pian Barack Obaman virkaanastujaisten jälkeen, Mario kertoo. George W. Bushin aikana matkustaminen Kuubaan oli yhdysvaltalaisille keinotekoisen vaikeaa, eivätkä Miamissa asuvat kuubalaiset voineet lähettää rahaa sukulaisilleen. Barack Obama helpotti toisella kaudellaan matkustamista Kuubaan ja poisti rajoitukset rahalähetyksiltä. Tällä hetkellä kuka tahansa yhdysvaltalainen voi lähettää rahaa kelle tahansa kuubalaiselle.

Sukulaisilta saatavaa rahaa kutsutaan fulaksi, ja se muodostaa tällä hetkellä Kuuban suurimman ulkomaisen valuutan lähteen; kuubalaisten USA:ssa asuvilta sukulaisilta saaman ulkomaisen valuutan määrä on siis suurempi kuin mitä kuubaan tuottavat sen suurimmat valtit turismi, nikkeli, sokeri ja lääkkeet – jopa 5,1 miljardia dollaria vuodessa!

Mario kertoo, kuinka viimeisen kymmenen vuoden aikana fulalla itsensä elättävät kuubalaiset ovat muodostaneet uuden keskiluokan ja kommunistisesta puolueesta erillään olevan eliitin. Enää ei ole mahdotonta nähdä uusinta iPhonea tai upouutta Audia Havannassa.

Sosialistisiin valtioihin kuuluvaa kyttäystä löytyy Kuubasta kuten Neuvostoliitosta aikoinaan. Jokaisesta työläisestä löytyy kansio, jota täydennetään koko työuran ajan. Epäisänmaallinen ja vallankumouksen arvoja seuraamaton toiminta jouduttaa proletariaatin mustalle listalle, mikä vaikeuttaa elämää entisestään. Mario on tällä listalla, eikä hänellä ole oikeutta matkustaa Kuuban ulkopuolelle.

”Kuuba tulee muuttumaan, nyt eletään vanhan hallinnon viimeisiä päiviä”, hän povaa.

Näin on oppimani mukaan puhuttu jo kymmeniä vuosia, aina Neuvostoliiton kaatumisesta lähtien. Kuusikymmentäluvulta lähtien Kuuba kurittanut USA:n kauppasaarto, joka estää monien jokapäiväisten hyödykkeiden ja teollisuustuotteiden saamisen on syntipukkina moneen pahuuteen, eikä sen raukeaminen ole helppo tehtävä. Mariolla kuitenkin on lähteensä ja hän kertoo minulle teoriansa Kuuban tulevaisuudesta ja kauppasaarron pyörtämisestä.

Mario Mora Medinan ennustus

Raúlilla on ollut suunnitelma Kuuban uudistamisesta aina virkaanastumisestaan lähtien. Hän on todistetusti vuonna 2011 jopa ehdottanut kommunistisen puolueen ja hallituksen toisistaan erottamista, eikä Fidel olisi koskaan sallinut Raúlin mittavia, kapitalismia kosiskelevia markkinareformeja. Parisen vuotta sitten Raúl tapasi presidentti Barack Obaman ja Paavi Fransiscuksen Torontossa, jossa kolmikko huhujen mukaan löysi yhteisymmärryksen Kuuban tilanteesta.

Pian tämän jälkeen vuonna 2013 Raúl ilmoitti astuvansa syrjään johtajan roolista vuonna 2018. Hän nimesi seuraajakseen varapresidentti Miguel Diaz-Canelin, joka edustaa vallankumouksen jälkeen syntynyttä sukupolvea. Tämän vuoden toukokuussa Raúl vieraili Vatikaanissa ja palasi takaisin Marion mukaan hartaana katolisena (kuubalaiset ovat virallisesti ateisteja, mutta Paavi Johannes Paavali II:n vuoden 1997 vierailun jälkeen katolisuus on lisännyt suosiotaan).

Vieraillessaan kuluvan vuoden heinäkuussa Kuubassa suurlähetystön avajaisissa USA:n ulkoministeri John Kerry puhui julkisesti kuubalaisten tarpeesta saada vapaat vaalit – hän jopa asetti tämän ehdoksi kauppasaarron lieventämiselle ja poistolle. Paavi Fransiscus taas vieraili Kuubassa 20. syyskuuta, puhuen kuuluisalla vallankumouksen aukiolla. Vaikka paavi ei julkisesti vedonnut kuubalaisten vapauksien lisäämiseen, keskusteli hän tunnin ajan Raúlin kanssa suljettujen ovien takana. Marion mukaan kuubalaisten suosiossa oleva paavi vetosi johtajaan, jotta Kuubaan saataisiin vapaat vaalit – kansan pitää saada valita päättäjänsä.

Marion ennustuksen mukaan vuonna 2018 virkaan astuva presidentti Diaz-Canel toteuttaa paavin toiveen vapaista vaaleista ja näin ollen USA:n kauppasaarto voidaan poistaa tavalla, joka miellyttää kaikkia osapuolia: USA ja Kuuba voivat kiittää paavia ja hänen tuomaansa sovittelun henkeä, eivätkä kuubalaiset joudu selittelemään amerikkalaisten edessä nöyrtymistä ja vapauksien myöntämistä imperialistien ehtoihin myöntymisenä, vaan pikemminkin hyväntahtoisen paavin neuvojen noudattamisena.

Paavin vierailun jälkimainingeissa katolisuus on Kuubassa suositumpaa kuin koskaan, ja paavin auktoriteetti kova.

Marion ennustuksen mukaan vuonna 2018 virkaan astuva presidentti Diaz-Canel toteuttaa paavin toiveen vapaista vaaleista ja näin ollen USA:n kauppasaarto voidaan poistaa tavalla, joka miellyttää kaikkia osapuolia: USA ja Kuuba voivat kiittää paavia ja hänen tuomaansa sovittelun henkeä, eivätkä kuubalaiset joudu selittelemään amerikkalaisten edessä nöyrtymistä ja vapauksien myöntämistä imperialistien ehtoihin myöntymisenä, vaan pikemminkin hyväntahtoisen paavin neuvojen noudattamisena. Mikä sitoisikaan kansaa paremmin yhteen kuin uskonto?

Käänteentekevät vuodet

Vuosikymmenten saatossa erilaisia ennustuksia Kuuban avautumisesta/tuhoutumisesta on lueteltu lukuisia, eikä niistä yksikään ole vielä toteutunut. Mario on kuitenkin varma, että seuraavat viisi vuotta ovat käänteentekeviä.
Kävelemme keskus-Havannan ikonisella malecónilla, jossa nuorukaiset pelaavat jalkapalloa autojen seassa. Kadun varrella ihmiset kuuntelevat puhelimistaan salsaa ja reggaetonia, ja Mario ottaa muutaman tanssiaskeleen. Hän on aidosti iloinen nähdessään USA:n lipun liehuvan Havannan taivaan yllä.

Kysyn Mariolta, mitä hän toivoo muutosten tuovan. Hän katsoo minua silmiin ja sanoo, että hän toivoo rahaa. Mahdollisuutta hankkia auto, jossa on ilmastointi; mahdollisuutta matkustaa perheen kanssa rantalomalle, mahdollisuutta käyttää omia kykyjään onnellisuuden tavoitteluun. Yksinkertaisia asioita, hän sanoo.

Hetkisen kuluttua hän jatkaa: ”Haluan myös kostaa. Talloa muutamaa, jotka ovat vuosia talloneet minua.”

KUUBAN HISTORIA LYHYESTI

1492 Kristoffer Kolumbus ”löysi” Kuuban.
1902 saakka Espanjan vallassa, jolloin Kuuba itsenäistyi USA:n tuella.
1952 kenraali Batistan vallankaappauksesta sydämistynyt 25-vuotias lakimies Fidel Castro Ruiz kokoaa tyytymättömiä omaa vallankaappaustaan varten.
1955 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen Fidel karkoitetaan Meksikoon, jossa hän tapaa Ernesto ”Che” Guevaran ja juonii uuden vallankaappauksen.
1957 Granma-alus rantautuu Kuubaan Fidelin ja 81 taistelijan kera. Kenraali Batistan pommituksen jälkeen vain 16 jää henkiin.
1959 Tammikuun 8. päivä 1959 Fidel Castro joukkoineen saapuu voitokkaana Havannaan ja uusi aika Kuuban historiassa alkaa.
1961 Yhdysvallat masinoi omaa vallankaappaustaan Kuubaan Sikojenlahden maihinnousussa. Yritys epäonnistuu surkeasti ja Fidel liittoutuu Neuvostoliiton kanssa. Presidentti Kennedy julistaa Kuuban kauppasaarron.
» Vuoden 1959 vallankumoukseen asti Yhdysvaltalaiset yritykset käytännössä omistivat Kuuban omistamalla suurimman osan karja- ja maatiloista.
1991 Neuvostoliiton romahdus 25. joulukuuta romahduttaa Kuuban talouden.
2008 Sairasteleva Fidel luovuttaa vallan veljelleen Raúl Castrolle.
2015 Yhdysvaltain suurlähetystö avaa ovensa Havannassa 14. elokuuta.

Juho Karjalainen

Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.  

Lue lisää:

Oulun ylioppilaslehdestä halutaan leikata

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus esittää huomattavia leikkauksia Oulun ylioppilaslehden menoihin. Mikäli edustajisto hyväksyy linjauksen, toimitusapulaisen paikka häviäisi toimituksesta ja lehti muutettaisiin digitaaliseksi julkaisuksi.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus esittää edustajistolle, että Oulun ylioppilaslehden nettomenoista vähennetään toimitusapulaisen vuosipalkan verran, eli 20 000 euroa. Esitys sisältää myös paperilehdestä luopumisen ja lehden muuttamisen digitaaliseksi julkaisuksi. Edustajisto päättää leikkauksista kokouksessaan 11. marraskuuta.

Oulun ylioppilaslehti on jakanut edustajistoryhmien näkemyksiä. Edustajisto velvoitti syyskuussa pääsihteeri Eero Mannisen laatimaan suunnitelman lehden kulujen vähentämiseksi. Lehti maksaa tällä hetkellä opiskelijaa kohden noin viisi euroa vuodessa.

Manninen esitteli 5. marraskuuta hallitukselle selvityksen siitä, miten erisuuruiset leikkaukset vaikuttaisivat lehden toimintaan tai budjettiin. Hallituksen varapuheenjohtaja Nico Nummisen esitys 20 000 euron säästöistä sekä lehden muuttamisesta digitaaliseksi voitti äänestyksen jälkeen.

”Selvityksen pohjalta tämä oli ainoa ehdotus, joka konkreettisesti laski lehden hintaa. Verkkojulkaisun avulla voidaan säästää esimerkiksi taittotyöstä”, Numminen toteaa.

Hallituksen puheenjohtaja Siiri Nousiainen jätti eriävän mielipiteen päätöksestä, samoin kaksi muuta hallituksen jäsentä ja pääsihteeri Manninen.

”Tänä vuonna ylioppilaskunnan talous näyttää hyvältä, joten taloudellista painetta leikkauksille en näe. Oulun ylioppilaslehti on myös kustannustehokkaampi kuin moni muu ylioppilaslehti”, Nousiainen linjaa.

 

Poliittinen linjaus

Nico Nummisen mukaan kaikki opiskelijat eivät lue lehteä, joten heidän ei tarvitsisi siitä hänen mielestään myöskään maksaa ylioppilaskunnan jäsenmaksujen kautta.

”Kyseessä on poliittinen linjaus. Edustajisto käyttää päätösvaltaa viime kädessä, mutta nähdäkseni päätöksiä on helpompi tehdä valmiiden ehdotusten pohjalta”, Numminen sanoo.

Myös Siiri Nousiainen näkee asian olevan ennen kaikkea arvokysymys. Lehden kohtalo herättää tunteita.

”Mielestäni lehti on arvokas jäsenpalvelu opiskelijoille ja myös historiansa kautta tärkeä. Mielenkiintoista nähdä, miten keskustelu jatkuu edustajistovaalien jälkeen”, hän toteaa.

 

Avustajilla paikattaisiin vajetta

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja Minna Koivusen mukaan leikkausten myötä lehden ilmestymisväli harvenisi tai avustajien palkkioita jouduttaisiin pienentämään. Jälkimmäistä vaihtoehtoa hän haluaa välttää.

”Työstä on saatava palkkio, sillä moni avustajistamme voisi kirjoittaa muuallekin. Jos toimitukseen jää vain yksi työntekijä, avustajat paikkaavat hänen työpanostaan”, Koivunen toteaa.

Lehti on käynyt vastikään läpi suuria muutoksia ulkoasunsa ja verkkosivujensa uudistuksen myötä. Päätoimittaja näkee säästöt tässä vaiheessa erityisen harmillisina, sillä hallitus ei anna lehden itse päättää kehittymisestään.

”Toivoisin, että uudistuneelle lehdelle annettaisiin aikaa. Olen ollut töissä lehden toimituksessa kaksi vuotta, ja koskaan ei ole tullut näin paljoa positiivista palautetta, kuin nyt uudistuksen jälkeen.”

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Lääkisläiset lisäsi ja keskusta menetti paikkojansa

Edustajistovaaleissa vaalivoiton tekivät lääkisläiset, joiden paikkamäärä nousi viidestä seitsemään. Lääkis-tieteellisten vaalirengas nousi siten edustajiston toiseksi suurimmaksi ryhmittymäksi. TeTa piti paikkansa edarin suurimpana ryhmänä 13 paikalla eli hekin saivat yhden paikan lisää. HuKakin sai yhden paikan lisää, mutta tippui kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. Keskusta koki vaalitappion, kun heidän paikat vähenivät neljästä yhteen. Yksilön Valinta ja vihreät säilyttivät […]

Edustajistovaaleissa vaalivoiton tekivät lääkisläiset, joiden paikkamäärä nousi viidestä seitsemään. Lääkis-tieteellisten vaalirengas nousi siten edustajiston toiseksi suurimmaksi ryhmittymäksi. TeTa piti paikkansa edarin suurimpana ryhmänä 13 paikalla eli hekin saivat yhden paikan lisää.

HuKakin sai yhden paikan lisää, mutta tippui kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. Keskusta koki vaalitappion, kun heidän paikat vähenivät neljästä yhteen. Yksilön Valinta ja vihreät säilyttivät molemmat yhden paikkansa. Ilman paikkoja edarissa jäivät vasemmisto ja perussuomalaiset. Suurin poliittinen ryhmä oli Yksilön Valinta 159 äänellä ja toiseksi suurin ryhmä vihreät sadalla äänellä.

Eniten ääniä saivat lääkiksen Ramin Akhi (126) ja tieteellisten Meeri Haataja (108).

Edustajistovaalien äänestysprosentti nousi viime vaaleista ollen 29,3 prosenttia. Kirjekuorella äänesti 248 ja sähköisesti 3312, joten yhteensä ääniä annettiin 3575. Äänestysprosentti nousi vuoden 2013 edustajistovaaleista 6,4 prosenttiyksikköä.

Läpimenijät ja henkilökohtaiset äänimäärät löytyvät OYY:n sivuilta.

Myöhemmin seuraa vielä tarkastuslaskenta eli pieniä muutoksia vaalien tulokseen voi vielä tulla.

Muokattu: To 5.11. klo 9:38 Äänestysprosentti nousi 6,4 prosenttiyksikköä, ei 6,4 prosenttia.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Kasvatustieteilijät äänestivät hallintovaaleissa ahkerimmin

Hallintovaalien tulokset ovat selvillä. Ääniä hallintovaaleissa annettiin 1682, joten äänestysinto nousi huomattavasti, kun viime vaaleissa vuonna 2013 ääniä annettiin reilut 700. Innokkaimmin äänestettiin kasvatustieteellisessä tiedekunnassa, jossa äänestysprosentti oli 25, 17. Tiedekuntahallituksiin valittiin: Kasvatustieteellinen tiedekunta  Vilma-Riikka Tiittanen (82 ääntä) ja Susa Vikeväkorva (75 ääntä) Varalla: Jenny Vaara (63) ja Ville Saviluoto (56) Humanistinen tiedekunta Aino Maaninka (61 ääntä) ja […]

Hallintovaalien tulokset ovat selvillä. Ääniä hallintovaaleissa annettiin 1682, joten äänestysinto nousi huomattavasti, kun viime vaaleissa vuonna 2013 ääniä annettiin reilut 700. Innokkaimmin äänestettiin kasvatustieteellisessä tiedekunnassa, jossa äänestysprosentti oli 25, 17.

Tiedekuntahallituksiin valittiin:

Kasvatustieteellinen tiedekunta 
Vilma-Riikka Tiittanen (82 ääntä) ja Susa Vikeväkorva (75 ääntä)
Varalla: Jenny Vaara (63) ja Ville Saviluoto (56)

Humanistinen tiedekunta
Aino Maaninka (61 ääntä) ja Kalle Parviainen (55 ääntä)
Varalla: Pekka Rihko (43 ääntä) ja Katri Kiurujoki (42 ääntä).

Teknillinen tiedekunta 
Sallamari Tolonen (124 ääntä), Iida Kaikkonen (80 ääntä) ja Karoliina Varis (66 ääntä)
Varalla: Petri Lehtonen (60) ja Essi Tikkanen (45)

Oulun kauppakorkeakoulu
Aleksi Poropudas (144 ääntä)
Varalla: Sonja Mehtälä (69 ääntä)

Luonnontieteellinen tiedekunta
Meeri Haataja (113 ääntä), Inkeri Sairanen (51) ja Anniina Pyhäjärvi (34)
Varalla: Juha Oksanen (30), Rosa-Maria Haapala (25) ja Eva Taivalsaari (16)