Viikon 16 Tiedekysymys: Onko uusi lumi vanhan surma?

Kevät, ja vappu, saapuu joka vuosi, vaikka talvi tuntuisi kuinka pyristelevän vastaan. Huhtikuun lumisateita katsellessa mieltä on rauhoittanut vanha kansanviisaus: uusi lumi on vanhan surma. Pitääkö sanonta todella paikkaansa?

Vesitekniikan professori Bjørn Kløve Oulun yliopistolta tyrmää myytin paikkaansapitävyyden.

”Yksinkertaistettuna energiatasetarkastelussa lumen sulantaan kulutettu energia on tulevan säteilyn ja lähtevän säteilyn erotus. Uusi lumi heijastaa säteilyä paremmin kuin likainen vanha lumi, joten uusi lumi itse asiassa hidastaa sulantaa”, Kløve kertoo.

Uusi lumi ei siis nopeuta kevättä saati hankien katoamista. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Lumen sulamiseen vaikuttavat myös muut tekijät.

”Sulantaan vaikuttavat toki myös ilman lämpötila sekä lumen pintaan tiivistynyt vesihöyry. Mielenkiintoista kyllä, vesisade ei juurikaan sulata lunta vaan lähinnä kyllästää sen vedellä”, Kløve täsmentää.

Vaikka nykytieteen valossa sanonta ei pidä paikkaansa, on vanhoissa sanonnoissa takana yleensä vankka omakohtainen kokemus luonnon seuraamisesta. Mistä tällainen myytti on voinut saada alkunsa?

”Keväällä viimeiset lumisateet tulevat yleensä, kun lumen sulanta on hyvässä vauhdissa. Uusi lumi voi peittää suuriakin, kertaalleen jo sulaneita alueita, mutta nämä alueet sulavat yleensä jo saman päivän aikana uudelleen. Näin tulee helposti mielikuva, että lumi katoaa silmissä”, Kløve pohtii.

Uusi lumi ei siis ole vanhan surma, mutta kevät on.

Sampo Marski

Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.

Lue lisää:

Nyt loppuu se ovien pönkkääminen

Jos olet koskaan halunnut laittaa kiven yliopiston ulko-oven väliin, mieti uudestaan. Vaikka yritystoiminta yliopistolla lisääntyykin, kukaan ei ole toivonut luentosalista vesipuistoa.

TEKSTI Marko Heikkinen

KUVAT Marko Heikkinen

Rauhallinen ilta Linnanmaalla katkeaa usein näin:

Hälytyskellot soivat ja suojaliivinen vartija juoksee ulko-oven eteen. Hälytyksen aiheuttanut uhka on nopeasti paikannettu: maassa makaa noin 15–20 senttimetriä pitkä objekti, joka nopeasti tarkasteltuna paljastuu kiveksi. Vartija poistaa kiven oven välistä, ja miettii, miksi juuri tämä kuuluu hänen rutiineihinsa.

Oulun yliopiston ovien ja varsinkin ulko-ovien kiilaaminen on opiskelijaperinne, jolle halutaan viimein stoppi. Ovien jättäminen auki tilojen ollessa lukittuna aiheuttaa turvallisuusongelmia, vaurioita kiinteistöihin ja työtä vastuullisten selvittelyssä. Hälytysten määrä on huima.

”Tammikuussa hälytyksiä tuli 33 kappaletta. Joka päivälle oma, ja muutama ylikin”, kertoo Pertti Hoskio, Oulun yliopiston turvallisuuspäällikkö.

33 hälytystä ylittää keskiarvon, sillä yleensä kellot soivat 20–30 kertaa kuussa. Pää- ja ulko-ovien kiilaamista kerkeävät harrastamaan kaikki opiskelijaryhmät monipuolisesti, joten Hoskio ei halua tupakoitsijoiden lisäksi erotella yhtä joukkoa.

”Yksi hyvin perinteinen tilanne on se, että illalla käydään tupakalla, ja pönkätään ovi auki. Ja sitten kivi unohtuu väliin”, Hoskio sanoo. Vaikuttaa siltä, että hän on kuullut tämän selityksen usein.

 

Karhunpalveluksia Tellus Innovation Arenalla

Ilmiön taustalla ei yleensä ole ilkivalta tai pahanteko, vaan hölmö hyväsydämisyys. Yliopistolle on syntynyt vaihtoehtoinen auttamisen kulttuuri, joka kerryttää vartijoiden askelmittaria.

”Ulko-ovien lisäksi ongelmana on kulku yliopiston 24/7 -tiloihin, kuten Tellus Innovation Arenalle. Kaveri haluaa päästää kaverin sisään, joten hän jättää kiilan oven väliin.”

Tulee hälytys, vartija käy katsomassa mikä on tilanne, ja ottaa kiven tai kiilan pois oven välistä ja palaa tehtäviinsä. Ei kuulosta sellaiselta, mitä kukaan haluaa tehdä työkseen.

Kivien keräily ei ole ainoa seuraus,  sillä pahimmillaan käsillä on katastrofi. Jos ulko-oven vieressä on lämpöpatteri, niin putket voivat haljeta. Seurauksena on vedenpaisumus ja remonttifirman tilipäivä.

Ratkaisuna voisi olla tiedottaa enemmän oman kulkukortin pakollisuudesta. Kaikkien iltakäyttäjien pitäisi hankkia 24/7 -kulkukortti, eikä mennä muiden imussa.

”Täytyy koputtaa puuta, sillä vielä ei ole kamalasti vahinkoa tapahtunut”, Hoskio summaa. Hänen teesinsä on kuitenkin selvä: Älä pönkkää, ja jätä kiilauskultturi historiaan.

Marko Heikkinen

Äärimmäisen vakava kirjallisuuden pääaineopiskelija, joka kutsuu itseään "muoti & lifestyle" -toimittajaksi.

Lue lisää:

Ortotopologian dosentista Aapo Heikkilästä suunnitellaan elokuvaa

Aapo Heikkilä tunnetaan Oulun yliopistolla suursuosion saavuttaneista luennoistaan, jotka käsittelivät hänen itse keksimäänsä tieteenalaa, para-avaruuden dimensioita tutkivaa ortotopologiaa. Ortotopologian luentojen aiheita olivat muun muassa sininen enkeli para-avaruudessa, tontun pään tilavuuden laskeminen, ultra- ja infrafiltterit, g-orbitaalit ja sinisen elektronin symbioosi kierteisgalaksin hypotenuusassa.

Kokonaan oman tieteenalansa luoneesta ortotopologian dosentista, pseudotieteilijä Aapo Heikkilästä (1931–1993) suunnitellaan elokuvaa.

Heikkilä tunnetaan Oulun yliopistolla legendaarisista ja hyvin suosituista luennoistaan, jotka käsittelivät hänen itse keksimäänsä tieteenalaa, para-avaruuden dimensioita tutkivaa ortotopologiaa. Ortotopologian luentojen aiheita olivat muun muassa sininen enkeli para-avaruudessa, tontun pään tilavuuden laskeminen, ultra- ja infrafiltterit, g-orbitaalit ja sinisen elektronin symbioosi kierteisgalaksin hypotenuusassa.

Nyt oululaiset elokuvantekijät kaipaavat aikalaisten kertomuksia ja tarinoita Heikkilästä. Elokuvasuunnitelmista tiedotettiin maanantaina 16.4.

Elokuvan ideoija Lauri Salovaara luonnehtii elokuvaa fiktiiviseksi elokuvaksi, joka pohjautuu tositapahtumiin.

”Haluamme kunnioittaa Aapon tarinaa. Uskomme, että tarina ei tarvitse kylkeen edes paljon höystettä. Uskon, että lopputulos näyttää ihmiselämän koko kirjon: salista ei lähdetä kuivin silmin pois, eikä toisaalta nauramatta.”

Elokuvan tuotantoyhtiönä toimii oululainen Klaffi Tuotannot. Käsikirjoittajana toimii Tomi Tuikkala.

Salovaara kertoo saaneensa idean elokuvalle keskusteltuaan Oulun yliopiston yhteyspäällikön Sakari Jussi-Pekan kanssa yliopistossa vaikuttaneista persoonista.

”Kun kuulin Heikkilästä, totesin heti että kellot seis, kerro lisää!”

 

Oulun ylioppilaslehti 2018.
Ortotopologia perustui matematiikan, kemian ja fysiikan termistölle, mutta oli sisällöltään täyttä dadaa. Kuvakaappaus OYY:n arkistossa olevasta Aapo Heikkilän luennosta vuodelta 1987.

 

”Ortotopologian laitos” huoneessa TE305

Aapo Heikkilä luennoi Oulun yliopistolla 1960-luvulta alkaen. Hänellä ei koskaan ollut virallista asemaa: Heikkilällä ei ollut opinto-oikeutta eikä työsuhdetta yliopistoon. Hän oli silti kampuksella tuttu ja pidetty hahmo. Aapon-päivän kahveilla joulukuussa sekä syntymäpäivänään 12. huhtikuuta Heikkilä palkitsi kunniakirjoin ansioituneita yliopistolaisia. Hänellä oli myös oma työhuoneensa teoreettisen fysiikan laitoksen varastohuoneessa.

Vuonna 1987 oululaisopiskelijoiden myötävaikutuksella Oulu-lehden äänestyksessä Vuoden oululaiseksi valitun Heikkilän värikkääseen uraan kuuluivat myös toimiminen Pulkkilan Vornan kylässä kansakoulunopettajana omatekoisin todistuksin ja psykiatrisen yksityisvastaanoton avaaminen Vaasaan – luonnollisesti ilman alan pätevyyttä.

 

Oulun ylioppilaslehti 2018.
Aapo Heikkilällä oli yliopistolla oma työhuoneensakin. Virallisesti huone oli tosin fysiikan laitoksen siivouskomero. Kuvakaappaus OYY:n arkistossa olevasta Aapo Heikkilän luennosta vuodelta 1987.

 

Materiaalia tarvitaan lisää

Lauri Salovaara kertoo, että elokuvaprojektin eteen on tehty taustatyötä kohta kahden vuoden ajan.

”Materiaalia on jo nyt valtavasti, mutta sitä kaivattaisiin edelleen lisää: niin moni opiskelija ja opettaja on hänet kuitenkin tavannut. Tuotantotiimiä kasataan edelleen, ja siksi pääosaesittäjät ja ohjaaja ovat vielä neuvotteluissa. Siksi myöskään valmistuspäivää ei vielä pysty sanomaan.”

Heikkilän ortotopologiset luennot kiinnostivat laajalti Oulun ulkopuolellakin: esimerkiksi Ylen elävästä arkistosta löytyy leike, jossa Heikkilä luennoi Helsingin yliopistolla. Hän menehtyi junaan palatessaan yhdeltä luentomatkalta.

Heikkilän kuolemasta tulee tänä vuonna 22.4. kuluneeksi 25 vuotta. Hänestä on julkaistu vuonna 2012 kirja, jonka on koonnut emeritusprofessori Olavi Heikkinen.

Lauri Salovaaran mukaan Heikkilän tarina ansaitsee myös oman elokuvansa.

”Kyllähän tämä on niin huikea tarina, että se ansaitsee tulla kerrotuksi elokuvassakin. Toivomme, että tällä projektilla voisimme olla luomassa oikeaa Aapo-ilmiötä.”

 

Aikalaismuisteloita Aapo Heikkilästä voi kirjoittaa Facebookissa elokuvalle omistetulla sivustolla nimeltä Aapo – Elokuva tai lähettää sähköpostilla osoitteeseen .

Ortotopologian saloihin voi tutustua myös oheisella videolla:

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Pieniä opetustiloja tarvitaan lisää, uusi hankesuunnittelu käynnistyy – uusia opetustiloja rakennetaan ATK-kadun varrelle

Linnanmaan kampuksen opetustilojen riittävyyden simulointi lukuvuodelle 2018–2019 osoitti, että opetustiloja tarvitaan lisää. Puutetta ei ole isoista luentosaleista, vaan pienistä, 15–30 hengen huoneista. Niitä tarvitaan lisää noin 20 kappaletta, kertoo tilapalvelupäällikkö Arto Haverinen. 

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Marko Heikkinen

Oamkin tulevan muuton vuoksi Linnanmaan kampuksen tilankäyttöä joudutaan tiivistämään.

Erityisenä haasteena on saada yliopiston opetustilat riittämään kaikille humanistien ja kasvatustieteilijöiden muuton siirtymävaiheessa. Oamkin muuton vuoksi Linnanmaan pohjoisosasta poistuu noin 35 opetustilaa.

Viikolla 12 valmistunut Linnanmaan kampuksen opetustilojen riittävyyden simulointi lukuvuodelle 2018–2019 osoitti, että opetustiloja tarvitaan lisää. Kyseessä olevat opetustilat ovat yhteisiä varattavia opetustiloja. Lisäksi käynnissä on ATK- ja multimediaopetustilojen tarpeen arvioiminen.

Puutetta ei ole isoista luentosaleista, vaan pienistä, 15–30 hengen huoneista. Niitä tarvitaan lisää noin 20 kappaletta, kertoo tilapalvelupäällikkö Arto Haverinen. ”Tilantarpeeseen on valmistauduttu ja suunnitelmat alkavat olla valmiina”, hän vakuuttaa.

Tulevaa tilanpuutetta ratkotaan kahdella tavalla.

Osa järjestyy olemassa olevia tiloja uudelleenjärjestämällä: nyt muussa kuin opetustilakäytössä olevia tiloja tiloja palautetaan opetustiloiksi. Lisätilaa saadaan muokkaamalla kampuksen itäosassa olevia ensimmäisen kerroksen toimistotiloja. 

Haverinen sanoo, että tämänhetkisen arvion mukaan pelkillä tilajärjestelyillä opetustiloja saadaan 15–20 kappaletta.

Uusia tiloja joudutaan myös rakentamaan. Osa valmistuu humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekuntien käynnissä olevien tilahankkeiden yhteydessä syksyllä ja loppuvuodesta 2018. Lisäksi uusia opetustiloja rakennetaan ATK-kadun varrelle.

Arto Haverisen mukaan uudet tilat valmistuvat ”viimeistään syksyn 2019 tarpeeseen”. Siksi Linnanmaalla ensi tammikuusta syyskuuhun järjestettävässä opetuksessa saatetaan tarvita tilapäisjärjestelyitä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi osan opetuksen järjestämistä Saalastinsalissa.

Muutos ei vaikuta syksyn opetukseen, sillä syksyllä 2018 pohjoisosan opetustilat ovat vielä yliopiston käytössä.

Arto Haverinen huomauttaa, että keväällä opetustilojen käyttö on hiljaisempaa kuin syksyllä. Siksi tilapäisjärjestelyitä ei välttämättä tarvita ollenkaan. Opetustilojen tarve on laskettu nyt lukuvuoden kiireisimmän viikon mukaan.

”Simulointi on toteutettu suurimman ruuhkahuipun, eli syksyn viikon 44 mukaan. Sen sijaan opetuksen suunnitteluyksikön arvion mukaan keväällä tarve on huomattavasti vähäisempää kuin tänä kiireisimpänä aikana. Tämä antaa väljyyttä muutoksille, tilat eivät jää liian naftiksi.”

 

Pienet luokat jäävät Oamkille

Arto Haverisen mukaan pienten tilojen tarve johtuu siitä, että humanistisen tiedekunnan tiloissa on ollut paljon pieniä, noin 15–30 henkilön saleja. Ne poistuvat nyt yliopiston käytöstä muuton myötä.

Haverisen mukaan yliopistolle uusien normaalivarusteisten opetustilojen tilojen rakentaminen ei ole suuri yllätys.

Linnanmaan rakennusinvestointiohjelmassa on varauduttu kahteen isompaan opetustilojen rakennushankkeeseen: itäpuolen C-hankealueeseen ja ATK-kadulle sijoittuvaan hankkeeseen. Humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekunnan erikoistilat rakennetaan nyt toteutuksessa olevissa hankkeissa.

”Olimme jo varautuneet asiaan, halusimme varmistaa vain, ettemme rakenna mitään turhaan. Siksi ennen hankesuunnittelupäätöstä teimme opetussimuloinnin, tätä myös yliopiston johto on edellyttänyt. Se taas voitiin toteuttaa vasta helmikuussa, kun oltiin saatu kaikista yksiköistä tulevan lukuvuoden opetus. Huhtikuussa opetus vielä tarkentuu, ja teemme vielä uudelleen simulointia”, Haverinen sanoo.

Kauppakadun ja Prosessikadun välille sijoittuvan C-hankealueen remonttihanke keskeytettiin viime keväänä.

”C-hankealueen keskeyttämisen syynä oli se, että hankesuunnittelun valmistuttua todettiin, että hankkeen toteuttamisen jälkeen opetustilojen määrä ei olisi lisääntynyt, vaikka muutoin olisimme saaneet moderneja opetustiloja. Lisäksi hankkeen toteuttaminen yhtäaikaisesti vieressä rakennettavan prosessitekniikan laboratoriokeskuksen kanssa olisi ollut haasteellista. ATK-hankealueen toteuttamisella opetustiloja saadaan oikeasti lisää”, Arto Haverinen sanoo.

C-hankealue on toistaiseksi jäämässä varaukseksi. Hankkeen toteutusta arvioidaan tarvittaessa uudelleen, kun tilajärjestelyt ja uusien tilojen rakentaminen on toteutettu.

ATK-kadun uusien opetustilojen rakentaminen tarkoittaa uuden hankesuunnittelun käynnistämistä.

Hankesuunnittelu käynnistetään välittömästi, kunhan Suomen Yliopistokiinteistöt Oy (SYK) on tehnyt hankesuunnittelupäätöksen. Hanketta varten perustetaan hankesuunnitteluryhmä, johon kutsutaan edustus yliopiston henkilökunnasta ja opiskelijoista. Opetustilasuunnitteluun kutsutaan lisäksi yliopiston asiantuntijoita, opetuksessa mukana olevia ja opetusta tutkivia asiantuntijoita. Suunnittelutyö alkaa työpajoilla.

 

Muutto lähestyy

Oulun ammattikorkeakoulu muuttaa Linnanmaalle syksyllä 2020. Muuton myötä yliopisto luopuu Linnanmaan pohjoisosan tiloista.

Ensimmäisenä muuttavat humanistit. Humanistisen tiedekunnan muutto alkaa tämän vuoden elokuussa, ja tilojen tulee olla luovutuskunnossa 19.8.2018.

Kasvatustieteiden tiedekunta muuttaa tämän vuoden joulukuussa, ja tilojen on oltava luovutuskunnossa 16.12.2018, jonka jälkeen SYK aloittaa Oamk-muutostyöt.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Viikon 15 Tiedekysymys: Katoaako possessiivisuffiksi suomen kielestä?

Tämän viikon Tiedekysymyksessä pohditaan suomen kielen muutosta Mikael Agricolan ja suomen kielen päivän kunniaksi. #minunvalkea ja Sinun hammaslääkäri ovat katukuvassa näkyviä muutoksia – onko possessiivisuffiksi eli omistusliite jäämässä kokonaan unholaan?

Sosiaalisen median kielestä puuttuu usein possessiivisuffiksi eli omistusliite. Possessiivisuffiksikadon näkyviä esimerkkejä somessa ovat esimerkiksi aihetunnisteet #munhumus ja #minunvalkea. Oulun keskustassa katse saattaa pysähtyä mainokseen, jossa lukee Sinun hammaslääkäri.

Possessiivisuffiksi kertoo omistajuudesta, eikä sen eteen välttämättä tarvita omistusmuotoista persoonapronominia: koirani kertoo kyseessä olevan minun koirani. Puhekielessä puhutaan kuitenkin usein mun koirasta.

Kysyimme Oulun yliopiston suomen kielen yliopistonlehtorilta Katja Västiltä onko possessiivisuffiksi katoamassa kokonaan suomen kielestä. 

Sinun hammaslääkäri -tyyppisten possessiivisuffiksittomien muotojen (vertaa sinun hammaslääkärisi) kohtaaminen kirjoitetussa kielessä on nykyään aivan tavallista, kun aikaisemmin possessiivisuffiksittomuus oli selvemmin puhutun kielen piirre”, Västi toteaa. Hän arvelee omistusliitteiden käytön vähenevän.

Mistä muutos johtuu? Västin mukaan puhutun ja kirjoitetun kielen ero on kaventunut. Sosiaalisessa mediassa ja muussa verkkokeskustelussa kirjoitetun kielen sävy on arkinen, jolloin puhutun kielen piirteet siirtyvät herkästi myös tekstiin.

Possessiivisuffiksin käyttö on lisäksi vaihdellut eri murteissa suuresti, ja nyt tiettyjen murteiden edustus on valtaamassa lisää alaa, huomauttaa Västi.

Kielenhuollon ohjeistus on pysynyt kuitenkin samana.

“Huoliteltuun yleiskieleen suositellaan kuitenkin edelleen minun toiveeni -tyyppisiä muotoja. Toisaalta kirjoitetussa kielessä sinun hammalääkärisi -tyyppiset ilmaukset pärjäävät hyvin ilman pronominia: hammaslääkärisi-tyyppiset pelkän possessiivisuffiksin sisältävät muodot ovat oikein käyttökelpoisia”, Västi kertoo.

“Possessiivisuffiksin käyttö on siis vähentymässä ja käyttötavat muuttumassa, mutta possessiivisuffiksit tuskin ovat kokonaan katoamassa suomen kielestä. Kielen järjestelmä vain ikään kuin järjestyy uudelleen possessiivisuffiksien osalta.”

Västin mukaan possessiivisuffikseja käytetään myös muunlaisissa ilmauksissa, joissa tuntuu olevan käynnissä toisenlaisia muutoksia.

”Esimerkiksi ilmaustyyppiin olen huolissani on yleistymässä kolmannen persoonan possessiivisuffiksi verbin persoonamuodosta riippumatta: olen ~ olet ~ on ~ olemme ~ olette ~ ovat huolissaan (vertaa huolissani, huolissasi, huolissamme, huolissanne). Verbi-ilmausten, kuten esimerkiksi tullessani, näkevinäni, valmistuttuani, possessiivisuffikseissa sen sijaan ei tunnu olevan käynnissä suuria muutoksia.“

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Heidi Niemi

Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.

Lue lisää:

Ilmastonmuutos syöksee meidät ajattomuuden tilaan, jossa kaikki on turhaa

Tulevaisuudenuskon katoaminen vaikuttaa dramaattisesti koko ihmiskuntaan, ideologioihin ja politiikkaan, kirjoittaa Eleonoora Riihinen. "Ilman tulevaisuutta kiroamme kaiken turhuutta ja kysymme Saarnaajan kirjan sanoin: Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla?"

Kaksitoista vuotta sitten Yhdysvaltojen entinen varapresidentti Al Gore piti minulle järisyttävän PowerPoint-esityksen epämiellyttävästä totuudesta. Olin juuri täyttänyt 18, elämä oli edessä ja istuin ahdistuneena elokuvasalissa katsomassa planeetan kuumenemista osoittavia käppyröitä ja diagrammeja.

Kaksitoista vuotta sitten minun ja monien muidenkin tietoisuuteen tuli jotain, josta tutkijat olivat varoitelleet jo vuosikymmeniä. Sopivan amerikkalaisesti kiteyttävistä grafiikoista mieleeni jäi etenkin yksi. Siinä maapallo ja raha ovat vaakakupissa. Al Gore esittää kysymyksen: Mitä teemme rahalla, jos elämän mahdollisuudet maapallolla pilataan?

Se on yksinkertainen kysymys monimutkaisesta ilmiöstä, mutta se tuntuu edelleen eräänlaiselta kohtalon kysymykseltä. Ennen muuta kysymys sanoittaa länsimaisen sukupolvikokemuksen, ratkaisemattoman ristiriidan, jossa oma elintaso tuhoaa muiden elinehdot.

Se sanoittaa esimerkiksi sitä absurdia näytelmää, jossa ilmastonmuutos nähdään mahdollisuutena “arktiselle politiikalle” – suomeksi sanottuna arvokkaiden fossiilisten energialähteiden kuten öljyn, maakaasun ja mineraalien hamstraamiselle katoavan jääpeitteen alta. Suomi suunnittelee ottavansa osaa tähän kiihtyvän tuhon kilpajuoksuun kaavailemalla Saamenmaan halkaisevaa jäämeren rataa.

Hallituksen kärkihankkeiden nimissä jäärataa ja biotalouden turvekäyttöä viedään eteenpäin vastuullisuuden retoriikalla. Velkataakkaa ei haluta jättää tuleville sukupolville. Siis niille samoille sukupolville, joille jätetään maapallo, jonka biosfääri on peruuttamattomasti sekoitettu.


Luonnontieteilijöiden ansiosta meillä
on paljon tietoa siitä, miten luonto reagoi ilmastonmuutokseen nyt, lähivuosina ja vuosikymmeninä. Tiedämme esimerkiksi meneillään olevasta kuudennesta sukupuuttoaallosta, koralliriuttojen kuolemasta ja äärimmäisistä sääilmiöistä. Mutta miksi ihmistieteet eivät näy keskustelussa? Tulevaisuudenuskon katoaminen vaikuttaa dramaattisesti koko ihmiskuntaan, ideologioihin ja politiikkaan. Seuraukset voivat olla mullistavia – ja ne ovat jo käynnissä.

Filosofi-teoreetikko Hannah Arendt kirjoittaa teoksessaan Vita Activa: Ihmisenä olemisen ehdot (1958), että kautta historian sivilisaatioiden ja ihmisen toiminnan edellytyksenä on ollut tieto maailman pysyvyydestä ja jatkuvuudesta. On oltava tulevaisuus, jota varten rakentaa maailmaa, tehdä töitä. Ilman tätä tulevaisuutta kiroamme kaiken turhuutta ja kysymme Saarnaajan kirjan sanoin: “Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla?”

Yalen yliopiston historian professorin Timothy Snyderin mukaan horisontin kadottaminen syöksee meidät klaustrofobiseen tilaan, jossa ääriliikkeiden valtaannousu on mahdollinen. Holokaustia tutkineen Snyderin sanoin valtion ja oikeuksien puolustaminen ei kiinnosta historiattomassa yhteiskunnassa, jossa menneestä ei opita eikä tulevaisuuteen luoteta.

 

18-vuotias minä seuraa kauhuissaan puhuvia päitä ja ilmavirtoja kartoilla. Sitten lopputekstit rävähtävät ruutuun. Hätäännyn. Entä miten tämä tuho pysäytetään? Mitä pitäisi tehdä? Kerro Al Gore!

Sammuta valot, Al Gore neuvoo. Mutta valojen sammuttelu ei riitä. Kulutusvalinnat ovat tärkeitä, mutta ne eivät riitä. Kvartaaleihin perustuva aikaperspektiivi ei riitä.

Eleonoora Riihinen

Maailmantuskaa poteva toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija. Twitter: @EleonooraRiihin

Lue lisää: