Linnanmaan kampukselle entisen Campus Shopin tiloihin tuleva uusi kahvila-smoothiebaari avaa ovensa pääsiäisen jälkeen, yliopisto tiedottaa. Juvenes-Yhtiöiden Cafe & Juicebar avataan keskiviikkona 4.4. aamuyhdeksältä. Kahvilatuotteiden, smoothieiden ja mehujen lisäksi lisäksi Cafe & Juicebarin valikoimaan tulee viinejä ja cocktaileja sekä mocktaileja eli alkoholittomia juomasekoituksia. Lisäksi kahvilassa myydään irtokarkkeja. Asiakaspaikkoja tilassa on 128 kappaletta. Kesällä smoothien tai mehun voi […]
Kahvilatuotteiden, smoothieiden ja mehujen lisäksi lisäksi Cafe & Juicebarin valikoimaan tulee viinejä ja cocktaileja sekä mocktaileja eli alkoholittomia juomasekoituksia. Lisäksi kahvilassa myydään irtokarkkeja.
Asiakaspaikkoja tilassa on 128 kappaletta. Kesällä smoothien tai mehun voi hörpätä myös ulkona, sillä asiakaspaikkoja tulee myös J1-uloskäynnin yhteyteen, kampus-ja tapahtumapäällikkö Katja Holm kertoo.
Kahvilan avaaminen on viivästynyt aiemmasta aikataulusta. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan ovien piti aueta tammikuussa, ja Oulun ylioppilaslehden päivitysjutussa (16.1.) kerrottiin ovien avautuvan helmi-maaliskuussa.
Kampukselle myös PSOASin palvelupiste
Uutta on tulossa myös Linnanmaan kampuksen eteläpäätyyn.
Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö (PSOAS) suunnittelee kampukselle palvelupistettä ja kaikille avointa oleskelutilaa. Tällä hetkellä tila kulkee nimellä PSOAS Lounge.
PSOASin palvelupäällikkö Jari Simonen sanoo, että tila sijoittuu Juvenes Printin ja UniSalonin väliselle alueelle.
PSOASin palveluiden lisäksi samaan tilaan suunnitellaan myös kahvilan avaamista.
Simonen ei osaa vielä ennustaa tarkkaa avajaispäivää, mutta arvelee PSOAS Loungen avautuvan viimeistään syyskuun alkuun mennessä.
PSOASin asuntotoimisto sijaitsee Mannenkadulla, Oulun keskustassa.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan lukuvuoden avajaistapahtuma Vulcanalian iltajuhla järjestetään tänä vuonna sisätiloissa. Iltajuhla järjestetään keskiviikkona 12.9. Limingantullissa sijaitsevassa Areena Oulussa.
OYY:n hallitus päätti tapahtumapaikasta 15.2. pidetyssä kokouksessa.
OYY:n tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntija Asta Salomaa kertoo, että Areenalle siirtymisen taustalla on OYY:n edustajiston päätös. Viime joulukuussa pidetyssä kokouksessa edustajisto hyväksyi ponnen siitä, että jatkossa iltajuhlan tapahtumapaikan valinnassa huomioitaisiin säävaraus järjestämällä tapahtuma sisätiloissa.
”Vulcanalian järjestäminen sisätiloissa helpottaa myös henkilöstöresurssien käyttöä, sillä tapahtumapaikan rakentamisen ja lupa-asioiden kanssa on ollut paljon työtä. Nyt byrokratiaa ja rakentamistyötä on vähemmän”, Salomaa sanoo.
Salomaan mukaan Areena tarjoaa lisäksi aiempaa paremman keikkakokemuksen: ”Tilassa on iso lava ja hyvä valo- ja äänitekniikka.”
Areenalle mahtuu 2000 henkeä
Tapahtuman siirtyminen sisätiloihin tarkoittaa sitä, että kävijämäärä on viime vuotta pienempi. Areenaan mahtuu 2000 henkilöä, kun taas viime vuonna Vulcanaliaan myytiin noin 2500 lippua.
Salomaa ei osaa vielä arvioida, kuinka paljon Vulcanalian pääsyliput maksavat. ”Sanoisin, että lippu on suunnilleen samoissa hinnoissa kuin viime vuonna.” Edellisvuonna lippu maksoi ennakkoon kolme euroa, portilta viisi euroa.
Edellisvuonna Vulcanalia järjestettiin ensimmäistä kertaa Linnanmaalla. Salomaan mukaan 2T-parkkipaikka sai Vulcanalian vierailta palautekyselyssä hyvät arvosanat. Vaikka tilan valaiseminen aiheutti ongelmia, parkkipaikan koettiin olevan kaiken ytimessä, lähellä opiskelijoita.
”Parkkipaikka oli yllättävän toimiva tapahtumapaikka.”
Viime vuonna uutta oli myös se, että tapahtuman toisena järjestäjänä oli Oulun yliopisto.
”Emme ole tehneet vielä tälle vuodelle yhteistyösopimusta, mutta haluaisimme toki jatkaa viime vuonna hienosti alkanutta yhteistyötä”, Salomaa sanoo.
Tänä vuonna Vulcanalia järjestetään viikkoa myöhemmin kuin edellisvuonna. Tälle on kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että Oulun yliopistolla järjestetään syyskuun ensimmäisellä viikolla viisipäiväinen UArctic 2018 -konferenssi.
Toisena syynä Salomaa mainitsee sen, että tapahtumasta tiedottamiselle ja lippujen myynnille halutaan enemmän aikaa.
”Viime vuonna opinnot alkoivat maanantaina ja Vulcanalia oli heti saman viikon keskiviikkona.”
Kuka nousee Areenan lavalle?
Edellisvuonna Vulcanalian pääesiintyjiä olivat Musta Barbaari (James Nikander) ja Prinssi Jusuf (Iyouseyas Belayneh). Tämän vuoden esiintyjät julkistetaan elokuussa.
”Syyskuu on muuten todella hankala aika saada artisteja, sillä kaikki ovat kesän festarikeikkojen jälkeen lomalla”, Salomaa kertoo.
Viime vuonna Jodelissa kiersi erittäin sitkeä huhu, jonka mukaan illan pääesiintyjä olisi muun muassa Via Dolorosa – ja Kevät ja minä -hiteistä tunnettu laulaja Tommi Läntinen.
Pakko siis kysyä: Asta Salomaa, onko Tommi Läntinen Vulcanalian esiintyjä?
”Jos se olisi minusta kiinni, niin kyllä! [nauraa] Ei vaan, OYY:n hallitus päättää asiasta. ”
Ensimmäinen Vulcanalia järjestettiin ravintola Rauhalan edustalla vuonna 1995. Juhlaa järjestettiin Rauhalan edessä vuoteen 2003, jolloin tapahtuma siirtyi Kuusisaareen. Vuonna 2012 juhla muutti Kuusisaaresta Toppilan Möljälle.
Haluatko palata viime vuoden Vulcanalian tunnelmiin? Katso kuvagalleriamme täältä.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Oulun yliopiston yhteistyösuhteiden rehtori Arto Maaninen ei halua luoda vastakkainasettelua perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen välille. Rahaa riittää kyllä molemmille. "Soveltavan tutkimuksen tekijä ei saa helpommalla rahaa kuin perustutkimusta tekevä. Molemmille on mahdollisuuksia, mutta molempien on oltava hyviä!"
Kun pyydän Oulun yliopiston yhteistyösuhteiden vararehtoria Arto Maanista asettumaan hetkeksi työpöytänsä taakse valokuvaa varten, häntä naurattaa.
Hän ei nimittäin vietä aikaansa tässä paikassa juuri ollenkaan.
Miksi viettäisikään, olisihan hänen työtään vaikeaa tehdä työpöydän takaa. Yhteistyökumppanit eivät tule hakemaan häntä Linnanmaan kampuksen neljännestä kerroksesta, yritykset eivät ymmärrä etsiä tekijöitä tutkimusprojekteilleen suljetun oven takaa.
On oltava itse aktiivisesti liikkeellä, aina matkalla jonnekin.
Nyt hänellä on aikaa noin tunnin verran työhuoneella tehtävään haastatteluun. Käytetään se aika siis hyödyksi.
Maaninen tuli vararehtorin tehtäviin Teknologian tutkimuskeskus VTT:stä, missä hän on vastannut muun muassa tietointensiivisten tuotteiden ja palveluiden tutkimuksesta. Hän oli toiminut VTT:ssä eri tehtävissä vuodesta 2002, yhteensä viisitoista vuotta. Maaninen aloitti VTT:llä erikoistutkijana, ja irtisanoutuessaan hänen tittelinsä oli tutkimusjohtaja.
Siirtyminen tutkimuslaitoksesta yliopistoon ei aiheuttanut kulttuurishokkia.
”Työnkuvassa on lopulta hyvin paljon samaa. Ihmisetkin ovat hyvin samantyyppisiä, tutkijoita olen johtanut myös VTT:llä.”
Eipä fyysinenkään matka pitkä ole, sijaitseehan Oulun VTT:n toimisto Kaitoväylällä Linnanmaalla, vain harppauksen päässä kampuksen päärakennuksesta.
Toki yliopiston ja tutkimuslaitoksen organisaatiokulttuurissa on myös merkittäviä eroja. Yliopistoa ei voi johtaa kuten yritystä, mutta ei myöskään niin kuin tutkimuslaitosta.
”Yliopiston organisaatiokulttuuri on hyvin erilainen, hyvässä ja pahassa. On yllättävän paljon eroja siinä, miten asioita hoidetaan. Yliopistossa on asioita, kuten professorien autonomia, jotka tuovat johtamiseen omanlaisiaan flavoreita. VTT:llä johtaminen oli paljon suoraviivaisempaa”, Maaninen muotoilee.
Oulun yliopisto on Maaniselle tuttu ympäristö. Väiteltyään epäorgaanisen synteettisen kemian alalta tohtoriksi hän työskenteli yliopistolla erilaisissa tehtävissä vuoteen 2001 asti. Silloin hän siirtyi työskentelemään yhdysvaltalaiseen startup-yritykseen, roolinaan materiaalikehitysosaston johtaminen. Maanisen vastuulle kuului myös Oulun operaatioiden vetäminen ja kemikaalituotannon ulkoistaminen.
Marraskuussa 2002 yritys teki strategisen päätöksen muuttamisesta Espooseen. Strategisia päätöksiä tehtiin myös Maanisen perheessä.
”Perheeni oli sitä mieltä, että he eivät muuta Espooseen. Se oli sitten helppo päätös. Olin kotosalla kuusi päivää, jonka jälkeen siirryin työskentelemään VTT:lle.”
Maaninen kertoo valinneensa oman alansa jo yläkoulussa seitsemännellä luokalla: hänestä tulisi isona kemisti.
Kun ala oli selvillä, vain kampuksen sijaintia piti pohtia, voihan kemiaa opiskella Oulun lisäksi Jyväskylässä. Ensimmäisen vaihtoehdon hän valitsi lopulta siksi, että silloinen kemianopettaja oli opiskellut Oulussa. ”Hän suositteli Oulua, ja uskoin häntä — ja hyvä niin.”
”Koko työuralleni leimallista on ollut uusien asioiden opettelu. Mikäs sen parempi paikka uuden oppimiselle olisi kuin Oulun yliopisto.”
Kemian alan tutkimusta hän teki vuoteen 2013 asti, sen jälkeen VTT:n johtotehtävät alkoivat viedä liikaa aikaa ”tutkimusharrastukselta”, kuten hän sanoo.
”En pidä mahdottomana sitä, etteikö täällä voisi jotakin [tutkimusta] tehdä.”
Nyt häntä työllistää täysipäiväisesti yhteistyö.
”Vastuullani on kaikenlainen yhteistyö, jota yliopiston ulkopuolella tehdään. Se pitää sisällään yhteistyön muiden yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten kanssa. Koulutukseen liittyvää yhteistyötä hoitaa myös koulutusrehtori (Helka-Liisa Hentilä), tutkimusta tutkimusrehtori (Taina Pihlajaniemi), ja työtä tehdään paljon myös yhdessä. Myös rehtori (Jouko Niinimäki) hoitaa myös paljon yhteistyösuhteita. Omassa roolissani painotus on enemmän yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa. Toki laatikko hakee vielä reunojaan: ei ole vielä aivan selvää, mitkä asiat ovat minun asioitani, ja mitkä ovat kollegojeni vastuu”, Maaninen muotoilee.
Hän näkee työssä etunaan VTT:llä syntyneet hyvät verkostot erityisesti elektroniikka- ja ICT-alalta.
”Nyt täytyy oppia tuntemaan myös muita Oulun yliopiston aloja, mitä asioita tapahtuu vaikka kasvatustieteiden tai humanistien puolella.”
Onneksi uusien asioiden oppiminen on hänelle mieluista.
”Koko työuralleni leimallista on ollut uusien asioiden opettelu. Mikäs sen parempi paikka uuden oppimiselle olisi kuin Oulun yliopisto.”
Riittääkö raha?
Mutta puhutaanpas rahasta, sitä kun ei aina riitä.
Yliopistojen rahoitus oli alkukevään näkyvästi tapetilla tulehtuneiden työehtosopimusneuvotteluiden vuoksi.
Rahanjaon yhteydessä puhutaan kuitenkin usein myös siitä, riittääkö sitä ylipäänsä enää muuhun kuin niin sanottuun soveltavaan tutkimukseen.
Poliitikkojen yliopistoja koskevissa puheissa vilahtelevat ajatukset innovaatioista, kilpailukyvyn kasvattamisesta, päätöksentekoa tukevasta tutkimuksesta. Sen sijaan perustutkimuksen arvoa muistetaan kehua muiden kuin tieteentekijöiden toimesta vain aniharvoin.
Arto Maanisen mukaan kyse on oikeastaan turhasta vastakkainasettelusta. Hänen mukaansa rahaa riittää kyllä molemmille.
Toki Tekesillä – vuoden alusta alkaen Business Finlandilla – raha menee teknistä tai taloudellista hyötyä tuottavien sovellutusten, kuuluisten innovaatioiden, luo. Strategisella rahoituksella päättäjät pystyvät rahoittamaan sellaista tutkimusta, jota he itse pitävät kulloinkin tärkeänä ja elinkeinoelämän tarpeita palvelevana.
Mutta Maanisen mukaan kyse ei ole joko tai -tilanteesta. Tekesin rahoitusta on leikattu, ja Suomen Akatemian osuus rahoituksesta on kasvanut: ”Nythän message on se, että perustutkimukseen panostetaan enemmän kuin soveltavaan tutkimukseen.”
Maaninen pitää käytännön sovellutuksiin tähtäävää tutkimusta koskevaa kriittisyyttä eräänlaisena tekosyynä rahan saamattomuudelle: ”Soveltavan tutkimuksen tekijä ei saa helpommalla rahaa kuin perustutkimusta tekevä. Molemmille on mahdollisuuksia, mutta molempien on oltava hyviä!”
Rakas kumppani – ja kilpailija
Innovaatioiden ilosanoman sijaan Arto Maaninen puhuu vaikuttavuudesta.
Yliopistojen vaikuttavuuden kasvaminen on hänestä hyvä asia. Yliopistoilla tulisi olla merkitystä, jälkeä ja näkyvyyttä sitä ympäröivässä yhteiskunnassa. Vaikuttavuudesta puhuminen ei Maanisen mukaan vie tai vähennä yliopistolla tehtävän perustutkimuksen tai tieteellisyyden arvoa.
”Vaikka yliopistojen vaikuttavuutta halutaan kasvattaa, ei se tarkoita sitä, että perustutkimus häviäisi kokonaan, jotta jokaisen tulisi tehdä vain soveltavaa tutkimusta. Eivätkä sitä halua poliitikotkaan.”
Vaikuttavuuden lisäksi Maanisen puheessa toistuu ajatus yhteistyöstä. Yhteistyötä on tehtävä niin yliopiston sisällä eri alojen kesken kuin ulkomaailmassakin.
Ketkä ovat Oulun yliopiston tärkeimmät yhteistyökumppanit? Ketkä mahtuvat top kolmoseen?
Maaninen ei ole ensin kovin halukas listaamaan tärkeimpiä, sillä jokaisella alalla on omat painotuksensa, omat kumppaninsa. Sama kumppani ei ole yhtä rakas lääketieteen tutkijalle kuin fennistille.
Pienen mietinnän jälkeen hän mainitsee Nokian (”Ei voi jättää mainitsematta. Erittäin pitkä yhteistyö, joka on lähtenyt ensimmäisten kännyköiden kehittämisestä”), Linnanmaan kampuksen tutkimuslaitokset (Suomen ympäristökeskus SYKE ja Luonnonvarakeskus Luke), VTT sekä muut maan yliopistot.
Muut yliopistot ovat sekä ystäviä että kilpakumppaneita. ”Me kilpailemme keskenämme opetus- ja kulttuuriministeriön rahoista, Suomen Akatemian rahoista, Tekesin rahoista, Horisontti 2020-ohjelman rahoista”, Arto Maaninen luettelee.
Oulussa kahdeksan tiedekunnan yliopistossa tehdään tiedettä laajalla otteella. Toisessa päässä taloa tutkitaan 5G:n mahdollisuuksia, toisessa taas lapsen kielen kehitystä.
Onko monitieteisyys yhteistyökumppaneiden etsinnän kannalta hyvä vai huono juttu? Olisiko sittenkin helpompaa työskennellä tekniikkaan erikoistuneessa Lappeenrannassa tai Tampereella?
Oulun monitieteisyys on Arto Maanisen mukaan samanaikaisesti haaste ja mahdollisuus.
Vaikeuksia se aiheuttaa siksi, että aivan kaikkea talossa tehtävää tutkimusta ei yksi kuolevainen pysty hallitsemaan. Siksi kaikkien alojen erityispiirteiden ja tarpeiden huomioiminen on mahdotonta. ”Yhden ihmisen aivokapasiteetti ei siihen riitä – tai ainakaan minulla ei riitä.”
”Työni ei kuitenkaan ole yhden miehen show. Välillä minä käyn kuuntelemassa henkilökunnasta heidän yrityksiä koskevia tarpeitaan, toisinaan taas etsin, kenellä olisi henkilökunnasta kompetenssia yrityksen tarpeisiin. Pyytäkää siis apua, jos tarvitsette!” hän ohjeistaa tutkijoita.
Oulun etuna Maaninen näkee sen, että poikkitieteellisessä ympäristössä on mahdollisuus oikeasti merkittävien keksintöjen synnylle.
”Vielä monta kisaa voitamme monitieteisyydellä.”
Kahden eri alan asiantuntijoiden kohtaaminen, yllättävien alojen törmäytys voi poikia yllättäviä mahdollisuuksia. Esimerkiksi humanisti ja tietoteekkari voivat luoda yhdessä jotain suurta, kunhan sille annetaan tilaa.
Kovasti kaivattuja innovaatioitakaan ei ole keksimällä keksitty, vaan ne ovat Maanisen mukaan poksahtaneet esille, eri alojen ihmisten kohdatessa.
”Vielä monta kisaa voitamme monitieteisyydellä.”
Kisasta puheenollen – kenen kanssa Oulu puolestaan kilpailee eniten?
Maaninen mietiskelee hetken asiaa, ennen kuin vastaa:
”Samalla kun muut yliopistot ovat yhteistyökumppaneitamme, ovat ne myös kovimpia kilpailijoitamme. Me kilpailemme keskenämme opetus- ja kulttuuriministerön rahoista, Suomen Akatemian rahoista, Tekesin rahoista, Horisontti 2020-ohjelman rahoista.”
Puhuessaan kisasta Maaninen tarkoittaa ennen kaikkea kilpailua ulkoisesta, täydentävästä rahoituksesta.
Kilpailua jaettavasta (ja usein vähenevästä) rahasta käydään jo nyt niin kansallisesti kuin Euroopan tasolla.
”Näissä kisoissa pitää olla terävää osaamista. Jos on piirikunnan paras, se ei riitä.”
Arto Maanisen mielestä Oulussa pärjää vain toimimalla: ”Ei jäädä ruikuttamaan, kerätään joukot kasaan, päätetään, mitä tehdään – ja sitten vain tehdään.”
Oulussa tekemisen meininkiä
Oulun yliopiston pitäisi siis Maanisen mukaan olla toki kansallisesti merkittävä, mutta vaikuttava myös Euroopan, mieluusti myös koko maailman tasolla.
Hän näkee Oululla monitieteisyyden ohella useita valttikortteja, joilla erottua joukosta.
Maaninen puhuu oululaisesta mentaliteetista, ”tekemisen meiningistä”, joka monelta muulta kaupungilta puuttuu – ja josta muualla ollaan jopa kateellisia.
Yhdeksi syyksi hän epäilee sitä, että Helsingistä katsottuna Oulu voi näyttää syrjäiseltä. ”Siksi täällä on totuttu siihen, että meidän pitää vain tehdä. Ei jäädä ruikuttamaan, kerätään joukot kasaan, päätetään, mitä tehdään – ja sitten vain tehdään.”
Esimerkiksi käy se, kuinka kaupunki reagoi Microsoftin ja Broadcomin irtisanomisiin kesällä 2014. Heinäkuussa yhtiöt ilmoittivat yhteensä lähes tuhannen hengen irtisanomisista, mikä lamautti koko kaupungin ICT-alan. Nyt ala on taas voimakkaassa kasvussa, jopa työvoimapulaa kärsimässä, kiitos lukuisten uusien pienten yritysten.
”Yritykset osaavat Oulussa muodostaa yhteenliittymiä ja tehdä mutkattomasti ja ennakkoluulottomasti yhteistyötä.”
Kolmannen vararehtorin toimikausi päättyy 31.12.2022.
Millaisen yliopiston hän haluaa jättää seuraajalleen?
Vuonna 2022 Oulun yliopisto on Maanisen vision mukaan entistä vaikuttavampi, ei vain Pohjois-Suomessa vaan kansallisesti, ja sillä on kansainvälisesti tunnustettu tiedeyliopiston asema.
Kuulostaa siltä, että siinä on paljon tehtävää – ja paljon, paljon aikaa, jota täytyy viettää muualla kuin työpöydän äärellä.
Kuka?
>> Arto Maaninen
>> 47-vuotias.
>> Oulun yliopiston yhteistyösuhteista vastaava vararehtori.
>> Asuu Oulussa.
>> Hallituksen jäsen OEA:ssa (Organic and Printed Electronics Association).
>> Valmistunut filosofian maisteriksi pääaineena epäorgaaninen kemia Oulun yliopistosta vuonna 1995. Väitteli Oulun yliopistossa epäorgaanisen kemian alalta filosofian tohtoriksi 1999.
>> Vapaa-ajallaan harrastaa koiravaljakkourheilua. ”Meillä on neljätoista siperianhuskyä. Vaimoni kilpailee lajissa, ja itse olen mukana treenaamassa ja kisoissa huoltojoukoissa. Kun taloudessa on neljätoista koiraa, ei ole vapaa-ajan ongelmia.”
>> Lapsuuden unelma-ammattina roskakuski, yläkouluikäisestä alkaen kemisti. ”Enkä ole katunut tätä valintaa hetkeäkään.”
>> Toivoo elävänsä tervettä elämää, jotta voi nauttia myös eläkevuosista. ”Olen aika pitkälti saanut jo sen, mistä olen haaveillut – omakotitalon, koiria, palkan, jolla tulee toimeen. Nyt elän sitä elämää josta olen haaveillut.”
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Maapallo on suljettu systeemi, jonka rajallisten luonnonvarojen tulisi riittää yhä kasvavan ihmismäärän perustarpeiden turvaamiseen. Uusien tuotteiden jatkuvan valmistamisen sijaan olemme siirtymässä kohti kiertotalousmallia, jossa pyritään saamaan kaikki irti kertaalleen valmistetuista tuotteista.
”Tällä hetkellä 20 prosenttia maapallon ihmisistä kuluttaa 80 prosenttia luonnonvaroista. Se ei ole reilua”, professori Eva Pongracz pohtii ja jatkaa: ”Kaikkien ihmisten tulisi pystyä tyydyttämään perustarpeensa ja elää hyvää ja arvokasta elämää. Jotta tämä olisi mahdollista, ainoa ratkaisu on kiertotalousmalliin siirtyminen.”
Kuinka tämä onnistuu maapallolla kuluttamatta kaikkia sen luonnonvaroja loppuun? Tähän Pongracz tutkimusryhmineen hakee vastauksia. TRANSCIRC-projektissa Oulun yliopiston ympäristötekniikan tutkijat selvittävät yhdessä Suomen ympäristökeskuksen ja THL:n kanssa, millaisia kehityspolkuja kiertotalouteen siirtyminen vaatii.
”Maailman talousjärjestelmän näkökulmasta raaka-aineita on vähän, mutta halukkaita ottajia paljon. Siihen pitää löytää ratkaisuja”, Pongracz sanoo. Hän näkee kiertotalouteen siirtymisen välttämättömänä kestävän tulevaisuuden kannalta.
”Jossain vaiheessa tulee pakko.”
Katse kohti valmistusprosessia
Kiertotalouteen perustuvassa yhteiskunnassa korostetaan palveluiden käyttämistä tuotteiden kuluttamisen sijaan. Tavaroita ei tarvitse tuottaa jatkuvasti lisää, kun niiden pitkäikäisyyteen ja korjattavuuteen kiinnitetään huomiota jo valmistusvaiheessa.
Jo kertaalleen tuotteeseen käytettyjä luonnonvaroja pyritään hyödyntämään mahdollisimman pitkään ja käyttämään aina uudelleen ja uudelleen.
Olennaisena erona kiertotalouden ja nykyisen ajattelumallin välillä on suhtautuminen tuotteiden elinkaareen ja jätteeseen. Kiertotalouden tavoitteena on, että tärkeät materiaalit ovat talousjärjestelmässä jatkuvassa käytössä. Tuotteet suunnitellaan jatkokäyttö huomioiden.
”Nykyään mietitään, mitä jo olemassa olevalle jätteelle tehdään. Kiertotaloudessa pohditaan koko prosessia, myös miten sivutuotteita olisi helpompi hyödyntää jatkossa. Ei ole enää niin, että saadaan päätuote ja sitten mietitään, mitä jätteillä tehdään”, Pongracz valaisee.
Kiertotalouden päämääränä on, että jätettä ei synny ollenkaan. Ei riitä, että jo syntynyt jäte kierrätetään. Kiertotalousajattelussa kysytään aina, mitä oikeastaan tavoitellaan. Vievätkö toimet meitä tätä tavoitetta kohti?
”Nykyään asioita lähestytään ongelmakohtaisesti. Saadaan ehkä ratkaistua yksi ongelma, mutta samalla saadaan aikaiseksi toinen. Uupuu päämäärä, jota kohti pyrkiä”, Pongracz arvioi.
Kriittisten materiaalivirtojen jäljillä
TRANSCIRC-projektissa tutkijat kartoittavat, mitä raaka-aineita Suomeen tuodaan ja mitä meiltä viedään tuotteina eteenpäin.
Tutkijatohtori Jenni Ylä-Mellan tavoitteena on tunnistaa taloudellisen toiminnan kannalta tärkeitä materiaalivirtoja ja raaka-aineita, joiden uusiokäyttöä voisi tehostaa.
Maailman geopoliittinen tilanne voi muuttua niin, että jotain raaka-ainetta ei enää saada tai se on todella kallista.
”On tärkeää tunnistaa meille kriittiset materiaalivirrat. Onko olemassa korvaavia materiaaleja, jos jotain tärkeää raaka-ainetta ei enää saadakaan tuotua Suomeen?” Pongracz sanoo.
”Myös uusiokäyttöä voisi kännyköiden kohdalla tehostaa. Jonkun vanha puhelin kelpaisi sellaisenaan jollekin toiselle käytettäväksi.”
Esimerkiksi kaapin perälle hylätyissä kännyköissä on materiaaleja, joita voisi hyödyntää uudelleen. Hyödyntäminen kuitenkin vaatii hyvän jäteinfrastruktuurin lisäksi sen, että ihmiset tuovat vanhat puhelimensa kierrätykseen.
”Myös uusiokäyttöä voisi kännyköiden kohdalla tehostaa. Jonkun vanha puhelin kelpaisi sellaisenaan jollekin toiselle käytettäväksi”, sanoo elektroniikkaromun kierrätyksestä väitellyt Ylä-Mella.
Kiertotalouden toimintamalli tehostaa parhaimmillaan taloutta niin, että samalla ehkäistään myös ympäristöongelmia.
”Tutkimme, onko jätevesistä talteen otettu fosfori hyödynnettävissä yhtä hyvin kuin puhdas raaka-aine. Samalla ratkaistaisiin rehevöitymiseen liittyviä ongelmia, kun jätevedet puhdistettaisiin paremmin”, Pongracz kertoo.
Tohtorikoulutettava Aida Hosseinian keskittyykin tutkimaan mahdollisuuksia fosforin talteenottoon jätevesistä ja hyödyntämistä raaka-aineena. Hän ideoi myös keväällä järjestettäviä työpajoja, joissa on mukana osallistujia yrittäjistä lainsäätäjiin ja tutkijoihin. Työpajojen avulla etsitään konkreettisia asioita, jotka hidastavat ja hankaloittavat kiertotalouteen siirtymistä.
Kiertotalouteen siirtyminen vaatii tahdonvoimaa
Kiertotalouteen siirtyminen vaatii paitsi lainsäädännöllisten ja rakenteellisten esteiden poistoa, myös muutoksia ihmisten asenteissa ja kulutustottumuksissa.
”Oma mielipiteeni on, että kestävään kehitykseen ja kiertotalouteen ei voida päästä, jos ihmisiä ei saada mukaan. Pelkkä kestävä tuotanto ei riitä, tarvitaan myös kestävää kulutusta. Teollisuutta ja kierrätysprosesseja on kuitenkin helpompi säätää kuin ihmisiä”, Pongracz pohtii.
”Systeemissä on jotain väärin, jos ihmisen perustarpeita mitataan ainoastaan rahassa. Ja koska meillä on rahaa, voimme tuhlata tuotteita.”
Esimerkiksi ruoan ja vaatteiden ongelmana on, että niiden arvo mitataan ainoastaan rahassa. Jos tuote maksaa vähän, sillä on meille vähän arvoa. Ruokaa voi heittää huoletta pois, koska se ei maksa paljoa. Tämän ruoan tuottamiseen on kuitenkin jossain käytetty luonnonvaroja. Länsimaiden kulutuksen ympäristövaikutukset on usein ulkoistettu kehittyviin maihin heikentäen ennestään niissä asuvien ihmisten mahdollisuuksia parantaa hyvinvointiaan.
”Systeemissä on jotain väärin, jos ihmisen perustarpeita mitataan ainoastaan rahassa. Ja koska meillä on rahaa, voimme tuhlata tuotteita”, Pongracz puuskahtaa.
Pongracz yhdistää kiertotalousajatteluun vahvasti ajatuksen inhimillisemmästä ja reilummasta maailmasta. Projektissa tohtorikoulutettavana toimivan Pablo Piñeron tutkimus keskittyy globaaleihin arvoketjuihin ja kansainvälisen kaupan ympäristökuormituksen tasapuoliseen jakautumiseen maailman valtioiden kesken.
”Kiertotaloudella pyrimme saamaan oikeudenmukaisen elämän kaikille ihmisille. Etenkin meidän, jotka edustamme eniten kuluttavaa 20 prosenttia, pitäisi miettiä hyvin tarkasti omia kulutustottumuksiamme”, Pongracz muistuttaa.
Hän kertoo olevansa ”tekniikan ihmisenä tekno-optimistinen”.
“Vaikka teknologia on osa ongelmaa, parempi teknologia kuitenkin voi olla ratkaisu kestävämpään tulevaisuuteen.”
Kiertotalous
>> Talousmalli, jossa ei tuoteta jatkuvasti lisää tavaroita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen.
>> Tuotteiden arvo pyritään säilyttämään mahdollisimman pitkään ja niitä voidaan käyttää uudelleen sekä kierrättää tehokkaasti.
>> Tuotteen tullessa elinkaarensa päähän se voidaan hyödyntää materiaalina uudestaan.
Tällä viikolla Tiedekysymys pureutuu todelliseen ikuisuusaiheeseen. Otamme selvää siitä, onko kana viisaampi kuin muna, eli ovatko vanhemmat aina oikeassa.
Syyn ja seurauksen suhdetta pohtivassa klassisessa dilemmassa kysytään, kumpi tuli ensin, muna vai kana. Nyt Tiedekysymyksessä siirrymme pohtimaan jatkokysymystä: onko kana viisaampi kuin muna, eli tietävätkö vanhemmat aina kaiken?
Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian yliopistotutkija Heini Hakosalo toteaa kysymykseen naurahtaen, että ainakin hän äitinä usein huomaa munan olevan kanaa viisaampi.
Historiallisesti asiaa tarkastellessa esiin nousee se, miten yhteiskunnissa suhtaudutaan nuoruuteen ja toisaalta iän mukanaan tuomaan viisauteen.
”On aikakausia, jolloin ajatellaan, että viisaus kasvaa iän myötä. Toisissa kulttuureissa, kuten tällä hetkellä meillä Suomessa, tunnutaan arvostavan nuoruutta”, Hakosalo pohtii.
Historian tapahtumat vaikuttavat myös siihen, kuinka isoja eroja sukupolvien välille syntyy.
”Esimerkiksi sota-aika etäännytti vanhempia ja nuorisoa, kun kokemukset elämästä olivat jo niin etäällä toisistaan. Tästä ajatusmaailmojen kohtaamattomuudesta nousi 1960–70-lukujen nuorisokapina”, Hakosalo sanoo.
Nyky-yhteiskunnassa vastaava, joskin vähemmän dramaattinen, sukupolvia erottava kuilu liittyy tieto- ja viestintäteknologian murrokseen.
”Etenkin uuteen teknologiaan liittyvissä asioissa tuntuu siltä, että muna on viisaampi kuin kana. Nuoret kuitenkin unohtavat, että tämä tekniikan kehitys on edellisen sukupolven aikaansaannosta”, Hakola muistuttaa.
Selkeää voittajaa kana vs. muna -kilpailuun ei siis löydy. Yhteiskunta määrittää, arvostetaanko iän tuomaa viisautta vai nuoruuden intoa enemmän ja kumman ääni tulee kuulluksi paremmin.
Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.
Julkaistu
SHARE
Terhi Suominen
Tiedeviestinnän maisteriopiskelija, joka haluaa selvittää, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat.
Oamkin muuton vuoksi Oulun yliopisto joutuu suunnittelemaan tarkoin tilajaon sekä opetuksen ja tenttien aikataulutuksen. Yliopisto yhtenäistää nyt tenttikäytäntöjään. Aiemmin yleisten tenttien järjestämisessä on ollut tiedekuntakohtaista vaihtelua, mutta jatkossa Linnanmaalla kaikki yliopistotentit alkavat kello 16.15 ja kestävät kolme tuntia. OYY kantaa huolta opiskelijoiden jaksamisesta ja muistuttaa arviointimenetelmien kehittämisestä.
Oulun yliopiston opetustilat supistuvat Oulun ammattikorkeakoulun muuttaessa Linnanmaan kampukselle. Opetustilojen pieneneminen vaikuttaa kaikkien opiskelijoiden arkeen.
Opetustilojen vähyys pakottaa suunnittelemaan tarkoin tilajaon sekä opetuksen ja tenttien aikataulutuksen. Aiemmin yleisten tenttien järjestämisessä on ollut tiedekuntakohtaista vaihtelua, mutta helmikuussa yliopisto päätti tenttikäytäntöjen yhtenäistämisestä. Tiedekuntien ja OYY:n lausuntokierroksen jälkeen uudet tenttijärjestelyt ovat nyt selvillä.
Koulutuspalveluiden johtajan Vesa-Matti Sareniuksen mukaan yleiset tentit alkavat ensi syksystä alkaen kello 16.15. Tenttiaikaa on kolme tuntia, eli tentit kestävät kello 19.15 saakka.
“Vaihtoehtona oli, että opetus siirtyisi ja luennot sijoitettaisiin myöhäiseen iltapäivään. Katsoimme järkevämmäksi sen, että tentit alkavat neljältä. Tenttejä on opiskelijalla vähemmän kuin opetusta”, Sarenius perustelee.
Sekä yleiset tentit että opetus eivät mahdu saleihin kello kahdeksan ja kuudentoista välillä, vaan jotain on siirrettävä iltaan, hän sanoo.
Kontinkaalla tenttejä voidaan järjestää myös päiväsaikaan, eli alkamisajan muutos koskee vain Linnanmaan kampusta.
“Kontinkankaalla ei ole tilaongelmaa”, Sarenius toteaa. Kontinkankaallakin yleisten tenttien kesto on kolme tuntia.
Yleiset tentit pyritään järjestämään pääsääntöisesti tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Tenttipäivät jaetaan tiedekuntaklustereittain, jotta eri tiedekuntien tentit eivät olisi päällekkäin. Tämä helpottaa esimerkiksi sivuaineiden tenttimistä eri tiedekuntiin.
Sareniuksen mukaan lukujärjestysten suunnittelu on kesken, eikä syksyn tenttipäiviä ole vielä lyöty lukkoon.
Tenttiuudistus ei ulotu luentotentteihin, eli kurssin yhteydessä pidettäviin tentteihin. Luentotenttikäytännöt pysyvät samanlaisina kuin aiemminkin.
Henkilökohtaiset järjestelyt kuten häiriötön tenttitila tai lisäaika hoituvat jatkossakin opintopsykologin kautta. Lisäksi tentteihin ilmoittaudutaan jatkossakin WebOodin kautta.
OYY huolissaan opiskelijoiden jaksamisesta
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija Henna Määttä on pääosin tyytyväinen tenttiuudistuksen lopputulokseen. Hän kuitenkin korostaa monipuolisten arvostelumenetelmien kehittämisen ja käyttämisen etuja: joustavat suoritustavat edistävät opintoja.
OYY rohkaisee kannanotossaan tiedekuntia huomioimaan muutkin opiskelusuoritukset kuin tenttimisen.
“Tentti ei välttämättä ole paras tapa mitata opiskelijan osaamista. Mikä on se ala ja työtehtävä, missä istut hiljaa kolme tuntia kirjoittamassa asioita ulkomuistista”, Määttä huomauttaa.
Yleisten tenttien siirtäminen iltapäivään ei hänen mukaansa ole ongelmatonta. Hän kantaa huolta opiskelijoiden jaksamisesta. Kahdeksantuntisen opiskelupäivän jälkeen opiskelija ei ole virkeimmillään suorittamaan tenttiä. Ylipitkäksi venyvät päivät kuormittavat opiskelijaa sekä nakertavat hyvinvointia.
Ylioppilaskunta painottaa opiskelijoiden oikeutta turvalliseen ja terveelliseen opiskeluun.
“Opettaja voi valita kurssille sopivimman tavan arvioida oppimista”, Määttä kertoo.
OYY on kannustanut opiskelijoita jakamaan opettajille tietoa tenttiakvaarion käyttöönotosta. Määttä toivoo, että opettajat ovat valmiita monimuotoisiin suoritustapoihin myös muissa kuin yhdenvertaisuuslain edellyttämissä tapauksissa. Opinnoissaan edistyvät opiskelijat ovat kaikkien etu, hän sanoo.
Linnanmaan tenttiakvaariotila löytyy Fysiikankadulta, Telluksen lähistöltä. Myös Kontinkankaan kampus saa keväällä oman tenttiakvaariotilan.
Tenttiakvaariosta joustoa kohta myös Kontinkankaalla
Lausuntokierroksen myötä nousi esiin huoli perheellisten ja työssäkäyvien opiskelijoiden tilanteesta. OYY otti opetuksen tuelle annetussa kommentissa kantaa joustavien suoritusmenetelmien puolesta.
Lastenhoidon järjestelyt eivät aiheuta pulmia vain opiskelijoille, sillä tenttiä valvovan henkilökunnan aikataulut venyvät yhtä lailla iltamyöhään.
Yliopistolla ei Vesa-Matti Sareniuksen mukaan ole mahdollisuuksia järjestää lastenhoitoa, mutta tenttimiseen joustoa onneksi löytyy tarvittaessa.
Tenttiakvaario mahdollistaa opiskelijan aikatauluihin sopivan tenttimisen.
“Siellä on sama kolmen tunnin tenttiaika ja samanlaiset tenttimahdollisuudet”, Sarenius kertoo.
Hän suosittelee joustavaa akvaariotenttiä erityisesti perheellisille ja iltatöitä tekeville opiskelijoille. Kevään aikana myös Kontinkangas saa oman tenttiakvaarion. Tähän asti Linnanmaan tenttiakvaario on palvellut kumpaakin kampusta.
Akvaariotentissä opettaja voi ladata Exam-järjestelmään kysymyspatteriston, josta järjestelmä arpoo opiskelijalle kysymykset halutulla tavalla.
Sareniuksen mukaan akvaariotenttien suosio on kasvussa, ja erityisesti kypsyysnäytteitä tehdään paljon akvaariossa.
Maanantaisin tenttiakvaariossa voi vastata paperille, muulloin tenttivastaukset kirjoitetaan sähköiseen järjestelmään.
“Opettajia voi kannustaa ottamaan akvaariotentin käyttöön”, Sarenius kertoo. Hänen mielestään myös opetuksen arvioinnin muotoja tulisi kehittää osana pedagogista kehittämistä.
“Olisi hyvä tilanteen mahdollistaessa miettiä muitakin suoritustapoja kuin tenttimistä.”
Lausuntokierroksella tenttiajan riittävyys herätti huolta erityisesti humanistisilla ja matemaattisilla aloilla. Kysyimme Oulun yliopiston opiskelijoilta miten pitkään he istuvat tenttisalissa.
Gallup: Kuinka pitkään sinulla menee tentissä?
Jaakko Metsola, 21, sähkötekniikka
”Pyrin käyttämään tenttiin koko tenttiajan. Yleensä minulla kestää vastaamisessa kolme tuntia.”
Atso Simojoki, 22, sähkötekniikka
”Harvoin käytän kolme tuntia. Melkein poikkeuksetta minulla menee vastaamiseen 1,5–2 tuntia.”
Aleksi Peltoperä, 21, kauppatiede ja Anetta Dobrus, 20, kauppatiede
Peltoperä:
”Kyllä minulla menee aikaa se kaksi tuntia.”
Dobrus:
”Käytän aikaa maksimissaan kaksi tuntia. Yleensä noin 1,5 tuntia.”
Ida Holmberg, 26, biologia
”Teen tenttiä ihan loppuun asti. Hyödynnän koko tenttiajan, eli kahdesta kolmeen tuntia. Kahden tunnin tentti on mielestäni liian lyhyt.”
Emilia Käsmä, 24, suomen kieli
”Riippuu niin paljon tentistä. Meidän alamme tentit vievät vähintään 1,5–2 tuntia. Tentissä ei halua rampata joka viikko, joten tulee kiire jos haluaa tehdä kaksi tenttiä kerralla. Kolme tuntia on siihen lyhyt aika.”
Julkaistu
SHARE
Heidi Niemi
Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.
