Arvio: My Fair Lady on ruusuinen satu

My Fair Lady on viihdyttävä ja visuaalisesti häikäisevä musikaali, monin tavoin ruusuinen aikuisten satu.

My Fair Lady. Perustuu George Bernard Shaw’n näytelmään ja Gabriel Pascalsin elokuvaan Pygmalion. Ohjaus Merja Larivaara. Lavastus Kalle Nurminen, puvustus Pasi Räbinä. Rooleissa Rosanna Kemppi, Yasmine Yamajako, Janne Raudaskoski, Kari-Pekka Toivonen, Mikko Leskelä, Anneli Niskanen, Anne Syysmaa, Antti Annola, Hannu Pelkonen, Erick King, Timo Reinikka, Jaana Kahra, Aki Pelkonen. Käsikirjoitus ja laulujen sanat Alan Jay Lerner, suomennos Mikko Koivusalo, musiikin sävellykset Frederick Loewe, sovitus Jussi Lampela. Koreografia Katja Koukkula ja Jussi Väänänen. Kesto noin 2 tuntia 50 minuuttia sisältäen väliajan. Ensi-ilta Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 26.1. ja lauantaina 27.1.

 

Kukkaistyttö Eliza Doolittlen tarina on monelle tuttu Audrey Hepburnin tähdittämästä kahdeksan Oscar-palkinnon musikaalielokuvasta My Fair Lady (1964).

1800-luvun Lontooseen sijoittuvassa tarinassa brittiläinen kielitieteen opettaja, öykkärimäinen Henry Higgins päättää vedonlyönnin yllyttämänä koulia karkeatapaisesta mutta ah, niin kauniskasvoisesta kukkamyyjästä Eliza Doolittlestä seurapiirikuningattaren. Elizalle muutos on mieluinen, saahan hän mahdollisuuden kohota kadulta kukkakaupan myyjäksi.

Higginsin koulutuksen aikana Elizan karkea cockney-aksentti vaihtuu hillittyyn yläluokkaiseen lausuntaan, rähjäinen hartiahuivi hienostuneeseen design-luomukseen. Higgins on omahyväisen tyytyväinen koulutuksensa onnistumiseen, mutta Elizan reaktio on penseämpi – hän ei ole toisen luomus, vaan oma itsenäinen itsensä.

Musikaali perustuu irlantilaisen George Bernard Shaw’n (1856–1950) brittiläistä luokkayhteiskuntaa satirisoivaan näytelmään Pygmalion (1913). Sen taustalla taas on kreikkalaisen mytologian Pygmalion, kuvanveistäjä, joka rakastuu veistämäänsä kauniiseen naispatsaaseen.

Kaiken takana on siis nainen – tai oikeammin se, kuinka naisen saa muokattua itselleen mieluisaksi.

 

Elokuvaa edelsi suosittu, vuonna 1956 ensi-iltansa saanut Broadway-musikaali, joka yhä uudelleen löytää hurmioituneen yleisönsä.

My Fair Ladysta on siis helppo ennustaa kevätkauden menestystä myös Oulun teatterille.

Merja Larivaaran ohjauksessa on päädytty pääroolien tuplamiehitykseen: Eliza Doolittlen roolissa vuorottelevat Rosanna Kemppi ja Yasmine Yamajako, ja Henry Higginsin rooleissa vuorottelevat taas Janne Raudaskoski ja Kari-Pekka Toivonen.

Näkemässäni versiossa päärooleja esittivät Toivonen ja Kemppi. Rosanna Kemppi on hurmaava ja kuulasääninen Eliza Doolittle, Kari-Pekka Toivonen näyttelee vannoutuneen sovinistin ja kaikilla tavoin sietämättömän Henry Higginsin roolin kärttyisen ja tuskastuneen oloisena – alkuperäisteokselle uskollisesti, siis.

Musiikillisesti My Fair Lady on varmaa työtä ja kokonaisuutena onnistunut, vaikka yksittäiset musiikkinumerot eivät olekaan erityisen mieleenpainuvia. Rosanna Kempin Voi kun se olis mukavaa on toki vilpitön tulkinta elämän perustarpeista ja siitä, kuinka suklaan mässyttäminen ja sängyllä pötköttäminen olisivat mitä mukavinta puuhaa.

Musikaalin lavasteet, puvustus ja valaistus ovat kaikki huippuluokkaa. Vaihtuvissa ja pyörivissä lavasteissa riittää ihmeteltävää: Ascotin laukkakilpailujen sulavasti liikkuvat pensasaidat ihastuttavat kekseliäisyydellään, 1800-luvun Lontoon sumuiset ja tunnelmalliset kadut taas yksityiskohdillaan.

Neljätoistahenkinen laulava ja tanssiva ensemble suoriutuu vaativasta urakastaan loistavasti. Heistä onkin kiittäminen musikaalin mieleenpainuvimpia ja visuaalisesti kiinnostavimpia kohtauksia. Kunto kestää ja laulu kulkee myös vauhdikkaimmissa kohtauksissa, komeaa! Kiitokset ansaitsevat myös koreografiasta vastaavat Katja Koukkula ja Jussi Väänänen. 

On kuitenkin yksi, joka ansaitsee erityistä suitsutusta: Elizan juoppoa isää, Arthur Doolittlea näyttelevä Hannu Pelkonen revittelee härskin sikailijan roolissaan kympin arvoisesti. Pelkonen varastaa huomion jokaisessa kohtauksessa jossa esiintyy, ja hillittömiin sfääreihin nouseva laulu Lykky mukana (With a Little bit of Luck) jää mieleen musikaalin yhtenä huippukohtana.

 

Vaikka kukkaloistossa kylpevä My Fair Lady on kaunis katsella ja musiikillisesti miellyttävä, jotkut ratkaisut saavat kulmakarvan kohoamaan.

Ensimmäisenä kriittinen huomio kiinnittyy tarinan keskiössä olevaan yläluokkaisuuden illuusioon. Brittiläinen luokkajako on nimittäin huomattavasti vivahteikkaampi ja monisyisempi juttu kuin kotimainen sekamelskamurteellisuus antaa ymmärtää. Brittiläinen salonkikelpoisuus ei oikein uskottavasti synny siitä, että sorahtava r-äänne korvataan d-äänteellä. (Se, mitä murretta musikaalissa ylipäänsä matkitaan, jää myös epäselväksi.)

Katsojaa hymyilyttää myös se, kuinka Henry Higgins voivottelee selvällä suomen kielellä englannin kielen surkeaa rappiotilaa. Näin vahvasti luomisympäristöönsä liittyvän teoksen lokalisointi on totisesti vaikeaa!

Kalevan arviossa näytelmään toivottiin ripausta brittiläistä understatement-huumoria. Samaan kiinnitin itsekin huomiota. Hahmot ovat hyvin karrikoituja, joko alleviivatun yläluokkaisia tai rähjäisiä.

Esimerkiksi Elizan hahmo on karikatyyrimaisesti joko rääkyvä, räkivä ja tavattoman, ylenpalttisen rahvaanomainen, tai kirjakieltä viileästi artikuloiva fiini leidi – ei mitään siltä väliltä. Eikö työväenluokkaisuus tosiaan välittyisi katsojalle vähemmilläkin maneereilla?

 

My Fair Lady on viihdyttävä ja visuaalisesti häikäisevä musikaali, monin tavoin ruusuinen aikuisten satu.

Ja kuinka siinä tarinassa lopulta käykään? Onnellisesti, tietenkin – mutta se, kenen kannalta, on parasta jättää avoimeksi.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Hakijamäärät Oulun yliopiston kansainvälisiin maisteriohjelmiin kasvoivat

Oulun yliopiston kansainvälisiin maisteriohjelmiin tuli 24.1. päättyneessä haussa yhteensä 3227 hakemusta, yliopisto tiedottaa. Yliopiston mukaan hakijamäärä kasvoi edellisvuoden hausta peräti 128 prosentilla. Syksyllä 2018 alkavien opintojen suosituimmat maisteriohjelmat olivat International Business Management (519 hakijaa), Computer Science and Engineering (384 hakijaa), Environmental Engineering (363 hakijaa) sekä Wireless Communications Engineering (323 hakijaa). Eniten hakijoita oli aikaisempien vuosien tapaan […]

Oulun yliopiston kansainvälisiin maisteriohjelmiin tuli 24.1. päättyneessä haussa yhteensä 3227 hakemusta, yliopisto tiedottaa.

Yliopiston mukaan hakijamäärä kasvoi edellisvuoden hausta peräti 128 prosentilla.

Syksyllä 2018 alkavien opintojen suosituimmat maisteriohjelmat olivat International Business Management (519 hakijaa), Computer Science and Engineering (384 hakijaa), Environmental Engineering (363 hakijaa) sekä Wireless Communications Engineering (323 hakijaa).

Eniten hakijoita oli aikaisempien vuosien tapaan Bangladeshista ja Pakistanista, ja yliopiston tiedotteen mukaan ”jonkin verran kasvua on nähtävissä USA:sta ja Iso-Britanniasta”.

Hakijoista noin seitsemän prosenttia on EU- ja Eta-maista, loput hakijat (93 prosenttia) tulevat näiden maiden ulkopuolelta.

Suomalaisissa yliopistoissa otettiin vuosi sitten käyttöön lukuvuosimaksut EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Lukuvuosimaksuja on kompensoitu yliopistojen stipendiohjelmilla. Myös Oulun yliopiston hakijoilla on mahdollisuus hakea stipendiä yliopiston apurahaohjelmasta.

Ensimmäisen haun opiskelijavalinnat julkaistaan maalis-huhtikuun vaihteessa. Tämän jälkeen valituksi tulleet ilmoittavat, ottavatko opiskelupaikan vastaan.

Kansainvälisiin maisteriohjelmiin on vielä toinen hakuaika, 14.–28.3.2018. Lopulliset hakijatilastot valmistuvatkin vasta toisen hakuajan jälkeen.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Talvipyöräily tyssäsi pakkasiin ja aikaiset yöunet vaihtuivat kännykän tuijottamiseen – Miksi elämäntapamuutokset ovat niin vaikeita?

Uuden rutiinin omaksuminen vaatii tavoitteellisuutta, luovia keinoja sekä aikaa ja toistoja, sanoo Aino-Kaisa Manninen.

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka ei tee uudenvuodenlupauksia.

Uusi vuosi tuo kuitenkin mukanaan sisäänrakennetun tavoitteen suunnata kohti parempaa ja terveempää elämää. Niinpä minäkin pyöräilin innokkaasti tammikuun ensimmäisen viikon keskustasta Linnanmaalle, menin ajoissa nukkumaan, aloitin uuden harrastuksen ja osallistuin vegaanihaasteeseen.

Tähän mennessä tapahtunutta: pyöräily tyssäsi koviin pakkasiin, ja iltaisin huomaan selaavani puhelimesta Facebookia ja Instagramia, vaikka olisi pitänyt mennä jo ajat sitten nukkumaan. Uudesta harrastuksesta olen kuitenkin lintsannut toistaiseksi vain kerran, ja vegaanihaastekin on sujunut kasvissyöjänä hyvin, muutamaa kyläilykäyntiä lukuunottamatta.

Repsahds on tuttu tunne monille meistä. Miksi ihmeessä emme ole kurinalaisempia? Miten saisimme juurrutettua uuden elämäntavan osaksi arkea?

 

Uuden rutiinin omaksuminen vaatii tavoitteellisuutta, luovia keinoja sekä aikaa ja toistoja.

Ensimmäiseksi on hyvä pohtia sitä, miksi ylipäänsä haluaa tehdä muutoksen elämässään. Aseta sitten konkreettinen tavoite: esimerkiksi se, että kolmen kuukauden päästä herään virkeänä töihin.

Elämäntapaoppaat ohjeistavat myös, että kannattaa tehdä yksi muutos kerrallaan. Pitkät uudenvuodenlupauslistat eivät motivoi, koska kaiken pitäisi muuttua. Niinpä lupaukset usein unohtuvat jo ennen tammikuun loppua.

Tavoitteen asettamisen jälkeen alkaa luovien keinojen pohdinta. Miten voin vältellä pahaa tapaani? Onko tavalleni jotain toista vaihtoehtoa? Miten voisin madaltaa kynnystä tavoitteeni toteuttamiseen? Entä saisinko uuden tavan jo osaksi jotain olemassa olevaa tapaa?

Poissa silmistä on usein poissa mielestä: esimerkiksi kännykän voi laittaa pois kulkuväylältä tai laatikkoon. Jokailtaisen kännykän selaamisen vaihtoehdoksi voi laittaa esimerkiksi mielenkiintoisten lehtiä tai kirjoja sängyn läheisyyteen.

Aamupyöräilyä puolestaan helpottaa se, jos pakkaa tavarat jo edellisenä iltana valmiiksi.

 

En tee mitään elämässäni mitään, mitä ei lue kalenterissani.

Valitettavasti tämä ei päde toisin päin: saatan jättää jotain tekemättä, vaikka se lukee kalenterissani. Jotta voin lisätä viikottaista liikuntaa, minun pitää tehdä kalenterimerkinnät hyvissä ajoin ja pitää niistä kiinni – vain hätätapaukset menevät merkinnöistä ohi.

Myös sosiaalinen paine lisää sitoutumista muutoksissa pysymiseen. Itse sain kirjoittamisen osaksi omaa arkeani sillä, että sovin ystäväni kanssa muutaman viikon välein kirjoittajatreffejä, joiden aikana meidän on pakko kirjoittaa itsekeksimiemme harjoitusten avulla.

Tiiviissä harjoitusryhmissä on myös se paine, että poissaolo huomataan – esimerkiksi tanssitunnilla jää jälkeen, jos ei osallistu jollekin harjoituskerralle.

 

Uusien tapojen saaminen osaksi arkea vaatii aikaa ja sinnikkyyttä.

Vuonna 2009 julkaistun How are habits formed: Modelling habit formation in the real world -tutkimuksen mukaan koeryhmällä kesti uuden, itselleen valitsemansa tavan opetteluun keskimäärin reilut kaksi kuukautta. Noin sadan hengen koeryhmän jäsenten välillä uuden tavan opettelu vaihteli aina 18 päivästä 254 vuorokauteen.

Älä siis lannistu, vaikka kaksi kuukautta ei kohdallasi riittäisi! Uudenvuodenlupaus tai muu elämäntaparemontti saattaa onnistua tänä vuonna, kun vain maltat tehdä tarpeeksi toistoja.  

Aino-Kaisa Manninen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen pääsihteeri, joka innostuu organisaatioiden kehittämisestä ja haaveilee salaa kirjoittavansa kirjan. Twitter: @AinoKaisaMannin.

Lue lisää:

Viikon 4 Tiedekysymys: Kuinka paljon alkoholin vahvuudella on merkitystä terveyteen?

Tämän viikon kysyjä haluaa tietää, miten merkittävää on terveyden kannalta, pitäytyykö 4,7-prosenttisissa alkoholijuomissa vai valitseeko sittenkin vahvemman nelosoluen.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Uusi alkoholilaki toi vahvemmat alkoholijuomat ruokakauppoihin vuoden alussa.

Mutta kuinka haitallista terveyden kannalta oikein on, juoko tavallisen kolmosoluen sijaan vahvempaa lonkeroa tai nelosolutta? 

Oulun yliopiston sisätautiopin professorin Markku Savolaisen mukaan terveyden kannalta myös prosentilla on merkitystä.

“Mitä enemmän alkoholia juodaan, sitä enemmän on haittavaikutuksia. Myös alkoholiprosentti vaikuttaa.”

Savolaisen mukaan yhä useampi henkilö ylittää riskirajat, jotka altistavat alkoholisairauksille. Käypä hoito -suosituksen mukaan miehillä riskiraja on 40 grammaa ja naisilla 20 grammaa säännöllisesti päivässä.

Lisäksi alkoholijuoman annoksen kasvulla on vaikutusta: 0, 33 litran keskiolutpullo tai vastaava pieni tölkki 4,7-prosenttista juomaa sisältää 11–12 grammaa alkoholia.

”Isommassa 0,5 litran tölkissä vahvempaa olutta on peräti 21,7 grammaa alkoholia – siis lähes kaksinkertainen määrä.”

Naisten riskiraja ylittyy silloin jo yhdellä annoksella, jolloin alkoholin suurkulutus altistaa monille sairauksille ja muille haitoille.

Savolainen mainitsee alkoholin terveyshaitoiksi maksakirroosin ja haimatulehduksen. Savolaisen mukaan maksakirroosin aiheuttaa yleensä useiden vuosien suurkulutus, mutta haimatulehdukselle sen sijaan ei ole selvää kynnysarvoa.

”Jo lyhytaikainenkin runsas kulutus saattaa laukaista hengenvaarallisen haimatulehduksen.”

Alkoholin suurkulutus lisää kuitenkin monia muitakin sairauksia, muun muassa tulehdussairauksia, kuten tuberkuloosia ja seksisairauksia, sillä alkoholi heikentää elimistön puolustuskykyä.

Alkoholisairauksien lisääntymisen lisäksi suuremmat alkoholiannokset vaikuttavat myös tapaturma-alttiuden kasvamiseen. Alkoholilla on vaikutusta myös autolla ajoon.

”Enää ei riitäkään kaksi tuntia yhden annoksen jälkeen niin kuin ennen, vaan isomman annoksen jälkeen veressä on alkoholia vielä 3–4 tunnin kuluttuakin.”

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Torstain Pesti-päivillä ennätyksellisesti yli 90 esittelijää

Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella järjestetään torstaina 25.1. perinteiset Pesti-päivät. Jo 29. kertaa järjestettävässä rekrytointitapahtumassa riittää kierrettävää, sillä messuilla on tänä vuonna mukana ennätysmäärä työnantajia. ”Varsinaisella messualueella väylän varrella päärakennuksen käytävältä Virransillalle saakka esittäytyy noin 90 yritystä tai muuta organisaatiota”, Pesti-koordinaattori Outi Simi kertoo. Tämän lisäksi Telluksessa on samaan aikaan käynnissä start up –tapahtuma, jossa on […]

Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella järjestetään torstaina 25.1. perinteiset Pesti-päivät.

Jo 29. kertaa järjestettävässä rekrytointitapahtumassa riittää kierrettävää, sillä messuilla on tänä vuonna mukana ennätysmäärä työnantajia.

”Varsinaisella messualueella väylän varrella päärakennuksen käytävältä Virransillalle saakka esittäytyy noin 90 yritystä tai muuta organisaatiota”, Pesti-koordinaattori Outi Simi kertoo.

Tämän lisäksi Telluksessa on samaan aikaan käynnissä start up –tapahtuma, jossa on mukana yli 20 yritystä.

Pesti-päivien messuilla voi tuttuun tapaan tutustua laajasti teollisuuden eri aloihin. Toimialoista ovat edustettuina muun muassa ICT-ala, elektroniikka-, metalli-, rakennus- ja metsäteollisuus.

Moni yritys toimii joko Pohjois-Suomessa tai Oulussa. Eteläisempää edustusta tuo Turun seudun ja Rauman yhteinen messuosasto, jossa markkinoidaan alueen kesäteekkarikampanjaa ja houkutellaan tekniikan alojen opiskelijoita paikallisiin teknologia- ja rakennusalan yrityksiin.

Mikäli mieli halajaa ulkomaille, Pohjois-Pohjanmaan työ- ja elinkeinotoimiston osastolla on mahdollista tutustua esimerkiksi Pohjois-Ruotsin ja Norjan rekrytointitarpeisiin. Nordic Jobs Worldwiden osastolla taas etsitään pohjoismaisia osaajia kaikkialle maailmaan.

 

Kiertelijä, ota selvää yrityksistä

Pesti-päivien aikana Linnanmaan kampus täyttyy sadoista toiveikkaista työnhakijoista.

Mutta millä keinoilla tungoksessa vaeltelusta saisi irti enemmän kuin kourallisen karkkia, heijastimia ja yritysten logolla varustettuja kyniä?

Pesti-koordinaattori Outi Simi vinkkaa kaikkia duunia vailla olevia valmistautumaan huolella.

”Yrityksiä on mukana niin paljon, että tapahtumaan kannattaa ehdottomasti valmistautua etukäteen tutustumalla messualueeseen ja yritysten profiileihin tapahtuman nettisivuilla, jotta löytää itseä kiinnostavat kohteet. Messuosastoja kannattaa lähestyä rohkeasti ja käydä juttelemassa.”

Juttusille uskaltautuminen taas on aina helpompaa, mikäli yritykseen on tutustunut jo ennalta.

”Näin kertyy arvokasta kokemusta tulevia työhaastatteluja varten ja hyödyllistä tietoa hakemusten ja CV:n viilaamiseen. ”

 

Pesti-päivien messualue on avoinna Linnanmaalla torstaina 25.1. kello 9–15. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Oulun yliopiston tekniikan koulutusala ja sen opiskelijat sekä Teekkarilupi Oy.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

”Enemmän kevyttä höpöilyä” – OYY:n uusi hallitus haluaa ylioppilaskunnasta opiskelijalle läheisen

OYY:n hallituksen vastuulla on tänä vuonna kampuskehittämistä, opiskelijoiden hyvinvointia, Osako-yhteistyötä, viestintää, tapahtumien järjestämistä ja järjestöjen kouluttamista koskevia toimintasuunnitelmaprojekteja. Vaikka vastuut ja kiinnostuksenkohteet vaihtelevat, yksi tavoite yhdistää kaikkia hallituslaisia.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan viime keväänä toteuttamassa jäsenkyselyssä yksi adjektiivi toistui yli muiden. Ylioppilaskuntaa pidettiin jäsenistön keskuudessa erityisesti etäisenä.

Uudet luottamushenkilöt eivät näkemystä kiellä, päinvastoin – OYY:n uusi hallitus on yhtä mieltä siitä, mikä on tulevan vuoden keskeisin tehtävä: ylioppilaskunta on tänä vuonna tuotava lähemmäksi opiskelijaa.

Mutta mikä neuvoksi? Millä tavalla ylioppilaskunnasta tulisi vuodessa jäsenistölleen läheisempi?

Lue hallituslaisten visioista tulevalle vuodelle Oulun ylioppilaslehden jutusta.

 

Oulun ylioppilaslehti selvitti torstaina 18.1. järjestäytyneen hallituksen tuntemukset tulevasta vuodesta. Kaikki hallituksen jäsenet ja hallituksen puheenjohtaja vastasivat samoihin kysymyksiin:

1. Millainen on historiasi opiskelijavaikuttajana?
2. Mitä asioita tulit tekemään Oulun yliopiston ylioppilaskuntaan?
3. OYY:n jäsenkyselyssä keväällä 2017 keskeisin ylioppilaskuntaa kuvaava adjektiivi oli ”etäinen”. Miten muuttaisit tätä mielikuvaa?
4. Millainen on oma kokemuksesi ylioppilaskunnasta ennen hallitusvuotta?
5. Hallitusvuosi on tunnetusti hektinen. Millä keinoilla selviät tulevasta vuodesta? Aiotko opiskella?
6. Millainen OYY on hallituskautesi jälkeen vuonna 2019?

 

Hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen, 31, HuKa, opiskelee englantilaista filologiaa kuudetta vuotta

”Opiskelijavaikuttajana olen tehnyt oikeastaan kaikkea mahdollista: olen toiminut omassa ainejärjestössä Verbassa, kattokillassa (Humanistinen Kilta) sekä hallopedinä omassa oppiaineessa. En enää keksi, mitä muuta voisi tehdä! Mutta lempitittelini on Ylen haastattelussa käytetty Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan muuttotyöryhmän opiskelijavarajäsen.

Tänä vuonna puheenjohtajana ajattelin pyörittää kaikkea. Kun viime vuodelta jo tiedän, miten organisaatio toimii, voin keskittyä toiminnan kehittämiseen ja edunvalvontaan.

Vaikka vihaankin sanaa jalkautuminen, se on paras keino vähentää ylioppilaskunnan etäisyyttä. Esimerkiksi viestinnässä meillä tulisi olla enemmän kevyttä höpöilyä tiukan asian seassa. Koska jäseniä on 11 000, jokaista ei voi vuoden aikana kohdata, mutta jokainen kohtaaminen on tärkeä. Viime vuonna opiskelijoita kohdatessa oppi tuntemaan ihmisiä, jonka jälkeen palautteena sai, että OYY onkin ihan jees. Jos 10 ihmistä lähtee mukaan, siitä voi seurata lumipalloefekti!

Ennen hallitusvuottani ensimmäinen kohtaaminen ylioppilaskuntaan oli vuonna 2014 edustajiston kokouksessa, jossa toimin tulkkina. Silloin minulle jäi mielikuvaksi, että onpa siisti organisaatio, ja onpa tämä mielenkiintoinen asia, olisi kiva päästä tuonne joskus itsekin.

Tänä vuonna aion viimeistellä yhden seminaarityön ja aloitella gradua. Aion kuitenkin viettää myös vapaa-aikaa, harrastan taekwon-doa, käyn lenkillä ja luen kirjoja.

Minun puheenjohtajavuoteni jälkeen OYY on toivottavasti pystyssä, ja on eteenpäin katsova, entistä paremmin rullaava organisaatio, jonka kaikki opiskelijat tuntevat omakseen.”

 

Hallituksen varapuheenjohtaja Jenna Suorsa, 25, TeTa, opiskelee kauppatieteitä kolmatta vuotta
Vastuuprojektina Värikäs tapahtuma- ja koulutuspaletti, mukana projekteissa Viestinnän viemää ja Ylioppilaskunnan värikäs tapahtuma- ja koulutuspaletti, seurantavastuuna koulutuspolitiikka

”Ennen hallitusvuottani olen ollut mukana OuluES:n (Oulu Entrepreneurship Society) hallituksessa. Sen toimintaan lähdin mukaan heti fuksivuotena, viime vuonna toimin järjestön puheenjohtajana. En ole ollut mukana kiltatoiminnassa, ehkä olen kokenut poikkitieteellisen toiminnan enemmän omanani.

Tänä vuonna minulle ykkösasiana on tapahtumatuottaminen ja sen kehittäminen. Sen lisäksi olen kiinnostunut yritysyhteistyöstä.

Etäisyyttä vähentäisi se, että OYY olisi esimerkiksi tapahtumissaan helposti lähestyttävä: opiskelijoita olemme itsekin. Mielikuvaan etäisyydestä voi vaikuttaa omalla toiminnallaan, mutta on muistettava, että ihmeitä ei voi vuodessa tehdä. OYY:lla on pitkä historia, ja automaatiojäsenyys herättää monenlaisia mielipiteitä.

Hyppäsin toimintaan itse hieman eri reittiä kuin moni muu. Ensimmäinen kosketus ylioppilaskuntaan syntyi ollessani Vulcanalia-harjoittelijana viime toukokuussa. Ennen sitä tiesin tosi vähän siitä, mitä OYY tekee. Lopulta oli vauhdikas kesä ja syksy, jonka jälkeen oli helppo lähteä hallitukseen.

Hallitusvuotenani ajattelin myös opiskella. Siinä auttaa aikataulutus ja oman työn organisointi. Tiedän harjoittelijakokemukseni perusteella, että kesä ja syksy ovat kiireisiä. Siihen kuitenkin osaa varautua, kun tietää, mihin on hyppäämässä!

Toivon, että vuoteni jälkeen OYY:llä on selkeä tapahtumavuosikalenteri, jonka perusteella tiedettäisiin, mitä tapahtumia OYY:n pitäisi järjestää. Toivon, että yritysyhteistyöhön olisi samaten selkeät sävelet, ja yritykset tietäisivät, miten he voivat olla OYY.n toiminnassa mukana.”

 

Vilma-Riikka Tiittanen, 24, HuKa, opiskelee kansainvälisessä luokanopettajakoulutuksessa (Intercultural Teacher Education) viidettä vuotta
Vastuuprojektina Opiskelijan hyvä elämä, mukana projektissa Yhteistyössä yhteiskunnassa, seurantavastuuna sosiaalipolitiikka

”Aloitin fuksivuonna luokanopettajaopiskelijoiden ainejärjestössä Olo ry:ssä, toimin sopona ja kopona. Olen toiminut hallopedina monissa eri toimielimissä, esimerkiksi kasvatustieteiden tiedekunnan tiedekuntahallituksessa ja yliopistokollegiossa. Lisäksi olin edustajiston jäsen edellisellä kaudella

Vastuulleni on tulossa opiskelijan hyvinvointia käsittelevä projekti. Lisäksi minua kiinnostaa yliopiston lanseeraama ajatus vihreästä kampuksesta, joka ei ainakaan vielä näy mitenkään opiskelijoille. Haluaisin selvittää, voisivatko opiskelijat jollain lailla osallistua tähän. Olen kiinnostunut myös edunvalvonnasta ja sidosryhmäyhteistyöstä, toiminkin tänä vuonna edunvalvontajaoston puheenjohtajana ja useissa YTHS:n toimielimissä.

Etäisyyttä vähennetään avoimuudella: meidän tulee painottaa, mitä kaikkea OYY tekee, ei vain tapahtumia, vaan opiskelijoiden edunvalvontaa. Tietoa voisi jakaa eri kanavien kautta, somessa, muitakin keinoja käyttäen.

Olin edustajiston jäsen viime kaudella, mutta jo fuksivuodesta alkaen minulla on ollut ylioppilaskunnasta kokemusta erilaisten koulutuksien ja halloped-yhteistyön kautta. Näistä minulle on jäänyt hyvä kokemus.

Suoritettavia opintoja ei enää ole, mutta vuoden aikana voin tehdä avoimessa yliopistossa ylimääräistä. Vuoden aikana aion myös pitää huolta terveydestä, liikkua, harrastaa. Tärkeää on erottaa työ ja vapaa-aika erilleen.

Vuoden jälkeen toivon OYY:n olevan avoimempi ja houkuttelevampi. Tämä näyttäisi olevan meitä kaikkia yhdistävä teema, käytännön tosuprojektien lisäksi.”

 

 Oulun ylioppilaslehti 2018.

Tuomas Soini, 25, HuKa, opiskelee viidettä vuotta kasvatustieteitä
Vastuuprojektina Yhteistyössä yhteiskunnassa, mukana projektissa Näin koulutat järjestösi, seurantavastuuna koulutuspolitiikka

”Ennen tätä vuotta olen toiminut ainejärjestössäni Motivassa tapahtumavastaavana ja puheenjohtajana. Viime syksynä hain ja pääsin edustajistoon. Parissa tiedekunnan toimikunnassa olen istunut opiskelijajäsenenä, ja nyt istun täällä.

Oamkin muutto on isoin asia mitä tänä ja ensi vuonna tulee tapahtumaan. Minun toiveenani on, että muutto on mahdollisimman jouheva. Haluan myös vaikuttaa siihen, kuinka me näyttäydytään isolla porukalla kaupunkiin ja sidosryhmiin: porukassa on voimaa.

Sehän on totta, että OYY näyttäytyy riviopiskelijalle erittäin etäisenä. Haluan muuttaa asiaa, niin kuin kaikki muutkin haluavat! Ennen kuin hain hallitukseen, minulle sanottiin: Tuomas, mene sinne ja tee OYY:stä sellainen, että se näkyy ja kuuluu. Nyt olen täällä perehtymässä asiaan ja tekemässä sitä. Toki aiemmat hallitukset ovat halunneet muuttaa asiaa – esimerkiksi OYY:n kummit on hyvä veto, ja haluaisin olla mukana kehittämässä toimintaa vielä niin, että kummit olisivat lähempänä ainejärjestöä.

Viime syksynä ehdin osallistua muutamaan edustajiston kokoukseen, näin, mitä toiminta on. Kokouksessa katselin haikeillen hallituksen nurkkaan, ja ajattelin, että tuolla olisi mukava olla!

Kurssit ja gradu menevät vuoden ajaksi jäihin, hallitustyön ohella minulla on toinen työ rinnalla. En pysty opintoja edistämään vuoden aikana, mutta olen nuori ja minulla on vielä aikaa.

Haluan, että ylioppilaskunta ja toimisto ovat opiskelijalle vastaanottavaisia, lämpimiä: jokainen opiskelija kokee, että voi astua sisään ja kokea, että täällä on kiva olla, ja täällä etujani valvotaan. Tavoite on, että opiskelija haluaa ja uskaltaa tulla toimiston ovesta sisään, ja näkee kuinka paljon täällä tehdään opiskelijoiden eteen.”

 

oulun ylioppilaslehti 2018.

Toni Sandvik, 25, Tieteelliset, opiskelee kuudetta vuotta biokemiaa
Vastuuprojektina Näin koulutat järjestösi, mukana projektissa Kampuskehittäminen 2.0, vastuuna PJ-klubit, seurantavastuuna järjestöt

”Voi pojat, onhan sitä tullut tehtyä. Aloitin fuksina ainejärjestössäni Histonissa, siellä olen ollut varapuheenjohtajana, puheenjohtajana, rahastonhoitajana ja kiltalehden päätoimittajana, kattokillassa (Oulun Luonnontieteilijät) pari vuotta sihteerinä ja puheenjohtajana, hallopedinä tiedekuntahallituksessa ja tiedekunnan johtoryhmässä, ja edustajistossa olen ollut mukana viime kauden.

Tässä vuodessa minua kiinnostaa opiskelijoiden edun ajaminen.

Etäisyyden vähentämisessä hallituslaisella tärkein rooli on näyttää mallia siitä, kuinka jalkaudutaan ja ollaan jäsenistön keskuudessa tavoitettavissa ja näkyvillä. Jos on luonteeltaan sosiaalinen, menee vain rohkeasti juttelemaan ihmiselle, ei vain jumitu toimistolle. Tärkeää on myös epävirallisella tasolla vaikuttaminen ja läsnäoleminen.

Aiempi kokemus ylioppilaskunnasta tulee edustajistosta, jonka toiminnassa olen ollut Tieteellisten ryhmänjohtajana välillä hyvinkin aktiivisesti mukana. Siellä heräsi myös kiinnostus vaikuttaa hallituksessa. Edustajistossa tehdään laajoja linjauksia, mutta nyt tuli hinku lähteä tekemään linjavetoa omin käsin.

Vuoden aikana teen gradun valmiiksi! Lupaan sen itselleni, että se valmistuu. En käy kursseja, sillä niitä ei ole enää jäljellä.

Toivon, että hallitusvuoteni jälkeen riviopiskelijalla on tieto siitä, mitä OYY tekee, ja se koetaan matalan kynnyksen vaikuttamisen paikaksi. Toivon, ettei ylioppilaskuntaa enää koeta ollenkaan etäiseksi.”

 

 Oulun ylioppilaslehti 2018.

Katri Kiurujoki, 25, HuKa, opiskelee suomen kieltä kuudetta vuotta
Vastuuprojektina Viestinnän viemää, mukana projekteissa Kampuskehittäminen 2.0 ja Näin koulutat järjestösi, seurantavastuuna viestintä

”Olen ollut fuksivuodesta alkaen omassa ainejärjestössäni Sumassa aktiivina, aloitin liikuntavastaavana, sitten toimin tapahtumavastaavana, varapuheenjohtajana ja lopulta puheenjohtajana. Kattokillassa Humanistisessa Killassa olen vaikuttanut taloussihteerinä ja puheenjohtajana, hallopedina tiedekuntahallituksessa varajäsenenä ja nyt varsinaisena jäsenenä. Edelliskaudella olin myös edustajiston varajäsen.

Tietenkin tänä vuonna tärkeää on opiskelijan edunvalvonta. Itseäni kiinnostaa myös organisaation toiminta ja sen viestintä. Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että OYY on lähempänä opiskelijoita.

Myös etäisyyteen voi vaikuttaa viestinnällä. OYY:n on näyttävä opiskelijoille, sekä yksittäisinä henkilöinä, että koko hallitus ryhmänä. Tavoitteena olisi, että riviopiskelijat tietävät, mitä me tehdään, ja mitä täällä on konkreettisesti saatu aikaan.

Aiempi kokemus ylioppilaskunnasta tulee edustajistosta. Lisäksi tunnen ihmisiä, jotka ovat olleet ylioppilaskunnan toiminnassa mukana, olen kuullut hyviä asioita.

Selviän vuodesta aikatauluttamisella ja asettamalla selkeän työajan. Kun on vapaa-ajalla, on vapaalla, eikä mieti muita asioita. Gradua ajattelin tehdä mahdollisesti ehkä, joitain kursseja on jäljellä, kirjatenttejä voisi tehdä.

Toki toivoisin, että OYY olisi taas vähän avoimempi tämän vuoden jälkeen: viestintää olisi selkeytetty, nettisivut uudistettu.”

 

David Delahunty, HuKa, valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi, nyt opiskelee kansainvälisessä luokanopettajakoulutuksessa (Intercultural Teacher Education)
Vastuuprojektina Kampuskehittäminen 2.0, mukana projekteissa Yhteistyössä yhteiskunnassa ja Ylioppilaskunnan värikäs tapahtuma- ja koulutuspaletti, seurantavastuuna kansainväliset asiat

”En ole aiemmin ollut mukana opiskelijatoiminnassa. Ajattelin, että nyt on minun viimeinen tilaisuuteni, on aika tehdä asialle jotain! Olen ollut opiskelija koko elämäni, nyt toivon, että tämä on viimeinen kerta kun opiskelen. Olen tosin tainnut sanoa näin ennenkin…

Olen kiinnostunut oikeastaan kaikesta, on paljon asioita, joihin haluaisin vaikuttaa. Olen ensimmäinen kansainvälinen tutkinto-opiskelija hallituksessa, niin varmaan kv-asiat ovat listallani.

Monelle OYY:n toimisto on vain paikka, josta hakea opiskelijakortti, ja johon ei sen jälkeen enää palata. Siihen haluaisin vaikuttaa. Yksi keino on tieto, tieto on valtaa: ihmisten olisi oltava paljon tietoisempia toiminnastamme.

Olin itse aiemmin yksi niistä ihmisistä, jotka eivät tienneet OYY:stä juuri mitään. Yksi syy hallitukseen tulostani oli se, että haluan tehdä asioita aiempaa paremmin.

Lasten syntymän jälkeen minulla ei ole ollut sosiaalista elämää, joten se jatkuu varmaan tänäkin vuonna. (nauraa) No, suunnitelmissani olisi opiskella joitain pakollisia kursseja, riippuen siitä, miten paljon aikaani vaaditaan hallituksessa.

Haluan, että OYY olisi vuoteni jälkeen enemmän yhteydessä opiskelijaan. Se ei ole vain minun työni, vaan kaikkien meidän vastuulla.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: