Kategoria: Arviot

Lopotti on venäläisperäinen murresana, joka tarkoittaa kylää, kaupunkia tai aluetta, toisinaan myös sivu- tai syrjäkylää. Tommi Kinnusen Lopotti (2016) taas on kotimaisen kirjavuoden suurtapaus, odotettu jatko ylistetylle esikoiselle Neljäntienristeykselle (2014).

Kuusamolaiskylästä nimensä lainannut Lopotti jatkaa Neljäntienristeyksen tarinaa Löytövaaran suvusta. Lopotin lukeminen ei vaadi aiemman romaanin tuntemusta, sillä yhteisestä miljööstä ja tutuista henkilöistä huolimatta se toimii omana kokonaisuutena.

Romaanin päähenkilöitä ovat Löytövaaran Helena ja hänen veljenpoikansa Tuomas. Molemmat ovat kotikaupungissaan Kuusamossa yhteisöstä erottuvia poikkeuksia: Helena sokeutensa, Tuomas homoutensa vuoksi.

Sota-ajan lapsi Helena joutuu jättämään perheensä yhdeksänvuotiaana aloittaessaan opinnot helsinkiläisessä sokeainkoulussa. Sisäoppilaitoksen keskeisin opetus on, ettei sokea saa koskaan erottautua käytöksellään tai vaatimuksillaan massasta. Helena omaksuu opetukset, ja oppii kävelemään viisikymmentäluvun Helsingissä itsenäisesti ja pää pystyssä, ilman sokeuden paljastavaa valkoista keppiä. Hän pärjää, vaikka elämä kurittaisi.

Perheensä kuopus Tuomas kipuilee kolme vuosikymmentä myöhemmin oman erilaisuutensa kanssa. Koillismaalainen pikkukaupunki ei ole otollinen maaperä ei-heteroseksuaaliselle halulle. Toiseuden tunne kuitenkin vain vahvistuu opiskelukaupunki Turun homobaareissa: edes omiensa joukossa hän ei osaa käyttäytyä odotusten mukaisesti.

Hän on vääränlainen. Liian pitkä. Kolho. Kun hän avaa suunsa, ulos tulee pohjoista puhetta, jossa konsonantit tuplaantuvat ja sanoihin tarrautuu ylimääräisiä vokaaleita. Juluman kylymä talavi.

Lopotin keskeisin teema onkin erilaisuudesta johtuva ulkopuolisuus, joka vuosien aikana helpottaa, muttei koskaan täysin katoa.  Se on myös koskettava kertomus elämänmittaisesta kaipauksesta, menetyksestä ja siitä syntyvästä mädättävästä pettymyksestä.

Kolmeen osaan jaettu romaani rakentuu lyhyistä episodimaisista katsauksista päähenkilöiden elämänvaiheisiin. Lyhyet luvut on nimetty lainauksilla laululyriikasta: Tuuli toiveen kauas kantaa, Meidänpä vapautta vaarat on nää, Rakkautta hukkaan heitetään.

Kokonaisuutena Lopotti on suuri lukunautinto. Se on taitavasti rakennettu, kielellisesti upea ja teemoiltaan koskettava romaani. Onkin ihme, ellei romaani komeile tämän vuoden Finlandia-ehdokkaiden joukossa.

(WSOY 2016)

Ihan tiloissa
Oulun taidemuseossa
20. maaliskuuta asti

Jos näyttelyä kiertäessä tulee pohdittua taiteen merkitystä ja sitä, mitä esimerkiksi kuvataide voi olla ja miksi juuri nämä teokset on valittu taidemuseon seinille, on näyttely onnistunut.  Näitä ajatuksia pyörittelin Ihan tiloissa –näyttelyssä,  johon on koottu neljän Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin olevan nykytaiteilijan teoksia.

Oulun taidemuseon kahteen tilaan levitetty näyttely esittelee Jussi Gomanin (s. 1980) suuria ja värikkäitä maalauksia, Jenni Ylppärilän (s. 1980) erilaisten talojen pienoismalleja, Antti Oikarisen (s. 1974) minimalistisia maalauksia ja veistoksia sekä Jouna Karsin (s. 1980) hätkähdyttäviä pienoismallin tapaisia veistoksia luonnosta.

Jenni Ylppärilän luomat nukkekotikokoiset pienoismallit hylätyistä liiketiloista, lähiökaupoista ja palopostista venyttävät kuvataiteen rajoja ja osoittavat sen voivan olla kolmiulotteista. Katsoja on tyytyväinen, jos arvaa, mikä talo on kyseessä ja missä se sijaitsee.

Eniten näyttelyssä hämmentää Oikarisen teokset, joiden nimetkin kertovat jotain. ”Maalaus” ja ”Konstruktio” ovat nimenmukaisesti juuri näitä, mutta kuitenkin esittävät jotain muuta. Minulle nämä teokset tuntuvat sisällöttömiltä, ja niiden juju jää epäselväksi.

Luova laboratorio LABRA
Oulun Torinrannassa
Avoinna arkena kello 10–18

Elokuussa 2015 oululaiskaksikko Martta Tervonen ja Sami Mikkola päättivät vaihtaa silloiset työnsä luovuuden edistämiseen ja perustivat Luovan laboratorion, joka on muun muassa yhteistyöskentelytila ja erilaisten tapahtumien pitopaikka tunnelmallisessa aitassa. Työviikkoon on saanut mukavaa vaihtelua, kun on käynyt välillä tekemässä töitä Labran lämpimässä ja inspiroivassa ympäristössä.

Heillä on tarkoituksena täyttää Oulun luovuudella ja luoda Ouluun yhteisö, jossa luovuudesta kiinnostuneet ihmiset ja yritykset kohtaavat. Helmikuussa Tervonen ja Mikkola julkaisivat kirjan Luova laboratorio –15+1 tietä luovuuteen. Siinä muun muassa Meeri Koutaniemi, Minna Parikka, Miki Liukkonen, ja Pirjo Heikkilä puhuvat luovuudesta. Mitä luovuus on ja miten itse kukin voi toteuttaa itseään?