Kutsumusammatissa

Opettajan tärkeimpiä tehtäviä ovat luottamuksen rakentaminen ja turvallisen ilmapiirin luominen, ajattelee vuoden 2024 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Pietu Halonen.

Pietu Halonen oli parikymppinen kesälomaansa viettävä tuotantotalouden opiskelija, joka niin monen muun opiskelijan tavoin mietti, mistä tienata opiskelurahoja. Hänen lapsuuden piano-opettajansa tuli lapsuudenkotiin virittämään Halosen pianoa ja mainitsi, että Kempeleessä ei kukaan enää anna soittotunteja. Siitä syntyi Pietun Pianokoulu, joka on edelleen olemassa. Tästä lähti teekkarin polku kohti musamaikan ammattia ja vuoden 2024 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Tunnustus jaettiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa Annos 65-vuosijuhlassa lauantaina 22. helmikuuta. 

Musiikki on kulkenut Halosen elämässä lapsuudesta asti. Taustalla olivat lapsuuden pianotunnit, kuoro ja bändiharrastus. Halonen kävi myös musiikkilukion. Silti hän päätyi opiskelemaan tuotantotaloutta Oulun yliopistoon. 

“Nokialla oli kova imu 2000-luvun taitteessa ja ajattelin, että minusta tulee varmaan jokin projektipäällikkö Nokialle ja lähdin sitten teekkariksi. Musiikin oli määrä säilyä harrastuksena”, Halonen kertoo. 

Myös opiskeluaikoina bänditouhut jatkuivat ja jossain vaiheessa Halonen kertoo antaneensa kutsumukselleen periksi. “Tajusin, että ketä mä huijaan, musta tulee musamaikka.” Hän aloitti musiikkikasvatuksen opinnot Oulun yliopistossa vuonna 2005. 

Halonen ei siis koskaan päätynyt Nokialle, mutta hukkaankaan tuotantotalouden opinnot eivät menneet. Hänellä on yritys, joka tuottaa musiikkikasvatuksen ohjelmistoja ja oppimateriaaleja. “Hyvin paljon on tarttunut sieltä työkaluja, kuten yrittäjyyttä, projektinhallintaa, ohjelmistotuotantoa ja ohjelmistoliiketoiminnan oppeja”, hän täsmentää. 

Halosen urapolku on ollut mahdollisuuksien viitoittama tie. Kasvatustieteen opiskelija oli ajamassa päättöharjoittelunsa loppukahveille, kun hänen piano-oppilaansa äiti, sattumalta erään koulun apulaisrehtori, soitti Haloselle ja kysyi sattuiko hän tietämään ketään musiikinopettajaa. Siellä Halonen vietti reilun vuosikymmenen peruskoulun musamaikkana.

Pikku hiljaa alkoi siirtymä kohti akateemista yhteisöä. Askel kerrallaan Halonen työskenteli sivutoimisena musiikinopettajana Oulun yliopistolla ennen siirtymistään päätoimiseksi vuonna 2021. Nyt hän toimii yliopisto-opettajana musiikkikasvatuksen tutkinto-ohjelmassa. Halosen työn pääpaino on kontaktiopetuksessa, kuten pianon vapaassa säestyksessä sekä luokkamusisoinnissa.

Lapsuuden instrumentista pianosta on tullut työkalu. “Kyllä se on semmoinen pullapitko, että kaikki liittyy kaikkeen”, Halonen tiivistää kysyttäessä millainen rooli musiikilla on nykyään elämässä. Enää hän ei itse soita läheskään yhtä paljon kuin mahdollistaa sitä muille. “Musiikki on nykyään enemmän työkalu, jolla pääsen nostamaan opiskelijoita ja tuettua oppilaita sekä kasvatettua heitä”, Halonen kuvailee. “Saan kyllä yhtä lailla kiksejä siitäkin kuin nuorempana esiintymisestä.”

Kutsumustyössä

Kriteereinä Jäätävän hyvän opettajan palkinnon saamiselle ovat muun muassa motivaatio kehittää omaa työtä ja hyvät pedagogiset taidot. Innostus työtä kohtaan Halosen mukaan hänestä ainakin tihkuu. “Olen kutsumustyössä näköalapaikalla: olin kentällä ja nyt ammennan niitä kokemuksia seuraavan sukupolven opettajille.” Tämä näkyy myös Halosen valintaa puoltavissa palautteissa, mutta päällimmäisenä hänet tunnetaan aktiivisena tutkinto-ohjelman yhteisön jäsenenä ja yhteisöllisyyden edesauttajana. 

“Pietu edistää monipuolisesti yhteyttä opiskelijoiden, opettajien sekä ainejärjestön välillä. Hän on esimerkiksi avustanut ainejärjestön hallitusta kampusjamien järjestämisessä henkilökunnan jäsenenä, joka on ollut todella tärkeää musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ryhmäytymisen ja kehittymisen kannalta. Hän viestii lisäksi aktiivisesti ainejärjestön hallituksen kanssa ja pitää opiskelijat henkilökunnan puolelta ajan tasalla”, palautteissa kerrotaan Halosen aktiivisuudesta. 

Halosen mukaan opettajan tärkeimpiä tehtäviä on luottamuksen rakentaminen ja turvallisen ilmapiirin luominen, jotka taas syntyvät kohtaamisissa ja yhteyden rakentamisessa myös luokkahuoneen ulkopuolella. “Kun se yhteys on rakennettu jo luokan ulkopuolella oli se sitten välitunnilla biljardipöydän ääressä tai kahvilla opiskelijoiden kanssa niin se on valmiina sinne luokkaan astuessa”, hän täsmentää.

Yliopistoympäristössä toimiessa Halonen kokee opiskelijat jo enemmän kollegoiksi kuin oppilaiksi, mutta tuettavaa on edelleen ihan samaan tapaan kuin peruskoulun teinienkin kanssa, keskustelunaiheet vain muuttuvat. Valtaosa opiskelijoista on parikymppisiä uudessa kaupungissa ja uuden äärellä rakentamassa ammatti-identiteettiään, joten keskusteltavaa riittää. “Opiskelijat ovat hyviä keskustelukumppaneita”, hän sanoo. 

Halonen saa myös kiitosta siitä, miten kohtaa opiskelijat yksilöinä. “Pietu on kiinnostunut oikeasti musiikkikasvatuksen opiskelijoista, ja pitää huolta että jokaisella opiskelijalla olisi hyvä olla. Hän tulee kyselemään aina opiskelijoiltamme kuulumisia käytävällä kävellessään ja tuo mukanaan aina päivän piristyksen”, palautteissa mainitaan. Miten tämä on mahdollista nykypäivän hektisessä opetusilmapiirissä? 

“Oppitunti kerrallaan”, Halonen sanoo. Hänen mukaansa se on juuri opettajan ammattitaidon ydintä, että kohtaa opiskelijat ja osaa asettaa yksilöllisiä, sopivia haasteita. “Opettajan rooli on pitää sykettä yllä ja samalla skannata koko luokkaa ja huomata, jos jollakin sylttää ja lempeällä tuuppaisulla saada homma takaisin raiteilleen”, hän lisää.

Teknologiasta tukea opettamiseen

Halosen pedagogisista taidoista kertoo myös hänen jatkuva opetuksen kehittämisensä. Paitsi että Halonen itse kehittää oppimateriaaleja, hän pyytää palautetta aktiivisesti opiskelijoilta. “Hänen opetuksensa ja oppimateriaalinsa ovat ajantasaisia ja hän hyödyntää teknologiaa monipuolisesti opetuksensa tukena”, kerrotaan palautteissa. 

Teknologia onkin Haloselle tärkeä työkalu opetuksessa. “Digitaalisuus on olennaisimpia avaimia ja tietenkin toimiva pedagogiikka, että tiedetään mitä polkua kuljetaan ja miten opetusta tuetaan”, Halonen sanoo. Oma vahva tausta pedagogina ja teknologian parissa auttaa Halosen mukaan ymmärtämään, missä digitaalisuutta kannattaa hyödyntää. 

“Soittaminen on kuitenkin edelleen soittamista ja instrumentit ovat oikeita, mutta koen digitaalisuuden hyödyt tukitoiminnoissa kuten miten saadaan nuotit esitettyä ja onko opetusta tukevia lyhyitä videoita opiskelijoiden saatavilla. Nekään eivät kuitenkaan täysin korvaa opettajan ohjausta.” 

Erityisesti, kun resursseja jatkuvasti kiristetään, tulee opettajan henkilökohtainen ammattitaito ensiarvoiseen asemaan. “Se on positiivinenkin ongelma, että miten otetaan niin sanotusti opetuksesta löysät pois kuitenkin samalla säilyttäen mahdollisuudet oppimistuloksiin.” Siinä missä ennen opiskelijat saattoivat käydä yksityistunneilla, nykyään samassa luokkahuoneessa voi soittaa 12 henkeä luurit päässä.

Onnistumisen kokemuksia

Tunnustus Jäätävän hyvästä opettajasta tuntuu Halosesta erittäin hyvältä ja hän arvostaa sitä erityisesti tietäen, että tunnustus tulee suoraan opiskelijoilta. “Superkiitos kaikille, jotka olivat tässä mukana ja kyllä minä sen vielä ongin, ketkä saivat tämän aikaan.” Halosen luoma yhteys opiskelijoihin ja kädenjälkensä suhteellisen pienen tutkinto-ohjelman ilmapiirissä tiivistyy ehdotuksessa mainittuihin valinnan perusteluihin.

Mikä opettamisessa sitten on parasta? Halosen vastaus on yksiselitteinen: konkreettiset onnistumisen kokemukset. “Nuorempana kun pääsi itse keikalle, niin se oli kova juttu, mutta koulumaailmassa opettaessani esimerkiksi se, kun umpisulkeutunut oppilas laulaa mikkiin kevätjuhlassa ja tietää, kuinka pitkä tie se on ollut niin se nostaa vedet silmiin.” 

Opettajalle on hänen mukaansa paras palkinto, kun jokainen omista lähtökohdistaan saa tuloksia aikaan – oli se sitten ujo oppilas tai ne lahjakkaat, jotka päätyvät vaikka voittamaan bändikisoja. 

Yksi opettaja kohtaa vuosien varrella tuhansia opiskelijoita ja oppilaita, joihin jokaiseen voi jättää jäljen. “Ajatus siitä, millaisen jäljen opettaja voi jättää koko siihen katraaseen, on aika motivoivaa.” 


Kuka?

Nimi: Pietu Halonen

Ikä: 46

Koulutus: diplomi-insinööri 2006, kasvatustieteiden maisteri, musiikkikasvatus 2013

Perheeseen kuuluu: vaimo ja kaksi lasta

Vapaa-ajalla: mökkeily, metsurointi, kuntoliikunta, nojatuoli-ilmailu

Mikä?

  • Jäätävän hyvä opettaja 2024 palkittiin Annos 65 -vuosijuhlilla 22.2.2025.
  • Kuka tahansa Oulun yliopiston opiskelija on voinut ehdottaa Jäätävän hyväksi opettajaksi millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.
  • Valintakriteereinä olivat muun muassa innostavuus, ammattitaitoisuus, opintojakson etenemisen seurannan helppous, opintojaksojen osaamistavoitteiden selittäminen ja arviointimenetelmien monipuolinen ja innostava hyödyntäminen.
  • Palkinto jaettiin yhdeksännen kerran. Aikaisemmin palkinto on myönnetty Jukka-Pekka Rannalle, Elina Niemitalo-Haapolalle, Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, Matti Kangaspuoskarille ja Eetu-Pekka Heikkiselle.
  • Valinnan teki Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus kokouksessaan 22.1.2025.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Asteen verran paskempi kaupunki

Viime vuonna Oulu kompuroi kohuissa ja koki poikkeuksellisen aallon rasistisesti motivoituneita väkivaltarikoksia. Samalla kun positiivinen kuva Oulusta otti osumaa, valmistauduttiin tulevaan kulttuuripääkaupunkivuoteen 2026.

TEKSTI Toni Keränen

KUVAT Tuuli Heikura

“Oululaiset ei pelkästään kuse omiin muroihinsa, vaan ne myös ripuloivat.”

Näin totesi Oulun kaupungin viestintä-, tapahtuma- ja markkinointijohtajana toiminut Mikko Salmi marraskuun lopulla järjestetyssä Pohjois-Pohjanmaan matkailufoorumissa.

Lauseellaan Salmi viittasi siihen, että oululaisilla on tapana nostaa kotikaupungistaan esiin vain sen huonoja puolia. Lausahdus ei ole liian kaukaa haettua, sillä Oulusta puhuttaessa mieleen saattaa juolahtaa itsetuhoiset ajatukset Merikosken silloilla, yleisesti haastava sijainti tai kuten artisti Kauko Röyhkä sen jo aikoinaan kiteytti: Paska kaupunki.

Oulun vuosi 2024 piti sisällään lukuisia kohuja ja tapahtumia, jotka harvemmin olivat positiivisia, aina johtajakohuista väkivaltarikosaaltoon. Palataan kuitenkin vielä Salmen tapaukseen.

Videota Salmen puheenvuorosta alkoi jakamaan oululaisyrittäjä Lauri Salovaara, jota Salmi samassa yhteydessä kritisoi nimeltä mainiten. Tapaus nousi uutiskynnyksen yli kuitenkin vasta joulukuussa Ylen uutisoimana. 

Salmi oli ehtinyt ryvettyä johtajapestinsä aikana useissa kohuissa jo ennenkin. Varoituksia jaettiin niin lestadiolaisille ilkkumiseksi koetun kuvan jakamisesta sekä kaupunginjohtaja Seppo Määtän erotiedon vuotamisesta Kalevalle keväällä 2024. 

Muroripulointikohun koettiin olleen viimeinen niitti Salmen virasta eroamiseen. Kohun takaa paljastui lopulta kuitenkin ronskia kielenkäyttöä vakavampia sääntörikkomuksia vuosien varrelta. 

Kaleva kertoi, että Salmi laskutti työnantajaltaan 36 000 euroa työkorvauksia ohjeiden vastaisesti, matkusti kalliisti ja osti alkoholia työntekijöille kaupungin maksukortilla. Salmen törsäilyn oli hyväksynyt toinen Oulun merkittävä viranhaltija, hallintojohtaja Ari Heikkinen

Hallintotieteiden emeritusprofessori Ari Salminen kutsui Ylen haastattelussa Heikkisen toimintaa avoimesti korruptioksi. Tapauksen käsittely eteni poliisin tutkintaan. Kaupunginjohtaja Ari Alatossava ei luovuttanut Salmen ja Heikkisen varoituksiin asiakirjoja Kalevalle.

Johtajasotkuja on selvitelty viime vuosien aikana lukuisia kertoja. Viimeisimpänä Salmen lisäksi vuoden 2025 alussa lähteä sai palvelussuhdepäällikkö Mauri Mikkola. Viime vuoden aikana kaupunginjohtaja Seppo Määtän erosi ja muista Oulun ex-johtajista yhdyskuntajohtajana toiminut Matti Matinheikki sekä kaupunginjohtajana toiminut Päivi Laajala saivat syytteet kahdesta törkeästä rikoksesta. 

Viime vuonna virastaan eronnut Määttä kunnostautui tapauksessa salailemalla kaupungin virkamiesten sähköpostiviestejä.

Tapauksia on lyhyen ajan sisällä niin paljon, että moni voisi kuvitella kaupungin johtoportaan olleen jo vuosia melkoisella tuuliajolla. Positiiviset asiat tulevat ilmi lähinnä vain kaupungin omassa viestinnässä. 

Soppaan voitaneen lisätä myös Oulun yliopiston hallituksen poikkeuksellinen eroaalto, kun kolme hallituksen jäsentä jätti eroilmoituksena heti uuden rehtorin Arto Maanisen valinnan jälkeen. 

Ulkopuolisen silmin tapaus näyttäytyy selkeänä protestina uutta rehtoria kohtaan, mutta sen juurisyyt ovat jääneet toistaiseksi kertomatta. Professorit Petri Lehenkari ja Jukka Kekkonen esittivät ratkaisuksi yliopiston hallintokriisiin jopa koko hallituksen eroa.

Kaupungin ja yliopiston toimintatapoja on monissa eri tapauksissa yhdistänyt tarve salata asioiden taustoja, sekä tapa ratkaista erimielisyydet eroamisilla ja irtisanomisilla laajamittaisemman tarkastelun sijaan. Kun totuus lopulta kuitenkin paljastuu, on käsillä suurempi kohu kuin silloin, jos asioista olisi kerrottu alun perin suoraan.

Verinen kesä

Kesäkuussa 2024 Oulu nousi koko valtakunnan polttopisteeksi, kun tunnettu uusnatsivaikuttaja puukotti alaikäistä lasta keskellä Valkean kauppakeskusta. Samana torstai-iltana puukko viuhui myös Meri-Toppilassa johtaen yhden ihmisen kuolemaan.

Heti seuraavalla viikolla kauhu toistui uudestaan, kun Valkeassa puukotettiin jälleen. Tällä kertaa tekijä oli alaikäinen poika Haukiputaalta, joka matkasi pyörällä kauppakeskukseen tarkoituksenaan tappaa ulkomaalaistaustainen henkilö. 

Oulusta puhuttiin jokaisessa lehdessä, sosiaalisessa mediassa, televisiossa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Pelättiin, että puukotukset ryöpsähtävät akuutiksi väkivaltaepidemiaksi ja ihmisiltä kyseltiin, uskaltavatko he käydä enää Valkeassa asioimassa. 

Kesäkuun puukotusten motiivien on esitetty olleen todennäköisesti rasistisia. Ensimmäisessä tapauksessa puolustus kiisti syyttäjän näkemyksen rasistisesta motiivista. Molemmat epäillyt puukottajat on todettu oikeudessa olleen syyntakeettomia tekohetkellä. 

Jälkimmäisen puukotuksen motiivi oli oikeuden mukaan rasistinen, mikä on ilmeistä, sillä Waffen-paitaan ja hakaristeillä koristetuilla kengillä varustautunut teinipoika oli kertonut netissä haluavansa tappaa tummaihoisen ja mennä vankilaan. Viikkoa ennen tapahtuneesta puukotuksesta poika totesi ”respect for him”. Poika jätettiin tuomitsematta rangaistukseen syyntakeettomuutensa vuoksi. 

Myöhemmin syyskuussa Kastellissa tapahtunutta puukotusta epäillään yhtä lailla rasistiseksi teoksi. Rasistisesta motiivista kielineet asiat paljastuivat poliisille niin esitutkinnan lopussa, ettei niistä voitu viestiä julkisuuteen. Tai siis ei uskallettu.
“Kesällä tapahtui Oulussa kaikenlaista, missä oli aika suoraan viitteitä viharikoksista, niin pyrittiin hillitsemään sitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen”, rikoskomisario Tero Luukkonen avasi Ylen haastattelussa.

Poliisin mukaan Oulussa siis tapahtui kesällä 2024 niin paljon kaikenlaisia rasistisia viharikoksia, että virkavalta halusi hillitä siihen liittyvää keskustelua. Ei välttämättä kauneinta tekstiä kaupungin kannalta, mutta asian hyssyttely viranomaisen toimesta tuntuu vähintäänkin oudolta päätökseltä.

Syyskuussa Oulun kaupunki kuitenkin linjasi laativansa rasisminvastaisen ohjelman samalla todeten, että Oulussa on rasismia. Asiaa lähdetään ratkomaan perustamalla muun muassa moniammatillinen työryhmä. 

Rasisminvastainen ohjelma hyväksyttiin kaupunginhallituksessa tämän vuoden tammikuussa siitä huolimatta, että perussuomalaiset valtuutetut vastustivat sen toteutusta sellaisenaan. Heidän mielestään rasismia ei olisi pitänyt eriyttää muusta syrjinnästä.

Myyttinen kulttuuripääkaupunkivuosi 2026

Oulun tulevaisuus on kuitenkin valoisa, kun ensi vuonna 2026 juhlitaan kulttuuripääkaupunkivuotta. Oulu2026-vuosi tuo tullessaan kulttuuritapahtumia vuoden jokaiselle päivälle käsittäen yhteensä yli tuhat tapahtumaa. Luvassa on siis pelkästään positiivista fiilistä, vai onko sittenkään?

Kulttuuripääkaupunkivuodesta saatiin loppukesällä aikaiseksi jälleen yksi johtajien julkinen sanakamppailu, kun Oulun taakseen jättänyt entinen kulttuurijohtaja Johanna Tuukkanen kritisoi Kalevalle hankkeen olevan todella irtaantunut kaupungin kulttuuriorganisaatioista ja vuoden kohokohtien hämärän peitossa. Kritiikkiä sai osakseen koko Oulun kulttuuritoiminta.

Tuukkasen vastinpari, Oulu2026-hankkeen toimitusjohtaja Piia Rantala-Korhonen, kehotti vastineessaan ex-kulttuurijohtajaa katsomaan peiliin ja kertoi hänen näkemyksensä olleen kovin kapea-alainen. Puheenvuoro toi omalla tavallaan mieleen älähtävän koiran, mutta jonkinlaista konkretiaa tulevan vuoden tapahtumiin saatiin kuitenkin tammikuussa 2025. 

Kulttuuripääkaupunkivuoden kolme teemaa ovat ”Rohkeasti reunalla”, ”Villi kaupunki” ja ”Vastakohtien voima”. Teemat tuovat kieltämättä oululaiselle hyvin mieliin niin Merikosken sillat kuin viimevuotiset uutistapahtumatkin. 

Oulun ikävämpiä puolia ja ilmiöitä, jotka kaikki paikalliset ja ulkopaikkakuntalaisetkin tunnistavat, käytetään kaupunkimarkkinoinnissa kovin vähän. Eri oululaiset brändit ja yhdistykset ovat kuitenkin ottaneet omakseen muun muassa aiemmin mainitun Paska kaupunki -lauseen omakseen. 

Oululainen vaatemerkki Paine Clothing on myös tehnyt Merikoski Swimming Team -vaatemalliston, mikä on osoitus hyvästä oululaisesta mustasta huumorista. Alati uusiutuva Paska kaupunni -graffiti on vielä vuosikymmentenkin jälkeen yksi Oulun tunnetuimmista nähtävyyksistä.

Oulu lanseerasi vuonna 2021 uudessa kaupunkibrändissään Asteen verran parempi -sloganin, jota voidaan soveltaa useisiin eri kaupungin toimintoihin ja viesteihin. Esimerkiksi Lahti on ylpeästi Suomen Chicago, joten siitä johtaen idea Oulun uudelle iskulauseelle: Asteen verran paskempi kaupunki.

Tämänkin tosin ex-viestintäjohtaja Mikko Salmi saattoi jo itse aikoinaan keksiä, mutta raaski jättää mahdollisuuden käyttämättä. 

Toni Keränen

Journalismin opiskelija, joka viihtyy urheilun ja podcastien parissa, sekä arvostaa suomalaista saunailtakulttuuria.

Lue lisää:

Yhdistävä tekijä: Vuoden opiskelijaksi valittu Veronica Vanhanen tunnetaan ihmisten yhteentuojana

Aktiivinen ainejärjestö on parhaimmillaan opiskelijan tärkeimpiä tukipilareita opintojen aikana, ajattelee Vuoden opiskelija 2024 Veronica Vanhanen.

TEKSTI Sanna Niemi

KUVAT Tuulia Salokannel

Oulun yliopistogaalassa nimettiin 8. marraskuuta 12. kerran Vuoden opiskelija. Palkinnon sai viidennen vuoden tuotantotalouden opiskelija Veronica Vanhanen

”Yllätyin aivan täysin! Tuntuu kuitenkin hyvälle tulla nimetyksi”, kertoi Vanhanen tunnelmistaan nimeämisen jälkeen.

Useiden valintakriteerien osuttua kohdalle oululaislähtöinen Veronica Vanhanen valittiin vuoden opiskelijaksi. Hän on toiminut aktiivisesti koulutusohjelmassa yhteisöllisen ilmapiirin rakentamiseksi ainejärjestössään ja tuutorina. Vuoden opiskelijaa ehdottava Rauhala-klubi ry kertoo perusteiksi valinnalle Vanhasen aktiivisen toimimisen fuksien ja maisterifuksien tuutorina ja hän on myös toiminnallaan innostanut opiskelijoita mukaan ainejärjestön tapahtumiin ja vastuutehtäviin.

Rauhala-klubi katsoo, että koronapandemian jälkeisinä vuosina opiskelijoita yhteen tuova matalan kynnyksen toiminta on erittäin arvokasta yliopistoyhteisön liimaa. On ollut Oulun yliopiston onni, että opiskelijoiden joukosta löytyy Vanhasen kaltaisia kivan tekemisen mahdollistajia ja muiden mukaan kutsujia.

”Veronica välittää aidosti killan hyvinvoinnista ja kannustaa niin nuoria kuin vanhoja opiskelijoita osallistumaan tapahtumiin. Hän on oman vuosikurssin näkyvimpiä henkilöitä yliopistoyhteisössä. Vanhasen opinnot ovat edenneet aikataulussa ja hyvin arvosanoin. Hän on valmistunut tekniikan kandidaatiksi viime vuonna”, kerrotaan Rauhala-klubilta. Näillä perusteilla Rauhala-klubi ehdotti vuoden opiskelijaksi Veronica Vanhasta.  Oulun Yliopistoseura ry valitsee palkittavan Rauhala-klubin esityksestä. 

Opiskelijaelämää

Vanhanen päätyi tuotantotalouden opintoihin kotikaupunkiinsa kahdesta syystä. Lukion opinto-ohjaaja suositteli alaa ja olihan hän kiinnostunut tekniikasta, ihmisen toiminnasta ja kestävästä liiketaloudesta ja Vanhasella oli jo valmiiksi läheiset ihmiset Oulussa sekä työpaikka. Näiden lisäksi hyvät tarinat Oulun opiskelijaelämästä vakuuttivat, ettei kotikaupungista tarvitse poistua opintojen jatkamiseksi.

Fuksivuonnaan Veronica Vanhanen oli kiinnostunut kiltatoiminnasta ja halusi olla osana sitä. Ensimmäinen kosketus toimintaan oli, kun hän päätyi kiltahuonevastaavaksi osittain sattuman ja kovan suostuttelun takia. Kiltahuonevastaavan tehtäviin kuului muun muassa opiskelijoiden kahvin ja herkkujen riittävyydestä huolehtiminen.

Fuksivuoden jälkeen Vanhanen piti vastaavan tehtävistä välivuoden, jonka aikana hän kävi itse tapahtumissa aktiivisena kiltaisena. Välivuonna kiinnostus killan hallituksen toimintaan kasvoi ja ajatuksia syntyi siitä, miten ainejärjestön toimintaa voisi parantaa ja miten opintoja voisi kehittää opiskelijan näkökulmasta.

“Ainejärjestö on minusta opiskelijoiden opiskeluaikojen yksi tärkeimmistä tukipilareista, joka yhdistää alan opiskelijoita ja joka parhaimmillaan onnistuu edistämään kiltalaisten hyvinvointia”, Vanhanen kertoo.

Välivuoden jälkeen Vanhanen jatkoi kiltatoiminnassa opintovastaavana toimien yhteyshenkilönä opiskelijoiden ja opetushenkilöstön välillä. 

Aktiivinen elämä opintojen ulkopuolella

Vuodesta 2011 asti valitulta Vuoden opiskelijalta odotetaan opintojen hyvän etenemistahdin lisäksi opiskeluaikana osoitettua aktiivisuutta opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi. Vuoden opiskelija innostaa, motivoi ja tsemppaa muita toiminnallaan.

Opintojen aikana Vanhanen oli mukana järjestämässä urheiluiltoja Toppilan Reeniksellä ja after work -tapahtumia Teerenpelissä. Tapahtumat olivat suosittuja aikana, jolloin kokoontumista rajoitettiin. Sosiaalisia ja yhteisöllisyyttä edistäviä hetkiä vietettiin myös sulkapallon, tenniksen kuin lautapelien ja leffailtojen parissa.

“Mun mielestä on tärkeää, että opiskelijayhteisössä on tarjolla monenlaista ja monipuolista tekemistä, jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua johonkin heitä kiinnostaviin juttuihin, oli se sitten Niittyaroon ulkojäille ja Nallisporttiin sulispeleille meneminen tai ylipäätään opiskelijatapahtumiin esimerkiksi sitsit, suunnistukset ja soutuihin osallistuminen”, Vanhanen kertoo.

Vanhasen motivaatio ihmisten yhteen tuomiselle juontuu hänen positiiviseen kokemukseensa siitä, miten vanhemmat opiskelijat ottivat hänet ja muut vuosikurssilaiset vastaan ja mukaan hengailemaan yhteisiin tapahtumiin. Opiskelijakollegoiden kesken vallitsi lämmin ja mukaan ottava henki.

Tapahtumista on jäänyt hyviä muistoja ja tarinoita kerrottavaksi. Eräs hauska sattumus oli, kun opiskelijatapahtuman aikana ilmoille heitetty ehdotus kävi toteen ja opiskelijaporukka hankki liput ex tempore -reissulle Italiaan.

“Uudenvuodenlupauksen mukaisesti sanoin joo ein sijasta. Ostettiin liput ja seuraavana päivänä kaduinkin jo lähtemispäätöstäni, koska en yleensä ole kovin spontaani tällaisissa asioissa”, Vanhanen kertoo.

”Lähtöpäivä tuli ja heti kun juna lähti liikkeelle, niin huolet hävisivät ja tuli tehtyä varmaan yksi hauskimmista reissuista. Meitä oli reissussa mukana opiskelijoita kolmelta eri vuosikurssilta ja en edes tuntenut kunnolla kaikkia matkakumppaneitani. Nykyään olemme todella hyviä ystäviä”, hän jatkaa.

Oulusta Helsinkiin

Veronica Vanhanen muutti kesällä Helsinkiin viimeistelemään tuotantotalouden diplomityötä ja tekemään oman alan töitä. Hän myös aloitti kauppatieteen opinnot Aalto-yliopistossa. Jo hakiessa tuotantotalouden opintoihin mietinnässä oli pitkään toisena vaihtoehtona kauppatieteiden opinnot.

“Mietin pitkään näiden alojen välillä ja nyt pystyin valitsemaan molemmat!”

Hetken aikaa työelämässä oltuaan Vanhanen huomasi kiinnostuksen taloudellisia ilmiöitä kohtaan kasvaneen ja hän halusi oppia ymmärtämään syvemmin lukuja ja strategiatyötä. Tuotantotalouden opintojen aikana käyty strategiakurssi sinetöi päätöksen hakeutua kauppatieteiden pariin.

“Ymmärtääkseni myös DI + KTM opintojen yhdistäminen on kasvanut yleisestikin. Olen myös luonteeltani utelias ja mentaliteetiltani aina ollut halukas oppimaan uusia asioita ja kehittämään itseäni, joten opintojen syventäminen tuntui aika luonnolliselta. Tiedä sitten, jos joskus vielä päädyn opiskelemaan psykologiaa, koska olen kiinnostunut siitäkin.”

Opiskelupaikka Aalto-yliopistosta aukesi keskiarvon, hakukirjeen ja haastattelun kautta. 

Vapaa-ajallaan Vanhanen on edelleen aktiivinen ihmisten yhteen tuoja. Hän viettää aikaa ystävien kanssa lenkkeillen ja kuntosalilla. Vanhanen on kilpaillut taitoluistelussa SM-tasolla ja tulevaisuuden haaveisiin kuuluu myös valmentaminen taitoluistelun parissa. Opintojen, työelämän ja tasapainoisen arkielämän yhdistäminen vaatii kuitenkin suunnittelua.

“Kaksi tärkeintä pilaria tästä kaikesta selviämiseen on tasapaino ja priorisointi. Priorisointi on tärkeää, jotta ajanhallinta onnistuu ja tiedostan, että kaikkea en voi sataprosenttisesti tehdä, koska muuten loppuisi vuorokaudesta tunnit kesken. Tasapainolla tarkoitan elämänhallintaa ja vastapainoa velvollisuuksille eli minun tapauksessani sopivasti liikuntaa, sosiaalista toimintaa ja omaa aikaa – näiden tärkeys on korostunut viime vuosina aika paljon.”

Sosiaalinen kilta on rikkaus

Vanhanen vierailee ajoittain Oulussa tapaamassa niin vanhoja kuin uusia kiltalaisia. Muihin tekniikan alan kiltoihin verrattuna tuotantotalouden kilta on pieni, sillä sinne valitaan vuosittain vain 45 kandiopiskelijaa ja noin 20 maisteria. Vanhanen kertoo, että pienessä killassa on ollut helppo tutustua kaikkiin ja se on ollut opiskelijoille rikkaus.

Tulevaisuuden puolesta Vanhanen ei aio stressata. Hän uskoo, että asioilla on tapana järjestyä ja ”go with the flow” kuvastaa parhaiten vuoden oppilaaksi valitun Vanhasen suhtautumista tulevaan. Lähitulevaisuuden haaveissa on kuitenkin työskennellä yrityksessä, jonka kanssa arvot kohtaa ja työssä pääsee hyödyntämään omaa osaamista.  

“Alustavasti aion keskittyä työuran luomiseen ja kehittämiseen jonkin aikaa ja katson sitten paljon myöhemmin, että kiinnostaako esimerkiksi väikkärin tekeminen. Mutta kyllä nyt ainakin tuntuu siltä, että taitaa opiskelut riittää minulle tältä osin ja katse on vahvasti työelämään siirtymisessä, vaikka opiskeluajat kuinka kivaa aikaa onkin.”

VERONICA VANHANEN
  • Valittiin vuoden opiskelijaksi 8. marraskuuta 2024.
  • Ikä 25-vuotias
  • Asuu Helsingissä poikaystävän kanssa
  • Viidennen vuoden tuotantotalouden opiskelija, tekniikan kandi, opiskelee Aalto- yliopistossa kauppatieteitä.
  • Harrastaa lenkkeilyä, kuntosalia ja taitoluistelua.
  • Kilpaillut taitoluistelussa SM-tasolla ja haaveena lajin valmentaminen.

Sanna Niemi

Olen muutaman mutkan kautta Ouluun päätynyt journalismin opiskelija. Kahvilat, kulttuuri, ihmiset, erilaiset urheilulajit sekä reissut iskee ja inspiroi tällä hetkellä.

Lue lisää:

”Tavallisten ihmisten tavallinen työpaikka” – Kati Laitisesta piti tulla opettaja, mutta EU-ura veikin mukanaan

Haukiputaan kasvatti Kati Laitinen lähti EU-uralle, vaikka piti työstään opettajana. Aluksi tarkoitus oli lähteä pariksi vuodeksi ulkomaille, mutta Luxemburgissa vierähtikin yli kaksikymmentä vuotta. Nyt Laitinen jatkaa EU-uraansa Suomessa.

TEKSTI Eetu Leinonen

KUVAT Miikka Niemelä

Englantilaista filologiaa Oulun yliopistossa opiskelleesta Kati Laitisesta piti tulla kielten opettaja, mutta Suomen liityttyä Euroopan unioniin päätyi hän pitkälle uralle EU:ssa. Nykyisin hän työskentelee Euroopan komission Suomen-edustustossa viestintäpäällikkönä.

Laitisen opintoaikoja Oulussa varjosti 90-luvun laman tuomat korkeat korot, mutta opettajansijaisuuksia tehneellä Laitisella oli luottoa työpaikan löytämiseen. Opinnot olivat mukavaa aikaa, ja oululaisesta opiskelijakulttuurista on jäänyt mieleen erityisesti Rauhala sekä Reidarin lauluillat. 

Opintoajat olivat Laitisen mielestä elämänsä stressaavinta aikaa – kuormittavampaa kuin työelämä. ”Sen takia ajattelen, että opiskelijana ei pitäisi joutua miettii miettimään toimeentuloa niin kauheasti, koska silloin oikeasti stressin aihetta on muutenkin.”

Opintojen lopuksi gradu valmistui vuonna 1995 töiden ohella. ”Menin Sotkamon urheilulukioon tekemään sijaisuutta. Minulla ei ollut mitään muuta tekemistä siellä kuin töissä käyminen ja kansalaisopiston jumpat niin tein graduni valmiiksi siellä.”

Kääntäjästä päälliköksi – ja eteenpäin

Kun Suomi vuonna 1995 liittyi Euroopan unioniin, alkoi työpaikkailmoituksia EU:n avoimista työpaikoista ilmestyä lehdissä. Laitinen huomasi ilmoituksen kääntäjähausta Kalevassa, ja päätti osallistua kilpailuun.

”Minä olin aina ajatellut, että jossakin kohtaa tulen asumaan muualla kuin Suomessa. Se oli ehkä ollut enemmänkin, että minä asuisin jossakin Brittein saarilla, mutta sitten kun tuli tämä ilmoitus niin sitten rupesin miettimään, että kai sitä Brysseliä tai Luxemburgia voisi käydä kokeilemassa.”

EU-urille haetaan EU:n henkilöstövalintatoimiston (EPSO) järjestämien kilpailujen kautta. Laitisen hakiessa kilpailu oli melko samankaltainen kuin nykyisin: ensimmäisessä vaiheessa oli kielitaitoa testaavia luetunymmärtämistehtäviä sekä tehtäviä EU-tietoudesta, jonka jälkeen kääntäjähakijat tekivät käännöstehtäviä kahdesta EU-kielestä omalle äidinkielelleen. Lopuksi hakijat pääsivät haastatteluun.

”Ja se haastattelu oli kyllä, kun ei ollut tottunut näihin EU-systeemeihin. Siellä 8 haastattelijaa istui rivissä ja sitten he rupesivat ampumaan kovilla. Tavallaan se oli ihan kiva ja rento tilanne, mutta se, että kahdeksan haastattelijaa haastattelevat sinua vieraalla kielellä, ja he kokeilivat kaikki ne kielet, mitä oli väittänyt osaavansa, niin olihan se semmoinen. Mutta, en minä koe, että se silleen mahdoton olisi ollut.”

Laitinen läpäisi kilpailut ja kutsu EU-uralle kävi. Hän jätti juuri saamansa opettajan viran Patelan yläasteella ja suuntasi Luxemburgiin. ”Minähän rakastuin itse työhön ja työyhteisöön Luxemburgiin tullessani. Siellä oli semmoinen kiva toistensa auttamisen henki. Vähän niin kuin uudisraivaajana oli suomalaisina tultu Luxemburgiin.”

Kymmenen vuoden kääntäjän työn jälkeen Laitinen lähti päällikköuralle, vaikkei ikinä ajatellut haluavansa sellaiseen työhön.

Luxemburgissa hän eteni Suomen käännösosaston päälliköksi asti ennen kuin häntä houkuteltiin nykyiseen tehtäväänsä komission Suomen edustuston viestintäpäälliköksi. Hän aluksi epäröi, mutta hetken sulattelun jälkeen muutos tuntui hyvältä.

Laitinen on yli kaksikymmentä vuotta kestäneen uransa aikana kerennyt näkemään suuriakin muutoksia EU:n toiminnassa. Byrokratia on vähentynyt, ja komissiosta on tullut moderni työnantaja. Lisäksi EU-instituutioissa on käynnissä suuri sukupolvenvaihdos. Ensimmäiset suomalaiset EU-virkahenkilöt ovat nyt eläkeiässä, ja uusia suomalaisia tarvittaisiin kipeästi töihin unionille.  

”Oli tulossa tämä sukupolvenvaihdos ja minä koin, että mulla on siinä tehtävä. Minun pitää huolehtia, että se käy Suomen käännösosastossa mahdollisimman hyvin. Ja sitten minä olisin se viimeinen, joka lähtee siitä vanhasta porukasta – ja jättää ne uudet sinne.”

EU-uralle kaivataan tavallisia suomalaisia tekijöitä

Laitinen rohkaisee jokaista kiinnostunutta pyrkimään EU-uralle. Suomalaisille vieraita kilpailuja voi kokeilla vaikka vain huvin vuoksi, eikä todistusarvosanoilla ole loppujen lopuksi suurta merkitystä. 

”Katsotaan vaan sitä, että jos ihminen on ensinnäkin suorittanut tutkinnon, vaikka sitten huonollakin arvosanalla saanut sen tehtyä ja sitten työkokemusta ja sitten hakijan kanssa jutellaan haastattelussa.”

Laitinen on tyytyväinen uraansa EU:n palveluksessa. Tehtävät ovat kiinnostavia, töissä pääsee kehittymään ja unioni tarjoaa hyvän palkkauksen. Unionissa kannustetaan myös kokeilemaan erilaisia tehtäviä talon sisällä. 

EU:lle töihin pääseminen ei ole myöskään mahdotonta. Laitinen kertoo olleensa hyvin tavallinen opiskelija. ”Usein mediassa uutisoidessa puhutaan huippuvaikeista testeistä ja kuinka pitää olla jotenkin poikkeuksellinen yksilö. —  Olen tehnyt päältä katsoen komean EU-uran, mutta se on oikeasti tavallisten ihmisten tavallinen työpaikka.”

KATI LAITINEN
  • Euroopan komission Suomen-edustuston viestintäpäällikkö
  • Kotoisin Haukiputaalta
  • Asuu nykyisin Vantaan Viertolassa
  • Harrastaa vapaa-ajallaan tanssia ja luonnosta nauttimista

Eetu Leinonen

Kirjoittaja on tilastotieteilijä ja suomen kielen opiskelija, joka on vahingossa onnistunut kaveriporukoissa brändäämään itsensä keltaisella tuulitakillaan.

Lue lisää:

Kolmannella tutkinnolla kohti unelma-ammattia

Kalle Vehkaperä haki ensimmäistä kertaa lääketieteelliseen vuonna 2021, automaatioinsinöörinä ja kouluttauduttuaan personal traineriksi. Ensimmäinen hakuyritys Oulun lääketieteelliseen ei tuottanut tulosta. Yliyrityksestä aiheutunut uupumus nosti kynnystä uudelle hakuyritykselle. 

TEKSTI Sanna Niemi

KUVAT Sanna Niemi

Kalle Vehkaperä on kotoisin Kellon Kiviniemestä, ammattikalastajien suvusta. Hän työskenteli monet kesät troolarilla, jonka alueena olivat Selkämeri sekä Suomenlahti. Meripahoinvoinnista kärsiessä ala ei tuntunut sopivalta. Valmistuttuaan automaatioinsinööriksi hän oli suvun ensimmäinen korkeakoulun käynyt henkilö.

”Tykkään ihmisistä enemmän kuin laitteista”, mietti Vehkaperä vuonna 2019. Ammattikoulun jälkeen suoritettu sähkö­insinöörin tutkinto mahdollisti työskentelyn paperitehtaalla, mutta työ ei tuntunut enää mielekkäältä. Hän lähti muuttamaan pitkäaikaista harrastustaan ammatiksi ja valmentautui personal traineriksi. Hyvin rullaamaan lähteneet valmentajan työt eivät kestäneet pitkään poikkeustilan ja koronan viedessä mahdollisuudet työntekoon. Silloin mieleen tuli jo ajatuksissa pyörinyt haave lääketieteen opinnoista. 

Aiemmin haave tuntui kaukaiselta, mutta nyt pysähtyminen loi hyvät olosuhteet pääsykokeisiin valmistautumiseen.

Alanvaihto on monesti muusta kiinni kuin vain itsestä

Alanvaihtajalle pääsykokeiden aika on usein haastava. Pääsykokeisiin valmistautumisen aikaan raha-asiat olivat usein mielessä, eikä jo alkanut opintolainan takaisinmaksu helpottanut tilannetta.

Vehkaperä onkin kiitollinen, kun lähipiiri ja avopuoliso pystyivät tukemaan hakuaikana henkisen tuen lisäksi myös rahallisesti.

Aiemmin käydyt tutkinnot myös laskevat mahdollisuuksia sisäänpääsyyn joillain aloilla, sillä ensikertalaisille on enemmän aloituspaikkoja kuin muilla. “Norjassa tilanne on toinen ja jo suoritetuista opinnoista saa jopa lisäpisteitä hakuvaiheessa”, hän kertoo.

Työskentely kokoaikaisesti ja uusien biologian, fysiikan ja kemian opintojen yhdistäminen ei ollut sopiva vaihtoehto. Pääsykoemateriaalina olivat lukion kurssikirjat näistä aineista. “Kaikilla tietämilläni vuosikurssilaisillani on lukio-opinnot taustalla, mutta minulla ei ole”, sanoo Vehkaperä. 

Pääsykokeisiin valmistautuessa opiskelutekniikoista Vehkaperä suosi intervalliopiskelua, jossa isot kokonaisuudet paloitellaan osiin. “Käytin tätä myös pienempien kokonaisuuksien opiskeluun kuten biologian esseiden ulkoaopetteluun.” Esseet jäivät ulkomuistiin kääntökortteja käyttäen, muutama lause kerrallaan.

Toinen hyväksi koettu tekniikka oli ajastettua kertaamista. Silloin opiskeltuun aiheeseen palataan esimerkiksi viikon päästä uudelleen. Joillekin aikavälinä voi toimia pidempi tai lyhyempi jakso. Kertaamiseen auttoi myös oppimista tukeva ilmainen Anki-sovellus ja siihen sisäänrakennettu kertausominaisuus, Vehkaperä kertoo.

Vehkaperän vaikea-asteinen lukihäiriö toi lisähaastetta tilanteeseen. Uusiin oppiaineisiin ja oppikirjoihin tutustuminen oli aikaa vievää hitaan lukunopeuden takia. Ensimmäisellä kerralla hän tunsi lukeneensa liikaa, mikä johti uupumukseen. Molemmilla hakukerroilla hän haki apua valmistautumiseen valmennuskurssilta.

Tärkein valmistautumiskeino oli materiaalien opiskelun lisäksi harjoitella koetilannetta ennakkoon. “Koepäivän rutiini auttaa suoriutumaan kokeesta parhaalla tavalla”, kertoo Vehkaperä.

Kaukaisesta haaveesta totta

Toinen hakukerta lääketieteelliseen vuonna 2022 tuotti tulosta ja opiskelupaikka aukesi.

Toisella vuodella opiskelevan Vehkaperän opinnot etenevät nopeaa tahtia. Lukihäiriö ei ollut este opiskelupaikan saamiseen eikä opiskeluun, mutta on tuonut hieman erityisjärjestelyjä. Hitaan lukemisnopeuden takia hän sai pääsykokeiden tekoon 30 minuuttia lisäaikaa. Luennoilla kuunteleminen ja kirjoittaminen on ollut haastavaa. Hän on ratkaissut ongelman käymällä vähemmän luennoilla sillä omaan tahtiin itsenäinen opiskelu on tuntunut parhaalta vaihtoehdolta.

Kalle Vehkaperä on nyt matkalla kohti unelma-ammattiaan. Toimiminen asiantuntijan roolissa, ihmisläheinen työskentely ja auttamisen halu toteutuvat lääkärin työnkuvassa. Tuleville hakijoille hän suosittelee palautumiseen panostamista, lukemisen jaksottamista ja erilaisten opiskelutekniikoiden hyödyntämistä. 

Viimeisillä viikoilla löysääminen voi olla jopa toimivampi ratkaisu kuin pänttäystahdin kiristäminen, neuvoo Vehkaperä.

Sanna Niemi

Olen muutaman mutkan kautta Ouluun päätynyt journalismin opiskelija. Kahvilat, kulttuuri, ihmiset, erilaiset urheilulajit sekä reissut iskee ja inspiroi tällä hetkellä.

Lue lisää:

Koulutuksen puolella

Mirja Illikainen on Oulun yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori. Opiskelijat ovat hänen tärkein yhteistyökumppaninsa.

TEKSTI Kalle Parviainen

KUVAT Tuuli Heikura

Oulun yliopiston uutena koulutuksesta vastaavana vararehtorina aloitti maaliskuun alussa professori Mirja Illikainen. Siirtyminen teknillisestä tiedekunnasta yliopiston koulutuksen johtoon tarjoaa Illikaisen mukaan mielenkiintoisen haasteen. Koulu­tusvararehtorin vastuualue on laaja, mutta hän aikoo kuunnella ja osallistaa yliopistoyhteisöä.

Nimitysuutisen tultua Illikaisen kalenteri täyttyi erilaisista kokous- ja tapaamispyynnöistä. Kiireistä huolimatta Illikaisella oli aikaa istua alas Oulun ylioppilaslehden kanssa maaliskuussa keskustelemaan koulutuksesta Oulun yliopistossa.

Osallistava johtaja

Koulutusvararehtori vastaa yliopiston verkkosivujen mukaan muun muassa yliopiston koulutustoiminnasta, sen tukipalveluista, koulutuksen laadusta ja kehittämisestä. Illikainen nostaa yhdeksi vararehtorin tärkeäksi ominaisuudeksi kyvyn kuunnella ja osallistaa korkeakouluyhteisöä. ”Koulutusvararehtori ei ole asiantuntija kaikilla aloilla, joten muiden osaamista täytyy arvostaa. Toivoisin, että voin tuoda innostunutta ilmapiiriä opetuksen kehittämiseen.”

Koulutuksesta vastaava vararehtori on usein opiskelijoille tärkein ja näkyvin yliopiston neljästä rehtorista. Illikaisen edeltäjänä toiminut koulutusvararehtori Tapio Koivu siirtyi Sähkötekniikan ja energiatehokkuuden edistämiskeskuksen (STEK) toimitusjohtajaksi. Koivun läheisistä väleistä opiskelijoihin kertoo, että häntä kutsuttiin usein lempinimellä Tape.

Ylioppilaskunnan edustajat ja lukuisat hallinnon opiskelijaedustajat pitävät tiiviisti yhteyttä koulutusvararehtoriin. Myös Illikainen sanoo opiskelijoiden olevan hänen tärkein yhteistyökumppaninsa. ”Minulta löytyy aikaa kuunnella opiskelijoiden näkemyksiä ja ajatuksia.”

Opiskelijoiden ymmärrystä ja kokemusta omista asioista Illikainen pitää tärkeänä. Esimerkiksi opintojen tukipalvelujen kehittämiseen hän mielellään kuulisi näkemyksiä opiskelijoilta. ”Opiskelijat osaavat parhaiten arvioida, millaiset tukitoimet heitä auttavat.” Opiskelun tukeen kuuluvat muun muassa omaopettajatoiminta, opintopsykologin palvelut ja uraohjaus.

Vaativa työ motivoi Illikaista. Yliopiston koulutuksen johtamisen hän näkee sekä erittäin mielenkiintoisena että haastavana kokonaisuutena. Laajan kokonaisuuden haltuunotossa auttavat muut ihmiset. ”Olen osallistava johtaja, joten laitan mielelläni ihmiset töihin. Kokoukset eivät ole paikkoja, joissa käydään juomassa kokouskahvit.” Esimerkiksi koulutuksen johtoryhmä on merkittävä elin koulutuksen johtamisen kannalta.

Pitkä ura yliopistolla

Illikainen on tehnyt koko uransa Oulun yliopistossa. Jo kolmannen vuosikurssin opiskelijana hän toimi osa-aikaisena tutkimusharjoittelijana. Maisterin tutkinnon jälkeen Illikainen väitteli tohtoriksi. Väitöskirja liittyi metsäteollisuuden prosessitekniikkaan. Teknillisessä tiedekunnassa hän toimi vuosia yliopistonlehtorina ja professorina, kunnes nousi tiedekunnan dekaaniksi vuonna 2022. ”Vaikka työtehtäväni ovat muuttuneet, olen tehnyt töitä käytännössä yli 20 vuotta samalla käytävällä. On kiva aloittaa ihan uusi työ.”

Teknillisessä tiedekunnassa Illikaisen tutkimuksen pääpaino oli teollisuuden sivuvirtojen ja jätteiden hyödyntämisessä rakennusmateriaaleissa. Siirtyminen tutkimuksesta hallinnollisiin tehtäviin on käynyt sujuvasti.

”En ole luopunut yhtäkkiä mistään, vaan olen siirtänyt hiljalleen tutkimusryhmän vastuita muille.” Illikainen kertoo tutkimusryhmän jäävän hyviin käsiin. ”Tutkimusryhmässä on taitavia asiantuntijoita ja tutkimuksen johtajia.”

Alkaneella vararehtorikaudellaan Illikainen haluaa parantaa koulutuksen ja tutkimuksen yhteyttä. ”Yliopistoa ei olisi ilman koulutusta tai tutkimusta, joten niiden välistä yhteyttä tulee vahvistaa.”

Illikaisen mukaan talven aikana päivitetty yliopiston strategia on koulutuksen kannalta erinomainen. Strategiassa tavoitteena ovat muun muassa laadukas ja joustava koulutustarjonta ja erinomainen oppimiskokemus.

”Hyvä alku opinnoissa kantaa loppuun asti”

Yhtenä laajana kokonaisuutena Illikaisen työpöydällä on opiskelijoiden oppimiskokemuksen kehittäminen. Oppimiskokemuksen Illikainen määrittelee tunteeksi. ”Opiskelijalle tulee hyvä fiilis opintojen laadukkaan sisällön päälle.”

Tuore vararehtori painottaa ensimmäisen vuoden tärkeyttä. Opiskelijan tulee kokea olevansa tervetullut yliopistoon. ”Erityisesti ensimmäisen syksyn opintojen tulee olla viimeisen päälle kunnossa”, Illikainen sanoo. Hän nostaa tärkeäksi osaksi myös opiskelijoiden ryhmäytymisen heti opintojen alkuvaiheessa. ”Hyvä alku opinnoissa kantaa myös loppuun asti, mikä on kaikkien etu.”

Korkeakoulujen rahoitus on suurelta osin riippuvainen valmistuneiden määrästä. Suoritetut alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot muodostavat lähes kolmanneksen korkeakoulujen Opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM) saavasta rahoituksesta. Oulun yliopistossa koulutuksen läpäisyssä on parantamisen varaa, sillä tutkintotavotteista jäädään lähes kaikilla aloilla.

Maaliskuisessa haastattelussa Illikainen kertoo, ettei ole ehtinyt vielä perehtyä läheskään kaikkiin koulutukseen liittyviin asioihin. Esimerkiksi tulevat digitaaliset myllerrykset, kuten Digivisio-hankkeen ajama opin.fi-alusta, ovat vasta tutustumisvaiheessa. ”Digipedagogiikka ja digitaalisen koulutuksen lisääminen on yksi selkeä suunta koulutuksessa. Opiskelijan näkökulmasta kurssitarjonta tulevaisuudessa varmastikin laajenee.”

Jatkuva oppiminen on niin ikään Illikaisen vastuualueena. Hän uskoo, että tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi tulevaisuudessa voi olla tarjolla entistä pienempiä opintokokonaisuuksia osaamisen täydentämiseen. ”Jatkuvaan oppimiseen uskotaan valtakunnan tasolla, ja osaamisen ylläpitämistä myös työuran aikana arvostetaan.” Illikaisen mielestä jatkuva oppiminen ei ole erillinen saareke, vaan peruskoulutuksen rinnalla kulkeva osa yliopiston tekemistä.

Yliopistot tärkeitä

Opetus- ja kulttuuriministeriön ja korkeakoulujen välisestä rahoitusmallista tuleville vuosille päätetään tänä keväänä. Rahanjakomallien pitää Illikaisen mukaan olla kannustavia ja samanaikaisesti läpinäkyviä ja oikeudenmukaisia. ”Yliopistot ovat keskeinen tekijä koko Suomen kannalta, joten niiden rahoitus pitää turvata kaikissa olosuhteissa”, Illikainen linjaa. Hän huomauttaa maan tulevaisuuden olevan vahvasti yliopistoissa syntyvän osaamisen varassa.

Oulun yliopiston sisäinen rahanjako noudattelee pitkälti OKM:n rahoitusmallia. Illikainen toteaa, että mallien samankaltaisuus helpottaa pärjäämistä kansallisessa kilpailussa. Yliopiston sisäisessä mallissa tulee kuitenkin huomioida alojen erilaisuudet.

Kansainvälisyyden pulmia ratkomassa

Oulun yliopiston päivitetyssä strategiassa kansainvälisyys on suuressa roolissa. Tavoitteiksi mainitaan muun muassa kansainvälisten tutkinto-ohjelmien opiskelupaikkojen täyttäminen ja ohjelmien tarjoama erinomainen opiskelijakokemus. Englanninkieliset maisteriohjelmat ovat houkutelleet suuria hakijamääriä viime vuosina. Yliopisto uutisoi tammikuussa, että hakemuksia ensimmäisessä yhteishaussa oli yli 21 000. Illikainen paljastaa kuitenkin hakijamäärän korreloivan huonosti ohjelmien täytön kanssa. ”Koko hakuprosessissa on vielä haasteita, sillä hakijoita on tolkuton määrä, mutta ohjelmia ei saada täyteen.”

Suuren hakemusmäärän käsittely vie aikaa. Parhaat hakijat hakevat usein moniin hakukohteisiin, eivätkä valitse Oulun yliopistoa, vaikka pääsisivätkin sisään. Lisäksi joukossa voi olla hakijoita, joiden kielitaito ei riitä koulutukseen. EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille hakijoille onkin tulossa hakumaksu, joka hillinnee hakijasumaa.

Oulussa jo olevat kansainväliset opiskelijat Illikainen haluaa pitää alueella ja kiinnittää heidät nykyistä paremmin yliopistoyhteisöön. Yksi haaste kansainvälisten osaajien integroitumisessa on kielitaito. Illikainen toivoisi, että kansainväliset opiskelijat oppisivat opintojensa aikana ainakin suomen kielen alkeet. Hän nostaa esille yritysten näkökulman. ”Yritykset haluavat palkata pysyviä henkilöitä. Hakija antaa vaikutelman, että on tosissaan, mikäli hän osaa suomea edes vähän.” Illikainen toivoo alueen yritysten tarjoavan harjoittelupaikkoja kansainvälisille opiskelijoille.

Myös kohtaamisia kansainvälisten opiskelijoiden ja suomalaistaustaisten kesken halutaan lisää. Kansainvälisen yhteistyön tiivistämisessä Illikainen heittää palloa opiskelijoille. ”Opiskelijoiden tulee pohtia, ovatko luontevat kohtaamispaikat opintojaksoilla vai vapaa-ajalla.”

Illikaisen kausi vararehtorina alkoi maaliskuun alusta ja jatkuu helmi­kuulle 2029. Illikainen pyrkii kaudellaan edistämään yliopiston yhteisöllisyyttä. ”Vastakkainasettelun sijaan haluaisin, että olemme kaikki samalla puolella.”

MIRJA ILLIKAINEN
  • Oulun yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori
  • Koulutus: Väitteli tohtoriksi vuonna 2009.
  • Ura: Toiminut aiemmin teknillisessä tiedekunnassa yliopistonlehtorina, professorina ja dekaanina.
  • Vapaa-ajalla: Teatterin ystävä, talvisin viihtyy myös lumilaudan ja suksien päällä.

Kalle Parviainen

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.

Lue lisää: