Koulutuksen puolella

Mirja Illikainen on Oulun yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori. Opiskelijat ovat hänen tärkein yhteistyökumppaninsa.

TEKSTI Kalle Parviainen

KUVAT Tuuli Heikura

Oulun yliopiston uutena koulutuksesta vastaavana vararehtorina aloitti maaliskuun alussa professori Mirja Illikainen. Siirtyminen teknillisestä tiedekunnasta yliopiston koulutuksen johtoon tarjoaa Illikaisen mukaan mielenkiintoisen haasteen. Koulu­tusvararehtorin vastuualue on laaja, mutta hän aikoo kuunnella ja osallistaa yliopistoyhteisöä.

Nimitysuutisen tultua Illikaisen kalenteri täyttyi erilaisista kokous- ja tapaamispyynnöistä. Kiireistä huolimatta Illikaisella oli aikaa istua alas Oulun ylioppilaslehden kanssa maaliskuussa keskustelemaan koulutuksesta Oulun yliopistossa.

Osallistava johtaja

Koulutusvararehtori vastaa yliopiston verkkosivujen mukaan muun muassa yliopiston koulutustoiminnasta, sen tukipalveluista, koulutuksen laadusta ja kehittämisestä. Illikainen nostaa yhdeksi vararehtorin tärkeäksi ominaisuudeksi kyvyn kuunnella ja osallistaa korkeakouluyhteisöä. ”Koulutusvararehtori ei ole asiantuntija kaikilla aloilla, joten muiden osaamista täytyy arvostaa. Toivoisin, että voin tuoda innostunutta ilmapiiriä opetuksen kehittämiseen.”

Koulutuksesta vastaava vararehtori on usein opiskelijoille tärkein ja näkyvin yliopiston neljästä rehtorista. Illikaisen edeltäjänä toiminut koulutusvararehtori Tapio Koivu siirtyi Sähkötekniikan ja energiatehokkuuden edistämiskeskuksen (STEK) toimitusjohtajaksi. Koivun läheisistä väleistä opiskelijoihin kertoo, että häntä kutsuttiin usein lempinimellä Tape.

Ylioppilaskunnan edustajat ja lukuisat hallinnon opiskelijaedustajat pitävät tiiviisti yhteyttä koulutusvararehtoriin. Myös Illikainen sanoo opiskelijoiden olevan hänen tärkein yhteistyökumppaninsa. ”Minulta löytyy aikaa kuunnella opiskelijoiden näkemyksiä ja ajatuksia.”

Opiskelijoiden ymmärrystä ja kokemusta omista asioista Illikainen pitää tärkeänä. Esimerkiksi opintojen tukipalvelujen kehittämiseen hän mielellään kuulisi näkemyksiä opiskelijoilta. ”Opiskelijat osaavat parhaiten arvioida, millaiset tukitoimet heitä auttavat.” Opiskelun tukeen kuuluvat muun muassa omaopettajatoiminta, opintopsykologin palvelut ja uraohjaus.

Vaativa työ motivoi Illikaista. Yliopiston koulutuksen johtamisen hän näkee sekä erittäin mielenkiintoisena että haastavana kokonaisuutena. Laajan kokonaisuuden haltuunotossa auttavat muut ihmiset. ”Olen osallistava johtaja, joten laitan mielelläni ihmiset töihin. Kokoukset eivät ole paikkoja, joissa käydään juomassa kokouskahvit.” Esimerkiksi koulutuksen johtoryhmä on merkittävä elin koulutuksen johtamisen kannalta.

Pitkä ura yliopistolla

Illikainen on tehnyt koko uransa Oulun yliopistossa. Jo kolmannen vuosikurssin opiskelijana hän toimi osa-aikaisena tutkimusharjoittelijana. Maisterin tutkinnon jälkeen Illikainen väitteli tohtoriksi. Väitöskirja liittyi metsäteollisuuden prosessitekniikkaan. Teknillisessä tiedekunnassa hän toimi vuosia yliopistonlehtorina ja professorina, kunnes nousi tiedekunnan dekaaniksi vuonna 2022. ”Vaikka työtehtäväni ovat muuttuneet, olen tehnyt töitä käytännössä yli 20 vuotta samalla käytävällä. On kiva aloittaa ihan uusi työ.”

Teknillisessä tiedekunnassa Illikaisen tutkimuksen pääpaino oli teollisuuden sivuvirtojen ja jätteiden hyödyntämisessä rakennusmateriaaleissa. Siirtyminen tutkimuksesta hallinnollisiin tehtäviin on käynyt sujuvasti.

”En ole luopunut yhtäkkiä mistään, vaan olen siirtänyt hiljalleen tutkimusryhmän vastuita muille.” Illikainen kertoo tutkimusryhmän jäävän hyviin käsiin. ”Tutkimusryhmässä on taitavia asiantuntijoita ja tutkimuksen johtajia.”

Alkaneella vararehtorikaudellaan Illikainen haluaa parantaa koulutuksen ja tutkimuksen yhteyttä. ”Yliopistoa ei olisi ilman koulutusta tai tutkimusta, joten niiden välistä yhteyttä tulee vahvistaa.”

Illikaisen mukaan talven aikana päivitetty yliopiston strategia on koulutuksen kannalta erinomainen. Strategiassa tavoitteena ovat muun muassa laadukas ja joustava koulutustarjonta ja erinomainen oppimiskokemus.

”Hyvä alku opinnoissa kantaa loppuun asti”

Yhtenä laajana kokonaisuutena Illikaisen työpöydällä on opiskelijoiden oppimiskokemuksen kehittäminen. Oppimiskokemuksen Illikainen määrittelee tunteeksi. ”Opiskelijalle tulee hyvä fiilis opintojen laadukkaan sisällön päälle.”

Tuore vararehtori painottaa ensimmäisen vuoden tärkeyttä. Opiskelijan tulee kokea olevansa tervetullut yliopistoon. ”Erityisesti ensimmäisen syksyn opintojen tulee olla viimeisen päälle kunnossa”, Illikainen sanoo. Hän nostaa tärkeäksi osaksi myös opiskelijoiden ryhmäytymisen heti opintojen alkuvaiheessa. ”Hyvä alku opinnoissa kantaa myös loppuun asti, mikä on kaikkien etu.”

Korkeakoulujen rahoitus on suurelta osin riippuvainen valmistuneiden määrästä. Suoritetut alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot muodostavat lähes kolmanneksen korkeakoulujen Opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM) saavasta rahoituksesta. Oulun yliopistossa koulutuksen läpäisyssä on parantamisen varaa, sillä tutkintotavotteista jäädään lähes kaikilla aloilla.

Maaliskuisessa haastattelussa Illikainen kertoo, ettei ole ehtinyt vielä perehtyä läheskään kaikkiin koulutukseen liittyviin asioihin. Esimerkiksi tulevat digitaaliset myllerrykset, kuten Digivisio-hankkeen ajama opin.fi-alusta, ovat vasta tutustumisvaiheessa. ”Digipedagogiikka ja digitaalisen koulutuksen lisääminen on yksi selkeä suunta koulutuksessa. Opiskelijan näkökulmasta kurssitarjonta tulevaisuudessa varmastikin laajenee.”

Jatkuva oppiminen on niin ikään Illikaisen vastuualueena. Hän uskoo, että tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi tulevaisuudessa voi olla tarjolla entistä pienempiä opintokokonaisuuksia osaamisen täydentämiseen. ”Jatkuvaan oppimiseen uskotaan valtakunnan tasolla, ja osaamisen ylläpitämistä myös työuran aikana arvostetaan.” Illikaisen mielestä jatkuva oppiminen ei ole erillinen saareke, vaan peruskoulutuksen rinnalla kulkeva osa yliopiston tekemistä.

Yliopistot tärkeitä

Opetus- ja kulttuuriministeriön ja korkeakoulujen välisestä rahoitusmallista tuleville vuosille päätetään tänä keväänä. Rahanjakomallien pitää Illikaisen mukaan olla kannustavia ja samanaikaisesti läpinäkyviä ja oikeudenmukaisia. ”Yliopistot ovat keskeinen tekijä koko Suomen kannalta, joten niiden rahoitus pitää turvata kaikissa olosuhteissa”, Illikainen linjaa. Hän huomauttaa maan tulevaisuuden olevan vahvasti yliopistoissa syntyvän osaamisen varassa.

Oulun yliopiston sisäinen rahanjako noudattelee pitkälti OKM:n rahoitusmallia. Illikainen toteaa, että mallien samankaltaisuus helpottaa pärjäämistä kansallisessa kilpailussa. Yliopiston sisäisessä mallissa tulee kuitenkin huomioida alojen erilaisuudet.

Kansainvälisyyden pulmia ratkomassa

Oulun yliopiston päivitetyssä strategiassa kansainvälisyys on suuressa roolissa. Tavoitteiksi mainitaan muun muassa kansainvälisten tutkinto-ohjelmien opiskelupaikkojen täyttäminen ja ohjelmien tarjoama erinomainen opiskelijakokemus. Englanninkieliset maisteriohjelmat ovat houkutelleet suuria hakijamääriä viime vuosina. Yliopisto uutisoi tammikuussa, että hakemuksia ensimmäisessä yhteishaussa oli yli 21 000. Illikainen paljastaa kuitenkin hakijamäärän korreloivan huonosti ohjelmien täytön kanssa. ”Koko hakuprosessissa on vielä haasteita, sillä hakijoita on tolkuton määrä, mutta ohjelmia ei saada täyteen.”

Suuren hakemusmäärän käsittely vie aikaa. Parhaat hakijat hakevat usein moniin hakukohteisiin, eivätkä valitse Oulun yliopistoa, vaikka pääsisivätkin sisään. Lisäksi joukossa voi olla hakijoita, joiden kielitaito ei riitä koulutukseen. EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille hakijoille onkin tulossa hakumaksu, joka hillinnee hakijasumaa.

Oulussa jo olevat kansainväliset opiskelijat Illikainen haluaa pitää alueella ja kiinnittää heidät nykyistä paremmin yliopistoyhteisöön. Yksi haaste kansainvälisten osaajien integroitumisessa on kielitaito. Illikainen toivoisi, että kansainväliset opiskelijat oppisivat opintojensa aikana ainakin suomen kielen alkeet. Hän nostaa esille yritysten näkökulman. ”Yritykset haluavat palkata pysyviä henkilöitä. Hakija antaa vaikutelman, että on tosissaan, mikäli hän osaa suomea edes vähän.” Illikainen toivoo alueen yritysten tarjoavan harjoittelupaikkoja kansainvälisille opiskelijoille.

Myös kohtaamisia kansainvälisten opiskelijoiden ja suomalaistaustaisten kesken halutaan lisää. Kansainvälisen yhteistyön tiivistämisessä Illikainen heittää palloa opiskelijoille. ”Opiskelijoiden tulee pohtia, ovatko luontevat kohtaamispaikat opintojaksoilla vai vapaa-ajalla.”

Illikaisen kausi vararehtorina alkoi maaliskuun alusta ja jatkuu helmi­kuulle 2029. Illikainen pyrkii kaudellaan edistämään yliopiston yhteisöllisyyttä. ”Vastakkainasettelun sijaan haluaisin, että olemme kaikki samalla puolella.”

MIRJA ILLIKAINEN
  • Oulun yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori
  • Koulutus: Väitteli tohtoriksi vuonna 2009.
  • Ura: Toiminut aiemmin teknillisessä tiedekunnassa yliopistonlehtorina, professorina ja dekaanina.
  • Vapaa-ajalla: Teatterin ystävä, talvisin viihtyy myös lumilaudan ja suksien päällä.

Kalle Parviainen

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.

Lue lisää:

Taide-energia vie seikkailemaan

Valokuvataiteilija Vera Lakovaara suhtautuu tapahtumakuvaukseen seikkailuna. Innostuksen lisäksi hän on kokenut myös sen kun luovuus loppuu.

Frozen People kerää festarikansan jälleen maaliskuun alussa meren jäälle. Talviolosuhteissa tanssitaan elektronisen musiikin tahtiin ja nautitaan pohjoisuudesta ammentavista performansseista ja installaatioista. Valotaiteen, taidenurkkausten ja osallistavien teosten keskeltä saattaa havaita myös kuvakulmia etsivän pilkkihaalarihahmon. 

Vera Lakovaara on useamman kerran kuvauskeikalla havahtunut tilanteesta, jossa viereen kerääntynyt porukka seuraa huvittuneena hänen työtään. Joskus hän makaa taideteoksen sisällä, toisinaan kiipeää katonharjalle. 

“Se on mun tyyli, rymytä ja mennä”, Lakovaara avaa lapsenomaista lähestymistapaansa.

Kun Lakovaara kokeili suunnitella tapahtumakuvauskeikkoja ja lähestyi niitä unelmaotokset mielessään, moni kiinnostava spontaani tilanne jäi tallentamatta. Nykyään hän luottaa uteliaisuuteen ja kokeilunhaluun. Yleensä mielessä on hahmotelma, josta lopputulos useimmiten poikkeaa. Ja silloin tavoite on saavutettu. 

“Menen tapahtumiin seikkailemaan. Odotan etukäteen, mitä löydän sieltä, täältä ja tuolta. Kokeilen ja ihmettelen.” 

Valokuvaajana hän havainnoi ympäristöä koko ajan. Tiedostamatta sieltä tarjoutuu kuva-aiheita: värejä, linjoja, yksityiskohtia. Inspiraatiota hän ammentaa käsittelemällä itselle merkittäviä aiheita, joihin uskoo monen samaistuvan. Muiden kuvissa hän ihailee oivalluksia, ja poimii niistä tyyliseikkoja omiin kokeiluihinsa. 

Vera Lakovaara on yksi vakiokasvoista kameroiden takana Frozen Peoplessa. Kuva: Vera Lakovaara.

Innostusta herättävien aiheiden kirjoa kuvaa se, ettei Lakovaara ole koskaan kieltäytynyt kuvauskutsusta muista kuin aikataulullisista syistä. 

“Jokainen tapahtuma on aina merkityksellinen. Mitä tahansa siellä on, niin menen paikalle katsomaan ja kokemaan kuin Bilbo Hobittimeemissä: I’m going for an adventure!” 

Useamman vuoden kuvauskokemuksella oma tyyli on jo ehtinyt hahmottua. Kun asiakas tilaa häneltä kuvia, lopputuloksen voi olettaa heijastavan sitä. Lakovaaran leimaan liittyy taiteellisuus, johon passikuvat taipuvat huonosti, vaikka niitäkin hän ottaa tarvittaessa. 

Kuvauskeikan saatteeksi saatetaan sanoa “tee sun juttu”. Tällöin Lakovaara tietää asiakkaan toiveen toteutuvan parhaiten oman seikkailulähtökohtansa kautta. Promokuvauksissa lähestymistapa on toinen, sillä bändeillä on usein visuaalisesta ilmeestä oma visionsa. Näissä projekteissa antoisaa on juuri ideoiden pallottelu yhdessä. 

Taide-energiaa ja ääritunteilua 

Kun yläasteella lähes kaikilla oli Canonin järjestelmäkamerat, Lakovaara ei ollut yksi heistä. Hän kiinnostui valokuvauksesta vasta pandemian aikaan, koronan viedessä lukion jälkeiset ravintola-alan työt. Päästyään OSAOlle media-alan perustutkinto-opiskelijaksi hän keskittyi ensin videotuotantoon. 

Suuri innostus valokuvaukseen syttyi, kun Lakovaara päätyi still-kuvaajaksi yhteen konservatorion opiskelijakonserteista, joiden live-tuotannossa oli ollut mukana. Kuvista tykättiin, ja nyt, muutama vuosi myöhemmin hän on kuvannut Frozen Peoplen lisäksi muun muassa useita oululaisia yhtyeitä, Höyhtyän Ostarifestareita sekä muita taide- ja kulttuuritapahtumia. 

Oulu Urban Culturen tapahtumiin pääsy avautui harjoittelun kautta. Ostarifestareille häntä puolestaan kysyttiin ennen kuin ehti itse tarjoutua. Suhteistakin on ollut hyötyä, mutta toisaalta myös verkostojen luominen on vienyt aikaa. Oman aktiivisuuden lisäksi olennaista on uskoa omaan juttuunsa ja pitää tekemisen perimmäinen syy kirkkaana.  

Kun Lakovaaran omaa motivaatiota kysyy, saa nopean vastauksen: “Musta se on vaan niin kivaa! Itselle ääritunteilijana kun jokin asia on kivaa, niin se on sitä satatuhatkertaisesti. Ja kun on kivaa, olen luovimmillani.” 

Kuva: Vera Lakovaara.

Vaikka Lakovaara kokee kuvaamisen tällä hetkellä pääjuttunaan, se ei ole hänen päätyönsä. Kokoaikatyö kahvilassa ja satunnaiset joogaopettajan sijaistukset tarjoavat vastapainoa ja palautumista. 

Valokuvaus on hänelle itseilmaisun ja tunteiden käsittelyn keino. Joskus se tarkoittaa intuitiivisesti syntyvää lopputulosta, mutta useimmiten vaatii runsaasti ajatustyötä. On myös kausia, jolloin luovuus loppuu kesken. 

Pakottamiseen hän ei usko, ja ilman sitäkin omat aihiot ja visiot jatkavat loputonta kerääntymistään. 

“Kutsun kertymää taide-energiaksi. Kun sitä pakkautuu tarpeeksi, projekti nousee mieleen koko ajan, eikä jätä rauhaan. Se saa viimeistään liikkeelle toteuttamaan.” 

Toisinaan herää utopistinen pelko taitojen katoamisesta niinä hetkinä, kun ei kuvaa. Niin kauan kuin sisäinen motivaatio on tallella, hän ei kuitenkaan usko niin käyvän. 

Ennen valokuvaamista Lakovaara ei kokenut olevansa aktiivinen kaupunkikulttuuriravaaja. Ensimmäinen Frozen People kuitenkin herätti kiinnostuksen.  

“Mitä tää on? Täällä tehdään älysiistejä juttuja, projektien kautta tapaa uskomattoman taitavia ihmisiä. Tapahtumat tuovat talentteja esiin.” 

Samankaltaisia yllättymiskokemuksia hän odottaa tulevalta Frozen People -tapahtumalta, jonka kuvaus kuuluu tulevan kevään suurimpiin projekteihin. Kesää kohti valokuvausarki kiihtyy, mutta tilaustöiden lisäksi on suunnitteilla myös muutamien omien aihioiden toteutus.  

“En paljasta vielä enempää, mutta niistä kuullaan taas viimeistään silloin kun taide-energiaa pakkautuu liikaa!” 


Kuka?

  • Vera Lakovaara 
  • Valokuvataiteilija 
  • Mediapalvelujen toteuttaja, OSAO, 2023 
  • Joogaopettaja, RYT-200 (200 h Registered Yoga Teacher)
  • Kuvannut muun muassa paikallisia yhtyeitä, Höyhtyän Ostarifestareita, sekä Oulu Urban Culturen tapahtumia, joista tunnetuimpana kevättalvella järjestettävä Frozen People.
  • Seuraava Frozen People, elektronisen musiikin ja pohjoisen taiteen festivaali, järjestetään Nallikarissa lauantaina 2.3.2024.
  • Työskentelee myös ravintola-alalla.
  • Instagram: @v3rde_ 

Jenni Maalismaa

Lue lisää:

Hyvä yhteishenki auttaa jaksamaan

Vuoden opiskelijaksi valittu Jerry Nguyen uskoo, että toisten tsemppaaminen on parempi motivoija kuin kilpailullisuus. Fuksikevät tunnetaan lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden keskuudessa rankkana aikana. Kevääseen ajoittuva biokemian kurssi on vaativa, ja monella alkaa myös juhlien täyteinen opiskelijaelämä painaa. Viime keväänä ensimmäisen vuoden opiskelija Jerry Nguyen piristi monen toverinsa päiviä jakelemalla Kinder-suklaamunia. Muutenkin hän tarjosi vertaistukea hymyn kera. […]

TEKSTI Maria Karuvuori

KUVAT Tuuli Heikura

Vuoden opiskelijaksi valittu Jerry Nguyen uskoo, että toisten tsemppaaminen on parempi motivoija kuin kilpailullisuus.

Fuksikevät tunnetaan lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden keskuudessa rankkana aikana. Kevääseen ajoittuva biokemian kurssi on vaativa, ja monella alkaa myös juhlien täyteinen opiskelijaelämä painaa.

Viime keväänä ensimmäisen vuoden opiskelija Jerry Nguyen piristi monen toverinsa päiviä jakelemalla Kinder-suklaamunia. Muutenkin hän tarjosi vertaistukea hymyn kera.

Maine vuosikurssin yhtenä tukipilarina toi Nguyenille tämän syksyn Vuoden opiskelija -palkinnon. Nimitys oli “Nugetti”-lempinimellä tunnetulle Nguyenille pieni yllätys.

”En olisi uskonut, että pienet teot merkitsevät näin paljon”, Nguyen toteaa.

Palkintoa ehdotti yhdeksän lääketieteellisen opiskelijaa. Toverit kehuivat vuolaasti Nguyenin ihmisläheisyyttä ja toisaalta ihailtavaa opiskeluotetta.

“Kaikki kaverit ovat olleet tästä palkinnosta innoissaan. Laitoin asiasta viestin keskinäiseen viestintäryhmäämme, ja siellä suunnilleen pompittiin seinille.”

Nguyen antaa diplomaattisesti tunnustusta myös muille opiskelijoille. “Vaikka palkinto menee yhdelle ihmiselle, niin kunnia kuuluu meille kaikille ja varsinkin vuosikurssilleni, joka on aivan upea.”

Vuodesta 2011 alkaen jaettu palkinto jaetaan nyt kolmatta kertaa lääketieteelliseen tiedekuntaan. Palkintoperusteissa kehutaan Nguyenin kollegiaalista ja reilua asennetta:

“Jerry tukee opiskelujen alkuvaiheen opiskelijoita opiskeluun ja yliopistoyhteisöön kiinnittymisessä läsnäolollaan ja opiskeluvinkeillään. Hän piristää opiskelijayhteisöä oma-aloitteisesti ja spontaanisti arkisissa kohtaamisissa mukavilla yllätyksillä.”

Nguyenin mielestä yhteishengen ylläpitäminen on erityisen tärkeää lääkiksessä, jossa on paljon hyvin koulussa menestyviä ihmisiä.

”Mielestäni on tosi tärkeää, että me pidämme yhtä täällä, emmekä ala kilpailemaan toisiamme vastaan. Opinnot ovat välillä rankkojakin. En varmaan itsekään olisi fuksikeväästä erityisen hyvin selvinnyt ilman mahtavia kavereita.”

Vuoden opiskelija -palkinnon saajan valitsee Oulun yliopistoseura ry Rauhala-klubi ry:n esityksestä. Palkinnon yleisissä perusteissa mainitaan opintomenestyksen lisäksi aktiivisuus muiden opiskelijoiden hyväksi. Aktiivisuutta voi olla esimerkiksi toiminta järjestöissä tai yhteisöjen luominen.

Nguyen toteaa, että hän harkitsi järjestötoimintaa, mutta se jäi lopulta pois. Aika täyttyi muista kiireistä. Tällä hetkellä hän esimerkiksi opettaa uusille fukseille anatomiaa.

”Makroskoopisen anatomian kurssi on pääasiassa opiskelijoiden vetämä. Vanhempien kurssien opiskelijat toimivat fukseille opetusassistentteina, ja tässä minäkin olen mukana.”

Nguyen laatii myös omia opiskelumateriaaleja, joita hän jakaa muille opiskelijoille. Hän on tehnyt Anki-ohjelmalla sekä muistikorttipakkoja että niiden käyttöohjeita uusille opiskelijoille. Anki-kortit ovat varsinkin lääketieteellisessä tiedekunnassa suosittu opiskelun apuväline. Ne voivat lyhentää opiskeluun käytettävää aikaa niin, että myös muuta opiskelijaelämää pääsee viettämään. Esimerkiksi juhlissa käymistä.

Nguyen kertoo, että on osallistunut opiskelijabileisiinkin, mutta ei usein. ”Saatan ennemminkin käydä juhlien jälkeen varmistamassa, että kaverit ovat kunnossa.”

Bilettäminen ei ole Nguyenin omin juttu, vaikka hän sosiaalinen onkin. Vapaa-aika kuluu ennemmin kuntosalilla tai lenkkeillessä. 

Lääketieteelliseen hakeminen ei ollut aina Nguyenille itsestäänselvää. Hän on kuitenkin aina halunnut haastaa itseään.

“Tykkään oppia uusia asioita ja ajattelin, että lääkis olisi ikuisen oppimisen polku. Nyt, kun olen tullut tänne, päässyt verkostoitumaan ja osallistumaan useille kursseille, niin kyllä tämä tosi oikealta tuntuu.”

Vuoden 2022 fuksina aloittaneen Nguyenin opintoihin korona ei oikeastaan enää vaikuttanut. Lukio-opintoihin kyllä. mutta niistä suuri osa ajasta olisi muutenkin sujunut yksin ylioppilaskirjoituksiin päntäten.

“Sanotaan näin, että en antanut koronan vaikuttaa.”

Yliopistossakin opinnot ovat sujuneet ajallaan. Vuoden opiskelija -palkintoperusteissa mainitaan myös, että opintosuorituksia kertyi Nguyenille hyvin jo ensimmäisenä vuonna.

Nguyen on suorittanut myös tutkijalääkärilinjan kesäopintoja ja aloittanut jo syventävien opintojen tekemisen.

Kunnianhimoa opintoihin siis löytyy? “En mää sitä kiellä, että kyllä sitä puolta minussa on. Koitan kuitenkin pitää melko rentona tämän meiningin.”

Nguyen aikoo valmistua tavoiteajassa, eli kuudessa vuodessa. Sen jälkeen suuntana on näillä näkymin terveyskeskustyö.

“Ja sitten on tietenkin edessä erikoistuminen jossakin vaiheessa. En tiedä vielä, mihin aion erikoistua. Se riippuu siitäkin, kuinka saan tutkimukset kasaan.”

Nguyen toteaa, että yhteishengen lisäksi opinnoissa jaksamiseen vaikuttaa oman motivaation vaaliminen. Se, että näkee opiskelun mielekkäänä ja merkityksellisenä.

“Mielestäni tärkeintä on muistaa pitää mielenkiintoa yllä. Itselläni se ainakin on kantanut hyvin pitkälle. Olin esimerkiksi kiinnostunut anatomiasta, ja nyt opetan sitä. Olin kiinnostunut tutkimisesta, ja nyt olen mukana tutkijalääkärilinjassa. Kiinnostus auttaa jaksamaan joka päivä.”


*Vuoden opiskelija nimettiin Oulun yliopistogaalassa perjantaina 10.11.2023.

Maria Karuvuori

Kulttuuriantropologian opiskelija, joka on koukussa uuden oppimiseen. Pitää uimisesta, hyvin ja välittäen kirjoitetusta tekstistä, pienistä taloista ja suurista ajatuksista, kasveista ja eläimistä, kapakoista ja koti-illoista sekä toisinaan eläväisistä keskusteluista.

Lue lisää:

Jokainen epäonnistuminen opettaa, uskoo tutkijatohtori Julia Kemppinen

Lappi, kenttätyöt ja pienet tunturikasvit imaisivat Julia Kemppisen tutkijan uralle. Vaikka tutkimusrahoituksen hakeminen on joka kerta pitkä ja työläs prosessi, kokee Kemppinen, että kielteinenkin päätös opettaa jotain.  Tiesitkö, että Saana-tunturilta voi löytää orkideoja?  ”Se on ihan oma maailmansa, kun sinne sukeltaa”, kertoo Oulun yliopistossa tutkijatohtorina työskentelevä luonnonmaantieteilijä Julia Kemppinen. Kemppinen tutkii arktista luontoa. Hän on […]

Lappi, kenttätyöt ja pienet tunturikasvit imaisivat Julia Kemppisen tutkijan uralle. Vaikka tutkimusrahoituksen hakeminen on joka kerta pitkä ja työläs prosessi, kokee Kemppinen, että kielteinenkin päätös opettaa jotain. 

Tiesitkö, että Saana-tunturilta voi löytää orkideoja? 

”Se on ihan oma maailmansa, kun sinne sukeltaa”, kertoo Oulun yliopistossa tutkijatohtorina työskentelevä luonnonmaantieteilijä Julia Kemppinen. Kemppinen tutkii arktista luontoa. Hän on kiinnostunut erityisesti paikallisilmastoista: kun tunturin toinen puoli on aurinkoon ja toinen varjoon päin, vallitsee rinteillä kaksi erilaista ilmastoa. 

”Paikallisilmasto vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka suureksi rinteillä elävät kasvit kasvavat”, Kemppinen kertoo. 

Kemppisen tutkijan ura olisi voinut viedä myös aivan toiselle puolelle maapalloa. Helsingin yliopistossa maantiedettä lukenut Kemppinen oli aluksi aikeissa erikoistua kehitysmaantieteeseen. Sivuaineena hän luki trooppista metsänhoitoa. 

”Sitten tokan vuoden aikana tuli sähköpostiin ilmoitus kenttätyömahdollisuudesta Lapissa Saana-tunturilla viideksi viikoksi. Mä mietin, että ei hitto, et toi on mielenkiintoinen ja pitäiskö mun yrittää hakea siihen,” Kemppinen muistelee.

Hän haki ja sai paikan. Tutkimusryhmässä Kemppinen alkoi kirjoittamaan kandiaan. Saman tutkimusryhmän mukana syntyi myöhemmin myös gradu ja lopulta väitöskirja.

”Se oli sellainen työ, joka imaisi: kenttätyöt, Lappi ja pienet tunturikasvit.”

Kentällä

Viimeiset pari vuotta Kemppinen on tutkinut arktista luonnonmaantiedettä Oulun yliopistossa Jan Hjortin tutkimusryhmässä. Projektiin on kuulunut myös tutkijavaihto ulkomailla ja viimeisen vuoden ajan Kemppinen on työskennellyt Tromssan yliopistossa Norjassa.

”Se on tosi tärkeä osa itsenäisen tutkimusuran käynnistämistä, että hankkii laajat omat verkostot ja näkee vähän erilaisia tutkimusympäristöjä, erilaisia instituutioita, erilaisia tutkimusryhmiä”, Kemppinen miettii.

Vuonojen keskellä Kemppinen kertoo viihtyneensä hyvin. Lisäksi Tromssa on lähellä hänen yhtä keskeisintä tutkimusaluettaan, Kilpisjärveä.

Siellä Kemppinen vietti viime heinäkuun kenttätöiden parissa. Tunturissa työskentely onkin Kemppiselle työn parhaita puolia: hän käy lukemassa pienten sääasemien keräämää ilmastodataa, kartoittaa kasvillisuutta ja kerää pieniä lehtinäytteitä. 

”Esimerkiksi Saana-tunturilla on kalkkivaikutusta, mikä tarkoittaa, että maaperä on vähän ravinteikkaampaa, niin siellä on ihan uskomattoman paljon erilaisia pieniä lajeja, joita ei esiinny paljon muualla.”

Palapelin palasia

Tänä syksynä Kemppisellä käynnistyy Suomen Akatemian rahoittama kolmevuotinen tutkimusprojekti. Siinä hän tutkii elottoman luonnon monimuotoisuuden eli geodiversiteetin vaikutusta biodiversiteettiin muuttuvassa ilmastossa. 

Biodiversiteetti on vain yksi osa luonnon monimuotoisuutta, Kemppinen huomauttaa. Hän vertaa tilannetta teatteriin: kasvit ja eläimet tarvitsevat paikan, näyttämön, jossa esiintyä.

”Yksinkertaistettuna kyse on siitä, miten esimerkiksi maan pinnanmuodot ja vesistöjen monimuotoisuus mahdollistavat sen, että meillä voi olla hyvin monimuotoinen elollinen luonto, kasvit ja eläimet.”

Kemppinen tekee perustutkimusta ja tuottaa tietoa siitä, minkälaisissa olosuhteissa arktiset kasvilajit elävät. Tietoa voidaan käyttää esimerkiksi ennusteiden laadintaan.

Tutkimustaan Kemppinen vertaa palapelin palasiin: ”Mitä enemmän me tiedetään niistä pienistä palasista sitä paremmin me pystymme ymmärtämään kokonaisuutta.”

Arktisen alueen tutkijana Kemppinen on väistämättä todistamassa ilmastonmuutoksen seurauksia: arktinen ympäristö vihertyy ja kasvillisuus leviää yhä pohjoisemmaksi.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen suhteen Kemppinen on samaan aikaan realistinen ja toiveikas.

”Muutoksia on luvassa joka tapauksessa. Mutta kyllä mä uskon, että me pystytään välttymään kaikista pahimmilta skenaarioilta. Se vaatii isoja päätöksiä.”

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Tutkijana Kemppinen haluaa tuottaa hyödyllistä ja avointa tietoa, josta on iloa pitkäksi aikaa. Tutkijan työn varjopuolet, lyhyet työsuhteet ja rahoituksen epävarmuus ovat jo tulleet tutuksi. Suomen Akatemian kohdalla rahoitus napsahti, mutta aina niin ei käy. 

”Jos katsoo tutkijan CV:tä, niin siellä on listattuna ainoastaan ne onnistumiset, mutta sieltä ei näy, että jokaista onnistumista kohden siellä on 20 epäonnistumista.”

”Jokainen kerta, kun mä feilaan, se opettaa mulle kuitenkin jotain. Jos katsoo tutkijan CV:tä, niin siellä on listattuna ainoastaan ne onnistumiset, mutta sieltä ei näy, että jokaista onnistumista kohden siellä on 20 epäonnistumista.”

Vaikka hakuprosessit ovat pitkiä ja työläitä, niistä voi myös oppia, Kemppinen ajattelee. Hän kertoo oppineensa suunnitelmallisuutta, aikatauluttamista ja itsensä johtamista.

”Se myös opettaa tosi hyvin ilmaisemaan mitä sä teet ja minkä takia se on tärkeää. Et sä joudut perustelemaan jokaisessa hakemuksessa, että ilmastonmuutos oikeasti on tärkeä asia, jonka eteen täytyy tehdä töitä, ja tällä tavalla mun pieni tutkimukseni liittyy siihen.”

Väitöskirjan teosta ja tutkijan urasta haaveilevia Kemppinen haluaa rohkaista.

”Antaa palaa, et jos on kiinnostusta johonkin aiheeseen tai menetelmän soveltamiseen, on jotain kysymyksiä, joita haluaa ratkoa, niin kyllä siihen mahdollisuuteen kannattaa tarttua, jos sellainen tulee.”

”Tieteellisen tiedon kanssa työskentely on tosi mielenkiintoista, se auttaa meitä ymmärtää paremmin monimutkaisia asioita, hahmottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan tai ymmärtämään jotain yllättäviä asioita, kytköksiä toisiinsa.”

Kuka?

Julia Kemppinen

» Kotoisin Helsingistä

» Luonnonmaantieteilijä

» Oulun yliopiston tutkijatohtori Jan Hjortin tutkimusryhmässä

?: Artikkelin kuvat Pekka Niittynen

Raakel Vähärautio

Lue lisää:

”Hyvällä opettajalla on luovuutta ja motivaatiota opettaa” – Elina Niemitalo-Haapola on vuoden 2021 Jäätävän hyvä opettaja

Vuoden 2021 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Elina Niemitalo-Haapola työskentelee logopedian yliopistonlehtorina ja tutkinto-ohjelma vastaavana. Luento-opetuksen ohella Niemitalo-Haapola ohjaa opiskelijoiden kandidaatintutkielmia ja graduja. Lisäksi hän ohjaa logopedian opintoihin kuuluvia terapiajaksoja. Valinnan Jäätävän hyvästä opettajasta teki Oulun Yliopiston ylioppilaskunnan hallitus. Palkinnon saajaksi sai ehdottaa opettajaa miltä tahansa koulutusalalta. Kaikkiaan ehdotuksia tuli 25, joista OYY:n karsinnan jälkeen jatkoon […]

TEKSTI Waltteri Niiranen

KUVAT Tuuli Heikura

Vuoden 2021 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittu Elina Niemitalo-Haapola työskentelee logopedian yliopistonlehtorina ja tutkinto-ohjelma vastaavana. Luento-opetuksen ohella Niemitalo-Haapola ohjaa opiskelijoiden kandidaatintutkielmia ja graduja. Lisäksi hän ohjaa logopedian opintoihin kuuluvia terapiajaksoja.

Valinnan Jäätävän hyvästä opettajasta teki Oulun Yliopiston ylioppilaskunnan hallitus. Palkinnon saajaksi sai ehdottaa opettajaa miltä tahansa koulutusalalta. Kaikkiaan ehdotuksia tuli 25, joista OYY:n karsinnan jälkeen jatkoon valikoitui seitsemän kandidaattia. OYY:n hallitus teki valinnan 3.3.2022 pitämässään kokouksessa ja se julkistettiin OYY:n Annos-vuosijuhlilla 9. huhtikuuta.

Niemitalo-Haapola on opiskellut ja valmistunut itsekin Oulun yliopistosta. Kiimingin lukiosta ylioppilaaksi kirjoittaneelle Oulussa opiskelu oli aikoinaan luontainen vaihtoehto. Alavalinta ei kuitenkaan ollut itsestään selvä. Logopediaan hän päätyi omien sanojensa mukaan, koska häntä kiinnostivat alan opiskelussa sopiva yhdistelmä logopedian, psykologian, lääketieteen ja fonetiikan opintoja.

Niemitalo-Haapola koki alan ihmisläheiseksi ja sopivan siksi myös kaltaiselleen vuorovaikutuksesta pitävälle ihmiselle. Alan ydin onkin hänen mukaansa juuri vuorovaikutuksessa. Niemitalo-Haapolan ura on kulkenut sittemmin myös suuntaan, jota hän ei aluksi osannut ennustaa.

Jäätävän hyvä opettaja Elina Niemitalo-Haapola

“Muistan silloin aikoinaan ne keskustelut äitini kanssa. Nuoren lukiolaisen ehdottomuudella ajattelin, että opettajaa minusta ei ainakaan tule.”, hän naurahtaa.

Niemitalo-Haapola on työskennellyt kliinisissä puheterapeutin tehtävissä erilaisissa työyksiköissä ja sivutoimisena tuntiopettajana Oulun seudun ammattiopistossa. Lopulta hän halusi kuitenkin katsoa alaansa “eri vinkkelistä” ja pitää pienen tauon. Hän päätyi hakemaan yliopisto-opettajan paikkaa.

“Nyt sitä taukoa onkin kestänyt jo 14 vuotta”.

Niemitalo-Haapola kiitteleekin työnantajaansa mahdollisuudesta suorittaa kaikkiaan 60 opintopisteen verran pedagogisia opintoja, joka hänen mukaansa on antanut toisaalta kykyä teoreettiseen pedagogiseen ajatteluun, mutta myös konkreettisia käytännön ajatuksia. 

“Kyllä sieltä on paljon siihen omaan työkalupakkiin tullut”.

Ajattelin, että opettajaa minusta ei ainakaan tule.

Niemitalo-Haapola kokee monipuolisen työnsä rikkautena. Työviikon aikana on mahdollisuus tehdä hyvin erilaisia työtehtäviä. Hän kuvaa olevansa kuin jonglööri, jolla on jatkuvasti useampi pallo ilmassa samaan aikaan. 

Liikaa rikkonaisuutta hän kuitenkin pitää työssään riskinä, jota tulee välttää: “Mitä enemmän on palloja, sitä suurempi on myös riski pallojen tipahtamiseen”, hän toteaa. Periodirakenne yliopistossa helpottaa työn järjestelyä.

Logopedia on varsin nuori ala ja Oulun yliopiston logopedian tutkimusyksikkö juhlii tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan. Sinä aikana on saatu paljon uutta tutkimustietoa. Niemitalo-Haapolan aloittaessa työuransa 2000-luvun alussa painottui vahvasti terapeutin ja asiakkaan välinen yksilöterapia. Sen jälkeen alalla on alettu puhua aikaisempaa enemmän yhteisön ohjaamisesta ja osallistamisesta sekä ennaltaehkäisyn tärkeydestä. Yhä enemmän puhutaan myös näyttöön perustuvasta päätöksenteosta ja työskentelystä sekä toimintakyvystä ja elämänlaadusta.

Opettajan työssä Elina Niemitalo-Haapola nostaa esille tavoitteellisuuden. Opettajan tulee tietää mitä on tekemässä ja miksi. Myös opetuksen linjakkuus on hänelle tärkeää. Suunnitelman, toteutuksen ja arvioinnin on oltava linjassa keskenään. Tärkeimmäksi asiaksi työssään hän kokee vuorovaikutuksen opiskelijoihin riippumatta siitä tapahtuuko se ohjaustilanteessa tai luennolla.

“Olen itse kokenut todella raskaana tämän etäopetusajan. Kun olen läppärilleni luennoinut, niin ei se ole minulle paljoa palautetta ja feedbackia antanut.”

Entä minkälainen persoona Niemitalo-Haapola on opettajana? 

“Haluaisin nähdä itseni helposti lähestyttävänä. Toisaalta haluan olla opettajana looginen. Haluan tuoda esille taustat opettamissani asioissa.”

Opetusmetodeista oleellinen on tavoitteellisuus. Kurssille ja oppimistehtäville on luennon alussa on selvitettävä oppimistavoitteet. 

“Ohjaustilanteissa ajattelen, että olen mukana tukemassa opiskelijaa. Vaikka välillä neuvotuttaa hiukan liikaa, niin tärkeää on viedä opiskelijan omaa ajatusta ja oivallusta eteenpäin.”

Opiskelijoiltaan Niemitalo-Haapola odottaa oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta.

“Vaikka olen ollut yliopistolla jo vuosia, niin minulla on vahva puheterapeutti-identiteetti. Ajattelen, että opiskelijani ovat tulevia kollegoitani. Yliopistosta valmistutaan pääasiassa vaativiin asiantuntijatehtäviin ja niissä tarvitaan aktiivista otetta.”

Pedagogiset taidot ja empatia puhuvat puolestaan

Oulun yliopiston ylioppilaskunta painotti Jäätävän hyvän opettajan valinnassa muun muassa opettajan innostavuutta, ammattitaitoa, loogisesti etenevää opetusta, moninaisia arviointimenetelmiä ja kykyä ottaa opiskelijoiden tarpeet huomioon joustavasti.

Ei siis ihme, että Niemitalo-Haapola on se keneen valinta lopulta osui. Valintaa varten kerätyssä opiskelijapalautteessa Niemitalo-Haapolaa kuvattiin innostavaksi lueonnoijaksi ja asiantuntevaksi logopediksi. Hänen kuvattiin hyödyntävän monipuolisesti moderneja opetusmenetelmiä. Erityisesti kiitosta hän sai erilaisten opiskelijoiden huomioon ottamisesta, joka koettiin korona aikana tärkeäksi ominaisuudeksi.

Opiskelijoiden mielestä hän on opiskelijalähtöinen opettaja, joka kehittää kursseja opiskelijapalautteen pohjalta. Arvostusta keräsivät oppimistehtävien monipuolisuus ja mahdollisuus päästä hyödyntämään osaamista käytännössä. Niemitalo-Haapolaa pidetään pedagogisesti korkeatasoinen opettaja, joka auttaa opiskelijaa oman tiensä löytämisessä.

Vapaa-ajalla perhearkea ja liikuntaa

Mutta opettajatkaan eivät ole vain opettajia. Miten Niemitalo-Haapola palautuu työpäivästään? Hän kertoo, että työstä palautumisessa Niemitalo-Haapolaa auttavat järjestötoiminta, normaali perheenäidin arki ja liikunta. Ulkona luonnossa liikkuminen, laskettelu talvisin ja pitkäaikainen rakas harrastus tanssillinen voimistelu auttavat jaksamaan.

Entä ketkä Elina Niemitalo-Haapolaa ovat inspiroineet eniten? Oman alansa logopedian kentältä hän nimeää väitöskirjaohjaajansa Eira Jansson-Verkasalon ja Teija Kujalan

“Väitöskirjaohjauksen lisäksi heiltä sai paljon kokemuksellista oppia opiskelijan kohtaamisesta, palautteen antamisesta, prosessin eteenpäin viemisestä ja kannustamisesta vaikeina hetkinä”, hän toteaa.

Henkilökohtaisessa elämässään Niemitalo-Haapolaa on inspiroinut eniten oma mummo, jolla on yli 90 vuoden iästä huolimatta ennakkoluuloton asenne oppimista kohtaan. “Kun mahdollisuus tuli, hän osallistui iPadin käyttökoulutukseen ja seuraa edelleen laitteella sisältöjä aktiivisesti. Hänellä on ollut 1920-luvulla syntyneenä melkoinen oppimisen taival yhteiskunnan muuttuessa.”

Mitä mieltä Elina Niemitalo-Haapola on valinnastaan Jäätävä hyväksi opettajaksi?

“Onhan tämä todella hieno ja upea palkinto ja olen otettu siitä, että opiskelijat ovat tätä halunneet minulle ehdottaa. Tämä on suuri kunnia myös koko logopedian yksikölle ja opetustyölle, jota teemme, sillä ideoimme ja toteutamme kursseja usean opettajan voimin. Mielettömän hienoa, että tällainen palaute ja tunnustus tulee. Ja iso kiitos kuuluu tietysti logopedian opiskelijoille, joiden kanssa on ilo tehdä töitä.”

Millainen sitten on hyvä opettaja? Elina Niemitalo-Haapolan mielestä resepti löytyy opetusmotivaatiosta, loogisuudesta ja luovuudesta:

“Hyvällä opettajalla on motivaatio opettaa ja loogista ajattelukykyä, jotta pystyy oivaltamaan, mikä on keskeistä. Tarvitaan myös luovuutta, jotta on kykyä käyttää erilaisia menetelmiä. Me ihmiset olemme vuorovaikutustavoiltamme erilaisia, joten ei ole yhtä oikeaa tapaa opettaa, mutta on hyvä olla tietoinen omasta tavastaan opettaa ja omasta vuorovaikutuksesta. Että on pysähtynyt välillä miettimään tätä.”

Kuka?

» Elina Niemitalo-Haapola.

» Logopedian yliopistonlehtori ja tutkinto-ohjelmavastaava Oulun yliopistossa.

» Kotoisin Kiimingistä

» Toiminut yliopisto-opettajana vuodesta 2008 lähtien.

Mikä?

» Jäätävän hyvä opettaja palkittiin Annos 62-vuosijuhlilla 9. huhtikuuta.

» Valintakriteereinä olivat innostavuus, asiantuntevuus, loogisesti etenevä opetus, osaamistavoitteiden selittäminen, opiskelijoiden tarpeiden huomioiminen ja monipuolisten arviointimenetelmien hyödyntäminen.

» Palkinto jaettiin kuudennen kerran. Aikaisemmin se on myönnetty Katja Sutelalle, Vesa-Matti Pohjaselle, Oliver Jardelle, Matti Niemelälle, ja Matti Kangaspuoskarille.

» Palkinnon saajaksi sai esittää ketä tahansa Oulun yliopiston opettajaa.

» Oulun yliopiston Ylioppilaskunnan hallitus teki valinnan kokouksessaan 3. maaliskuuta.

Waltteri Niiranen

Filosofian maisteri pääaineena yleinen historia. Asiakeskeinen radikaali. Humoristi ja humanisti, joka tykkää 90-luvun Simpsoneista ja kissoista.

Lue lisää:

Omat intohimot edellä

Liese Jokiperä perusti kuusi vuotta sitten Facebook -ryhmän, jonka suosiota hän ei osannut odottaa – siitä tuli ammatti ja suunnitelmat teknillisestä korkeakoulusta vaihtuivat kauppakorkean kursseihin ja haaveisiin sarjayrittäjyydestä. Olin ennen ihminen, jolla pitää olla tarkka suunnitelma. Tavallisena arkipäivänä, noin kuusi vuotta sitten, Liese Jokiperä pyöri netissä. Kauneudesta ja muodista kiinnostuneena Jokiperä pyöritteli mielessään ideaa aiheen […]

TEKSTI Kaisa-Reetta Seppänen

KUVAT Kaisa-Reetta Seppänen

Liese Jokiperä perusti kuusi vuotta sitten Facebook -ryhmän, jonka suosiota hän ei osannut odottaa – siitä tuli ammatti ja suunnitelmat teknillisestä korkeakoulusta vaihtuivat kauppakorkean kursseihin ja haaveisiin sarjayrittäjyydestä.


Olin ennen ihminen, jolla pitää olla tarkka suunnitelma.

Tavallisena arkipäivänä, noin kuusi vuotta sitten, Liese Jokiperä pyöri netissä. Kauneudesta ja muodista kiinnostuneena Jokiperä pyöritteli mielessään ideaa aiheen ympärille keskittyneestä Facebook -ryhmästä. Surffailun lopputulemana hän perusti Nordic Style and Beauty -ryhmän joka tulisi kasvamaan Suomen suosituimmaksi kauneusalan verkkoyhteisöksi. Alustalle alkoi virrata kauneudesta kiinnostuneita suomalaisia ja yhteisö kasvoi. Niin paljon, että se alkoi työllistää Jokiperää. “Aluksi järjestettiin arvontoja yhteisölle kiitoksena mukanaolosta. Tuolloin arpajaispalkinnot maksettiin itse. Vähitellen yritykset alkoivat kiinnostua konseptista ja saimme kaupallisia yhteistöitä.”

Jokiperä kertoo tapauskohtaisia esimerkkejä verkkoyhteisön voimasta. Nordic Style and Beauty -ryhmässä levisi sana brändistä, joka oli Suomessa uusi ja jota maahantuoja ei ollut ehtinyt markkinoida missään. Tuotteet olivat hittejä jo ennen kuin ne ehtivät kauppojen hyllyille: “Maahantuoja ihmetteli, että miten ihmeessä naiset löytävät tuotteen, kun sitä ei ole edes markkinoitu.” Jokiperä kertoo myös tapauksesta, jossa tuote nousi hitiksi yhteisössä – pian se vietiin myymälän hyllyiltä keskusvarastoa myöten. “Markkinointipäällikkö laittoi sähköpostia, että jäljet johtivat meihin.”

Kuusi vuotta sitten Facebook-ryhmät olivat vielä uusia. Tänään NSB on yli 61 tuhannen suomalaisen yhteisö, jossa keskustellaan aktiivisesti kauneudesta: “Aika syvään päähän ollaan menty. Tänä päivänä ihmiset ovat tosi tiedostavia ja kiinnostuneet kosmetiikasta raaka-aineista lähtien.”

Jokiperä on itse aina ollut kiinnostunut muodista ja kauneudesta, mutta ammattia siitä ei ollut tarkoitus tulla. “Yhdeksännen luokan jälkeen haaveilin kosmetologin opinnoista, mutta äiti patisti lukion suuntaan.” Jokiperä ajattelikin, että kauneus- ja muotiharrastus kulkee sivussa ja on tulevaisuudessa vastapainona työlle. Opiskelusta kiinnostunut nuori nainen aikoi teknilliseen korkeakouluun – hänestä piti tulla laivainsinööri. “Mun lempiaine alakoulussa oli matematiikka ja olin tosi hyvä siinä. Yläkoulussa fysiikka ja kemia alkoi kiinnostaa myös.” Jokiperä miettii, että kiinnostus luonnontieteitä kohtaan sitoo kiinnostusta kosmetiikkaan: “Kosmetiikassa minua kiinnostaa tosi paljon tiede tuotteiden takana. Mihin perustuu esimerkiksi se, että jokin tietty rasva auttaa johonkin tiettyyn ongelmaan, miten saadaan värjättyä hiuksia ja miten se (toim.huom. kosmetiikka) vaikuttaa ihmiskehoon.”

Into yrityksen kehittämiseen vei kauppakorkeaan

Kaverit naureskelevat, että eivät tiedä, missä minä olen ensi viikolla.

Kauppakorkeassakin Jokiperä maalaili polkua markkinointiin, mutta tarjontaan tutustuessa hän kiinnostui taloustieteestä. Hän innostui siitä niin, että kirjoittaa tällä hetkellä kandidaatin tutkielmaa käyttäytymistaloustieteistä. Häntä kiinnostaa, miten esimerkiksi sosiaalinen media vaikuttaa ihmisten ostopäätöksiin. 

Kauneusmaailma imaisi Jokiperän mukaansa. NSB:n suosion myötä hän opiskeli meikkaaja-maskeeraajaksi ja teki töitä freelancer-meikkaajana tapahtumissa, kuvauksissa ja muotinäytöksissä. Itsensä ja yrityksen kehittämisen into avasi Jokiperän mielessä ajatuksen kauppakorkeaan hakemisesta: “Mietin, että se voisi olla mun polku.” Oulu valikoitui hakukohteeksi kavereiden vinkkien ansiosta, he kehuivat Oulun meininkiä hyväksi.

Jokiperä kuvailee itseään heittäytyjäksi: “Kaverit naureskelevat, että eivät tiedä, missä minä olen ensi viikolla.” Hänellä on myös ollut haasteita valita omaa reittiään, sillä innostusta on riittänyt moneen suuntaan. “Olin ennen ihminen, jolla pitää olla tarkka suunnitelma. Siihenhän meitä ohjataan koulussa ja muutenkin yhteiskunnassa ja kasvatuksessa. Huomasin, että se aiheutti mulla ahdistusta ja aloin kyseenalaistamaan sitä ja elämä on rullannut paljon paremmin, kun on etsinyt suuntaviivat eikä ole liikaa jäänyt hiomaan yksityiskohtia vaan antanut niiden muodostua siinä matkan varrella.”

Jokiperän kumppani on ammatikseen treidaaja, joten arjessa taloustieteen käsitteet ovat jatkuvasti läsnä. Peilatessaan kertynyttä tietoaan sosiaalisessa mediassa käytävään talouskeskusteluun Jokiperä havainnoi, että paljon jätetään kertomatta tai asioita ei selvitetä ihmisille – syntyi instagram-tili @johdannaiset, jota Jokiperä ja hänen kumppaninsa pitävät. Tili syntyi harrastuksena ja on jäänyt vauva-arjen pyörteissä sivummalle, mutta sen olisi tarkoitus aktivoitua uudelleen: “Mulla olisi niin paljon asiaa siihen liittyen! Siitä, miten kaikki kytkeytyy isompaan kokonaisuuteen, eivätkä asiat ole niin mustavalkoisia, kuin monet sijoittamiseen liittyvät tilit antavat ymmärtää. Monilla tileillä voidaan kertoa, että on nyt on matalan koron kausi, mutta ei tarkenneta, miksi ja mitkä asiat siihen vaikuttavat tai mitä riskejä siihen liittyy.”

Sosiaalinen media hallintaan ja hyvät puolet esiin

Pian Jokiperä on kauppatieteiden kandidaatti. Se on titteli, joka on helpompi määritellä kuin someammattilainen: “On hankalaa kutsua itseään somen ammattilaiseksi, koska siitä oppii koko ajan niin paljon ja huomaa, kuinka vähän tiesi aikaisemmin.” Sosiaalinen media on vuonna 2021 jo kaiken lävistävä media, jonka läsnäoloa arjessa on vaikea pakoilla. Jokiperä tiedostaa asian hyvät ja huonot puolet ja peräänkuuluttaa sosiaalisen median hallintaa. “Ajattelen, että äitinä tehtäväni on itse perehtyä someen ja kasvattaa lapsia tulevaa varten. Some on tänä päivänä niin arkinen asia, ettei siitä voi lapsia erossa pitää. Pitää löytää keinot, jolla asettaa lapselle raamit ja säännöt, jotta voi kertoa mitä hyvää ja huonoa somessa on ja miten siellä tulee käyttäytyä.”

Tänä syksynä Jokiperä on palaamassa koulun penkille ja aloittaa maisteriopinnot Oulun kauppakorkeakoulun johtamisen pääaineessa. Alunperin suuntana oli taloustiede, mutta raskauden takia Jokiperä jätti keväällä hakematta paikkaa. Mielessä on vielä mahdollisuus taloustieteen yhdistämisestä johtamiseen.

Sarjayrittäjyyttä kaavaileva Jokiperä on innoissaan tulevasta: “Meinasin eka pitää välivuoden, mutta se saattaa olla uhka tai mahdollisuus, sillä se voi venyä tosi pitkäksi ajaksi, jos sitä lähtee pitämään. Palaan koulun penkille, yritän saada kandin kasaan ja hakea uusia rutiineja omassa yrittäjyydessä.” Tekemistä riittää esimerkiksi kauneuden verkkokaupan eteenpäin viemisessä ja uusien tuotteiden kehittämisessä. Onhan näitä.

Kuka on Liese Jokiperä, kun hän ei ole töissä? “Ihan tavallinen ihminen. Oon heittäytyjä! jos vaisto sanoo, että tähän kannattaa hypätä mukaan, niin hyppään.”

KUKA?

LIESE JOKIPERÄ

  • 28-vuotias
  • Kotoisin Helsingistä
  • Asuu Pohjanmaalla, ainakin sadonkorjuun ajan, kumppanin ja lapsen kanssa.
  • Opiskelee Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa.
  • Vapaa-ajallaan viettää normaalia perhearkea, katsoo Netflixiä ja käy crossfit-treeneissä.
  • Unelmoi tällä hetkellä sarjayrittäjyydestä.

Kaisa-Reetta Seppänen

Biologian ja viestinnän opiskelija, joka nauttii aikaisista aamuista, viileästä säästä, syväluotaavista ilmiöjutuista, tietokirjoista ja sarjamaratoneista.

Lue lisää: