Pelkkä opiskelu ei riitä – Maria Melnikova neuvoo olemaan aktiivinen yliopiston ulkopuolella

Maria Melnikova on oppinut asenteen, että pystyy tekemään melkein mitä tahansa, kun vain ryhtyy hommiin. Melnikova haaveili Oulun-opintojensa jälkeen lähtevänsä töihin Shanghaihin tai Hongkongiin, mutta toisin kävi.

Oli kiireinen kesäpäivä vuonna 2013.

Vapaaehtoistyöntekijä Maria Melnikova huolehti, että ensimmäisen Midnight Pitch Festin osallistujilla oli kaikki hyvin ja ohjelma eteni suunnitelmien mukaan.

Päälavan takahuoneessa häntä lähestyi Juha Ala-Mursula, BusinessOulun johtaja.

”Olin niin adrenaliinissa ja stressaantunut, että meinasin sanoa hänelle, etten ehdi nyt puhua. Vastailin kuitenkin, kun hän kysyi, kuka olen, mistä olen kotoisin ja mitä teen”, Melnikova muistelee.

Kun päivän hektisin osuus oli ohi, Ala-Mursula palasi juttusille.

”Hän jatkoi kysymyksiään ja uteli, missä näen itseni viiden vuoden päästä. Perinteisiä työhaastattelukysymyksiä siis. Hän sanoi, että he tarvitsevat BusinessOulussa minunkaltaistani tyyppiä.”

Takahuonekeskustelujen jälkeen Melnikova kävi virallisessa työhaastattelussa ja sai BusinessOulusta paikan kansainvälisten asioiden koordinaattorina vastuualueinaan Venäjä ja Itä-Eurooppa.

Työssään hän auttaa Oulun alueen yritysten vientiä ja koordinoi myös vastuualuemaidensa yritysten tuontia Ouluun. Melnikova organisoi kansainvälisten delegaatioiden vierailuja Oulussa ja kierrättää vieraita ympäri kaupunkia. Työhön kuuluu myös viestintää ja markkinointia sekä matkailun kehittämistä.

Pestiä ei aiemmin ollut olemassa, hän kertoo.

”Aloitin tyhjästä ja loin työnkuvani itse.”

 

Tärkeät käytännön opit

Kun Maria Melnikova aloitti kansainvälisen liiketoiminnan tutkinto-opiskelijana Oulun yliopistossa vuonna 2010, englanninkielistä järjestötoimintaa oli vain Erasmus-vaihto-opiskelijoille – ja meno oli pääasiassa kosteaa.

Melnikova opiskelukavereineen päätti perustaa NISO-järjestön, joka tarjoaa vapaa-ajan toimintaa kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille.

”Halusimme, että toiminta on hyödyllistä. Oli urheilua, kalastusretkiä, melkein mitä tahansa harrastuksia paitsi juhlimista”, Melnikova kuvailee.

Hän osallistui innokkaasti kaikenlaisiin seminaareihin ja tapahtumiin, joita yliopistolla oli.

Melnikova hyppäsi mukaan myös AIESECin vapaaehtoistoimintaan ja opiskelijoiden yrittäjyysyhteisö OuluSES:iin, joka tunnetaan nykyisin nimellä OuluES.

AIESECin varapuheenjohtajana hän vastasi monenlaisista tapahtumista, esimerkiksi Saalastinsalissa pidetyn kansainvälisen konferenssin toteuttamisesta.

”Järjestöissä opin asenteen, että osaan tehdä mitä tahansa, jos vain ryhdyn hommiin. Aina tuli ongelmia, oli kiirettä ja konflikteja. Nyt tiedän, miten vaikeissa tilanteissa kannattaa toimia”, Melnikova analysoi.

 

Eläimistä ihmisiin

Neuvostoliitossa syntynyt Maria Melnikova ehti lapsena ja nuorena asua useassa eri maassa. Suurimman osan elämästään hän on viettänyt Moskovassa.

Lukioiässä Melnikova haaveili eläinlääkärin ammatista.

”Luin kemiaa, fysiikkaa ja matematiikkaa. Vanhempani kuitenkin vastustivat eläinlääkärisuunnitelmiani. Edelleen ajattelen, että eläinlääkäreiden työ on hienoa, kun he saavat auttaa kaikenlaisia eläimiä”, sanoo Melnikova, joka omassa työssään päätyikin auttamaan ihmisiä.

Venäjällä Melnikova haki opiskelemaan maantiedettä ja taloustiedettä Moskovan valtionyliopistoon.

Kansainvälinen liiketoiminta alkoi kiinnostaa entistä enemmän.

Vuosi valmistumisensa jälkeen kesällä 2009 hän kiersi Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa opiskelijoiden kesäkurssien tuutorina.

Pohjoismainen koulutusjärjestelmä teki vaikutuksen Melnikovaan.

”Opiskelutyyli vaikutti käytännönläheisemmältä kuin Venäjällä. Siellä painotettiin teoriaa”, hän vertaa.

Melnikova haki yliopistoihin Ruotsiin ja Suomeen opiskelemaan kansainvälistä liiketoimintaa. Hyväksymiskirje saapui Tukholmasta ja Oulusta, joista jälkimmäisen Melnikova valitsi.

Suomen-opintojen aikana hän kävi Vietnamissa työjakson ja Yhdysvalloissa vaihto-opiskelemassa.

”Kun palasin Ouluun, menin mukaan OuluSES:iin ja tapasin nykyisen avomieheni.”

Oulu alkoi tuntua hyvältä paikalta asettua.

 

Ulos mukavuuskuplasta

Maria Melnikova sanoo, ettei hän ole joutunut hakemaan töitä. Omalla asenteellaan ja ahkeruudellaan hän on saanut työnantajat kiinnostumaan itsestään.

Kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille Melnikova antaa kokemuksiinsa perustuvia vinkkejä.

”Kulttuurišokkia ei pidä pelätä, vaan tulee mennä rohkeasti oman kuplan ulkopuolelle. On harmillista, että monet kansainväliset opiskelijat jumahtavat yliopistolle ja saattavat viettää aikaa vain omasta maastaan tulevien opiskelijoiden kanssa.”

Jos opintojen loppuvaiheessa tuleekin tunne, että haluaisi jäädä Suomeen, saattaa olla liian myöhäistä, Melnikova varoittaa.

”Ellei ole kokemusta paikallisesta työkulttuurista eikä tunne ihmisiä, on vaikea vakuuttaa työnantaja siitä, että olisi osaava tyyppi palkattavaksi.”

Melnikovalla on nyt Oulussa täysipäiväinen työ ja elämä tuntuu mukavalta. Hän ei ainakaan näillä näkymin suunnittele lähtöä muualle.

”Tällä hetkellä olen tyytyväinen, että työni on sekä haastavaa että henkisesti palkitsevaa. Elämänrytmi Oulussa sopii minulle.”

 

Kuka?

Maria Melnikova.

>> Työskentelee kansainvälisten asioiden koordinaattorina BusinessOulussa vastuualueinaan Venäjä ja Itä-Eurooppa.

>> Valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Oulun yliopistosta 2015 pääaineenaan kansainvälinen liiketoiminta. Pro gradu -työ käsitteli älykkäitä ja luovia kaupunkeja.

>> Aiempi tutkinto Moskovan valtionyliopistosta, jossa opiskeli maantiedettä ja taloustiedettä.

>> Yliopisto-opinnoissa Oulussa parasta oli vapaus suunnitella omat aikataulut, opintojen suunta ja se, kuinka paljon halusi opiskella.

>> Haastavinta opiskelussa olivat aluksi ryhmätyöt. ”Introverttinä ihmisenä tykkään työskennellä itsenäisesti. Tulen toimeen muiden kanssa, mutta yksin työskennellessäni saan varmistaa työnlaadun. Totuin kuitenkin ryhmätyöskentelyyn.”

>> Ensimmäinen oman alan työ oli Melnikovan perheyrityksessä, joka tekee energiantuotannon ratkaisuja.

>> Unelmoi, että saa jatkossakin työssään auttaa ihmisiä ja toisaalta myös työskennellä itsenäisesti.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Jäätävän hyvän opettajan Matti Niemelän mukaan tenttivastaus on hyvä palaute

Oppia ei opiskelijan päähän voi valmiina kaataa paraskaan opettaja, sanoo yliopistonlehtori Matti Niemelä.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Elina Korpi

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa – ja ensimmäisenä opiskelusyksynä iso osa niistä hämmästyttää ja kummastuttaa fuksia.

Onko kurssille pakko ilmoittautua? Ovatko luennot pakollisia vai saako aamulla jäädä nukkumaan? Mikä eteen, mikäli unohti mennä kurssin kahdelle ensimmäiselle luennolle?

Ja ennen kaikkea: mitä yliopistossa opiskeleminen oikein tarkoittaa?

Näissä kysymyksissä auttaa omaopettaja, opiskelijan lähiohjaaja opiskeluun, opintojen sisällöllisiin kysymyksiin ja opintojen etenemiseen liittyvissä asioissa.

Yksi oululaisfuksien kysymyksiin vastaajista on Matti Niemelä, yliopistonlehtori kestävän kemian tutkimusyksiköstä.

Niemelä on työskennellyt omaopettajana vuodesta 2010 ja viimeiset kolme vuotta kemian omaopettajatoiminnan vastuuhenkilönä.

Hän on nähnyt, mikä merkitys opintojen alussa auttamisella on. Omaopettajana hän auttaa esimerkiksi ensimmäisen syksyn lukujärjestyksen laatimisessa ja opetussuunnitelman tulkkaamisessa.

Omaopettajan tarkoituksena on tuoda palanen järjestystä ja selkeyttä hetkeen, jolloin elämässä voi olla muuten valtavasti muuta myllerrystä ja muutoksia.

”Haluamme tehdä asiat mahdollisimman selkeäksi, ettei näistä asioista tule enää lisää huolia ja murheita.”

 

Opiskelija osaa kysyä apua

Omaopettajan antama ohjaus on selvästi koettu tarpeelliseksi, sillä Matti Niemelä valittu vuoden 2017 Jäätävän hyväksi opettajaksi.

Toista kertaa myönnetyllä palkinnolla OYY haluaa nostaa hyvän ja laadukkaan opetuksen merkitystä ja tuoda esille yliopiston hyviä opettajia ja heidän käytänteitään.

Tänä vuonna etsinnässä on ollut innostava, kannustava ja helposti lähestyttävä yliopisto-opettaja, joka toimii myös omaopettajana. Lisäksi Jäätävän hyvä opettaja seuraa opiskelijoiden opintojen etenemistä, tarjoaa tukea ja neuvontaa opintojen solmukohdissa ja auttaa opiskelijaa löytämään omat vahvuutensa ja ammatillisen identiteettinsä.

Niemelä näkee omaopettajatoiminnasta olevan hyötyä erityisesti ensimmäisenä opiskeluvuonna.

Mutta tiedoksi: opintojen edetessä opiskelijoista ei tule kaikkitietäviä, vaan apua tarvitaan myös myöhemmin opiskeluiden aikana. Omaopettajatoimintaa ollaankin laajentamassa myös maisterivaiheeseen.

”Ensimmäisenä syksynä toiminta on äärettömän tärkeää, ja suurin osa opiskelijoista tarvitsee ohjausta. Sen jälkeen tarve ohjaukselle vähenee, vaikkakin yhteydenottoja tulee edelleen toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoilta. Opiskelijat osaavat kyllä kysyä apua, kun alkuvaiheessa on tultu tutuksi.”

Palkinnon perusteissa Matti Niemelää kehutaan toimimisesta vuodesta toiseen rohkeasti ja ahkerasti kemian tutkinto-ohjelman hyväksi. Perusteissa kerrotaan, että opetustyössä häntä kiinnostaa opiskelijoiden hyvinvointi ja oppiminen, mistä kertoo myös opiskelijoiden kanssa käydyt keskustelut opintojen edistymisestä.

Niemelän kerrotaan myös tekevän tärkeää yhteistyötä kemian opiskelijoiden kanssa, pitäen tiiviisti yhteyttä myös ainejärjestö Valenssin hallitukseen.

Lisäksi hän on yhdessä Johanna Kärkkäisen kanssa ollut kehittämässä verkkokurssia ja siihen liittyvää intensiivivaihtojaksoa yhteistyössä Luulajan ja Karlsruhen korkeakoulujen kanssa.

Perusteissa kerrotaan myös, että Niemelä on ollut kehittämässä haastavaksi koettua kurssia siten, että yhä useampi opiskelija on läpäissyt kursit.

Juuri kysymys vaikeasta kurssista saa Niemelän hetkeksi mietteliääksi. Kehittämistyötä on nimittäin vuosien varrella tehty monien kurssien eteen: ”Mitäköhän niistä tässä tapauksessa mahdetaan tarkoittaa?”

Pohdittuaan asiaa hetken hän kertoo keskeisen periaatteen tulevan opiskelijan omasta aktivoinnista.

Vaikeillakin kursseilla opettajan on itse luotava opiskelijoille tunne ja luottamus siihen, että kurssista päästään kunnialla läpi. Mikäli kaikki pitävät kurssia lähtökohtaisesti täysin mahdottomana, miksi edes yrittää?

Toisena tärkeänä asiana hän pitää opiskelijan motivoimista oppimaan.

”Kun opiskelijat saa aktivoitua ja tekemään aivan tosissaan töitä, on sillä iso merkitys kurssien läpäisyn kannalta.”

 

Hierarkkisuus ei innosta

Matti Niemelälle Linnanmaan kampuksen kemian käytävä on ollut tuttu työskentely-ympäristö jo parinkymmenen vuoden ajan.

Opiskelu Oulun yliopistossa oli hänelle luonnollinen valinta. Jäälistä kotoisin oleva Niemelä oli käynyt lukionsa Kastellissa, joten kaupunki oli ennestään tuttu. Oulun vetovoimaa lisäsivät myös hyvät mahdollisuudet jatkaa jalkapallon harrastamista sekä Oulussa asunut tyttöystävä.

Niemelä aloitti kemian opinnot Oulussa vuonna 1997. Valmistuttuaan maisteriksi Niemelä jatkoi opintojaan väitöskirjatyössä.

Jo tohtorikoulutettavana hän työskenteli tuntiopettajana laboratorioharjoituksissa. Koska opettaminen tuntui mukavalta ja mielenkiintoiselta, hän suoritti myös opettajan pedagogiset opinnot.

Matti Niemelä kokeekin hyötyneensä suuresti pedagogisista opinnoista. Vaikka taustalla olikin jo monta vuotta käytännön opetustyötä, opettajaopinnot toivat hänelle aivan uudenlaista varmuutta ja luottamusta opetustyöhön.

Opettajuus ei kuitenkaan alkujaan ollut Niemelälle itsestäänselvä ammattivalinta. Ei hän toisaalta tiedä, halusiko hän erityisesti millekään muulle uralle.

Sen hän kuitenkin tiesi, että luonnontieteet houkuttelevat. Sysäystä kemian alalle antoi lukiossa hyvä ja innostava opettaja.

”Hän esitti kemian loogisena kokonaisuutena. Se upposi hyvin minuun.”

Pariinkymmeneen vuoteen mahtuu monta yliopistomaailmaa koskevaa muutosta, mullistusta ja uudistusta. Niemelän opiskeluajoista muuttunut on esimerkiksi se, kuinka opiskelija etsii tietoa ja pänttää tenttiin.

Niemelän opiskeluvuosina arkeen kuului oleellisesti yliopiston kirjastossa istuminen ja Valenssin kopilta tai Paperikaupasta ostetut opintomonisteet, eli prujut.

”Nyt moni opiskelija ei enää hae kirjaa kirjastosta, sillä opetusmateriaalit löytyvät suoraan verkosta.”

Lisäksi muutosta on tapahtunut hierarkkisuudessa. Niemelän opiskeluvuosina, 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa, yliopiston henkilöstön suhteessa opiskelijoihin oli jäykkyyttä ja muodollisuutta.

”Itse en oikein tykkää hierarkkisuudesta. Pidän pehmemmästä tyylistä.”

Vaikka maailma ympärillä muuttuu, itse opiskeltavassa asiassa on edelleen hyvin paljon samaa kuin Niemelän opiskeluvuosina. Kemian peruskurssien sisältö, alan perusta, on 2010-luvulla pääasiallisesti samaa, mitä Niemelä itse peruskurssien kirjoista pänttäsi.

”Maisterivaiheen opinnoissa on toki kursseja, joissa tutkimus menee lujaa eteenpäin.”

Kemian opinnoissa vaihtelevat teoriaa käsittelevät massaluennot, laskuharjoitukset ja laboratorioharjoitukset.

Kemian opettamista Niemelä kuvaa olemassa olevan tiedon päälle rakentamiseksi: alkuun lähdetään aivan perusteista, jonka päälle rakennetaan uutta tietoa ja omaa erikoisosaamista.

Tämä näkyy opiskelun arjessa. Luennoilla saadaan teoria-osaaminen, joka konkretisoituu laskuharjoituksissa ja laboratoriotyössä. Ryhmien koot vaihtelevat suuresti: massaluennolla voi olla 50-150 opiskelijaa, kun taas laboratorioharjoituksissa pienin ohjattava ryhmä voi olla nelihenkinen.

Siksi mahdollisuus opiskelijan kohtaamiseen vaihtelee rajusti.

”Massaluennoilla yhden opiskelijan huomioiminen on todella haastavaa. Mutta laskuharjoituksissa saa suoran palautteen siitä, mitä opiskelija osaa, ja mitä ei. Sitä kautta näen sen, mitä olen luennolla osannut opettaa – tai sitten en.”

 

Hyvä opettaja huomioi kokonaisuuden

Matti Niemelä saa siis kemian opiskelijoilta kiitoksia aidosta kiinnostuksestaan opiskelijoiden hyvinvointia ja oppimista kohtaan.

Mutta millainen on Niemelän mielestä hyvä opettaja?

Kysymys on kinkkinen, sillä Niemelän mukaan vain yhtä hyvää opettamisen tapaa ei voi sanoa – hyviä opettajia kun on monenlaisia.

Hetken harkittuaan hän mainitsee kokonaisuuden huomioimisen.

”Opetuksen tavoitteet, sisältö, oppimisen arviointi, opetusmenetelmä– nämä kaikki kulkevat kokonaisuutena. Niiden pohjalle rakentuu opetustyö. Jos saat nämä kaikki kuntoon, menee jo kohtuullisen hyvin.”

Toisaalta hyvään opettajaan pätee Niemelän sama perusperiaate kuin hyvään opiskelijaankin. ”Pitää olla motivoitunut, muuten ei tahdo tulosta tulla.”

Niemelä korostaakin opetustyössä myös opiskelijan omaa roolia. Jos haluaa oppia, on sen eteen tehtävä lujasti töitä.

Mikäli opiskelija jättää laskarit säännöllisesti väliin, puuhailee labrassa omiaan eikä viitsi viettää aikaansa luennoilla, ei hän myöskään opi. Silloin ei opintopisteitäkään tipu eikä lirise.

Oppia ei opiskelijan päähän voi valmiina kaataa paraskaan opettaja, hän sanoo.

 

Opiskelija, anna palautetta

Jotta yliopisto-opetus olisi yhä parempaa, myös opiskelijat voisivat tehdä siihen osansa.

Matti Niemelä kaipaisikin opiskelijoilta paljon enemmän palautetta.

Ennen kurssipalautetta kerättiin usein tenteissä jaetuilla A4-monisteilla. Into ja palo palautteen antamiseen vaihteli, ja syystäkin – kun oli jo antanut kaikkensa tentissä, ei omia tuntemuksia jaksanut eritellä kovin syvällisesti palautelomakkeeseen. Siksi moni saattoi kuitata viikkojen työn raapustamalla paperiin kurssin olleen ”ihan kiva”, ”aika huono” tai yksinkertaisesti ”OK”.

Nyt palautetta voi antaa näppärästi Oulun yliopiston sähköisen palautejärjestelmän kautta.

Palaute-työkalu etsii automaattisesti opiskelijan kursseista ne, joille palautteenanto on auki, ja muistuttaa palautteen antamisesta niin opintojakson alussa kuin ennen palautteen sulkeutumistakin.

Silti aivan liian harva vaivautuu kertomaan mielipiteensä kurssin onnistumisesta.

”Meillä on nyt hyvä palautejärjestelmä, jota käytetään huonosti”, Niemelä summaa.

Hän ei kammoa totaalista lyttäystäkään. Toki palautetta tulee opiskelijoilta välillä ”laidasta laitaan”, mutta se kuuluu vain asiaan.

”Palautetta saadessa sitä osaa suodattaa, ja yleensä tietää, mistä se johtuu. Toki yhdenlaista palautetta on opiskelijan tenttipaperikin. Mikäli opiskelija ei ole osannut tentissä mitään, on hyvä pohtia sitä, onko omassa opetuksessa vikaa?”

Nyt hän on saanut hyvin konkreettista opiskelijapalautetta. Jäätävän hyvän palkinnon saaminen tuntuu Niemelästä mahtavalta.

”Iso yllätys, mutta parempaa kunniaa ei voisi olla. Ei se voi yliopisto-opettajalta tuntua kuin hyvältä”, hän toteaa, ja jatkaa:

”Tämä motivoi työhön aika kivasti. Jonkin verran on tässä tehty töitä, ja nyt se alkaa näkyäkin.”

 

Kuka?

>> Matti Niemelä

>> Yliopistonlehtori kestävän kemian tutkimusyksikössä

>> Opettanut Oulun yliopistossa vuodesta 2002 tuntiopettajana, assistenttina, tohtorikoulutettavana, tutkijatohtorina ja yliopistonlehtorina.

>> Opettanut muun muassa yleistä ja epäorgaanista kemiaa, epäorgaanisen kemian laboratorioharjoituksia ja syventävillä kursseilla laskuharjoituksia ja workshoppeja.

>> Valmistunut filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta 2001 pääaineenaan epäorgaaninen kemia. Väitteli tohtoriksi vuonna 2006.

 

Mikä?

>> Jäätävän hyvä opettaja

>> Myönnettiin 24.2.2018 toista kertaa. Vuoden 2016 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittiin Matti Kangaspuoskari.

>> Jäätävän hyvän opettajan haku avattiin 20.9.2017.

>> Jäätävän hyväksi opettajaksi on voinut ehdottaa millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.

>> Jäätävän hyvä opettaja on motivoitunut kehittämään omaa työtään ja hänellä on hyvät pedagogiset taidot. Tänä vuonna etsinnässä on opettaja, joka toimii myös omaopettajana.

>> Haku oli auki 31.12.2017 saakka. Esityksiä tuli määräaikaan mennessä 19 kappaletta. OYY:n hallitus valitsi Niemelän 1.2.2018 pidetyssä kokouksessa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

”Enemmän kevyttä höpöilyä” – OYY:n uusi hallitus haluaa ylioppilaskunnasta opiskelijalle läheisen

OYY:n hallituksen vastuulla on tänä vuonna kampuskehittämistä, opiskelijoiden hyvinvointia, Osako-yhteistyötä, viestintää, tapahtumien järjestämistä ja järjestöjen kouluttamista koskevia toimintasuunnitelmaprojekteja. Vaikka vastuut ja kiinnostuksenkohteet vaihtelevat, yksi tavoite yhdistää kaikkia hallituslaisia.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan viime keväänä toteuttamassa jäsenkyselyssä yksi adjektiivi toistui yli muiden. Ylioppilaskuntaa pidettiin jäsenistön keskuudessa erityisesti etäisenä.

Uudet luottamushenkilöt eivät näkemystä kiellä, päinvastoin – OYY:n uusi hallitus on yhtä mieltä siitä, mikä on tulevan vuoden keskeisin tehtävä: ylioppilaskunta on tänä vuonna tuotava lähemmäksi opiskelijaa.

Mutta mikä neuvoksi? Millä tavalla ylioppilaskunnasta tulisi vuodessa jäsenistölleen läheisempi?

Lue hallituslaisten visioista tulevalle vuodelle Oulun ylioppilaslehden jutusta.

 

Oulun ylioppilaslehti selvitti torstaina 18.1. järjestäytyneen hallituksen tuntemukset tulevasta vuodesta. Kaikki hallituksen jäsenet ja hallituksen puheenjohtaja vastasivat samoihin kysymyksiin:

1. Millainen on historiasi opiskelijavaikuttajana?
2. Mitä asioita tulit tekemään Oulun yliopiston ylioppilaskuntaan?
3. OYY:n jäsenkyselyssä keväällä 2017 keskeisin ylioppilaskuntaa kuvaava adjektiivi oli ”etäinen”. Miten muuttaisit tätä mielikuvaa?
4. Millainen on oma kokemuksesi ylioppilaskunnasta ennen hallitusvuotta?
5. Hallitusvuosi on tunnetusti hektinen. Millä keinoilla selviät tulevasta vuodesta? Aiotko opiskella?
6. Millainen OYY on hallituskautesi jälkeen vuonna 2019?

 

Hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen, 31, HuKa, opiskelee englantilaista filologiaa kuudetta vuotta

”Opiskelijavaikuttajana olen tehnyt oikeastaan kaikkea mahdollista: olen toiminut omassa ainejärjestössä Verbassa, kattokillassa (Humanistinen Kilta) sekä hallopedinä omassa oppiaineessa. En enää keksi, mitä muuta voisi tehdä! Mutta lempitittelini on Ylen haastattelussa käytetty Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan muuttotyöryhmän opiskelijavarajäsen.

Tänä vuonna puheenjohtajana ajattelin pyörittää kaikkea. Kun viime vuodelta jo tiedän, miten organisaatio toimii, voin keskittyä toiminnan kehittämiseen ja edunvalvontaan.

Vaikka vihaankin sanaa jalkautuminen, se on paras keino vähentää ylioppilaskunnan etäisyyttä. Esimerkiksi viestinnässä meillä tulisi olla enemmän kevyttä höpöilyä tiukan asian seassa. Koska jäseniä on 11 000, jokaista ei voi vuoden aikana kohdata, mutta jokainen kohtaaminen on tärkeä. Viime vuonna opiskelijoita kohdatessa oppi tuntemaan ihmisiä, jonka jälkeen palautteena sai, että OYY onkin ihan jees. Jos 10 ihmistä lähtee mukaan, siitä voi seurata lumipalloefekti!

Ennen hallitusvuottani ensimmäinen kohtaaminen ylioppilaskuntaan oli vuonna 2014 edustajiston kokouksessa, jossa toimin tulkkina. Silloin minulle jäi mielikuvaksi, että onpa siisti organisaatio, ja onpa tämä mielenkiintoinen asia, olisi kiva päästä tuonne joskus itsekin.

Tänä vuonna aion viimeistellä yhden seminaarityön ja aloitella gradua. Aion kuitenkin viettää myös vapaa-aikaa, harrastan taekwon-doa, käyn lenkillä ja luen kirjoja.

Minun puheenjohtajavuoteni jälkeen OYY on toivottavasti pystyssä, ja on eteenpäin katsova, entistä paremmin rullaava organisaatio, jonka kaikki opiskelijat tuntevat omakseen.”

 

Hallituksen varapuheenjohtaja Jenna Suorsa, 25, TeTa, opiskelee kauppatieteitä kolmatta vuotta
Vastuuprojektina Värikäs tapahtuma- ja koulutuspaletti, mukana projekteissa Viestinnän viemää ja Ylioppilaskunnan värikäs tapahtuma- ja koulutuspaletti, seurantavastuuna koulutuspolitiikka

”Ennen hallitusvuottani olen ollut mukana OuluES:n (Oulu Entrepreneurship Society) hallituksessa. Sen toimintaan lähdin mukaan heti fuksivuotena, viime vuonna toimin järjestön puheenjohtajana. En ole ollut mukana kiltatoiminnassa, ehkä olen kokenut poikkitieteellisen toiminnan enemmän omanani.

Tänä vuonna minulle ykkösasiana on tapahtumatuottaminen ja sen kehittäminen. Sen lisäksi olen kiinnostunut yritysyhteistyöstä.

Etäisyyttä vähentäisi se, että OYY olisi esimerkiksi tapahtumissaan helposti lähestyttävä: opiskelijoita olemme itsekin. Mielikuvaan etäisyydestä voi vaikuttaa omalla toiminnallaan, mutta on muistettava, että ihmeitä ei voi vuodessa tehdä. OYY:lla on pitkä historia, ja automaatiojäsenyys herättää monenlaisia mielipiteitä.

Hyppäsin toimintaan itse hieman eri reittiä kuin moni muu. Ensimmäinen kosketus ylioppilaskuntaan syntyi ollessani Vulcanalia-harjoittelijana viime toukokuussa. Ennen sitä tiesin tosi vähän siitä, mitä OYY tekee. Lopulta oli vauhdikas kesä ja syksy, jonka jälkeen oli helppo lähteä hallitukseen.

Hallitusvuotenani ajattelin myös opiskella. Siinä auttaa aikataulutus ja oman työn organisointi. Tiedän harjoittelijakokemukseni perusteella, että kesä ja syksy ovat kiireisiä. Siihen kuitenkin osaa varautua, kun tietää, mihin on hyppäämässä!

Toivon, että vuoteni jälkeen OYY:llä on selkeä tapahtumavuosikalenteri, jonka perusteella tiedettäisiin, mitä tapahtumia OYY:n pitäisi järjestää. Toivon, että yritysyhteistyöhön olisi samaten selkeät sävelet, ja yritykset tietäisivät, miten he voivat olla OYY.n toiminnassa mukana.”

 

Vilma-Riikka Tiittanen, 24, HuKa, opiskelee kansainvälisessä luokanopettajakoulutuksessa (Intercultural Teacher Education) viidettä vuotta
Vastuuprojektina Opiskelijan hyvä elämä, mukana projektissa Yhteistyössä yhteiskunnassa, seurantavastuuna sosiaalipolitiikka

”Aloitin fuksivuonna luokanopettajaopiskelijoiden ainejärjestössä Olo ry:ssä, toimin sopona ja kopona. Olen toiminut hallopedina monissa eri toimielimissä, esimerkiksi kasvatustieteiden tiedekunnan tiedekuntahallituksessa ja yliopistokollegiossa. Lisäksi olin edustajiston jäsen edellisellä kaudella

Vastuulleni on tulossa opiskelijan hyvinvointia käsittelevä projekti. Lisäksi minua kiinnostaa yliopiston lanseeraama ajatus vihreästä kampuksesta, joka ei ainakaan vielä näy mitenkään opiskelijoille. Haluaisin selvittää, voisivatko opiskelijat jollain lailla osallistua tähän. Olen kiinnostunut myös edunvalvonnasta ja sidosryhmäyhteistyöstä, toiminkin tänä vuonna edunvalvontajaoston puheenjohtajana ja useissa YTHS:n toimielimissä.

Etäisyyttä vähennetään avoimuudella: meidän tulee painottaa, mitä kaikkea OYY tekee, ei vain tapahtumia, vaan opiskelijoiden edunvalvontaa. Tietoa voisi jakaa eri kanavien kautta, somessa, muitakin keinoja käyttäen.

Olin edustajiston jäsen viime kaudella, mutta jo fuksivuodesta alkaen minulla on ollut ylioppilaskunnasta kokemusta erilaisten koulutuksien ja halloped-yhteistyön kautta. Näistä minulle on jäänyt hyvä kokemus.

Suoritettavia opintoja ei enää ole, mutta vuoden aikana voin tehdä avoimessa yliopistossa ylimääräistä. Vuoden aikana aion myös pitää huolta terveydestä, liikkua, harrastaa. Tärkeää on erottaa työ ja vapaa-aika erilleen.

Vuoden jälkeen toivon OYY:n olevan avoimempi ja houkuttelevampi. Tämä näyttäisi olevan meitä kaikkia yhdistävä teema, käytännön tosuprojektien lisäksi.”

 

 Oulun ylioppilaslehti 2018.

Tuomas Soini, 25, HuKa, opiskelee viidettä vuotta kasvatustieteitä
Vastuuprojektina Yhteistyössä yhteiskunnassa, mukana projektissa Näin koulutat järjestösi, seurantavastuuna koulutuspolitiikka

”Ennen tätä vuotta olen toiminut ainejärjestössäni Motivassa tapahtumavastaavana ja puheenjohtajana. Viime syksynä hain ja pääsin edustajistoon. Parissa tiedekunnan toimikunnassa olen istunut opiskelijajäsenenä, ja nyt istun täällä.

Oamkin muutto on isoin asia mitä tänä ja ensi vuonna tulee tapahtumaan. Minun toiveenani on, että muutto on mahdollisimman jouheva. Haluan myös vaikuttaa siihen, kuinka me näyttäydytään isolla porukalla kaupunkiin ja sidosryhmiin: porukassa on voimaa.

Sehän on totta, että OYY näyttäytyy riviopiskelijalle erittäin etäisenä. Haluan muuttaa asiaa, niin kuin kaikki muutkin haluavat! Ennen kuin hain hallitukseen, minulle sanottiin: Tuomas, mene sinne ja tee OYY:stä sellainen, että se näkyy ja kuuluu. Nyt olen täällä perehtymässä asiaan ja tekemässä sitä. Toki aiemmat hallitukset ovat halunneet muuttaa asiaa – esimerkiksi OYY:n kummit on hyvä veto, ja haluaisin olla mukana kehittämässä toimintaa vielä niin, että kummit olisivat lähempänä ainejärjestöä.

Viime syksynä ehdin osallistua muutamaan edustajiston kokoukseen, näin, mitä toiminta on. Kokouksessa katselin haikeillen hallituksen nurkkaan, ja ajattelin, että tuolla olisi mukava olla!

Kurssit ja gradu menevät vuoden ajaksi jäihin, hallitustyön ohella minulla on toinen työ rinnalla. En pysty opintoja edistämään vuoden aikana, mutta olen nuori ja minulla on vielä aikaa.

Haluan, että ylioppilaskunta ja toimisto ovat opiskelijalle vastaanottavaisia, lämpimiä: jokainen opiskelija kokee, että voi astua sisään ja kokea, että täällä on kiva olla, ja täällä etujani valvotaan. Tavoite on, että opiskelija haluaa ja uskaltaa tulla toimiston ovesta sisään, ja näkee kuinka paljon täällä tehdään opiskelijoiden eteen.”

 

oulun ylioppilaslehti 2018.

Toni Sandvik, 25, Tieteelliset, opiskelee kuudetta vuotta biokemiaa
Vastuuprojektina Näin koulutat järjestösi, mukana projektissa Kampuskehittäminen 2.0, vastuuna PJ-klubit, seurantavastuuna järjestöt

”Voi pojat, onhan sitä tullut tehtyä. Aloitin fuksina ainejärjestössäni Histonissa, siellä olen ollut varapuheenjohtajana, puheenjohtajana, rahastonhoitajana ja kiltalehden päätoimittajana, kattokillassa (Oulun Luonnontieteilijät) pari vuotta sihteerinä ja puheenjohtajana, hallopedinä tiedekuntahallituksessa ja tiedekunnan johtoryhmässä, ja edustajistossa olen ollut mukana viime kauden.

Tässä vuodessa minua kiinnostaa opiskelijoiden edun ajaminen.

Etäisyyden vähentämisessä hallituslaisella tärkein rooli on näyttää mallia siitä, kuinka jalkaudutaan ja ollaan jäsenistön keskuudessa tavoitettavissa ja näkyvillä. Jos on luonteeltaan sosiaalinen, menee vain rohkeasti juttelemaan ihmiselle, ei vain jumitu toimistolle. Tärkeää on myös epävirallisella tasolla vaikuttaminen ja läsnäoleminen.

Aiempi kokemus ylioppilaskunnasta tulee edustajistosta, jonka toiminnassa olen ollut Tieteellisten ryhmänjohtajana välillä hyvinkin aktiivisesti mukana. Siellä heräsi myös kiinnostus vaikuttaa hallituksessa. Edustajistossa tehdään laajoja linjauksia, mutta nyt tuli hinku lähteä tekemään linjavetoa omin käsin.

Vuoden aikana teen gradun valmiiksi! Lupaan sen itselleni, että se valmistuu. En käy kursseja, sillä niitä ei ole enää jäljellä.

Toivon, että hallitusvuoteni jälkeen riviopiskelijalla on tieto siitä, mitä OYY tekee, ja se koetaan matalan kynnyksen vaikuttamisen paikaksi. Toivon, ettei ylioppilaskuntaa enää koeta ollenkaan etäiseksi.”

 

 Oulun ylioppilaslehti 2018.

Katri Kiurujoki, 25, HuKa, opiskelee suomen kieltä kuudetta vuotta
Vastuuprojektina Viestinnän viemää, mukana projekteissa Kampuskehittäminen 2.0 ja Näin koulutat järjestösi, seurantavastuuna viestintä

”Olen ollut fuksivuodesta alkaen omassa ainejärjestössäni Sumassa aktiivina, aloitin liikuntavastaavana, sitten toimin tapahtumavastaavana, varapuheenjohtajana ja lopulta puheenjohtajana. Kattokillassa Humanistisessa Killassa olen vaikuttanut taloussihteerinä ja puheenjohtajana, hallopedina tiedekuntahallituksessa varajäsenenä ja nyt varsinaisena jäsenenä. Edelliskaudella olin myös edustajiston varajäsen.

Tietenkin tänä vuonna tärkeää on opiskelijan edunvalvonta. Itseäni kiinnostaa myös organisaation toiminta ja sen viestintä. Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että OYY on lähempänä opiskelijoita.

Myös etäisyyteen voi vaikuttaa viestinnällä. OYY:n on näyttävä opiskelijoille, sekä yksittäisinä henkilöinä, että koko hallitus ryhmänä. Tavoitteena olisi, että riviopiskelijat tietävät, mitä me tehdään, ja mitä täällä on konkreettisesti saatu aikaan.

Aiempi kokemus ylioppilaskunnasta tulee edustajistosta. Lisäksi tunnen ihmisiä, jotka ovat olleet ylioppilaskunnan toiminnassa mukana, olen kuullut hyviä asioita.

Selviän vuodesta aikatauluttamisella ja asettamalla selkeän työajan. Kun on vapaa-ajalla, on vapaalla, eikä mieti muita asioita. Gradua ajattelin tehdä mahdollisesti ehkä, joitain kursseja on jäljellä, kirjatenttejä voisi tehdä.

Toki toivoisin, että OYY olisi taas vähän avoimempi tämän vuoden jälkeen: viestintää olisi selkeytetty, nettisivut uudistettu.”

 

David Delahunty, HuKa, valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi, nyt opiskelee kansainvälisessä luokanopettajakoulutuksessa (Intercultural Teacher Education)
Vastuuprojektina Kampuskehittäminen 2.0, mukana projekteissa Yhteistyössä yhteiskunnassa ja Ylioppilaskunnan värikäs tapahtuma- ja koulutuspaletti, seurantavastuuna kansainväliset asiat

”En ole aiemmin ollut mukana opiskelijatoiminnassa. Ajattelin, että nyt on minun viimeinen tilaisuuteni, on aika tehdä asialle jotain! Olen ollut opiskelija koko elämäni, nyt toivon, että tämä on viimeinen kerta kun opiskelen. Olen tosin tainnut sanoa näin ennenkin…

Olen kiinnostunut oikeastaan kaikesta, on paljon asioita, joihin haluaisin vaikuttaa. Olen ensimmäinen kansainvälinen tutkinto-opiskelija hallituksessa, niin varmaan kv-asiat ovat listallani.

Monelle OYY:n toimisto on vain paikka, josta hakea opiskelijakortti, ja johon ei sen jälkeen enää palata. Siihen haluaisin vaikuttaa. Yksi keino on tieto, tieto on valtaa: ihmisten olisi oltava paljon tietoisempia toiminnastamme.

Olin itse aiemmin yksi niistä ihmisistä, jotka eivät tienneet OYY:stä juuri mitään. Yksi syy hallitukseen tulostani oli se, että haluan tehdä asioita aiempaa paremmin.

Lasten syntymän jälkeen minulla ei ole ollut sosiaalista elämää, joten se jatkuu varmaan tänäkin vuonna. (nauraa) No, suunnitelmissani olisi opiskella joitain pakollisia kursseja, riippuen siitä, miten paljon aikaani vaaditaan hallituksessa.

Haluan, että OYY olisi vuoteni jälkeen enemmän yhteydessä opiskelijaan. Se ei ole vain minun työni, vaan kaikkien meidän vastuulla.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Aina voi pikkuisen parantaa – Olli Tuovinen hakeutui alalle, jossa voi käyttää tekniikkaa yhteiskunnan hyväksi

Viisi vuotta sitten Olli Tuovinen hakeutui ympäristötekniikan opintoihin, haluna pelastaa maailma. Nyt hän työskentelee kaapelitehtaalla tuotantojohtajana, hoitaa tehtäviä henkilöstöjohtamisesta nappihommiin ja tekee samalla oman osansa paremman maailman puolesta.

Kun Olli Tuovinen pääsi lapsuudessaan yli siitä harmittavasta tosiseikasta, ettei hänestä isona luultavasti tulisikaan hämähäkkimiestä, edessä oli uuden ammatin pähkäily.

Valinnan tekemistä helpotti onneksi kiinnostus teollisuuteen ja tekniikkaan.

“Aika äkkiä sanoin, että haluan mennä teollisuuteen jollain tasolla. Ihan kaapeliteollisuutta en ehkä osannut pikkuskidinä sanoa, mutta kiinnostus teollisuuteen oli selvä”, Tuovinen muistelee nyt työhuoneessaan Ruskossa Nestor Cablesin tehtaalla.

Tänä syksynä kymmenen vuotta täyttänyt Nestor Cables syntyi yrityksen oman kuvailun mukaan ylläpitämään osaansa korkealaatuisesta suomalaisesta kaapeliperinteestä. Kaapelitehtaan juuret juontavat jo Nokia Cablesin ajoille.

Tähän työympäristöön Tuovisen työura on kietoutunut vahvasti: hän on tehnyt samassa yrityksessä harjoittelunsa, kaikki kesätyönsä ja lisäksi diplomityönsä.

“Aikoinaan kesätyöhaastattelussa kysyttiin ainoana kysymyksenä, pysyykö minulla vasara kädessä. Vastasin kyllä. Jos olisin vastannut ei, olisi voinut olla toinen asia.”

Myöntävä vastaus on selvästi kannattanut: työuransa hän aloitti tehtaalla pakkaajana ja nyt hän toimii yrityksessä tuotantojohtajana.

 

Fysiikka kaipasi enemmän käytäntöä

Vaikka teollisuus kiinnosti jo nuorena, ei Tuovisen matka tähän pisteeseen ollut mitenkään suora.

Täyttäessään Oulun yliopiston hakupapereita vuonna 2010 Tuovinen ei hakenut opiskelemaan tekniikkaa, vaan aloitti samana syksynä opintonsa fysiikan puolella. Toki myös luonnontieteet olivat kiinnostaneet häntä lapsesta asti, mutta Tuovinen näkee ratkaisulle toisenkin syyn: hän ei ollut varma, olisiko hänellä tarpeeksi osaamista opinnoissa pärjäämiseen.

“Tuolloin ajattelin, että tekniikan opiskelijalla pitäisi olla samantien tekniikka hallussa. Uskallus hakea puuttui”, hän muistelee nyt.

Fysiikka tuntui sinänsä kyllä kiinnostavalta, mutta opiskeltava asia alkoi toisena opiskelusyksynä atomifysiikan ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen aikana muuttua niin abstraktiksi ja teoreettiseksi, että Tuovinen alkoi kaivata ylhäisistä sfääreistä konkretian äärelle.

“Ajattelin, että onhan tämä ihan kivaa, mutta pitäisi tällä koulutuksella tehdäkin jotain oikeasti”, hän summaa.

Siihen toiveeseen vastaava ala löytyi samasta yliopistosta ympäristötekniikan puolelta. Tätä valintaa hän selittää halulla pelastaa maailma ympäristötekniikan avulla.

“Moni hakee opiskelemaan alaa siitä syystä, että pääsisi pelastamaan jääkarhut ja pandakarhut. Mutta pieni askel kerrallaan sitä pitää tehdä”, Tuovinen naurahtaa.

Aloittaessaan yliopisto-opiskelunsa Tuovisella oli tavoitteena hoitaa tutkinto rivakasti alta pois, puuttumatta millään lailla opiskelijajärjestöjen toimintaan.

Toisin kuitenkin kävi: opintojensa aikana Tuovinen päätyi niin Ympäristörakentajakillan hallitukseen kuin edaattoriksi OYY:n edustajistoon.

Nyt hän suosittelee samaa myös muille opiskelijoille, sillä killasta ja edustajistosta voi kertyä yllättävää hyötyä.

“Ennen näitä kokemuksia en tosiaankaan ollut se puheliain kaveri, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä ja julkisesti perustella mielipiteensä. Moni voi myös pelätä, että järjestötoiminnan seurauksena opinnot venyvät – ei se niin aina ole, itse valmistuin viidessä vuodessa, vaikka istuin killan hallituksessa ja vaihdoin kesken kaiken vielä alaakin!”

 

Tehokkuus on kaiken a ja o

Vaikka Olli Tuovisen tutkintopapereissa lukeekin ympäristötekniikka, tosiasiallisesti kiinnostus vei häntä voimakkaasti kohti tuotantotaloutta ja tuotannon johtamista.

“Halusin yhdistää tekniikan, ihmisen ja yhteiskunnan: mitä voin tekniikan kanssa tehdä yhteiskunnan hyväksi”, hän summaa.

Erityisen kiinnostunut hän on lean-ajattelusta, johtamisfilosofiasta, joka tähtää mahdollisimman suureen tehokkuuteen turhia toimintoja poistamalla.

Tuovisen mukaan tehokkuudesta on hyötyä niin ihmisten kanssa työskennellessä kuin tuotannossakin. Taas palataan mutkan kautta periaatteeseen maailman pelastamisesta: raaka-aineen tehokkaasta hyödyntämisestä ja tehokkaasta vedenkäytöstä kiittää myös luonto.

Uransa aikana Olli Tuovinen on käynyt läpi suurimman osan kaapelitehtaan työtehtävistä. Siksi tuotantojohtajan tavallisista työtehtävistä kysyttäessä Tuovisen vastaus kuulukin: lähes kaikkea.

Keskeisin vastuu koskee sitä, että tehtaan arki, flow, sujuu mahdollisimman sujuvasti: tilaukset lähtevät ajallaan, lopputuotteet ovat laadukkaita, ja koko prosessi alusta loppuun sujuu mahdollisimman tehokkaasti. Tarvittaessa hän istuu myös trukkiin tai jeesaa pakkaamon puolella.

“Isoissa yrityksissä tuotantojohtaja voi olla ulkona tehtaan arjesta, mutta koska olemme pk-yritys, kyllä minulla on työhanskat kädessä kun tuolla tehtaalla kuljen. Työtehtävät ovat minulle tuttuja, ja toki myös ihmiset.”

Tuotantojohtajan roolissa hän hoitaa myös henkilöstöasioita, laatii vuorolistoja, selvittelee pekkasia.

Kesken haastattelun toimiston ovelle koputetaan, ja Tuovista informoidaan, että pesulasta palanneista työhousuista puuttuu nappi. Senkin hän lupaa hoitavansa, sen kun jättää housut pöydälle. Johtajan toimenkuvaa siis tämäkin.

 

Kuinka ihminen kohdataan?

Tuovinen kertoo saaneensa yliopiston tuotantotalouden opinnoissa hyvät työkalut asiajohtamiseen: kursseilla käytiin läpi kattavasti niin tuotantojohtamista kuin laatujohtamistakin.

Sen sijaan esimiestyössä tehtävään henkilöstöjohtamiseen hän ei koe saaneensa juuri kursseilta apua. Kuinka keskustella myös haastavat asiat läpi, kuinka kohdata ihminen?

Itse hän kertoo johtajana suosivansa keskustelevaa, ruotsalaisittain diskuteeraavaa tyyliä, ei autoritääristä ja käskevää management by perkele -tyyliä.

Sekin kietoutuu Tuovisen ihanteeseen tehokkuudesta.

“Minulle kokonaistehokkuus ei ole sitä, kuinka nopeasti kaveri tekee työnsä, vaan se, että kokonaisprosessi on kunnossa: työntekijä voi hyvin ja hän on motivoitunut työhönsä.”

Tuovisen työhön kuuluu myös uusien työntekijöiden rekrytointi. Ja opiskelijat, nyt korvat höröllä: tärkeiksi ominaisuuksiksi hän mainitsee ahkeruuden, rohkeuden, rehellisyyden, hyvän asenteen ja mielenkiinnon tehtävään asiaan.

Hän kertoo palkkaavansa paljon mieluummin innokkaan ja työhaluisen aloittelijan, joka kertoo haluavansa oppia uutta, kuin työtä laiskemmin tekevän, mutta omasta mielestään jo kaiken erityisen erinomaisesti osaavan työntekijän.

“Ole aina avoin kaikelle uudelle, ole valmis vastaanottamaan tietoa”, Tuovinen ohjeistaa.

Hetken mietittyään hän lisää listaan myös “sopivan nöyryyden”, joka hänen mukaansa toisinaan puuttuu tekniikan alan opiskelijoilta.

“Ajatellaan, että ollaan maailman omistajia ja pitää päästä heti hyviin, hienoihin kesätöihin. Toki sopiva tavoitteellisuus ja kunnianhimo on ok. Itsellänikin on aina ollut tavoitteita, vastuullisuus ja esimiestyö ovat kiinnostaneet ja johtotason tehtävät ovat olleet haaveena. Ja jos olet tullut tänne vuorotöihin, pistät hanskat käteen, voi johtaa jossain vaiheessa siihen, että olet johtajana.”

Ja toinen, erittäin konkreettinen vinkki: kun soitat työnantajalle työpaikan toivossa, älä anna äänessäsi kuulua tai hakemuksessa näkyä, että olet lähettänyt saman paperin tai soittanut saman puhelun jo kymmeneen kertaan aiemmin. Rekrytoija arvostaa panostusta ja innostusta juuri tähän työpaikkaan.

Innostus omaan työhön välittyy myös Olli Tuovisesta. Mutta mistä into oikein kumpuaa?

Tuovinen muistuttaa, että niin tutkinnon kuin työpaikan hankinnassa itse matka on määränpäätä tärkeämpi. Esimerkiksi diplomityö on merkittävyydestään ja symbolisesta arvostaan huolimatta vain yksi välietappi itsensä kehittämisessä, ei jotain, jonka hankinnan jälkeen voi nostaa jalat pöydälle ja istuskella tyytyväisenä loppuelämänsä ajan.

Aina voi nimittäin kehittyä, aina voi vähän parantaa entisestä.

Omaa diplomityötään Tuovinen kertoo muuten käyttävänsä työssään lähes päivittäin.

“Jotkut ovat kauhistelleet minulle sitä, että eihän sitä voi enää avata tekemisen jälkeen. Mutta kun siitä tekee itselleen tehtävälistan, sitä tarvitsee työssä koko ajan.”

Palataan vielä alussa mainittuun haaveeseen maailman pelastamisesta. Mitä maailman pelastaminen Tuovisen päivittäisessä työssä tarkoittaa?

Tuovinen pohtii asiaa hetken, ennen kuin vastaa. Vaikka yrityksellä on tiettyjä ympäristöä koskevia tavoitteita esimerkiksi muovin vähentämiseksi, hänelle maailman pelastaminen tulee ihmisistä.

“Tuntuu hyvältä, että voi palkata työntekijöitä. Se, että voin tällä tavalla helpottaa toisten elämää ja auttaa heitä taas eteenpäin, mahdollistaa sen, että he voivat taas auttaa muita. Ehkä joku heistä lähtee pelastamaan sen jääkarhun. Pieni askel kerrallaan.”

 

Kuka?

Olli Tuovinen

>> Valmistunut diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta huhtikuussa 2015 ympäristötekniikan koulutusohjelmasta.

>> Diplomityön aiheena lean-filosofian ja kokonaistehokkuusindikaattorin soveltaminen kaapelituotannon tehostamiseksi.

>> Opintojensa aikana toimi Ympäristörakentajakillan hallituksessa 2013 ja OYY:n edustajistossa TeTan edaattorina 2013–2015, lisäksi teknilllisen tiedekuntahallituksen opiskelijajäsen vuosina 2013 – 2015.

>> Työskentelee tuotantojohtajana oululaisessa Nestor Cables -yhtiössä, joka kehittää, valmistaa ja myy valokaapeleita, kuparijohtimisia tietoliikennekaapeleita, teollisuuden instrumentointikaapeleita, automaatiokaapeleita ja erikoiskaapeleita sekä valokaapelitarvikkeita.

>> Ensimmäinen oman alan työpaikka oli Nestor Cables.

>> Parasta yliopisto-opinnoissa oli mahdollisuus käyttää aikaansa itsensä kehittämiseen. “Tätä tapahtuu myös työelämässä: käytä hyödyksi mahdollisuus kehittää itseäsi aina eteenpäin.”

>> Haastavinta yliopisto-opinnoissa oli lopullisen pääaineen valinta, sillä moni vaihtoehto kiinnosti. “Diplomityönkin aikana mietin vielä sitä, onko tämä se juttu.”

>> Unelmoi sopivasta työkehityksestä, jonka aikana on mahdollisuus kehittää itseään eteenpäin. “Niin tutkinto ja työpaikka ovat matkoja, eivät määränpäitä.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

OYY:n Jenny Vaara valittiin SYL:n hallitukseen vuodelle 2018

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan Jenny Vaara on valittu Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäseneksi vuodelle 2018. Kasvatustieteitä opiskeleva Vaara, 26, on toiminut tänä vuonna OYY:n hallituksen varapuheenjohtajana. Hän on ollut vastuussa ylioppilaskunnan projektiorganisaatiomuutoksesta ja jäsenpalveluiden kehittämisestä. ”Mielestäni on älyttömän hienoa, että olen saanut luottamuksen tehdä opiskelijaliikettämme entistä paremmaksi. On hienoa päästä vaikuttamaan siihen, miten koulutusta voidaan kehittää ensi […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan Jenny Vaara on valittu Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäseneksi vuodelle 2018.

Kasvatustieteitä opiskeleva Vaara, 26, on toiminut tänä vuonna OYY:n hallituksen varapuheenjohtajana. Hän on ollut vastuussa ylioppilaskunnan projektiorganisaatiomuutoksesta ja jäsenpalveluiden kehittämisestä.

”Mielestäni on älyttömän hienoa, että olen saanut luottamuksen tehdä opiskelijaliikettämme entistä paremmaksi. On hienoa päästä vaikuttamaan siihen, miten koulutusta voidaan kehittää ensi vuoden aikana, ja miettimään sitä, miten voimme nostaa osaamistasoa korkeakouluvision mukaisesti. Ylipäänsä haluan olla rakentamassa yhteistä ylioppilasliikettä. Haluaisin, että kaikki korkeakouluopiskelijat kokisivat kuuluvansa yhteisöön”, Vaara kuvaili tunnelmiaan lauantai-iltana.

Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokous järjestettiin Tampereella 17.–18. marraskuuta. Liittokokouksessa valittiin SYL:n hallitus, ja päätettiin myös liiton ensi vuoden toimintasuunnitelmasta ja SYL:n uudesta linjapaperista.

Liittokokous valitsi SYL:n hallituksen puheenjohtajaksi Miika Tiaisen Turun yliopiston ylioppilaskunnasta.

Hallitukseen valittiin Jenny Vaaran lisäksi Teemu Vasama Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnasta, Joel Lindqvist ja Ada Saarinen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnasta, Petteri Heliste Aalto-yliopiston ylioppilaskunnasta ja Petra Laiti Svenska handelshögskolanin ylioppilaskunnasta.

Hallituksen puheenjohtajaksi hakivat myös Lauri Grünthal (Taideyliopiston ylioppilaskunta) ja Petteri Heliste. He vetäytyivät ehdokkuudestaan lauantaina.

Kuluvana vuonna Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa OYY:tä on edustanut Veera Alahuhta

Suomen ylioppilaskuntien liitto on opiskelijajärjestö, jonka jäseniä ovat Suomen kaikkien yliopistojen ylioppilaskunnat. Liitto edustaa noin 132 000 yliopisto-opiskelijaa. Sen keskeisimmät tavoitteet ovat opiskelijoiden sosiaalisen aseman ja opiskelumahdollisuuksien parantaminen.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Veeran SYL-kuulumiset, osa 3

Oulun ylioppilaslehti seuraa kansainvälisistä asioista ja kehitysyhteistyöstä vastaavan Veera Alahuhdan SYL-aiheisia kuulumisia läpi hallitusvuoden. Tällä kertaa keskustelimme muun muassa Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksesta, elinikäisestä oppimisesta ja ylioppilaskuntien automaatiojäsenyydestä. Voit lukea juttusarjan aiemmat jutut tästä: Osa 1, osa 2.   Hei Veera, emme ole tavanneet sitten kesäkuun! Miten Lapinrinteellä on valmistauduttu syksyyn?  SYL:n tuleva liittokokous (17.-18.11.) on […]

Oulun ylioppilaslehti seuraa kansainvälisistä asioista ja kehitysyhteistyöstä vastaavan Veera Alahuhdan SYL-aiheisia kuulumisia läpi hallitusvuoden. Tällä kertaa keskustelimme muun muassa Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksesta, elinikäisestä oppimisesta ja ylioppilaskuntien automaatiojäsenyydestä. Voit lukea juttusarjan aiemmat jutut tästä: Osa 1, osa 2.

 

Hei Veera, emme ole tavanneet sitten kesäkuun! Miten Lapinrinteellä on valmistauduttu syksyyn? 

SYL:n tuleva liittokokous (17.-18.11.) on vahvasti agendalla. Laitoimme kokouksen alustavat materiaalit ylioppilaskuntiin lausuntokierrokselle, ja lausuntokierroksen jälkeen lausunnot menevät käsittelyyn liittokokoukseen.

Käsiteltävänä on muun muassa SYL:n linjapaperin päivitys. Linjapaperi uudistettiin viime vuonna, ja nyt esitetään muutamia kohtia poistettavaksi ja muutamaa kohtaa tarkennetaan. Linjapaperi on hyvin ajan tasalla, ei ole hirveästi syytä ruveta sitä mylläämään.

Lisäksi materiaaleissa on mukana liiton toimintasuunnitelma ensi vuodelle. Siinä esitetään projekteja, jotka vastaavat ajankohtaisiin aiheisiin, joko kehittämällä toimintaa tai vaikuttamalla muuten laajemmin. Toimintasuunnitelmassa käsitellään muun muassa sukupolvipolitiikkaa, eduskuntavaaleja, eurovaaleja ja työelämämurrokseen vastaamista, ja kehitysyhteistyötoiminnan kehittämistä.

Myös European Students’ Unionilla ESU:lla on tulossa liittokokous, siihenkin valmistaudutaan. Eka steppi oli matka Walesiin liiton seminaariin, missä käsiteltiin myös tulevan liittarin aiheita.

 

Alkusyksystä järjestettiin Helsingissä Dare to Learn -tapahtuma. Kuinka se sujui? 

Mielestäni tapahtuma sujui tosi hyvin: tilaisuudessa oli mahtava tunnelma, se oli kansainvälinen ja silti tosi rento, tykkäsin olla siellä. Opin myös uutta! Uuden oppiminen on rankkaa, kun uutta asiaa tulee kerralla niin paljon. Mutta kivaa oli.

 

Mitä tapahtumasta sitten opittiin, vai opittiinko mitään?

Tarkoitus oli oppia ajattelemaan uudelleen oppimista. Mitä jäi käteen on sen uudelleenpohtiminen, miten voisin päivittäisessä työssä ja arjessa oppia uutta, ja miten voin kehittää taitoja ja reflektoida myös omaa oppimistani. Oppiminen on paljon laajempi prosessi, kuin mitä opinnoissa tapahtuu. Toivon, että oppimisen reflektointia voitaisiin tehdä aiempaa enemmän.

 

Oppimisen reflektointi kuulostaa hieman samalta kuin se, mitä oppimispäiväkirjoissa tulisi tehdä?

Joo, tätä tehdään myös oppimispäiväkirjoissa. Ajatuksena olisi tarkastella oppimista laajemmin kuin kurssisuorituksen puitteissa, eli koko tutkinnon skaalassa. Näin näkisi koko ajan laajan kuvan: jokaisella olisi hyvä käsitys siitä, mitä jo osaa, ja mitä haluaa vielä osata lisää. Iso haaste elinikäisessä oppimisessa on se, että uskaltaisi myöntää, ettei aina osaakaan jotain.

 

Automaatiojäsenyys tuntuu pompsahtavan tänä syksynä esille jatkuvasti. On ollut Keskustan Opiskelijaliiton liittokok0usta, automaatiojäsenyyspaneelia ja peräti omaa kansalaisaloitettakin. Mitä luulet, miksi aihe puhututtaa nyt?

Tämä on perinteinen keskustelunaihe, joka nousee esille syksyisin [ylioppilaskuntien] lukuvuosi-ilmoittautumisen yhteydessä. KOL:n liittokokous nosti sitä esille entisestään. Onhan se sellainen aihe, joka jakaa aina mielipiteitä: on taattua, että siitä tullaan aina keskustelemaan.

 

Onko tilanteeseen odotettavissa muutosta, eli vaikuttavatko pyrkimykset automaatiojäsenyyden purkamiseksi realistisilta?

Sanotaan näin, että asia ei ole hallitusohjelmassa, eikä ole todennäköistä, että tällä hallituskaudella asiaan tulisi merkittäviä muutoksia. Se vaatisi yliopistolain avaamista.

 

KOL:n liittokokouksessa päädyttiin kantaan, jonka mukaan opiskelijakuntien ja ylioppilaskuntien toiminta pitäisi rahoittaa julkisella rahoituksella. Miltä tämä kuulostaa?

Se on ihan mielenkiintoinen kanta, irtautui siitä kyllä-ei -keskustelusta. Siinä pyrittiin löytämään ja näkemään kokonaiskuva, mikä on mielestäni hyvä asia. En osaa kantaa siihen, millä tavalla tämä julkinen rahoitus tulisi järjestää.

 

Perussuomalaiset Nuoret esittää edustajistovaaliohjelmassaan SYLXIT -jäsenäänestyksiä. Millaisia ajatuksia tämä herättää?

Edarivaalit on tulossa, ja jos on tämä kampanjakärkenä, mikäs siinä! Ylioppilaskunta voi toki erota SYL:sta halutessaan. On hyvä, että tästä kommunikoidaan meille, ja hyvä, että asiasta keskustellaan.

Seurauksena erosta olisi toki se, ettei ylioppilaskunta voisi enää vaikuttaa meidän tekemäämme politiikkaan. Teemme kuitenkin valtakunnallista opiskelijapolitiikkaa. Myös yhteys eurooppalaiseen opiskelijaliikkeeseen katkeaisi.

 

Viimeksi kerroit, että viritteillä olisi loka-marraskuussa järjestettävä kehitysyhteistyöhankkeita koskeva joukkorahoituskampanja. Mitä rahoitukselle kuuluu, onko asia selvinnyt? 

On mietitty, että joukkorahoituskampanjan tekeminen toteutuisi vasta ensi vuonna, kätemme ovat nyt täynnä muiden hankkeiden kanssa. Ulkoministeriön kansalaisjärjestöjen kehy-avustuksen hakukerta on samaten ensi keväänä, nyt mietitään muitakin yhteistyön muotoja. Tänä syksynä nettisivuja päivitetään, jotta lahjoittaminen kehy-hankkeille olisi aiempaa helpompaa.

 

Monessa Suomen ylioppilaskunnassa järjestetään edustajistovaalit. Miten se näkyy Lapinrinteellä, vai näkyykö se mitenkään?

Meidän kauttamme ylioppilaskunnille tulee oma vaalikone. Kysymyksiä ollaan tehty ja pyöritelty kovasti. Muuten vaalit eivät merkittävästi vaikuta meidän arkeemme. Toki mielenkiinnolla seuraamme, millä lailla ylioppilaskunnissa äänestetään.

 

Osaatko arvioida, millaiset teemat nousevat esiin syksyn edustajistovaaleissa?

Näkemyksenä on, että ne ovat hyvin paikallisia teemoja, ja on vaikeaa sanoa mitään koko Suomea läpileikkaavia asioita. Varmasti poliittisilla opiskelijajärjestöillä on laajempia teemoja, jotka voivat olla samoja koko Suomessa. Mutta esimerkiksi Oulussa on trendinä ollut se, että sitoutumattomat on vienyt paikkoja, jonka vuoksi poliittiset teemat eivät nouse esille niin merkittävästi. Trendi voi toki kääntyä toiseenkin suuntaan.

 

Nyt saa agitoida: miksi tulevissa vaaleissa tulisi äänestää?

Mielestäni äänestämättä jättäminen on yksinkertaisesti typerää, sillä äänestämällä sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tosi konkreettisesti. Äänestämällä antaa hyväksynnän tietynlaiselle linjalle, minne OYY:n tulisi mennä ja mitä asioita OYY:n tulisi ajaa. Äänestäminen on paras mahdollinen tapa ohjata ylioppilaskuntaa. Jollei äänestä, joku muu saa päättää sinun puolestasi.

Kannattaa muistaa, että edustajistovaaleissa voi keskustella myös kansallisen tason asioista. Sillä, mitä asioita OYY ajaa, on vaikutusta myös SYL:n, ja sen ajama linja taas vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Siksi ylioppilaskunnissa voi hyvin keskustella myös laajemmista teemoista: mitä koulutus on, mikä koulutuksen merkitys on, tulisiko koulutuksen olla julkinen hyödyke, vai yksilön panostus itseensä? Ei ole vain kansallisen tason poliitikkojen asia keskustella opiskelijoiden asioista.

 

Millä mielin matkaat marraskuussa Tampereen liittariin? 

Ihan hyvillä mielin! Sanotaan, että liittari on ihmisen parasta aikaa. Mikäs se olisi hauskempaa kuin kokoustaa yötä myöten. Kyse on myös historiallinen hetkestä, kun päätetään liiton tulevasta suunnasta vuodeksi eteenpäin.

 

Mikä sinun roolisi on liittokokouksessa?

Eri dokumenteista on tehty hallituksen esitys. Olen mukana eri työryhmissä perustelemassa hallituksen kantaa asioihin, tarjoamassa tausta-ajattelua sille, mitä esityksissä on ollut. Voi olla, että asia ei aina aukea pelkkänä tekstinä, jonka vuoksi on tärkeää perustella hallituksen esityksiä. Työryhmät tekee muutosesityksiä, ja ne otetaan joko nimiimme tai ei.

 

OYY:n ehdokas SYL:n hallitukseen vuodelle 2018 on Jenny Vaara. Millaisia terveisiä haluat lähettää hänelle?

Toivotan tosi paljon tsemppiä syksyyn! Ehdokkuusaika on mahtavaa, mutta välillä on myös tosi synkkää, epäilyksessä rypemistä. Tosi paljon siinä auttaa se, että on oman ylioppilaskunnan tuki, auttamassa ja jeesaamassa. Ihmiset ympärilläsi nostavat ehdokkaan parhaaseen potentiaaliin, siksi heitä kannattaa hyödyntää.

Ehdokassyksy on vuoristorataa: välillä on mahtavia onnistumisen kokemuksia, välillä miettii, miksi ihmeessä ryhdyin tähän. Syksy on kuitenkin tosi antoisa ja se kannattaa ottaa kasvattavana oppimiskokemuksena!

 

Muokattu 27.10.2017 kello 13:30: Korjattu sana sukupuolipolitiikka muotoon sukupolvipolitiikka.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: