”Enemmän kevyttä höpöilyä” – OYY:n uusi hallitus haluaa ylioppilaskunnasta opiskelijalle läheisen

OYY:n hallituksen vastuulla on tänä vuonna kampuskehittämistä, opiskelijoiden hyvinvointia, Osako-yhteistyötä, viestintää, tapahtumien järjestämistä ja järjestöjen kouluttamista koskevia toimintasuunnitelmaprojekteja. Vaikka vastuut ja kiinnostuksenkohteet vaihtelevat, yksi tavoite yhdistää kaikkia hallituslaisia.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan viime keväänä toteuttamassa jäsenkyselyssä yksi adjektiivi toistui yli muiden. Ylioppilaskuntaa pidettiin jäsenistön keskuudessa erityisesti etäisenä.

Uudet luottamushenkilöt eivät näkemystä kiellä, päinvastoin – OYY:n uusi hallitus on yhtä mieltä siitä, mikä on tulevan vuoden keskeisin tehtävä: ylioppilaskunta on tänä vuonna tuotava lähemmäksi opiskelijaa.

Mutta mikä neuvoksi? Millä tavalla ylioppilaskunnasta tulisi vuodessa jäsenistölleen läheisempi?

Lue hallituslaisten visioista tulevalle vuodelle Oulun ylioppilaslehden jutusta.

 

Oulun ylioppilaslehti selvitti torstaina 18.1. järjestäytyneen hallituksen tuntemukset tulevasta vuodesta. Kaikki hallituksen jäsenet ja hallituksen puheenjohtaja vastasivat samoihin kysymyksiin:

1. Millainen on historiasi opiskelijavaikuttajana?
2. Mitä asioita tulit tekemään Oulun yliopiston ylioppilaskuntaan?
3. OYY:n jäsenkyselyssä keväällä 2017 keskeisin ylioppilaskuntaa kuvaava adjektiivi oli ”etäinen”. Miten muuttaisit tätä mielikuvaa?
4. Millainen on oma kokemuksesi ylioppilaskunnasta ennen hallitusvuotta?
5. Hallitusvuosi on tunnetusti hektinen. Millä keinoilla selviät tulevasta vuodesta? Aiotko opiskella?
6. Millainen OYY on hallituskautesi jälkeen vuonna 2019?

 

Hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen, 31, HuKa, opiskelee englantilaista filologiaa kuudetta vuotta

”Opiskelijavaikuttajana olen tehnyt oikeastaan kaikkea mahdollista: olen toiminut omassa ainejärjestössä Verbassa, kattokillassa (Humanistinen Kilta) sekä hallopedinä omassa oppiaineessa. En enää keksi, mitä muuta voisi tehdä! Mutta lempitittelini on Ylen haastattelussa käytetty Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan muuttotyöryhmän opiskelijavarajäsen.

Tänä vuonna puheenjohtajana ajattelin pyörittää kaikkea. Kun viime vuodelta jo tiedän, miten organisaatio toimii, voin keskittyä toiminnan kehittämiseen ja edunvalvontaan.

Vaikka vihaankin sanaa jalkautuminen, se on paras keino vähentää ylioppilaskunnan etäisyyttä. Esimerkiksi viestinnässä meillä tulisi olla enemmän kevyttä höpöilyä tiukan asian seassa. Koska jäseniä on 11 000, jokaista ei voi vuoden aikana kohdata, mutta jokainen kohtaaminen on tärkeä. Viime vuonna opiskelijoita kohdatessa oppi tuntemaan ihmisiä, jonka jälkeen palautteena sai, että OYY onkin ihan jees. Jos 10 ihmistä lähtee mukaan, siitä voi seurata lumipalloefekti!

Ennen hallitusvuottani ensimmäinen kohtaaminen ylioppilaskuntaan oli vuonna 2014 edustajiston kokouksessa, jossa toimin tulkkina. Silloin minulle jäi mielikuvaksi, että onpa siisti organisaatio, ja onpa tämä mielenkiintoinen asia, olisi kiva päästä tuonne joskus itsekin.

Tänä vuonna aion viimeistellä yhden seminaarityön ja aloitella gradua. Aion kuitenkin viettää myös vapaa-aikaa, harrastan taekwon-doa, käyn lenkillä ja luen kirjoja.

Minun puheenjohtajavuoteni jälkeen OYY on toivottavasti pystyssä, ja on eteenpäin katsova, entistä paremmin rullaava organisaatio, jonka kaikki opiskelijat tuntevat omakseen.”

 

Hallituksen varapuheenjohtaja Jenna Suorsa, 25, TeTa, opiskelee kauppatieteitä kolmatta vuotta
Vastuuprojektina Värikäs tapahtuma- ja koulutuspaletti, mukana projekteissa Viestinnän viemää ja Ylioppilaskunnan värikäs tapahtuma- ja koulutuspaletti, seurantavastuuna koulutuspolitiikka

”Ennen hallitusvuottani olen ollut mukana OuluES:n (Oulu Entrepreneurship Society) hallituksessa. Sen toimintaan lähdin mukaan heti fuksivuotena, viime vuonna toimin järjestön puheenjohtajana. En ole ollut mukana kiltatoiminnassa, ehkä olen kokenut poikkitieteellisen toiminnan enemmän omanani.

Tänä vuonna minulle ykkösasiana on tapahtumatuottaminen ja sen kehittäminen. Sen lisäksi olen kiinnostunut yritysyhteistyöstä.

Etäisyyttä vähentäisi se, että OYY olisi esimerkiksi tapahtumissaan helposti lähestyttävä: opiskelijoita olemme itsekin. Mielikuvaan etäisyydestä voi vaikuttaa omalla toiminnallaan, mutta on muistettava, että ihmeitä ei voi vuodessa tehdä. OYY:lla on pitkä historia, ja automaatiojäsenyys herättää monenlaisia mielipiteitä.

Hyppäsin toimintaan itse hieman eri reittiä kuin moni muu. Ensimmäinen kosketus ylioppilaskuntaan syntyi ollessani Vulcanalia-harjoittelijana viime toukokuussa. Ennen sitä tiesin tosi vähän siitä, mitä OYY tekee. Lopulta oli vauhdikas kesä ja syksy, jonka jälkeen oli helppo lähteä hallitukseen.

Hallitusvuotenani ajattelin myös opiskella. Siinä auttaa aikataulutus ja oman työn organisointi. Tiedän harjoittelijakokemukseni perusteella, että kesä ja syksy ovat kiireisiä. Siihen kuitenkin osaa varautua, kun tietää, mihin on hyppäämässä!

Toivon, että vuoteni jälkeen OYY:llä on selkeä tapahtumavuosikalenteri, jonka perusteella tiedettäisiin, mitä tapahtumia OYY:n pitäisi järjestää. Toivon, että yritysyhteistyöhön olisi samaten selkeät sävelet, ja yritykset tietäisivät, miten he voivat olla OYY.n toiminnassa mukana.”

 

Vilma-Riikka Tiittanen, 24, HuKa, opiskelee kansainvälisessä luokanopettajakoulutuksessa (Intercultural Teacher Education) viidettä vuotta
Vastuuprojektina Opiskelijan hyvä elämä, mukana projektissa Yhteistyössä yhteiskunnassa, seurantavastuuna sosiaalipolitiikka

”Aloitin fuksivuonna luokanopettajaopiskelijoiden ainejärjestössä Olo ry:ssä, toimin sopona ja kopona. Olen toiminut hallopedina monissa eri toimielimissä, esimerkiksi kasvatustieteiden tiedekunnan tiedekuntahallituksessa ja yliopistokollegiossa. Lisäksi olin edustajiston jäsen edellisellä kaudella

Vastuulleni on tulossa opiskelijan hyvinvointia käsittelevä projekti. Lisäksi minua kiinnostaa yliopiston lanseeraama ajatus vihreästä kampuksesta, joka ei ainakaan vielä näy mitenkään opiskelijoille. Haluaisin selvittää, voisivatko opiskelijat jollain lailla osallistua tähän. Olen kiinnostunut myös edunvalvonnasta ja sidosryhmäyhteistyöstä, toiminkin tänä vuonna edunvalvontajaoston puheenjohtajana ja useissa YTHS:n toimielimissä.

Etäisyyttä vähennetään avoimuudella: meidän tulee painottaa, mitä kaikkea OYY tekee, ei vain tapahtumia, vaan opiskelijoiden edunvalvontaa. Tietoa voisi jakaa eri kanavien kautta, somessa, muitakin keinoja käyttäen.

Olin edustajiston jäsen viime kaudella, mutta jo fuksivuodesta alkaen minulla on ollut ylioppilaskunnasta kokemusta erilaisten koulutuksien ja halloped-yhteistyön kautta. Näistä minulle on jäänyt hyvä kokemus.

Suoritettavia opintoja ei enää ole, mutta vuoden aikana voin tehdä avoimessa yliopistossa ylimääräistä. Vuoden aikana aion myös pitää huolta terveydestä, liikkua, harrastaa. Tärkeää on erottaa työ ja vapaa-aika erilleen.

Vuoden jälkeen toivon OYY:n olevan avoimempi ja houkuttelevampi. Tämä näyttäisi olevan meitä kaikkia yhdistävä teema, käytännön tosuprojektien lisäksi.”

 

 Oulun ylioppilaslehti 2018.

Tuomas Soini, 25, HuKa, opiskelee viidettä vuotta kasvatustieteitä
Vastuuprojektina Yhteistyössä yhteiskunnassa, mukana projektissa Näin koulutat järjestösi, seurantavastuuna koulutuspolitiikka

”Ennen tätä vuotta olen toiminut ainejärjestössäni Motivassa tapahtumavastaavana ja puheenjohtajana. Viime syksynä hain ja pääsin edustajistoon. Parissa tiedekunnan toimikunnassa olen istunut opiskelijajäsenenä, ja nyt istun täällä.

Oamkin muutto on isoin asia mitä tänä ja ensi vuonna tulee tapahtumaan. Minun toiveenani on, että muutto on mahdollisimman jouheva. Haluan myös vaikuttaa siihen, kuinka me näyttäydytään isolla porukalla kaupunkiin ja sidosryhmiin: porukassa on voimaa.

Sehän on totta, että OYY näyttäytyy riviopiskelijalle erittäin etäisenä. Haluan muuttaa asiaa, niin kuin kaikki muutkin haluavat! Ennen kuin hain hallitukseen, minulle sanottiin: Tuomas, mene sinne ja tee OYY:stä sellainen, että se näkyy ja kuuluu. Nyt olen täällä perehtymässä asiaan ja tekemässä sitä. Toki aiemmat hallitukset ovat halunneet muuttaa asiaa – esimerkiksi OYY:n kummit on hyvä veto, ja haluaisin olla mukana kehittämässä toimintaa vielä niin, että kummit olisivat lähempänä ainejärjestöä.

Viime syksynä ehdin osallistua muutamaan edustajiston kokoukseen, näin, mitä toiminta on. Kokouksessa katselin haikeillen hallituksen nurkkaan, ja ajattelin, että tuolla olisi mukava olla!

Kurssit ja gradu menevät vuoden ajaksi jäihin, hallitustyön ohella minulla on toinen työ rinnalla. En pysty opintoja edistämään vuoden aikana, mutta olen nuori ja minulla on vielä aikaa.

Haluan, että ylioppilaskunta ja toimisto ovat opiskelijalle vastaanottavaisia, lämpimiä: jokainen opiskelija kokee, että voi astua sisään ja kokea, että täällä on kiva olla, ja täällä etujani valvotaan. Tavoite on, että opiskelija haluaa ja uskaltaa tulla toimiston ovesta sisään, ja näkee kuinka paljon täällä tehdään opiskelijoiden eteen.”

 

oulun ylioppilaslehti 2018.

Toni Sandvik, 25, Tieteelliset, opiskelee kuudetta vuotta biokemiaa
Vastuuprojektina Näin koulutat järjestösi, mukana projektissa Kampuskehittäminen 2.0, vastuuna PJ-klubit, seurantavastuuna järjestöt

”Voi pojat, onhan sitä tullut tehtyä. Aloitin fuksina ainejärjestössäni Histonissa, siellä olen ollut varapuheenjohtajana, puheenjohtajana, rahastonhoitajana ja kiltalehden päätoimittajana, kattokillassa (Oulun Luonnontieteilijät) pari vuotta sihteerinä ja puheenjohtajana, hallopedinä tiedekuntahallituksessa ja tiedekunnan johtoryhmässä, ja edustajistossa olen ollut mukana viime kauden.

Tässä vuodessa minua kiinnostaa opiskelijoiden edun ajaminen.

Etäisyyden vähentämisessä hallituslaisella tärkein rooli on näyttää mallia siitä, kuinka jalkaudutaan ja ollaan jäsenistön keskuudessa tavoitettavissa ja näkyvillä. Jos on luonteeltaan sosiaalinen, menee vain rohkeasti juttelemaan ihmiselle, ei vain jumitu toimistolle. Tärkeää on myös epävirallisella tasolla vaikuttaminen ja läsnäoleminen.

Aiempi kokemus ylioppilaskunnasta tulee edustajistosta, jonka toiminnassa olen ollut Tieteellisten ryhmänjohtajana välillä hyvinkin aktiivisesti mukana. Siellä heräsi myös kiinnostus vaikuttaa hallituksessa. Edustajistossa tehdään laajoja linjauksia, mutta nyt tuli hinku lähteä tekemään linjavetoa omin käsin.

Vuoden aikana teen gradun valmiiksi! Lupaan sen itselleni, että se valmistuu. En käy kursseja, sillä niitä ei ole enää jäljellä.

Toivon, että hallitusvuoteni jälkeen riviopiskelijalla on tieto siitä, mitä OYY tekee, ja se koetaan matalan kynnyksen vaikuttamisen paikaksi. Toivon, ettei ylioppilaskuntaa enää koeta ollenkaan etäiseksi.”

 

 Oulun ylioppilaslehti 2018.

Katri Kiurujoki, 25, HuKa, opiskelee suomen kieltä kuudetta vuotta
Vastuuprojektina Viestinnän viemää, mukana projekteissa Kampuskehittäminen 2.0 ja Näin koulutat järjestösi, seurantavastuuna viestintä

”Olen ollut fuksivuodesta alkaen omassa ainejärjestössäni Sumassa aktiivina, aloitin liikuntavastaavana, sitten toimin tapahtumavastaavana, varapuheenjohtajana ja lopulta puheenjohtajana. Kattokillassa Humanistisessa Killassa olen vaikuttanut taloussihteerinä ja puheenjohtajana, hallopedina tiedekuntahallituksessa varajäsenenä ja nyt varsinaisena jäsenenä. Edelliskaudella olin myös edustajiston varajäsen.

Tietenkin tänä vuonna tärkeää on opiskelijan edunvalvonta. Itseäni kiinnostaa myös organisaation toiminta ja sen viestintä. Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että OYY on lähempänä opiskelijoita.

Myös etäisyyteen voi vaikuttaa viestinnällä. OYY:n on näyttävä opiskelijoille, sekä yksittäisinä henkilöinä, että koko hallitus ryhmänä. Tavoitteena olisi, että riviopiskelijat tietävät, mitä me tehdään, ja mitä täällä on konkreettisesti saatu aikaan.

Aiempi kokemus ylioppilaskunnasta tulee edustajistosta. Lisäksi tunnen ihmisiä, jotka ovat olleet ylioppilaskunnan toiminnassa mukana, olen kuullut hyviä asioita.

Selviän vuodesta aikatauluttamisella ja asettamalla selkeän työajan. Kun on vapaa-ajalla, on vapaalla, eikä mieti muita asioita. Gradua ajattelin tehdä mahdollisesti ehkä, joitain kursseja on jäljellä, kirjatenttejä voisi tehdä.

Toki toivoisin, että OYY olisi taas vähän avoimempi tämän vuoden jälkeen: viestintää olisi selkeytetty, nettisivut uudistettu.”

 

David Delahunty, HuKa, valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi, nyt opiskelee kansainvälisessä luokanopettajakoulutuksessa (Intercultural Teacher Education)
Vastuuprojektina Kampuskehittäminen 2.0, mukana projekteissa Yhteistyössä yhteiskunnassa ja Ylioppilaskunnan värikäs tapahtuma- ja koulutuspaletti, seurantavastuuna kansainväliset asiat

”En ole aiemmin ollut mukana opiskelijatoiminnassa. Ajattelin, että nyt on minun viimeinen tilaisuuteni, on aika tehdä asialle jotain! Olen ollut opiskelija koko elämäni, nyt toivon, että tämä on viimeinen kerta kun opiskelen. Olen tosin tainnut sanoa näin ennenkin…

Olen kiinnostunut oikeastaan kaikesta, on paljon asioita, joihin haluaisin vaikuttaa. Olen ensimmäinen kansainvälinen tutkinto-opiskelija hallituksessa, niin varmaan kv-asiat ovat listallani.

Monelle OYY:n toimisto on vain paikka, josta hakea opiskelijakortti, ja johon ei sen jälkeen enää palata. Siihen haluaisin vaikuttaa. Yksi keino on tieto, tieto on valtaa: ihmisten olisi oltava paljon tietoisempia toiminnastamme.

Olin itse aiemmin yksi niistä ihmisistä, jotka eivät tienneet OYY:stä juuri mitään. Yksi syy hallitukseen tulostani oli se, että haluan tehdä asioita aiempaa paremmin.

Lasten syntymän jälkeen minulla ei ole ollut sosiaalista elämää, joten se jatkuu varmaan tänäkin vuonna. (nauraa) No, suunnitelmissani olisi opiskella joitain pakollisia kursseja, riippuen siitä, miten paljon aikaani vaaditaan hallituksessa.

Haluan, että OYY olisi vuoteni jälkeen enemmän yhteydessä opiskelijaan. Se ei ole vain minun työni, vaan kaikkien meidän vastuulla.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Aina voi pikkuisen parantaa – Olli Tuovinen hakeutui alalle, jossa voi käyttää tekniikkaa yhteiskunnan hyväksi

Viisi vuotta sitten Olli Tuovinen hakeutui ympäristötekniikan opintoihin, haluna pelastaa maailma. Nyt hän työskentelee kaapelitehtaalla tuotantojohtajana, hoitaa tehtäviä henkilöstöjohtamisesta nappihommiin ja tekee samalla oman osansa paremman maailman puolesta.

Kun Olli Tuovinen pääsi lapsuudessaan yli siitä harmittavasta tosiseikasta, ettei hänestä isona luultavasti tulisikaan hämähäkkimiestä, edessä oli uuden ammatin pähkäily.

Valinnan tekemistä helpotti onneksi kiinnostus teollisuuteen ja tekniikkaan.

“Aika äkkiä sanoin, että haluan mennä teollisuuteen jollain tasolla. Ihan kaapeliteollisuutta en ehkä osannut pikkuskidinä sanoa, mutta kiinnostus teollisuuteen oli selvä”, Tuovinen muistelee nyt työhuoneessaan Ruskossa Nestor Cablesin tehtaalla.

Tänä syksynä kymmenen vuotta täyttänyt Nestor Cables syntyi yrityksen oman kuvailun mukaan ylläpitämään osaansa korkealaatuisesta suomalaisesta kaapeliperinteestä. Kaapelitehtaan juuret juontavat jo Nokia Cablesin ajoille.

Tähän työympäristöön Tuovisen työura on kietoutunut vahvasti: hän on tehnyt samassa yrityksessä harjoittelunsa, kaikki kesätyönsä ja lisäksi diplomityönsä.

“Aikoinaan kesätyöhaastattelussa kysyttiin ainoana kysymyksenä, pysyykö minulla vasara kädessä. Vastasin kyllä. Jos olisin vastannut ei, olisi voinut olla toinen asia.”

Myöntävä vastaus on selvästi kannattanut: työuransa hän aloitti tehtaalla pakkaajana ja nyt hän toimii yrityksessä tuotantojohtajana.

 

Fysiikka kaipasi enemmän käytäntöä

Vaikka teollisuus kiinnosti jo nuorena, ei Tuovisen matka tähän pisteeseen ollut mitenkään suora.

Täyttäessään Oulun yliopiston hakupapereita vuonna 2010 Tuovinen ei hakenut opiskelemaan tekniikkaa, vaan aloitti samana syksynä opintonsa fysiikan puolella. Toki myös luonnontieteet olivat kiinnostaneet häntä lapsesta asti, mutta Tuovinen näkee ratkaisulle toisenkin syyn: hän ei ollut varma, olisiko hänellä tarpeeksi osaamista opinnoissa pärjäämiseen.

“Tuolloin ajattelin, että tekniikan opiskelijalla pitäisi olla samantien tekniikka hallussa. Uskallus hakea puuttui”, hän muistelee nyt.

Fysiikka tuntui sinänsä kyllä kiinnostavalta, mutta opiskeltava asia alkoi toisena opiskelusyksynä atomifysiikan ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen aikana muuttua niin abstraktiksi ja teoreettiseksi, että Tuovinen alkoi kaivata ylhäisistä sfääreistä konkretian äärelle.

“Ajattelin, että onhan tämä ihan kivaa, mutta pitäisi tällä koulutuksella tehdäkin jotain oikeasti”, hän summaa.

Siihen toiveeseen vastaava ala löytyi samasta yliopistosta ympäristötekniikan puolelta. Tätä valintaa hän selittää halulla pelastaa maailma ympäristötekniikan avulla.

“Moni hakee opiskelemaan alaa siitä syystä, että pääsisi pelastamaan jääkarhut ja pandakarhut. Mutta pieni askel kerrallaan sitä pitää tehdä”, Tuovinen naurahtaa.

Aloittaessaan yliopisto-opiskelunsa Tuovisella oli tavoitteena hoitaa tutkinto rivakasti alta pois, puuttumatta millään lailla opiskelijajärjestöjen toimintaan.

Toisin kuitenkin kävi: opintojensa aikana Tuovinen päätyi niin Ympäristörakentajakillan hallitukseen kuin edaattoriksi OYY:n edustajistoon.

Nyt hän suosittelee samaa myös muille opiskelijoille, sillä killasta ja edustajistosta voi kertyä yllättävää hyötyä.

“Ennen näitä kokemuksia en tosiaankaan ollut se puheliain kaveri, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä ja julkisesti perustella mielipiteensä. Moni voi myös pelätä, että järjestötoiminnan seurauksena opinnot venyvät – ei se niin aina ole, itse valmistuin viidessä vuodessa, vaikka istuin killan hallituksessa ja vaihdoin kesken kaiken vielä alaakin!”

 

Tehokkuus on kaiken a ja o

Vaikka Olli Tuovisen tutkintopapereissa lukeekin ympäristötekniikka, tosiasiallisesti kiinnostus vei häntä voimakkaasti kohti tuotantotaloutta ja tuotannon johtamista.

“Halusin yhdistää tekniikan, ihmisen ja yhteiskunnan: mitä voin tekniikan kanssa tehdä yhteiskunnan hyväksi”, hän summaa.

Erityisen kiinnostunut hän on lean-ajattelusta, johtamisfilosofiasta, joka tähtää mahdollisimman suureen tehokkuuteen turhia toimintoja poistamalla.

Tuovisen mukaan tehokkuudesta on hyötyä niin ihmisten kanssa työskennellessä kuin tuotannossakin. Taas palataan mutkan kautta periaatteeseen maailman pelastamisesta: raaka-aineen tehokkaasta hyödyntämisestä ja tehokkaasta vedenkäytöstä kiittää myös luonto.

Uransa aikana Olli Tuovinen on käynyt läpi suurimman osan kaapelitehtaan työtehtävistä. Siksi tuotantojohtajan tavallisista työtehtävistä kysyttäessä Tuovisen vastaus kuulukin: lähes kaikkea.

Keskeisin vastuu koskee sitä, että tehtaan arki, flow, sujuu mahdollisimman sujuvasti: tilaukset lähtevät ajallaan, lopputuotteet ovat laadukkaita, ja koko prosessi alusta loppuun sujuu mahdollisimman tehokkaasti. Tarvittaessa hän istuu myös trukkiin tai jeesaa pakkaamon puolella.

“Isoissa yrityksissä tuotantojohtaja voi olla ulkona tehtaan arjesta, mutta koska olemme pk-yritys, kyllä minulla on työhanskat kädessä kun tuolla tehtaalla kuljen. Työtehtävät ovat minulle tuttuja, ja toki myös ihmiset.”

Tuotantojohtajan roolissa hän hoitaa myös henkilöstöasioita, laatii vuorolistoja, selvittelee pekkasia.

Kesken haastattelun toimiston ovelle koputetaan, ja Tuovista informoidaan, että pesulasta palanneista työhousuista puuttuu nappi. Senkin hän lupaa hoitavansa, sen kun jättää housut pöydälle. Johtajan toimenkuvaa siis tämäkin.

 

Kuinka ihminen kohdataan?

Tuovinen kertoo saaneensa yliopiston tuotantotalouden opinnoissa hyvät työkalut asiajohtamiseen: kursseilla käytiin läpi kattavasti niin tuotantojohtamista kuin laatujohtamistakin.

Sen sijaan esimiestyössä tehtävään henkilöstöjohtamiseen hän ei koe saaneensa juuri kursseilta apua. Kuinka keskustella myös haastavat asiat läpi, kuinka kohdata ihminen?

Itse hän kertoo johtajana suosivansa keskustelevaa, ruotsalaisittain diskuteeraavaa tyyliä, ei autoritääristä ja käskevää management by perkele -tyyliä.

Sekin kietoutuu Tuovisen ihanteeseen tehokkuudesta.

“Minulle kokonaistehokkuus ei ole sitä, kuinka nopeasti kaveri tekee työnsä, vaan se, että kokonaisprosessi on kunnossa: työntekijä voi hyvin ja hän on motivoitunut työhönsä.”

Tuovisen työhön kuuluu myös uusien työntekijöiden rekrytointi. Ja opiskelijat, nyt korvat höröllä: tärkeiksi ominaisuuksiksi hän mainitsee ahkeruuden, rohkeuden, rehellisyyden, hyvän asenteen ja mielenkiinnon tehtävään asiaan.

Hän kertoo palkkaavansa paljon mieluummin innokkaan ja työhaluisen aloittelijan, joka kertoo haluavansa oppia uutta, kuin työtä laiskemmin tekevän, mutta omasta mielestään jo kaiken erityisen erinomaisesti osaavan työntekijän.

“Ole aina avoin kaikelle uudelle, ole valmis vastaanottamaan tietoa”, Tuovinen ohjeistaa.

Hetken mietittyään hän lisää listaan myös “sopivan nöyryyden”, joka hänen mukaansa toisinaan puuttuu tekniikan alan opiskelijoilta.

“Ajatellaan, että ollaan maailman omistajia ja pitää päästä heti hyviin, hienoihin kesätöihin. Toki sopiva tavoitteellisuus ja kunnianhimo on ok. Itsellänikin on aina ollut tavoitteita, vastuullisuus ja esimiestyö ovat kiinnostaneet ja johtotason tehtävät ovat olleet haaveena. Ja jos olet tullut tänne vuorotöihin, pistät hanskat käteen, voi johtaa jossain vaiheessa siihen, että olet johtajana.”

Ja toinen, erittäin konkreettinen vinkki: kun soitat työnantajalle työpaikan toivossa, älä anna äänessäsi kuulua tai hakemuksessa näkyä, että olet lähettänyt saman paperin tai soittanut saman puhelun jo kymmeneen kertaan aiemmin. Rekrytoija arvostaa panostusta ja innostusta juuri tähän työpaikkaan.

Innostus omaan työhön välittyy myös Olli Tuovisesta. Mutta mistä into oikein kumpuaa?

Tuovinen muistuttaa, että niin tutkinnon kuin työpaikan hankinnassa itse matka on määränpäätä tärkeämpi. Esimerkiksi diplomityö on merkittävyydestään ja symbolisesta arvostaan huolimatta vain yksi välietappi itsensä kehittämisessä, ei jotain, jonka hankinnan jälkeen voi nostaa jalat pöydälle ja istuskella tyytyväisenä loppuelämänsä ajan.

Aina voi nimittäin kehittyä, aina voi vähän parantaa entisestä.

Omaa diplomityötään Tuovinen kertoo muuten käyttävänsä työssään lähes päivittäin.

“Jotkut ovat kauhistelleet minulle sitä, että eihän sitä voi enää avata tekemisen jälkeen. Mutta kun siitä tekee itselleen tehtävälistan, sitä tarvitsee työssä koko ajan.”

Palataan vielä alussa mainittuun haaveeseen maailman pelastamisesta. Mitä maailman pelastaminen Tuovisen päivittäisessä työssä tarkoittaa?

Tuovinen pohtii asiaa hetken, ennen kuin vastaa. Vaikka yrityksellä on tiettyjä ympäristöä koskevia tavoitteita esimerkiksi muovin vähentämiseksi, hänelle maailman pelastaminen tulee ihmisistä.

“Tuntuu hyvältä, että voi palkata työntekijöitä. Se, että voin tällä tavalla helpottaa toisten elämää ja auttaa heitä taas eteenpäin, mahdollistaa sen, että he voivat taas auttaa muita. Ehkä joku heistä lähtee pelastamaan sen jääkarhun. Pieni askel kerrallaan.”

 

Kuka?

Olli Tuovinen

>> Valmistunut diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta huhtikuussa 2015 ympäristötekniikan koulutusohjelmasta.

>> Diplomityön aiheena lean-filosofian ja kokonaistehokkuusindikaattorin soveltaminen kaapelituotannon tehostamiseksi.

>> Opintojensa aikana toimi Ympäristörakentajakillan hallituksessa 2013 ja OYY:n edustajistossa TeTan edaattorina 2013–2015, lisäksi teknilllisen tiedekuntahallituksen opiskelijajäsen vuosina 2013 – 2015.

>> Työskentelee tuotantojohtajana oululaisessa Nestor Cables -yhtiössä, joka kehittää, valmistaa ja myy valokaapeleita, kuparijohtimisia tietoliikennekaapeleita, teollisuuden instrumentointikaapeleita, automaatiokaapeleita ja erikoiskaapeleita sekä valokaapelitarvikkeita.

>> Ensimmäinen oman alan työpaikka oli Nestor Cables.

>> Parasta yliopisto-opinnoissa oli mahdollisuus käyttää aikaansa itsensä kehittämiseen. “Tätä tapahtuu myös työelämässä: käytä hyödyksi mahdollisuus kehittää itseäsi aina eteenpäin.”

>> Haastavinta yliopisto-opinnoissa oli lopullisen pääaineen valinta, sillä moni vaihtoehto kiinnosti. “Diplomityönkin aikana mietin vielä sitä, onko tämä se juttu.”

>> Unelmoi sopivasta työkehityksestä, jonka aikana on mahdollisuus kehittää itseään eteenpäin. “Niin tutkinto ja työpaikka ovat matkoja, eivät määränpäitä.”

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

OYY:n Jenny Vaara valittiin SYL:n hallitukseen vuodelle 2018

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan Jenny Vaara on valittu Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäseneksi vuodelle 2018. Kasvatustieteitä opiskeleva Vaara, 26, on toiminut tänä vuonna OYY:n hallituksen varapuheenjohtajana. Hän on ollut vastuussa ylioppilaskunnan projektiorganisaatiomuutoksesta ja jäsenpalveluiden kehittämisestä. ”Mielestäni on älyttömän hienoa, että olen saanut luottamuksen tehdä opiskelijaliikettämme entistä paremmaksi. On hienoa päästä vaikuttamaan siihen, miten koulutusta voidaan kehittää ensi […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan Jenny Vaara on valittu Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäseneksi vuodelle 2018.

Kasvatustieteitä opiskeleva Vaara, 26, on toiminut tänä vuonna OYY:n hallituksen varapuheenjohtajana. Hän on ollut vastuussa ylioppilaskunnan projektiorganisaatiomuutoksesta ja jäsenpalveluiden kehittämisestä.

”Mielestäni on älyttömän hienoa, että olen saanut luottamuksen tehdä opiskelijaliikettämme entistä paremmaksi. On hienoa päästä vaikuttamaan siihen, miten koulutusta voidaan kehittää ensi vuoden aikana, ja miettimään sitä, miten voimme nostaa osaamistasoa korkeakouluvision mukaisesti. Ylipäänsä haluan olla rakentamassa yhteistä ylioppilasliikettä. Haluaisin, että kaikki korkeakouluopiskelijat kokisivat kuuluvansa yhteisöön”, Vaara kuvaili tunnelmiaan lauantai-iltana.

Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokous järjestettiin Tampereella 17.–18. marraskuuta. Liittokokouksessa valittiin SYL:n hallitus, ja päätettiin myös liiton ensi vuoden toimintasuunnitelmasta ja SYL:n uudesta linjapaperista.

Liittokokous valitsi SYL:n hallituksen puheenjohtajaksi Miika Tiaisen Turun yliopiston ylioppilaskunnasta.

Hallitukseen valittiin Jenny Vaaran lisäksi Teemu Vasama Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnasta, Joel Lindqvist ja Ada Saarinen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnasta, Petteri Heliste Aalto-yliopiston ylioppilaskunnasta ja Petra Laiti Svenska handelshögskolanin ylioppilaskunnasta.

Hallituksen puheenjohtajaksi hakivat myös Lauri Grünthal (Taideyliopiston ylioppilaskunta) ja Petteri Heliste. He vetäytyivät ehdokkuudestaan lauantaina.

Kuluvana vuonna Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa OYY:tä on edustanut Veera Alahuhta

Suomen ylioppilaskuntien liitto on opiskelijajärjestö, jonka jäseniä ovat Suomen kaikkien yliopistojen ylioppilaskunnat. Liitto edustaa noin 132 000 yliopisto-opiskelijaa. Sen keskeisimmät tavoitteet ovat opiskelijoiden sosiaalisen aseman ja opiskelumahdollisuuksien parantaminen.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Veeran SYL-kuulumiset, osa 3

Oulun ylioppilaslehti seuraa kansainvälisistä asioista ja kehitysyhteistyöstä vastaavan Veera Alahuhdan SYL-aiheisia kuulumisia läpi hallitusvuoden. Tällä kertaa keskustelimme muun muassa Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksesta, elinikäisestä oppimisesta ja ylioppilaskuntien automaatiojäsenyydestä. Voit lukea juttusarjan aiemmat jutut tästä: Osa 1, osa 2.   Hei Veera, emme ole tavanneet sitten kesäkuun! Miten Lapinrinteellä on valmistauduttu syksyyn?  SYL:n tuleva liittokokous (17.-18.11.) on […]

Oulun ylioppilaslehti seuraa kansainvälisistä asioista ja kehitysyhteistyöstä vastaavan Veera Alahuhdan SYL-aiheisia kuulumisia läpi hallitusvuoden. Tällä kertaa keskustelimme muun muassa Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksesta, elinikäisestä oppimisesta ja ylioppilaskuntien automaatiojäsenyydestä. Voit lukea juttusarjan aiemmat jutut tästä: Osa 1, osa 2.

 

Hei Veera, emme ole tavanneet sitten kesäkuun! Miten Lapinrinteellä on valmistauduttu syksyyn? 

SYL:n tuleva liittokokous (17.-18.11.) on vahvasti agendalla. Laitoimme kokouksen alustavat materiaalit ylioppilaskuntiin lausuntokierrokselle, ja lausuntokierroksen jälkeen lausunnot menevät käsittelyyn liittokokoukseen.

Käsiteltävänä on muun muassa SYL:n linjapaperin päivitys. Linjapaperi uudistettiin viime vuonna, ja nyt esitetään muutamia kohtia poistettavaksi ja muutamaa kohtaa tarkennetaan. Linjapaperi on hyvin ajan tasalla, ei ole hirveästi syytä ruveta sitä mylläämään.

Lisäksi materiaaleissa on mukana liiton toimintasuunnitelma ensi vuodelle. Siinä esitetään projekteja, jotka vastaavat ajankohtaisiin aiheisiin, joko kehittämällä toimintaa tai vaikuttamalla muuten laajemmin. Toimintasuunnitelmassa käsitellään muun muassa sukupolvipolitiikkaa, eduskuntavaaleja, eurovaaleja ja työelämämurrokseen vastaamista, ja kehitysyhteistyötoiminnan kehittämistä.

Myös European Students’ Unionilla ESU:lla on tulossa liittokokous, siihenkin valmistaudutaan. Eka steppi oli matka Walesiin liiton seminaariin, missä käsiteltiin myös tulevan liittarin aiheita.

 

Alkusyksystä järjestettiin Helsingissä Dare to Learn -tapahtuma. Kuinka se sujui? 

Mielestäni tapahtuma sujui tosi hyvin: tilaisuudessa oli mahtava tunnelma, se oli kansainvälinen ja silti tosi rento, tykkäsin olla siellä. Opin myös uutta! Uuden oppiminen on rankkaa, kun uutta asiaa tulee kerralla niin paljon. Mutta kivaa oli.

 

Mitä tapahtumasta sitten opittiin, vai opittiinko mitään?

Tarkoitus oli oppia ajattelemaan uudelleen oppimista. Mitä jäi käteen on sen uudelleenpohtiminen, miten voisin päivittäisessä työssä ja arjessa oppia uutta, ja miten voin kehittää taitoja ja reflektoida myös omaa oppimistani. Oppiminen on paljon laajempi prosessi, kuin mitä opinnoissa tapahtuu. Toivon, että oppimisen reflektointia voitaisiin tehdä aiempaa enemmän.

 

Oppimisen reflektointi kuulostaa hieman samalta kuin se, mitä oppimispäiväkirjoissa tulisi tehdä?

Joo, tätä tehdään myös oppimispäiväkirjoissa. Ajatuksena olisi tarkastella oppimista laajemmin kuin kurssisuorituksen puitteissa, eli koko tutkinnon skaalassa. Näin näkisi koko ajan laajan kuvan: jokaisella olisi hyvä käsitys siitä, mitä jo osaa, ja mitä haluaa vielä osata lisää. Iso haaste elinikäisessä oppimisessa on se, että uskaltaisi myöntää, ettei aina osaakaan jotain.

 

Automaatiojäsenyys tuntuu pompsahtavan tänä syksynä esille jatkuvasti. On ollut Keskustan Opiskelijaliiton liittokok0usta, automaatiojäsenyyspaneelia ja peräti omaa kansalaisaloitettakin. Mitä luulet, miksi aihe puhututtaa nyt?

Tämä on perinteinen keskustelunaihe, joka nousee esille syksyisin [ylioppilaskuntien] lukuvuosi-ilmoittautumisen yhteydessä. KOL:n liittokokous nosti sitä esille entisestään. Onhan se sellainen aihe, joka jakaa aina mielipiteitä: on taattua, että siitä tullaan aina keskustelemaan.

 

Onko tilanteeseen odotettavissa muutosta, eli vaikuttavatko pyrkimykset automaatiojäsenyyden purkamiseksi realistisilta?

Sanotaan näin, että asia ei ole hallitusohjelmassa, eikä ole todennäköistä, että tällä hallituskaudella asiaan tulisi merkittäviä muutoksia. Se vaatisi yliopistolain avaamista.

 

KOL:n liittokokouksessa päädyttiin kantaan, jonka mukaan opiskelijakuntien ja ylioppilaskuntien toiminta pitäisi rahoittaa julkisella rahoituksella. Miltä tämä kuulostaa?

Se on ihan mielenkiintoinen kanta, irtautui siitä kyllä-ei -keskustelusta. Siinä pyrittiin löytämään ja näkemään kokonaiskuva, mikä on mielestäni hyvä asia. En osaa kantaa siihen, millä tavalla tämä julkinen rahoitus tulisi järjestää.

 

Perussuomalaiset Nuoret esittää edustajistovaaliohjelmassaan SYLXIT -jäsenäänestyksiä. Millaisia ajatuksia tämä herättää?

Edarivaalit on tulossa, ja jos on tämä kampanjakärkenä, mikäs siinä! Ylioppilaskunta voi toki erota SYL:sta halutessaan. On hyvä, että tästä kommunikoidaan meille, ja hyvä, että asiasta keskustellaan.

Seurauksena erosta olisi toki se, ettei ylioppilaskunta voisi enää vaikuttaa meidän tekemäämme politiikkaan. Teemme kuitenkin valtakunnallista opiskelijapolitiikkaa. Myös yhteys eurooppalaiseen opiskelijaliikkeeseen katkeaisi.

 

Viimeksi kerroit, että viritteillä olisi loka-marraskuussa järjestettävä kehitysyhteistyöhankkeita koskeva joukkorahoituskampanja. Mitä rahoitukselle kuuluu, onko asia selvinnyt? 

On mietitty, että joukkorahoituskampanjan tekeminen toteutuisi vasta ensi vuonna, kätemme ovat nyt täynnä muiden hankkeiden kanssa. Ulkoministeriön kansalaisjärjestöjen kehy-avustuksen hakukerta on samaten ensi keväänä, nyt mietitään muitakin yhteistyön muotoja. Tänä syksynä nettisivuja päivitetään, jotta lahjoittaminen kehy-hankkeille olisi aiempaa helpompaa.

 

Monessa Suomen ylioppilaskunnassa järjestetään edustajistovaalit. Miten se näkyy Lapinrinteellä, vai näkyykö se mitenkään?

Meidän kauttamme ylioppilaskunnille tulee oma vaalikone. Kysymyksiä ollaan tehty ja pyöritelty kovasti. Muuten vaalit eivät merkittävästi vaikuta meidän arkeemme. Toki mielenkiinnolla seuraamme, millä lailla ylioppilaskunnissa äänestetään.

 

Osaatko arvioida, millaiset teemat nousevat esiin syksyn edustajistovaaleissa?

Näkemyksenä on, että ne ovat hyvin paikallisia teemoja, ja on vaikeaa sanoa mitään koko Suomea läpileikkaavia asioita. Varmasti poliittisilla opiskelijajärjestöillä on laajempia teemoja, jotka voivat olla samoja koko Suomessa. Mutta esimerkiksi Oulussa on trendinä ollut se, että sitoutumattomat on vienyt paikkoja, jonka vuoksi poliittiset teemat eivät nouse esille niin merkittävästi. Trendi voi toki kääntyä toiseenkin suuntaan.

 

Nyt saa agitoida: miksi tulevissa vaaleissa tulisi äänestää?

Mielestäni äänestämättä jättäminen on yksinkertaisesti typerää, sillä äänestämällä sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tosi konkreettisesti. Äänestämällä antaa hyväksynnän tietynlaiselle linjalle, minne OYY:n tulisi mennä ja mitä asioita OYY:n tulisi ajaa. Äänestäminen on paras mahdollinen tapa ohjata ylioppilaskuntaa. Jollei äänestä, joku muu saa päättää sinun puolestasi.

Kannattaa muistaa, että edustajistovaaleissa voi keskustella myös kansallisen tason asioista. Sillä, mitä asioita OYY ajaa, on vaikutusta myös SYL:n, ja sen ajama linja taas vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Siksi ylioppilaskunnissa voi hyvin keskustella myös laajemmista teemoista: mitä koulutus on, mikä koulutuksen merkitys on, tulisiko koulutuksen olla julkinen hyödyke, vai yksilön panostus itseensä? Ei ole vain kansallisen tason poliitikkojen asia keskustella opiskelijoiden asioista.

 

Millä mielin matkaat marraskuussa Tampereen liittariin? 

Ihan hyvillä mielin! Sanotaan, että liittari on ihmisen parasta aikaa. Mikäs se olisi hauskempaa kuin kokoustaa yötä myöten. Kyse on myös historiallinen hetkestä, kun päätetään liiton tulevasta suunnasta vuodeksi eteenpäin.

 

Mikä sinun roolisi on liittokokouksessa?

Eri dokumenteista on tehty hallituksen esitys. Olen mukana eri työryhmissä perustelemassa hallituksen kantaa asioihin, tarjoamassa tausta-ajattelua sille, mitä esityksissä on ollut. Voi olla, että asia ei aina aukea pelkkänä tekstinä, jonka vuoksi on tärkeää perustella hallituksen esityksiä. Työryhmät tekee muutosesityksiä, ja ne otetaan joko nimiimme tai ei.

 

OYY:n ehdokas SYL:n hallitukseen vuodelle 2018 on Jenny Vaara. Millaisia terveisiä haluat lähettää hänelle?

Toivotan tosi paljon tsemppiä syksyyn! Ehdokkuusaika on mahtavaa, mutta välillä on myös tosi synkkää, epäilyksessä rypemistä. Tosi paljon siinä auttaa se, että on oman ylioppilaskunnan tuki, auttamassa ja jeesaamassa. Ihmiset ympärilläsi nostavat ehdokkaan parhaaseen potentiaaliin, siksi heitä kannattaa hyödyntää.

Ehdokassyksy on vuoristorataa: välillä on mahtavia onnistumisen kokemuksia, välillä miettii, miksi ihmeessä ryhdyin tähän. Syksy on kuitenkin tosi antoisa ja se kannattaa ottaa kasvattavana oppimiskokemuksena!

 

Muokattu 27.10.2017 kello 13:30: Korjattu sana sukupuolipolitiikka muotoon sukupolvipolitiikka.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Nämä ovat helpot jäähyväiset

Kyösti Oikarinen lähtee Kontinkankaalta samana vuonna hammaslääketieteen vanhan rakennuksen kanssa. Dekaanin työhuoneen jättäminen ei ole vaikeaa, vaikka se hieman haikeaa onkin. “Olen hyvä jättämään asioita taakseni.”

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oululaisen hammaslääketieteen koulutuksen alkamisesta tulee ensi vuonna täyteen 45 vuotta.

Silloin kelpaa kohottaa maljaa kaikille Oulun yliopistosta valmistuneille hammaslääketieteen lisensiaateille, erikoishammaslääkäreille, tohtoreille!

Mutta juhlavuonna jokin on toisin, ikään kuin joku puuttuisi joukosta.

Oulun yliopistolla hammaslääketieteen alan opettajana ja tutkijana lähemmäs 40 vuotta työskennellyt Kyösti Oikarinen ei enää ensi vuonna istu työhuoneessaan Kontinkankaalla. Kampus vaihtuu kaupungiksi: Oikarinen seuraa Riikka Moilasta (kesk.) Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Oikarinen valittiin Moilasen seuraajaksi 28.8. pidetyssä kokouksessa.

Hieman ennen Oikarista Kontinkankaalta poistui myös eräs toinen. Aapistiellä vuodesta 1978 seissyt vanha home- ja kosteusvaurioinen hammaslääketieteen rakennus on alkukesästä revitty alas. Sen on korvannut uusi ja hieno Dentopolis.

Sattumassa on helppo nähdä outoa symmetriaa: tuossa rakennuksessa pian eläkkeelle jäävä Oikarinen aikoinaan aloitti työnsä vastavalmistuneena hammaslääkärinä.

 

Turku hitsasti oululaisjoukon tiiviiksi

Jouluna 1972 nuori Oikarinen sai kuulla uudesta kiinnostavasta koulutuksesta: Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta alkaisi syksyllä 1973 kouluttaa hammaslääkäreitä. Vaikka Oikarisen lapsuuden unelma-ammattina oli ollut kemian opettaja, päätti hän hakea hammaslääkäriksi.

Uusi mahdollisuus kiinnosti muitakin muhoslaisia: Oikarisen kanssa samalta luokalta hammaslääkäritoivoja lähti Ouluun opiskelemaan neljä kappaletta.

Ensimmäiset kaksi vuotta Oulun yliopiston ensimmäinen hammaslääkäriopiskelijoiden vuosikurssi opiskeli Oulussa, jonka jälkeen oli edessä siirtyminen Turkuun kolmivuotiseen klinikkavaiheeseen. Intensiivinen opiskeluaika Turussa hammaslääketieteen laitoksessa hitsasi oululaisista niin tiiviin ryhmän, että yhteydenpito ryhmäläisten kesken jatkuu edelleen.

Mutta ainakaan yhdestä muhoslaisesta ei ollut pysyvästi Aurajoen rannalle. Valmistuttuaan hammaslääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1978 Oikarinen palasi takaisin Ouluun. Hän aloitti työskentelynsä vasta valmistuneessa hammaslääketieteen laitoksen rakennuksessa Aapistie 3:ssa, erikoistumisala löytyi suukirurgian puolelta.

Oikarinen sanoo nyt, ettei hänen yliopistoon ollut tarkoitus lopullisesti jäädä, eihän hän ollut kovin tutkimusorientoitunutkaan. Samaan aikaan hän avasikin hammaslääkärin yksityisvastaanoton Pakkahuoneenkatu 9:ään. Sieltä hän lähti pian muutamaksi vuodeksi Saksaan Hampuriin, teki töitä ja väitöskirjaa työn ohella.

Vuonna 1987 hän sai hammasvaurioita käsittelevän Suomessa tehdyn väitöskirjansa valmiiksi, vuotta myöhemmin valmistui saksankielinen väitöskirja.

Sen jälkeen ei-tutkimusorientoituneeksi itsensä määritellyt Oikarinen alkoi edetä Oulun yliopiston tutkijaportailla varsin nopeasti: suu- ja leukakirurgian vt. professorina hän aloitti 1994, varsinaisena professorina vuonna 2000.

Vuodet 2000–2002 hän työskenteli professorina Kuwaitissa. Kuwaitin vuosiaan hän pitää mielenkiintoisena, kenties jopa turhan lyhyenä aikana. Maassa olisi viihtynyt pitempäänkin.

“Yliopistolta kuitenkin soitettiin, että nyt pitää joko luopua Oulun virasta tai tulla takaisin.”

Oikarinen valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon.

 

“Nyt on rauha maassa”

Kyösti Oikarinen aloitti lääketieteellisen tiedekunnan dekaanina vuonna 2013, toimittuaan suu- ja leukakirurgian professorina yli kymmenen vuotta.

Tuolloin siirtyminen tutkimuksesta tiedekunnan hallintoon tuntui luonnolliselta: tutkimusryhmän työ eteni omalla painollaan, häntä ei enää tarvittu ohjaamaan.

Lääketieteellisen dekaanin työstä Oikarinen jää eläkkeelle lokakuun lopulla. Tiedekunnan uusi dekaani viisivuotiskaudeksi (1.11.2017 –31.12.2021) valitaan lokakuussa. Oikarisen mukaan hakijoita tehtävään oli kaksi.

Oikarisen mukaan ”tiedekuntaa kuullaan niin kuin johtosääntö sen määrittelee”, mutta viime kädessä dekaanin valitsee rehtori Jouko Niinimäki.

Millaisen tiedekunnan hän jättää nyt häntä seuraavalle dekaanille?

Tuntemukset tulevasta ovat positiiviset: “Nyt on aika rauha maassa.”

Oikarisen mukaan monessa suhteessa on jo parannettu aiemmasta, ja esimerkiksi väitöskirjamäärät ja julkaisumäärät ovat kasvussa. Hän mainitsee myös Kandipalautteen, sähköisen opiskelijapalautekyselyn, jota tiedekunnan opiskelijat täyttävät poikkeuksellisen ahkerasti.

“Toivon nyt jättäväni seuraajalleni tiedekunnan, joka on taloudellisesti tasapainossa, joka tekee hyvää tulosta, on verkostoitunut sekä yritysmaailman että muiden yliopistojen kanssa, ja jolla on terveet ja hyvässä kunnossa olevat tilat”, Oikarinen luettelee.

Lääketieteellisessä tiedekunnassa on omat taloudelliset haasteensa. Yksi on se, etteivät kaikki tiedekunnan tutkimusyksiköt pärjää taloudellisesti yhtä hyvin kuin toiset.

“Jotkut yksiköt ovat vahvempia kuin toiset, ilman tukea jotkin tutkimusyksiköt eivät pärjäisi omillaan. Mutta kuitenkin kaikkia tarvitaan, jotta lääketieteen opetusta on mahdollista antaa. Emme voi opettaa vain joistain taudeista, ja jättää toisista opettamatta, kaikkia tarvitaan.“

 

Kaksi yritystä rehtoriksi

Olisi Oikarisella ollut toiveita nousta yliopiston hallinnossa vielä korkeammallekin.

Hän on ollut kahdesti ehdolla Oulun yliopiston rehtoriksi. Vuonna 2006 tehtävään valittiin silloinen rehtori Lauri Lajunen, vuonna 2014 nykyinen rehtori Jouko Niinimäki.

Vuonna 2006 rehtorivalinnasta äänesti yliopiston vaalikollegio, johon kuuluivat yliopiston hallituksen ja tiedekuntaneuvostojen jäsenet, vararehtorit, erillisten laitosten johtajat ja hallintojohtaja.

Lopulta ero Oikarisen ja Lajusen välillä oli selvä: Lajunen sai ensimmäisellä äänestyskierroksella 92 ääntä, Oikarinen 42. Tyhjiä äänestyslippuja jätettiin yksi.

Nyt on pakko kysyä: kuinka kovasti kakkoseksi jääminen kahteen otteeseen harmitti?

Joko aika parantaa haavat tai pettymys ei oikeasti ole jäänyt kalvamaan, niin tyynesti Oikarinen tuntuu suhtautuvan häviämiseen.

“Vuonna 2006 jos opiskelijat olisivat kääntyneet puolelleni, tilanne olisi ollut eri. Ja toisella kerralla lopputulosta ennakoi se, että Jouko erikseen pyydettiin rehtorikisaan.”

Mutta eduskuntavaaleissa rannalle jääminen häntä kirpaisi, sen hän myöntää. Keskustan ehdokkaana Oulun vaalipiirissä hän sai vuonna 2003 3306 ääntä, vuonna 2007 3533 ääntä ja vuonna 2011 3791 ääntä.

Ei nyt kehnosti, muttei läheskään tarpeeksi valituksi tulemiseen. Odotukset tulosta kohtaan olivat korkeammalla.

Toisaalta ajat olivat vuonna 2011 hankalat myös Oikarisen puolueelle, vaalirahakohun raskaasti ryvettämälle keskustalle: vuoden 2011 vaaleissa keskusta menetti peräti 16 paikkaa, ja kannatus tipahti 15 prosenttiin.

“Jos keskustalla olisi ollut vaaleissa normaali tulosvuosi, olisi läpipääsy ollut lähempänä.”

Oikarinen näkee pettymyksen tuottaneelle tulokselle myös toisen syyn. Koulutus voi vaaleissa olla äänestäjiä karkottava taakka, ei suinkaan etu.

“Professoriin ei ole helppo samaistua”, hän pohtii.

Samaa epäileväistä asennetta hän koki myös ensimmäisellä valtuustokaudellaan vuosina 2005–2008. Silloin häneltä vakavissaan tiedusteltiin, mitä hammaslääkäri voisi ymmärtää esimerkiksi varhaiskasvatuksesta tai kaavoituksesta.

“Moni koki, että osaamisalueni on liian aivan kapea, ymmärrän jotain ainoastaan hampaista”, hän naureskelee.

Puoluevalinta tuli Oikariselle, pienviljelijän pojalle, verenperintönä ja itsestäänselvyytenä.

“Tiedostan sen, että jollei Suomessa olisi ollut tasa-arvoista koulutusta, en olisi itse päässyt tähän asemaan. Hyvinvointiyhteiskunnan ansiosta olen tässä missä nyt olen.”

Toisaalta juuri keskusta on ajanut hallituksessa raskaita koulutusleikkauksia.

Puolueen linjan hyväksyminen ei ole aina ollut helppoa, Oikarinen myöntää. Erityisen raskaana hän pitää leikkausten aiheuttamia yt-neuvotteluita. Hän itse vei lääketieteellisessä tiedekunnassa läpi kaksi yt-kierrosta.

Yt:t eivät vain sovi tähän ympäristöön ollenkaan. Paljon pystyimme onneksi hoitamaan eläköitymisten kautta.”

Toisaalta leikkaukset ovat Oikarisen mukaan pakottaneet yliopiston myös uudistumaan ja kehittämään uusia toimintamalleja, siis sopeutumaan pakon edessä.

 

Ei golfia, ei veneilyä

Pitkän yliopistouran lisäksi Oikarinen on pitänyt yksityispraktiikkaa liki 40 vuoden ajan, toki viimeisinä vuosina jo melko harvakseltaan. Sekin ovi on nyt suljettu, viimeiset vastaanottokerrat hän piti elokuussa.

Eläkkeelle jääminen ei tarkoita vapaaherran elämää. Oikarinen näyttää tietokoneen ruudulta kalenteriaan, jossa on pitkiä värikkäitä palkkeja: tuossa kohtaa on edessä seminaari, tuossa taas kokous. Laakereille lepäämään jääminen ei hänelle ole luontaista.

“En ole urallani kertaakaan pitänyt vapaata: ei sapattivapaita, ei vuorotteluvapaita.”

Oulun kaupunginvaltuustoon kaudelle 2017–2021 Oikarinen valittiin 970 äänellä. Paluuseen politiikkaan tauon jälkeen hän nimeää kaksi syytä: halun vaikuttaa isoihin murroksiin ja tarpeen keksiä eläkevuosille järjellistä tekemistä.

“En pelaa golfia, en ole mukana Rotaryklubissa, en veneile. Politiikka tuntui luontevalta tavalta keksiä eläkevuosille uutta tekemistä”, hän nauraa.

Politiikan houkuttelevuutta lisäsi se, että ratkaistavana on useita sote- ja maakuntahallintoa koskevia kysymyksiä. Soteuudistus ja laajemmin maakunnan asiat ovat selvästi Oikarisen sydäntä lähellä, sillä “Minun pitkän tähtäimen suuntani on maakunta, muistaen se, että Oulu on puolet Pohjois-Pohjanmaasta”.

Maakuntavaaleihin hän onkin jo lupautunut lähteä ehdolle, eduskuntavaaleja “pitää vielä miettiä”.

Mutta ennen kuin ehditään taas uusiin vaaleihin, vielä sananen yliopistosta. Kirpaiseeko Kontinkankaan kampuksen jättäminen?

“Olen hyvä jättämään menneitä asioita taakse ja myös luopumaan asioista. Vaikka se vähän haikeata onkin ja olen kaikesta toki kiitollinen, niin nyt on suunnattava nokka kohti uusia seikkailuita.”

Eikä hän Oulun yliopistoa eläkkeelläkään kokonaan jätä. Tulevaisuudessa hän seuraa sitä nyt eri roolista, kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Näköalapaikalta, niin kuin hän sanoo.

“Katselen maailmaa sote- ja yliopiston silmin. Olen tämän yliopiston kasvatti, ja koko urani on yliopiston ansiota.”

 

Kuka?

>> Kyösti Oikarinen

>> 64-vuotias.

>> Asuu Oulussa.

>> Suu- ja leukakirurgian professori Oulun yliopiston suun terveyden tutkimusyksikössä. Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani 1.11.2017 asti.

>> Useita luottamustehtäviä, mm.  Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallituksen puheenjohtaja, Hammaslääkäriliiton hallituksen jäsen, Edistyksellisen tiedeliiton hallituksen jäsen. Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja valtuustokaudella 2017–2021.

>> Valmistunut vuonna 1978 hammaslääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistossa, suukirurgian erikoishammaslääkäriksi 1984, hammaslääketieteen tohtoriksi Oulun yliopistosta 1987 ja Hampurin yliopistosta 1988.

>> Professorin pätevyys Helsingin, Uumajan, Oulun ja Kuwaitin yliopistoissa.

>> Vapaa-ajallaan harrastaa omakotitaloa, kesäpaikkaa, helppoa liikuntaa ja kulttuuria.

>> Lapsuuden unelma-ammattina oli joko kemian opettaja tai radion musiikkitoimittaja.

>> Haaveilee joistakin viikottaisista vapaapäivistä ja kiireettömistä aamuista nyt kun eläköityminen koittaa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Jenny Vaara on OYY:n ehdokas Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) esittää Jenny Vaaraa Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäseneksi vuodelle 2018. Ylioppilaskunnan edustajisto päätti asiasta yksimielisesti kokouksessaan 21. syyskuuta. Kasvatustieteitä opiskeleva Vaara, 26, toimii kuluvana vuonna OYY:n hallituksen varapuheenjohtajana ja on vastuussa ylioppilaskunnan projektiorganisaatiomuutoksesta ja jatko-opiskelijoiden palveluiden kehittämisestä. Lisäksi hän on Oulun yliopiston koulutuksen johtoryhmän ja tiedekuntansa johtoryhmän jäsen. Aikaisemmin hän on […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) esittää Jenny Vaaraa Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäseneksi vuodelle 2018.

Ylioppilaskunnan edustajisto päätti asiasta yksimielisesti kokouksessaan 21. syyskuuta.

Kasvatustieteitä opiskeleva Vaara, 26, toimii kuluvana vuonna OYY:n hallituksen varapuheenjohtajana ja on vastuussa ylioppilaskunnan projektiorganisaatiomuutoksesta ja jatko-opiskelijoiden palveluiden kehittämisestä. Lisäksi hän on Oulun yliopiston koulutuksen johtoryhmän ja tiedekuntansa johtoryhmän jäsen. Aikaisemmin hän on toiminut muun muassa ainejärjestönsä Motiva ry:n puheenjohtajana.

Vaaralle on tärkeää, että korkeakoulutuksen kehittäminen perustuu selkeään ja kokonaisvaltaiseen näkemykseen. Hän haluaa, että tulevaisuudessa korkeakoulut tarjoavat opiskelijoilleen entistä paremmat valmiudet muuttuvaan työelämään ja eväät elinikäiseen oppimiseen.

“Nykyiset 20-vuotiaat opiskelijat jäävät eläkkeelle 2070-luvun tienoilla. Lisäksi työelämän murros kiihtyy koko ajan. Se tarkoittaa, että oman osaamisen kehittäminen ei voi päättyä tutkinnon suorittamiseen, vaan jokaisen täytyy koko ajan ylläpitää ja kehittää omaa osaamistaan. Korkeakoulutus antaa parhaat valmiudet oppia ja omaksua uutta sekä kehittää uusia ratkaisuja – meidän täytyy pitää huolta siitä, että näin on jatkossakin”, hän toteaa.

Kuluvana vuonna Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa OYY:tä on edustanut Veera Alahuhta. Voit lukea hänen kuulumisiaan hallitusvuodesta juttusarjastamme: osa 1 ja osa 2.

Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitus valitaan liiton liittokokouksessa 17.–18. marraskuuta Tampereella. SYL on opiskelijoiden etu-, palvelu- ja kansalaisjärjestö, jonka jäsenyhteisöihin kuuluu yhteensä noin 132 000 yliopistojen perustutkinto- ja jatko-opiskelijaa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: