Mustelmilla on hyvä olla – jenkkifutaria eivät tällit haittaa

Amerikkalaista jalkapalloa harrastava Satu Roiha hamuaa maailman kärkeen. Hän kaataa ennakkoluulot, joiden mukaan laji olisi pelkkää aggressiivista kamppailua tai vain miehille sopivaa.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Anna Mansisto

Satu Roihan hihojen alta pilkottavat mustelmaiset kädet. Hän myöntää näyttävänsä usein siltä, että olisi joutunut hakatuksi.

”Kauhistelijoille selitän, että toiselle kävi kovempaa. Onneksi adrenaliini peittää kivun, niin mustelmien syntymistä ei huomaa”, takapuolustajan paikkaa Oulu Northern Lights -joukkueessa pelaava Roiha sanoo.

Hän on se, joka taklaa. Roihan peruskauraa on tarttua vastustajasta kiinni ja kaataa tämä maahan. Onneksi pudotus on lyhyt, sillä amerikkalaisessa jalkapallossa pyritään pysyttelemään mahdollisimman matalana.

Silti joskus sattuu. Roihan jalkapöytään on tullut hiusmurtuma, polvet ovat vääntyilleet ja sormiakin on murtunut.

”Tykkään mennä näyttämään vammojani lääkärille, niin samalla opin loukkaantumisiin liittyviä asioita”, lääketiedettä opiskeleva Roiha naureskelee.

Hän sanoo, että taitojen karttuessa vammatkin vähenevät, kun varusteita oppii hyödyntämään niin, että ne suojaavat.

Hienous piilee rajuuden alla

Harrastuksensa alkuvaiheessa Roiha myöntää kompensoineensa tekniikan puutetta vauhdilla ja voimalla. Hän oli nähnyt joitakin vuosia aiemmin Yhdysvalloissa käydessään sikäläistä yliopistosarjan amerikkalaista jalkapalloa.

Näkemästään Roihalle jäi mielikuvaksi ronski fyysisyys.

”Kun sääntöjä ei ymmärrä, huomaa vain kontaktin. Sen taustalla on kuitenkin tarkka strategia. Nyt pidän lajia todella mielenkiintoisena”, hän makustelee.

Ottelun asetelman muodostavat hyökkäävä ja puolustava joukkue. Hyökkääjät pyrkivät kuljettamaan pallon maalialueelle, ja puolustajat yrittävät estää heitä.

Nopeiden hyökkäyspyrähdysten aikana on luettava toisten aikeita ja vastattava niihin.

Roihan mielestä peli on itse asiassa hidasta. Hyökkäysyrityksiä seuraa aina pieni tauko, jolloin palataan alkuun.

”Tämä on taktinen peli. Se joukkue voittaa, joka on opetellut hommansa paremmin. Jokaisen on pelattava yhteen. Yksilönä ei juurikaan loisteta”, puolustaja toteaa.

Oulun ylioppilaslehti 2017.
Satu Roiha on kiinni paikassa maajoukkueeseen, joka lähtee kesäkuussa Kanadaan maailmanmestaruuskilpailuihin. Vaikka karsinnat maajoukkuepaikoista ovat vielä käynnissä, Roiha näkee itsensä jo Kanadassa.

Heti huipulle

Satu Roihan urheiluhistoriaan kuuluu pitkä lista lajeja: uinti, yleisurheilu, kansantanssi, jalkapallo, kuntosali, jooga ja juoksu. Lukion jälkeen hän vietti Ilmajoella vuoden ja kävi lääketieteen pääsykokeeseen valmentavaa kurssia. Tuolloin kämppäkaveri houkutteli Roihan kokeilukerralle amerikkalaisen jalkapallon harjoituksiin. Sieltä jäi matkaan innostus, ja opiskelupaikan napattuaan hän liittyi keväällä 2014 Oulussa Northern Lights -joukkueeseen. Roiha sai ensimmäisen kevään jälkeen kutsun maajoukkueleirille.

”Parin viikon jälkeen koin, että kuulun porukkaan. Se oli hieno tunne yksilölajien harrastamisen jälkeen.”

Suomen mestaruudesta joukkue kilpailee Vaahteraliigassa ja on yltänyt pronssille vuosina 2011, 2014 ja 2015. Voitto tuli 2012. Oulun yliopistokin on noteerannut menestyksen ja palkinnut yliopistossa opiskelevat Northern Lights -naiset urheilumitaleilla.

Tänä vuonna Vaahteraliiga alkaa toukokuussa ja huipentuu finaaliin syyskuussa. Kesällä joukkueen jokainen viikonloppu kuluu otteluissa – MM-kilpailuviikonloppua ja lepoviikkoa lukuun ottamatta.

Roiha on kiinni paikassa maajoukkueeseen, joka lähtee kesäkuussa Kanadaan maailmanmestaruuskilpailuihin. Ne järjestetään joka neljäs vuosi. Vaikka karsinnat maajoukkuepaikoista ovat vielä käynnissä, Roiha näkee itsensä jo Kanadassa.

”Viime vuonna pääsin pelaamaan Suomi–Ruotsi-maaotteluun. Olihan se hienoa pelata Suomi-paita päällä. Oli televisiokamerat ja Maamme-laulu soi”, hän muistelee.

Jenkkifutis opettaa itsearvostusta

Sen lisäksi, että amerikkalainen jalkapallo on myös naisten laji, se on kaikenlaisten naisten laji. Joukkueeseen pääsemiselle ei ole tiukkoja vaatimuksia, vaan erilaisia vahvuuksia hyödynnetään pelissä: tarvitaan esimerkiksi kookkaita ja voimakkaita pelaajia, pieniä ja vikkeliä hyökkääjiä sekä tarkkasilmäisiä ja nopeasti reagoivia pelinlukijoita.

Naiset pelaavat täysin samoin säännöin kuin miehet. Northern Lightsin naiset ovat iältään 18-vuotiaista päälle kolmikymppisiä. Nopeudessa ja voimassa miehet päihittävät naiset kuitenkin jo murrosiässä, joten sekajoukkueet eivät ole mahdollisia.

”Treenaamme kyllä yhtä aikaa miesten joukkueen kanssa. He arvostavat meitä eivätkä ole mitenkään vähätteleviä”, Roiha sanoo.

Hänelle laji edustaakin sitä, että jokainen hyväksytään sellaisena kuin on.  Harrastus on opettanut katsomaan itseä eri tavalla.

”Kukaan ei tule sanomaan, että pitäisi vaikka laihduttaa. Minulla ei ehkä aina ole ollut kovin hyvä kuva vartalostani. Tässä kuitenkin korostuu se, että pärjään juuri tällaisena kuin olen”, Roiha pohtii.

Kun joku kehuu taitoja, Roihalle tulee tunne, että hän on hyvä. Ja se tuntuu hyvältä.

 

Kuka?

>> Satu Roiha

>> 24 vuotta.

>> Asuu Kaukovainiolla. Kotoisin Rovaniemeltä.

>> Opiskelee neljättä vuotta lääketiedettä Oulun yliopistossa.

>> Tehnyt työharjoitteluja amanuenssina OYS:n kirurgian ja sisätautien osastoilla.

>> Harrastaa amerikkalaista jalkapalloa Oulu Northern Lights -joukkueessa. Oheisharjoitteluna käy kuntosalilla, lenkkipolulla, ryhmäliikuntatunneilla ja uimassa. Mukana myös futsal-ringissä.

>> Lapsuuden haaveammatti oli lääkäri – äidin ja tädin esimerkin innoittamana.

>> Haaveilee amerikkalaisen jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin pääsemisen lisäksi opiskelujen jälkeen matkustelevansa keikkatyöpätkien lomassa. Uusi elämänvaihe houkuttaa: ”Opiskelijaelämä on yllättävän rankkaa.”

>> Toivoo, että ihmiset selvittäisivät konfliktitilanteet keskustelemalla eivätkä sotimalla tai tappelemalla. ”Vaikka harrastusvalinnasta ei tätä toivetta ehkä uskoisi.”

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Huuhaa kumotaan kriittisellä ajattelulla – Pauli Ohukainen uskoo bloggaamisen tekevän paremmaksi tutkijaksi

Tutkija Pauli Ohukaisen mielestä tieteilijöillä on velvollisuus osallistua julkiseen keskusteluun ja estää siten virheellisen tiedon ja perusteettomien väitteiden leviäminen. Sen vuoksi hän kirjoittaa tiedettä popularisoivaa, kriittistä tiedeblogia. Blogin suosio on tullut yllätyksenä Ohukaiselle, sillä hän kuvitteli blogitekstien kiinnostavan vain hänen äitiään.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Elina Korpi

Alkuvuodesta oululainen Pauli Ohukainen vietti useita viikkoja Hongkongin- ja Australian-matkalla.

Matkan tarkoituksena oli valmistella yhteistyöprojekteja Computational Medicine -tutkimusryhmälle, mutta Ohukainen ehti tavata myös australialaisia skeptikoita.

Maapallon toisella puolella on puhuttanut esimerkiksi poliitikkojen haluttomuus kuunnella ilmastotieteilijöiden näkemyksiä hiilenpolton vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Myös rokotekammoiset sivuuttavat tieteen saavutuksia.

”Hinkuyskä on tehnyt comebackin, vaikka se oli rokotteiden avulla jo hävinnyt.  Näin voi käydä, kun ihmiset epäilevät rokotteiden hyötyjä ja pelkäävät niiden haittoja”, Ohukainen kertoo.

Rokoteskeptisyys, detox-kuurivinkit, ravitsemussuositusten kyseenalaistaminen ja rasvasota jylläävät verkossa. Näitä kiistanalaisia kysymyksiä Ohukainen ruotii Tervettä skeptisyyttä -blogissaan, jossa hän jakaa kriittisen, tieteeseen perustuvan ajattelun sanomaa.

Kriittisen ajattelun ja skeptisyyden filosofiaan perehtyneen Ohukaisen blogin alkusysäyksenä oli ihmetys: miksi ihmiset uskovat väitteitä, joille ei ole tieteellistä tai järjellistä perustetta?

”Verkossa liikkuu paljon näkemyksiä, jotka ovat muodossa ’mitä ajatella’. Harvemmin ne ovat muotoa ’miten ajatella’. Kokeilin, voisiko loogisen ajattelun pohtiminen kiinnostaa muitakin.”

Lukijamäärästä päätellen loogisella ajattelulla on ollut kysyntää: suosituimmalla blogikirjoituksella oli vuorokaudessa 15 000 lukijaa, ja blogin Facebook-sivulla on yli 4300 tykkääjää.

Bloggaaminen tekee paremmaksi tutkijaksi

Oulun yliopistossa tutkijatohtorina työskentelevä Ohukainen kirjoittaa esimerkiksi verisuonten kalkkeutumisesta seikkaperäisen selkeästi ja omaan tutkimustyöhönsä nojaten.

”Valtimotaudeista liikkuu verkossa väärää tietoa. Tutkimustieto meinaa jäädä vain asiantuntijoiden keskuuteen, joten koen tärkeäksi kertoa näistä asioista”, Ohukainen perustelee.

Monimutkaisen aiheen yleistajuistaminen eli popularisointi ei ole helppoa edes tohtorille. Selkeä esitys vaatii vankat pohjatiedot. Ohukainenkin on joutunut opiskelemaan omaa alaansa lisää, jotta teksteistä tulisi kelvollisia.

”Blogin kirjoittaminen on minulle testi, kuinka hyvin ymmärrän asiat, jotka luulen osaavani”, kuvailee Ohukainen.

Hänen mielestään bloggaaminen tekee paremmaksi tutkijaksi. Lisäksi verkon syövereissä on huutava pula tieteilijöistä.

Salaliittojen uhka

Kun kokemuksiinsa vetoavat näennäisasiantuntijat villitsevät yleisöä, paikalle tarvitaan tutkijaa. Ohukaisen mielestä tieteilijöiden velvollisuus on vastata perusteettomiin väitteisiin.

Hän harmittelee, että vanhemman polven akateemisen väen keskuudessa edelleen ajatellaan muodollisen huutelun norsunluutornista olevan riittävää viestintää.

Esimerkiksi tuoreimman Tiedebarometrin mukaan tiedeaiheita seurataan internetin kautta lähes yhtä paljon kuin televisiosta, radiosta ja sanomalehdistä, joten tieteilijöillä on oiva tilaisuus hyödyntää verkkoviestinnän mahdollisuuksia.

Nuorempien tutkijoiden oma-aloitteista viestintää taas voi estää epävarmuus. Omaa asiantuntijuutta ei pidetä riittävänä julkiseen keskusteluun osallistumiseksi.

”Se on hyvä tuoda esille, että tutkijakin on erehtyväinen ihminen. Onneksi tieteentekijän ei tarvitse sitoutua yhteen lopputulokseen niin kuin kokemusasiantuntijan, joka myy esimerkiksi tiettyä ravitsemusluentoaan”, Ohukainen vertaa.

Tutkija voi aina viitata useaan, ristiriitaiseenkin tutkimustulokseen ja sanoa, miltä asia tämänhetkisen tiedon perusteella näyttää. Tutkimuksenteon elävää prosessia on Ohukaisen mielestä hyvä avata.

”Tieteen tekeminen on monille mysteeri. Jos tapahtumasarjat tutkimustulosten taustalla olisivat tiedossa, tuntematonta ei tarvitsisi täyttää mielikuvituksen luomalla tilkkeellä. Ihmiset eivät ehkä turvautuisi kokemusasiantuntijoihin ja epäilisi tiedettä salaliitoista.”

Kokemusasiantuntijat näyttäytyvät vilpittöminä auttajina, ja tieteilijät piilottelevina rahoittajien kätyreinä. Tässä mielessä kokemusasiantuntijoilta voi Ohukaisen mukaan myös oppia: tutkijakin voi näyttäytyä vilpittömänä, kun avaa tutkimusprosessiaan yleisölle.

Kerro mummolle

Sen lisäksi, että tieteen popularisointi palvelee yleisöä, siitä on Pauli Ohukaisen mukaan hyötyä myös tieteilijälle itselleen.

Omasta alastaan oppii lisää, kun opettelee kertomaan siitä selkeästi sortumatta vaikeaselkoiseen ammattijargoniin.

”Jos asian haluaa selittää omalle mummolle, termien merkitykset on tiedettävä. Tarinamuoto sopii tieteeseenkin”, vinkkaa Ohukainen.

Selkeyttä hän suosittelee myös tieteensisäiseen kirjoittamiseen, sillä tieteelliset artikkelit ovat usein hyvin vaikeita. Helppolukuisuus auttaa kollegoita.

Monia tutkijoita voi myös turhauttaa, jos omasta alasta liikkuu julkisuudessa virheellistä tietoa. Joistakin aloista taas ei puhuta mitään. Siksi popularisointi kannattaa.

”Tutkija voi itse tuoda esiin, miksi oma ala on tärkeä. Olemassaoloa pitää perustella, jotta päättäjät ja rahoittajat ovat tietoisia tutkimuksen merkityksestä”, Ohukainen muistuttaa.

Verkkokirjoittaminen vaatii toki hieman vaivaa. Ohukainen käyttää yhden blogitekstin kirjoittamiseen tunnista kymmeneen tuntia. Pitempiä tekstejä hän valmistelee pätkissä.

Ohukainen on hyvillään siitä kuinka pelkästään asiaan keskittymällä voi houkuttaa lukijoita. Hän ei kerro henkilökohtaisista asioistaan, ei provosoi eikä kalastele kävijöitä klikkiotsikoilla.

Bloggaaja kannustaa tutkijoita kirjoitusharrastukseen kokeilemalla aluksi erilaisten aiheiden hahmottelua pöytälaatikkoon. Lähipiiriä ja muita bloggaajia voi käyttää testiyleisönä ja neuvonantajina. Yksin ei tarvitse rämpiä.

Oman alansa kiinnostavuuttakaan on turha epäillä.

”Ei ole aihetta, jolle ei löytyisi lukijoita”, Ohukainen vakuuttaa.

Tavoitteena ei tarvitse olla suosituimpien blogien listauksen valloittaminen. Voi kirjoittaa vaikkapa sukulaisille. Kiinnostuksen herättäminen saattaa viedä aikaa, mutta suosio voi myös yllättää.

Niin kävi Ohukaisellekin, joka kuvitteli, että hänen tekstejään lukisi vain oma äiti.

 

Kuka?

>> Pauli Ohukainen

>> 33 vuotta.

>> Asuu Oulussa.

>> Työskentelee tutkijatohtorina professori Mika Ala-Korpelan johtamassa Computational Medicine -tutkimusryhmässä Oulun yliopistossa.

>> Vuonna 2016 väitteli filosofian tohtoriksi  farmakologian ja toksikologian alalta, tutki sydänläpän rasvoittumisen ja kalkkeutumisen molekyylibiologiaa. Valmistui filosofian maisteriksi biokemiasta vuonna 2009. 

>> Työskennellyt opiskeluaikoinaan myös telineasentajana.

>> Vapaa-ajalla käy kuntosalilla, lenkkeilee ja kirjoittaa tiedeblogia.

>> Lapsuuden ammattihaaveet liittyivät tieteeseen ja tutkimukseen.

>> Haaveilee, että elämässä pysyisi tekemisen ja oppimisen ilo. ”On niin paljon asioita, joita en tiedä, mutta haluan ottaa selvää.”

>> Toivoo, että ihmiset kiinnostuisivat kriittisestä ajattelusta mahdollisimman laajasti.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Aivan jäätävän hyvä!

Oulun yliopistossa kaksikymmentäyhdeksän vuotta opettanut Matti Kangaspuoskari teki mahdottomista kursseista mahdollisia.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Maiju Pohjanheimo

Kaikuva luentosali, loputtomana valovirtana välkkyvät ääneenluetut powerpointit, luennoitsijan katkeileva ajatus, opiskelijan älypuhelimen näytölle jatkuvasti harhautuva katse, ujosti esitetty kysymys jonka vastausta kukaan ei ymmärrä, kehnosti peitettyä yskintää ja karkkipaperin rapinaa, lopulta vaivihkainen tuolista poistumisen ääni.

Tällainen on monen yliopistossa opiskelevan inhorealistinen, ja silti hyvin arkinen kokemus opetuksesta: massaluento, joka koostuu ääneen luetuista luentomateriaaleista, jotka opiskelija oman  virkeystasonsa mukaisesti joko kopioi tai ei.

Mutta yliopisto-opettaja Matti Kangaspuoskarin mukaan näin ei saisi olla.

”Mikäänhän ei ole niin helppoa kuin mennä L1-saliin ja puhua tunnin ajan vain jostakin. Mutta opetusta se ei ole. Pahimmillaan luennolla tieto siirretään luennoitsijan muistiinpanoista opiskelijan muistiinpanoihin käymättä kummankaan päässä. Sitä on tässäkin talossa vielä paljon”, hän huokaa.

Konetekniikan koulutusalalla teräsrakenteiden suunnitteluun ja teknilliseen mekaniikkaan erikoistunut Kangaspuoskari on opettanut Oulun yliopistossa kohta kolmekymmentä vuotta. Tuona aikana niin Oulun yliopisto kuin korkeakoulumaailmakin on kokenut suuria mullistuksia.

Mutta muuttunut on myös Kangaspuoskarin opetustyyli ja -taitokin, kiitos ammatillisen opettajankoulutuksen ja kasvatustieteen aineopintojen. Ne hän on omalla ajallaan ja omalla kustannuksellaan suorittanut, vaikka työnantaja niitä ei missään vaiheessa vaatinutkaan – tai edes halunnut.

Kangaspuoskari haluaisikin pedagogiset opinnot pakolliseksi osaksi kaikille opetushenkilöstölle.

”Opettajan opinnot auttavat paremmin ymmärtämään sitä, mitä edessään näkee. Opinnoistani opin ymmärtämään paremmin sitä, mitä opetan. Opettaja on oman työnsä tutkija. Opinnot auttoivat jäsentelemään sitä, mitä minä teen, ja miten minä sen teen.”

 

Opiskelijan tunnustus lämmittää

Panostus opettajuuteen näkyy palautteessa. Matti Kangaspuoskari on ensimmäinen Jäätävän hyvä opettaja -palkinnon saanut oululainen yliopisto-opettaja.

Ensimmäistä kertaa myönnettävällä Jäätävän hyvä opettaja -palkinnolla OYY haluaa nostaa hyvän ja laadukkaan opetuksen merkitystä ja nostaa esille yliopiston hyviä opettajia ja heidän käytänteitään.

Jäätävän hyvältä opettajalta on odotettu innostavuutta ja ammattitaitoa. Muita kriteerejä ovat systemaattinen opetus, arviointimenetelmien monipuolinen ja innostava käyttö ja opintojakson osaamistavoitteiden selittäminen ja näkyminen arvioinnissa.

Valintaperusteissa Kangaspuoskarin sanotaan sitoutuneen esimerkillisesti opetuksensa jatkuvaan kehittämiseen. Maininnan saavat juuri Kangaspuoskarin lisäopinnot, ensin opettajan pedagogiset opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa, sitten myöhemmät kasvatustieteen aineopinnot Tampereen yliopistossa. Perusteissa mainitaan myös Kangaspuoskarin olevan erittäin kysytty diplomitöiden ohjaaja.

Tunnustusta on myönnetty jo aiemmin: Oulun yliopiston Koneinsinöörikilta palkitsi Kangaspuoskarin vuonna 2004 kokardilla tammenlehtien kera erittäin hyvästä työstä opiskelijoiden hyväksi.

Kangaspuoskari kertoo palkinnon myöntämisen tuntuvan hyvältä, erityisesti siksi, että tunnustus tulee itse opiskelijoilta.

”Se tuntuu aivan erilaiselta kuin vaikka palkkaluokan nosto. Kun tunnustus tulee ihmisiltä, kyllä se tuntuu hyvältä.”

 

Luennot olivat tiedonsiirtotapahtumia

Kangaspuoskarin aloittaessa opintonsa syksyllä 1982 yliopistomaailma oli aivan erilainen kuin 2010-luvulla.

Oulun yliopisto oli ainoa korkeakoulu, johon Kangaspuoskari hakupaperinsa 19-vuotiaana lähetti.

Sekin valikoitui hakukohteeksi sattumalta, vailla suurempaa suunnitelmallisuutta. Opinto-ohjaus ei Kangaspuoskarin lukioaikana ollut järin kummoista. Ohjausta sai noin tunnin kuukaudessa, ja infot itse korkeakouluista olivat varsin vaatimattomia: yksikin pidettiin koulun ruokalassa.

”Olin tuolloin armeijassa, ja sain pääsykokeita varten kaksi vapaapäivää. Hain opiskelemaan konetekniikkaan, koska olin kasvaessani maatilalla oppinut korjaamaan itse kaikenlaista, jopa varaosat tehtiin itse.”

Kuten nykyäänkin, konetekniikan opinnot perustuivat luennoille ja laskuharjoituksille. Niiden sisältö tosin poikkeaa merkittävästi nykyisestä. Kangaspuoskarin mukaan tuolloin opetus oli ”vanhan yliopiston kaavan mukaista.”

”Luento-opetus oli professorin pitämä tiedonsiirtotapahtuma. Oppikirjoja ei ollut. Luentojen tarkoituksena oli professorin muistiinpanojen kopiointi itselle sana sanalta. Teekkarihan osaa tunnetusti vain jäljentää, ei kirjoittaa luetusta”, hän muistelee.

Perinteisissä laskuharjoituksissa opiskelijat palauttivat ensin assistentille kotitehtävänsä. Sen jälkeen assistentti kertoi, miten lasku olisi oikeasti pitänyt laskea, ja piirsi tehtävän ratkaisukaavoineen seinälle heijastettavalle piirtoheitinkalvolle.

”Eihän se ole hyvää opetusta. Kaikki on ollut pielessä!”

Tammikuussa 1988 Kangaspuoskari aloitti työt yliopistolla teekkariassistenttina. Diplomi-insinööriksi hän valmistui lopulta vasta kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1991.

Kun  nyt DI-tutkinnon suorittamisen venymistä yli viiden vuoden tavoiteajan voivotellaan pontevasti, Kangaspuoskarin aikana opintojen kiirehtimistä ei tunnettu.

Työnteko opintojen ohella toki viivytti valmistumista, mutta kuului ikään kuin vain asiaan. Opiskelijoiden valmistumismäärät eivät vaikuttaneet yliopistojen saamaan rahoitukseen, joten miksi turhaan kiirehtiä?

”Tuolloin yliopistojen tavoitteet eivät olleet määrällisiä, vaan laadullisia. Valmistuiko joku vai ei, sillä ei ollut merkitystä. Olipa ajatus, että osaamisen tulisi olla mahdollisimman laaja-alaista.”

 

Professori luennoi, assistentti laskee

Kangaspuoskarin aloittaessa assistenttina tehtävänjako ja hierarkia oli tarkkaan määritelty. Professorit pitivät luennot, ja assistentin työmaana olivat laskuharjoitukset. Tämän työnjaon yhtenä tarkoituksena oli suojella assistentteja ylimääräiseltä työltä. Kun tehtävä oli rajattu laskareiden pitämiseen, professorit eivät voineet teetättää omia töitään assistenteilla.

Ensimmäiset luentonsa Kangaspuoskari piti 1994 tuntiopettajana avoimessa yliopistossa. Sen jälkeen hän toimi opettajana täydennyskoulutuskeskuksessa muuntokoulutuksessa, jossa ammattikorkeakoulussa opiskelleet insinöörit kouluttautuivat diplomi-insinööreiksi.

Valmistuttuaan tekniikan lisensiaatiksi Kangaspuoskari ”sai tai joutui” luennoijaksi laitoksella. Vuonna 2001 hän aloitti lehtorina teknillisen mekaniikan laboratoriolla.

Kangaspuoskarin ensimmäiset kurssit olivat legendaarisen vaikeita ongelmakursseja, joiden 200 osallistujista alle 20 pääsi aina tentistä läpi, muiden kahlatessa kurssia läpi uudestaan, ja uudestaan, ja vielä kerran uudestaan.

Itkua, hammastenkiristelyä ja jatkuvia uusintatenttejä aiheuttavat mahdottomat kurssit eivät sovi yhteen tulostavoitteiden kanssa: jotta opiskelijat todella valmistuisivat tavoiteajassa, on heidän pakko päästä kursseista ja tenteistä läpi.

Kun tulostavoitteita ei ollut, kurssit voivat olla niin vaikeita ja mahdottomia kuin professori suinkin halusi.

”Itsereflektio puuttui kokonaan. Jos tentistä pääsikin läpi vain muutama opiskelija, professorin tulkinta oli se, että kyse on opiskelijan laiskuudesta.”

Opettajana Kangaspuoskari halusi puuttua mahdottomien kurssien vaikeuteen.

Uudistustyötä tosin hillitsi tiukka kontrolli: opetuksen sisältöön puuttuminen oli aluksi ehdottomassa pannassa. Kangaspuoskarin opetusmateriaaleja ja kotitehtäviä tarkastettiin epäilyttävän löysäilyn huomaamiseksi.

”Luennoille ei tultu, mutta laskuharjoituksiin tultiin.”

Kontrollia kesti parin vuoden ajan, jonka jälkeen Kangaspuoskari alkoi saada lisää liekaa opintojen suunnitteluun.

Samaan aikaan hän kiinnostui oman opetuksensa kehittämisestä, ja hakeutui opiskelemaan ammatillisen opettajan pedagogisia opintoja.

Työnantaja ei tosin ollut Kangaspuoskarin opinhalusta suoranaisesti innoissaan.

”Esimieheni totesi minulle, että voithan sinä opiskella, kunhan se ei vaikuta työskentelyysi täällä. Ymmärsin sen niin, etteivät opintoni saisi vaikuttaa työhöni.”

”Mutta vaikuttivathan ne, vaikka en sitä uskaltanutkaan esimiehelle kertoa”, Kangaspuoskari nauraa.

Opettajaopinnoistaan innostunut Kangaspuoskari aloitti myyräntyönsä laskuharjoituksista. Kangaspuoskarin laskareissa assistentti ei enää laskenut laskuja valmiiksi kalvolla, vaan opiskelijoiden tuli laskea laskunsa laskareissa itse.

Osa opiskelijoista pöyristyi valmiiden vastausten puutteesta. Kangaspuoskarin pakeilla vieraili tuskastuneita opiskelijalähetystöjä, jotka pitivät laskareissa itse laskemista perin kummallisena käytäntönä – miksei opettaja tehnyt laskareissa mitään? Oliko kyse opettajan ammattitaidon puutteesta, eikö hänkään osannut laskea antamiaan tehtäviä?

”Totesin, että kyllähän minä nämä laskut osaan laskea, ja voin toki niistä osan malliksi laskeakin. Mutta tällä muutoksella on ihan muu tarkoitus kuin se, että ope ei osaa.”

Vaikka laskarimullistus herättikin osassa ankaraa purnausta, osa opiskelijoista hoksasi, mistä mullistuksessa oli kyse. Tämä näkyi myös kurssin arvosanoissa.

”Heti kun eteen tuli koe, ja he selvisivät siitä, he saivat siitä vahvistuksen että sittenkin osaan. Ja muutoksen täytyi olla opetuksessa.”

Muutoshalu ei jäänyt laskareihin. Uutena asiana Kangaspuoskari toi käyttöön myös opintopäiväkirjan idean.

Opintopäiväkirjassa opiskelija voi kirjoittamalla pohtia opintojen sisältöä ja omaa oppimistaan. Toteutusmuodot vaihtelevat: osa kuvaa luentojen asioita yksittäisillä sanoilla, osa pohtii omaa oppimistaan sivukaupalla. Päiväkirjan pito ei ole pakollista, ja Kangaspuoskarin mukaan noin yksi neljäsosa ryhmästä jättää päiväkirjan tekemättä kokonaan.

Mutta päiväkirja palvelee opiskelijaa, ei opettajaa, Kangaspuoskari muistuttaa.

”Päiväkirjan pito ja menestyminen kokeissa korreloivat keskenään.”

 

Millainen on hyvä opettaja?

Opiskelijat näkevät selvästi Kangaspuoskarissa hyvän opettajan  ainekset. Mutta mistä ne syntyvät? Miten Kangaspuoskari itse määrittelee hyvän opettajuuden?

Kangaspuoskari makustelee kysymystä hyvästä opettajasta hetkisen.

”Hyvä opettaja on eri henkilöille erilainen. Hyvä opettaja mukautuu opiskelijan taitojen ja vaatimusten mukaisesti ja tarjoaa eri asioita erilaisille oppijoille. Hän ymmärtää, millainen oppija on, ja toimii siten sen mukaisesti.”

Eli opettaja antaa henkilökohtaista ohjausta, huomioi erilaisten oppijoiden tarpeet  ja toimii niiden mukaisesti. Siksi alussa esitetty skenaario sotiikin jokseenkin täydellisesti Kangaspuoskarin ihanteita vastaan.

Joillekin henkilökunnan jäsenille työhön kuuluva opetusvelvollisuus onkin sananmukaisesti velvollisuus.

Kyse ei ole kuitenkaan vain nurjasta asenteesta. Kangaspuoskarin mukaan opetukseen ei yksinkertaisesti riitä niin paljon aikaa kuin tarvittaisiin. Opetuksen osuuden työajasta soisi olla nykyistä isompi.

”Viime vuonna 95 prosenttia palkasta tuli muusta kuin opetuksesta.”

Kangaspuoskaria huolettaa käynnissä olevien yt-neuvotteluiden vaikutus. Opinto-neuvonta ja –ohjaus on siirretty tiedekunnan vastuulle. Mikäli heidät irtisanotaan, tehtävät palaavat taas opetus- ja tutkimushenkilökunnalle.

Miltä nykyhetki näyttää?

”Jaa’a. Vuosi 2017 näyttäisi olevan parempi kuin vuodet 2015-2016, mutta kuka tietää vuodesta 2018? Sehän voi olla vaikka täysi katastrofi.”

 

 

Kuka?

>> Matti Kangaspuoskari

>> Yliopisto-opettaja konetekniikan koulutusalalla, vastuualueena teräsrakenteiden suunnittelu

>> Valmistui diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta vuonna 1991

>> Opettanut Oulun yliopistossa 29 vuotta assistenttina, lehtorina ja tuntiopettajana

>> Opettanut muun muassa lujuusopin perusteita, murtumismekaniikkaa, pintarakenteita, dynamiikkaa ja värähtelymekaniikkaa

 

Mikä?

>> Jäätävän hyvä opettaja

>> Myönnettiin 25.2.2017 ensimmäistä kertaa.

>> Jäätävän hyvän opettajan haku avattiin 23.9.2016 Opelle omppu -tapahtuman yhteydessä.

>> Jäätävän hyväksi opettajaksi on voinut ehdottaa millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa.

>> Haku oli auki 31.12.2016 saakka. Esityksiä tuli määräaikaan mennessä 33 kappaletta. Hallitus valitsi Kangaspuoskarin 19.1.2017 pidetyssä kokouksessa.

 

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Teurastajan isä

Kasvatustieteitä opiskeleva oululainen sarjakuvataitelija Veli-Matti Ural on tarinankertoja, joka nauttii sanaleikeistä ja sekoiluhuumorista. Sarjakuvia koko ikänsä harrastaneen Uralin ensimmäinen supersankari oli Batmanin kyvyillä varustettu Norsumies.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Elina Korpi

”Newman!” ”These pretzels are making me thirsty!” ”No soup for you!”

Kun stand up –koomikko Jerry Seinfeld manailee arkkivihollisensa käytöstä, villitukkainen Cosmo Kramer hoippuu kuvaan tai vihainen keittokauppias kieltäytyy myymästä keittoa, Veli-Matti Uralia alkaa naurattaa.

Vaikka vanhimmat vitsit ja hokemat ovat lähes kolmekymmentä vuotta vanhoja, yhdysvaltalaisessa Seinfeld-klassikkosarjassa on edelleen se jokin, joka vetoaa Uralin, 25, nauruhermoon.

Samaten Uralia hekotuttaa brittiläisen huumorin klassikkoryhmää Monty Pythonia tai rikossarjoja parodioivia Mies ja alaston ase-elokuvia katsoessa.

”Niistä näkee sen, että tekijätiimillä on ollut myös hauskaa, ettei kirjoitusvaiheessa ole ollut turhia estoja sille, mistä asioista saisi kirjoittaa.”

Uralilla on hauskuuteen erityinen suhde: sarjakuvataiteilijana Ural naurattaa työkseen muita.

Mutta Ural ei urallaan halua vain naurattaa, sillä hänellä on suurempia suunnitelmia.

Uskomaton Norsumies

Sarjakuvaa Ural on piirtänyt aivan lapsesta saakka. Aivan ensimmäiset sarjakuvaruudut hän muistaa piirtäneensä alakoulun kolmannella luokalla. Näissä sarjakuvissa hän esitteli itse keksimiään supersankareita. Yksi heistä oli Norsumies: hahmo joka yhdisti supersankareiden nopeuden, tarkkuuden ja kyvykkyyden norsun ruumiinrakenteeseen.

”Oikeastaan kyse oli aika pitkälti vain Batman-kopiosta, mutta norsun hahmossa”, hän tunnustaa.

Vaikka omat sarjakuvaideat olivat lennokkaita, ensimmäiset Uralin sarjakuvasuosikit olivat klassikkokamaa, Asterixia ja Aku Ankkaa. Mestaripiirtäjä Don Rosan uskomattoman tarkka ja yksityiskohtainen piirustusjälki kiehtoi Uralia jo lapsena.

Ensimmäiset sarjakuvansa Ural piirsi vain omaksi ilokseen, mutta kymmenvuotiaana hän uskaltautui esittelemään niitä kavereilleen ja sukulaisilleen. Sarjakuvat nähneiden naurusta rohkaistuneena yläkouluikäinen Ural uskaltautui esittelemään sarjakuvastrippejään julkisesti. Ensimmäiset stripit hän latasi sarjakuvaharrastajien suositulle verkkosivustolle Kvaak.fi:hin.

Vuonna 2012 Ural osallistui Kalevan järjestämään strippisarjakuvakilpailuun. Voittoa ei tullut, mutta lehti julkaisi yhden Teuras-aiheisesta viidestätoista stripistä. Ne Ural julkaisi myöhemmin Kvaak.fi:ssä.

Sittemmin Uralin luoma sarjakuvahahmo on löytänyt tiensä netissä julkaistuista sarjakuvablogeista viime vuonna julkaistuun kovakantiseen Keijo Teuras –esikoisalbumiin. Teemaa juhlistaa myös kulttuuritalo Valveella perjantaina 10.2. avattava Teuras-teemainen taidenäyttely.

Miksi Teuras ei tapa?

Uralin strippisarjakuvan nimikkohenkilö Keijo Teuras on mafiapomo Pepperonin kätyri.

Francis Ford Coppolan ohjaaman Kummisetä-elokuvan don Vito Corleonen olemuksesta vaikutteita ottanut Pomo Pepperoni antaa alaiselleen tehtäviä, jotka tämä onnistuu aina tavalla tai toisella nolosti mokaamaan.

Tappokäskyt päättyvät poikkeuksetta väärinkäsitykseen, kun Teuras ymmärtää konkreettisesti vertauskuvalliseksi tarkoitetut kalojen kanssa nukkumisen, kurkun leikkaamisen tai vihollisen rei’ittämisen.

Onko Teuras siis tolkuttoman onneton tunari, joka on kykenemätön ymmärtämään yksinkertaistakaan ohjetta? Vai onko mafiamiehen kätyri sittenkin hienostunut humanisti, joka välttelee  tappamista väärinymmärrysten avulla?

Sitä äimistelee myös tappokäskyjen epäonnistumiseen turhautunut Pomo Pepperoni itse.

”Miksi sä toivoton tolvana edes ryhdyit palkkamurhaajaksi?”

Toisaalta Uralin sarjakuvahahmot ihmekin ällistelevät sitä, miksi ihmeessä Pepperoni antaa tappokäskynsä aina koukeroisina vertauskuvina.

Näihin kysymyksiin Ural ei haastattelussa anna vastausta. Hänen mukaansa sarjakuvaa voi tulkita aivan vapaasti molemmilla tavoilla, eikä hän siksi sulje pois kumpaakaan vaihtoehtoa.

Hyvä sarjakuvahahmo onkin Uralista vähän sellainen, ettei sen luonteesta pääse aivan heti selville.

”Sankarillinen, kiinnostava, mutta kuitenkin mahdollisimman sympaattinen”, Ural pohtii.

Esimerkiksi osassa stripeistä vilahtava presidentti Vladimir Putin on Uralin mukaan hieno sarjakuvahahmo: henkilö, johon mahtuu monenlaisia merkityksiä ja erilaisia tulkintoja.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017
Keijo Teuras sekoittaa karahvin kirahviin. Kuva: Veli-Matti Ural.

Kielivitsit naurattavat

Kielellä leikittely naurattaa Uralia itseään, ja niin sanaleikkejä vilisee jatkuvasti myös Teuraan maailmassa. Keijo Teuraan sarjakuvien moninaiset sanaleikkivitsit Ural kertoo kehittelevänsä itse.

Tutunoloinen kielivitsi löytyy myös Uralin suunnittelemasta Oulun ylioppilaslehden uudesta haalarimerkistä, jossa yrmy mieshahmo tutustuu Ylkkäriin.

Merkin tekstinä on jämy kehotus: ”Älä ole öykkäri, lue Ylkkäriä”.

”Halusin löytää sanan, joka rimmaisi Ylkkärin kanssa. Niitä vaihtoehtoja ei kauheasti lopulta ollut.”

Yksi suosituimmista suomalaisista kielivitseihin perustuvista strippisarjakuvista on Pertti Jarlan luoma Fingerpori.

Jarla on jalostanut suositun Fingerporin kymmenen julkaisuvuoden aikana instituutioksi, sarjakuvavastineeksi Marimekon Unikko-kuosille: Heimo Vesan, Rivo-Riitan ja Allan Kurman kasvot tuijottavat vastaan kaikkien suurimpien suomalaisten sanomalehtien sivuilta.

Sarjakuva on jättänyt jälkensä myös poliittiseen retoriikkaan: kun keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen vei perustamansa Kansalaispuolueen puoluerekisteriin, keskustan puoluesihteeri Jouni Ovaska kuvasi ratkaisua ”fingerporimaiseksi.”

Fingerporin tie ei suoranaisesti kiinnosta Uralia. Hän ei halua jumittua viimeisessä ruudussa odottaa mehukas vitsi –formaattiin ikuiseksi ajoiksi. Tulevaisuudessa hän haluaisi tehdä aiempaa pidempää, tarinallisempaa sarjakuvaa.

”Kun Teuras-sarja päättyy, en palaa enää strippisarjakuvaan, ellei joku sitä minulta sitä erikseen tilaa.”

Tämä toive näkyy myös hänen nykyisessä sarjakuvamaussaan. Tällä hetkellä Ural on innostunut pitkistä, polveilevista tarinoista, kuten Hugo Prattin Corto Maltesesta tai Robert Kirkamin käsikirjoittamasta Walking Deadista.

”Oulun Sarjakuvakeskuksella työskentelyssä yksi hyvä puoli on se, että tulee tutustuttua sellaisiin sarjoihin, joita ei aiemmin ole löytänyt. Nyt esimerkiksi Mauri Kunnas näyttäytyy minulle aivan eri tavalla kuin lapsena.”

Strippimuodon ja sanaleikkien lisäksi Jarlaa ja Uralia kuitenkin yhdistää myös kolmas piirre.

Pertti Jarla on kertonut toteuttavansa Fingerpori-stripeissä usein lukijoiden lähettämiä ideoita. Stripeistä löytyy muun muassa kirjailija Roman Schatzin, elokuvatuottaja Aleksi Bardyn ja Kiroileva siili-sarjakuvasta tutun Milla Paloniemen ideoita.

Myös Ural on saanut Keijo Teuraan faneilta omia ehdotuksiaan sarjakuviksi. Eräältä fanilta hän sai kokonaisen sarjakuvakäsikirjoituksen valmiiksi luonnosteltuina kuvineen.

Sarjakuvasta on myös gradun aiheeksi

Komedian ystävät tuntevat Uralin myös harrastajateattereiden näyttämöltä.

Ural on näytellyt useissa Oulun Työväen Näyttämön ja Oulun ylioppilasteatterin näytelmissä, joiden tyylilajina on ollut usein väärinkäsityksiin ja absudereihin yhteensattumiin perustuva farssi. Esimerkiksi kesällä 2013 hän nauratti oululaisia Hietasaaren kesäteatterissa Pokka pitää –sarjan alistuneena Richardina.

Hupaisa ja kepeä farssi naurattaa ja viihdyttää katsojia, mutta itse Ural toivoisi tekevänsä ennemmin vakavampia rooleja.

”Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun Lukiossa (OSYK) draamakursseilla sai näytellä myös vakavimmissa näytelmissä, kuten Shakespearen Macbethissä. Siihen tyylilajiin olisi mukava palata.”

Näyttelemisen ja piirtämisen ohella Ural opiskelee kasvatustieteitä Oulun yliopistossa.  Opiskeltava aine on tosin sekin yhteydessä sarjakuvamaailmaan: Ural on huomannut pedagogian opinnoista olevan hyötyä nykyisessä työssään, johon kuuluu lapsille ja nuorille tarkoitettujen sarjakuvatyöpajojen vetäminen.

Sarjakuva on ollut mukana myös yliopiston opinnäytetöissä. Kandidaatin tutkielman aiheena Uralilla oli sarjakuvan käyttö opetuksessa. Sama teema tulee kulkemaan mukana myös gradussa.

”Sarjakuvan käytöstä pedagogiikassa ei ole Suomessa hirveästi aiempaa tutkimuskirjallisuutta, mutta esimerkiksi Yhdysvalloista sitä löytyy paljonkin.”

Tosin gradun pariin pääseminen edellyttää sitä, että aikaa riittäisi kaikilta muilta kiinnostavilta harrasteilta ja sivutöiltä myös opiskeluille.

”Viime vuosi on käytännössä mennyt välivuotena”, hän tunnustaa.

Uralilla on selvästi mahdollisuuksia monelle uralle – näyttelijäksi, sarjakuvataiteilijaksi tai opettajaksi.

Kysytään kuitenkin vielä: mikä Uralista tulee isona?

Hänelle vastaus on lopulta helppo.

”Näyttelijän hommia pidän edelleen harrastuksena, ja sarjakuvataiteilija mielestäni olen jo. Tosin siihen, että elättäisin itseni pelkillä albumeilla, ihan siinä pisteessä en ole vielä. Mutta varmasti tulee lisää”, hän hymähtää.

 

Kuka?

>>Veli-Matti Ural
>>25-vuotias.
>>Asuu Oulussa.
>>Opiskelee Oulun yliopistossa kasvatustieteitä viidettä vuotta. Töissä Oulun sarjakuvakeskuksella toimintavastaavana. Työ sisältää muun muassa sarjakuvatyöpajojen pitämistä.
>>Piirtänyt Keijo Teuras -strippisarjakuvaa vuodesta 2012. Ensimmäinen albumi julkaistiin viime vuonna.
>>Oulun Sarjakuvaseura ry:n hallituksen jäsen.
>>Vapaa-ajallaan katsoo komediasarja Seinfeldiä dvd:ltä. Harrastaa myös näyttelemistä, on näytellyt esimerkiksi lyhytelokuvissa, mainoksissa ja Oulun Työväen Näyttämön ja Oulun ylioppilasteatterin näytelmissä.
>>Lapsena unelma-ammatti oli paleontologi. ”Valitettavasti Suomesta ei löytynyt töitä tältä alalta.”
>>Toivoo, että kaikki menee niin kuin pitääkin.
>>Haaveilee opintojen saamisesta valmiiksi. ”Ne ovat jääneet sivuraiteille välivuoden pitämisen ajaksi.”

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Veeran SYL-kuulumiset, osa 1

Oululainen kulttuuriantropologian opiskelija Veera Alahuhta valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) vuoden 2017 hallituksen jäseneksi. Seuraamme Veeran SYL-taivalta vuoden ajan jatkuvassa juttusarjassa. Ensimmäisessä osassa kyselemme Veeralta tuntemuksia hallitusvuoden alkukuukausilta.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustus Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) Lapinrinteen toimistolla jatkuu vahvana. Kun vuoden 2016 hallituksen varapuheenjohtaja Siiri Nousiainen palasi Ouluun opintojensa pariin, oli Veera Alahuhdalla puolestaan edessä muutto Helsinkiin.

Oulun ylioppilaslehti seuraa kansainvälisistä asioista ja kehitysyhteistyöstä vastaavan Veeran SYL-aiheisia kuulumisia läpi hallitusvuoden.

 

Hei Veera, minkälaiset ovat omat fiiliksesi alkavasta vuodesta? Miltä tuntuu hypätä OYY:n hallituksesta SYL:n hallitukseen?

Fiilis on todella hyvä! Väki täällä on mukavaa ja motivoitunutta, asiantuntijat auttavat kaikessa tosi mielellään. Löysin kämppiksen ja hyvän, edullisen asunnon hyvältä paikalta, eli siinäkin asiassa kävi hyvä tuuri! Opiskelut olen jättänyt suosiolla vuodeksi tauolle, jotta työ ei kuormita liikaa.

 

Ikävöitkö Oulusta mitään?

Ihmisiä ja tuntemattomien kanssa juttelua. Oulussa ihmiset ovat niin leppoisia, ja jotenkin tuntuu, ettei ihmisillä ole niin kiire joka paikkaan. Kävin toissaviikkona Oulussa, ja huomasin juttelevani bussikuskin kanssa niitä näitä.

 

Korviini on kantautunut huhuja kehitysyhteistyön (kehy) rahaongelmista. Ovatko SYL:n kehyrahat kokonaan loppu?

Hyvä kysymys. Rahat eivät ole kokonaan loppu, mutta fakta on se, että tilanne on tänä vuonna tosi haastava. Emme saaneet ulkoministeriön kansalaisjärjestöille myöntämää rahoitusta uusille projekteille. Yleinen trendi näytti olevan rahanjaossa se, että isommat toimijat saivat nyt isoja potteja, pienemmille ei niinkään riittänyt. Muutenkin kehitysyhteistyörahoituksesta on viime vuosina leikattu rajusti.

 

Onko kehyhankkeille ollut muuta rahoitusta?

Tähän mennessä ulkoministeriön raha on ollut ainoa rahoitustapa. Nyt selvitetään uusia kanavia kehitysyhteistyötoimien rahoittamiseksi. Kehitysyhteistyö on meille hyvin perinteikästä toimintaa, ja se koetaan hirveän tärkeäksi osaksi SYL:in toimintaa. Esimerkiksi joukkorahoituskampanjaa on mietitty yhdeksi uudeksi rahoitustavaksi.

 

Miten perinteiselle kehitysyhteistyöviikolle käy?

Kehyviikkoa ei järjestetä nyt sellaisena kun se on perinteisesti totuttu näkemään. Ylioppilaskunnissa halutaan edelleen järjestää globaalin vastuun teemoja koskevia tapahtumia, mutta ne eivät kestä koko viikkoa.

Kehyviikkoa on joka tapauksessa oltu uudistamassa, ja kun rahoitusta ei nyt saatu, täytyy viikko miettiä kokonaan uusiksi.

 

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on vakuutellut, että lisäleikkauksia ei tarvittaisi. Mitä sanotte, onko hallituksen puolivälitarkastelussa luvassa lisäleikkauksia koulutukseen?

Jaa’a, tämäkin on hyvä kysymys. Tätä ei vielä tiedetä. Seuraamme tilannetta nyt aktiivisesti, silmät ja korvat auki. Ainakaan vielä ei ole leikkauksista tietoa.

 

Onko SYL mukana kevään kuntavaaleissa?

SYL ei itsessään osallistu vaalikampanjointiin. Kuntavaalit ovat kuitenkin niin paikalliset vaalit, että ylioppilaskunnissa itse tiedetään parhaiten, mitkä ovat juuri heille tärkeimpiä vaaliteemoja. Tuemme toki ylioppilaskuntia esimerkiksi viestinnällisesti. Lisäksi SYL järjestää yhteistyössä Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liiton SAMOKin ja Opiskelijoiden Liikuntaliiton OLLin kanssa kuntavaalipäivän ylioppilas- ja opiskelijakunnille.

 

SYL:n avausseminaari järjestetään Turussa 9.-10.2. Mitä odotat seminaaripäiviltä?

Odotan uusien ylioppilaskunta-aktiivien tapaamista. Tiedän, että paikalla tulee olemaan skarppia, kiinnostavaa porukkaa. Toki myös odotan kovasti itse ohjelmaa. Vedän itse kahta teematyöryhmää, joista toinen käsittelee kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä, toinen sitä, miten kopojen ja sopojen osaamista voisi hyödyntää kehy-toiminnassa.

Odotan myös meidän poliittisten opiskelijajärjestöjen paneelia, pääsee kuulemaan heidän näkemyksiään ja käymään poliittista keskustelua.

 

Onko avausseminaari enemmän hupia kuin työntekoa?

[Nauraa] Työtähän se on, mutta ei pidä unohtaa myöskään hupia, on tärkeää pitää myös hauskaa kun tavataan koko ylioppilaskuntakenttää kerralla.

 

Nyt saat ennustaa tulevaisuutta. Millaiset tuntemuksesi ovat tämän vuoden joulukuun lopussa? 

Voisin ennustaa edellisen hallituksen fiilisten pohjalta näin: Olen varmasti oppinut aivan hurjan paljon uutta, niin paljon, ettei sitä oikein osaa tajutakaan. Joulukuussa huomaan ihmetteleväni sitä, että mihin tämä vuosi oikein vierähtikään.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

OYY:n uuden hallituksen päätavoitteena yhteinen, rohkea ja avoin ylioppilaskunta

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituspaikat jakaantuivat tänä vuonna Humanistien ja kasvatustieteilijöiden (HuKa) ja Tekniikan ja talouden (TeTa) ryhmien kesken. Sama jako näkyy myös puheenjohtajapaikoissa: hallituksen puheenjohtajan Joel Kronqvistin taustaryhmä on TeTa, hallituksen varapuheenjohtajan Jenny Vaaran  ja edustajiston puheenjohtajan Susa Vikeväkorvan taustaryhmänä puolestaan on HuKa. Tuttuun tapaan tämän vuoden hallituslaisilla on jo monen vuoden kokemus opiskelijavaikuttamisesta, ja moni on tutustunut ylioppilaskunnan toimintaan myös […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituspaikat jakaantuivat tänä vuonna Humanistien ja kasvatustieteilijöiden (HuKa) ja Tekniikan ja talouden (TeTa) ryhmien kesken.

Sama jako näkyy myös puheenjohtajapaikoissa: hallituksen puheenjohtajan Joel Kronqvistin taustaryhmä on TeTa, hallituksen varapuheenjohtajan Jenny Vaaran  ja edustajiston puheenjohtajan Susa Vikeväkorvan taustaryhmänä puolestaan on HuKa.

Tuttuun tapaan tämän vuoden hallituslaisilla on jo monen vuoden kokemus opiskelijavaikuttamisesta, ja moni on tutustunut ylioppilaskunnan toimintaan myös OYY:n edustajiston jäsenenä.

Aiempi kokemus opiskelijavaikuttamisesta on tänä vuonna tavallistakin tärkeämpää, sillä vuosi 2017 on OYY:ssä erittäin kiireinen. Agendalla ovat muun muassa kunta- ja edustajistovaalit ja ylioppilaskunnan organisaatiouudistus.

Hallitus ei haasteiden edessä vapise, vaan on yksimielinen siitä, miltä Oulun yliopiston ylioppilaskunnan tulisi näyttää vuonna 2018.

”Tavoite on, että kun ihmiset puhuvat OYY:stä, he tarkoittavat sillä koko ylioppilaskuntaa,  eivät ainoastaan ylioppilaskunnan toimiston väkeä”, tiivistää hallituksen jäsen Aleksi Hursti.

Oulun ylioppilaslehti pysäytti kiireisen hallituksen hetkeksi tutustuakseen tarkemmin tämän vuoden vallankäyttäjiin.

 

1. Millainen on aiempi taustasi opiskelijavaikuttajana?

2. Mitä asioita tulit tekemään ylioppilaskuntaan?

3. Millainen OYY on hallituskautesi jälkeen vuonna 2018?

4. Opiskelijapolitiikassa tehdään paljon kovia päätöksiä, joiden taustalla voi olla suhmurointia, kompromisseja ja pettymyksiä. Onko opiskelijapolitikointi kyynistänyt sinua?

5. Millä keinoilla jaksat läpi hektisen hallitusvuoden? 

 

Hallituksen puheenjohtaja Joel Kronqvist, TeTa, 23

Opiskelee konetekniikkaa neljättä vuotta

1. Jo toisena opiskeluvuonna vuonna 2015 lähdin Koneinsinöörikillan hallitukseen yrityssuhdevastaavaksi. Se kävi vähän puolivahingossa, kaveri sai siihen pestiin puhuttua. Sitten innostuin vaikuttajatoiminnasta itsekin. Seuraavana vuonna hain killan puheenjohtajaksi, jonka lisäksi minut valittiin edustajistoon ja talousvaliokunnan puheenjohtajaksi. Vuosi 2016 olikin aika tiukka vuosi! Sen myötä kiinnostuin kiltatoiminnan jälkeisestä opiskelijavaikuttamisesta, ja halusin pyrkiä edelleen eteenpäin. Koska minulla ei ollut erityistä sektoreita koskevaa kiinnostusta ja pidin puheenjohtajan työstä, hallituksen puheenjohtajan paikka oli luonnollinen valinta.

2. Olen tullut ylioppilaskuntaan kehittämään itseäni ihmisenä ja johtajana. Tavoitteenani on se, että ylioppilaskunta nähtäisiin paikkana, jossa on hyvä työskennellä, ja joka olisi jäsenistölleen merkityksellinen. Haluan, että jäsenistö näkee jäsenmaksunsa arvon. Tärkeää on myös se, että jäsenistö tietäisi, mitä työtä tällä tehdään. Ylioppilaskunnan tarkoituksena on myös kasvattaa meitä jäseniä, se on tavallaan paikka harjoitella yhteiskunnallisia taitoja.

Ylioppilaskuntaa on joskus kritisoitu siitä, että se olisi pelkkä poliittisten broilereiden kasvatuspaikka. Mutta miksi politiikkaa pidetään pahana? Se on yhteisten asioiden hoitamista, vaikutustyötä. Ylioppilaskunta on loistava paikka ymmärtää erilaisia organisaatioita. Se,  että pääsen näin nuorena johtamaan tällaista organisaatiota, on aivan uniikki kokemus.

3. Tänä vuonna erityisen tärkeää on pitkäjänteinen vaikuttaminen. Kuntavaikuttaminen ei saa jäädä vaan vaalivuoden asiaksi, vaan tarkoituksena olisi olla jatkuvasti yhteydessä kaupungin päättäjiin. Toinen asia koskee ylioppilaskunnan organisaatiota. Sektoriorganisaatio on ollut käytössä iät ja ajat, mutta tavoite on, että organisaatiomuutoksen myötä tämän vuoden jälkeen ylioppilaskunta-organisaatio olisi joustavampi, ja mahdollistaisi opinnot ja joustavan työskentelyn.  Ylioppilaskunnassa tulisi keskittyä toiminnan kannalta tärkeisiin asioihin, ei hallintotyöhön.

4. Minua ei saa helposti kyyniseksi. Olen ikuinen optimisti, ja uskon ihmisiin.

5. OYYssä tapahtuu paljon ja toimisto on erittäin vauhdikas työympäristö. Haen tasapainoa tähän huolehtimalla henkilökohtaisesta elämästä, kuten parisuhteesta ja kavereista. Pyrin myös urheilemaan mahdollisimman paljon mahdollisimman monipuolisesti ja olen todennut sen erittäin hyväksi tavaksi lieventää stressiä.

 

Hallituksen varapuheenjohtaja Jenny Vaara, HuKa, 26

Opiskelee kasvatustieteitä neljättä vuotta, vastuualueina OYY:n organisaatiomuutos ja jäsenpalveluiden kehittäminen

1. Lähdin heti fuksina mukaan ainejärjestöni Motivan toimintaan. Olin sen hallituksessa kolme vuotta, tapahtumavastaavana, puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana. Sen jälkeen tuntui, että olen antanut kaikkeni sille järjestölle. Sen vuoksi hain syksyllä 2015 ylioppilaskunnan edustajistoon. Edaattorin pestin lisäksi minulle on kertynyt erilaisia hallinnon opiskelijaedustajan eli hallopedin paikkoja, olen esimerkiksi koulutuksen johtoryhmän jäsen. Lisäksi olen esimerkiksi Oulun ylioppilasavun hallituksessa. Nämäkään paikat eivät vielä riittäneet, joten hain OYY:n hallitukseen. Asenteenani on, että opiskeluajoista pitää ottaa kaikki mahdollinen ilo irti!

2. Olen tullut kehittämään ylioppilaskunnan toimintaa sellaiseen muotoon, että jatkossakin opiskelijoiden olisi hyvä opiskella. Mielestäni ylioppilaskunnan organisaation tulisi toimia niin, että sen rakenteet on muutettavissa ja kehitettävissä, niihin pääsisi aina mukaan, jos kokee että haluaa päästä vaikuttamaan.

3. Tavoitteeni on, että vuonna 2018 OYY on entistä lähestyttävämpi ja rohkeampi. Tulevaisuuden OYY uskaltaisi toimia entistä rohkeammin keskustelunavaajana ja ravistelijana. Rohkeuden tulisi näkyä myös siinä, miten otamme kritiikin vastaan. Kritiikki auttaa arvioimaan omaa toimintaamme entistä paremmin. Edustamme kuitenkin niin isoa porukkaa, että jos emme itse kestä kritiikkiä, se on huono suunta.

4. Opiskelijavaikuttaminen ei ole kyynistänyt minua, uskon edelleen parempaan huomiseen! Totta kai prosessit on usein hitaita ja viestintä on vaikeaa, ja se turhauttaa.  Asenteeni on, että kyllä tästä aina päästään eteenpäin.

5. Olen juuri aikatauluttamisen kanssa kipuillut opinnoissani todella monta kertaa, mutta tämän vuoden jälkeen lupaan olla maailman paras ajanhallitsija. Tiedän, että vuoden aikana tulee tilanteita, joissa tulee miettiä kaikki uudestaan ja priorisoida joku tehtävä ensin. Hektisyyden keskellä luopumista tulee myös harkita. Se vain ei saa käydä jaksamisen ehdoilla. Lupaan edelleen löytää omaa aikaa, urheilla, syödä ja nukkua riittävästi. Jos niillä ei hyvä tule, niin ei millään.

 

Miina-Anniina Heiskanen, TeTa,30

Opiskelee markkinointia kauppakorkeakoulussa, vastuualueina kampuskehittäminen ja Annos 57-vuosijuhlat

1. Olen toiminut Finanssi ry:n hallituksessa kahtena vuonna, vuonna 2007 tiedotusvastaavana ja 2008 projektivastaavana. Opiskellessani vuosina 2008-2013 tanssinopettajaksi Oulun ammattikorkeakoulussa istuin Osakon edustajistossa yhden kauden verran. Kun palasin yliopistolle, hain ja tulin valituksi OYY:n edustajistoon syksyllä 2015. Lisäksi olen toiminut markkinoinnin opetuskehitystyöryhmässä ja kauppakorkeakoulun koulutustoimikunnassa. Tällä hetkellä olen yliopistokollegion opiskelijajäsen, Oulun yliopiston hallituksen rekrytointityöryhmän jäsen ja mukana myös opiskelutilojen tilatyöryhmissä.

2. Haluan tehdä työtä OYY:n arvojen mukaisesti, opiskelijan hyvän elämän eteen. Olen tekijäluonne: tämän vuoden ajan keskityn parantamaan maailmaa ylioppilaskunnassa.

3. Toivon, että vuonna 2018 OYY on meidän kaikkien yhteinen ylioppilaskunta, ja jokainen opiskelija todella kokee olevansa OYY:läinen. Samalla OYY:ssä ollaan avoimempia ja vaikuttavampia: olemme Oulussa merkittävä taho, joka uskaltaa käydä rohkeaa keskustelua eri sidosryhmien kanssa.

Kuntapäättäjät kuuntelevat ylioppilaskuntaa nytkin jo aika hyvin, eli vaikutuskanavat ovat olemassa. Aina voi silti olla vähän paremmin! Uskon, että tämän vuoden joulukuussa olemme saaneet hallituksena paljon aikaan, ja olemme laatineet myös hyviä suuntaviivoja meitä seuraavalle hallitukselle.

4. Olen ikuinen optimisti, minua ei saa helpolla kyynistymään ja lannistumaan. Tämän vuoden jälkeen tilanne ei tule muuttumaan.

5. Vapaa-ajallani käyn kuntosalilla ja tanssimassa ja vietän aikaa ystävieni kanssa. Lisäksi pääsen poliittisen järjestötoiminnan kautta matkustamaan jonkin verran, ja nämä reissut toimivat samalla mukavina irtiottoina arjesta.

 

Roosa Pitkänen, HuKa, 24

Opiskelee musiikkikasvatusta neljättä vuotta, vastuualueina OYY:n organisaatiomuutos, kuntavaalit ja Amazing Oulu

1. Olen ollut mukana erilaisissa oppilaskunta- ja ainejärjestöhommissa aina yläkouluvuosista asti. Nyt olen OYY:n hallitustyön lisäksi mukana musiikkikasvatuksen opiskelijoiden Mukava ry:n hallituksessa rahastonhoitajana. Lisäksi olen Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton (SOOL) Oulun aluetoimija. Vaikka monenlaisissa järjestöhommissa olen ehtinytkin olla, edustajisto- tai jaostotoiminnassa en ole ollut mukana. Tähän mennessä opiskeluissa on ollut niin kiireellistä, että aivan kaikkialle en ole revennyt.

2. Haluaisin aktivoida opiskelijoita innostumaan kuntavaaleista. Tavoitteena olisi  saada opiskelijat ymmärtämään sen, miten tärkeää kuntavaaleissa äänestäminen on. Toisena tavoitteena on tehdä OYY:stä riviopiskelijalle positiivisella tavalla näkyvämpi. Haluaisin ylipäänsä luoda opiskelijavaikuttamisesta riviopiskelijalle aiempaa positiivisempaa kuvaa. Nyt ehkä joistakin tuntuu, että järjestöissä päättävät vain vanhat järjestöjäärät.

3. Tavoite olisi, että ensi vuoteen mennessä olisimme luoneet uudesta OYY:n projektiorganisaatiosta toimivan konseptin. Toivon myös, että OYY:n eri valiokuntiin ja jaostoihin tulisi jatkossa paljon kiinnostuneita hakijoita. Siihen liittyen olisi tärkeää se, että ylioppilaskuntatoimintaan lähtemiseen olisi aiempaa matalampi kynnys. Ei koettaisi, että apua, täällä vaan politikoidaan. Toivon myös avoimempaa ja kansainvälisempää OYY:tä. Viestinnän tulee olla suunnattuna kaikille opiskelijoille, ja tietoa toiminnasta on oltava helposti saatavissa.

4. En missään nimessä, enkä aiokaan kyynistyä. Olen ikuinen optimisti. Joskus voi olla hetken aikaa pessimistinen asenne, mutta optimisti olen pohjimmiltani.

5. Läpi hektisen hallitusvuoden jaksan hyvin suunnitellun aikataulun ansiosta ja osaamalla sanoa ei silloin kun siltä vähänkään tuntuu. Perfektionistina pitää aika ajoin muistaa olla armollisempi itselle, ja viettää vapaa-aikaa mieluisten asioiden parissa. Läheiset, hyvä ruoka, hyvät yöunet ja liikunta ovat perustavanlaatuisia kannattelevia voimia.

 

Aleksi Hursti, TeTa, 27

Opiskelee ympäristötekniikkaa kuudetta vuotta, vastuualueina OYY:n jäsenpalveluiden kehittäminen, kampuskehittäminen

1. Aloitin Ympäristörakentajakillan hallituksessa vuonna 2013 isäntänä, sen jälkeen olen toiminut killassa 2014 fuksivastaavana ja vuonna 2015 puheenjohtajana. Vuonna 2015 olin Suomen Rakennusinsinöörien Liiton (RIL) hallituksessa opiskelijajäsenenä ja Tekniikan Akateemiset TEK:in kiltayhdyshenkilönä.

2. Haluan, että opiskeluaika on jatkossakin elämän parasta aikaa. Tavoitteenani on myös tehdä OYY:n työtä tunnetummaksi riviopiskelijan keskuudessa.

3. Tavoite on, että kun ihmiset puhuvat OYY:stä, he tarkoittavat sillä koko ylioppilaskuntaa,  eivät ainoastaan ylioppilaskunnan toimiston väkeä.

4. En ole vielä kyynistynyt. Kyllä kaikki on tähän mennessä saatu aina sujumaan.

5. Kiireestä selviää siten, ettei oteta liian vakavasti asioita ja muistetaan pitää huolta itsestä fyysisesti ja henkisesti.

 

Kalle Parviainen, HuKa, 30

Opiskelee englantilaista filologiaa viidettä vuotta, vastuualueina OYY:n jäsenpalveluiden kehittäminen, kampuskehittäminen ja jatko-opiskelijan hyvä elämä

1. Heti fuksina keväällä 2013 lähdin mukaan ainejärjestöni Verban hallitukseen fuksivastaavaksi. Sittemmin olen ollut Verbassa monessa roolissa, ja sen lisäksi vuonna 2014 Humanistisessa Killassa tiedotusvastaavana. Edustajistoon minut valittiin syksyllä 2015. Olen lisäksi hallinnon opiskelijaedustajana humanistisen tiedekunnan tiedekuntahallituksessa

2. Ylioppilaskunnassa haluan ennen kaikkea luoda yhteisöllisyyden kokemusta. Itse koen vahvasti kuuluvani omaan yliopistoon, ylioppilaskuntaan ja ainejärjestöön, ja toivon, että se näkyy myös omasta toiminnastani. Haluan omalla esimerkilläni näyttää, kuinka opiskeluajasta saa järjestötoiminnalla paljon enemmän irti. Vaikka opintoaikoja lyhennetään ja tukikuukausia vähennetään, haluan silti kannustaa opiskelijoita lähtemään rohkeasti mukaan järjestötoimintaan.

3. Tärkein tavoitteeni on luonnollisesti oman toimintasuunnitelmaprojektin vetäminen. Tavoite on se, että ylioppilaskunta tulisi kaikille opiskelijoille tutuksi: OYY tarkoittaa meitä kaikkia, jatko-opiskelijoita unohtamatta.

4. Edellinen OYY:n pääsihteeri Eero Manninen kehotti kiitospuheessaan olemaan kyynistymättä. Sanotaan näin, että minulla on optimistin näkemys pessimistisyyteen. Oletan etukäteen hommien menevän huonosti,  jotta voin yllättyä positiivisesti! Yritän aina nähdä positiiviset puolet huonessakin: vaikka kaatuisin ja katkaisisin käteni, olisin silti iloinen siitä, että onneksi en katkaissut kuin vain yhden käden.

5. Hallitusvuoden läpi jaksan tekemällä jakoa luottamustoimen ja vapaa-ajan välille. Työpuhelinta ei ole pakko vilkuilla iltamyöhällä: kun lähden toimistolta, vaihdan pääasiassa vapaalle. Vapaa-ajalla tykkään lukea kirjoja, kuunnella paljon musiikkia ja harrastaa liikuntaa.

 

Kaisa Tervahauta, HuKa, 29

Opiskelee viidettä vuotta pohjoismaista filologiaa, vastuualueina kampuskehittäminen, Vulcanalia ja kuntavaalit

1. Olen humanistisen tiedekunnan koulutustoimikunnan varajäsen. Sinne minua veti halu vaikuttaa opetuksen laatuun, halusin korjata omissa opinnoissani huomaamiani epäkohtia. Vuonna 2016 olin YK-yhdistyksen puheenjohtaja ja 2014-2016 ESN Oulun hallituksen jäsen. Kansainvälisten opiskelijoiden kanssa tehty työ on ollut hauskaa ja sivistävää, ja toivon kovasti, että heitä on Oulussa jatkossakin. Toivon myös, että heidät integroidaan aiempaa paremmin suomalaiseen opiskelijakulttuuriin.

2. Vastuullani ovat kuntavaalit ja kv-jaoston vetäminen. Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ylipäänsä, ja siksi on mukava ajaa opiskelijan asiaa. Yhtenä tavoitteena olisi saada opiskelijan hoksaamaan, että hän on myös kuntalainen ja kansalainen. Ylioppilaskunnan vaikutustyön kunta-asioissa tulisi jatkua myös vaalien jälkeen. Toki myös Vulcanalia isona tapahtumana vie paljon aikaa erityisesti lukuvuoden alussa.

3. Haluan kehittää ylioppilaskunnan viestintää kansainvälisemmäksi. Viestintää tulisi tehdä enemmän ja paremmin myös englanniksi. Pidän myös OYY:n jäsenpalveluiden kehittämisprojektia tärkeänä, ja todella toivon, että se jättää jälkensä. Toivon ylioppilaskuntaan lisää yhteisöllisyyttä, ja sitä, että OYY nähtäisiin hyödyllisenä ja opiskelijaa varten olevana järjestönä, ei poliittisten broilereiden kasvatuspaikkana.

4. En ole optimisti, mutta en ole pessimistikään, vaan olen realisti. Yritän aina parhaani, mutta valmistaudun myös siihen, että kaikki ei aina mene putkeen. Se täytyy aina hyväksyä, että yhdessä ihmisten kanssa toimiessa kaikkia omia juttujaan ei aina saa läpi.  En kuitenkaan epäile, ettemmekö pystyisi tekemään yhdessä hyviä juttuja.

5. Kiireisestä vuodesta selviämisessä perhe ja parisuhde on tärkeä tuki. Haluankin kiittää uskomatonta aviomiestäni kaikesta tuesta ja kannustuksesta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: