Innostus kemiaan johti opettajuuteen

Kemiaa Oulun yliopistossa pääaineenaan opiskellut Marjo Weissenfelt ei aina tiennyt haluavansa opettajaksi. Luonteeseensa sopivalle alalle hän päätyi puolivahingossa.

Kempeleen lukiossa Kemiaa ja pääosin lyhyttä matematiikkaa vuodesta 2010 opettanut Marjo Weissenfelt kertoo pitävänsä työn vaihtelevuudesta.

Jokainen päivä on erilainen, kurssit ja oppilaat vaihtuvat ja kemian opetuksen työt vaihtelevat. Myös mukavat työkaverit ja työyhteisö saavat kiitosta.

Omassa opetuksessaan Weissenfeltiä kiehtoo uusien näkökulmien, menetelmien tai töiden etsiminen kemiassa, ja niiden kokeileminen yhdessä oppilaiden kanssa. Weissenfeltiä ilahduttavat motivoituneet oppilaat.

”On mukava nähdä oikeasti kemiasta tai matematiikasta kiinnostuneita oppilaita.”

Weissenfeltille oli lukiosta valmistumisen jälkeen selvää lähteä opiskelemaan Ouluun. Hän kertoo innostuneensa kemiasta jo yläasteella.

”Opiskelu ei ollut pelkkää teoriaa, sillä yläkoulussa kemian tunneilla sai tehdä kokeellisia töitä ja työskennellä enemmän käsillä tehden kuin muilla tunneilla.”

 

Enemmän käytäntöä yliopistoon

Opiskeluaikoja Weissenfelt muistelee lämmöllä. 18-vuotiaana Kajaanista Ouluun muuttanut Weissenfelt kulutti viikot viettäen opiskelijaelämää, ja viikonloppuisin hän palasi kotiin Kajaaniin.

Weissenfelt kertoo opintojen ohjauksen olleen hänen opiskeluaikanaan erilaista kuin nykyään.

”Silloin ei ollut niin paljon ohjausta. Itse piti ottaa asioista selvää ja opetella niitä kantapään kautta.”

Weissenfelt ei aluksi keksi mitään, mitä olisi tehnyt toisin opiskeluaikana.

”Olisin voinut lähteä vaihtoon, mikä harmittaa ehkä kaikkein eniten. Silloin ei ollut rohkeutta lähteä, ja nyt kun olisi, ei perheellisenä pysty yksin lähtemään reppureissaamaan ja näkemään maailmaa.”

Weissenfelt on ollut kemiasta kiinnostunut tutkijan lailla. Hän kertoo haahuilleensa aluksi, ja huomanneensa jossain vaiheessa hakevansa pedagogisia opintoja sivuaineeksi. Weissenfelt on tyytyväinen sivuainevalintaansa, sillä se vei hänet sinne, missä hän nyt on.

Yliopisto-opinnot Weissenfelt näkee hyödyllisinä ja kasvattavina.

”Antoisin vuosi opiskelujen kannalta oli vuosi, jolloin tein opetusharjoittelut. Opetusharjoittelussa oli paljon käytännönläheistä harjoittelua, suunnittelin esimerkiksi yhden kemian kurssin toisen opiskelijan kanssa ja seurasimme toisten opetuskertoja.”

Parannettavaakin Weissenfelt löytää teoriapainoitteisista opinnoista, ja hän toivoo, että suorittaessaan opetusharjoittelua olisi ollut enemmän käytännön opetusta ja vähemmän luentoja.

 

Näytteiden käsittelijästä opettajaksi

Ennen valmistumistaan kemian aineenopettajaksi Weissenfelt ehti työskennellä muun muassa Mobimatic Oy:llä tuotannon työntekijänä. Weissenfelt vitsailee olleensa Mobimaticilla ”johtotehtävissä”, sillä työnkuvaan kuului esimerkiksi erilaisten kaapeleiden ja joskus myös erilaisten kytkentöjen tekeminen.

”Johdottaminen oli pikkutarkkaa näpertämistä, ja varsinaista aivot narikkaan hommaa”, Weissenfelt naureskelee.

Weissenfeltin ensimmäinen oman alan työ oli Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen laboratoriossa, missä hän määritti järvikunnostuskohteiden fosforiadsorptioisotermejä sekä pääsi myös reissaamaan Kuusamoon näytteidenottoa varten.

Opetusharjoittelu osoitti Weissenfeltille hänen haluavan pelkästään kemian aineenopettajaksi. Opettaminen on hänelle luontevaa ja osa hänen perusluonnettaan. Niinpä hän ei hankkinut kemistin pätevyyttä.

Weissenfelt teki myös jonkin verran aineenopettajan sijaisuuksia Oulun ympäristökunnissa ennen valmistumistaan. Nykyinen työ tärppäsi hakemalla.

”Valmistuttuani keväällä 2010 hain töitä ympäri Suomen. Hain 30 paikkaan, ja sitten Kempeleestä sain töitä samana syksynä. Olisin päässyt myös etelään töihin, ja eräs rehtori taisi suuttua minulle, kun olin jo saanut töitä muualta”, hän naurahtaa.

Kuusi vuotta yhdessä paikassa on kuin lottovoitto nykypäivänä, sillä opettajia valmistuu koko ajan, ja heille on heikosti töitä tarjolla. Weissenfelt onkin erittäin onnellinen saadessaan olla töissä nykyisessä työpaikassaan.

 

Kuka?

» Marjo Weissenfelt
» Valmistunut 2010 filosofian maisteriksi pääaineenaan kemia. Sivuaineena opiskeli matematiikkaa, kasvatustiedettä ja fysiikkaa.
» Töissä Kempeleen lukiossa kemian ja matematiikan aineenopettajana.
» Yliopisto-opinnoissa parasta oli opiskeluaika kokonaisuudessaan.
» Haastavinta opiskeluissa oli elämän aikatauluttaminen, sillä osa asioista olisi vaatinut enemmän pohdintaa, kuin mihin itse oli valmis.
» Ensimmäinen oman alan työ oli harjoittelu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen laboratoriossa.
» Kemian pro gradu -tutkielma käsitteli nestemäisiä biopolttoaineita ja niiden opetusta perusasteella ja lukiossa.
» Unelmoi omasta kesämökistä järven rannalla.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Siirin SYL-kuulumiset osa 2

OYY:n Siiri Nousiainen on vuoden 2016 Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen varapuheenjohtajana. Kysymme Nousiaiselta kuulumisia opiskelijapolitiikan ytimestä vuoden mittaan.

Ensimmäiset kuukaudet Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksessa menivät sinulla sylliläisten arkeen ja kuluvan vuoden suunnitteluun. Keväällä pääsitte jo tositoimiin muun muassa koulutusleikkausmielenosoituksen merkeissä. Millainen kevät SYL-hallituksessa kaiken kaikkiaan oli?

Tosi kiireinen ja työntäyteinen. Politiikan seuraamisen ja jatkuvan edunvalvontatyön lisäksi linjapaperin uudistaminen on pitänyt koko toimiston kiireisenä. Tempaisimme hallituksen budjettikehysriihen alla, rekrytoimme uuden pääsihteerin ja reissasimme ympäri Suomea ja Eurooppaakin osallistumassa tärkeiden sidosryhmien ja yhteistyökumppanien tilaisuuksiin. Kaiken tämän ohella olen osallistunut liiton johtamiseen yhdessä puheenjohtajan ja pääsihteerin kanssa, joten kesäloma ja pieni huili tuli tarpeeseen.

Sinun vastuullasi hallituksessa on muun muassa SYL:n linjapaperin uudistaminen. Miten työ sen parissa on lähtenyt käyntiin?

SYL:n linjapaperi on kaikkia ylioppilaskuntia ja koko toimistomme väkeä sitova projekti. Linjapaperissamme on tarkoitus määrittää strategisella tasolla keskeiset kantamme ja tavoitteemme yliopisto-opiskelijoiden elämää koskevissa kysymyksissä. Uudistamisprojekti etenee tavoiteajassa. Saimme keväällä ylioppilaskunnilta paljon hyviä kommentteja linjapaperin ensimmäiseen versioon. Noiden kommenttien ja palautteen perusteella täydennämme ja muokkaamme paperista nyt uutta versiota, jonka on määrä valmistua syyskuun puoleen väliin mennessä. Työtä siis riittää vielä, mutta loppusuora häämöttää jo.

Mitä tavoitteita sinulla on linjapaperin uudistamisen suhteen?

Linjapaperin uudistamisen johtaminen on ollut tähän mennessä haastava, mutta myös hyvin antoisa tehtävä. Projektin tavoitteena on saada aikaan koko ylioppilasliikkeen tunnustama ja omaksi kokema linjapaperi. Työhön osallistuu ylioppilaskuntien kautta valtavan paljon erilaisia ihmisiä ainakin osittain erilaisin tavoittein, joten hyvän ja monipuolisen, mutta samalla kaikki huomioonottavan keskustelun aikaansaaminen on haastavaa. Kokemus tällaisen projektin johtamisesta on tosi arvokas ja osoittautuu varmasti hyödyksi tulevaisuudessa.

Kerroit aiemmin keväällä, että ylioppilaskunnat tulevat olemaan linjapaperin uudistamisessa mukana. Millä tavalla?

Kuten sanottu, lausuntokierroksella pyydettiin jo keväällä kommentit kaikilta ylioppilaskunnilta. Lisäksi projektin vaiheita on käyty säännöllisesti läpi puheenjohtajien ja pääsihteerien yhteisissä tapaamisissa sekä muidenkin sektoriemme omissa tapaamisissa ylioppilaskuntien kanssa. Nyt syksyllä valmistelemme liittokokouksen lausuntokierrosta varten luonnoksen, jota ylioppilaskunnat pääsevät taas kommentoimaan ja ehdottamaan siihen muutoksia heti, kun se on valmis. Lopultahan asiasta päätetään liittokokouksessa, missä lienee luvassa tiukkaakin poliittista keskustelua eri ylioppilaskuntien tärkeinä pitämistä asioista ja tavoitteista.

Millä mielin odotat SYL-hallitusvuoden toista puolikasta?

Oikeastaanhan tässä on jäljellä enää selvästi alle puolet, kun syksy on hieman kevättä lyhyempi. Kevät meni kieltämättä aika paljon uusiin hommiin opetellessa, joten nyt on itsevarmempi ja osaavampi olo lähteä syksyn haasteisiin. Mielenkiintoista on nähdä, miten SYL:n ensi vuosi lähtee muotoutumaan – millaisen toimintasuunnitelman liittokokous hyväksyy ja millaisia tyyppejä se valitsee johtamaan liittoamme vuodelle 2017?

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Parempaa hyvinvointia ja kuntavaikuttamista

Vajaa kaksi viikkoa sitten Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteeriksi valittu Aino-Kaisa Manninen on perehtynyt pari päivää uuteen pestiinsä edeltäjänsä Eero Mannisen kanssa. Tähän mennessä perehdytys on ollut mielenkiintoista. ”Innostuneena lähden ottamaan hommia haltuun. Hallintoasioiden lisäksi olemme puhuneet OYY:n organisaatiosta, ja on tullut ajatuksia, miten lähden viemään sitä eteenpäin”, Aino-Kaisa Manninen kertoo. 26-vuotias Oulun yliopiston alumni […]

Vajaa kaksi viikkoa sitten Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteeriksi valittu Aino-Kaisa Manninen on perehtynyt pari päivää uuteen pestiinsä edeltäjänsä Eero Mannisen kanssa. Tähän mennessä perehdytys on ollut mielenkiintoista.

”Innostuneena lähden ottamaan hommia haltuun. Hallintoasioiden lisäksi olemme puhuneet OYY:n organisaatiosta, ja on tullut ajatuksia, miten lähden viemään sitä eteenpäin”, Aino-Kaisa Manninen kertoo.

26-vuotias Oulun yliopiston alumni haluaa pääsihteerinä parantaa työntekijöiden ja luottamustoimijoiden hyvinvointia. Hän aikoo tarttua kuormittavuuden purkamiseen, ja hänestä tulisi keskittyä vaikuttavaan edunvalvontaan.

”On tärkeää seurata, mitä on saatu aikaan.”

Manninen haluaa myös kehittää ylioppilaskunnan houkuttelevuutta.

”OYY:llä on rennohko imago. Sitä pitäisi tuoda paremmin esiin.”

Lisäksi Mannisen tavoitteena on kehittää ylioppilaskuntaa vaikuttavampaan suuntaan kunnallisella tasolla.

”Kuntavaikuttamiseen voisi panostaa. Sen pitäisi olla järjestellisempää pääsihteeristä ja hallituksen puheenjohtajasta lähtien.”

Kulunut vuosi on ollut haastava ylioppilasliikkeelle suurten koulutusleikkausten vuoksi. Manninen myöntää, ettei tämä ole helppoa aikaa aloittaa pääsihteerinä.

”Talouden kanssa tulee haasteita. Mutta Taru sormusten herrasta -romaanissa on sanottu, että emme ole valinneet aikaa, vaan aika on valinnut meidät. Ehkä jotkut asiat eivät mene eteenpäin, mutta joissain voimme saada kehitystä aikaan. Ehkä tämä aika haastaa etsimään uusia tapoja toimia.”

Esimerkin näyttäjä

Aino-Kaisa Manninen on valmistunut Oulun yliopistosta tuotantotalouden diplomi-insinööriksi vuonna 2014, ja opiskeluaikana hän toimi tiiviisti opiskelijavaikuttamisessa muun muassa OYY:n hallituksessa vuonna 2012.

Viimeiset 4,5 kuukautta Manninen on työskennellyt Tekniikan Akateemiset –järjestössä teekkariasiamiehenä Helsingissä.

”Molemmissa paikoissa on hyvät ja huonot puolet. Hauska tulla vähäksi aikaa taas Ouluun.”

Manninen on ensimmäinen nainen OYY:n pääsihteerinä vuoden 1996 jälkeen, kun Leena Roppola oli pääsihteerinä.

”On hienoa, että OYY:ssä murretaan perinteitä. En halua kuitenkaan, että tämä on ainoa asia, mikä minusta muistetaan. Haluan olla esimerkkinä, että nainen voi olla OYY:ssä johtavassa asemassa.”

 

 

 

Kuka?

» Aino-Kaisa Manninen.

» Oulun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri 16. toukokuuta 2016 alkaen.

» 26 vuotta.

» Kotoisin Porvoosta.

» Valmistunut tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta 2014.

» Toiminut OYY:n hallituksen koulutuspoliittisena vastaavana ja varapuheenjohtajana vuonna 2012.

» Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksessa vastuualueena koulutuspolitiikka vuonna 2013.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Miksi hyvät oppijat pärjäävät?

Kasvatustieteen professori Sanna Järvelä on loputtoman kiinnostunut siitä, miksi toiset ovat parempia oppimaan kuin toiset. Sen hän tietää, ettei kukaan synny hyväksi oppijaksi, eikä oppimisen taitojen kehittäminen ole koskaan liian myöhäistä.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Inkeri Jäntti

Tieto- ja viestintäteknologialta on pitkään odotettu ihmettä, joka mullistaisi oppimisen.

Yritys on ollut kova: 1990-luvulla hehkutettiin koulujen tietokoneluokkia, 2000-luvun puolivälissä interaktiivisia smartboardeja, viimeisimpänä yliopistojen avoimia verkkokursseja MOOCeja.

Mullistajat tulevat koulukeskusteluun kovalla tohinalla, mutta vaipuvat lyhyen tähtihetken jälkeen unholaan.

”Teknologia menee nopeasti eteenpäin. Alalta nousee nopeita ideoita, joita kokeillaan hetken aikaa. Ne eivät korjaa ongelmia, koska ne eivät perustu tietoon siitä, kuinka ihminen oppii”, arvelee kasvatustieteen professori Sanna Järvelä Oulun yliopistosta.

Järvelä johtaa kasvatustieteiden tiedekunnassa Oppimisen ja koulutusteknologian yksikköä.  Noin 20-henkinen tutkimusyksikkö tutkii yksilöllistä ja sosiaalista oppimista erilaisissa oppimisympäristöissä ja kehittää koulutusteknologiaa oppimisessa hyödyntäviä malleja. Yksikön erityisinä tutkimuskohteina ovat oppimisen perusmekanismit: itsesäätely, motivaatio, oppimisen strategiat ja sosiaalinen vuorovaikutus.

Kahdenkymmenen vuoden ajan oppimistutkimusta tehneen Järvelän kokemuksen mukaan nopeista ratkaisuista ei ole apua, sillä ne jättävät itse opetuskäytännöt uudistamatta.

”Smartboardissa väline vain varasti sen älykkyyden, mikä ihmisessä on!”

Kännykkä jäänyt pulpetille

Vaikka teknologialla on oppimista auttavia sovellutuksia, se ei yksin tee oppimisesta laadukkaampaa.

Tästä varoittavana esimerkkinä Järvelä mainitsee oppimisen digitalisaation ymmärtämisen pelkästään sähköisenä oppimateriaalina. Kyseessä on edelleen vanha Gutenbergin kirjapainotekniikan jälkeläinen, mutta näyttöpäätteelle käännettynä.

”Parhaimmillaan teknologia auttaa luomaan oppilasta aktivoivia tilanteita. Se voi esimerkiksi auttaa ihmisiä kysymään parempia kysymyksiä ja luomaan siten uutta tietoa.”

Sanna Järvelän mukaan opetuksessa käytettävän teknologian suurimmat hyödyt ovat sen kyvyssä aktivoida ja verkostoida oppijaa.

Yksinäisen pänttäämisen sijaan opiskelijoita voi kannustaa tekemään oppimistyötä tiimeissä. Puhutaan yhteisöllisestä tiedonrakentamisesta, jossa yhteisen ongelman ääreen kerääntynyt ryhmä tuottaa uutta tietoa, jota ei voida enää palauttaa vain yhden yksilön tuottamaksi tiedoksi.

Tässä työssä sosiaalinen media tulee avuksi. Ennen oppitunneilla pannaan asetettu kännykkä on yhä useammin jo oppitunneilla käytössä. Facebookia ja WhatsAppia voi itsensä viihdyttämisen lisäksi käyttää myös tiedon tuottamiseen ja sen jakamiseen.

Yhteisöllisen oppimisen lisäksi hyvässä oppimisessa tärkeää on oppijan oma aktiivisuus. Digitaalisuus voi lisätä opiskelijan aktiivisuutta sähköisillä oppimisympäristöillä, joissa oppilas voi vaikka kirjoittaa blogia tai editoida omia opetusvideoita.

”Nykymaailma on tiimityön maail-ma. Yhdessä tehtäessä ja ponnistellessamme olemme enemmän kuin yksittäisten henkilöiden summa.”

Tämän hän tietää hyvin itsekin.  Järvelä kertoo päätyneensä tutkijan uralle tutkimusryhmässä tehdyn pro gradu -tutkielman vuoksi.  Turun yliopistossa inspiroivan professorin ohjauksessa tehty työ näytti Järvelälle sen, mitä tutkimus parhaimmillaan on.

”Tästä tutkimusryhmästä sain hyvän mallin kunnianhimoiselle tutkimustyölle, ja gradu ja oppimistutkimus aiheena veivät sitten mennessään.”

Luennoidessaan Oulun luokanopettajaopiskelijoille Järvelä painottaa tätä: Siten opetat, miten opiskelet.

Se, millaisen kokemuksen opettajaopiskelijat muodostavat opiskelun käytännöistä, luo mallin sille, millä lailla he itse myöhemmin toimivat opettajina. Siksi opiskelijoita pitää kannustaa jatkuvasti kehittämään ja analysoimaan omaa oppimistaan.

”Hyväksi tai huonoksi oppijaksi ei synnytä. Oppiminen on elinikäinen prosessi, jossa voi kehittyä.”

Onnistuuko digiloikka?

Hallituksen yksi kärkihankkeista on tehdä Suomesta modernin ja innostavan oppimisen kärkimaa, mihin liittyy muun muassa oppimisympäristöjen uudistaminen.

Digiloikkaan on pedattu paljon toiveita tilanteessa, jossa pelkältä perusopetukselta höylätään vuodessa 40 miljoonaa ja ammattikouluilta peräti 140 miljoonaa. Pelkällä digillä ei leikkausten vaikutuksia peruta, Järvelä uskoo.

Lisäksi digitalisaatioon liittyy myös ongelmia, joiden laajuutta tutkimus ei vielä tunnista. Esimerkiksi digitalisaation vaikutus oppilaan keskittymiskykyyn on edelleen mysteeri.

”Meillä on käsillä vasta ensimmäinen natiivi digisukupolvi. Tutkimuksessa ei ole vielä päästy niin pitkälle, että olisimme nähneet mahdollisia ongelmakohtia.”

Kärkihankkeessa riittää kurottavaa. Sanna Järvelän mukaan Suomi ei ole vielä digitaalisuuden mallimaa. Vaikka infra on kunnossa, teknologian hyödyntämisessä opetuksessa on jääty pahasti muista jälkeen.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton: pysähtyneisyydestä päästään pois, jos Suomi on valmis oppimiskäytäntöjen muutokseen kohti vuorovaikutteista, syvällistä ja aktiivista oppimista.

Näiden askeleiden ottamiseen Järvelä on itsekin voinut vaikuttaa, onhan hän yliopiston hallituksen jäsenenä ollut mukana Oulun yliopiston uuden strategian luomisessa. Strategiasta löytyy nyt maininta moderneista oppimisympäristöistä ja pedagogisesta kehittämisestä. Näiden kehittämisessä hyödynnetään uusinta tutkimustietoa ja digitaalisen oppimisen mahdollisuuksia.

Työ ei tule koskaan valmiiksi

Oppimisen motivaatio on ollut yksi Sanna Järvelän pitkäaikaisimmista tutkimusaiheista. Mikä motivoi häntä itseään? Pienen pohdinnan jälkeen hän vastaa motivoituvansa jatkuvista kysymyksistä. Tutkijan työ ei ole koskaan valmis.

”Oppimistutkimus on äärettömän kiinnostava aihe. Jaksan edelleen etsiä vastausta kysymykseen siitä, miksi hyvät oppijat pärjäävät ja huonot eivät.”

Järvelä kertoo lisäksi nauttivansa työskentelystä tutkimusryhmänsä kanssa. Yhdessä pohtiminen ja pähkäily on hänelle kaikkien vuosienkin jälkeen paras tapa oppia uutta.

Kuka?

Sanna Järvelä

» Kotoisin Sodankylästä, asuu Oulun Haapalehdossa.

» Valmistui luokanopettajaksi Turun yliopistosta 1987, väitteli kasvatustieteen tohtoriksi Joensuun ylipistosta 1996. Samana vuonna hän aloitti apulaisprofessorina Oulun yliopistossa. Teki post doc -tutkimusta Lontoon King’s Collegessa. Vuodesta 2000 työskennellyt professorina Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa. Johtaa nyt monitieteistä Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikköä.

» Oulun yliopiston hallituksen jäsen vuodesta 2009. Kutsuttiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan  inspehtoriksi 2009. Turun yliopiston ja kanadalaisen Victorian yliopiston dosentti. Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.  EARLI:n (European Association for Research on Learning and Instruction) tuleva presidentti.

» Vapaa-ajalla harrastaa juoksua, hiihtoa ja tennistä.

» Lapsena unelma-ammatti oli opettaja.

» Toivoo, että Oulun yliopiston ihmistieteiden tutkimus menestyy ja monitieteisyys tutkimuksessa vahvistuu.

» Haaveilee juuri nyt auringosta, lämmöstä ja kesäaamuista.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Luovuutta laatikossa

Lukemisen ja kirjoittamisen parissa kasvanut Jukka Ahola oli helpottunut keksiessään, mitä hän haluaa tehdä työkseen.

Useimpien humanistien sivuainevalinnat luovat polun työelämään ja niillä voi erikoistua hyvin moneen alaan.

Englantilaisesta filologiasta keväällä 2012 valmistunut Jukka Ahola työskentelee copywriterina, eli tekstisuunnittelijana Polar Electrolla. Sitä ennen hän työskenteli mainostoimistossa.

Yliopistoon tullessaan Aholalla ei vielä ollut päämäärää työelämän suhteen. Tai oli sen verran, että hän halusi työskennellä kirjoittamisen parissa ehkä kirjailijana tai käsikirjoittajana. Helpotus oli, kun hän törmäsi copywriterin ammattiin.

”Copywriteriksi päädyin siten, että luin Suomen kielen opiskelijoiden Täppä-lehdestä, mihin alumnit olivat päätyneet töihin ja mihin suomen kielestä voi päätyä. Siellä oli copywriter ja aloituspalkat vieressä. Ajattelin, että meikä voisi alkaa copywriteriksi, koska siinä maksetaan luovuudesta.”

Se kuulosti Aholan korvaan unelmalta, ja hän lähti ohjautumaan kohti tekstisuunnittelijan ammattia: haki eri mainostoimistoihin töihin ja teki freelancerina pieniä töitä, jotta sai käsitystä ammatista.

”Kannattaa ottaa mahdollisimman paljon selvää alasta, jolle haluaa: millaista se on ja mitä siellä vaaditaan. Ja hankkia työkokemusta”, Ahola neuvoo.

Opiskeluihin Aholan oivallus vaikutti siten, että hän otti sivuaineeksi suomen kielen lisäksi markkinoinnin. Hän kutsuu sitä taloustieteiden pehmeäksi puoleksi.

”Se sopi hyvin humanismin jatkeeksi.”

Spontaaniutta ikävä

Ahola kokee oman yliopistoaikansa työkalujen oppimisena. Hän keräsi työkalupakkiinsa kielten työkalut eli suomen ja englannin.

”Toinen mitä yliopisto opetti, ja mikä jälkeenpäin kuulostaa kliseeltä, oli tiedon käsittely ja tiedon omaksuminen sekä se, että tietoa pystyi tuottamaan niin, että joku muukin saattoi ymmärtää sen.”

Opiskelu yliopistossa kasvatti myös ihmisenä, sosiaalisena eläimenä.

”Ryhmätyöt ja teatteriharrastus opettivat ryhmässä toimimista. Kaikki elämänkokemukset yliopistoaikana opettivat, kasvattivat ihmisenä ja veivät eteenpäin, olivat ne sitten hyviä tai huonoja.”

Aholaa harmittaa, että opiskelijat halutaan yliopistosta nykyään mahdollisimman nopeasti pois.

”Kuka sinne työelämään niin kiireesti haluaa? Hyvällä muistelen opiskeluaikoja, spontaaniutta ja nuoruutta.”

Markkinointitekstien parissa työskentelevä Ahola on aina elänyt kirjoitusten ja kirjoittamisen maailmassa. Nuorena hän vietti kesät lukien ja alkoi kirjoittaa novelleja 12-vuotiaana. Hän voitti Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston kirjoituskilpailun vuonna 2010 ja J. H. Erkon novellikilpailun vuonna 2012. Voittoja edelsi monta yritystä eri kirjoituskilpailuissa.

”Se oli asioiden kokeilemista ennen kuin voitin. Sata kertaa hävisin ja sitten voitin. Siten löysin avaimen moneen asiaan.”

Edelleen novelleja kirjoittava Ahola pitää markkinointia yhtä lailla luovana.

”Mielestäni markkinointi ja kaunokirjallisuus  eivät ole kovin kaukana toisistaan, vaan yllättävän lähellä. Markkinointi on luovuutta laatikossa. Siinä on tietty pyrkimys ja voi olla hyvinkin haastavaa ja luovaa sekä palkitsevaa keksiä se ratkaisu.”

Markkinoinnin ja kaunokirjallisuuden ero on Aholan mielestä tunneskaalan laajuus. Markkinoissa on käytettävissä vähemmän tunteita.

”Ei saa kauheasti loukata ketään. Jos loukataan, se tehdään laskelmoidusti. Ylipäänsä tylpät tunteet jäävät pois, ja markkinoinnissa on vain kirkkaita värejä. Kaunokirjallisuus laajentaa sitä tunneskaalaa syvemmälle ja pidemmälle. Markkinoinnin parissa työskentely näkyy omissa kaunokirjallisissa teksteissäni niin, että siellä mennään harmaan eri sävyissä.”

Kuka?

» Jukka Ahola

» Valmistunut vuonna 2012 Oulun yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan englantilainen filologia.

» Yliopisto-opinnoissa parasta oli spontaani yhteisöllisyys, kaverit ja yhdessä tekeminen. ”Minä päivänä tahansa saattoi keksiä jotain uutta tekemistä porukalla ja heittäytyä hetkeen.”

» Haastavinta opiskeluissa oli aloittaminen ja oman yhteisön luominen. ”Kun se oli luotu, kaikki oli helpompaa.”

» Ensimmäinen oman alan työ oli copywriter oululaisessa mainostoimisto Siberiassa. Työskenteli opiskeluiden ohessa tutkimusassistenttina Oulun yliopistossa humanistisessa tiedekunnassa.

» Englantilaisen filologian pro gradu -tutkielma käsitteli elokuvadialogia ja sitä mitä tapahtuu elokuvakäsikirjoituksen ja lopputuotteen välissä.

» Töissä copywriterinä Polar Electrolla Kempeleessä.

» Unelmoi, että saisi nukkua pitkään maanantaisin.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Ammattikorkekoulusta yliopistoon

Opiskelijaroolit-juttusarjassamme esittelemme erilaisia rooleja, joita opiskelijoillamme Oulun yliopistossa on. Viimeisessä jutussa esittelemme ammattikorkeakoulusta yliopistoon jatkaneen informaatiotutkimuksen maisteriopiskelija Hanne Uusitalon.

TEKSTI Laura Tauriainen

KUVAT Laura Tauriainen

Hanne Uusitalo opiskelee neljättä tutkintoaan, mikä on yllättänyt hänet itsensäkin. Peruskoulun jälkeen kun tuntui, ettei hän halua opiskella pitkään, vaan ampaista mahdollisimman pian työelämään. Nyt hän opiskelee Oulun yliopistossa informaatiotutkimuksen maisteriohjelmassa.

”Tuli tehtyä vähän hutitutkintoja. Siinä vaiheessa opiskelu alkoi todella kiinnostaa, kun tajusin, ettei sitä tehdä opettajaa, vaan itseä varten”, aiemmin hiusalaa ja audiovisuaalista viestintää opiskellut Uusitalo sanoo.

Vasta ammattikorkeakoulussa kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomiksi opiskellessaan Uusitalo alkoi tosissaan miettiä mahdollisesti jatkavansa joku päivä yliopistoon. Valmistumisensa jälkeen hän teki lyhyitä työpätkiä kirjastoalalla, mutta vakituista työsuhdetta ei tullut vastaan.

”Vastavalmistuneena ajattelin, etten opiskele enää ikinä, mutta äkkiä se opiskeluinto löytyi uudelleen. Päätin, että jos en saa oman alan töitä, haen yliopistoon jatkamaan kirjastoalan opintoja.”

Uusitalon tavoitteena oli parantaa ja laajentaa työllistymismahdollisuuksiaan. Nykyään monissa kirjastoalan tehtävissä vähimmäisvaatimuksena on korkeakoulututkinto. Uusitalon vuosikurssilla on paljon tuttuja ammattikorkeakoulusta, sillä monella on ollut halu syventää osaamistaan yliopistossa.

”Kaikki vähimmäisvaatimuksen jälkeen on plussaa,” hän toteaa.

Erillisvalinnassa maisteriohjelmaan

Yliopistoon voi hakeutua monta tietä. Uusitalo haki Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen maisteriohjelmaan erillisvalinnassa, jolloin hänen aiempi ammattikorkeakoulututkintonsa samasta pääaineesta riitti hakuperusteeksi.

”Minulla ei ollut pääsykoetta tai haastattelua. Lähetin vain todistukset ja sitten odotin, pääsinkö sisään. Jouduin aika pitkään jännittämään, mutta kun pääsin, olin tosi innostunut”, Uusitalo muistelee.

Uusitalon mielestä suurin ero ammattikorkeakoulun ja yliopisto-opiskelun välillä on itsenäisyys. Yliopistossa omista opinnoista pitää ottaa enemmän vastuuta, mutta vapautta valita on myös enemmän.

”Kyllähän siellä ammattikorkeassa mentiin oman porukan kanssa parijonossa ja käsikädessä luennolta toiselle. Yliopistossa jokaisella on vähän eri opintoja. Kursseilla ei juurikaan vaadita läsnäoloa ja kirjatenttejä on paljon”, Uusitalo luettelee.

Ammattikorkeakouluopiskelu on Uusitalon mukaan koulumaisemaa ja käytännönläheisempää. Siksi hän kokeekin ammattikorkeakoulutaustastaan olevan hyötyä nykyisissä opinnoissaan.

”Ainakin näissä informaatiotutkimuksen opinnoissa osaa joitain juttuja miettiä kirjastotyön käytännön kannalta ihan eri tavalla. Koska minulla on jo työkokemusta, olen valmiiksi miettinyt mikä minua itseäni kiinnostaa. Täällä pitää vaan potkia itseään enemmän, kuin ei ole sellaista kiinteää marssijärjestystä.”

Kohti tieteellisempää opiskelua

Yliopisto-opiskelu poikkeaa käytännönläheisestä ammattikorkeakouluopiskelusta myös tieteellisyydellään. Uusitalon koulutus on aiempaa laajempi, eivätkä kaikki opintojaksot liity välttämättä kirjastoalaan.

”Olen joutunut opettelemaan kokonaan uuden tyylin opiskella. Alussa oli hämmentävää, kun kaikki infotilaisuudet tuntuivat koskevan muita kuin maisteriopiskelijoita. Oman oppiaineen opettajalta sain paljon apua”, kertoo Uusitalo.

Yliopistossa on Uusitalon mukaan myös enemmän opiskelijatoimintaa, kuin ammattikorkeakoulussa. Ainejärjestöt ovat aktiivisia ja järjestävät paljon juhlia ja muita tapahtumia.

”Oma asenne opiskelijatoimintaa kohtaan on muuttunut. Olen yrittänyt aktivoitua enemmän ja olen mukana ainejärjestöni hallituksessa.”

Uusitalon tavoitteena on valmistua kahden vuoden sisällä. Hän on edelleen kiinnostunut kirjastotyöstä, joka on ollut hänen unelma-ammattinsa jo lapsesta saakka.

”Mutta olen avoin myös kaikille muille vaihtoehdoille. Tällä tutkinnolla voi tehdä paljon muutakin”, hän iloitsee.

Kevään yhteishaussa voimaan tulleen ensikertalaiskiintiön myötä yliopistoon pääsy vaikeutuu alaansa vaihtavilla tai ammattikorkeakoulusta jatkavilla. Lisäksi opintotukikuukaudet vähenevät ja opintoraha laskee elokuussa 2017, joten muita rahoitusratkaisuja voi joutua miettimään. Uusitalo kuitenkin kannustaa hakemaan ammattikorkeakoulun jälkeen yliopistoon, jos opiskelumotivaatiota vain löytyy ja se on muutoin mahdollista.

”Yliopistotutkinnon hyvä puoli on se, että sen myötä pystyy tekemään monenlaista”, Hanne Uusitalo toteaa.

Kuka?

Hanne Uusitalo

» 31-vuotias informaatiotutkimuksen maisteriopiskelija, sivuaineenaan viestintä.

» Asuu Oulun keskustassa ja on sinkku.

» Aiemmin opiskellut kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelmassa ammattikorkeakoulussa sekä audiovisuaalista viestintää ja hiusalaa.

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää: