Omapäinen sooloilija

On parempi vain tehdä asiat valmiiksi eikä huudella niistä ennen aikojaan, ajattelee Henri Pulkkinen.

Henri Pulkkinen eli Paperi T ei ole ehtinyt tänä kesänä juuri oleskella kotonaan. Hän julkaisi huhtikuussa soolodebyyttinsä Malarian pelko ja siitä lähtien häntä on revitty festivaaleille ympäri Suomea. Keikkoja on ollut enemmän kuin koskaan aiemmin.

”Koko ajan on vähän sellainen olo, että unohdan, missä minun pitää olla seuraavaksi”, Pulkkinen kommentoi vilkasta kesäänsä.

Uusi tulokas hän ei suomalaisessa räpissä ole, vaikka hänen soolonsa vasta tänä vuonna ilmestyikin. Pulkkinen on räpännyt teini-ikäisestä lähtien ja on osa räp-yhtye Ruger Haueria Pyhimyksen ja Tommishockin rinnalla.

Keikkailu yksin on sen sijaan hänelle uutta ja eroaa suuresti Ruger Hauerin esiintymisistä, jotka syntyvät Pulkkisen luonnehdinnan mukaan kaaoksesta.

”Ruger Hauer koostuu kolmesta itsepäisestä ihmisestä, joilla kaikilla on omat ajatuksensa siitä, mitä bändin tai keikan pitäisi olla. Meidän keikka on kaaos, josta ei ikinä tiedä, tuleeko siitä ihan hirveää vai tosi hyvää. Se voi jonkun jäsenen mielestä olla hyvä tai jonkun jäsenen mielestä paska keikka ja yleisön mielipidettä en haluakaan tietää”, räppäri naurahtaa.

Pulkkinen pitää siitä, että hän saa sooloillessaan päättää, mitä lavalla tekee ja voi ohjailla keikan kulkua oman mielensä mukaan.
”Omalla soolokeikalla paineet ovat ihan erilaiset, koska vastuu on vahvemmin minulla. Osan soolokeikoistani olen tehnyt Femme En Fourrure -yhtyeen kanssa, josta olen ollut todella innoissani.”

En räppää livenä

Henri Pulkkinen on hurmannut musiikillaan ja keikoillaan monia pitkin suvea. Hänen keikoillaan liikututaan ja vaikututaan. Räppäri itse ei osaa ajatella vaikuttavansa ihmisiin eikä esiintyminen ole hänelle ollut elämän suuri päämäärä. Ruger Hauerin alkuvuosina hän ei missään nimessä olisi halunnut edes alkaa keikkailla.

”Silloin olin, että ääh en mä livenä räppäämään mene. Ei ei ei. Vaikka olin nuorena kiinnostunut näyttelemisestä ja olin koulun näytelmissä, jossain vaiheessa minua alkoi ahdistaa esiintyminen.”

Häntä eivät keikat useimmiten jännitä, ja esiintyjän identiteetti on hänelle muodostunut vahingossa.

”En ole nuorena halunnut esiintyä sukulaisille ja minulle ei ole ollut tärkeää päästä jonnekin, missä ihmiset katsovat minua. Enemmän olen mennyt siitä poispäin ja oudon silmukan kautta joutunutkin palaamaan siihen.”

Malarian pelko -levyn myötä kasvanut suosio ei ole saanut Pulkkista kaventamaan omia tekemisen mahdollisuuksiaan. Aiempaa suurempi kuuntelijakunta ei rajoita hänen luovuuttaan.

”Kaikessa tekemisessä tärkeintä on vain tehdä. Se, että teet jotain, johtaa seuraavaan ja siitä taas tulee uusi idea, jonka kautta tekee jotain muuta. Laskelmointi ei ole minun mielestäni kauhean mielenkiintoista.”

Ennen seuraavaa Paperi T -albumia Pulkkisella on työn alla muutamia muita musiikkiprojekteja, kuten Ruger Hauerin neljäs pitkäsoitto, joka ilmestynee vielä tänä vuonna. Hän on kuitenkin ehtinyt miettiä seuraavia sooloaskeliaankin.

”Minulla on jonkinlaista uskallusta tehdä vielä enemmän jotain erilaista tai mennä siihen suuntaan, mikä itseäni kiinnostaa.”

Muista tulevista musiikkiprojekteista Pulkkinen ei halua puhua.

”Räpgenressä kaikki tykkäävät huudella, mitä he tekevät ja siinä kestää viisi vuotta tai sitä ei ikinä tulekaan. Parempi tapa on olla vain hiljaa ja tehdä se asia valmiiksi. Sitten sen jälkeen ei tarvitse toivottavasti itsekään huudella, vaan se vain tapahtuu.”

 

Kuka? 

» Räp-artisti Paperi T.
» 29 vuotta.
» Kotoisin Porvoosta.
» Asuu Helsingissä.
» Valmistunut media-
nomiksi Helsingin ammattikorkeakoulu Metro-
poliasta vuonna 2013.
» Discografia: Malarian pelko (soolo 2015), Ukraina (Ruger Hauer 2013), Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne (Paavoharju 2013), Ex ovis pullus non natis serò fit ullus (Paperi T & Khid 2013), Erectus (Ruger Hauer 2012), Se syvenee syksyllä (Ruger Hauer 2010).
» Musiikin ohella tekee DJ-hommia ja ohjelmia Radio Helsinkiin.
» “Vapaa-aikaa ei oikein ole tällä hetkellä, mutta koitan nauttia kulttuurista ja hyvistä oluista!”

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Digiajan käsityöläinen

Elektroniikkaa opiskellut Antti Pohjola on unelmatyössään ohjelmistosuunnittelijana. Myös vapaa-ajallaan hän viihtyy koodien parissa.

Kun Antti Pohjola, 32, aloitti opintonsa Oulun yliopistossa vuonna 2001, IT-kupla oli juuri puhjennut. Kun hän valmistui kuusi vuotta myöhemmin, ohjelmistoala oli jälleen kovassa kasvussa.

”Tuntuu, että IT-ala elää sykleissä. Nokian irtisanomisten jälkeen monet ovat työllistyneet uusiin firmoihin ja tälläkin hetkellä ohjelmistoalan työpaikkoja on paljon auki”, Pohjola kuvaa alan nykytilannetta.

Hän toteaa, että nykyään ohjelmistoja käytetään joka asiassa kännyköistä verkkopankkiin ja ala kasvaa koko ajan. Ohjelmistokehittäjä on jopa ohittanut rekkakuskin yleisimpänä ammattina joissain Yhdysvaltojen osavaltioissa.

Elektroniikkaa sähkötekniikan osastolla opiskellut Pohjola työskentelee tällä hetkellä ohjelmistopalveluja tarjoavalla Siili Solutionsilla. Hänen tiensä työelämään on diplomi-insinöörille melko tyypillinen.

”Tein opintoihin liittyvän harjoituskurssin eräälle yritykselle, jonka jälkeen pääsin sinne kesätöihin. Erikoista oli ainoastaan se, että yritys ei saanut ottaa kesätyöntekijöitä, joten sain suoraan vakituisen työsopimuksen”, Pohjola nauraa.

Opinnoista laaja pohja

Pohjola kokee saaneensa opinnoista hyvän pohjan työelämää varten ja etenkin käytännönläheisistä harjoituskursseista oli hyötyä. Opintoihin sisältyi kuitenkin paljon myös sellaista, mihin hän ei työelämässä ole törmännyt.

”Elektroniikka on laaja ala ja opinnot kattavat paljon koodaamisesta aina analogiapiirien toimintaan. Työelämässä taas keskitytään suppeampiin asiakokonaisuuksiin. Toisaalta laajuudesta ei ole haittaakaan, eihän sitä opiskellessaan vielä tiedä mihin päätyy töihin”, hän pohtii.

Laaja on myös eri tutkintojen kirjo, jolla ohjelmistoalalle voi työllistyä. Pohjola mainitsee, että hänen työkavereistaan löytyy monien alojen osaajia aina maanmittausinsinööreistä matemaatikkoihin ja fyysikkoihin. Työssä monet vielä erikoistuvat tietyn työkalun tai ohjelmointikielen asiantuntijoiksi.

”Minusta tässä on myös paljon käsityöläisammatin piirteitä. Vähän niin kuin puuseppä tekee tuolin, joku tekee ohjelman hienommin tai nopeammin kuin toinen.”

Oma kiinnostus tärkeintä

Pohjola toteaa työn pitävän hyvin mukana tekniikan nopeassa kehityksessä, mutta hän suunnittelee myös vapaa-ajallaan esimerkiksi mobiilisovelluksia.

”Osaksi kyse on ammattitaidon ylläpitämisestä, mutta enimmäkseen teen sovelluksia ihan vaan harrastuksenani, koska se on mukavaa. Kun työstään pitää tarpeeksi, samaa hommaa jaksaa tehdä työpäivän jälkeenkin”, Pohjola hymyilee.

Oma harrastuneisuus onkin Pohjolan mielestä yksi tärkeimmistä asioista ohjelmistoyrityksiin töihin haettaessa.

”Yrityksissä ei välttämättä tiedetä, mistä yliopistokursseissa on kyse. Parhaiten oman osaamisensa voi todistaa, kun esittelee jonkin konkreettisen asian, esimerkiksi itse tekemänsä sovelluksen.”

Kuka?
» Antti Pohjola
» Valmistunut vuonna 2007 diplomi-insinööriksi elektroniikan koulutusohjelmasta.
» Opinnoissa parasta oli vapaus suunnitella itse, mille kursseille osallistuu.
» Haastavinta opiskeluissa oli kurssien harjoitustyöt ja tenttien kasautuminen yleensä lukukauden loppuun.
» Ensimmäinen oman alan työ Yomi software oy:ssä.
» Töissä Siili Solutionsilla ohjelmistoinsinöörinä vuodesta 2008.
» Elää omaa unelmaansa, koska viihtyy työssään ja aikaa riittää myös kiipeily- ja lasketteluharrastuksiin.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Kun arkijärki ei riitä

Tuutoropiskelija laajentaa yhteisten pohdintojen kautta sekä muitten että omien ajatustensa ratoja. Pelkkä luennoilla istuminen ei riitä siihen, että yliopisto pystyisi valmistamaan asiantuntevia osaajia työmaailmaan.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Anna Mansisto

Jos joku haluaa oppia, häntä pitää auttaa. Tätä mieltä on kemianopiskelija Tuomas Vielma, joka pyrkii estämään sen, että kenenkään opintopisteet – tai jopa tutkintotodistuksen saaminen – jäisivät roikkumaan ylitsepääsemättömien aivopähkinöiden vuoksi.

”Ovathan kurssit välillä aivan hemmetin vaikeita!” hän tuskastelee.

Siksi Vielma on opastanut opiskelukavereitaan kemianopiskelijoiden tuutortuvalla.

Reilu vuosikymmen sitten ainejärjestö Valenssi onnistui saamaan huoneen omatoimista tukiopetusta varten. Kemian laitoksen tammikuisesta muutosta asti tuutortupa on sijainnut Valenssin kopiksi kutsuttavalla kiltahuoneella.

Tupa on sermein rajattu tila. Sinne opiskelijat ovat vieneet yliopistolta pelastettuja tietokoneita ja kirjaston poistolaareista napattuja oppikirjoja. Tuvalle voi mennä milloin tahansa ja kysyä kiltahuoneella oleskelevilta kavereilta tukea.

Myös järjestettyä lisäoppia annetaan, jos kursseihin ei kuulu pakollisia laskuharjoituksia. Toissa vuonna fysikaalisen kemian ensimmäisen kurssin kanssa kävi onni, kun tuutoropetuksen toteuttamiseen saatiin ylioppilaskunnalta Universitas-rahaa. Avustuksen voi käyttää vain kerran, joten toiminta jatkuu vapaaehtoisten voimin.

”Nyt olen kaverin kanssa ideoinut, että laboratorioharjoitusten valmisteluun ja raportointiin voisi antaa tuutorointia, koska tehtävät ovat usein todella työläitä ja aikaa menee enemmän kuin opintopisteet antaisivat olettaa”, Vielma suunnittelee.

Auttavat ajatusmallit

Aina ideointiin ei riitä kavereita. Viime kevään fysikaalisen kemian toisen kurssin tuutoropetusta Vielma antoi yksin.

Hän ei koe, että tuutorointi veisi kohtuuttomasti aikaa, vaikka siitä ei palkkiota saakaan. Fysikaalisen kemian tuutortuokioita Vielma antoi kymmenelle osallistujalle kevätlukukaudella neljä tuntia keskiviikkoisin. Valmisteluun meni pari tuntia lisää, kun Vielma kävi laskut läpi, teki muistiinpanot ja mietti, missä virheitä voisi ilmetä.

”Fysikaalisen kemian kvanttimekaniikan asiat ovat niin abstrakteja, ettei niitä voi arkijärjellä ymmärtää. Yritän tarjota yksinkertaistavia ajatusmalleja”, hän kertoo opetustavoistaan.
Vielma esimerkiksi saattaa visualisoida lämpöenergian tuottamisprosessin piirtämällä atomeja esittäviä palloja, jotka tökkivät toisiaan ja levittävät lämpöä.

Kun kysyy oikeanlaiset kysymykset, rattaat lähtevät liikkeelle ja tuutoroitava saa ideasta kiinni.

Kysyminen on toinen toimiva konsti.

”Kun kysyy oikeanlaiset kysymykset, rattaat lähtevät liikkeelle ja tuutoroitava saa ideasta kiinni. Sitten ajatusta voi työstää eteenpäin ja ongelmat ratkeavat.”

Tuutorin ei Vielman mukaan tarvitse olla ylivoimainen luonnontieteen asiantuntija. Oleellisinta on keskusteleminen ja näkökulmien vaihtaminen.

Opettajaksi Vielma ei tähtää, vaan voisi nähdä itsensä nimenomaan fysikaalisen kemian asiantuntijatehtävissä. Tuutoroinnin kautta hän on oppinut ymmärtämään, miten opiskelukaverit ajattelevat tuon alueen ilmiöistä. Myös kemiaan kuuluu pohtiminen.

Tuloksen kanssa ulos

Alun alkaen tuutortupa on kuulemma matematiikan puolestapuhujan, Oulun yliopistossa opettaneen Alli Huovisen keksintö. Matematiikan, kemian ja fysiikan opiskelijat ovat ottaneet toiminnan omakseen. Teknillisessä tiedekunnassa järjestetään laskuharjoituksia, ja muilla aloilla opiskelijat voivat järjestää omatoimisesti esimerkiksi lukupiirejä tai study group -kokoontumisia, joissa tehtäviä ratkotaan yhdessä.

Tuomas Vielma kannustaa ainejärjestöjä tarjoamaan bileitten lisäksi tukea myös opiskeluun, koska se ei välttämättä vaadi edes rahallisia uhrauksia, vaan viitseliäisyyttä.

Hän on havainnut, että tuutortoiminnalla on suora vaikutus oppimistuloksiin. Ne, jotka käyvät laskuharjoituksissa tai tuutortuvalla saavat parempia arvosanoja tenteistä. Pelkät numerot eivät silti ratkaise. Olennaista on ymmärtää ilmiöt.

”Jos meistä halutaan kouluttaa asiansa osaavia kemistejä, pelkkä luennoilla käyminen ja ulkoa opettelu eivät riitä”, Vielma näpäyttää.

Omalta oppiaineeltaan hän toivookin ohjatun tuutoroinnin mahdollistamista esimerkiksi materiaaleja tarjoamalla.

”On väärin, jos opettaja tentin jälkeen sanoo, että tämä olisi pitänyt tehdä näin ja näin, jos tietoa ei ole annettu missään”, hän sanoo.

Tuutoreiden tarkoitus ei silti ole tehdä opettajien työtä, vaan tarjota kanava yhteiselle syventymiselle. Vielma korostaa, etteivät tulevaisuuden luonnontieteilijätkään homehdu omissa kammioissaan, sillä he tekevät ryhmätyötä. Hänen mielestään ei ole väliä, onko kyse orgaanisesta kemiasta vai henkilökemiasta. Keskustelu auttaa molemmissa.

 

Kuka?
» Tuutoropiskelija Tuomas Vielma.
» 21 vuotta.
» Asunut aina Oulussa, tällä hetkellä Värtössä.
» Opiskelee kemiaa pääaineenaan. Sivuaineina matematiikkaa ja fysiikkaa.
» Oli kesän töissä tutkimusassistenttina Kokkolassa Bolidenin sinkkitehtaan tutkimuslaboratoriossa. Edelliskesänä samassa tehtaassa prosessinhoitajana. Työskennellyt lisäksi rakennustyömailla.
» Kemianopiskelijoiden ainejärjestö Valenssin puheenjohtaja. Toiminut myös excumestarina ja Valenssin lehden päätoimittajana.
» Aktiivisena tuutorina kemianopiskelijoiden tuutortuvalla.
» Kouluaikoina toimi tukioppilaana.
» Lapsena unelma-ammatteja olivat astronautti, tähtitieteilijä ja leipuri.
» Vapaa-ajalla treenaa painonnostoa.
» Haaveilee valmistuvansa hyvillä papereilla ja saavansa mielenkiintoisen asiantuntijatyön.
» Toivoo, että opiskelijat uskaltaisivat motivoida toisiaan oppimaan.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Kurinalaisuus palkitaan

Joonas Donskoin unelma toteutuu syksyllä, kun hän muuttaa Yhdysvaltoihin pelaamaan maailman kovatasoisinta jääkiekkoa.

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Anna Mansisto

Loistava kausi Kärppien paidassa Liigassa sekä onnistuneet ensimmäiset aikuisten MM-kisat Tšekissä. Kevään kruunasi NHL-sopimus San Jose Sharksin kanssa. Paremmin ei olisi voinut mennä jääkiekkoilija Joonas Donskoin, 23, viimeisin vuosi.

Raahesta kotoisin olevalla hyökkääjällä oli vaikeampaa vielä muutama vuosi sitten. Tuli loukkaantumisia eikä peli kulkenut. Mutta keväällä 2013 Kärppien valmennusryhmä vaihtui. Lauri Marjamäki palkattiin päävalmentajaksi ja Mikko Manner apuvalmentajaksi. Se oli käänteentekevää Donskoin uran kannalta.

Marjamäen ja Mannerin johdolla pelaajat rupesivat kiinnittämään huomiota siihen, miten kaukalon ulkopuolella voisi tehdä asioita paremmin.

“Aloimme keskityttyä muun muassa siihen, miten paljon ja milloin kannattaa syödä, jotta saa energiaa tasaisesti. Siten pysyy hyvässä kunnossa ja jaksaa pelata.”

Toinen tärkeä muutos oli nukkumisen aikaistaminen. Donskoi on huomannut, että on yllättävän tärkeää, ettei notku hereillä kolmeen asti yöllä.

“Oli isoin herätys minulle, miten paljon nämä asiat vaikuttavat pelaamiseen. Löysin uuden vaihteen omalle uralleni ja oikeastaan parin viimeisen vuoden ansiosta on mennyt paljon paremmin.”

Esimerkillinen peliäly

Jos on seurannut Donskoin peliä niin Liigassa kuin MM-kisoissakin, on hänen loistava peliälynsä ja kiekon hallinta jäänyt mieleen. Donskoin mukaan  hänen pelinlukutaitonsa on juuri parin viimeisen vuoden aikana kehittynyt. Aiemmin hän kuljetteli kiekkoa enemmän yksin.

“Olen saanut fysiikkaa kuntoon ja peliin on tullut rauhallisuutta kokemuksen myötä, ettei tarvitse koko ajan mennä täysillä. Osaan rytmittää peliä ja näen paremmin joukkuekaverit”, hän pohtii.

Hyökkääjä analysoi omaa pelaamistaan katsomalla jokaisen ottelun videolta jälkeenpäin. Siten omat virheet ja samoin omat vahvuudet tunnistaa hyvin.

Toinen hyvä oppi on ollut tarkkailla vierestä seurakavereiden treenaamista ja pelaamista. Kärppiin tullessaan Donskoi katse kiinnittyi erityisesti Jari Viuhkolaan ja Ilkka Mikkolaan.

Petr Tenkrátia silloin aikoinaan ihailin. Tenkrát on vahva pelaaja, tosi hyvä luistelemaan ja maalintekijätyyppi.”

Uudet maisemat odottavat

Joonas Donskoi pakkasi 15-vuotiaana laukkunsa ja muutti Raahesta Ouluun jääkiekon vuoksi. Elokuussa Donskoi kasaa elämänsä uudemman kerran matkalaukkuihin, mutta matka uuteen kotikaupunkiin on tällä kertaa pidempi. Oulun merituulet vaihtuvat Kalifornian San Joseen maisemiin.

Loistavan kauden jälkeen hänellä oli useampia tarjouksia, joista valita paras. He päätyivät agentti Scott Bartlettin kanssa San Jose Sharksiin, koska kalifornialaisseura tuntui olevan kaikista kiinnostunein hyvässä iskussa olevasta suomalaispelaajasta.

Donskoin puheen sävy muuttuu innostuneeksi, kun hän kertoo tuntemuksistaan päästä pelaamaan maailman kovatasoisimpaan jääkiekkoliigaan.

“On se hienoa. Olen aina unelmoinut NHL:stä. Nyt täytyy kovasti treenata kesä ja toivoa, että pääsee pelaamaan.”
Sopimus ei suoraan takaa peliaikaa NHL:ssä, vaan on mahdollista joutua aloittamaan farmiliiga AHL:stä. Donskoin ainoana tavoitteena on päästä heti ylempään sarjaan.

“Tietenkin odotan, että pystyisin pelaamaan samoilla vahvuuksilla kuin täällä Suomessa ja tuomaan joukkueelle hyökkäysosaamista. Jos sitten saan paikan ylemmästä sarjasta, totta kai haluan olla vastuunkantaja ja avainpelaaja.”

Treenit ja harjoituspelit pyörähtävät käyntiin syyskuun puolivälissä, mitä ennen Donskoi harjoittelee Oulussa muiden oululaisten NHL-pelaajien, Jussi Jokisen ja Pekka Rinteen, kanssa. Kesäharjoituksissa on mukana myös Donskoin viime kausien ketjukaveri Joonas Kemppainen, joka samoin sai huikean kauden päätteeksi NHL-sopimuksen.

Pian koittaa aika uusien pelaajien rinnalla, mikä ei Donskoita tunnu jännittävän.

“MM-kisoissakin oli toiset ketjukaverit, niin se oli uusi tilanne pitkästä aikaa. Hyvin meni ja aina sitä nopeasti löytää saman sävelen.”

 

Kuka?
 
Joonas Donskoi
» 23 vuotta.
» Kotoisin Raahesta.
» Asui elokuuhun saakka Oulussa.
» Tehnyt juuri 2-vuotisen sopimuksen NHL-seura San Jose Sharksin kanssa ja muuttaa elokuun lopussa Yhdysvaltoihin.
» Pelannut Oulun Kärpissä liigajoukkueessa 2009–2015 ja juniorijoukkueissa 2007–2009.
» Palkittiin kaudella 2014–2015 Liigan pudotuspelien parhaimmaksi pelaajaksi (Jari Kurri -palkinto).
» Ensimmäisissä aikuisten MM-kisoissa keväällä 2015 oli Suomen paras maalintekijä pisteillä 5+3.
» Kasvattiseura raahelainen Teräs-Kiekko.
» Vapaa-ajalla puuhailee autojen parissa.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Oman keittiön huumaava vapaus

Carita Fredriksson leipoo monta kertaa kuussa, testailee uusia reseptejä ja miettii, pitäisikö kananmunat ostaa luomuna.

TEKSTI Veera Adolfsen

KUVAT Anna Mansisto

Leikkuulauta napsuu, kun 20-vuotias Carita Fredriksson pilkkoo paprikaa keittiössään Raksilassa. Oulun yliopistossa vuoden fysiikkaa opiskelleen Fredrikssonin menussa on tänään feta-paprikapiirakkaa ja suklaaruutuja, sillä hän pitää leipomisesta.

”Piirakan ohjeen löysin netistä. Suklaaruutuja olen leiponut jo ihan pienenä, en edes tiedä keneltä olen ne oppinut. Se on kätevä ohje, tulee äkkiä ja onnistuu aina”, Fredriksson kertoo ja napsauttaa sähkövatkaimen päälle.

Munat ja sokeri vaahtoutuvat nopeasti, ja Fredriksson ryhtyy sekoittamaan niihin vehnäjauhoja ja kaakaojauhetta. Piirakan valmispohja saa sulaa pöydällä kaikessa rauhassa.

Fredriksson kiistää, että ruoka olisi hänelle harrastus. Arjessa ei hifistellä: keittiössä yleisimmin valmistuva ruoka on jauheliha-makaronisekoitus.

”Olen vain aina tykännyt leipoa ja olla keittiössä. Meillä on perheessä perinne, että etsin koko vuoden överisuklaisinta kakkureseptiä ja leivon sitten isälle synttärikakun.”

Ruuan eettisyys mietityttää

Kun Carita Fredriksson muutti vuosi sitten pois vanhempiensa luota, hän innostui muustakin ruuanlaitosta kuin leipomisesta. Hänestä on mahtavaa, kun on oma keittiö ja vapaus tehdä sellaista ruokaa kuin haluaa. Kukaan ei valita, jos tekee vääränlaista ruokaa.

”Olen testaillut kaikkia sellaisia ruoka-aineita, mitä meillä ei kotona ole ikinä syöty kuten kesäkurpitsaa ja pestoa. Kesäkurpitsalasagnesta, jossa oli lasagnelevyjen sijaan kesäkurpitsaa, tuli tosi hyvää mutta liian märkää, vaikka yritin itkettää kesäkurpitsasta nesteet ulos”, Fredriksson nauraa ja levittää paprikan- ja sipulinpalat piirakkapohjalle. Suklaaruututaikina ruskistuu jo pellillä uunissa.

Kaikesta voi päätellä, että Fredriksson viihtyy keittiössä. Ainoa, mikä fysiikanopiskelijaa mietityttää, on ruuan eettisyys.

”Olisi kivaa käyttää eettisempiä raaka-aineita, mutta luomuliha on tosi kallista. Munien ostamista luomuna olemme miettineet. Ja mitä ihmettä vaikka maidon kanssa pitäisi tehdä? Nyt on ollut niin paljon luomumaitoskandaaleja, että sekään ei tunnu oikein hyvältä vaihtoehdolta. Kauramaito on onneksi hyvää.”

Ei pelkkää polttoainetta

Opintojen ohessa Fredriksson on tehnyt töitä McDonald’silla. Hän sanoo, että se on opettanut uudenlaista arvostusta ruokaa kohtaan. Varsinkin ruokahävikki hirvittää, kun joutuu heittämään ruokaa sulkemisajan jälkeen roskiin – niin kuin monissa ravintola-alan työpaikoissa.

”Olisi hyvä, jos säädettäisiin laki, että ravintoloiden ja kauppojen pitäisi lahjoittaa yli jäävä ruoka pois. On tosi hankala nähdä, kuka siinä häviäisi”, Fredriksson pohtii.

Mikä ruuassa sitten on Carita Fredrikssonin mielestä tärkeintä? Ainakaan se ei ole pelkkää polttoainetta, sanoo lääketieteellisen valintakokeisiin viime kevään ajan opiskellut oululainen. Vaikka terveellisyys on tärkeää, pelkkien ravintoarvojen tuijottaminen ei kiinnosta.

”Ruoka on nautinto, kun se on hyvää ja sitä saa syödä kaikessa rauhassa. Kiireessä syöminenhän on kamalaa”, hän kiteyttää ja ottaa tuoksuvan kasvispiirakan ulos uunista.

Nyt ei onneksi ole kiire.

Veera Adolfsen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan viestintäsihteerinä työskentelevä sosiologian opiskelija, jota kiinnostaa kieli.

Lue lisää:

Tavoite viestitään kirkkaaksi

Kesäkuussa aloittanut viestintäjohtaja haluaa saada opiskelijat ja henkilöstön ylpeiksi Oulun yliopistosta. Viestintä vahvistaa yhteistä käsitystä ja selventää päämääriä.

”Ookko nää vielä kiinnostunut?” kysyi puhelimen toisessa päässä rehtori Jouko Niinimäki onnistuneen työhaastattelun jälkeen. Marja Jokinen vastasi kyllä, muutti Frankfurtista Tuiraan ja aloitti Oulun yliopiston viestintäjohtajana.

Viran avaaminen on herättänyt huomiota sen vuoksi, että uusi viestintäjohtaja tulee yritysmaailmasta. Jokinen nyökkää, että on oppinut viestinnän käytännöt yrityksissä. Hän näkee vahvuutenaan laajan kokemuksensa niin sisäisen viestinnän kuin markkinointiviestinnän ja brändin johtamisesta.

”En erottele bisnekseen liittyvää ja muuta viestintää. Perustehtävä ei muutu, vaan viestintä tukee strategiaa ja tavoitetta”, Jokinen muistuttaa.

Hänen mielestään yliopisto ei organisaationa poikkea juurikaan yrityksestä: tiedekunnat voi nähdä konsernin yksikköinä, jotka tuottavat opiskelijoille palveluita.

”Ero sen sijaan on siinä, että pörssiyhtiöissä lainsäädäntö säätelee viestintää hyvinkin tarkkaan. Julkisyhteisön antamat vapaudet innostavat”, sanoo Jokinen, joka on pestinsä alkajaisiksi ottanut haltuun koulutuspolitiikan kuvioita. Uusi työ koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden alkulähteillä tuntuu merkitykselliseltä.

Esimies heijastelee

Reflektointi-sanan kuuleminen ensimmäisessä johtoryhmän kokouksessa herätti Jokisessa tunteen kotoisuudesta. Yliopistomaailman käsitteillä puhuminen miellyttää viime vuodet bisneskieltä kuunnellutta viestintäjohtajaa. Sana oli Jokiselle tärkeä myös siksi, että hän korostaa itsereflektion eli omien ominaisuuksiensa tiedostamisen vaikutusta johtamiseen.

”Jotta voi johtaa muita, on tunnettava itsensä. Omat tavat on hyvä tietää ja ymmärtää, etteivät ne ole normi. Tiimin ideoita täytyy kuunnella ja oivaltaa joukkojen viisaus”, Jokinen täsmentää.

Johtamiskoulutuksissa ja esimiestehtävissä hän on huomannut olevansa tavoiteorientoitunut. Viestintäjohtaja myöntää, että se hänenkin mielestään kuulostaa hieman kovalta. Vastavalmistuneena maisterina Jokinen piti itseään pehmeänä ja ihmiskeskeisenä, kun seurasi toimintaa kilpailuhenkisessä konsulttiyhtiössä.

Nämä kaksi piirrettä eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois.

”Tavoiteorientoituneisuus tarkoittaa sitä, että huomio on keskitettävä niihin työtehtäviin, jotka ovat tavoitteen kannalta oleellisia. On ymmärrettävä kokonaisuus ja saatava ihmiset toimimaan sen mukaan”, Jokinen määrittelee.

”Jotta voi johtaa muita, on tunnettava itsensä. Omat tavat on hyvä tietää”

Kivulias, kiinnostava muutos

Viestintäjohtaja ymmärtää, että organisaatiossa tapahtuvat muutokset saattavat herättää vastustusta henkilöstössä. Ihmisten on tiedettävä taustat ja syyt. Niiden kertominen on viestintää.

”Muutokset ovat kiinnostavia. Sokkivaiheen kivuliaisuutta voidaan lieventää toimivalla viestinnällä”, Jokinen näkee.

Kemira-ajoilta hän mainitsee onnistumisena strategiauudistuksen, joka eteni osallistavana prosessina. Strategiaviestintää organisaation sisällä tehtiin vuosi. Kun Kemiran arvot määriteltiin, niitä kysyttiin henkilöstöltä.

Brändityötä aloittavan Jokisen mielestä viestintä on yliopiston kokoisessa yhteisössä keskeinen kokoava tekijä. Viestintäjohtaja haluaa jokaisen opiskelijan ja työntekijän jakavan yhteisen käsityksen siitä, minkälainen Oulun yliopisto on.

”Tunnettuuden, houkuttelevuuden ja vetovoimaisuuden kannalta on tärkeää, että jokainen kokisi ylpeyttä siitä, että tulee juuri Oulun yliopistosta.”

Jokinen tietää, että ylpeyden siemenet ovat pinnan alla. Kun hän Kemiralla kertoi uudesta työpaikastaan, kaksi Oulun yliopiston alumnia toivotti iloisina Jokiselle onnea tulevaan.

Kuka?

Marja Jokinen
» 36 vuotta
» Syntynyt Jyväskylässä. Asunut esimerkiksi Rovaniemellä, Kajaanissa, Helsingissä ja Frankfurtissa. Tällä hetkellä koti Tuirassa.
» Opiskellut valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistossa. Pääaineena viestintä, sivuaineina johtamista, sosiologiaa ja puheviestintää.
» Oulun yliopiston viestintäjohtajana kesäkuun alusta saakka.
» Aiemmassa työssä Kemiran markkinointiviestinnän johtajana Frankfurtissa vastasi yhtiön globaalista brändistä. Johtanut viestintää konsulttiyhtiö Capgeminissä, toiminut pr-konsulttina viestintätoimistossa ja tiedottajana internetsivuja tekevässä yrityksessä. Työskennellyt viestinnän parissa 19-vuotiaasta fuksista saakka.
» Nuorena mietti myös juristin tai copywriterin ammatteja.
» Vapaa-ajalla pelaa frisbeegolfia, talvisin laskee telemarkia.
» Haaveilee tasapainosta, olevansa oikeassa paikassa tekemässä oikeita asioita. Toivoo riittävästi yllätyksiä, jottei elämä käy tylsäksi.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää: