Kategoria: Hei puheenjohtaja!

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna viisivuotisjuhliaan viettävän Oulun yliopiston raskaan musiikin ystävien eli ÖRMYn puheenjohtaja Iiro Pyhäjärvi oli yksi ”hevarin näköisistä tyypeistä”, joka sai mainoslappusen käteensä, kun yhdistyksen perustamista edeltäviä askelia otettiin. Kun perustamiskokouksessa kukaan ei halunnut rahastonhoitajaksi, Pyhäjärvi suostui pestiin. Näin alkoi hänen järjestötaipaleensa.

Kolmen rahastonhoitajana vietetyn kauden jälkeen Pyhäjärvi koki nähneensä järjestötyötä tarpeeksi puheenjohtajuutta varten. Hallitusvuosien aikana hänelle oli muodostunut tuntuma siitä, mihin suuntaan toimintaa itse veisi. Pyhäjärvi koki pääsevänsä parhaiten toteuttamaan ajatuksiaan puheenjohtajana. Hän oli seurannut aikaisempien puheenjohtajien toimintaa ja todennut, ettei homma niin vaikealta näyttänyt.

Suostuessaan puheenjohtajaksi Pyhäjärvi koki tienneensä tarpeeksi siitä, mihin oli ryhtymässä. Yllätyksiä ei ole tullut vastaan, mutta vankka aiempi tietämys toiminnasta on auttanut: ”En varmasti olisi lähtenyt, jos en olisi nähnyt edellisten puheenjohtajien toimintaa käytännössä.”

Erona hallituksen jäsenenä toimimiseen Iiro Pyhäjärvi mainitsee sen, ettei puheenjohtajalla ole yhtä paljon tekemistä. Puheenjohtaja keskittyy pitämään lankoja käsissä ja varmistamaan, että muut tekevät hommansa ajallaan.

Puheenjohtajan tehtäviin on kuulunut myös muiden järjestöjen lähestyminen, mikä on ollut jännittävää muuten puhelinsoittoja kaihtavalle Pyhäjärvelle. Järjestön pieni koko luo omat paineensa: Pyhäjärvi kokee toisinaan muiden ajattelevan, kuinka ”sieltä joku pikkujärjestö taas haluaa jotakin, ei tähän tarvitse kiinnittää huomiota”, vaikka näin ei välttämättä ole.

Yhdeksi tärkeimmäksi opiksi Pyhäjärvi mainitsee puhelinsoittojen lisäksi luottamuksen rakentamisen muihin hallituksen jäseniin. Hallituslaisia on muistettava kiittää heidän työpanoksestaan.

”Ei tätä yksin pysty pyörittämään. Kyllä siinä täytyy pitää muut mukana ja arvostaa heitä.”

Toisaalta arvostusta kaipaa myös puheenjohtaja. Yhtenä mieleenpainuvimmista hetkistään Pyhäjärvi mainitsee sen, kun häntä tultiin kiittämään.

Juhlaa, tavoitteita ja työtä

Viikonlopun tapahtuma ei ainoastaan tarjoa oululaisille raskaan musiikin ystäville syytä juhlaan, vaan kokoaa samalla koko Suomen akateemiset hevijärjestöt – HYRMYn, TYRMYn, Jyrmyn ja kumppanit – samaan paikkaan. Idea juhlavuoden ja vuosittaisen, eri paikkakunnilla järjestettävän valtakunnallisen kokoontumisen yhdistämisestä syntyi jo kaksi vuotta sitten, ja tapahtuman suunnittelu aloitettiin noin vuosi sitten.

Örmynium-nimeä kantavan lauantain keikkaillan kävijämääräksi odotetaan 50 ihmistä. ÖRMYn tavallisissa kerhohuoneilloissa käy noin 25 ihmistä.

”Kun tapaa samanmielisiä ihmisiä ja pystyy vaikuttamaan heihin, mielenkiinto pysyy yllä, vaikka varsinainen työ on välillä työtä.”

Vielä edessä olevan kohokohdan lisäksi Pyhäjärvi listaa puheenjohtajakauden muiksi tavoitteiksi tietyt sääntömuutokset sekä hallitustestamentit, joiden tarkoitus on antaa seuraajille selkeämpi kuvan työstä heti alusta alkaen. Näiden jatkuvuutta edistävien projektien saavuttamisen jälkeen Pyhäjärvi kokee jättäneensä jotain pysyvää järjestöön – tosin tehtävälista jatkuu vielä ironisella sivuprojektilla humanistipallon vaihtamisesta hänen patsaakseen.

Rahastonhoitajana Pyhäjärvi välillä pelkäsi, ettei oikeasti tiennyt mitään. Puheenjohtajana samaa kriiseilyä ole ollut.

Koska hallitustyö ei ole aina juhlaa, homman on tunnuttava merkitykselliseltä. Pyhäjärvelle merkityksellisyys ei synny niinkään itse järjestötoiminnasta, vaan metallimusiikista, josta hän kertoo olevansa intohimoisen kiinnostunut.

”Kun tapaa samanmielisiä ihmisiä ja pystyy vaikuttamaan heihin, mielenkiinto pysyy yllä, vaikka varsinainen työ on välillä työtä.”

Hevimusiikki on ollut osa Pyhäjärven elämää yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Ensimmäisen metallibiisinsä hän kertoo kuulleensa lapsena naapuriltaan, joka oli esitellyt sitä muille. Siitä lähtien genre on kulkenut mukana. Pyhäjärvi ei tosin kuuntele vain heviä, vaan hänelle maistuu esimerkiksi kasaripoppi.

”Mitä juustoisempaa, sen parempaa.”

ÖRMYn kerhohuoneilloissa hevi raikaa, ja samalla keskustellaan melko vapaamuotoisesti, yleensä jostain muusta kuin metallimusiikista. Erityisluvalla saa kuunnella jotain muuta kuin heviä, ja nämä luvat ovat puheenjohtajan päätettävissä.

”Se on niitä puheenjohtajuuden hyviä puolia, että joissain asioissa on päätäntävaltaa.”

Pyhäjärvelle on musiikin kuuntelemisen lisäksi tuttua myös taiteenlajin toinen puoli. Hän soittaa kitaraa ja säveltää musiikkia vapaa-ajallaan. Kaverin kanssa vireillä oleva projekti on mahdollisesti muotoutumassa bändiksi jossain vaiheessa, hän sanoo. 

”Ei sillä varmaan elantoa ole toivoa saada, mutta mukava harrastus se on.”

”Mitä juustoisempaa, sen parempaa.”

Järjestötyö on luonut pohjaa myös omille projekteille soittokavereiden ja treenikämpän ovien avautumisen suhteen.

”Jos bändi toteutuu, voidaan mahdollisesti päästä ÖRMYn kautta keikalle, sillä järjestön tavoite on nostaa pieniä tuntemattomia bändejä esiin.”

Elämän ensimmäinen virhe

Iiro Pyhäjärvi kokee itsetuntemuksensa kasvaneen järjestön ympärille muodostuneen kaveripiirin kautta. Peilaamalla itseään muihin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa itsestä Pyhäjärvi on oppinut lisää siitä, millainen ihminen hän itse on.

Samalla hän on huomannut olevansa ihminen, joka miettii toisten mielipiteitä itsestään vähän liikaakin.

”Siitä yritän opetella vähän eroon. Pitäisi olla rohkeammin oma itsensä ja muita liibalaaba-vinkkejä.”

Järjestötyön aikana Pyhäjärvi kokee muuttuneensa sosiaalisemmaksi. Hän näkee selkeän eron tämänhetkisessä itsessään verrattuna siihen, kuka hän oli ennen ÖRMYä. Vaikka ajatus ÖRMYn jälkeisestä elämästä on hänelle tuntemattomuudessaan pelottava, kaveripiirin hän uskoo jäävän.

Porukka myös tsemppaa toisiaan opiskelujen suhteen: ”Tuetaan toisiamme, että kyllä sinä joku päivä valmistut.”

Puheenjohtajana Iiro Pyhäjärvi rohkaisee hallituslaisiaan keskittymään opiskeluihin ja etenemään niissä ajallaan. ”Koetan teroittaa hallituslaisille, ettei pidä stressata tämän takia liikaa. Tämä on harrastustoimintaa, tentteihin pitää lukea ja töissä pitää käydä.”

”Ei tämä ole kuoleman- eikä edes poliisinvakavaa. Jos tulee virheitä, niistä opitaan ja niiden kanssa eletään.”

Puheenjohtajapestiä miettiville hän muistuttaa, ettei hommassa ole koskaan yksin. ”Onhan siinä vastuuta, mutta se on hallituksen yhteinen vastuu. Muut osaavat neuvoa, ja heiltä tulevaa palautetta on hyvä ottaa vastaan.”

”Ei tämä ole kuoleman- eikä edes poliisinvakavaa. Jos tulee virheitä, niistä opitaan ja niiden kanssa eletään.”

Haastattelua edeltävällä viikolla elämänsä ensimmäisen virheen tehneenä Pyhäjärvi voi vakuuttaa tämän todeksi.

”Poistin vahingossa yhden palveluun tallennetun salasanan, ja sitä piti sitten yhdessä miettiä.”

Ja niin siitäkin selvittiin.

Puheenjohtajan ei tarvitse Pyhäjärven mukaan luopua omasta mukavuudenhalustaan. Hän valitsee empimättä mukavuuden, jos toisena vaihtoehtona on haaste.

Varmuus valintaan juontuu siitä, ettei tarvetta todistella itseään ole. Iiro Pyhäjärvi kokee pääsevänsä tavoitteisiinsa ilman että matkaan liittyy oman pystyvyyden korostamista.