Paperinkeräykseen heitetyn Tellus-kirjaston tilalle nousi vuonna 2016 Tellus Innovation Arena, jossa Linnanmaan kahvinjanoiset opiskelijat yrittävät turhaan etsiä istumapaikkaa.
Työtilojen ja lasikuutioiden viereen kasvoi rehevä innovaatioviidakko, jossa Business Kitchenin ja Tellus Innovation Arenan henkilökunta tarkkailee Nestissä lepääviä, potentiaalisia yrittäjiä.
Kun tuntee bisnesenkelin siiven kosketuksen, tietää olevansa mennyttä. Tällä dynaamisella savannilla sinnittelee harva. Yksi selviytyjistä on Mia Kemppaala.
Kemppaala on ammattijärjestö Specian valitsema vuoden kasvatustieteilijä. Tällä hetkellä hän työskentelee Oulun yliopistolla Tellus Innovation Arenalla yhteisökehittäjänä. Työssään hän yhdistää yrityksiä, opiskelijoita, työntekijöitä ja tutkijoita erilaisissa vaihtelevissa hankkeissa.
”Minulla ei ole normaalia työpäivää”, Kemppaala kertoo. ”Mutta sen voin sanoa, että improvisointi on tärkeää.”
Kasvatustieteilijälle Kemppalaan työnkuva ei ole tyypillinen, sillä hän kertoo jo Demola Oulussa ”myyneensä keissejä”, joka ei kuulu pedagogisiin metodeihin.
Business Kitchenin toiminnassa Kemppaala oli mukana jo sen syntymästä keväällä 2012. Työnteko alkoi ruohonjuuritasolta.
Kemppaala kertoo, kuinka Tellus Innovation Arenan nykyinen kehittämispäällikkö Johanna Bluemink istui Nokialta jääneiden huonekalujen ja kahvinkeittimien keskellä ja unelmoi vuorovaikutteisesta tilasta.
”Sanoin olevani kiinnostunut visuaalisuudesta ja esteettisistä jutuista, joten pääsin maalaamaan seiniä.”
Ei kestänyt pitkään, kun hän jo siirtyi asiantuntijatehtäviin.
Oulu oli yksi suuri kaupunki etelässä
Kemppaala valmistui Oulun yliopistosta 2002 maantieteen ja biologian aineopettajaksi. Oulu oli hänelle alun perin varasuunnitelma: ”Lukiossa opinto-ohjaaja rajasi, että opiskeluun on kolme vaihtoehtoa: lääkis, oikis, ja kauppis. Näistä kolmesta hain Lapin yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä. Maantiedettä luin varalle, koska pääsykoekirjat olivat niin ohuita.”
Vaikka maantieteen opiskelu oli antoisaa, aineenopettajan todellisuus ei mairitellut: ”Nuori, vastavalmistunut naisopettaja sai vaikeasti töitä. Tarjolla oli vain sijaisuuksia yhä kauempana Oulusta, mikä ei ollut enää realistista lasten ja perheen tullessa mukaan.”
TE-palveluissa Kemppaala kertoi haluavansa järjestää tapahtumia, mutta häntä ei osattu ohjata oikeaan suuntaan. Oppimisen ja koulutusteknologian maisteriohjelma herätti kiinnostuksen, ja hän pääsi sisään varasijalta.
”Maisteriohjelmassa luova yhteistyö, leikillisyys ja huumori olivat mukana oppimisessa ja ongelmanratkaisussa”, Kemppaala summaa.
Lisäkoulutus oli avain Business Kitcheniin, johon tie kävi työelämälähtöisen projektin kautta. Kasvatustieteellinen kokemus yhdistyi lopulta sulavasti yrittäjämaailmaan.
Yrityspuolelle Kemppaala vinkkaa opettajakoulutuksen myyntiaspektia: ”Opettajat myyvät joka ikinen tunti tunnin aiheen vaihtuvalle yleisölle. Jos ei vakuuta, niin peli on menetetty. Tämän takia opettajista voisi löytyä hyviä myyjiä.”
Ennakkoluulot vaivaavat
Tellus Innovation Arenan yhteisökehittäjänä Kemppaala auttaa ihmisiä ja yrityksiä tuotteistamaan osaamista ja kehittämään palveluja. Kasvatustieteilijälle yritysmaailmaan siirtyminen ei kuitenkaan ollut yksinkertaista: ”Kun olin aineenopettaja, yrittäjyyskasvatuksesta puhuminen nosti karvat pystyyn”, Kemppaala miettii.
”Ehkä omat ennakkoasenteet kumpusivat 90-luvun lamasta ja siitä, kuinka liiketoimintaan yhdistettiin niin paljon negatiivista uutisointia. En ollut todellakaan ainoa, jolla oli ennakkoluuloja.”
Omaksi yllätyksekseen Kemppaala löysi kasvatuksen ja liiketoiminnan väliltä yhtäläisyyksiä: ”Jatkuva kasvu, sisäinen motivaatio ja elinikäinen oppiminen ovat yhteistä kasvatukselle ja liiketoiminnalle. Täytyy kehittää omia valmiuksia, eikä jäädä ajattelemaan, että on täydellinen sellaisena kuin on.”
Marko Paananen inspiraationa
Kemppaalan ideasta syntynyt Polar Bear Pitching on yksi hänen suosikkiprojekteistaan. Jääkarhu-pitchauksessa aikaa on rajattomasti, mutta myynti suoritetaan kylmässä avannossa.
”Nokiataustaiset yrittäjät tulivat Business Kitcheniin kertomaan kansainvälisistä ideoista, mutta eivät ymmärrettävästi. Ratkaisuna oli kehittää pitchauskulttuuria”, Kemppaala muistelee ja jatkaa neuvoilla: ”Hyvässä pitchissä on alussa koukku, se ratkaisee ongelman ja kertoo, miten yrityksen tuote eroaa kilpailijoista.”
Lopullinen inspiraatio Polar Bear Pitchingiin tuli Inno-ohjelmasta. Yltiöpositiivinen sisustusarkkitehti Marko Paananen kertoi televisiossa, kuinka suomalaisten synti sisustamisessa on peittää rumana pidetyt pylväät. ”Meille arkipäiväinen ja hyljeksitty voi olla muille eksoottinen katseenvangitsija”, Kemppaala toteaa.
Tapahtuman tuotannossa investoitiin näyttävään visuaaliseen markkinointiin, kuten kameranosturin päässä olevaan kameraan, jotta kilpailu näyttäisi kansainväliseltä. ”Minua ärsytti lehdistön antama kuva Oulusta pohjoisen sammuvana valona”, Kemppaala perustelee. ”Ja jos joku sanoo, että ei tule onnistumaan, tulee sisureaktio. Minähän osoitan vääräksi.”
Lokerointi kahlitsee luovuuden
Liiketalouteen liittyy aina raha, ja rahasta puhuminen voi saada ihmisen kuulostamaan kylmän laskelmoivalta. Omassa työssään Kemppaala arvostaa kuitenkin ihmiskeskeisyyttä.
”Alalla puhutaan ihmisten potentiaalin louhimisesta. Luonnonvarat loppuvat, ihmisten potentiaali ei koskaan.”
Tästä potentiaalista Kemppaalaa muistutti opiskeluaika, jolloin yksikin auktoriteetin lause saattoi muuttaa käsitystä itsestä.
”En ajatellut olevani luova, koska en osannut kirjoittaa otsikkoaineita. Vasta työelämässä tajusin, että muutenkin voi olla luova. Kun kollegat kannustivat ja minulle kertyi sanottavaa, osasin yhtäkkiä kirjoittaa.”
Syntyi hoksaus: luovuutta on monenlaista. Moni tarvitsee vain vetoapua.
”Ihmisten lokerointi on väärin. Meissä kaikissa on huikea määrä potentiaalia, joita me emme itse huomaa. Tarvitsemme ulkopuolisen, joka auttaa näkemään.”
Tämä jos mikä, kuulostaa kasvatustieteilijän puheelta.
Kuka?
Mia Kemppaala
>> Työskentelee Oulun yliopistossa yhteisökehittäjänä.
>> Ammattijärjestö Specian valitsema vuoden kasvatustieteilijä.
>> Tuli Oulun yliopiston palvelukseen vuonna 2012.
>> Valmistunut Oulun yliopistosta maantieteen ja biologian aineenopettajaksi vuonna 2002.
>> Opiskellut myös oppimisen ja koulutusteknologian maisteriohjelmassa (LET).
>> Ollut kehittämässä korkeakoulujen yrittäjyysyhteisöjä kuten Oulun Business Kitcheniä ja Demola Oulua.
>> Ideoinut kansainvälisen avantopitchauskilpailun Polar Bear Pitchingin.
>> Lempilainaus: Anna hyvän kiertää.
Anna kun mestari neuvoo
Olivat tavoitteet sitten unelmatyöpaikassa tai siinä seuraavassa viidessä opintopisteessä, on mielenkiintoista kuulla vuoden kasvatustieteilijän huippuvinkkejä.
”Uskalla hypätä oman mukavuusalueesi ulkopuolelle, sillä oma juttusi voi löytyä yllättävistä paikoista. Kehitä esiintymistä ja tarinankerronnan taitoja. Kirjoita oman alan asiantuntijatekstejä portfolioksi. Yritykset eivät etsi tietyntaustaisia vaan tietyn taitoisia työntekijöitä”, Mia Kemppaala neuvoo ja ohjaa lisäksi lähettämään avoimia työhakemuksia.
Kasvatustieteilijän näkökulmasta juuri tarinankerronta on erinomainen opettamisen väline. Kemppaalan oppimista kiihdytti lahjakkaiden tarinankertojien seuraaminen. Hyvässä tarinassa on tunnetta, joka auttaa samastumisessa, ja fakta tulee pieninä paloina mielenkiintoisen tarinan seassa.
”Jo Aristoteleen retorinen kolmiyhteys oli ethos-pathos-logos, eikä vain järki-järki-järki”, Kemppaala muistuttaa.
Työnteon lisäksi on tärkeää muistaa palautuminen. Aktiivinen opiskelija saattaa unohtaa pitää itsestään huolta. ”On tosi tärkeä taito löytää kultainen keskitie ja aikaa rauhoittumiselle”, Kemppaala toteaa.
Levoksi käy mikä tahansa vaihtelu työlle ja opiskelulle.
