Kategoria: Ilmiöt

Loputtomien vaihtoehtojen maailmassa vain yksi valinta on liikaa – ja liian vähän

Hauskatkin asiat ahdistavat ja loputtomien parempien vaihtoehtojen potentiaali painaa. FOMO houkuttelee meitä haromaan joka suuntaan keskittymättä mihinkään ja etsimään tämän hetken nautintoa ajattelematta tulevaa. Mutta mistä paitsi jäämisen pelossa on oikein kysymys?

Ilmiöt

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Ville Paananen

Odotetut opiskelijabileet ovat täällä – mutta niin on myös pelätty deadline.

Perjantai-ilta, viikonlopun loputon potentiaali, opiskelukaverit ovat suuntaamassa keskustaan. Bileiden sijaan olet päättänyt kirjoittaa esseetä, jonka deadline on maanantaina. Yrität parhaasi mukaan keskittyä opiskeluun, sillä mitä nopeammin saat tehtävän tehtyä, sitä nopeammin pääset viettämään aikaa ystäviesi kanssa.

Takaraivossa kolkuttava ahdistus ei kuitenkaan jätä rauhaan.

Entäpä jos sittenkin lähtisit bileisiin? Ei, ei pitäisi mennä. Mutta entä jos kaikilla kavereilla on hauskaa ja jos et mene tällä kertaa, sinua ei kutsuta enää seuraavalla kerralla? Ja entä jos sittenkin menet, mutta bileet eivät olekaan sen arvoiset?

Onko lopulta juuri tämä paras mahdollinen vaihtoehto, ylitse muiden? 

Onko ystävilläni hauskaa ilman minua?

Fear of Missing Out, tuttavallisemmin FOMO, on psykologinen ilmiö, jonka voisi suomentaa paitsi jäämisen peloksi. 

Ilmiöstä kirjoitti tiettävästi ensimmäistä kertaa markkinointistrategisti Dan Herman vuonna 2000 julkaistussa artikkelissa. Boston Magazinen toimittaja Ben Schreckinger jäljitti termin ensimmäisen käytön vuoteen 2004, kun Patrick J. McGinnis julkaisi aiheesta mielipidekirjoituksen Harvardin kauppakorkeakoulun opiskelijalehdessä The Harbusissa.

Psykologi Andrew Przyblyski on kuvannut vuonna 2013 julkaistussa artikkelissa ilmiötä kokonaisvaltaisena käsityksenä siitä, että toisilla saattaa olla palkitsevia kokemuksia, joista itse jää paitsi, ja haluna olla jatkuvasti tietoinen siitä, mitä muut tekevät. Przyblyski halusi omassa tutkimuksessaan selvittää, mitä paitsi jäämistä pelkäävän mielessä liikkuu, ja onko joku ihmisryhmä ilmiölle kenties muita alttiimpi.

Tutkimuksesta selvisi, että yhdistävä tekijä paitsi jäämisen pelosta kärsiville oli nuori ikä. Ilmiöstä kärsiviä yhdistäviä ajatuksia olivat esimerkiksi “pelkään että ystävilläni on hauskaa ilman minua” ja “kun minulla on hauskaa, on tärkeää jakaa kokemani netissä”.

Ilmiön taustasyyksi tutkimus nostaa sosiaalisen median. Sosiaalisen median nousu on tehnyt ihmiset yhä tietoisemmaksi siitä, mitä muut tekevät juuri tällä hetkellä. Some välittää osaltaan myös valheellisen hohdokkaita kuvia, jotka ovat omiaan herättämään kateutta – ja katumusta siitä, ettei itse ollut paikalla.

Tuore esimerkki somen valheellisesta hohdokkuudesta on somevaikuttaja-muusikko Gabbie Hannan täysin kuvitteellinen reissu himotuille Coachella-festareille. Hanna esitti Instagramissa julkaistuissa kuvissa olevansa festareilla, vaikka todellisuudessa kyse oli Photoshopista. Syyksi tempaukselle Hanna kertoi, että halusi tuoda huomiota sille, kuinka helppoa täydellisen elämän feikkaaminen somessa on.

Kalifornian Indiossa järjestettävään Coachellaan kiteytyy FOMOn takana piilevä somekulttuuri.

Coachella alkaa olla jo tunnetumpi kuvanottopaikkana kuin musiikkitapahtumana. Sadattuhannet kävijät saapuvat festareille vain näyttääkseen someyleisölleen olleensa paikalla. Gabbie Hannan tempaus todisti, että pelkkä illuusio paikalla olemisesta riittää.

Rajattomien mahdollisuuksien ahdistus

Vaikka kyse onkin someen liitetystä ilmiöstä, paitsi jäämisen pelko ei ole mikään pinnallinen muotisana, joka vaikuttaa vain somessa roikkuviin nuoriin, vaan se voi aiheuttaa jopa masennuksen kaltaisia oireita.

Andrew Przyblyski huomasi tutkimuksessaan paitsi jäämisen pelon liittyvän yleisesti laskeneeseen tyytyväisyyteen ja mielialaan. Myös psykologian professori Marina Milyavskayan tutkimuksessa (2018) FOMO-kokemus aiheutti negatiivisia terveysvaikutuksia, yksinäisyydestä stressiin ja jopa uniongelmiin. Mitä useammin henkilö koki paitsi jäämisen pelkoa, sitä suuremmat olivat kielteiset vaikutukset.

Aiemmasta tutkimuksesta poiketen Milyavskayan tutkimus kertoo, että ilmiötä ei voi redusoida somen haittavaikutukseksi, vaan ilmiö on pohjimmiltaan sosiaalinen ja sitä koetaan myös kasvotusten. Tutkimuksesta selvisi, että suorassa sosiaalisessa kanssakäymisessä koettu ja sosiaalisen median aiheuttama paitsi jäämisen pelko olivat yksi ja sama ilmiö.

Pelon kannalta oli siis yhdentekevää saiko tutkimukseen osallistunut yliopisto-opiskelija tietää vaihtoehtoisesta toiminnasta, josta hän jäi paitsi, somen kautta vai kasvotusten – tunne oli sama. Ilmiön sosiaalisuutta korosti myös se, että paitsi jäämisen pelkoa koettiin todennäköisemmin silloin kun vaihtoehtoinen toiminta oli sosiaalista ja nykyinen toiminta ei.

Vaikka ilmiötä koetaan myös kasvotusten, on sosiaalisen median rooli pelkoa kasvattava, sillä se lisää todennäköisyyttä saada tietää mistä jää paitsi, ja lisää näin myös negatiivisia tunteita.

Tutkimuksista löytyy myös yhtäläisyyksiä. Sekä Milyavskayan että Przyblyskin artikkelit nostavat paitsi jäämisen pelon keskiöön nuoret ryhmänä, joka kärsii ilmiöstä eniten. 

Marina Milyavskaya halusi tutkimuksessaan ottaa selvää, miksi FOMO koskee etenkin nuoria ja yliopisto-opiskelijoita. Hänen mukaansa ilmiön taustalla vaikuttavat somen lisäksi kulttuurilliset mallit ja etenkin länsimaisen yhteiskunnan rajattomat mahdollisuudet.

Tänä päivänä maailma on nykynuorille avoin: perinteiset elämänmallit löystyvät, kun nuorilla on vapaus valita oma polkunsa. Tämä johtaa epävarmuuteen, kun ohjeistusta päätösten tekemiseen on vähemmän. Epävarmuus siitä, tekeekö oikean päätöksen taas johtaa pelkoon väärästä päätöksestä, joka edelleen aiheuttaa paitsi jäämisen pelkoa.

Milyavskayn näkemyksen mukaan epävarmuus korostuu yliopistoikäisillä, sillä harva aika elämässä on yhtä täynnä vapauksia ja rajattomia mahdollisuuksia kuin yliopistoelämä. Oma asunto, itse rakennettu lukujärjestys, uusi elinympäristö ja sosiaalinen ympäristö tuovat mukanaan kerralla äärettömästi uutta, eikä kukaan ole enää kertomassa nuorelle mitä tehdä.

Ilmiössä ei kuitenkaan ole kysymys pelkästään vastuullisuudesta ja huvittelusta pois jättäytymisestä tenttiin lukemista varten, vaan myös hauskat hetket voivat olla täynnä ahdistusta. Milyavskayan tutkimuksen mukaan ilmiö ei liity pelkästään velvollisuuksien ja hauskuuden välillä valitsemiseen, vaan ristiriitaa syntyy myös vapaaehtoisten asioiden välillä valitessa. Tutkimuksessa selvisi, että paitsi jäämisen pelkoa koettiin myös sosiaalisissa tilanteissa, kun mietittiin toista sosiaalista tilannetta.

Siis vaikka hauska ja odotettu tapahtuma mahtuisikin aikatauluun, voi tieto toisista vaihtoehtoisista bileistä tai kaverin kanssa vietetyn ajan mahdollisuus aiheuttaa ahdistusta kesken innostavan ja odotetunkin tapahtuman.

Taustalla luontainen tarpeiden tyydytys

Itä-Suomen yliopiston sosiaalipsykologian professori Vilma Hänninen arvelee paitsi jäämisen pelon johtuvan niinkin luontaisesta asiasta kuin ihmisen taipumuksesta etsiä iloa ja tyydytystä tarpeilleen.

Hännisen mukaan varhaisen ihmisen elämässä vaikuttaneet nautintojen puute ja jatkuva etsiminen ohjaavat myös nykyihmistä etsimään mukavuuksia. Paitsi jäämisen pelko syntyy, kun nykyihmiselle tarjotaan rajattomasti asioita, jotka lupaavat tehdä elämästä parempia.

Rajattomien nautintojen potentiaali voikin siis kääntyä ahdistukseksi, mikä on omiaan selittämään etenkin yliopistomaailman paitsi jäämisen pelkoa: monelle opiskelijakaupungissa osallistumismahdollisuuksia on moninkertaisesti aiempaan elämään nähden, kun jokaiselle illalle olisi tarjolla jotain hauskaa tekemistä.

Hänninen näkee myös linkin somen ja paitsi jäämisen pelon välillä. Hänen mukaansa internet ja some tuovat loputtomasti vaihtoehtoja muutaman klikkauksen päähän, mikä taas johtaa siihen, että aina valitessa tuntuu, että jotain parempaa jää valitsematta.

“Paitsi jäämisen pelko houkuttelee haromaan joka suuntaan keskittymättä mihinkään ja etsimään tämän hetken nautintoa ajattelematta tulevaa”, Hänninen sanoo. Mikä sen otollisempi alusta tällaiselle haromiselle kuin internet, jossa vielä hitusen parempi vaihtoehto on aina vain linkin päässä.

Hänninen kertoo itsekin kärsineensä internetin aiheuttamasta paitsi jäämisen pelosta ironisesti juuri silloin, kun hän etsi tietoa sen vastailmiöstä JOMOsta, eli joy of missing outista, kertovasta kirjasta.

“Löysin arvostelun – ja toisenkin – ja toisen – ja sitten arvostelun toisesta samannimisestä kirjasta. Niitä lueskeltuani ja juuri vielä yhtä klikattuani tajusin, että halutessani perehtyä JOMOon, olen taas kerran joutumassa FOMOn kynsiin, eli ajattelemassa, että ehkä seuraavan klikkauksen takaa löytyy vielä edellisiäkin parempi kitetytys. JOMOn mukainen ajattelutapa olisi, että riittää kun löytää etsimänsä yhden kerran.”

Epärealistiset odotukset

Vilma Hänninen on tutkinut väitöskirjassaan sisäistä tarinaa eli ihmisen itselleen kertomaa tarinaa omasta elämästään. Sisäinen tarina on ihmisen tapa tulkita elämäntilannettaan. Sen avulla ihminen antaa asioille merkityksiä ja elämässä tehdyille päätöksille mielekkyyttä.

Marina Milyavskayan tutkimuksessa viitattiin kulttuurisiin malleihin ja niiden puutteeseen. Hännisen tutkimuksessa käsiteltävät sisäiset tarinat nojaavat juuri näihin malleihin ja muotoutuvat niitä peilaten: hyvä ja onnistunut sisäinen tarina noudattaa jotakin kulttuurista mallia. Jos peilauspinta puuttuu, onko nykyään edes mahdollista muodostaa yhtenäistä ja tyydyttävää sisäistä tarinaa?

Hänninen kertoo, että paitsi jäämisen pelossa onnellisen elämän mallit ovat niin moninaisia, ettei niitä kaikkia voi toteuttaa yhtäaikaisesti. Nykyajan kulttuuri ei tarjoa vain yhtä mallia onnelliseen elämään, minkä seurauksena mallien monimuotoisuus ja valinnanvaikeus aiheuttavat ahdistusta.

“Paitsi jäämisen pelosta kärsivän ongelma on siinä, että hän kuvittelee voivansa saada kaiken tai kykenevänsä löytämään aina parhaan vaihtoehdon”, Hänninen sanoo.

Pelko paitsi jäämisestä ei siis helpotu sillä, että tekee mahdollisimman paljon ja yrittää maksimoida tekemisensä – päin vastoin. Ihminen ei voi koskaan saada kaikkea mistä hän potentiaalisesti voisi nauttia, tai jos saisi, hän ei ehtisi nauttia siitä kaikesta, Hänninen sanoo.

Jos paitsi jäämisen pelkoa yrittää välttää venymällä jokaiseen potentiaalisesti nautinnolliseen asiaan tai tapahtumaan, ei todellakaan ehdi nauttia niiden hyvistä puolista. Tällöin paitsi jäämisen pelosta voi syntyä noidankehä: päästyään paikalle tapahtumaan henkilö ei kykene nauttimaan, sillä hän miettii kaikkia vaihtoehtoisia tekemättä jääneitä asioita.

Näin hauskoista tapahtumista tulee velvollisuuksia, kun pelko paitsi jäämisestä pakottaa osallistumaan. Paitsi jäämistä pelkäävälle lopulta pelkkä paikalle pääseminen ei enää riitä, vaan tapahtumissakin potee huonoa omatuntoa siitä, ettei nauti tarpeeksi tai saa tarpeeksi hienoja kuvia.

Ilmiötä tutkineiden asiantuntijoiden konsensus aiheesta vaikuttaa siis olevan, että nykykulttuurin ja somen yhdistelmä tarjoaa etenkin nuorille liikaa vaihtoehtoja ja liian vähän merkityksellistä tietoa siitä, mitä tulisi valita.

Hänninen kertoo, että jos sosiaalisen median tarjoamia malleja jäljittelee sokeasti, vaikka yrittäessään näyttää elämänsä muille tietynlaisena, voi vieraantua itsestään. Tällöin sisäinen tarina vääristyy eikä vastaa enää ihmisen omia arvoja.

Jos opiskelijana sisäinen tarinasi nojaa esimerkiksi juhlimista korostavaan kulttuurilliseen malliin etkä pysähdy ajattelemaan, haluatko oikeasti käydä kaikissa bileissä, voit päätyä elämään itsellesi epäsopivaa elämää. Tarinat voivat olla myös epärealistisia ja sellaisia, ettei niitä voi toteuttaa, Hänninen kertoo. 

Hännisen väitöskirjassa todetaan, että jos tarina ei vastaa tilanteen realiteetteja, se voi rajoittaa elämää ja johtaa jatkuviin pettymyksiin ja epäonnistumisiin. Jos siis bileet jäävät käymättä esimerkiksi ajan puutteen takia, mutta opiskelija ei huomaa tarinansa ja realiteettien ristiriitaa, voi hän kokea olevansa epäonnistunut, kun ei jaksanutkaan raahautua jokaiseen vapputapahtumaan.

Irti pelosta ja takaisin nykyhetkeen

“Paitsi jäämisen pelko ohjaa ihmistä ajattelemaan, että jossain muualla on jotain hienoa, josta hän jää paitsi. Sen seurauksena hän saattaa menettää kyvyn keskittyä käsillä olevaan. Hän siis ikään kuin jää paitsi siitä mitä hänellä jo on”, Hänninen sanoo.

Miten sitten voi oppia jälleen keskittymään käsillä olevaan? Avain löytyy tarinallisuudesta. Jos ongelma on siis, että asettaa elämälleen vääränlaiset kehykset, kertoo sisäistä tarinaansa peilaten malliin, joka ei sovi joko realiteetteihin tai itselleen, tulee kehystä muuttaa.

Mallia muuttamalla voi säätää omia odotuksiaan vastaamaan tilannetta paremmin ja näin välttyä pettymyksiltä, jos mallin mukainen elämä ei toteudukaan.

Hänninen neuvoo “selailemaan” elämäntarinamalleja. Hänen mukaansa pysähtyminen arvioimaan omia tavoitteita ja toimintatapoja voi auttaa pääsemään eroon epärealistista odotuksista, jotka johtavat paitsi jäämisen pelkoon. Elämäntarinamalleiksi hän mainitsee kirjallisuuden, elokuvat ja tosielämän mallit, joiden avulla voi nähdä että on monta tapaa elää hyvä elämä.

“Hyviä eivät ole ainoastaan menestystarinat tai tietyn kaavan mukaan etenevät elämänkulut”, hän painottaa.

Jos kärsit paitsi jäämisen pelosta, etsi itsellesi uusi kehys. Bilekeskeinen opiskelijaelämä tai toisaalta pelkkä tentteihin lukeminen eivät ole ainoita oikeita tapoja suoriutua opiskeluajasta menestyneesti. Mieti, mitä oikeasti arvostat, ja minkälainen elämä sopii sinulle.

Hänninen sanoo, että JOMO eli joy of missing out, FOMOn vastapainoksi syntynyt ajatus voi auttaa oppimaan lempeyttä. Paitsi jäämisen iloksi kutsuttu ilmiö korostaa juuri itselleen merkityksellisiin asioihin keskittymistä ja tunnetta siitä, ettei tarvitse olla missään muualla kuin nykyhetkessä.

“Kannattaa oppia iloitsemaan siitä mitä on ja siitä, että voi jättää hamuamatta kaikkea mahdollista tarjolla olevaa”, Hänninen sanoo.

Tutkimusten korostama keino paitsi jäämisen pelon vähentämiselle on somen käytön vähentäminen. Somesta irrottautuminen onkin nykyään jo lähes trendi, kun social media cleanse, somepaasto, on yhä useamman julkkiksenkin peräänkuuluttama tapa lisätä hyvinvointia.

Myös somen valheellisuus on saanut osakseen yhä kasvavaa kritiikkiä. Esimerkiksi Instagram vs. reality -trendi pyrkii näyttämään sosiaalisen median hohdokkaan kuvan takana piilevän arkisen todellisuuden.

Vain yksi todellisuus

Hänninen kehottaa paitsi jäämisen pelosta kärsivää tutustumaan JOMO-filosofiaan ja arvelee, että sen mukaisten lauseiden sisäistäminen voi auttaa. Paitsi jäämisen ilon mukaisia lauseita ovat Hännisen mukaan esimerkiksi nämä: “Tämä riittää. Nuo asiat eivät ole minun juttuni. Nuo asiat olen jo jättänyt taakse. Ehkä joskus myöhemmin. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Tartu hetkeen. Muistan mihin olen menossa ja miksi.”

Todellakin, lopulta opiskelijakin voi elää vain yhtä elämää, tätä elämää. Ihmisenä voi elää vain yhdellä aikajanalla ja yhdessä todellisuudessa, vaikka kuinka tahtoisi haalia itselleen kaikki kokemukset ja menot.

Jossakin rinnakkaistodellisuudessa ehkä siis menit juuri niihin bileisiin, joihin et tässä elämässä ehdi. Siellä bileet olivat legendaariset, kun taas toisessa todellisuuksissa menit ja petyit, kolmannessa sinua ei edes kutsuttu.

Tässä todellisuudessa bileet ovat kuitenkin vain yhdet monista. Siksi oli ihan ok olla menemättä.

 

Kysyimme keväällä Linnanmaalla, kokevatko opiskelijat FOMOa

1. Käytkö paljon opiskelijatapahtumissa?
2. Tunnetko paineita osallistua tapahtumiin?
3. Tunnetko, että jäisit jostain paitsi, jos et menisi tapahtumiin?

 

Iina Rautasalo, kasvatustiede 1. vuosi

1. ”Aika paljon, olen meidän hallituksen tapahtumavastaavana tällä hetkellä niin tulee jonkun verran käytyä.”
2. ”En oikeestaan, se on itselle enemmän hauskanpitoa, näkee kavereita ja ihmisiä.”
3. ”En usko, kyllä niitä tulee jätettyä väliin, esimerkiksi vappuna ei haluais joka paikkaan mennä. Itse valitsen ne, mitkä tuntuu kivalta.”

 

Vilja Tervo, maantiede, 2. vuosi

1.”Voisin käydä enemmänkin, jonkin verran tulee käytyä.”
2. ”En, en minkäänlaista.”
3. ”En oikeastaan. Se on enemmän omaa laiskuuttani etten käy.”

 

Kimmo Holappa, tietojenkäsittelytiede, 3. vuosi

1. ”Aika vaihtelevasti, ekana vuonna kävin aika paljon mutta nyt ei ole tullut käytyä lähellekään kaikissa.”
2. ”En oikeastaan.”
 3. ”No ehkä vähän, ei hirveästi harmita. Vappuna saattaa miettiä, että kun kaikki on koko ajan jossain, pitäisikö sitä itsekin olla menossa.”


Gallupin kuvat: Iida Putkonen.

Julkaistu

SHARE

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Ilmiöt

Iida Putkonen

Miten esittelisit Oulua ministereille, kuinka ehkäisisit opiskelijoiden mielenterveysongelmia, millä lailla käsittelet kritiikkiä – Kysyimme, rehtorihakijat vastasivat

Oulun yliopiston rehtoriksi kaudelle 2020–2024 hakeneista loppusuoralle pääsi kolme: nykyinen rehtori Jouko Niinimäki, koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä ja Tampereen yliopiston anatomian professori Seppo Parkkila. Rehtorivalinnasta päättää yliopiston hallitus. Valintaa käsitellään seuraavan kerran hallituksen kokouksessa keskiviikkona 12. kesäkuuta. Oulun ylioppilaslehti esitti kaikille loppusuoralle päässeille hakijoille ajankohtaisia kysymyksiä, jotka koskevat rehtorin työtä, Oulun yliopistoa ja myös laajemmin korkeakoulumaailmaa. Pyysimme kysymyksiä myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnalta ja Oulun yliopiston henkilöstöyhdistyksiltä. Lue alta, mitä rehtorihakijat vastasivat.

Ihmiset Ilmiöt Opiskelu

TEKSTI Anni Hyypiö

 

Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki. Kuvassa myös Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala ja Oulun ammattikorkeakoulun rehtori Jouko Paaso.
Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki. Kuvassa myös Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala ja Oulun ammattikorkeakoulun rehtori Jouko Paaso.

Jouko Niinimäki, Oulun yliopiston rehtori, mekaanisen prosessitekniikan professori.

”Olen systemaattinen, oikeudenmukainen, keskusteleva ja ystävällinen. Noilla keinoilla saan asioita eteenpäin kohti yhteistä tavoitetta.”

Mitkä ovat mielestäsi kolme tärkeintä asiaa, joilla Oulusta tehdään kansallisesti ja kansainvälisesti houkutteleva paikka opiskella?

”Opiskelijakokemuksen hakuvaiheesta valmistumiseen asti täytyy olla erinomainen. Koulutuksen laatuun, ympäristöihin ja resursseihin on panostettava yhä enemmän. Opiskelijakokemuksen lisäksi kaupunkiviihtyvyys ja työpaikkojen tarjonta alueella ovat asioita, joihin pystymme yhdessä kaupungin ja yritysten muiden kanssa vaikuttamaan. Hyvä yhteistyö eri toimijoiden välillä on Oulussa hieno juttu.”

Millä sanoilla esittelisit Oulun yliopistoa uudelle opetusministerille Li Anderssonille (vas.) ja tiede- ja kulttuuriministerille Annika Saarikolle (kesk.)?

”Oulun yliopisto on laadukas nopeasti kehittyvä pohjoinen tiedeyliopisto, joka on Suomen menestymisenkin kannalta tärkeä. Olemme ylpeitä siinä, mitä teemme ja pystymme jatkuvasti parempaan.”

Mitkä ovat mielestäsi Oulun yliopiston kehittämisen painopisteet seuraavien viiden vuoden aikana?

”Meillä on nyt hyvä kehittämisohjelma. Panostamme koulutuksen ja tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden lisäksi erityisesti yhteisön hyvinvointiin, fyysiseen ja digitaaliseen kampusympäristöön, sisäiseen ja ulkoiseen viestintään sekä hyviin kotimaisiin ja kansainvälisiin kumppanuuksiin.”

Millaista yhteistyötä Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun tulisi tehdä lähitulevaisuudessa? Millaisena näet duaalimallin tulevaisuuden?

”Yliopiston ja ammattikorkeakoulun profiilit kirkastuvat jatkossa entisestään. Yliopisto on tieteellinen ja teoreettisempi toimija ja ammattikorkeakoulu taas käytännönläheisempi toimija. Pystymme tekemään paljon yhdessä. Dentopolis on hyvä esimerkki oppimisympäristöstä, jossa yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintoa opiskelevat tekevät töitä rinta rinnan jo opiskeluaikana. Tutkimuksessa ammattikorkeakoulu pystyy auttamaan erityisesti vaikuttavuuden puolella. Duaalimalli tulee säilymään, eikä sen purkaminen ole tarpeellista.”

Miten yliopiston henkilöstön jaksamista ja kehittymistä tulisi tukea? Kuinka parantaisit apurahatutkijoiden asemaa yliopistolla ja sen piirissä?

”Apurahatutkijoiden aseman tulisi olla sama kuin muidenkin tutkijoiden. Esimerkiksi terveydenhuoltopalvelut tulisi taata heille, kuten muillekin. Monissa osissa yliopistoa näin jo onkin, mutta jossakin on vielä parannettavaa. Kehittämiseen suhtaudutaan yleisesti positiivisesti.” 

Millaisia toimenpiteitä Oulun yliopiston pitäisi tehdä taloutensa turvaamiseksi? Tarvitaanko vielä säästötoimenpiteitä?

”Oulun yliopiston talous on nyt vahva. Ei tarvita säästötoimenpiteitä.”

Mitkä olisivat vahvuutesi rehtorina? Entä heikkoutesi?

”Olen systemaattinen, oikeudenmukainen, keskusteleva ja ystävällinen. Noilla keinoilla saan asioita eteenpäin kohti yhteistä tavoitetta. Heikkoudeksi joku saattaa kokea sen, että olen liian tinkimätön kiusaamisen ja häirinnän saralla ja tartun noihin asioihin liian helposti. Tämmöistä olen kuullut.”

Millä tavalla käsittelet itseesi kohdistuvaa arvostelua ja painetta?

”Rakentava kritiikki on aina tarpeellista ja tervetullutta. Epäasiallinen henkilöön käyvä arvostelu tuntuu ikävältä, mutta kestän sen. Palautteesta oppii.”

Mikäli sinut valitaan rehtoriksi, mitkä asiat tai painotukset Oulun yliopistossa muuttuisivat?

”Jos minut valitaan, niin jatkan nyt sovitulla kehityspolulla. Oulun yliopistolla menee hyvin ja olemme menossa oikeaan suuntaan sopivalla nopeudella. Jos topimintaympäristö muuttuu, niin reagoidaan siihen tarkoituksenmukaisesti.”

Kysymykset opiskelijoilta, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajalta Miriam Putulalta:
Lähes kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kärsii jossain muodossa mielenterveysongelmista opintojensa aikana. Millä tavoin ongelmaa tulisi mielestäsi ehkäistä?

”Mielenterveyspalveluiden tarjonnan täytyy olla riittävää. Tärkeää on myös ennaltaehkäisy, jota voidaan tehdä parantamalla yhteisöllisyyttä ja välttämällä turhien paineiden kasaamista opiskelijoille. Ainejärjestöillä voisi olla nykyistä isompi rooli hyvinvoinnissa. Tätä meidän kannattaisi miettiä.”

Uusi periodijako herätti vastikään oululaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa huolta siitä, onko opiskelijoilla jatkossa enää ollenkaan lomaa opinnoista. Pitäisikö mielestäsi opiskelijoiden olla vapaalla joulun välipäivät sekä myös syksyisin ja keväisin, jotta varmistetaan, etteivät opiskelijat pala loppuun opinnoissaan?

”Lepo on meille kaikille tärkeää. Sopiva määrä breikkejä oikein ajoitettuna auttaa jaksamaan. Kukaan ei jaksa ilman asiallisia lepojaksoja ja loppuunpalaminen on vakava asia, mille ketään ei tule altistaa. Ihmisiä on myös kannustettava lepäämään, eikä lomajaksoista olla luopumassa.”

 Kysymys Professoriliiton Oulun paikallisosaston puheenjohtajalta Matti Alatalolta:
Pitäisikö rehtorin toimikaudet rajata kahteen? Miksi/miksi ei?

”Hallituksen oikeus ja velvollisuus on huolehtia siitä, että yliopistoa johtaa paras mahdollinen henkilö. Monet rehtorin vahvuudet, esimerkiksi verkostot ja yhteiskunnan luottamus, kehittyvät kokemuksen myötä. Täytyy muistaa, että hallituksella on mahdollisuus vapauttaa rehtori jopa kauden aikana.”

 Kysymys Oulun yliopistolaiset JHL:n puheenjohtajalta Vaili Jämsä-Uusitalolta:
 Jokaisella yliopiston henkilöstöryhmällä on oma substanssi hoidettavana ja kukaan ei tule toimeen ilman toisia. Yliopiston onnistumisen ja menestymisen tulisi olla yhteinen kokemus, sillä se antaa voimaa kiireessäkin tehdä töitä. Kuinka rehtori tehtävässään toteuttaa tätä tärkeää yhdistämisen ja voimaannuttamisen tehtävää?

”Eri henkilöstöryhmien yhdessä tekeminen on tärkeää. Yhteinen vastuunkanto ja yhteinen iloitseminen tuloksista ja kovan työn jälkeen ansaittu lepo voimaannuttaa meitä kaikkia. Yliopisto koostuu moniosaavista ryhmistä, joiden yhteenkuuluvuutta täytyy tukea. Yliopisto ei sinänsä menesty, vaan yliopistolaiset menestyvät. Silloin kun monet yliopistolaiset pärjäävät hyvin, tavataan toki sanoa, että yliopisto menestyy.”

 

 

Oulun yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä kuvattuna Oulun yliopiston Rantakadun yksikössä. Arkistokuva.
Oulun yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä. Kuva: Joel Karppanen/arkistokuva.

”Vahvuuteni ovat kotimainen ja kansainvälinen monipuolinen työkokemus ja verkostot, kattava johtamiskokemus mukaan lukien koulutusrehtorin tehtävä ja Oulun yliopiston tuntemus sekä kuunteleva ja ratkaisukeskeinen johtamistyylini.”

Helka-Liisa Hentilä, Oulun yliopiston koulutusrehtori, yhdyskuntasuunnittelun professori.

Mitkä ovat mielestäsi kolme tärkeintä asiaa, joilla Oulusta tehdään kansallisesti ja kansainvälisesti houkutteleva paikka opiskella?

”Nämä asiat ovat yliopiston vastuulla:  Kiinnostavat ja korkeatasoiset tutkinto-ohjelmat ja muu koulutustarjonta, opiskelijalähtöinen oppimista edistävä ohjaus ja opetus moderneissa fyysisissä ja verkko-oppimisympäristöissä sekä opintojen aikana hankitut työelämävalmiudet ja -verkostot, jotka edistävät koulutusta vastaavaa työllistymistä. Olosuhdeasioissa teemme sidosryhmien kanssa yhteistyötä, kuten edullinen laadukas opiskelija-asuminen, kampusten saavutettavuus ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet.”

Millä sanoilla esittelisit Oulun yliopistoa uudelle opetusministerille Li Anderssonille (vas.) ja tiede- ja kulttuuriministerille Annika Saarikolle (kesk.)?

”Tiede- ja kulttuuriministerille kertoisin Oulun yliopiston olevan monitieteinen kansainvälinen tiede- ja sivistysyliopisto, jolla on tärkeä rooli ”puolen Suomen” tutkimuksen ja korkeimman koulutuksen veturina profiilialoillaan. Toteaisin, että voisimme varmistaa korkeakoulutuksen saavutettavuutta sekä kansainvälisen tason osaamiskeskittymän rakentamista ja elinvoiman lisäämistä vielä paremmin, jos rahoituspohjamme olisi vahvempi. Kertoisin myös oululaisten opiskelijoiden ja muun yliopistoyhteisön isosta panoksesta Oulun alueen kulttuurielämään. Toteaisin, että Oulu 2026 -kulttuuripääkaupunkistatus olisi oiva piristysruiske koko pohjoiselle Suomelle.

Opetusministerille kertoisin tutkimusperusteisesta opettajankoulutuksestamme, ulottuen varhaiskasvatuksesta eri alojen aineenopettajakoulutukseen, saamenkielisten opettajien koulutusta unohtamatta. Toteaisin, että kyetäksemme vastaamaan esimerkiksi erityisopettajien kysyntään ja siten edistämään koulutuksellista tasa-arvoa, voisimme kouluttaa heitä enemmänkin, jos OKM:n määrittämä tutkintokatto antaisi myöten ja sitä kautta saisimme tähän enemmän resursseja.”

Mitkä ovat mielestäsi Oulun yliopiston kehittämisen painopisteet seuraavien viiden vuoden aikana?

”Yliopistoilta odotetaan yhä parempaa tuloksellisuutta etenkin tutkinto- ja täydennyskoulutuksessa. Tämän takia on tärkeää, että aidosti arvostamme, panostamme ja toimintarakenteemme tukevat laadukasta opiskelijalähtöistä opetusta, ohjausta ja oppimista. 

Jatkamme edelleen tutkimuksen kansainvälistämistä, huippututkimuksen ja tohtorikoulutuksen tukemista sekä infrastruktuurien pitkäjänteistä kehittämistä, mutta olemme avoimia uusille avauksille ja tuemme myös nousevaa tutkimusta ja tutkimuksellista riskinottoa, jotta olemme jatkossakin tiedonluomisen etujoukoissa.  Huolehdimme siitä, että olemme entistä kytkeytyneempiä kotimaisiin ja kansainvälisiin edelläkävijäverkostoihin ja maailmaa muuttaviin innovaatioekosysteemeihin. Toimimme niin, että yliopistoyhteisön osaaminen, monitieteisyys ja monikulttuurisuus on kehittämisen ja hyvinvoinnin lisäämisen voimavara. Rekrytointeihin panostamisen ohella kehitämme päämäärätietoisesti koko yliopistoyhteisön osaamista, jotta menestymme digitalisoituvassa avoimen tieteen ja avoimen oppimisen maailmassa. ”

Millaista yhteistyötä Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun tulisi tehdä lähitulevaisuudessa? Millaisena näet duaalimallin tulevaisuuden?

”Yhteistyötä valmistellaan tilojen käytön, palveluiden, infrastruktuurien (esimerkiksi pajat) sekä koulutuksen osalta. Yhteistyön tulee luoda lisäarvoa molemmille. Kirjastopalvelut ovat hyvä esimerkki, jossa yhteistyön avulla voidaan kehittää molempien organisaatioiden opiskelijoiden, henkilökunnan ja sidosryhmien palveluita.

Pitemmällä aikavälillä arvelen, että vaikka jatkossakin tarvitaan eri tutkintojen tuottamaa moninaista osaamista, organisaatiorakenteet voivat joskus muuttua. Koska uudessa hallitusohjelmassa on maininta, että duaalimalli säilyy, en usko lähivuosina kuitenkaan tapahtuvan tältä osin muutoksia.”

Miten yliopiston henkilöstön jaksamista ja kehittymistä tulisi tukea? Kuinka parantaisit apurahatutkijoiden asemaa yliopistolla ja sen piirissä?

”Jokaisen meistä jaksaminen ja kehittyminen lähtee toisen työn ja osaamisen vastavuoroisesta arvostuksesta. Se on myös sivistystä. Asiantuntijaosaamisen hyödyntäminen, mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan ja vaikuttaa, hyvä esimiestyö ja vuorovaikutteiset toimintatavat edistävät työhyvinvointia.

Olisi tavoiteltavaa, että kaikilla aktiivisilla apurahatutkijoilla olisi esimerkiksi yliopiston sähköpostiosoite käytössä. Apurahatutkijoiden asemaa parantaisi kuitenkin eniten se, että vahva ja tulevaisuudessa toivottavasti yhä vahvistuva rahoitusasemamme mahdollistaisi useamman tohtorikoulutettavan palkkaamisen koko nelivuotisen tutkijakoulutuksen ajaksi. Tällöin apurahoitus olisi enemmän täydentävä (esimerkiksi matka-apuraha) tai osa-aikaisesti muun työn ohella väittelevien käyttämä rahoituskeino.”

Millaisia toimenpiteitä Oulun yliopiston pitäisi tehdä taloutensa turvaamiseksi? Tarvitaanko vielä säästötoimenpiteitä?

”Laadukas ja vaikuttava ydintehtävien (tutkimus, koulutus, yhteiskunnallinen vuorovaikutus) hoitaminen auttaa meitä parhaiten rahoituspohjan turvaamisessa. Henkilöstön osaaminen ja osaamisen kehittäminen sekä opiskelijoiden sitoutuminen opintoihinsa ratkaisee, miten menestymme. Kytkeytyminen edelläkävijäverkostoihin sekä tutkijaliikkuvuus on tärkeää osaamisen kerryttämisessä ja edistää esimerkiksi EU:n tutkimusrahoituksessa menestymistä.

 Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että seuraavien vuosien aikana yliopistojen OKM-rahoituskehys kasvaa – toki tällä rahalla on maassamme monta ottajaa.”

Mitkä olisivat vahvuutesi rehtorina? Entä heikkoutesi?

”Vahvuuteni ovat kotimainen ja kansainvälinen monipuolinen työkokemus ja verkostot, kattava johtamiskokemus mukaan lukien koulutusrehtorin tehtävä ja Oulun yliopiston tuntemus sekä kuunteleva ja ratkaisukeskeinen johtamistyylini. Heikkoutena varmaankin se, että odotan joskus asioiden tapahtuvan aika nopeasti. Kokemus on kuitenkin tuonut lisää malttia.”

Millä tavalla käsittelet itseesi kohdistuvaa arvostelua ja painetta?

”Monenlaisia tilanteita on tullut vastaan jo aiemmissa työ- ja johtotehtävissä. Lasken tarvittaessa kymmeneen ja nukun yön yli. Kritiikki luo myös molemminpuolisen mahdollisuuden oppia, esimerkiksi lisää puolin ja toisin ymmärrystä siitä, miksi jotakin muutosta tehdään ja mitä vaikutuksia siitä syntyy.”

Mikäli sinut valitaan rehtoriksi, mitkä asiat tai painotukset Oulun yliopistossa muuttuisivat?

”Olemme viime vuosina tehneet monia muutoksia mm. organisaatioon, palveluihin ja tiloihin. Henkilöstö on ollut kovilla ja muutokset ovat vaikuttaneet myös opiskelijoihin. Omia tavoitteitani olisivat aloitettujen muutosprosessien saattaminen valmiiksi, tiedon avulla johtamisen kulttuurin vahvistaminen sekä panostukset yhteisön osaamisen kehittämiseen erityisesti mitä tulee avoimeen tieteeseen ja avoimeen oppimiseen. Myös kansainvälistyminen sekä verkostojen ja opiskelijalähtöisyyden vahvistaminen edellyttää resursointia, unohtamatta sitä, että meidän tulee edelleen panostaa tutkimuksen tekemisen hyviin yleisedellytyksiin. ”

Kysymykset opiskelijoilta, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajalta Miriam Putulalta:
Lähes kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kärsii jossain muodossa mielenterveysongelmista opintojensa aikana. Millä tavoin ongelmaa tulisi mielestäsi ehkäistä?

”Opiskeluaikaisen toimeentulon tulisi olla riittävää, jotta täysipäiväinen opiskelu on mahdollista. Muita ehkäisykeinoja ovat opintojen hops-ohjaus ja opinto-ohjauksen yksilöllistäminen sekä omien opiskelu- ja ajanhallintaitojen kehittäminen, tutkintojen kuormittavuuden tarkastelu ja mitoituksen tarkistaminen, lukujärjestyksen suunnittelu siten, että sujuva ja esteetön opiskelu on mahdollista, pullonkaulakurssien tunnistaminen, monipuolisten osaamisen arviointimenetelmien kehittäminen (so. muitakin oppimisen osoittamistapoja kuin tentit), pienryhmäohjaus, laadukas omaopettajatoiminta, riittävät opintopsykologin ohjauspalvelut sekä huolehtiminen siitä, että syntyy mahdollisuuksia vertaisoppimiseen ja ryhmäytymiseen.

Palautteen saaminen ja sujuva vuorovaikutus opettajien kanssa on tärkeää, sillä joskus yksikin positiivinen sana kantaa pitkälle. Kiusaamiseen ja häirintään tulee olla nollatoleranssi ja toimivat menettelytavat, jos ongelmia esiintyy. Työnhakuvalmiuksien kehittäminen ja urapalvelut edistävät valmistumisen jälkeistä työllistymistä ja vähentävät stressiä työllistymisen epävarmuudesta. Myös erilainen harrastus-, kilta- ja ylioppilaskuntatoiminta tuo elämään muuta sisältöä ja lisää hyvinvointia. Luonnollisesti myös mielenterveyshäiriöiden varhainen tunnistaminen ja YTHS:n palveluiden saatavuus on tärkeää.”

Uusi periodijako herätti vastikään oululaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa huolta siitä, onko opiskelijoilla jatkossa enää ollenkaan lomaa opinnoista. Pitäisikö mielestäsi opiskelijoiden olla vapaalla joulun välipäivät sekä myös syksyisin ja keväisin, jotta varmistetaan, etteivät opiskelijat pala loppuun opinnoissaan?

”Yliopistolain mukaan yliopiston lukuvuosi alkaa 1.8. ja päättyy 31.7. Oulun yliopiston periodijako on jo useita vuosia mahdollistanut vapaaehtoisen opiskelun myös kesäaikana niille, ketkä eivät ole lomalla, töissä tai harjoittelussa vaan haluavat edistää opintojaan myös kesäaikana. Sikäli tässä ei varsinaisesti mitään muuttunut aiempaan nähden. Periodeihin sisältyviä syys- ja talvilomaviikkoja sekä joulun aikaa voidaan edelleen käyttää itsenäiseen opiskeluun, harjoitteluihin tai lomaan, kuten on tehty aiemminkin. Opiskelijoiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on keskeinen asia.”

Kysymys Professoriliiton Oulun paikallisosaston puheenjohtajalta Matti Alatalolta:
Pitäisikö rehtorin toimikaudet rajata kahteen? Miksi/miksi ei?

”Mielestäni voisi harkita. Nopeasti muuttuvassa yliopistojen toimintaympäristössä tarvitaan eri aikoina erilaista johtajuutta. Rehtorin tehtävä on myös kuluttava, 24/7 -työtä, joten sen määräaikainen hoitaminen voi olla henkilökohtaisen elämänlaadun kannaltakin hyvä asia.”

Kysymys Oulun yliopistolaiset JHL:n puheenjohtajalta Vaili Jämsä-Uusitalolta:
Jokaisella yliopiston henkilöstöryhmällä on oma substanssi hoidettavana ja kukaan ei tule toimeen ilman toisia. Yliopiston onnistumisen ja menestymisen tulisi olla yhteinen kokemus, sillä se antaa voimaa kiireessäkin tehdä töitä. Kuinka rehtori tehtävässään toteuttaa tätä tärkeää yhdistämisen ja voimaannuttamisen tehtävää?

”Yliopiston johtamisen ja esimiestyön tulee olla yliopiston asiantuntijoiden osaamista arvostavaa sekä avoimuuden ja luottamuksen kulttuuria rakentavaa. Tunne ja tieto oikeudenmukaisuudesta ja tasavertaisuudesta on tärkeä, hyvästä työstä tulee voida palkita kaikkia. Kiitosta ei meistä varmaan kukaan muista työkaverille sanoa niin usein kun kuuluisi. Lupaan, että ainakin yrittäisin.”

 

 

Seppo Parkkila on Tampereen yliopiston anatomian professori. Hän työskenteli tutkimuksesta vastaavana vararehtorina Tampereen yliopistossa vuosina 2016–2018. Kuva: Seppo Parkkila.

Seppo Parkkila, Tampereen yliopiston anatomian professori.

”Vahvuuksiani ovat dynaamisuus, uudet ideat, vuosikymmenten kokemus tutkijana, ryhmänjohtajana ja opettajana sekä kokemukset vararehtorina erittäin suuresta yliopiston muutosprosessista Tampereella.”

Mitkä ovat mielestäsi kolme tärkeintä asiaa, joilla Oulusta tehdään kansallisesti ja kansainvälisesti houkutteleva paikka opiskella?

”Koulutuksen laadun nostaminen, tieteellisen tason nostaminen ja kansainvälisyyden lisääminen (kansainvälisen henkilökunnan rekrytointi, opiskelijavaihto, yliopistoverkostot ja niin edelleen).”

Millä sanoilla esittelisit Oulun yliopistoa uudelle opetusministerille Li Anderssonille (vas.) ja tiede- ja kulttuuriministerille Annika Saarikolle (kesk.)?

”Oulun yliopisto on ”puolen Suomen yliopisto” ja tähtäämme lujasti siihen, että se nousee kansainvälisesti arvostetuksi tiedeyliopistoksi. Meillä on selvä visio, jonka toteuttamiseen tarvitsemme riittävät resurssit.”

Mitkä ovat mielestäsi Oulun yliopiston kehittämisen painopisteet seuraavien viiden vuoden aikana?

”Uuden strategiatyön käynnistäminen välittömästi, koulutuksen laadun nostaminen, tieteellisen tason nostaminen, ulkoisen tutkimusrahoituksen lisääminen, kansainvälisyyden lisääminen (kansainvälisen henkilökunnan rekrytointi, opiskelijavaihto, yliopistoverkostot ja niin edelleen). Mahdolliset merkittävät puutteet infrastruktuurien osalta on kartoitettava ja korjattava resurssien puitteissa.”

Millaista yhteistyötä Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun tulisi tehdä lähitulevaisuudessa? Millaisena näet duaalimallin tulevaisuuden?

”Olen vastikään itse ollut suunnittelemassa Tampereen kahden tiedeyliopiston fuusiota ja konsernia, johon tuli mukaan myös ammattikorkeakoulu. Uskon, että kokemukseni tästä prosessista olisivat hyödyllisiä myös Oulussa. Konkreettisin suurin hyöty tulee alkuun joustavista opintopoluista. Ammattikorkeakoulun opiskelijat voivat joustavasti hyödyntää tiedeyliopiston opetustarjontaa ja yliopiston opiskelijat voivat myös opiskella ammattikorkeakoulun kursseja. Itse olen ollut yllättynyt uusista mahdollisuuksista, joita tulee erityisesti tutkimuksen puolella. AMK:lla on erityisosaamista tutkimuksen soveltamisessa käytäntöön ja työskentelystä yritysrajapinnassa. Näiden lisäksi on selvää, että varsinkin pidemmällä tähtäimellä monia tutkimuksen ja koulutuksen tukipalveluja voidaan ja kannattaa yhdistää.

Uskon, että duaalimalli tulee säilymään vielä pitkään. Meillä on erilliset yliopistolaki ja ammattikorkeakoululaki. Toki viimekädessä duaalimallin jatkuminen tai purkaminen on poliittinen päätös.”

Miten yliopiston henkilöstön jaksamista ja kehittymistä tulisi tukea? Kuinka parantaisit apurahatutkijoiden asemaa yliopistolla ja sen piirissä?

”Rehtorin tulee johtaa yliopistoa edestäpäin. Yliopiston tärkein resurssi ovat työntekijät ja opiskelijat. Tärkeää on toinen toisensa arvostaminen, luottamus ja yhteistyö. Kun työn tekeminen on mukavaa ja palkitsevaa, silloin myös jaksaa paremmin. Tunnen apurahatutkijoiden tilanteen vuosikymmenten ajalta, koska oma tutkimusryhmänikin on pääasiassa erilaisten apurahojen kautta palkattuna. Työsopimukset tulisi kirjoittaa aina niin pitkälle ajalle kuin rahoitus sallii. Suuri haaste on apurahakausien lyhyt kesto, mikä johtaa valitettavasti lyhyisiin työsopimuksiin. Tähän ongelmaan tulisi tarttua kansallisella tasolla.”

Millaisia toimenpiteitä Oulun yliopiston pitäisi tehdä taloutensa turvaamiseksi? Tarvitaanko vielä säästötoimenpiteitä?

”Tarkkaa taloudenpitoa on jatkettava joka tapauksessa. Viimeaikaisten uutisten perusteella OKM:n kautta tuleva yliopistojen perusrahoitus on toivottavasti kääntymässä positiivisempaan suuntaan. Talouden hoito on oltava realistista, mutta haluaisin kuitenkin kääntää usein liian negatiivisen viestinnän positiiviseen. Myös varainhankinnalla on tärkeä merkitys. Sijoitustoimintaa on toteutettava ja seurattava ammattimaisesti kuten varmasti on tehty tähänkin saakka.”

Mitkä olisivat vahvuutesi rehtorina? Entä heikkoutesi?

”Vahvuuksiani ovat dynaamisuus, uudet ideat, vuosikymmenten kokemus tutkijana, ryhmänjohtajana ja opettajana sekä kokemukset vararehtorina erittäin suuresta yliopiston muutosprosessista Tampereella. Heikkoutena on luonnollisesti se, että en enää tunne Oulun yliopiston asioita kovin hyvin. Toisaalta uskon, että ulkopuolelta tulevat ajatukset voivat olla merkittävä askel uuteen nousuun. ” 

Millä tavalla käsittelet itseesi kohdistuvaa arvostelua ja painetta?

”Paineensietokyky on tullut testattua lukemattomia kertoja lääkärintyössä, ryhmänjohtajana, muutosjohtajana ja hieman jopa politiikassa. Mielestäni kestän arvostelua ja painetta hyvin. Johtamisessa tehdään myös virheitä. Jos ja kun näin tapahtuu jokaiselle johtajalle, niin se on tunnustettava ja kurssia on reivattava oikeaan suuntaan.”

Mikäli sinut valitaan rehtoriksi, mitkä asiat tai painotukset Oulun yliopistossa muuttuisivat?

”Toivon, että entistä enemmän voidaan tehdä asioita yhdessä. Yliopisto on asiantuntijaorganisaatio. Sellaisen organisaation omaa asiantuntemusta kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon. Lähtisin omilla toimillani rakentamaan kansainvälisesti arvostettua tiedeyliopistoa, josta työntekijät ja opiskelijat ovat ylpeitä. Luottamus, avoimuus ja toinen toisensa arvostaminen ovat tärkeitä tukipilareita.”

Kysymykset opiskelijoilta, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajalta Miriam Putulalta:
Lähes kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kärsii jossain muodossa mielenterveysongelmista opintojensa aikana. Millä tavoin ongelmaa tulisi mielestäsi ehkäistä?

”Tämä kysymys liittyy todella valitettavan yleiseen ongelmaan, jonka tunnen hyvin oman koulutus- ja työtaustani kautta. Itse asiassa tämän tyyppistä kysymystä käsittelin viimeksi tänä keväänä neljännen vuosikurssin lääketieteen opiskelijoiden kanssa eräässä tutoriaalissa. Yksi tärkeä keino näkyy vastauksestani seuraavaan kysymykseen, eli riittävästä levosta on huolehdittava. Meitä kaikkia haastaa nykyinen some- ja digihumppa. Ihmiset ovat mentaalisesti koko ajan ’online’. Jos siihen liittyy myös epävarmuutta omasta tulevaisuudesta, ihmissuhteista ja taloudesta, niin aikamoinen oravanpyörä on valmis.

Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö on tärkeää. Opettajatutorit ja henkilökohtainen opintojen ohjaus antavat turvallisuutta ja vakautta opiskeluun. On myös varmistettava, että mielenterveyspalvelut ovat saatavilla silloin kun niitä tarvitaan. En myöskään halua unohtaa opiskelijoiden antamaa vertaistukea toinen toisilleen. Ystävyydellä ja toinen toisensa välittämisellä on valtava positiivinen voima.”

Uusi periodijako herätti vastikään oululaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa huolta siitä, onko opiskelijoilla jatkossa enää ollenkaan lomaa opinnoista. Pitäisikö mielestäsi opiskelijoiden olla vapaalla joulun välipäivät sekä myös syksyisin ja keväisin, jotta varmistetaan, etteivät opiskelijat pala loppuun opinnoissaan?

”Opiskelijat tarvitsevat lomia kuten muutkin työntekijät. Aivot ylikuormittuvat ilman lepoa. Yliopisto-opiskelun kuvaan tulisi kuulua se, että joulun välipäivät ovat vapaita ja lisäksi kesätauko on kohtuullisen pitkä. Toki jotkut haluavat opiskella soveltuvia kursseja myös kesäisin, mikä on luonnollisesti OK. On myös melkeinpä sääntö, että opiskelijat tekevät palkkatyötä loma-aikoinaan ja monet myös samanaikaisesti opiskelun kanssa. Palkkatyö on usein välttämätöntä taloudellisten syiden takia ja toki siitä saa arvokasta työkokemusta. On kuitenkin tärkeää levätä opiskeluaikana riittävästi.”

Kysymys Professoriliiton Oulun paikallisosaston puheenjohtajalta Matti Alatalolta:
Pitäisikö rehtorin toimikaudet rajata kahteen? Miksi/miksi ei?

”Minulla ei ole vahvaa kantaa tähän kysymykseen puolesta tai vastaan. Jos voisin valita näistä kahdesta vaihtoehdosta, niin kallistuisin hieman rajaamisen puolelle. Kaksi kautta rehtorin tehtävässä on pitkä aika erittäin vastuullisessa työssä. Toisaalta tunnetaan kyllä rehtoreita, jotka ovat erittäin menestyksellisesti hoitaneet tehtäväänsä pidempäänkin kuin kaksi kautta.”

Kysymys Oulun yliopistolaiset JHL:n puheenjohtajalta Vaili Jämsä-Uusitalolta:
Jokaisella yliopiston henkilöstöryhmällä on oma substanssi hoidettavana ja kukaan ei tule toimeen ilman toisia. Yliopiston onnistumisen ja menestymisen tulisi olla yhteinen kokemus, sillä se antaa voimaa kiireessäkin tehdä töitä. Kuinka rehtori tehtävässään toteuttaa tätä tärkeää yhdistämisen ja voimaannuttamisen tehtävää?

”Erittäin tärkeä kysymys! Rehtori johtaa tiedoillaan, taidoillaan ja persoonallaan. Olen todennut, että yliopiston tärkein voimavara ovat ihmiset. Parhaimmat tulokset tehdään yhdessä. Lopputulos on yleensä erinomainen kun on mukava tehdä työtä ja työntekijät näkevät, että heidän työtään arvostetaan ja heihin luotetaan.”

 

Lue lisää: Rehtorihakijoista Jouko Niinimäki, Helka-Liisa Hentilä ja Seppo Parkkila kutsuttiin haastatteluun – valinta tehdään kesäkuussa

Rehtorihakijoiden esittelyvideot ovat esillä yliopiston intranetissä Notiossa. Videot toimivat yliopiston verkossa olevilla koneilla, yliopiston ulkopuolella ota VPN-yhteys.

Julkaistu

SHARE

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Ihmiset Ilmiöt Opiskelu

Anni Hyypiö

Kuvagalleria: Helvetin kuuseen rakennettu siperialainen tehdas muuttuu ja kasvaa

Onko Linnanmaan kampus eristyksessä, helvetin kuusessa sijaitseva siperialainen tehdas? Ehkä sitäkin.

Ilmiöt Opiskelu

TEKSTI Anni Hyypiö

”Seuraavan päivän ohjelmassa oli sitten tutustuminen Oulun yliopiston uuteen rakennuskompleksiin, joka sijaitsi jossain helvetin kuusessa, bussimatka oli pitkä ja minä kiroilin sitä neropattia, joka keksi että keskikaljan juomisen vähentämiseksi julkisilla paikoilla pullot on varustettava kruunukorkein, mutta kuljettajalla oli avaaja. Uusi yliopistorakennus oli huippumoderni, käytävien katossa kulki erivärisiä viivoja, joita seuraamalla löysi haluamaansa paikkaan.”

Näin kuvaili tuntojaan Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella vieraillut runoilija Pentti Saarikoski proosateoksessaan Asiaa tai ei (1980).

Linnanmaan kampuksesta kirjoitti myös kirjallisuuden apulaisprofessorina Oulun yliopistossa vuosina 1978–1981 työskennellyt Kirsti Simonsuuri. Hänen arvionsa alueesta oli Pohjoisessa yökirjassa (1981) vielä tylympi: ”- – pöyhkeä, itsetietoinen yritys rakentaa yliopistoa. Räikeitä perusvärejä ja lapsenomaisia laatikkotaloja suon keskellä. Tämä on siperialainen tehdas.”

Kampuksen suunnittelusta vastannut arkkitehti Kari Virta muisteli taannoin Kalevan haastattelussa (17.4.2007), kuinka ”ajatuksena oli, ettei kampukselta tarvitsisi poistua ollenkaan. Jotkut kritisoivat sitä, että opiskelijoita ei saisi sillä tavalla sulkea eristyksiin kuten luostariin.”

Siis eristyksessä, helvetin kuusessa sijaitseva siperialainen tehdas? Ehkä sitäkin.

Mutta myös jatkuvasti kasvava ja muuttuva alue, toinen Oulun yliopiston kampuksista, koti kuudelle tiedekunnalle. Tai kuten Oulun kaupungin markkinointimateriaalissa nyt tituleerataan: Oulu Campus Linnanmaa.

Kesän alkamisen kunniaksi: Oulun ylioppilaslehden kokoamassa kuvagalleriassa katsaus opiskelijaelämään Linnanmaalla vuosikymmenten aikana. (Ilman selityksiä, vuosilukuja tai tarkempia kuvauksia.)

Linnanmaan kampus on ollut parin viime vuoden ajan suurten myllerrysten keskellä. Arkkitehtiopiskelijat muuttivat Oulun keskustasta Linnanmaalle vuoden 2017 alussa. Viime vuoden elokuussa humanistinen tiedekunta muutti Linnanmaan pohjoispäädystä remontoituihin tiloihin vanhalle puolelle, ja vuoden lopussa muuttovuoro oli kasvatustieteilijöillä. Oulun ammattikorkeakoulun Teuvo Pakkalan ja Kotkantien kampukset seuraavat perässä syksyllä 2020.

Vuodet vaihtuvat, tiedekunnat muuttavat, kampusravintoloiden ravintoloitsijat vaihtuvat, mutta yksi pysyy: opiskelijoiden ja työntekijöiden loputon virta.

 

 

Toim. huom: Tämän kuvagallerian kuvat ovat peräisin lehden järjestelemättömästä kuva-arkistosta. Mikäli bongaat joukosta kuvan, joka ei mielestäsi ole Linnanmaalta, huikkaa asiasta toimitukselle (). 

Julkaistu

SHARE

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Ilmiöt Opiskelu

Anni Hyypiö

Rehtorihakijoista Jouko Niinimäki, Helka-Liisa Hentilä ja Seppo Parkkila kutsuttiin haastatteluun – valinta tehdään kesäkuussa

Nykyisen rehtorin Jouko Niinimäen toimikausi päättyy tämän vuoden lopussa. Jatkokautta tavoittelevan Niinimäen ohella yliopiston hallitus päätti haastatella Helka-Liisa Hentilän ja Seppo Parkkilan.

Ilmiöt

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Iida Putkonen

Oulun yliopiston rehtoriksi kaudelle 2020–2024 hakeneista haastatellaan kolme: Jouko Niinimäki, Helka-Liisa Hentilä ja Seppo Parkkila. Asiasta päätti Oulun yliopiston hallitus keskiviikkona 22.5.

Rehtorivalintaa käsitellään seuraavan kerran 12. kesäkuuta pidettävässä yliopiston hallituksen kokouksessa.

Yliopiston tiedotteen mukaan hallitus painotti valinnassa käytännön kokemusta ja näyttöjä vastaavista tehtävistä.

”Olemme valmistelemassa nyt sitä, että kandidaatit voisivat kertoa lyhyesti esimerkiksi videon välityksellä näkemyksiään siitä, millainen Oulun yliopiston tulevaisuus on”, hallituksen puheenjohtaja Risto Murto sanoo lehdelle.

Teetetäänkö jatkoon edenneistä hakijoista henkilöarviot?

”Jatkamme valmistelua niin, että hallitus voi tehdä 12. kesäkuuta tehdä tarvittavia päätöksiä. Näiden jatkoon päässeiden henkilöiden joukossa on toki myös henkilöitä, jotka tunnetaan työstään pidemmän ajan kautta”, Murto sanoo.

Jouko Niinimäki on Oulun yliopiston nykyinen rehtori ja mekaanisen prosessitekniikan professori. Hän on koulutukseltaan tekniikan tohtori. Ennen rehtorikauttaan Niinimäki työskenteli Oulun yliopistossa eri tehtävissä, esimerkiksi yliassistenttina, Suomen akatemiatutkijana, kuitu- ja partikkelitekniikan tutkimusryhmän johtajana ja teknillisen tiedekunnan dekaanina. Niinimäki on muun muassa Oamkin hallituksen ja Sivistystyönantajien hallituksen puheenjohtaja ja Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) hallituksen jäsen.

Oulun ylioppilaslehti haastatteli Niinimäen heti valinnan jälkeen vuonna 2014. Haastattelun voi lukea näköislehdestä Issuu.comissa.

Helka-Liisa Hentilä on Oulun yliopiston koulutusrehtori ja yhdyskuntasuunnittelun professori. Ennen valintaa koulutusrehtoriksi Hentilä työskenteli Oulun yliopistossa arkkitehtuurin tiedekunnan dekaanina, teknillisen tiedekunnan koulutusdekaanina ja arkkitehtuurin osaston johtajana. Hentilä on valmistunut arkkitehdiksi Oulun yliopistosta 1987, lisensiaatiksi 1990 ja tekniikan tohtoriksi 1993 Kuninkaallisesta teknillisestä korkeakoulusta Tukholmasta.

Hentilä haki rehtoriksi myös vuonna 2014, kun Oulun yliopistoa 21 vuotta johtanut Lauri Lajunen ei hakenut enää jatkokautta. Rehtorivalinnasta äänestettiin, ja Niinimäki voitti yliopiston hallituksen kokouksessa Hentilän äänin 8–4.

Oulun ylioppilaslehti haastatteli Helka-Liisa Hentilää vuonna 2015, kun hän oli vasta aloittanut Oulussa koulutusrehtorina.

Seppo Parkkila on Tampereen yliopiston anatomian professori. Hän työskenteli Tampereen yliopistossa tutkimuksesta vastaavana vararehtorina vuosina 2016–2018. Parkkila on Oulun yliopiston alumni: hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1991, väitteli lääketieteen tohtoriksi vuonna 1994 ja valmistui kliinisen kemian erikoislääkäriksi 2001. Hän on työskennellyt Oulussa muun muassa määräaikaisena anatomian professorina ja vs. yliopisto-opettajana. Hän on UKK-instituutin hallituksen jäsen.

Sekä Seppo Parkkila että Helka-Liisa Hentilä olivat mukana myös Turun yliopiston rehtorihaussa, ja Hentilä oli yksi haun loppusuoralle päässeistä neljästä kärkiehdokkaasta. Turun yliopiston rehtoriksi valittiin tammikuussa Jukka Kola.

Kolme hakijaa jäi haastatteluista

Haastattelujen ulkopuolelle jäivät hakijoista Risto Honkonen, Vesa Puuronen ja Mika-Petri Laakkonen.

Vesa Puuronen on Oulun yliopiston sosiologian professori ja koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden tohtori. Hän on työskennellyt muun muassa Itä-Suomen yliopistossa tutkimusjohtajana ja yliopistonlehtorina. Hänet tunnetaan esimerkiksi Joensuun skinejä koskeneesta tutkimusprojektistaan. Vuonna 2016 Puurosen ja Marjo Laitalan teos Yhteiskunnan tahra? Koulukotien kasvattien vaietut kokemukset voitti Vuoden 2016 tiedekirjan palkinnon.

Syksyllä 2017 Puuronen oli ainoa hakija Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaaniksi. Jouko Niinimäki ei nimittänyt häntä tehtävään, jonka seurauksena dekaanin paikka laitettiin uudelleen hakuun. Tiedekunnan dekaaniksi valittiin lopulta Kati Mäkitalo. Puuronen on kritisoinut yliopiston toimintaa suorasanaisesti muun muassa Kalevan mielipidepalstalla. Ylen jutussa (22.11.2017) Niinimäki totesi, etteivät Puurosen mielipiteet vaikuttaneet valintaprosessiin.

Risto Honkonen on Pirkanmaan turvallisuusklusterin johtaja, joka on työskennellyt aiemmin muun muassa Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan dekaanina. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen tohtori. Mika-Petri Laakkonen on Lapin yliopiston tutkimusjohtaja, joka toimii tällä hetkellä Pierre ja Marie Curien yliopiston vierailevana professorina Pariisissa. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori.

Jouko Niinimäen nykyinen kausi rehtorina päättyy tämän vuoden lopussa. Rehtorin hakuilmoitus julkaistiin 30.4., ja hakuaika päättyi 20. toukokuuta.

Hakuilmoituksen mukaan Oulun yliopiston rehtoriksi valittavalta odotetaan muun muassa näyttöä tuloksellisesta ja tehokkaasta johtamisesta, laajaa korkeakoulukentän tuntemusta, käytännön kokemusta korkeatasoisesta tieteellisestä tutkimustyöstä sekä akateemisesta opetuksesta, kokemusta tuloksellisesta henkilöstön hyvinvoinnin kehittämisestä ja toimintakulttuurin kehittämisestä ja hyvää suomen ja englannin kielen taitoa.

Lisäksi rehtorilta edellytetään tohtorin tutkintoa ja sitä, että hänellä on rehtorin tehtävien hoitamiseksi tarvittava kyky ja ammattitaito sekä käytännössä osoitettu hyvä johtamistaito.

Oulun yliopiston rehtorin asemaa ja tehtävää määrittävät Suomen yliopistolaki sekä Oulun yliopiston johtosääntö.

Rehtori johtaa yliopiston toimintaa ja päättää niistä yliopistoa koskevista asioista, joita ei ole säädetty tai määrätty muun toimielimen tehtäväksi. Hän vastaa lisäksi yliopiston tehtävien taloudellisesta, tehokkaasta ja tuloksellisesta hoitamisesta. Johtosäännön mukaan hän vastaa lisäksi yliopiston laadunhallinnasta.

 

Muokattu 22.5.2019 kello 19.49: Täsmennetty jutun toisen kappaleen muotoilua koskien yliopiston hallituksen seuraavaa kokousta.

Julkaistu

SHARE

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Ilmiöt

Anni Hyypiö

Äänestetäänkö nyt rauhasta, rajoista vai ilmastosta? Kokosimme tietopaketin eurovaaleista

Mitä, taasko äänestetään? Kyllä vain! Peräti kuukausi täytyi sinnitellä äänestämättä, mutta tiukka vaalikevät jatkuu vinhalla vauhdilla eurovaalien merkeissä. Eikä tämä muuten tähän vielä lopu: loppusyksystä suurimmassa osasta ylioppilaskunnista toimitetaan vielä edustajistovaalit. Jos ei sitten muusta, niin kohdennetuista somemainoksista sen näkee: Euroopassa saa taas äänestää! Eurovaaleissa äänioikeus on yli 400 miljoonalla äänestäjällä, ja todennäköisesti myös sinulla, hyvä lukija. Kokosimme paketin eurovaaleja koskevia kysymyksiä ja vastauksia.

Ilmiöt

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Mistä nyt äänestetään?

Eurovaaleissa valitaan edustajat Euroopan parlamenttiin. Vaalit järjestetään kaikissa unionin jäsenmaissa viiden vuoden välein.

Euroopan parlamentin jäsenten (Member of the European Parliament, tuttavallisesti meppi) enimmäismäärä on 751. Jäsenmaista valittavien meppien lukumäärä on suurin piirtein suhteutettu maan väkilukuun: kullakin unionin jäsenvaltiolla voi olla enintään 96, mutta vähintään 6 jäsentä.

Suomesta valitaan 14 jäsentä, jos Iso-Britannia ei ole enää EU:n jäsenvaltio vielä uuden vaalikauden alkaessa. Muutoin Suomesta valitaan 13 jäsentä.

Suomesta valitut mepit kaudelle 2014–2019 löytyvät parlamentin sivuilta.

 

Miten parlamentin päätökset vaikuttavat Suomeen?

Euroopan parlamentti päättää yhdessä jäsenvaltioita edustavan Euroopan unionin neuvoston eli ministerineuvoston kanssa EU:n lainsäädännöstä.

EU:n tärkeimmät lainsäädännön välineet ovat asetukset ja direktiivit, joiden lisäksi unioni antaa päätöksiä ja suosituksia. Asetukset tulevat välittömästi voimaan Suomessa, mutta direktiivit edellyttävät, että Suomi toteuttaa direktiivillä määritellyt tavoitteet kansallisesti. Se taas tarkoittaa usein kansallisen lainsäädännön muuttamista.

Kaikkeen ei EU voi puuttua, sillä unionin toimivalta on rajattua: esimerkiksi maatalouspolitiikassa EU:lla on laaja toimivalta, mutta vaikkapa terveyspolitiikassa toimivalta on huomattavasti rajoitetumpi.

Sen arvioiminen, kuinka iso osa Suomen lainsäädännöstä tulee EU:sta, on hankalaa. Faktabaarin arvion mukaan ainakaan myyttinen 80 prosenttia ei pidä paikkaansa. Eduskunnan kirjaston tietopalvelu on vuonna 2017 arvioinut prosenttimääräksi 11,8–17,8 prosenttia.

Selvää on, että Strasbourgissa tehdyt päätökset näkyvät kuitenkin myös suomalaisten arjessa. Muutama esimerkki: vuonna 2018 parlamentti hyväksyi joukon kertakäyttöisiä muovituotteita kieltävän lain, maaliskuussa 2019 päätettiin kellojen siirtelyn lopettamisesta ja kiistellystä tekijänoikeusdirektiivistä. (Puhumattakaan tietosuoja-asetus GDPR:stä!)

Parlamentti päättää EU:n talousarviosta yhdessä ministerineuvoston kanssa. Parlamentti myös hyväksyy EU:n pitkän aikavälin talousarvion. Parhaillaan käydään keskustelua unionin rahankäytöstä vuosille 2021–2027.

Parlamentti päättää EU:n laajentumisesta. Se hyväksyy EU:n uudet jäsenvaltiot ja merkittävät kansainväliset sopimukset, kuten suuret kauppasopimukset.

Parlamentti valitsee Euroopan komission puheenjohtajan jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehistä koostuvan Eurooppa-neuvoston ehdotuksesta. Parlamentti myös hyväksyy muut komission jäsenet ja sillä on mahdollisuus antaa epäluottamuslause komissiolle.

Parlamentti valvoo erityisesti komission toimintaa ja nimittää Euroopan oikeusasiamiehen, joka tutkii kanteluja, jotka liittyvät EU:n toimielinten ja laitosten toiminnassa ilmenneeseen huonoon hallintoon.

 

Ovatko nämä nyt ilmastovaalit, maahanmuuttovaalit, turvallisuusvaalit, protestivaalit vai ehkä koulutusvaalit?

Riippuu, keneltä kysyy. Koska käsillä on suuret vaalit (yli 400 miljoonaa äänioikeutettua!), myös vaaliteemoja on esitetty paljon.

Kyseessä on rauhanvaalit, perustelee taloustieteen emeritusprofessori, talousvaikuttaja Sixten Korkman Helsingin Sanomissa.

Näiden tulisi olla ilmastovaalit, perustelee ilmastoaktivisti Greta Thunberg puheessaan parlamentin jäsenille.

Nämä ovat EU-kriittisten vaalit ja maahanmuuttovaalit, toteavat kannatuskyselyiden mukaan paikkamääräänsä parlamentissa kasvattavat oikeistopuolueet.

Nyt on koulutuksen, liikkuvuuden ja osallisuuden aika, sanoo suomalainen opiskelijaliike.

Ja niin edelleen.

Politico on koonnut verkkojuttuunsa kartan, jossa voi tarkastella EU-komission kyselytutkimukseen perustuvia äänestäjien merkittävimpien huolenaiheita EU:n jäsenmaissa vuodesta 2014 vuoteen 2018. Sen tietojen mukaan vuonna 2014 suomalaisia mietityttivät eniten talous ja työttömyys, kun taas vuonna 2018 suomalaisia huolestuttivat eniten maahanmuutto, terrorismi ja ilmastonmuutos.

Viimeisimmän parlamentin tuottaman kyselytutkimuksen tulosten mukaan suomalaiset äänestäjät pitävät vaalien tärkeimpinä teemoina ilmastonmuutoksen vastustamista, turvallisuutta ja ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä.

Helsingin Sanomien haastattelussa (21.4.) politiikan tutkija Ivan Krastev arvioi, etteivät EU-vaalit olisi kansanäänestys maahanmuuttopolitiikasta. Hän perustelee tätä neljällä syyllä: Eurooppaan ei juuri enää tule turvapaikanhakijoita, uutiskanavat eivät ole enää täynnä pakolaiskuvastoa, Euroopassa ei ole yhtään puoluetta, joka pitäisi rajat auki ja ottaisi Eurooppaan kaikki tulijat ja se, että monissa jäsenmaissa maahanmuuttoa isompi murheenaihe on maastamuutto, eli kansalaisten lähteminen kotimaastaan muualle Eurooppaan töiden perässä.

Jokainen äänestäjä kuitenkin määrittelee itse sen, minkä asian ajaminen on hänelle tärkeintä.

 

Kuinka moni nuori äänestää EU-vaaleissa?

Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tuoreen arvo- ja asennetutkimuksen mukaan suomalaiset suhtautuvat EU:hun aiempaa myönteisemmin, ja alle 25-vuotiaat ovat vielä muita ikäluokkia EU-myönteisempiä.

Myönteinen suhtautuminen näkyy myös Eurobarometrissä. Helmikuussa julkaistujen tulosten mukaan mukaan suomalaisista 64 prosentilla on toiveikas käsitys EU:n tulevaisuudesta. Samaten enemmistö (55 %) suomalaisista kokee saavansa äänensä kuuluviin EU:ssa. Tosin enemmistö (55 %) suomalaisista myös arvioi, ettei ole kovin tai lainkaan kiintynyt Euroopan unioniin. (Kiintymystä unioniin ilmoitti kokevansa 42 prosenttia.)

Parlamentin teettämän kyselytutkimuksen mukaan 15–24-vuotiaista suomalaisista 75 prosenttia kokee äänensä kuuluvan EU:ssa. 

Vaikka nuoret suhtautuvat EU:hun sinänsä lämpimin mielin, silti vain harva suomalaisnuori on lopulta äänestänyt eurovaaleissa. Viime eurovaaleissa vuonna 2014 18–24-vuotiaiden äänestysprosentti oli Suomessa vain 10 prosenttia, kun Ruotsissa samanikäisten äänestysprosentti oli 66.

Toisaalta: 15. toukokuuta julkaistun Valtion nuorisoneuvoston mielipidemittauksen mukaan peräti 67,2 prosenttia nuorista (18–29-vuotiaat) aikoo äänestää EU-vaaleissa!

 

Missä ja milloin voin äänestää? Pitääkö postitettu äänioikeuslippu olla mukana?

Vaalit toimitetaan kaikissa unionin jäsenvaltioissa 23.–26.5. välisellä ajalla. Suomessa virallinen vaalipäivä on sunnuntai 26. toukokuuta. Ennakkoäänestys kotimaassa kestää 15.–21.5., ulkomailla ennakkoäänestys oli käynnissä 15.–18.5.

Eurovaaleissa Suomi on yhtenä vaalipiirinä. Siksi voit äänestää ketä suomalaista ehdokasta tahansa. Suomalaisia eurovaaliehdokkaita on yhteensä 269.

Äänestät sitten ennakkoon tai vasta vaalipäivänä, et tarvitse mukaan postissa tullutta ilmoituskorttia, mutta henkilöllisyystodistus on pakollinen.

Mikäli äänestät ennakkoon, voit äänestää missä tahansa yleisessä ennakkoäänestyspaikassa kotimaassa tai ulkomailla. Oulun kaikki ennakkoäänestyspaikat löytyvät tämän linkin takaa. Linnanmaan äänestyspiste löytyy niin sanotusta hipsterikuutiosta vihreiden naulakoiden vierestä. Myös Oulun ammattikorkeakoulun Kotkantien kampuksella on äänestyspiste.

Varsinaisena vaalipäivänä voit äänestää vain siinä äänestyspaikassa, joka on merkitty äänioikeusrekisteriin ja postissa tulleeseen ilmoituskorttiin. Vaalipäivänä äänestyspaikat ovat avoinna aamuyhdeksästä iltakahdeksaan.

 

Jos on ehdokkaana sekä eduskuntavaaleissa että eurovaaleissa ja tulee valituksi molempiin, mitä sitten tapahtuu?

Jos kansanedustajaksi äänestetty ehdokas valitaan myös parlamenttiin ja hän myös ottaa mepin paikan vastaan, hänen tilalleen eduskunnassa nousee vaalipiirissä varasijalla oleva saman puolueen kansanedustaja. Tällaisia ehdokkaita on neljällä puolueella: perussuomalaisilla, vihreillä, vasemmistoliitolla ja kristillisdemokraateilla.

Oulun vaalipiiristä eurovaaleissa ehdolla olevia vastavalittuja kansanedustajia ovat Sebastian Tynkkynen (ps.), Hanna Sarkkinen (vas.) ja Merja Kyllönen (vas.). Kyllönen on tosin jo ilmoittanut, ettei ottaisi mepin paikkaa vastaan, vaikka hänet valittaisiinkin. Tosin Kyllösenkin täytyisi lain mukaan ottaa paikka ensin muodollisesti vastaan, ja erota sitten.

Tuplaehdokkuutta on kritisoitu siitä, että ehdokkaat haluavat vain kerätä ääniä puolueelle aikomatta edes ottaa paikkaa vastaan.

Yleisradion haastattelussa (20.4.) Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Kimmo Elo kuitenkin kyseenalaisti oletuksen siitä, että ehdokkuus olisi automaattisesti ongelma; äänestäjäthän päättävät, missä poliitikko vaikuttaa: ”Voidaan kysyä, jos nämä henkilöt saavat myöskin EU-vaaleissa suuren määrän ääniä, eikö se silloin kerro, että ihmiset haluavat heidän siirtyvän Euroopan parlamenttiin?”

 

Entä Brexitiin valmistautuvat britit? Äänestävätkö he näissä vaaleissa?

Britannian piti alkuperäisen ilmoituksensa mukaan erota EU:sta 29. maaliskuuta. Näin ei käynyt, sillä maan parlamentti ei lopulta hyväksynyt sille tarjottua erosopimusta, mutta ei myöskään sopimuksetonta eroa, eron perumista tai uutta kansanäänestystä Brexitistä. Siksi pääministeri Theresa May pyysi EU:lta lykkäystä. EU-maiden johtajat päättivät pidentää Britannian EU-eron määräaikaa 31. lokakuuta asti.

Iso-Britannia onkin nyt varsin erikoisessa tilanteessa: vaikka maa on edelleen eroamassa EU:stä, se joutuu järjestämään eurovaalit 23. toukokuuta. Vaalien järjestäminen oli yksi ehdoista, joita EU-maiden johtajat antoivat lisäajan järjestämiseksi.

Kiinnostavaa kyllä, vaaleissa on tuoreiden gallup-lukujen mukaan hyvin vahvoilla Brexitiä ajaneen, perustamansa UKIP-puolueen sittemmin hylänneen Nigel Faragen uusi Brexit-puolue. Farage on kertonut uuden puolueen paljastavan poliittisen linjansa vasta vaalien jälkeen.

 

Mistä löydän eurovaalikoneita?

Vaalikoneita on verkko pullollaan: vaikka Oulun ylioppilaslehdellä ei omaa vaalikonetta olekaan, niin esimerkiksi Helsingin Sanomilla, Maaseudun Tulevaisuudella, Ilta-Sanomilla, Iltalehdellä ja Ylellä on omat koneensa. Allianssilla on tarjolla Nuorten vaalikone.

Mikäli haluat äänestää nimenomaan pohjoissuomalaista ehdokasta, Kaleva on listannut heidät jutussaan.

 

Löytyisikö EU-aiheisia lukuvinkkejä?

Vuoden 2014 kaltaista laajaa meppigalleriaa ei ole näissä vaaleissa tarjolla, mutta Yleisradio seuraa vaaleja verkossa, radiossa ja televisiossa.

Ylen tarjonnasta muutama tärppi:

>> Ylen erikoisartikkelin Pimeyden ytimessä voi joko lukea, seurata kuvatarinana tai kuunnella. Artikkeli vie pitkälle ja perusteelliselle matkalle Euroopan parlamenttiin.

>>  Yle Kioski x Punch Up! – EU Goes Drag! Yle Kioski ja Punch Up! -klubi yhdistävät voimansa EU Goes Drag! -spektaakkelissa. Kuvauksen mukaan ”esitys muistuttaa katsojiaan dragin ja stand up -komiikan keinoin siitä, mihin kaikkeen EU elämässämme vaikuttaa, ja miksi EU on meille tärkeä – kritiikkiä unohtamatta”. Katsottavissa Yle Areenasta.

>> Kuka johtaa Eurooppaa? Europarlamenttiryhmien kärkiehdokkaat kohtasivat Brysselissä koko Eurooppaan televisioitavassa tv-väittelyssä 15. toukokuuta. Yle Areenassa debatti alkukielillä, eli englanniksi ja ranskaksi.

>> Ilahduitko eduskuntavaalien aikaan pienpuoluetentistä? Toimittaja Jari Niemelä tenttaa pienpuolueita myös EU-kannoissa 22. toukokuuta (TV1:ssä kello 21–23, Radio Suomessa kello 20.03–21.00).

>> Mitä puheenjohtajilla on sanottavaa EU:sta? Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat osallistuvat 23. toukokuuta Ylen vaaliväittelyyn Heli Suomisen ja Robert Sundmanin johdolla. Katsottavissa Yle TV1:sessä ja Yle Areenassa 23.5. kello 21.

Kiinnostuitko siitä, millaista suomalaismeppien työskentely käytännössä on? Helsingin Sanomat seurasi keväällä Strasbourgin täysistuntoviikkoa juttusarjassa. Lue esimerkiksi tämä: HS etsi ja löysi EU:n ytimen Strasbourgista: Bakteeri vei mepeiltä suihkut, täysistunto­viikolla kuluu 750 voisarvea.

Oliko tässä nyt aivan liikaa tietoa EU:sta? Vastalääkkeenä toimii Timo Harakan perusteellinen ja pisteliäs reportaasi Spagettivatikaani vuodelta 1994.

 

Lue lisää: Vaikka politiikka kiinnostaa, nuorten äänestysprosentti on alhainen – vaikeinta on saada matalasti koulutetut nuoret äänestämään

Julkaistu

SHARE

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Ilmiöt

Anni Hyypiö

Koulutusputkiliukumäestä suoraan hyiseen veteen – valmistuminen voi olla ilon ja onnistumisen sijaan yksi elämän suurimmista kriiseistä

Graduahdistus on monille opiskelijoille tuttu sana, mutta myös valmistuminen voi aiheuttaa paniikkia, pelkoa ja ahdistusta. Kutsuimme kolme Oulun yliopiston alumnia keskustelemaan valmistumisen aiheuttamista negatiivisista tunteista ja siitä, miten he oppivat pärjäämään niiden kanssa.

Ilmiöt Opiskelu

TEKSTI Anna Asplund

KUVAT Anni Hyypiö

Tänäkin vappuna skumppapullot poksahtelivat, haalarit likaantuivat ja väki kokoontui aattona katsomaan perinteisiä fuksien uittoja. Juhlijoiden joukossa oli opiskelijoita, jotka remusivat vappubileissä ensimmäistä kertaa haalareissa, ja opiskelijoita, joiden haalareista saattoi nähdä jo ajan ja kokemuksen tuomaa patinaa.

Toisille tämä on ollut viimeinen opiskelijavappu – ja toisille ensimmäinen valmistumisen jälkeen. Opetushallinnon tilastopalvelun mukaan viime vuonna Oulun yliopistossa maisterin paperit nappasi 1315 opiskelijaa, kaikissa Suomen yliopistoissa ylemmän korkeakoulututkinnon suoritti viime vuoden aikana 15 162 opiskelijaa.

Oulun ylioppilaslehti kutsui aivan vapun alla kolme Oulun yliopiston alumnia yhteen Telluksen tiloista perinteisten vappumurkinoiden, eli kuivuneiden munkkien, puoliraakojen mansikoiden ja siman äärelle keskustelemaan, minkälaisia ajatuksia opiskelijaelämän päättyminen heissä on herättänyt.

Vuosi sitten kauppatieteiden maisteriksi valmistunut Tomi Takarautio kertoo, että hänen osaltaan opiskelijariennot ovat jo taaksejäänyttä elämää. Kun opiskeluaikoina tuli vappuisin rellestettyä muiden opiskelijoiden tavoin, tänä vuonna vappu oli tarkoitus viettää rauhallisissa merkeissä. Opiskelijaelämän ja nykyisen tilanteen erottaminen toisistaan tuntuu Takaraution mielestä tärkeältä.

Oulun ylioppilaslehdenkin avustajanakin toiminut, tällä hetkellä tiedeviestintää opiskeleva Sampo Marski tunnistaa Takaraution ajatuksen hyvin. Aiemmin aate-ja oppihistoriaa opiskellut Marski muistaa hyvin ensimmäisen vapun valmistumisensa jälkeen vuodelta 2013.

Marskin vappuperinteisiin olivat opiskeluaikana kuuluneet erilaiset opiskelijabileet ja aattona uittojen seuraaminen, mutta valmistumista seuraavan vapun Marski vietti kotona tippaleipiä syöden.

”Ajattelin, että erottautuminen opiskelijaelämästä kuuluu prosessiin. Kun en ollut enää opiskelija, niin en mennyt opiskelijabileisiin. Nythän se tuntuu ihan typerältä, koska minun mielestäni teekkareiden uitto on ihan kaikkien oululaisten tapahtuma”, Marski sanoo.

Myös filosofian maisteriksi viime vuonna valmistunut, aikaisemmin OYY:n yritysyhteistyökoordinaattorina toiminut Sonja Arstio kertoo astuneensa askel askeleelta kauemmas vanhoista vappuperinteistä.

Aiemmin Arstio oli viettänyt vappuaatot tutun opiskelijaporukan kanssa. Perinteisiin kuuluivat piknik, uitot ja vappujuhlat Arstion luona. Ensimmäisenä vappuna valmistumisen jälkeen Arstio ei mennyt enää uittoihin, mutta piti silti bileet kotonaan. Tänä vappuna hän ei aikonut tehdä enää kumpaakaan.

”Tosi moni ystävistäni ei aio enää tehdä noita asioita, joten tuntuisi vähän hullulta pitää kotona juhlat tietämättä, tuleeko bileisiin ketään”, hän miettii.

Valmistumisahdistus voi aiheuttaa fyysisiä oireita

Vappu on vain yksi konkreettinen esimerkki siitä, mikä muuttuu opiskelijastatuksen häviämisen mukana. Vaikka valtaosa muutoksista on hyviä, toisinaan valmistuminen voi aiheuttaa myös kriisin.

Sanna Häyrynen kirjoitti viime vuoden maaliskuussa Oulun ylioppilaslehden kolumnissaan, että opiskelijan identiteetistä luopumista voi verrata surutyöhön.

Myös Sonja Arstio tietää kokemuksesta, ettei valmistuminen ole pelkkää juhlaa.

Ongelmat alkoivat marraskuussa 2017. Arstio oli tehnyt graduaan aktiivisesti kolme kuukautta ja valmistuminen häämötti edessä.

Kun gradu oli jo palautettu ja kaiken olisi pitänyt olla kunnossa, Arstio alkoi kärsiä rytmihäiriöistä. Niitä seurasivat voimakkaat burnoutin oireet ja vaikeus päästä sängystä ylös.

Arstio kertoo nauttineensa gradun tekemisestä täysillä. Kehon stressireaktio tuli hänen mukaansa tunteesta, että on jäänyt täysin tyhjän päälle.

”Tajusin, että oireet eivät johtuneet siitä, että olin työstänyt gradua, vaan yksinkertaisesti siitä, että minua kammotti niin järkyttävästi, että mitä nyt tapahtuu”, Arstio kuvaa.

Arstio hakeutui sydänoireiden vuoksi hoitoon Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Pelko sydänkohtauksesta oli valtava, sillä Arstion isä oli menehtynyt joitakin vuosia aikaisemmin äkillisesti sydänperäiseen sairauteen.

”Siinä kun olit keväällä valmistumisen kynnyksellä vuorokauden mittaisessa sydänfilmissä, tuli sellainen olo että mitä paskaa, että ei tämä voi näin mennä tämä homma. Se oli järkyttävää”, Arstio kertoo.

Sydänfilmissä ei näkynyt mitään vakavaa, eikä oireille löytynyt varmaa selitystä.

Lopulta ahdistus meni niin pahaksi, että Arstio hakeutui terapiaan. Terapiasta löytyi lopulta helpottava apu ja tuki ahdistuksen hoitoon. Arstio ei hakenut apua YTHS:n kautta, vaan suoraan yksityiseltä lääkäriasemalta.

”Koin helpommaksi niin, että hakeuduin yksityiselle ja siitä sitten Kelan tukemaan terapiaan. Avun hakeminen ei aina mene niin kuin Strömsössä. Se, että saa apua, voi olla joskus tosi tuskan takana. Koin, että minulla ei olisi ollut enää voimia tapella hoidon tarpeesta.”

 

Valmistumisen jälkeen voi joutua etsiskelemään sosiaalisen piirin lisäksi myös itseään. ”Se välitila on siinä kuumottavin, että on tavallaan kaiken ulkopuolella tai välissä. Tuntuu, että olen vieläkin siinä välitilassa", sanoo Sonja Arstio.
Valmistumisen jälkeen voi joutua etsiskelemään sosiaalisen piirin lisäksi myös itseään. ”Se välitila on siinä kuumottavin, että on tavallaan kaiken ulkopuolella tai välissä. Tuntuu, että olen vieläkin siinä välitilassa”, sanoo Sonja Arstio.

Myös Sampo Marskilla on kokemuksia valmistumisen aiheuttamasta ahdistuksesta. Hän alkoi saada paniikkikohtauksia työstäessään gradua. Paniikkikohtaukset muistuttivat sydänkohtauksia.

Lopulta Marski marssi YTHS:lle ja sai heti apua fyysisiin ja psyykkisiin oireisiinsa. Marski turvautui lääkehoitoon saadakseen gradunsa valmiiksi.

Kun paniikkikohtaukset alkoivat, Marski ajatteli, että kyseessä on gradun valmistumisesta johtuva stressi. Nyt, vuosien päästä, asia näyttäytyy eri tavalla.

”Minun mielestäni koulutusputki on tosi hyvä sana kertomaan siitä, mistä se ahdistus kumpuaa. Sitä voi miettiä sellaisena vesiliukumäkenä: yhtäkkiä, kun se vesiliukumäki on loppumassa, huomaat, että tuo vesi tuolla alhaalla saattaakin olla ihan helvetin kylmää. Sitten haluatkin kiivetä takaisin sitä putkea pitkin, mutta eihän siitä mitään tule.”

Marski kertoo tajunneensa vasta juuri valmistumisen hetkellä, ettei itse tutkinnolla olekaan ehkä mitään merkitystä: luentosaleissa istumisen sijaan tärkeämpää olisi ollut hankkia ihmiskontakteja.

Tomi Takaraution mielestä tutkinnon tärkeyttä korostetaan välillä jopa liikaakin.

”Meille tuputetaan sitä, että tutkinto tekee autuaaksi. Ei kukaan kysy sinulta elämässä, että paljonko sait opintopisteitä tai mitä tuli arvosanaksi. Tutkinto on vaan yksi lisäjuttu siihen palettiin, ja se on valtava etu muihin nähden, mutta toisaalta monella muullakin on se sama tutkinto. Kilpailet siis kuitenkin muiden kanssa samoista työpaikoista”, Takarautio miettii.

”Minun mielestäni koulutusputki on tosi hyvä sana kertomaan siitä, mistä se ahdistus kumpuaa. Sitä voi miettiä sellaisena vesiliukumäkenä: yhtäkkiä, kun se vesiliukumäki on loppumassa, huomaat, että tuo vesi tuolla alhaalla saattaakin olla ihan helvetin kylmää. Sitten haluatkin kiivetä takaisin sitä putkea pitkin, mutta eihän siitä mitään tule.”

Myös Takarautio kertoo tunteneensa painetta ja ahdistusta. Hänen kohdallaan ahdistus oli pahimmillaan kolmantena opiskeluvuotena, jolloin päässä pyöri työllistyminen.

Kun töitä sitten oli, alkoi paine siitä, että gradu pitää saada valmiiksi.

”Meidän alalla ajatus on välillä vähän sitä, että jos sinulla ei ole tutkintoa, niin et ole mitään. Vaikka se ei ollut sellaista kohtuutonta ahdistusta, kyllä siinä oli kova paine, että saa puserrettua sen gradun valmiiksi”, Takarautio kertoo.

Työttömyys pelottaa

Ahdistus, paniikkikohtaukset ja rytmihäiriöt eivät tule ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan valmistumisesta ja tutkinnon läpäisemisestä. Miksi ihminen voi huonosti juuri silloin, kun pitäisi olla iloinen ja onnellinen suuresta saavutuksestaan?

YTHS:n vuonna 2016 julkaisemasta opiskelijoiden terveystutkimuksesta selvisi, että yhä useampi opiskelijoista on huolissaan toimeentulon epävarmuudesta ja valmistumisen jälkeisestä työttömyydestä. Kyselyyn vastanneista opiskelijoista yhä useampi raportoi psyykkisestä oireilusta ja pahasta olosta.

Sonja Arstio, Tomi Takarautio ja Sampo Marski ovat yhtä mieltä siitä, että pelko työttömyydestä on yksi suurimmista syistä valmistumisahdistukseen.

Jokainen heistä kertoo miettineensä jo opiskelujen aikana, mitä opintoja kannattaa suorittaa, jotta saisi varmimmin töitä. Arstio ja Marski päätyivät opiskelemaan opettajan pätevyydet, vaikka opettajuus ei kuulunutkaan unelmatöihin.

Takarautio päätti opiskella kauppatieteitä, koska ajatteli, että sitä kautta on tiedossa varmasti töitä. Vaikka hän on työllistynyt hyvin, Takarautio on silti sitä mieltä, että turha varmistelu ja opiskelujen valitseminen työttömyyden pelko silmissä ei lopulta ole aina kaikista järkevin ratkaisu.

“Jos et pidä opiskelemastasi alasta ihan oikeasti, niin paljon todennäköisemmin jäät silloin työttömäksi, koska kyllä se näkyy ulospäin. Ei elämää kannata elää varmistellen ja mahdollisimman pienillä panoksilla”, Takarautio sanoo.

"Ei elämää kannata elää varmistellen ja mahdollisimman pienillä panoksilla", sanoo Tomi Takarautio.
”Ei elämää kannata elää varmistellen ja mahdollisimman pienillä panoksilla”, sanoo Tomi Takarautio.

Sonja Arstio kuuntelee Takarautiota ja nyökyttelee.

”Kyllähän se kertoo vähän huolestuttavia asioita meidän yhteiskunnasta, jos se on noin pelottava asia, että meistä puolet saa tykytyksiä pelkästä ajatuksesta, että ollaan työttömiä ja tyhjän päällä”, Arstio kommentoi.

Myös Marski nyökyttelee. Viiden vuoden ajan hän ajatteli olevansa tulevaisuudessa siistissä sisätyössä ja hakevansa sisällön elämäänsä työn ulkopuolelta. Marski hankki opiskellessaan opettajan pätevyyden neljään aineeseen. Silloin ajatus tuntui miellyttävältä ja vähensi ahdistusta tulevaisuudesta.

Jossakin vaiheessa Marski kuitenkin huomasi, ettei opettajan pätevyydelläkään saa automaattisesti töitä. Silloin pintaan nousi katkeruus.

”Ensimmäinen ajatus, mikä minulla tämän ahdistuksen aikaan oli, että minut on petetty. Se on tosi naiivia ja tyhmää, mutta minulle ainakin oli jo koulussa kerrottu, että kun suuret ikäluokat jäävät pois töistä, niin kaikille riittää töitä. Ajattelin, että työllistyminen korkeakoulututkinnolla on itsestäänselvyys. Kun tämä pilvilinna mureni, se oli erittäin ahdistava kokemus”, Marski kuvailee.

”Kyllähän se kertoo vähän huolestuttavia asioita meidän yhteiskunnasta, jos se on noin pelottava asia, että meistä puolet saa tykytyksiä pelkästä ajatuksesta, että ollaan työttömiä ja tyhjän päällä.”

Korkeakoulutettujen keskusjärjestö Akavalla on työttömyyttä pelkääville opiskelijoille kuitenkin hyviä uutisia. Akavan mukaan korkeakoulutettujen työttömyys on ollut viime vuosina selvässä laskussa. Korkeakoulutettuja työttömiä oli vuoden 2018 joulukuun lopussa yhteensä 35 805. Vähennystä vuotta aiempaan verrattuna tuli 5 366 henkilöä eli 13 prosenttia. Myös vastavalmistuneiden työttömyys on laskenut.

Humanistien huijarisyndrooma

Kun Sonja Arstio valmistui tammikuussa 2018 filosofian maisteriksi, tulevaisuus tuntui epämääräiseltä. Valmistumisensa jälkeen Arstio ei kuitenkaan ehtinyt olla päivääkään työtön, ja nyt hän toimii Tuudon markkinointipäällikkönä.

Opettajaopinnoilla ei ole Arstion työn kannalta mitään merkitystä, eikä hän halua tehdä opettajan hommia tulevaisuudessakaan.

”Kyllä siihen liittyy sellaista häpeääkin, jos joku kysyy, että mitä olet opiskellut. Yritän aina hirveästi perustella, että kirjallisuudesta valmistuu mihin vain ja humanistithan voivat tehdä ihan mitä vain. Se on aiheuttanut nytkin työelämässä sellaisen huijarisyndrooman”, Arstio kertoo.vat

Huijarisyndrooma on sisäinen tunne, jossa oireyhtymästä kärsivä ajattelee, että kaikki hänen saavutuksensa ovat hyvän onnen tai sattuman tulosta, eikä hänen todellisilla taidoillaan ole mitään tekemistä menestyksen kanssa. Huijarisyndroomasta kärsivällä on voimakas sisäinen kokemus omasta osaamattomuudestaan, vaikka muut ympärillä ovat päinvastaista mieltä. Pelko paljastumisesta vie voimia ja aiheuttaa voimakasta ahdistusta.

Psykologi Tiina Ekman kirjoittaa Huijarisyndrooma-kirjassaan termin olevan vaikea, sillä se rinnastetaan helposti tietoiseen huijaamiseen, valehteluun tai petokseen, vaikka oireyhtymästä kärsivät eivät oikeasti huijaa muita, valehtele tai esitä muuta kuin oikeasti ovat.

Huijari-ilmiö on samaa sarjaa kuin perfektionismi, itsekriittisyys, vaativuus itseä kohtaan tai suorittamispakko. Kaikkien näiden taustalla on epävarmuus itsestä, minuudesta ja kelpaamisesta sellaisena kuin on.

Huijarisyndrooma-termin kehitti psykologi, terapeutti ja tutkija Paulina Clance. Clance piti alun perin huijarisyndroomaa etenkin akateemisten naisten ongelmana, mutta myöhemmin on selvinnyt, että ilmiötä esiintyy myös miehillä.

Sampo Marski uskoo, että huijarisyndrooma on yleinen ongelma etenkin humanistisilla aloilla.

”On vaikeaa, kun et valmistu mihinkään suoraan, vaan vain myyt omaa osaamistasi, joka sinulla jo ennestään on tai jota tulet myöhemmin hankkimaan. Sen hyväksyminen ei ole helppoa”, Marski sanoo.

Identiteettikriisi ja yksin jäämisen pelko

Sonja Arstio nostaa esille valmistuvien opiskelijoiden pelon yksinjäämisestä. Kun opiskelut loppuvat, koko sosiaalinen elämä voi mennä uusiksi.

”Kun lähdet koulusta ja valmistut, niin mitä jos sinulla ei olekaan muita kontakteja kuin vanha opiskelijaporukkasi? Porukka voi hävitä siitä ympäriltä pikkuhiljaa, kun yhteinen ympäristö on poissa. Yksinäisyys tappaa, se on tosi vaarallista. En yhtään ihmettele, että pelottaa”, Arstio sanoo.

Valmistumisen jälkeen voi joutua etsiskelemään sosiaalisen piirin lisäksi myös itseään. Päässä pyörii ajatuksia: kuka minä olen, mikä minun tehtäväni nyt on?

”Se välitila on siinä kuumottavin, kun on tavallaan kaiken ulkopuolella tai välissä. Tuntuu, että olen vieläkin siinä välitilassa. Tuollainen kriisi yhdistettynä muutenkin masentuneeseen mielentilaan voi viedä pahastikin maton jalkojen alta”, Arstio miettii.

Myös Marski näkee valmistumisen eräänlaisena identiteettikriisinä ja elämänkaaripsykologian etappina.

Hän kuvaa valmistumista pitkitetyn nuoruuden lopettamiseksi ja hypyksi aikuisuuteen.

”Kun on suoraan lukiosta tullut opiskelemaan, koko aikuisidentiteetti on rakentunut opiskelun ympärille. Minulla oli ajatus, että se identiteetti pitää hajottaa ja rakentaa uusi tilalle. Ajattelin, että ulkopuoleltakin ajatellaan, että näin pitäisi tehdä. Uskon, että välivuosi tai armeijaan meno olisi tehnyt ihan hyvää lukion jälkeen.”

Mistä apua, jos ahdistus iskee?

Arstio kokee, että valmistumisahdistuksesta pitäisi puhua enemmän.

Oman valmistumisensa aikana hän tunsi olevansa ahdistuksensa kanssa yksin; muut opiskelijakaverit odottivat valmistumista positiivisin mielin ja suurella osalla oli tulevaisuuden suhteen selvät sävelet. Silloin Arstio olisi kaivannut vertaistukea ja ymmärrystä omalle ololleen.

Sampo Marski on samaa mieltä. Hän kannustaa hakemaan ammattiapua, jos oma olo tuntuu vaikealta.

”Jos ahdistus ei lähde sillä, että juot kaverin kanssa saunassa kaljaa, niin mene hoitoon”, Marski neuvoo.

Sampo Marski kuvaa valmistumista pitkitetyn nuoruuden lopettamiseksi ja hypyksi aikuisuuteen. ”Kun on suoraan lukiosta tullut opiskelemaan, koko aikuisidentiteetti on rakentunut opiskelun ympärille. Minulla oli ajatus, että se identiteetti pitää hajottaa ja rakentaa uusi tilalle."
Sampo Marski kuvaa valmistumista pitkitetyn nuoruuden lopettamiseksi ja hypyksi aikuisuuteen. ”Kun on suoraan lukiosta tullut opiskelemaan, koko aikuisidentiteetti on rakentunut opiskelun ympärille. Minulla oli ajatus, että se identiteetti pitää hajottaa ja rakentaa uusi tilalle.”

Myös Sonja Arstio kannustaa hakemaan apua, jos valmistuminen ahdistaa – mieluiten jo ennen kuin olo on mennyt liian vaikeaksi.

”Jos tuntuu, että on vähänkään liian tukalaa, niin mieluummin menee silloin paremmalla ololla jo lääkäriin, kuin että menisi jo niin huonoon kuntoon, ettei enää jaksa hakea apua. Kaikki eivät toki mene siihen tilaan, ja joitakin voi vaan etäisesti ärsyttää tai harmittaa. Silti kaikista niistä tunteista kannattaa puhua”, Arstio sanoo.

”Onko se epämääräinen tulevaisuus sitten oikeasti katastrofi vai tuntuuko se vain siltä? Siihen työttömyyteenkään ei kuole.”

Tomi Takarautio uskoo, että myös ennaltaehkäisy auttaa siihen, ettei ahdistus onnistu asettumaan niin suureksi möykyksi rintaan asumaan.

”Se on myös ulkoista painetta, paljolti myös sitä, että me asetamme jotakin aivan tyhmiä odotuksia eikä sitten kestetä niitä poikkeamia omiin odotuksiin. Ei kannata tehdä niin kuin muut odottavat, vaan seurata sydämen ääntä ja tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu”, hän sanoo.

Tomi Takarautio haluaa myös mainita, että elämässä on paljon muitakin asioita kuin opiskelu tai työ. Se saattaa unohtua valmistumisen, kiireen, gradun kirjoittamisen ja paineen alla. Vaikka työllistyminen olisikin epävarmaa, on elämässä tärkeää pitää huolta ihmissuhteista ja harrastuksista.

Sampo Marski muistuttaa myös, että perinteisen koulutusputken ehtii käydä läpi vaikka useampaankin kertaan. Siitä hänellä itselläänkin on kokemusta, sillä Marski opiskelee tällä hetkellä toista tutkintoaan.

”Kaiken voi ihan hyvin tehdä uudestaan, jos siltä tuntuu. Siitä ei kannata lannistua, jos epäonnistuu omasta mielestään ensimmäisellä kerralla”, Marski sanoo.

”Mitä se epäonnistuminen edes on? Ihmisillä on vaan kova tarve tarrautua siihen identiteettiin, joka sillä hetkellä on tarjolla, koska muuten me oltaisiin niin hukassa täällä”, Sonja Arstio miettii.

”Siksi kannattaakin rakentaa se elämä myös jollekin muulle pohjalle kuin sille, että olet pelkästään opiskelija”, Marski päättää.

 

Jos tunnet ahdistusta tai fyysisiä oireita, voit yliopisto-opiskelijana varata ajan Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöön eli YTHS:lle. Muut opiskelijat kuuluvat Oulun kaupungin opiskelijaterveydenhuollon piiriin. Äkillisissä ja kiireellisissä tapauksissa voit hakeutua oman terveyskeskuksesi akuuttivastaanotolle. Vakavissa ja äkillistä päivystyksellistä hoitoa vaativissa tilanteissa apua tarjoaa myös Oulun kaupungin mielenterveyspäivystys ja Oulun yliopistollisen sairaalan yhteispäivystys. Oulun yliopistolla työskentelevät lisäksi opintopsykologit ja yliopistopastori Ari Savuoja.

Julkaistu

SHARE

Anna Asplund

Medianomiopiskelija, joka jännittää alkuja ja loppuja, liikuttuu oudoissa paikoissa ja näkee unia uimisesta. Instagram: @annakarinasplund.

Lue lisää:

Ilmiöt Opiskelu

Anna Asplund