Kategoria: Ilmiöt

Ropiseeko Oululle lisärahaa ja lisää koulutuspaikkoja? – Yliopiston vaalitentin panelistit yksimielisiä tutkimuksen ja koulutuksen tärkeydestä, eroja konkreettisissa toimissa ja arvauksessa tutkijan palkasta

Linnanmaalla järjestetyssä yliopistotentissä eduskuntavaaliehdokkaat korostivat tieteen ja tutkimuksen arvoa ja kantoivat huolta opiskelijoiden jaksamisesta.

Ilmiöt

TEKSTI Iida Putkonen

“Koulutusleikkausten aika on nyt ohi”, lupasi jatkokautta hakeva kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) maanantaina 18. maaliskuuta järjestetyssä vaalipaneelissa.

Tuppurainen ei ollut suinkaan ainoa, joka vannoi tutkimuksen ja koulutuksen nimeen maanantaisessa vaalipaneelissa, vaan ymmärrystä löytyi kaikista kanssatentattavista: Jaana Isohätälästä (vihr.), Olli Kohosesta (vas.), Vaili Jämsä-Uusitalosta (sin.), Ulla Parviaisesta (kesk.), Mari-Leena Talvitiestä (kok.) ja Ville Vähämäestä (ps.).

Oulun ylioppilaslehden päätoimittajan Anni Hyypiön ja lehden entisen päätoimittajan Ville Koivuniemen juontamassa kaksituntisessa tentissä teemat pyörivät tutkimuksen, tieteen ja koulutuksen ympärillä.

Sopuinen paneeli ei tarjonnut suuria irtiottoja tai näkemyseroja, mutta eroja tarjotuissa konkreettisissa keinoissa kylläkin.

Maanantain paneelissa keskustelua herättivät muun muassa tutkijoiden osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun, Oulun yliopiston rahoitus, tutkijan ja opiskelijan elämä ja ilmastoasiat. 

Kukaan panelisteista ei vielä povannut korkeakoulukentälle isoja myllerryksiä. Paneeli oli yksimielinen, kun heiltä kysyttiin korkeakoulujen määrästä Suomessa: kaikkien mielestä määrä pitäisi säilyttää nykyisellään.

Yksimielisesti puollettiin myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen duaalimallin säilyttämistä. Kysymys uuden tiedeministerin salkun perustamisesta sai panelisteilta varovaisen myöntymyksen vasemmistoliiton Olli Kohosta lukuunottamatta.

Paljonko tutkija tienaa?

Vastauksista löytyi kuitenkin myös eroavaisuuksia. Esimerkiksi panelistien käsitys vastavalmistuneen väitöskirjatutkijan palkasta vaihteli.

Panelisteja pyydettiin arvioimaan vastavalmistuneen, kokoaikaisessa työsuhteessa olevan väitöskirjatutkijan kuukausittaista mediaanipalkkaa. Panelistien arvioissa haarukka oli 1900 eurosta (Tytti Tuppurainen) 3115 euroon (Ulla Parviainen), kun todellinen luku asettuu Tieteentekijöiden liiton kyselyn mukaan haarukkaan 2000–2500 euroa.

Vihreiden ehdokas Jaana Isohätälä tosin muistutti, ettei läheskään kaikille väitöskirjatutkijoille makseta kuukausipalkkaa, moni väitöskirjaa tekevä työskentelee täysin ilman rahoitusta tai turvautuu muihin tuloihin. Siksi väitöskirjatutkija, joka saa 2200 euroa kuussa, on itse asiassa onnekas – saahan hän ylipäänsä palkkaa. 

Keinot Suomen koulutustason nostamiseksi korkeakouluvision tavoitteiden mukaiseksi vaihtelivat. 

Kokoomuksen Mari-Leena Talvitie ja vihreiden Isohätälä ehdottivat osatutkintojen suorittamisen helpottamista osaamisen täydentämiseksi, kun taas sinisten Vaili Jämsä-Uusitalo vastusti ajatusta: “Me tarvitaan enemmän kandeja.” Hänen mielestään samoille ihmisille kasaantuvat uudet tutkinnot eivät nosta koulutustasoa. Ratkaisu ongelmaan olisi siirtyminen työelämään jo kandidaatin tutkinnon jälkeen, ja jatko-opiskelu vasta oman alan varmistuttua.

Keskustan Ulla Parviainen esitti, että tutkintojen lisäämiseksi tulisi nykyään rajattujen koulutusalojen, kuten psykologian, tarjontaa laajentaa aiempaa useampiin korkeakouluihin.

Oululle lisää rahaa?

Tutkintokeskeisyyteen liittyen keskustelua käytiin myös yliopiston rahoituksesta. Suomen Kuvalehden laskelmien mukaan kaksi viimeisintä hallitusta ovat leikanneet koulutuksesta eri asteilta liki 1,5 miljardia euroa, vaikka ennen vuoden 2015 vaaleja koulutus luvattiin jo jättää rauhaan leikkauksilta.

Oulun yliopiston rahoituksen kasvattaminen on mainittu Oulun kaupungin, yliopiston ja Pohjois-Pohjanmaan liiton yhteisissä vaalitavoitteissa.

Lisärahan puolesta puhui muun muassa perussuomalaisten Ville Vähämäki, jonka mukaan Oulun yliopiston tulisi saada 15–20 miljoonan euron lisärahoitus. Tytti Tuppurainen taas näki, että perusrahoituksen saaminen kuntoon vaatisi yhteistä tahtotilaa alueen kansanedustajilta.

Yliopistojen perusrahoituksen väheneminen näkyy muun muassa sitä, että tutkijat joutuvat nyt käyttämään työaikaansa erilaisten apurahahakemusten tekemiseen.

Sinisten Jämsä-Uusitalo esitti, että yliopistotutkijat voisivat tavata vuosittain keskenään sopiakseen siitä, kuka hakee mitäkin rahoitusta, ettei kaikkien tarvitsisi kilpailla keskenään.

“Siinä olisi vastaisku”, hän sanoi.

Paneelin aikana kysymyksiä kuultiin myös opiskelijoilta, yliopiston johdolta ja professoreilta. Oulun yliopiston teoreettisen fysiikan professori Matti Alatalo kertoi professorien olevan huolissaan opiskelijoiden jaksamisesta ja pahoinvoinnin lisääntymisestä. Mitä tälle asialle voitaisiin tehdä?

Panelistien vastauksissa toistuivat kehut hyvästä kysymyksestä, mielenterveyspalveluiden saatavuuden tärkeys ja erilaiset matalan kynnyksen palvelut.

Opiskelijoiden mielenterveys onkin mitä ajankohtaisin aihe, sillä YTHS:n toteuttaman opiskelijoiden terveystutkimuksen perusteella opiskelijoilta diagnosoitujen masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden määrä on lähes kolminkertaistunut vuodesta 2000 alkaen.

Joukosta poikkeava vastaus opiskelijan hyvinvointiin tuli Ville Vähämäeltä, joka nosti esiin oululaisen Tuudo-mobiilisovelluksen ja sen roolin opiskelijan ajanhallinnassa. 

“Mobiiliapplikaatiot antavat vastauksen opiskelijan suurimpaan ongelmaan eli siihen, miten ajankäyttönsä saa suunniteltua”, Vähämäki sanoi.

Ajan ja rahan rahallisuus tuntuivat olevan paneelin suuria teemoja koulutukseen liittyen. Panelistit pohtivat puheenvuoroissaan niin opiskelijan kuin professorienkin riittämättömän ajan syitä.

Olli Kohosen mielestä yksi syy professorien kiireisyyteen on tukihenkilöstön määrästä leikkaaminen. Tytti Tuppuraisen mielestä kiireen syy taas oli opintotuen leikkauksissa, jonka seurauksena opiskelijat joutuvat tekemään töitä opintojen ohella.

“Opintotukijärjestelmän täytyy olla sellainen, että se mahdollistaa keskittymisen opintoihin”, Tuppurainen sanoi.

Viimeisenä vaalitentissä kysyttiin myös konkreettisia keinoja taistella ilmastonmuutosta vastaan.

Ehdokkaiden näkemykset Suomen roolista ilmastonmuutoksen ehkäisyssä erosivat, vaikka raideliikenteen tärkeys saikin kannatusta monissa puheenvuoroissa. Esimerkiksi kokoomuksen Talvitie näki Suomen tuottamien päästöjen olevan niin pienet, että Suomi saisi aikaan suuremman vaikutuksen tuomalla uusia vähäpäästöisiä innovaatioita kansainvälisille markkinoille.

Perussuomalaisten Ville Vähämäki näki ratkaisun olevan Suomen viiden isoimman päästötuottajan yritystukien leikkaamisessa, keskustan ehdokas Ulla Parviainen taas mainitsi uusiutuvien polttoaineiden hinnanalennuksen. Vihreiden Isohätälä nosti esille myös verotuksen keinona ohjata kuluttajia kestävämpiin vaihtoehtoihin, kuten kestävästi kasvatetun kotimaisen ruoan pariin.

Keskustelu tieteen, tutkimuksen ja koulutuksen asemasta jatkuu. Samankaltaisia tiede- ja tutkimusaiheisia vaalitenttejä järjestetään kevään aikana myös Tampereella (28.3.) ja Turussa (2.4.). 

Vaalitentin järjestivät yhteistyössä Oulun yliopisto, Oulun yliopiston ylioppilaskunta, Professoriliitto, Sivistystyönantajat, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI, Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta, Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Tieteentekijöiden liitto. Voit katsoa tallenteen vaalipaneelista täältä.

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys järjestetään kotimaassa 3.–9.4., ulkomailla 3.–6.4. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 14.4.2019.

Lue lisää vaaleista: Vaikka politiikka kiinnostaa, nuorten äänestysprosentti on alhainen – vaikeinta on saada matalasti koulutetut nuoret äänestämään.

Julkaistu

SHARE

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Ilmiöt

Iida Putkonen

Vaikka politiikka kiinnostaa, nuorten äänestysprosentti on alhainen – vaikeinta on saada matalasti koulutetut nuoret äänestämään

Nuoret ovat entistä kiinnostuneempia politiikasta, mutta siitä huolimatta äänestysprosentti on vanhempia sukupolvia selvästi alhaisempi. Tutkijan mukaan huolestuttavinta on, että äänestysaktiivisuudesta voidaan lukea merkkejä yhteiskunnan eriarvoistumisesta. Opiskelijajärjestöt uskovat, että äänestäjiä aktivoidaan tietoisuuden lisäämisellä sekä erilaisilla tempauksilla ja kampanjoilla. Myös sillä on merkitystä, kuinka helppoa äänestäminen on.

Ilmiöt

TEKSTI Anna Asplund

Viime viikolla julkaistun Nuorisobarometrin mukaan nuorten kiinnostus politiikkaan on ennätystasolla. Vuoden 2018 kyselyssä politiikasta ainakin jonkin verran kiinnostuneiden osuus on suurempi ja vastaavasti kokonaan välinpitämättömien osuus pienempi kuin kertaakaan aiemmin yli 20 vuoden seuranta-aikana.

Myös poliittisessa toiminnassa mukana olleiden määrä on kasvanut erityisesti alle 20-vuotiaiden joukossa. Enemmistö nuorista uskoo perinteisen vaikuttamisen tapoihin, kuten äänestämiseen, ehdokkaaksi asettumiseen ja järjestössä tai nuorisovaltuustossa toimimiseen.

Nuorisobarometri toteutetaan vuosittain Valtion nuorisoneuvoston ja Nuorisotutkimusverkoston yhteistyönä. Vuoden 2018 tutkimukseen haastateltiin 1901:tä 15–29-vuotiasta Suomessa asuvaa nuorta.

Vaikka politiikasta kiinnostuneiden määrä on kasvanut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, asiassa on myös varjopuolensa, sillä nuorten poliittinen osallistuminen vaihtelee rutkasti koulutustason mukaan.

Saman on huomannut myös sosiologi Hannu Lahtinen, joka tekee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa eri väestöryhmien välisistä eroista äänestysaktiivisuudessa.

Eroja äänestysaktiivisuudessa eri koulutustaustaisten ihmisten välillä on kaikissa ikäluokissa, mutta nuorten aikuisten keskuudessa erot ovat erityisen jyrkät. Esimerkiksi 24–30-vuotiaista korkeakoulutetuista äänestämässä kävi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 79 prosenttia, kun samanikäisistä perusasteen suorittaneista äänesti vain 31 prosenttia.

Lahtisen mielestä asiasta saa ja pitää olla huolissaan.

”Tämän voi nähdä monenlaisena sosiaalisena indikaattorina. Näkisin, että heikompiosaiset nuoret eivät koe olevansa mukana systeemissä enää samalla tavalla kuin ennen.”

Mitään yhtä, selkeää syytä ilmiölle ole.

Lahtinen uskoo, että politiikka ei enää puhuttele heikossa asemassa olevia ihmisiä. Politiikan maailma on lähempänä hyväosaisten maailmaa, jossa luottamus politiikkaan ja demokraattiseen päätöksentekoon on vahvempaa.

”Nähtävissä on jakautumista. He, joilla menee hyvin, voi mennä tulevaisuudessa vielä entistä paremmin, ja ne, joilla menee huonosti, menee entistäkin huonommin”, Lahtinen sanoo.

”Puolueiden teemoissa ei oteta tarpeeksi huomioon huonompiosaisia. Puhutaan kyllä syrjäytymisestä ja köyhyydestä, mutta se tulee vähän liikaa ylhäältä alaspäin. Esimerkiksi ei-korkeakoulutettujen tai duunaritaustaisten ehdokkaiden ja edustajien määrä on käynyt politiikassa kovin vähiin. Ja onhan se monelle myös resurssikysymys. Jos elämässä menee kaikki huomio ja energia jokapäiväisessä elämässä selviytymiseen ja jaksamiseen, voi tuntua liian raskaalta edes miettiä politiikkaa.”

”Näkisin, että heikompiosaiset nuoret eivät koe olevansa mukana systeemissä enää samalla tavalla kuin ennen.”

Lahtisen mukaan eroja äänestysaktiivisuudessa voitaisiin tasoittaa esimerkiksi sosiaalisia verkostoja laajentamalla. Tätä ehdottaa myös pääministeri Juha Sipilän (kesk.) asettama eriarvoisuutta käsittelevä työryhmä viime keväänä julkaistussa loppuraportissaan.

Yksi raportin ehdotuksista on, että haavoittuvassa asemassa olevien osallistumista ja vuoropuhelua päättäjien kanssa pitäisi vahvistaa entisestään. Käytännössä se tarkoittaisi esimerkiksi kansalaisjärjestöjen, oppilaitosten, poliittisten puolueiden ja nuorisojärjestöjen yhteistyötä.

”Olisi tärkeää, etteivät hyväosaiset ja poliittinen eliitti erkaantuisi köyhistä. Jos hyväosaiset ovat vain toisten hyväosaisten kanssa ja huono-osaiset toisten huono-osaisten kanssa, se lisää eriarvoisuutta entisestään”, Lahtinen sanoo.

Myös äänestysiän laskeminen voi tasoittaa eroja äänestysaktiivisuudessa.

”Äänestysiän laskeminen 16 vuoteen on yksi konkreettinen asia, mitä voi harkita, jos näitä eroja halutaan tasoittaa. Varsinkin Itävallassa on saatu lupaavia tuloksia ikärajan laskusta.”

Järjestöt haluavat lisää nuoria vaaliuurnille

Myös korkeakoulujen opiskelijajärjestöt haluavat kannustaa nuoria äänestämään.

Vaikka nuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, viime eduskuntavaaleissa äänestysprosentti laahasi silti vanhempien sukupolvien jäljessä.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa alle puolet kaikista 18–24-vuotiaista käytti äänioikeuttaan, 25–34-vuotiaista äänensä antoi 58 prosenttia. Vertailukohteeksi voidaan ottaa esimerkiksi 55–69-vuotiaat, joista jopa neljä viidestä käytti äänioikeuttaan.

Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK on julkaissut aiheesta oman selvityksensä tammikuussa. Äänestämään vai ei? -selvityksessä kartoitettiin ammattikorkeakouluopiskelijoiden yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita. Kyselyyn vastasi 3213 ammattikorkeakouluopiskelijaa ympäri Suomen.

Vastaajien yleisin syy äänestämättä jättämiselle oli vaikeus löytää sopiva ehdokas. Toiseksi yleisin syy oli mielipiteiden puute, ja kolmanneksi yleisin se, ettei äänestämisestä katsottu olevan hyötyä. Selvityksen mukaan ammattikorkeakouluopiskelijat valitsevat ehdokkaansa ennen muuta mielipiteiden ja arvojen perusteella, toissijaisesti puolueen tai ehdokkaan ajaman talouspolitiikan perusteella.

Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Sanni Lehtinen uskoo, että nuoria kannustetaan äänestämään parhaiten tietoisuuden lisäämisellä sekä erilaisilla tempauksilla ja kampanjoilla.

Myös sillä on merkitystä, miten helppoa äänestämisestä tehdään.

”Mitä lähempänä nuorten arkielämää äänestyspaikat ovat, sitä pienempi kynnys on äänestää. Äänestyspaikkoja pitää olla siellä, missä on nuoria”, Lehtinen sanoo.

”Mitä enemmän me saadaan nuoria äänestämään, sitä todennäköisemmin siellä Arkadianmäellä politiikassakin huomioidaan nuoret, meidän sukupolvi ja seuraavat sukupolvet.”

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula on Lehtisen kanssa samaa mieltä.

”Me yritämme saada vaaleja mahdollisimman näkyväksi niin, ettei ennakkoäänestyspaikat ole yliopiston kaukaisimmassa nurkassa, vaan lähellä keskusaulaa, missä kulkee mahdollisimman paljon ihmisiä”, Putula kertoo.

”Sen lisäksi järjestämme tiistaina 2.4. Oulun yliopistolla vaalitorin, johon on kutsuttu lähes kaikista puolueista ehdokkaita pitämään omaa vaalistandia ja kohtaamaan opiskelijoita. Silloin opiskelijoilla on myös mahdollisuus päästä haastamaan ehdokkaita.”

Sanni Lehtinen toivoo, että nuorten äänestysprosentti nousee näissä vaaleissa.

”Toivoisin oikeudenmukaisempaa sukupolvipolitiikkaa. Tällä hallituskaudella on sivuutettu lähes kokonaan meidän nuorten asiat ja politiikkaa on tehty lähinnä vanhemmalle sukupolvelle. Se on tietysti tärkeää, mutta sekin on tärkeää, että yhteiskunnassa puhutaan myös meidän nuorempien tulevaisuudesta ja huolista. Jos nyt ei panosteta nuoriin, se näkyy tulevaisuudessa ja seuraavienkin sukupolvien hyvinvoinnissa”, Lehtinen sanoo.

”Mitä enemmän me saadaan nuoria äänestämään, sitä todennäköisemmin siellä Arkadianmäellä politiikassakin huomioidaan nuoret, meidän sukupolvi ja seuraavat sukupolvet.”

SYL:n puheenjohtaja Sanni Lehtinen uskoo, että nuoria kannustetaan äänestämään parhaiten tietoisuuden lisäämisellä sekä erilaisilla tempauksilla ja kampanjoilla. Kuva: Salla Merikukka.
SYL:n puheenjohtaja Sanni Lehtinen uskoo, että nuoria kannustetaan äänestämään parhaiten tietoisuuden lisäämisellä sekä erilaisilla tempauksilla ja kampanjoilla. Kuva: Salla Merikukka.

Nuoria huolestuttaa ilmastonmuutos

Nuorisobarometristä kävi ilmi, että nuoria huolettaa entistä enemmän ilmastonmuutos. Vajaa 70 prosenttia vastanneista koki olonsa epävarmaksi tai turvattomaksi ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vuoksi. Kymmenen vuotta sitten vain puolet vastaajista oli huolissaan ilmastonmuutoksesta.

Viime aikoina tämä on näkynyt myös konkreettisina toimina, kun nuoret ympäri Suomen ovat lakkoilleet vahvemman ilmastopolitiikan puolesta. Lakkoon osallistuttiin Suomessakin monella eri paikkakunnalla perjantaina 15.3. globaalina koululaisten ilmastolakkopäivänä.

Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL) on kannustanut lukiolaisia osallistumaan ilmastolakkoon. SLL toivoo myös, että lukioissa käytäisiin keskustelua siitä, miten yhteiskunta toimii ja miten siinä voi vaikuttaa, mikä merkitys omilla toimilla ja poliittisella päätöksenteolla on.

“Meillä on käsissämme mahdollisuus hyvin konkreettisella tavalla tukea nuorten toimia myönteisen muutoksen puolesta. Monille tämä voi olla ensimmäinen kokemus kansalaisvaikuttamisesta. Toivon lukioilta joustavuutta niin, että ilmastolakko voidaan katsoa hyväksytyksi syyksi poissaololle”, SLL:n puheenjohtaja Roosa Pajunen totesi ilmastolakosta kertovassa tiedotteessa.

Myös SYL ja SAMOK osallistuivat perjantain ilmastolakkoon. Opiskelijajärjestöjen yhteisessä vaaliohjelmassa ilmastonmuutos on päässyt kolmen tärkeimmän teeman joukkoon.

SYL:n Sanni Lehtinen uskoo, että ilmastonmuutos nousi yhdeksi eduskuntavaalien tärkeimmistä teemoista viimeistään syksyllä julkaistun IPCC-raportin myötä. Toisaalta ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on ollut jo pitkään opiskelijaliikkeiden puheenaiheena.

”Nyt puhutaan meidän sukupolven ja tulevien sukupolvien tulevaisuudesta. Kysehän on siitä, että meillä on täällä ylipäätään tulevaisuudessakin planeetta, jolla elää”, Lehtinen sanoo.

Ilmastonmuutoksen lisäksi opiskelijajärjestöjen kärkiteemoja ovat koulutukseen panostaminen ja opiskelijoiden toimeentulo. Teemoja tuodaan esiin sosiaalisessa mediassa #Koulutustaprkl-kampanjalla. Kampanja antaa suoria ratkaisuja: korkeakoulujen rahoitus takaisin indeksiin, koulutuksen saatavuutta parannettava, Suomen tulee olla hiilineutraali vuonna 2030.

”Opiskelijat ovat ainoa ryhmä, joka joutuu velkaantumaan elääkseen tai vaihtoehtoisesti käymään töissä koulun ohella, mikä pidentää valmistumisaikoja ja lisää henkistä kuormittavuutta.”

”Kampanja pyrkii ratkaisukeskeisesti mutta päättäväisesti tuomaan opiskelijaliikkeelle tärkeitä teemoja julkiseen keskusteluun, kannustamaan opiskelijoita vaaliuurnille ja haastamaan ehdokkaita”, SAMOKin puheenjohtaja Iiris Hynönen kertoo.

”Korkeakoulut ovat kärsineet nyt jo kahden hallituksen toteuttamista leikkauksista ja siksi odotammekin nyt päättäjiltä lupausten sijaan ratkaisuja, sukupolvipolitiikkaa ja panostuksia koulutukseen.”

Opiskelijajärjestöt toivovat myös, että opintorahaan tehtäisiin 100 euron tasokorotus. Viime hallituksen aikana opintorahaa leikattiin 86 euroa, mutta opintolainaosuutta kasvatettiin.

”Opiskelijat ovat ainoa ryhmä, joka joutuu velkaantumaan elääkseen tai vaihtoehtoisesti käymään töissä koulun ohella, mikä pidentää valmistumisaikoja ja lisää henkistä kuormittavuutta”, Lehtinen sanoo.

”Toimeentulon niukkuus on iso stressitekijä, joka luo taloudellista epävarmuutta ja vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin.”

SAMOKin puheenjohtaja Iiris Hynönen. Kuva: Miikka Lönnqvist.
SAMOKin puheenjohtaja Iiris Hynönen sanoo yllättyneensä viime vaalien alla käydyn koulutuskeskustelun ja hallitusohjelman ristiriidasta. Kuva: Miikka Lönnqvist.

Koulutuksesta ei leikata?

#Koulutustaprkl-tunnisteen rinnalle on noussut tällä viikolla myös #osaamisenpuolesta-tunniste. Siinä on kyse Elinkeinoelämän keskusliiton, Akavan, kaikkien Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä opiskelijoiden yhteisestä kannanotosta.

Kannanotossa vaaditaan, että hallituksen on nostettava koulutus, tutkimus ja innovaatioihin panostaminen seuraavaksi strategiseksi painopisteekseen. Kannanotossa muistutetaan, että Suomi pärjää tulevaisuudessakin vain, jos korkeakoulujen, tutkimuksen ja osaamisen rahoituksesta huolehditaan.

Näiden tavoitteiden valossa Uutissuomalaisen uutisointi vaikuttaa lupaavalta: lehden mukaan eduskuntavaaliehdokkaista 88 prosenttia katsoo, että tämän ja edellisen hallituskauden koulutusleikkaukset on peruttava. Eri tai täysin eri mieltä koulutusleikkausten perumisesta on vain yhdeksän prosenttia ehdokkaista. Luvut käyvät ilmi Uutissuomalaisen vaalikoneaineistosta.

SYL ja SAMOK haastoivat poliitikkoja myös edellisissä eduskuntavaaleissa tekemään lupauksia seuraavalle eduskuntakaudelle. Koulutuslupaus-kampanja rakentui neljän teeman ympärille: koulutuksesta ei leikata, opintotukea ei heikennetä, koulutus on maksutonta ja YTHS tarjotaan kaikille korkeakouluopiskelijoille.

Kuinkas sitten kävikään?

Kuvat #Koulutuslupaus-kylttien kanssa seisoskelevista poliitikoista levisivät laajasti somessa sen jälkeen, kun koulutuslupaukset yksi toisensa jälkeen kaatuivat hallituksen kynsissä.

Vaikka valtaosa koulutuslupauksista unohtui matkan varrelle, yksi lupauksista eteni maaliskuun alussa, kun eduskunta hyväksyi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n palveluiden laajentamisen kaikille korkeakouluopiskelijoille.

SYL:n Sanni Lehtisen mielestä hallitus ei onnistunut koulutuslupauksessaan YTHS:n palveluiden laajentamista koskenutta lupausta lukuunottamatta.

”Suurin osa leikkauksista on osunut yliopistojen perusrahoitukseen, eli koulutukseen, tutkimukseen ja opiskelijoiden tukipalveluihin ja sitä kautta opiskelijoiden saamaan apuun ja neuvontaan, mikä näkyy merkittävästi myös siinä, miten korkeakouluissa tällä hetkellä henkisesti voidaan”, Lehtinen sanoo.

Myös SAMOKin Iiris Hynönen sanoo yllättyneensä viime vaalien alla käydyn koulutuskeskustelun ja hallitusohjelman ristiriidasta.

Hynönen kuitenkin kokee, että opiskelijajärjestöjen mielipiteitä kuunnellaan tarpeeksi päätöksenteossa.

”Suomessa opiskelijajärjestöillä on eurooppalaisittain erittäin hyvä asema päätöksenteossa. Meillä on hyvät yhteydet päättäjiin ja valmistelijoihin. Vaikka kaikissa kysymyksissä – erityisesti taloudellisissa päätöksissä – nuorten ja opiskelijoiden mielipiteet eivät aina ole voittaneet, mielestäni olemme päässeet vaikuttamaan ja osallistumaan valmisteluun hyvin”, Hynönen sanoo.

 

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys järjestetään kotimaassa 3.–9.4., ulkomailla 3.–6.4. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 14.4.2019.

Oulussa järjestetään ennen vaaleja monia vaalitenttejä, tässä vain muutama tärppi. Maanantaina 18.3. Linnanmaalla Saalastinsalissa kello 13–15 järjestetään tiedeaiheinen vaalipaneeli, johon on vapaa pääsy. Maanantaina 1.4. Yle ja Kaleva järjestävät puolueiden puheenjohtajatentin, jonka yleisöön on varattu 75 paikkaa Oulun yliopiston opiskelijoille. 1.4. pidettävään tenttiin on ennakkoilmoittautuminen 20.3. mennessä. Oulun vaalipiirin poliittiset nuorisojärjestöt järjestävät torstaina 4.4. yhteistyössä nuorten ehdokkaiden vaalipaneelin Konst. o Delissä.

Ehdokkaan löytymisessä voi auttaa vaalikone. Omat vaalikoneet on esimerkiksi Ylellä, Kalevalla ja Helsingin Sanomilla. Yle Kioskilla on ehdokkaan etsimisessä auttava vaalibotti.

Julkaistu

SHARE

Anna Asplund

Medianomiopiskelija, joka jännittää alkuja ja loppuja, liikuttuu oudoissa paikoissa ja näkee unia uimisesta. Instagram: @annakarinasplund.

Lue lisää:

Ilmiöt

Anna Asplund

Onko pakko, jos ei tahdo?

Ylioppilaskuntaan kuuluminen on puhututtanut vuosikymmenten ajan. Oulussa tavoite automaatiojäsenyydestä luopumisesta on nyt ylioppilaskunnan poliittista linjaa määrittävässä linjapaperissa. Yhden ylioppilaskunnan kanta ei vielä yksinään muuta lakia. Mutta millaisia vaikutuksia on ylioppilaskuntaan kuulumisesta tehdystä valituksesta hallinto-oikeuteen?

Ilmiöt Opiskelu

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Viime syyskuussa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) linjapaperia päivitettiin. Ylioppilaskunnan poliittista linjaa määrittävää linjapaperia viilattiin ja muutettiin useasta kohdasta monin eri sanankääntein, mutta vain yksi lisäys pääsi uutisiin asti.

Kirjaus kuuluu kokonaisuudessaan näin:

”Ylioppilaskunta tarjoaa laadukkaan edunvalvonnan lisäksi jäsenilleen hyödyllisiä palveluita ja sen jäsenyys on houkutteleva Oulun yliopiston opiskelijoille. Tulevaisuudessa ylioppilaskuntien jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Ylioppilaskunnille varataan muutosta varten riittävän pitkä siirtymäaika. Ylioppilaskunta varautuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen taloudellisesti myös ennen siirtymäaikaa.”

Esityksen teki Eelis Palokangas (Kontinkankaan vaaliliitto), ja sitä kannatti Olli Joki (Tekniikka ja Talous). Äänestyksen jälkeen tulos oli selvä: äänin 22–14 lisäys hyväksyttiin linjapaperiin.

Neljällä virkkeellä oli suuri painoarvo: OYY on nyt Suomen ensimmäinen ylioppilaskunta, joka itse ajaa automaatiojäsenyydestä luopumista.

Tällä hetkellä suomalaisen perustutkinto-opiskelijan tulee yliopistolain mukaan kuulua ylioppilaskuntaan.

Lakiperusteita löytyy kuitenkin myös automaatiojäsenyyttä vastustavilta: pakollista jäsenyyttä pidetään perustuslakia rikkovana, sillä perustuslain mukaan kansalaisella vapaus olla kuulumatta yhdistyksiin. Ylioppilaskunnat eivät tosin juridisesti ole yhdistyksiä, vaan julkisoikeudellisia yhteisöjä.

Yhden ylioppilaskunnan linjapaperikirjaus ei vielä yksinään muuta lakia. Paineita muutokselle tuntuu kuitenkin nyt olevan aiempaa enemmän.

Viime lokakuussa perustuslakivaliokunta esitti, että valtioneuvoston pitäisi harkita selvitystyön käynnistämistä ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä ja ryhtyä tarvittaessa lainsäädäntötoimiin sääntelyn muuttamiseksi. Esitystä perusteltiin sillä, että ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) piirin ovat tulevaisuudessa tulossa myös ammattikorkeakouluopiskelijat. Valiokunta piti tärkeänä sitä, etteivät opiskelijaryhmien edut tai velvoitteet poikkea toisistaan.

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden ei tarvitse kuulua opiskelijakuntaan. Vuonna 2014 perustuslakivaliokunta otti kantaa siihen, tulisiko automaatiojäsenyys ulottaa koskemaan myös ammattikorkeakoulu-opiskelijoita. Silloin kannaksi tuli, että opiskelijakuntien pakkojäsenyys olisi vastoin perustuslaissa turvattua yhdistymisvapautta. Tätä perusteltiin sillä, etteivät opiskelijakunnalle esitetyt tehtävät edellytä kaikkien ammattikorkeakouluopiskelijoiden kuulumista opiskelijakuntaan.

Tammikuussa Turun ylioppilaslehti (24.1.) kertoi kahden turkulaisen oikeustieteen opiskelijan tehneen ylioppilaskuntaan kuulumisesta valituksen Turun hallinto-oikeuteen. Lehden mukaan valituksessa opiskelijat vaativat, että heille myönnetään ero Turun yliopiston ylioppilaskunnasta (TYY) ilman, että he menettävät opinto-oikeuttaan Turun yliopistossa. Lisäksi he vaativat, että TYY palauttaa heille kuluvan lukuvuoden jäsenmaksun.

Mitä kaikesta tästä ajattelevat Oulun kannasta viime syksynä päättäneet edaattorit?

Tärkein periaate on vapaus

Oulussa kysymys automaatiojäsenyyskirjauksesta jakoi kantoja.

Lisäyksen ideoijia olivat Kontinkankaan vaaliliiton edaattorit. Ryhmänjohtaja Eelis Palokankaan mukaan ajatus kannan lisäämistä linjapaperiin syntyi viime keväänä asiasta käydyn lähetekeskustelun jälkeen. Muilta ryhmiltä saadun palautteen perusteella aloitteeseen lisättiin lisäys siirtymäajasta.

Palokankaan mukaan KoValle kysymys oli ja on edelleen periaatteesta. Ryhmän kantana on, että ylioppilaskuntaan kuulumisen tulisi olla vapaaehtoista. Sillä, että OYY:n toimisto sijaitsee Linnanmaalla eikä Kontinkankaan kampuksella, ei ollut vaikutusta päätökseen, Palokangas sanoo.

”Muilla paikkakunnilla, jossa tätä kampuskysymystä ei ole, on asia koettu silti samalla tavalla.”

Yksi KoVan esittämä peruste vapaaehtoisuudelle on se, että kaikki opiskelijat eivät halua sitoutua ylioppilaskunnan edustamien poliittisten kantojen taakse. Jos meno ei miellytä, opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus irtisanoutua ylioppilaskunnasta.

Leo Jämsän mukaan tällä hetkellä yksittäisellä ylioppilaskunnan jäsenellä ei ole “kuluttajansuojaa”: ”Esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) korostaa, että se edustaa isoja joukkoa opiskelijoita. Opiskelija voi kuitenkin kokea, ettei hän halua tulla edustetuksi näin. Nyt ainoana keinona on ollut se, että äänestää edustajistovaaleissa ja toivoo, että äänestetty edustaja ajaisi näitä itselle sopivia asioita.”

Vapaaehtoisella jäsenyydellä olisi varmasti vaikutuksia ylioppilaskunnan käytössä oleviin resursseihin. Asiasta on varoittanut myös SYL. Liiton pääsihteeri Eero Manninen sanoi Lännen Median haastattelussa (29.10.) Ruotsissa ylioppilaskuntien jäsenmäärien romahtaneen päätöksen myötä. “Mikäli automaattijäsenyydestä luovutaan, on syytä kysyä sitä, kuinka voimakkaasti se vaikuttaisi ylioppilasliikkeen mahdollisuuksiin vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.”

Millainen vapaaehtoinen ylioppilaskunta sitten olisi?

Eelis Palokankaan mukaan se riippuisi pitkälti siitä, millainen lakimuotoilusta tulisi, ja miten siirtyminen vapaaehtoisuuteen hoidettaisiin.

”Jos muutos olisi hyvin valmisteltu ja myös hyvin mainostettu opiskelijoille, olisi lopputulos toki parempi kuin silloin jos sitä ei oltaisi tehty niin hyvin. Tulos riippuu paljon myös mahdollisesta lakitekstin luonteesta: miten ylioppilaskunnan asema olisi määritelty, millaisia tehtäviä sillä olisi, miten rahoitus olisi huomioitu lainsäädännössä. Näkisin, että ylioppilaskunnan perustoiminta, sen arvot ja edunvalvonnan kohteet, eivät merkittävästi muuttuisi.”

Kontinkankaan vaaliliiton edustajat sanoivat Oulun ylioppilaslehdelle, että kuuluisivat ylioppilaskuntaan myös silloin, jos siitä tulisi vapaaehtoista.

Olli Joki uskoo, että automaatiojäsenyys poistuu ennemmin tai myöhemmin.
Olli Joki uskoo, että automaatiojäsenyys poistuu ennemmin tai myöhemmin.

Vapaaehtoisuus muuttaisi toimintaa

Syksyn äänestys ratkesi käytännössä OYY:n edustajiston suurimman edustajistoryhmän  (Tekniikan ja Talouden vaalirengas) äänillä. Kaikki TeTan edustajat äänestivät esityksen puolesta. Yksimielisesti esityksen puolesta äänesti myös Keskustan ja sitoutumattomien vaaliliitto (3 edustajaa) ja Akateemiset Perussuomalaiset (1 edustaja). Tieteellisten ryhmässä kysymys automaatiojäsenyydestä aiheutti hajontaa: neljä äänesti esitystä vastaan, yksi sen puolesta.

TeTan ryhmänjohtaja Olli Joen mukaan kyseessä ei ollut ryhmäpäätös, vaan edaattorit saivat päättää asiasta omantunnon mukaan. Asiasta kyllä keskusteltiin ryhmän keskuudessa paljon.

”Tärkein pointti mielestäni on periaate vapaudesta: onko pakkojäsenyys enää nykypäivää vai pelkkä jäänne historiasta? Toki taustalla on muitakin asioita, kuten YTHS-lain laajennus, minkä jälkeen vahvoja juridisia perusteita pakkojäsenyydelle ei enää ole. Ja jos laki kohtelee yliopisto-opiskelijoita mahdollisesti perustuslain vastaisesti ja eriarvoistavasti muihin opiskelijoihin verrattuna, niin ylioppilaskunta on asian muuttamiseen vaikuttamispaikkana paras.”

Joen mukaan TeTa näkee automaatiojäsenyyden poistamisen mahdollisuutena, ei uhkana. Vapaaehtoisjäsenyydellä ylioppilaskunta voisi olla jäsenlähtöisempi, Joki sanoo.

”Kun joka vuosi ei ole turvattua rahoitusta, se toisi toimintaan muutoksia: olisi pakko miettiä, mitä priorisoidaan, mikä on se tärkein juttu, mitä ylioppilaskunta tekee. Jos edunvalvonta katsottaisiin tärkeimmäksi, se voitaisiin turvata jopa aiempaa pienemmillä resursseilla. Toki panoksia pitää käyttää viestintään ja jäsenhankintaan.”

Hän uskoo, että pahimman skenaarionkin toteutuessa vapaaehtoinen jäsenyys saisi opiskelijoita liittymään ylioppilaskuntaan.

”Uhkakuvana on ollut se, että ylioppilaskunnan toiminta romahtaisi kokonaan vapaaehtoisuuden myötä, ja opiskelijan edut poljettaisiin alas yhteiskunnassa ja yliopistolla. Kautta aikain ihmiset ovat vapaaehtoisesti järjestäytyneet ja ajaneet kollektiivisesti omia etujaan, kun niitä on pitänyt ajaa. Uskoisin, että tällaisessa tilanteessa, epätodennäköisessä kylläkin, sieltä nousisi uudestaan vapaaehtoisesti järjestäytynyt opiskelijaliike”, Joki muotoilee. Hänkin kertoo kuuluvansa ylioppilaskuntaan, jos se olisi vapaaehtoista.

Joen mukaan TeTa seuraa Turun tilannetta suurella mielenkiinnolla, sillä se antaisi  mahdollisesti merkittävän ennakkopäätöksen ylioppilaskunnan pakkojäsenyydestä.

“Ihailtavaa opiskelija-aktivismia oikeustieteen opiskelijoilta! Jaan heidän kanssaan huolen siitä, että ylioppilaskuntien pitäisi olla paljon vastaanottavaisempia muutokselle, jotta mahdollisimman hyvät siirtymäajat saadaan neuvoteltua. Uskon, että pakkojäsenyys tulee poistumaan ennemmin tai myöhemmin.”

 

Sara Jasmin Puska arvelee, että vapaaehtoinen jäsenyys vaatisi isoja panostuksia jäsenhankintaan ja toiminnan promoamiseen.
Sara Jasmin Puska arvelee, että vapaaehtoinen jäsenyys vaatisi isoja panostuksia jäsenhankintaan ja toiminnan promoamiseen.

Kuka maksaa?

Humanistien ja kasvatustieteilijöiden vaalirengas (HuKa) oli yhtenä rintamana automaatiojäsenyysesitystä vastaan. Ryhmä jätti esityksestä myös eriävän mielipiteen.

Viime vuonna HuKan ryhmänjohtajana toimineen Sara Jasmin Puskan mukaan vapaaehtoinen jäsenyys vaikuttaisi OYY:n talouteen merkittävästi.

Siksi kysymykseen toiminnan rahoittamisesta tulevaisuudessa olisi ollut hyvä varautua jo ennen päätöksentekoa.

”Kokouksessa heitettiin esimerkiksi ajatuksia siitä, että valtio tai yliopisto tukisi ylioppilaskuntia. Valtio ei ole luvannut meille euroakaan, samoin on yliopiston kanssa. Lisäksi rahoitiksen muutos vaikuttaisi myös itsenäisyyteemme: miten voidaan tehdä opiskelijoille parasta edunvalvontaa, jos ollaan samalla rahoittajasta riippuvaisia – tai rahoittaja on se jota kritisoidaan?”

Puskan mukaan vapaaehtoinen jäsenyys tarkoittaisi huimia panostuksia jäsenhankintaan ja oman toiminnan promoamiseen.

”On tunnustettu ongelma, ettei OYY saa nytkään kaupattua omaa tekemistään riviopiskelijoille, jotta he tietäisivät, mitä ylioppilaskunta tekee ja miksi se on olemassa. Samaa ongelmaa on yritetty ratkoa monen monta vuotta onnistumatta. Vapaaehtoisuuden myötä ongelma pitää saada ratkaistua pikaisesti.”

Siksi seurauksena olisi luultavasti jäsenmäärien romahdus, Puska sanoo.

”Vanhemmat opiskelijat ja aktiivit ovat todennäköisesti tietoisempia ylioppilaskunnasta, ja luultavasti myös maksaisivat jäsenmaksun. Ongelmana ovat fuksit, ja he, jotka eivät osallistu OYY:n tapahtumiin, heille jää helposti epäselväksi, mikä koko OYY on”, Puska sanoo.

Hänkin kertoo, että kuuluisi ylioppilaskuntaan myös ilman pakkoa.

Nyt odotetaan

Turussa hallinto-oikeuteen valituksen tehneet opiskelijat ja Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) odottavat, miten hallinto-oikeus ratkaisee asian. Turun ylioppilaslehden jutussa ylioppilaskunnan pääsihteeri Rauni Elenius arvioi, että ratkaisun saamiseen menee vielä kuukausia.

Mikäli hallinto-oikeus päätyy puoltamaan opiskelijoiden valitusta, sen ratkaisu jää voimaan. Yliopistolain mukaan hallinto-oikeuden ratkaisusta ei voisi valittaa enää korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Julkaistu

SHARE

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Ilmiöt Opiskelu

Anni Hyypiö

Kauheiden kuvitelmien maailma – kauhistuttavat dystopiat viihdyttävät, mutta ne myös varoittavat siitä, mitä meillä voi olla edessä

Luemme ja katsomme mielellämme kauheita tulevaisuuskuvia. Emmekö osaa enää kuvitella tulevaisuuteemme kuin kauhua ja tuhoa?

Ilmiöt

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Ville Paananen

Viime vuonna hiljaiset naiset saapuivat punaiseen puettuna, pää kumarassa, hiukset ja kasvot valkoisten päähineiden peittäminä.

Naiset olivat paikalla, kun Irlanti syksyllä 2017 äänesti kansanäänestyksessä aborttilainsäädännön muuttamisesta, kun Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence vieraili Philadelphiassa viime keväänä, kun presidentti Donald Trump vieraili Lontoossa, kun Argentiinan senaatti viime kesänä käsitteli aborttioikeuden höllentämistä.

Protestoijien ei tarvinnut juurikaan tehdä mitään – jo heidän olemassaolonsa, hiljainen kokoontumisensa oli viesti.

Punaiseen puetut naiset ovat Margaret Atwoodin menestysromaanin Orjattaresi (1985) hahmoja, orjattaria eli jalkavaimoja, jotka on alistettu täysin fundamentalistimiesten tahdon alle. Orjattaresi sijoittuu synkkään lähitulevaisuuteen, tuhoisan ekokatastrofin jälkeiseen aikaan vanhatestamentillisten fundamentalistien hallitsemassa Gileadin tasavallassa, jossa valtaosa naisista on hedelmättömiä. Siksi raskauteen kykenevät naiset on valjastettu yläluokkaisten perheiden synnytyskoneiksi.

Moni tunnisti lehtikuvien naiset ilman kuvatekstiäkin, sillä romaanin pohjalta tehty, vuonna 2017 ensiesityksenä saanut televisiosarja Handmaid’s tale – Orjattaresi nousi ilmiömäisen suosituksi. Nyt Atwood suunnittelee kirjoittavansa romaanille jatko-osan – yli kolmekymmentä vuotta ensimmäisen osan jälkeen.

Kuten punaiseen pukeutuneet valkohilkkaiset orjattaret, myös dystopiat, synkkääkin synkemmät tulevaisuuskuvat, tuntuvat olevan nyt kaikkialla. Lähitulevaisuuteen sijoittuvia, tuhoavan teknologian tarinoita kertova Netflixin Black Mirror -sarja on ollut sekä arvostelu- että katsojamenestys. Western-aiheista robottiteemapuistoa kuvaava tv-sarja Westworld sai ensimmäisen kauden ilmestymisvuonnaan 2016 huikean lähdön, kunnes toinen kausi latisti intoa.

Jotain oleellista dystopioiden suosiosta kertonee sekin, että Nora Roberts,  yksi maailman suosituimmista viihdekirjailijoista, on tarttunut dystopioihin peräti kokonaisen trilogian verran. Trilogian ensimmäinen osa, Ensimmäinen vuosi, ilmestyi Gummeruksen kustantamana suomeksi tämän vuoden alussa.

Kuvitellut kauhut siis selvästi myyvät. Mutta osaatko nimetä yhtään tulevaisuuskuvausta, jossa kaikki menisikin lopulta ihan mukavasti? Vai emmekö osaa enää kuvitella kauniimpaa tulevaisuutta?

Mitä tapahtui: minne katosivat utopiat?

Ihminen on optimistinen otus

Oulun yliopiston kirjallisuudentutkija Jyrki Korpua suhtautuu kysymykseen dystopioiden suosiosta innostuneesti.

Aihe on hänelle tuttu: hän on julkaissut useita artikkeleita aiheesta, ja J.R.R.Tolkienin teoksia käsittelevä väitöskirja on yhteydessä utopioihin Atlantis-myytin kautta. Korpua on ollut mukana myös toimittamassa dystopioita käsittelevää artikkelikokoelmaa, joka julkaistaan ensi vuonna.

Haastatteluhetki on varsin otollinen. Korpuan kirjoittaessa dystopioita käsittelevän kokoelman johdantotekstiä yhdessä Saija Isomaan ja Jouni Teittisen kanssa maailmalta kantautui toinen toistaan karmeampia uutisia. Viime lokakuussa julkistettiin hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n ilmastoraportti, jonka mukaan perustavanlaatuista ja nopeaa muutosta tarvitaan, mikäli ilmaston lämpeneminen halutaan pitää vain 1,5 asteessa.

IPCC:n raporttia seurasivat muut yhtä synkät raportit: lajien monimuotoisuus on vakavasti uhattuna! Hyönteiset loppuvat maailmasta! Ja kun hyönteiset loppuvat, loppuvat myös linnut!

“Me elämme nyt tilannetta, jossa dystopia on mahdollinen. Se ei ole enää pelkkä ikävä skenaario”, Korpua muotoilee.

Vaikka myydyimpien kirjojen ja katsotuimpien leffojen listausta katsellessa voisi luulla nykyhetken olevan dystopioiden huippuhetki, Korpuan mukaan 1900-luku oli dystopioiden vuosisata. Aldous Huxleyn totalitaristista 2500-luvun Lontoota kuvaava Uusi uljas maailma julkaistiin 1932, George Orwellin Isoveljen valvonnan alla olevaa maailmaa kuvaava Vuonna 1984 julkaistiin 1949, Ray Bradburyn Fahrenheit 451 vuonna 1953.

Klassisten dystopiakuvausten yhtymäkohdat historiallisiin kauheuksiin olivat selvät: toisen maailmansodan tuhot, keskitysleirit ja totalitarististet hirmuhallitsijat olivat lähellä kirjoittajia.

“Ihminen on optimistinen otus, se on yksi tärkeimmistä keinoistamme selviytyä.”

Mutta miksi ne sitten viehättävät edelleen? Haluavatko ihmiset vain mehustella sarjalla surkeita sattumuksia?

Sitä miettii myös Jyrki Korpua. Koska uutiset ovat niin synkkiä, luulisi, ettei lisäsynkistely enää jaksaisi kiinnostaa.

“Tavallisesti esimerkiksi sota-aikana eskapismi nostaa päätään. Kurjien olosuhteiden keskellä halutaan yleensä lukea paremmista olosuhteista”, Korpua sanoo.

“Ihminen on optimistinen otus, se on yksi tärkeimmistä keinoistamme selviytyä.”

Toisaalta monissa dystopioissa on selvästi jotain, joka puhuttelee juuri tässä hetkessä. Orjattaresi -sarja tuli ruutuihin Yhdysvalloissa keväällä 2017, Trumpin kauden alussa. Poliittista keskustelua ovat leimanneet kysymykset aborttioikeudesta Irlannin ja Argentiinan lisäksi myös Yhdysvalloissa, ja Suomessakin, kun ulkoministeri Timo Soini (sin.) loppukesästä puolusti blogissaan aborttivastaisia kantojaan.

Jyrki Korpuan mukaan presidentti Trumpin aika vaikuttaisi olevan erityisen otollinen juuri dystopioille. Vuoden 2017 alussa Amazon kertoi, että Orwellin Vuonna 1984 pomppasi Yhdysvalloissa myyntilistojen jälkeen, kun Trumpin neuvonantaja Kellyanne Conway oli puhunut medialle “vaihtoehtoisista faktoista”.

Tampereen yliopistossa Synkistyvät tulevaisuudenkuvat: dystooppinen fiktio nykykirjallisuudessa -tutkimushanketta johtavan kirjallisuuden dosentin Saija Isomaan mukaan utopiat ovat dystopioita selkeästi vanhempi kirjallinen genre.

“Samoin kuin journalismissa, hyviä uutisia ei koeta aina uutisen arvoiseksi, ja vain huonot uutiset ovat uutisia. Ihmisen mieli kiinnittyy uhkakuviin.”

Utopiakirjallisuuden alkulähteeksi on määritelty Thomas Moren Utopia (1516), jossa kuvataan kuvitteellisen valtion ihanteellinen yhteiskuntajärjestelmä. Moren teoksen ohella tunnettuja, lajia luoneita utopiateoksia ovat muun muassa Platonin (427–347 eaa.) Valtio, Tommaso Campanellan Aurinkokaupunki (1623), Francis Baconin Uusi Atlantis (1627), William Morrisin Huomispäivän uutisia (1890) ja Aldous Huxleyn Saari (1962).

Nyt elämme dystooppisen mielikuvituksen aikoja, Isomaa sanoo. Hänen mukaansa dystopioiden suosion nousuun on vaikuttanut jatkuvasti kehittyvä teknologia.

“Länsimaisessa historiassa uskoimme 1800-luvun lopulle asti, että tieteen ja teknologian avulla voimme luoda utopian. 1900-luvulla huomasimme, että samoilla välineillä maailma voidaan tuhota”, Isomaa sanoo.

1900-luvulla maailma huolestui toden teolla ympäristön saastumisesta ja atomipommista – molempien takana oli tiede ja tutkimus. Kehitys ei vienytkään ihmistä kohti kullanhohtoista ihanaa tulevaisuutta, vaan kohti tuhoa, kauhua ja kärsimystä.

Pahimmillaan edessä oli ydinsota ja molemminpuoleinen varma tuho, mutual assured destruction.

Kauheaa, kyllä, mutta kiinnostavaa – jotain, jonka parissa aivot voivat askarrella.

“Samoin kuin journalismissa, hyviä uutisia ei koeta aina uutisen arvoiseksi, ja vain huonot uutiset ovat uutisia. Ihmisen mieli kiinnittyy uhkakuviin”, Isomaa toteaa.

Ovatko utopiat liian tylsiä?

Mikä dystopiassa sitten kiehtoo? Miksemme pakene todellisuutta mieluummin mukavamman elämän kuvauksiin, vaan miksi haemme helpotusta vielä hirveämmistä tulevaisuuskuvista?

Yksi syy dystopioiden suosioon on käytännöllinen. Utopioissa kuvataan usein ihanteellista tilannetta, jossa asiat ovat jo hyvin ja kaikin tavoin järjestyksessä.

Siis: mihin ihanuudesta voi enää edetä? Miten saada tarinaan kiinnostava kaari, jos asiat ovat jo lähtökohtaisesti hyvin ja jatkossa mahdollisesti vielä paremmin?

Klassisille utopioille tyypillistä onkin staattisuus, pysyvyys. Staattisuuden lisäksi ne sijoittuvat usein menneisyyteen, aikaan, joka on jo menetetty – kuten Raamatun Paratiisi, ne ovat jo kadotettuja, hävinneet ihmisten hallusta.

“Tyypillisimmissä utopioissa kuvataan, kuinka joku matkaaja eksyy ja löytää sattumalta utooppisen yhteisön. Matkustaja tutustuu yhteisöön dialogin kautta, jossa utopian asukkaat kertovat, miten he ovat yhteisönsä järjestäneet. Se voi olla tylsää luettavaa nykynäkökulmasta”, Isomaa sanoo.

“Lisäksi on vaikeaa kirjoittaa utopiaa, joka ei olisi saarnaava tai besserwissermäinen.”

Sen sijaan dystopia tarjoaa kiinnostavan kehyksen tutkia monenlaisia teemoja, kuten ihmisen halua selviytyä vaikeissakin olosuhteissa. Dystopioihin voi sijoittaa kauheiden asioiden lisäksi koskettavia rakkaustarinoita ja kuvauksia ystävyydestä.

Yhtenä hieman yllättävänä dystopiakuvauksena Isomaa mainitsee J.K. Rowlingin Harry Potter -sarjan (1997–2007). Harry Potterin maailmassa uhkaa aiheuttaa kirjasarjan kuluessa valtaan nouseva hirmuhallitsija Voldemort, joka jaottelee yhteiskunnan rasistisesti hyviin (noidat ja velhot) ja epätoivottaviin (jästit, tavalliset ihmiset, puoliveriset noidat) ihmisiin. Potterit kuvaavat paljon muutakin kuin Voldemortin pahuutta: yhteiskunnan eriarvoisuutta, kuolemaa, rakkautta, pelkojen voittamista.

Toisaalta myös utopioita on monenlaisia, Jyrki Korpua luettelee: on poliittisia utopioita, paikallisia utopioita, ajallisia utopioita. Yhteistä niille kaikille on kuvaus siitä, millainen maailma olisi parempi.

Unelma Neuvostoliitosta oli utopia, samaten yhteiskuntafilosofi Karl Marxin (1818–1883) tuotannossa oli utopistisia elementtejä.

“Tänä päivänä harva pystyisi edes kirjoittamaan staattista utopiaa”, Korpua sanoo.

Siinä missä utopia on kuvaus siitä, millainen tulevaisuus olisi toivottava ja hyvä (tai millainen on jo ollut asioiden järkevä järjestely), dystopiat varoittavat meitä siitä, mikä voi olla vielä tulossa.

Korpuan mukaan Orjattaresi-teoksen taustalla on Yhdysvalloissa kytevä pelko uskontojen ylivallan vaikutuksista. Liberaalimman yhteiskuntaluokan sisällä pelätään fundamentalistista kristillisyyttä.  Saija Isomaan mukaan Michel Houellebecqin romaani Alistuminen (Soumission, 2015) on esimerkki vastaavasta islamia koskevasta pelosta

Jyrki Korpua huomauttaa, että utopiat ja dystopiat ovat myös lopulta hyvin lähellä toisiaan. Toisen dystopia on toisen utopia, kuten Charlotte Perkins Gilmanin feministisessä teoksessa Herland (1915). Teos kuvaa yhteiskuntaa, jossa miehet ovat kuolleet sukupuuttoon.

“Toisille kuvaus on utopiaa, toisille dystooppinen”, Korpua sanoo.

”Teos kuitenkin esitetään utopian konventioiden kautta, eli se on tarkoitettu luettavana feministisenä utopiana”, Isomaa huomauttaa.

Jyväskylän yliopistossa on tutkittu utopioiden poliittista ulottuvuutta. Yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen Utopia metodina -hankkeen tavoitteena on ollut muotoilla uudenlainen yhteiskuntatieteellisesti orientoitunut käsitys utopiasta menetelmänä ja metodina yhteiskunnan ymmärtämiseen.

Yliopiston verkkosivuilla julkaistussa haastattelussa (31.10.2017) hankkeen johtaja Olli-Pekka Moisio ilmaisi huolensa siitä, kuinka nykypolitiikka on ottanut utooppisen ajattelun haltuun.

Moision mukaan tällöin ei pyritä siihen, että ihmiset vapautuisivat elämään kykyjensä mukaisesti ja tavoittelemaan kokonaista kasvua ihmisenä, vaan ajattelutapaa käytetään omiin päämääriin.

“Koko aikakausi on pelkkää utooppista puhetta: haetaan uusia opetussuunnitelmia, työllistymisen tapoja ja innovaatioita, jotka perustuvat utooppiseen ajattele laatikon ulkopuolelta -fraasiin. Ovatko nämä utopioita, jotka nykyisestä yhteiskunnallisesta tilanteesta johtuen kääntyvät enemmän dystopioiksi, joilla puretaan loputkin rippeet hyvinvointivaltiosta”, Moisio toteaa haastattelussa.

Suomalaisen kirjallisuuden tutkija Lieven Ameel on tutkinut kerronnallisuutta kaupunkisuunnittelussa, erityisesti Kalasataman ja Jätkäsaaren kehityksessä. Ameel on tutkinut esimerkiksi sitä, millaisia kuvitelmia Helsingin Jätkäsaaren suunnittelua koskeviin kertomuksiin on liitetty. Antti Tuomaisen ilmastonmuutoksen jälkeistä Helsinkiä kuvaavassa romaanissa Parantaja (2012) Kalasataman alue kuvataan rappioituneena, ilmastopakolaisten asuttamana alueena.

Teknologia synkistää tulevaisuuden

Monissa dystopiamaailmoissa pelon ja kauhun aiheuttajana on kehittynyt teknologia.

Terminaattori -elokuvassa ja -tv-sarjassa lopullisen tuhon tuoja on Skynet, tekoäly, joka haluaa tuhota ihmiskunnan säilyttääkseen itsensä.

Wachowskin sisarusten Matrix-trilogiassa (1999–2003) ihmistä kyvykkäämmäksi kehittynyt tekoäly ottaa ihmiskunnan hallintaansa ja käyttää sitä omana energialähteenään.

Jyrki Korpuan mukaan ihmiset pelkäävät teknologiassa ennen kaikka sen käyttäjää – toista ihmistä.

“Läpi ihmiskunnan historian olemme käyttäneet asioita toisia ihmisiä vastaan. Ihmisen historiassa on kehitetty aina uusia keinoja tuhota toisia. Siksi oletuksena on, että tekniikka toisen käsissä johtaa katastrofiin”, Korpua kuvailee.

“Länsimainen ihminen on individualisti. Koneiden ja yhteiskunnan valvonnassa yksityisyys menetetään.”

Toisaalta nykyhetkeä tai tulevaisuutta koskevista kuvauksista teknologiaa ei voisi enää oikein jättää poiskaan, onhan tekniikka niin oleellinen osa jokapäiväistä arkeamme.

Teknologiassa monia pelottaa sen potentiaali tuhota ihmisen autonomisuus, Korpua sanoo. Dystopioissa teknologia alistaa ihmisen oman tahtonsa alle, mikä on luomakunnan kruunulle kauhistus. Matrixin kuva ihmisestä älykkäiden koneiden patterina tiivistää pelon iskevimmin.

“Länsimainen ihminen on individualisti. Koneiden ja yhteiskunnan valvonnassa yksityisyys menetetään”, Korpua sanoo.

Monissa dystopioissa käsitellään myös sitä, miten mediaa voidaan käyttää ihmisten orjuuttamiseen. Tästä tunnettu esimerkki on David Cronenbergin häiritsevä kyberpunk-teos Videodrome (1983), jonka maailmassa television välittämillä väkivaltaisilla videohallusinaatioilla on mahdollisuus muuttaa myös katsojan ruumista.

Mielenkiintoisen kuvauksen median hallinnasta kertoo The Truman Show (1998), jossa yksi ihminen – Jim Carreyn esittämä Truman Burbank – elää elämäänsä rakennetussa ja käsikirjoitetussa onnelassa, tietämättään erittäin suositun tosi-tv-ohjelman tähtenä.

Moniin dystopioihin kuuluukin vahvasti vapauden tematiikka. Dystooppisissa maailmoissa ihmiselle kuuluvan vapauden on vienyt joko pahantahtoinen itsevaltias, orjuuttava teknologia tai tyrannimainen valtiokoneisto, ja hänen täytyy taistella saadakseen sen takaisin.

Toisinaan hän onnistuu siinä, toisinaan ei. Korpuan mukaan nuorisokirjallisuuden dystopiakuvauksissa tarinalla on yleensä toiveikas loppu, klassisilla dystopioilla taas ei.

Kehittynyt teknologia ei kuitenkaan pelota ainoastaan kirjailijoita ja käsikirjoittajia. Yksi tunnetuista tekoälypessimisteistä on Oxfordin yliopiston professori, futurologi Nick Bostrom, joka Guardianin haastattelussa (12.6.2016) totesi koneälyn olevan ihmiskunnalle jopa ilmastonmuutosta suurempi haaste. Bostromin mukaan ihmisen tason ylittävä tekoäly toteutuu ennen vuotta 2050.

Teknologiayrittäjä Elon Muskin tukeman OpenAI-tutkimusryhmän uutisoitiin vastikään keskeyttäneen tekoälykokeilunsa, sillä se koettiin liian vaaralliseksi. OpenAI:n luoma GPT2-tekstigeneraattori kykenee tuottamaan itsenäisesti uskottavan oloista tekstiä. Tätä taas voidaan hyödyntää valeuutisten tuottamisesa. Tekstin tuottamisen lisäksi järjestelmä pystyy myös esimerkiksi vastaamaan sille esitettyihin kysymyksiin.

Pelottava tulevaisuus onkin jo täällä!

Toisaalta tulevaisuus ja kehittyvä teknologia voi tuoda mukanaan myös hyvää.

”Otsonikerroksen oheneminen on esimerkiksi ongelma, josta minun lapsuudessani puhuttiin paljon, mutta jonka tilanne on sittemmin parantunut”, Saija Isomaa muistuttaa.

Dystopiat varoittavat

Dystopioihin kuuluu oleellisesti yhteiskuntakritiikki. Dystopioiden maailmoissa totuttu yhteiskuntarakenne on romahtanut ja jokin on mennyt pahasti, lopullisesti pieleen.

“Suurin osa dystopioista on meidän maailman kuvauksia, joissa jokin nyky-yhteiskunnan huolestuttava tendenssi vahvistuu ja saa valtaa. Aiheena voi olla vaikka ilmastonmuutos tai yhteiskunnan eriarvoistuminen”, Saija Isomaa kuvaa.

Hyvin ajankohtainen esimerkki varoittavasta dystopiasta on Sinclair Lewisin satiirinen Meillä ei sitä voi tapahtua (1935), joka kuvaa fasismin nousua Yhdysvalloissa kuvitteellisen populistipoliitikon, Berzelius Windripin kautta. Teos toimii varoituksena: se, mikä tapahtui 1930-luvun Saksassa, voi tapahtua myös täällä. Teos myi verkkokirjakauppa Amazonissa kuin häkä vuoden 2016 lopussa, Trumpin valinnan jälkeen.

Kurjien ilmastouutisten maailmassa ekokatastrofia kuvaavat dystopiat tuntuvat pelottavan läheisiltä. Vuonna 2004 julkaistu elokuva The Day After Tomorrow kuvaa kasvihuoneilmiön järisyttäviä ja peruuttamattomia vaikutuksia näyttävillä erikoistehosteilla.

Suomessa esimerkiksi Risto Isomäki ja Johanna Sinisalo ovat kuvanneet ekokatastrofin tuloa ja syitä hienovaraisemmin: Isomäen Sarasvatin hiekkaa (2005) -romaanin uhkana ovat napajäätiköiden sulamisesta syntyvät tsunamit ja niiden aiheuttamat tulvat, Sinisalon Enkelten verta (2011) kertoo mehiläisten katoamisen kauhistuttavista seurauksista.

Saija Isomaan mukaan dystopiakirjailijat voivat kokea, että heidän vastuullaan on herätellä ihmisiä ja kertoa, millainen tulevaisuus voi olla.

“Tarinoilla on parhaassa tapauksessa todella paljon valtaa”, Isomaa sanoo. Hän nostaa esimerkiksi juuri Atwoodin Orjattaren. Kun kirjoitat oikein kauhistuttavan kuvauksen, se voi innostaa toimintaan jopa 30 vuotta myöhemmin

Toisaalta dystopioihin kuuluu usein myös häivähdys toivoa. Vaikka teos käynnistyisi kauheasti, se voi päättyä toiveikkaasti: dystopia sisältää siis myös utopian siemenen.

Esimerkiksi Suzanne Collinsin tunnettu Nälkäpeli-trilogia käynnistyy lohduttomasti Panem-nimisen diktatuurin yksinvallasta, mutta päättyy toiveeseen normaalimmasta, paremmasta tilanteesta.

Voivatko utopiat tehdä paluun?

Dystopiat siis hallitsevat mielikuvitustamme nyt. Onko se kuitenkaan pysyvä tilanne?

Jyrki Korpuan mukaan ei.

“Toivo ja toivottomuus kulkevat aaltoliikkeessä.”

Korpuan mukaan esimerkiksi 1990-luku oli tavallaan varsin utopistinen vuosikymmen. Berliinin muuri oli murtunut, kylmä sota päättyi, Neuvostoliitto hajosi, Euroopan Unioni perustettiin, Lähi-idän rauhanprosessi eteni. Francis Fukuyama puhui jo demokratian voitosta ja historian loppumisesta – tästä eteenpäin seuraisi vain hyviä aikoja!

Toki vuosikymmeneen kuului myös kauheita tapahtumia: Balkanilla sodittiin verisiä Jugoslavian hajoamissotia, Afrikassa Ruandassa toteutettiin kansanmurha.

Silti Korpua näkee, että tuota vuosikymmentä kuvasi ennemmin toivo kuin toivottomuus. Nyt tilanne on taas vallan toinen.

Saija Isomaa huomauttaa, että 1990-luku oli kuitenkin Suomen kirjallisuudessa juuri dystopioiden nousun aikakausi – yhteiskunnan toiveikkuus ei välttämättä näy kirjallisuudessa.

”Ylipäänsä vuosisatojen ja -tuhansien vaihteisiin on aina liittynyt kaikenlaisia pelkoja, ja tämä näkyy myös kotimaisessa 90-luvun kirjallisuudessa.”

“Toivo ja toivottomuus kulkevat aaltoliikkeessä.”

Myöskään Isomaa ei usko, että dystopiat hallitsevat ikuisesti.

Teknologia ja tiede voivat tuhota, mutta niiden avulla voi myös korjata ongelmia. Lääketieteen edistymisen seurauksena elämme pidempään ja terveempinä kuin aiemmin.

Miksemme sitten voisi kuvitella tarinoita, joissa asiat voisivat kehittyä parempaan suuntaan, Isomaa sanoo.

“Olisi kiinnostavaa nähdä, millaisia utopioita meidän maailmastamme voitaisiin kirjoittaa. Periaatteessahan näyttää siltä, että monet teknologian tuottamista ekologisista ongelmista olisivat korjattavissa paremman teknologian avulla. Tällä hetkellä nuortenkirjallisuudessa nuoret myös syrjäyttävät epäeettisiä hallitsijoita (kuten Nälkäpelissä ja Harry Potterissa), mutta vielä ei keskitytä kuvaamaan sitä, miten he jälleenrakentavat aiempaa paremman maailman. Voisi ajatella, että paremman maailman jälleenrakentamisen kuvaus olisi luonteva utooppinen jatko nykydystopioille ja tapa alkaa taas kirjoittaa utopioita”, Isomaa sanoo.

”Jo Nooan tarina Raamatussa on tämäntyyppinen: pahuus poistetaan, ja hyvät ihmiset aloittavat alusta. Toisaalta tiedetään, mitä siitäkin tuli, koska Nooan tarina sijoittuu oletetusti nykyisen ihmiskunnan historiaan.”

Paremman maailman utooppisesta luomisesta on jo ituja monessa tässäkin artikkelissa mainitussa teoksessa.

Silti mikään teos ei ole vielä keskittynyt uuden maailman kuvaukseen, mikä mahdollistaisi uuden utopiakirjallisuuden syntymisen, Isomaa sanoo.

Postapokalyptisissä tarinoissa tällainen tarina on tosin jo mahdollinen: kun aiempi sivilisaatio syystä tai toisesta tuhoutuu, tuhossa henkiinjääneet rakentavat yhteiskunnan uudestaan.

”Jo Nooan tarina Raamatussa on tämäntyyppinen: pahuus poistetaan, ja hyvät ihmiset aloittavat alusta. Toisaalta tiedetään, mitä siitäkin tuli, koska Nooan tarina sijoittuu oletetusti nykyisen ihmiskunnan historiaan”, Isomaa sanoo.

”Tämä on yksi nykydystopian teemoista: pystyykö ihmiskunta rauhanomaiseen elämään vai tärveleekö se väistämättä omalla pahuudellaan kaikki yritykset elää sopusointuisesti yhteisössä?”

Dystopia on onnekkaiden genre

Paradoksaalista kyllä, dystopia on onnekkaiden ihmisten laji, Isomaa ja Korpua sanovat.

Saija Isomaan mukaan tulevaisuuden miettiminen ja analysointi vaatii sitä, että on tarpeeksi resursseja sen pohtimiseen.

“Jos meillä menisi oikeasti huonosti, energiamme kuluisi vain selviytymiseen. Mutta nyt aikaamme kuuluu myös tulevaisuuden suunnittelu ja yritykset hallita sitä. Se vain on kovin vaikeaa”, Saija Isomaa sanoo.

Myös Jyrki Korpuan mukaan dystopioiden suosio kertoo siitä, että länsimaissa eletään vielä verrattain rauhallisessa ja yltäkylläisessä maailmassa.

“Jos meillä menisi oikeasti huonosti, energiamme kuluisi vain selviytymiseen. Mutta nyt aikaamme kuuluu myös tulevaisuuden suunnittelu ja yritykset hallita sitä. Se vain on kovin vaikeaa.”

Kun omat olosuhteet ovat turvatut, voi hyvillä mielin uppoutua kauhun ja epätoivon kuvauksiin.

“On mielenkiintoista seurata sitä, mitä tapahtuu, jos maailma ei alakaan toimia, jatkuuko dystopiakirjallisuuden suosio edelleen. Veikkaan, että ei”, Korpua sanoo.

Dystopioiden suosio on siis kuin kanarialintu kaivoksessa: niin kauan kun nautimme kauheista tulevaisuuskuvauksista, ei toivo ole vielä menetetty.

Julkaistu

SHARE

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Ilmiöt

Anni Hyypiö

Oliko opiskelijakorttia? – Opiskelijakorttikenttä elää murrosvaihetta, uusimpana tulokkaana digikorttia tarjoaa oululainen Tuudo

Sähköisten opiskelijakorttien markkinoilla käy kova myllerrys. Satakunnassa opiskelijoiden puhelimessa toimii Slice.fi, Tampereella opiskeluoikeus todistetaan Pivolla. Opiskelijajärjestöjen omistaman Frankin valtakunnallista digikorttia on kritisoitu mainoksista, maksulliseksi muuttumisesta ja ongelmista kirjautumisessa. Silti Frankin toimitusjohtaja Tiia Lehtola uskoo, että valinnanvara korteissa on Frankillekin vain hyväksi: "Muiden toimijoiden tulo myös kirittää meitä entisestään: onhan palvelumme hyvä ja koetaanhan se mielekkäänä?" Oulussa yliopisto-opiskelija voi nyt Frankin ohella valita digikortikseen Tuudon. Tuudon toimitusjohtajan Iikka Meriläisen mukaan opiskelijoilta saadun palautteen voi tiivistää yhteen sanaan: vihdoinkin.

Ilmiöt

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Vuonna 2017 Oulun ylioppilaslehti kirjoitti opiskelijakorttibisnestä koskevasta myllerryksestä otsikolla Korttien sota. Juttumme päättyi enteellisesti kysymykseen:

”Opiskelijakorttien kanssa työskennelleet ennustavatkin, että korttisodan voittaa se taho, joka ensimmäisenä kehittää toimivan mobiiliapplikaation. Onko se Pivoon pohjautuva Tampereen malli, valtakunnallinen Frank App vai saapuuko galaksiin joku kolmas tekijä?”

Saapui kolmas – ja neljäskin.

Opiskelijan älypuhelimesta ei löydy enää yhtä ainoaa opiskelijakorttisovellusta, vaan korkeakoulusta ja kaupungista riippuen sovelluksena on voinut olla Frank App, Pivo tai Slice.fi.

Uusimpana tulijana digikorttimarkkinoille saapuu oululainen Tuudo. Digitaalinen opiskelijakortti on nyt osa Tuudo-mobiilisovellusta Oulun yliopiston ja Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijoilla.

Ensimmäisenä Tuudon opiskelijatunnisteen otti käyttöön Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta METKA. Tuudon digitaalisella opiskelijakortilla kaikki Metropolian opiskelijat saavat valtakunnalliset opiskelija-alennukset, VR:n ja Matkahuollon opiskelijahintaiset liput ja sekä lounasedun opiskelijaravintoloista, kuuluivat he opiskelijakuntaan tai ei. Kaikkea ei opiskelijakuntaan kuulumaton saa: METKAn jäsenille sovelluksesta löytyy lisäksi opiskelijakunnan oma jäsenkortti, jolla saa liikuntapalvelut ja opiskelijakunnan omat edut. Samaten muovisen opiskelijakortin tilaamiseen tarvitaan edelleen opiskelijakunnan jäsenyys.

Oulun yliopisto-opiskelijoille opiskelijatunnisteominaisuus tuli Tuudossa käyttöön maanantaina 28.1., ja siitä tiedotettiin sovelluksessa tiistaina 29.1.

Tuudon tunniste on ollut nyt käytössä reilut pari viikkoa METKAlla, puolitoista viikkoa Oulussa. Tuudon toimitusjohtajan Iikka Meriläisen mukaan kortin on ottanut käyttöön lähes 5000 opiskelijaa, sisältäen niin Oulun yliopiston kuin Metropolian opiskelijat.

Hänen mukaansa opiskelijoilta saadun palautteen voi tiivistää yhteen sanaan: vihdoinkin.

”Pieniä bugeja on ilmennyt, ja niihin on nopeasti reagoitu. Ilmiselvät lapsentaudit on nyt kitketty pois.”

Meriläisen mukaan opiskelijakortin käyttö Tuudossa onnistuu Oulussa kaikilla, joilla on opiskelijastatus Oulun yliopistossa, siis myös kansainvälisillä tutkinto-opiskelijoilla ja vaihto-opiskelijoilla.

”Hyvä nyrkkisääntö on, että jos pääset kirjautumaan Tuudoon opiskelijatunnuksilla ja sinulla on etuihin oikeuttava opiskeluoikeus, niin tunniste toimii”, Meriläinen sanoo. Siksi esimerkiksi jatko-opiskelijat, avoimen yliopiston opiskelijat ja yliopiston henkilökunta pystyvät käyttämään kyllä Tuudoa, mutta opiskelijakortti ei heille avaudu.

Oulussa mainostetaan nyt kahta korttia

Nyt Oulussa yliopisto-opiskelijalla on mahdollisuus käyttää kahta digitaalista opiskelijakorttia: joko Frank App -sovelluksessa olevaa digikorttia tai Tuudon korttia – tai vaikka molempia.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan Miriam Putulan mukaan ylioppilaskunta on tehnyt yhteistyösopimuksen myös Tuudon kanssa. Jatkossa ylioppilaskunta mainostaa opiskelijoille sekä Frank Appia että Tuudon digikorttia – tosin Frankin kortti on ylioppilaskunnalle edelleen ensisijainen. OYY on Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) kautta myös yksi Frankin omistajista.

”Frank on kuitenkin laajempi kortti, johon voi hakea esimerkiksi ISIC-lisenssin. Sen lisäksi sillä on omia, neuvoteltuja etuja, joita ei löydy Tuudosta. Mainostamme molempia, ja opiskelijalla on oikeus valita, kumpaa hän käyttää”, Putula perustelee.

”Kun on kaksi sovellusta, se luo käyttövarmuutta: jos jompikumpi kortti ei toimi, voi sitten käyttää toista.”

Miriam Putulan mukaan ylioppilaskunta tulee sopimuksen myötä saamaan Tuudoon oman valikon. Jo nyt OYY:n tiedotteet näkyvät Tuudossa.

Putulan mukaan Tuudossa ylioppilaskunnan kannalta etuna on, että se on jo ennestään monella päivittäisessä käytössä.

”Me saamme tällä sopimuksella tuotua näkyvämmälle paikalle palveluitamme. Jos opiskelijat selaavat Tuudoa päivittäin, on todennäköisempää, että he löytävät sitä kautta tietoa meidän palveluistamme kuin vaikka verkkosivuiltamme.”

Putulan mukaan OYY kannustaa mahdollisimman monia käyttämään nimenomaan mobiilikorttia.

”Toimivasta, nopeasti opiskeluoikeuden todistavasta sovelluksesta on hyötyä niin opiskelijoille kuin esimerkiksi kampuksen ravintoloille. Se vähentää ruuhkaa. Mobiilikortti vähentää jonoja myös ylioppilaskunnan toimistolla.”

Silti mahdollisuus muovikortin tilaamiselle säilyy jatkossakin, Putula sanoo. Kaikilla ei ole älypuhelinta, tai jos esimerkiksi puhelin hajoaa, opiskeluoikeuden voi silti muovikortilla edelleen todistaa. Frank toimittaa Oulun yliopiston opiskelijoille jatkossakin muoviset opiskelijakortit.

Miten käy maksuttomuudelle?

Tuudoon opiskelijakortti tuli opiskelijoiden toiveesta, Iikka Meriläinen sanoo.

Sovelluksen koko ideana on kerätä yhteen opiskelijoiden tarvitsemia palveluja ja tietoja. Tuudosta löytyvät ennestään esimerkiksi Linnanmaan ja Kontinkankaan kampuskartat, kampusravintoloiden ruokalistat, oma opintopistekertymä ja yritysten työ- ja harjoittelupaikkoja. Oulussa yliopisto-opiskelijat voivat lukea sovelluksen kautta esimerkiksi Oulun ylioppilaslehden uusimmat jutut.

”Viime vuonna tehdyssä käyttäjäkyselyn tuloksissa selvisi, että Tuudo olisi lähellä täydellistä, jos siinä olisi toimiva opiskelijakortti. Nähtiin, että ominaisuus olisi luontevaa jatkoa, ja meillä olisi hyvät valmiudet toteuttaa se. Keskustelu käynnistyi Etelä-Suomen opiskelijakunnissa: kysyttiin, voisiko meillä olla tarjolla olla vaihtoehtoa opiskelijatunnisteen toimittamiselle. Asiat johtivat toiseen: METKA oli ensimmäinen käyttöönottaja, ja OYY ensimmäinen sen käyttöön ottanut ylioppilaskunta”, Meriläinen sanoo.

Tuudon kortilla saa valtakunnalliset opiskelijaedut, kuten alennukset VR:n ja Matkahuollon matkoista ja opiskelijahintaisen lounaan. Omia paikallisia etuja ei kortilla vielä saa.

Tilanne voi kuitenkin vielä muuttua, Meriläinen sanoo.

”Opiskelijajärjestöjen kanssa on käyty ajatuksenvaihtoa siitä, miten paikallisia etuja saataisiin Tuudoon mukaan, ja millä tavalla tämä organisoitiin. Asiassa ei Tuudon puolelta tehty päätöksiä, mutta meihin on oltu yhteydessä muiden korttitoimittajien taholta. Olemme avoimin mielin liikkeellä.”

”Työjonossani ei ole suunnitella, miten tehdä pop up -mainoksia Tuudoon.”

Tarkoittaako ”paikallisten etujen tarjoaminen” siis mainoksia Tuudoon?

”Meitä kiinnostaa tuottaa palvelua, joka tuo lisäarvoa ja hyötyä opiskelijalle. Aika hyvin tiedämme omasta kokemuksesta ja muiden toimijoiden saamasta palautteesta, mitä asioita käyttäjät pitävät hyvinä ja mitä huonoina. Käyttöä haittaavia asioita emme ole tuomassa mukaan”, Meriläinen sanoo.

”Toisaalta, mikä on mainos? Mainoksen ja sisältömarkkinoinnin ero on häilyvä”, hän jatkaa. ”Työjonossani ei ole suunnitella, miten tehdä pop up -mainoksia Tuudoon.”

Tuudo on ollut maksuton sovellus opiskelijalle, ja maksuttomuus säilyy edelleen, Iikka Meriläinen vakuuttaa: ”Meille maksavia asiakkaita ovat korkeakoulut ja työnantajat, jotka haluavat tuoda rekryilmoituksiaan näkyville.”

Opiskelijakunnat jättivät Frankin

Vuonna 2013 perustetun opiskelijoiden etupalvelu Frank Studentsin tarjoama Frank-opiskelijakortti oli pitkään käytössä lähes kaikissa maamme ylioppilas- ja opiskelijakunnissa.

Valtakunnallinen digitaalinen opiskelijakortti Frank App tuli markkinoille elokuussa 2016. Uusi digikortti sai heti kätevyydestään kiitosta – näkemiin vanhanaikainen muovikortti tuskallisen pitkine toimitusaikoineen ja syksyn tarrajonoineen, tervetuloa nopea ja näppärä tulevaisuus! Sovellus palkittiinkin heti lanseerausvuonnaan Slushissa Suomen parhaat mobiilisovellukset –kilpailussa parhaana hyötypalveluna. Kiitosta seurasivat tosin myös kysymykset: Tampereen ylioppilaslehti Aviisi kertoi pian digikortin lanseeraamisen jälkeen, että Frank Appia pystyi harhauttamaan ja luomaan tilin toisen henkilön tiedoilla ja kuvalla.

Yhden suuren korttitoimittajan monopoliasema on nyt kuitenkin varsin nopeassa tahdissa murtunut.

Toimitusjohtaja Tiia Lehtolan mukaan muiden digikorttitoimittajien tulo ei ole kuitenkaan Frankille kohtalokasta.

”Emme näe eri kortteja toisiaan poissulkevana. Opiskelijan parempi elämä on meidän DNA:ssa, ja se näkyy kaikissa ratkaisuissa, mitä olemme tehneet. Meistä on vain hyvä, että on valinnanvaraa: näin opiskelija voi valita palvelut, jotka ovat itselleen mielekkäitä. Muiden toimijoiden tulo myös kirittää meitä entisestään: onhan palvelumme hyvä ja koetaanhan se mielekkäänä?”

Tiia Lehtolan näkemyksen mukaan eri korttitoimittajat tarjoavat lopulta varsin erilaisia palveluita ja ne tuottavat käyttäjilleen erilaista lisäarvoa. Frankilla ne ovat opiskelijaedut, kansainvälinen opiskelijakortti (ISIC) sekä ”suoraan eri palveluympäristöihin integroidut opiskelijana asioinnin ratkaisut”.

Joulukuussa 2016 Frank ilmoitti tarjoavansa opiskelijakortin maksutta jatkossa kaikille toisen ja korkea-asteen opiskelijoille, riippumatta siitä, kuuluuko opiskelija opiskelijajärjestöön vai ei.

Ylioppilaskuntaan kuuluvat automaatiojäsenyyden vuoksi kaikki yliopistojen perustutkinto-opiskelijat, mutta samaa velvoitetta ei ole ammattikorkeakoulujen tai toisen asteen opiskelijoilla. Siksi päätös oli järisyttävä juuri niiden järjestöjen jäsenhankinnan kannalta.

Frankin päätöksen taustalla oli opiskelijastatuksen tarkistamista koskeva iso muutos: tiedon opiskelijuudesta voi saada avoimesta ja valtakunnallisesta VIRTA-opintotietopalvelusta, eikä väliin tarvita enää opiskelijajärjestöä.

Siksi järjestöt eivät voi nojata jäsenhankinnassaan enää pelkän opiskelijakortin tarjoamiseen – saman kortin kun voi nyt saada muutakin kautta, ja esimerkiksi HSL voi pian tunnistaa opiskelijat omassa palvelussaan ilman kenenkään korttia, Tiia Lehtola sanoo. Pääkaupunkiseudulla UniCafen opiskelijaravintoloissa on mahdollista yhdellä sovelluksella hoitaa kaikki lounasvelvollisuudet: tarkistaa lounaslistat, todistaa opiskelijastatus ja myös maksaa lounas Mobile Payn kautta.

Digitaalisessa opiskelijakortissa kyseessä onkin lopulta hyvin yksinkertaisesta asiasta: sähköisessä muodossa olevasta todisteesta siitä, että henkilöllä on voimassaoleva opiskelijastatus.

”Omistajamme katsoivat, että maailman muuttuminen tulee hyväksyä. Siksi Frankin palvelu avattiin niin, että saamme mahdollisimman paljon opiskelijoita meidän piiriimme, mitä kautta voisimme edelleen tukea tehokkaasti opiskelijajärjestöjen jäsenhankintaa. Muutos on jatkuvaa ja pysyvää. Ei ole järkevää lukita liian pitkälle sitä, mikä on juuri se syy, mikä saa juuri tämän opiskelijan kiinnostumaan opiskelijajärjestöjen jäsenyydestä, vaan käyttää oppimiskykyisiä ja ketteriä palveluita, joiden kautta opiskelijan tarpeisiin voidaan vastata tänään ja huomenna”, Lehtola muotoilee.

Lehtolan mukaan palvelulla on nyt 120 00 rekisteröitynyttä käyttäjää, joista aktiivisia kuukausikäyttäjiä on 60 000.

Viime vuonna Frank tiedotti digitaalisen opiskelijakortin muuttumisesta maksulliseksi: aiemmin ilmainen sähköinen opiskelijakortti maksaa nyt 2,9 euroa vuodessa. Sen sijaan muovikortti Danske Bankin maksukorttiin yhdistettynä on ilmainen

Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat ovat tehneet omat ratkaisunsa. Syksyyn mennessä kaikki Suomen opiskelijakunnat ovat päättäneet yhteistyön Frankin kanssa opiskelijakorttien osalta.

Moni opiskelijakunta on siirtynyt käyttämään Slice.fi-mobiilisovellusta, jossa on mukana myös digitaalinen opiskelijakortti. Kortin lisäksi Slicessä on myös paikallisia opiskelijaetuja.

Slicen digikortti tuli käyttöön viime vuoden helmikuussa. Satakunnan Kansan mukaan sovelluksen otti käyttöön heti lanseerauksen ensimmäisellä viikolla yli tuhat Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan (SAMMAKKO) jäsentä.

Sittemmin Sliceen ovat vaihtaneet esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta TUO, Vaasan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta VAMOK ja Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Lamko. Niissä opiskelijakunnissa, jotka vielä muovikorttia käyttävät, digikortin rinnalla on käytössä useimmiten AMK-kortti.

Omissa tiedotteissaan opiskelijakunnat perustelevat Frankin sopimuksen irtisanomista digikortin maksullisuudella, käytössä ilmenneillä häiriöillä ja halulla panostaa erityisesti paikallisiin etuihin.

Toisaalta vaihtaminen Slice.fi-sovellukseen ei ole kaikkialla sujunut ongelmitta: journalistiopiskelijoiden verkkojulkaisu Tutkan mukaan uuteen korttiin vaihtamiseen liittyvät ongelmat olivat Turun ammattikorkeakoulussa ”aiheuttaneet opiskelijoille henkisen mielipahan lisäksi taloudellista tappiota”, kun kortti ei ollut toiminut esimerkiksi lounasravintolassa.

Opiskelijakuntien kanssa jäsentunnistetta koskevaa yhteistyötä ei tulla tällaisenaan näillä näkymin jatkamaan, Tiia Lehtola sanoo. Frank on kuitenkin avoin edelleen myös kaikille ammattikorkeakouluopiskelijoille, ja Frankin intresseissä on tehdä yhteistyötä opiskelijakuntien kanssa myös tulevaisuudessa, Lehtola sanoo.

”Siitä, missä muodossa yhteistyötä jatketaan, keskustellaan nyt.”

Kysyttäessä opiskelijakuntien lähdön taloudellisista vaikutuksista Frankille Tiia Lehtola vastaa näin:

”Koska olemme joka tapauksessa kiinnittymässä KOSKI-tietokantaan, jonka kautta voimme tarjota palvelumme ihan jokaiselle korkea-asteen ja toisen asteen opiskelijalle, opiskelijakuntien yhteistyön päättyminen jäsentunnisteen osalta ei vaikuta meidän mahdollisuuksiin tarjota palveluamme opiskelijakuntien jäsenille ja kaikille muillekin ammattikorkeakoulujen opiskelijoille.”

Samok myymässä omistustaan

Frankin omistajia ovat valtakunnalliset opiskelijajärjestöt Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL), Suomen lukiolaisten liitto (SLL), Suomen opiskelijakuntien liitto (SAMOK), Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto (SAKKI) sekä matkatoimisto KILROY.

Aiemmin Frankin enemmistöomistajia olivat opiskelijajärjestöt, mutta vuoden 2017 syksyllä tehtyjen osakekauppojen myötä enemmistöomistajaksi tuli KILROY.

Omistajuussuhteisiin on odotettavissa lisää muutoksia. SAMOKin toiminnanjohtaja Miikka Lönnqvistin mukaan Frank-yhteistyöstä on käyty keskustelua. Viime syksynä SAMOKin liittokokous hyväksyi esityksen myyntivaltuuksien myöntämisestä vuoden 2019 hallitukselle, sillä varauksella, ettei myynti aiheuta merkittäviä alaskirjauksia taseeseen.

”Koko skene on nyt muuttumassa perustavanlaatuisesti.”

Lönnqvistin mukaan asia on edennyt jatkovalmisteluun, ja tämän vuoden aikana on tarkoitus tehdä ratkaisuja. SAMOK on siis myymässä omistustaan.

Lönnqvistin mukaan opiskelijakunnat kokevat SAMOKin omistuksen ongelmallisena juuri siksi, että opiskelijakunnat ovat irtisanoneet sopimuksensa Frankin kanssa. Miksi olla yhden korttitoimittajan omistajana, etenkin kun opiskelijakunnat eivät enää käytä sen korttia?

Miikka Lönnqvist näkee, että Frankin taannoisella ilmoituksella tarjota ilmainen opiskelijakortti kaikille suomalaisille opiskelijoille on ollut vaikutusta lähtöpäätökseen.

Silti suurempi vaikutus on ollut koko korttikentän isolla muutoksella.

”Koko skene on nyt muuttumassa perustavanlaatuisesti. Näkemyksenä on, että jotain täytyy tehdä koko palvelukokonaisuudelle, ja se taas vaatii pohdintaa, millaisella järjestelmällä palvelut on toteutettavissa. Frankin ilmoitus käynnisti pohdinnan siitä, mikä opiskelijakortin funktio on, ja millä lailla sitä toteutetaan.”

Lönnqvist ei usko, että SAMOK lähtee enää jatkossa omistajaksi korttitoimittajille.

”Liittokokouksessa käydyn keskustelun ajatuksena oli, ettei meidän tulisi lähteä edistämään palvelutuotantoa, joka ei ole kaikkien opiskelijakuntien käytössä. Palveluvalikoiman tulisi olla sellainen, että se palvelisi mahdollisimman hyvin kaikkia. Meidän täytyy miettiä, missä ollaan vahvoja, mikä on järkevää ajan ja resurssien käyttöä – pienet resurssit pitäisi kohdistaa oikein niin, että ne auttaisivat opiskelijoiden elämää mahdollisimman paljon.”

Oulussa kahden eri toimijan kortit toimivat rinnakkain. Voiko tulevaisuudessa OYY:llä edessä olla Frankin sopimuksen irtisanominen?

”Ainakaan toistaiseksi ei sellaista ole tiedossa. Mutta jos nykyinen käyttäjäpalaute, joka on ollut hyvin negatiivista, jatkuu, on velvollisuus miettiä, miten voitaisiin tarjota opiskelijoille parempia etuja”, hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula sanoo.

Mainokset harmittavat käyttäjiä

Frank App on saanut kritiikkiä sovelluksessa olevista mainoksista ja sen käytön epäluotettavuudesta: sovellus saattaa kirjata käyttäjän ulos yllättäen vaikka ravintolan ruokajonossa, juuri kun opiskelijuus pitäisi todistaa.

Tiia Lehtolan mukaan saatuun palautteeseen on suhtauduttu vakavasti.

”Moni negatiivisista palautteista koskee viime syksyä, jolloin toimme sovelluksesta uuden digitaalisen version ulos. Silloin vanhojen käyttäjien piti rekisteröityä palveluun uudelleen. Viestinnässä ei onnistuttu niin hyvin kuin piti, ja kaikki eivät tienneet, miksi pitää kirjautua uudelleen, tai muistaneet omia tunnuksiaan”, Lehtola luonnehtii.

”Kyselyiden perusteella opiskelijakortin hinta on koettu kohtuulliseksi ottaen huomioon sen hyödyn mitä sillä saa – se on kannattava investointi, vuodessa saman verran kuin yksi korkeakouluasteen lounas.”

Myös sovelluksessa olevista mainoksista annettuun palautteeseen on reagoitu: ”Niiden logiikkaa on muutettu ja niitä kehitetään koko ajan. Kriittisillä käyttöhetkillä mainosta ei saisi tulla opiskelijakortin päälle. Ilman muuta palautetta kuullaan ja huomioidaan.”

”Frank Appilla on myös paljon tyytyväisiä käyttäjiä, joista valitettavasti harvemmin kuulee, koska palvelu toimii”, Lehtola sanoo.

Sen sijaan Frank Appissa olevan digitaalisen opiskelijakortin maksullisuus ei ole Lehtolan mukaan herättänyt kovin suuria tunteita. Sitä koskevat palautteet ovat olleet yksittäisiä.

”Kyselyiden perusteella opiskelijakortin hinta on koettu kohtuulliseksi ottaen huomioon sen hyödyn mitä sillä saa – se on kannattava investointi, vuodessa saman verran kuin yksi korkeakouluasteen lounas.”

Senkin summan voi ehkä tulevaisuudessa sijoittaa taas opiskelijalounaaseen.

Tiia Lehtolan mukaan Frank tulee tarjoamaan viimeistään ensi syksystä alkaen digikorttinsa taas ilmaiseksi, ainakin niille opiskelijoille, jotka ovat Frankin kanssa yhteistyötä tekevien opiskelijajärjestöjen jäseniä.

”Hinnoittelua hiotaan vielä ja käymme siitä nyt keskustelua omistajapohjamme kanssa.”

Pivo laajenee Tampereen ulkopuolelle

Tampere on ollut opiskelijakorttikentällä oman tiensä kulkija. Tampereen korkeakoulut eivät lähteneet mukaan Frankiin, eivätkä myöskään Frankia edeltäneeseen Lyyraan.

Nyt Tampereen ylioppilaskunnassa (TREY) ja Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnassa (TAMKO) mobiilikorttina toimii OP Ryhmän Pivo-palveluun kytketty mobiilikortti. Tampereen oma mobiilikortti julkistettiin joulukuussa 2016.

Liiketoimintaomistaja Matti Rusilan mukaan Pivoa tullaan tarjoamaan kansallisesti kaikille Suomen opiskelijajärjestöille. Rusila ei kysyttäessä paljasta, minne kaikkialle Pivo on tulossa. Hänen mukaansa asiasta on kuitenkin luvassa lisätietoa jo aivan lähiaikoina. Muun muassa Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Jamkon sivuilta selviää, että opiskelijakunta on siirtynyt Frankista Pivoon vuoden alussa.

Matti Rusila ei kerro myöskään Pivon opiskelijakortin tarkkoja käyttäjälukuja, mutta kertoo määrän olevan tällä hetkellä tuhansissa.

Pivoon on siirtymässä myös Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO. OSAKOn hallituksen puheenjohtaja Emma Salminen kertoo, että opiskelijakunta on tehnyt Pivon kanssa aiesopimuksen digitaalisesta opiskelijakortista. Kortti tulee käyttöön helmi-maaliskuussa, kun Pivolta tulee sovelluspäivitys.

Salmisen mukaan yhtenä syynä Frankista luopumiselle on se, että niin moni muu opiskelijakunta on jo siitä luopunut. Emma Salmisen mukaan Frank Appin toimivuudessa on lisäksi ollut ongelmia, joista OSAKO on saanut palautetta. Palautetta ropisi myös digikortin muuttumisesta maksulliseksi.

Matti Rusilan mukaan Pivossa ei ole mainoksia, eikä niitä ole tulossa jatkossakaan.

”Tällä hetkellä sovelluksessa on kyllä olemassa etujen osasto, jonne opiskelijajärjestöt saavat lisätä paikallisia etuja ja valtakunnallisiakin etuja on osastolle tulossa.”

Rusilan mukaan asiakkaan käyttökokemus on ”ykkösjuttu”: ”Emme halua pakkomyydä asioita, jotka eivät heitä kiinnosta.”

Pivo on maksuton sovellus niin opiskelijalle kuin opiskelijajärjestöllekin. Mistä tulot sitten tulevat, jos eivät mainoksista eivätkä käyttömaksuista?

”Ansaintamme tulee muista paikoista kuin opiskelijakorteista. Uskomme, että kun tarjoamme hyvän kokemuksen, asiakas voi tehdä itsenäisesti päätöksen, jos hän haluaa käyttää muuten Pivon palveluita”, Rusila sanoo.

Millä konsteilla korttisota voitetaan?

Miltä opiskelijakorttien tulevaisuus näyttää? Kuinka monta eri korttitoimijaa markkinoille oikein mahtuu?

Matti Rusilan mukaan mobiiliopiskelijakortit ovat tällä hetkellä isossa muutostilassa. Kun uusia tulokkaita tulee lisää, opiskelijajärjestöillä on nyt aiempaa enemmän vaihtoehtoja. Korttitoimittajan pitäisi pystyä tarjoamaan jotain muutakin kortin ohella.

”Kiinnostusta näyttää olevan nyt niin paljon, että olemme ilmeisesti oikealla ajatuksella liikenteessä.”

Tiia Lehtola ennustaa Frankin tulevaisuuteen fiksujen palvelurakenteiden hyödyntämistä.

”Opiskelijoiden lounasruokailun pitää hoitua niin, että järjestelmä ottaa lounasasiakkaan vastaan ja maksaessa tunnistaa, että hänelle kuuluu tietyn hintainen lounas. Näin on jo parissakymmenessä ravintolassa, joissa MobilePay on yhdistetty Frank Appiin. Tai digi-Hesaria tilatessa järjestelmä suoraan tunnistaa, että olet opiskelija. Sanomalla on jo käytössä Frank Connect, jonka kautta opiskelijastatuksen varmistaminen onnistuu suoraan Helsingin Sanomien tilausputkessa.”

Frankin etuna ovat jatkossakin opiskelija-alennukset. Lehtolan mukaan Frank haluaa ”auttaa opiskelijoita säästämään rahaa päivittäisessä elämässä”: ”Verkkokaupat, tunnetut brändit, kasvua haetaan niistä voimakkaasti, toki kiinnostuneita ollaan myös paikallisesta etutarjonnasta. Käydään nyt keskusteluja siitä, mikä on paras malli. Uskomme, että opiskelijalle olisi mielekästä, että edut löytyisivät yhdestä palvelusta.”

Suunnitelmissa on myös kansainvälistyminen. Tiia Lehtolan mukaan Frankilla on mietinnässä jonkinlainen pilointi tai selvitys toimimisesta Suomen rajojen ulkopuolella.

”Se ei ole vielä tällä hetkellä aktiivinen asia, mutta horisontissa.”

”Kiinnostusta näyttää olevan nyt niin paljon, että olemme ilmeisesti oikealla ajatuksella liikenteessä.”

Palataan vielä lopuksi Tuudoon. Kuinka kauas se aikoo kortillaan kurkottaa?

Iikka Meriläisen mukaan tilannetta ylioppilaskunnissa ja opiskelijakunnissa kuulostellaan nyt ”herkällä korvalla”.

”Yhteydenottoja on tullut, ja mielihyvin niihin vastaamme. Ei ole estettä laajentamiselle muihin oppilaitoksiin.”

Kansainvälistyminen kiinnostaa myös Tuudoa.

Iikka Meriläisen mukaan Tuudo on kasvamassa Suomen lisäksi Latinalaisessa Amerikassa, jossa sillä on tällä hetkellä neljä yliopistoasiakasta Kolumbiassa. Sopimukset on solmittu Pontificia Universidad Javerianan, Fundación Universitaria Cafamin, Universidad de Ciencias Aplicadas y Ambientalesin ja Asociación Red Universitaria de Alta Velocidad del Valle del Caucan kanssa.

”Näihin yliopistoihin toimitamme Tuudon, ja harkitsemme, voisiko Tuudon myötä myös opiskelijatunnisteen ja siihen liittyvät edut paketoida vientituotteeksi. Suoraa vastinetta kansalliselle opiskelijatunnisteelle ei Kolumbiassa vielä ole.”

 

Muokattu 7.2.2019 kello 15.55: Muokattu Tiia Lehtolan sitaattia ingressissä ja leipätekstissä. 

Muokattu 8.2.2019 kello 11:45: Lisätty täsmennys: Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat. 

Kuvituskuvassa hyödynnetty British Libraryn Flicker-kuvia, kuvan kortti- ja puhelinikonit: smashicons/flaticon.com.

Julkaistu

SHARE

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Ilmiöt

Anni Hyypiö

Epätietoisuutta, tiiviimpää yhteistyötä ja uusia mahdollisuuksia – Oamkin opiskelijat ja opettajat uskovat, että muutto Linnanmaalle on peloista huolimatta hyvä asia

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijat ja opettajat odottavat Linnanmaan muuton tuovan lisää yhteistyötä yliopiston kanssa. Ahtaus, toimimattomat tilat ja tiedon puute kolkuttavat kuitenkin takaraivossa. Etenkin tanssinopettajia pelottaa tanssinopetuksen tulevaisuus.

Ilmiöt

TEKSTI Anna Asplund

KUVAT Anna Asplund

Inspiroiva työympäristö, synergiaedut, lyhyempi koulumatka, enemmän mahdollisuuksia, luettelee Teuvo Pakkalan kadun kampuksella liiketaloutta opiskeleva Mari Halonen, kun häneltä kysyy, mitä Oamkin muutto Linnanmaan kampukselle tuo ensimmäisenä mieleen.

Halonen toivoo erityisesti, että vuonna 2020 toteutuva muutto lisäisi yhteistyötä Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun kanssa.

”Me kuitenkin opiskellaan niin samoja asioita heidän kanssaan. En tiedä, voisiko olla ihan jotain yhteisiä kurssejakin”, Halonen miettii.

Myös liiketalouden lehtori Esa Anttila suhtautuu muuttoon myönteisesti.

”Yliopisto tarjoaa uudemmat, toimivammat tilat ja sitä kautta innostavamman työympäristön. Yhteistyömahdollisuudet paranevat niin ammattikorkeakoulun sisällä kuin yliopistonkin kanssa.”

Mutta ennen uusia mahdollisuuksia ja tulevia yhteistöitä on vielä paljon tehtävää. Halosen mielestä kaikkein tärkeintä ennen muuttoa on muistaa, että opiskelijoiden kuuluu saada tietoa muuton eri vaiheista.

”Ihmisten pitää tietää, mitä on tulossa, mitä odottaa ja miten se vaikuttaa henkilökohtaisesti opiskeluun”, Halonen sanoo.

Halosen mielestä on tärkeää, että tieto tulee suoraan opiskelijoille, ei median kautta.

 

Liiketaloutta opiskelevan Mari Halonen odottaa Linnanmaalle siirtymisessä eniten yhteistyötä kauppakorkeakoulun kanssa. Hänen mielestään tärkeintä on muistaa tiedottaa muuton vaiheista opiskelijoille tarpeeksi näkyvästi ja ajoissa.
Liiketaloutta opiskeleva Mari Halonen odottaa Linnanmaalle siirtymisessä eniten yhteistyötä kauppakorkeakoulun kanssa. Hänen mielestään tärkeintä on muistaa tiedottaa muuton vaiheista opiskelijoille tarpeeksi näkyvästi ja ajoissa.


Samaa mieltä on Kotkantien kampuksella tieto- ja viestintätekniikkaa opiskeleva Topi Pasanen. Pasanen tietää, milloin muutto tapahtuu, mutta kaikki muu on vielä epävarmaa.

”Lähtökohtaisesti haluaisin, että opiskelijoita infottaisiin enemmän. Sitten kun tulee enemmän infoa, niin voi syntyä kysymyksiäkin, mutta nyt kun koko muutto on yhtä kysymysmerkkiä, niin paha kysyä muuta kuin jotain ylimalkaista”, Pasanen sanoo.

Rakennus- ja yhdyskuntatekniikkaa opiskeleva Severi Arvola on samaa mieltä Pasasen kanssa. Ensimmäisen vuoden opiskelijana hänkään ei koe saaneensa tarpeeksi tietoa muutosta ja siitä, miten muutto vaikuttaa esimerkiksi koulutukseen.

”Mahdollisuuksia on monia”, Arvola miettii.

”Ja tietoa hyvin vähän”, Pasanen naurahtaa.

Myöskään kolmatta vuotta energiatekniikkaa opiskeleva Johanna Saranpää ei tiedä, mitä muutto Linnanmaalle käytännössä tarkoittaa.

”En muista, että opettajat olisivat puhuneet muutosta yhtään mitään, että minkälaista tulee olemaan.”

Arvola, Pasanen ja Saranpää ovat yhtä mieltä siitä, että tiedottamisessa olisi petrattavaa. Tiedot muuton etenemisestä ja vaikutuksista tulisi tuoda oppilaiden tietoon henkilökohtaisella kontaktilla ja laajasti eri tiedotuskanavissa.

Tällä hetkellä muuttoprojektissa suunnitellaan, missä järjestyksessä tiloja tyhjennetään ja missä vaiheessa kalusteet siirretään uudelle kampukselle. Arkkitehdit tekevät kampussuunnitelmaa, johon tulee edelleen jatkuvasti pieniä muutoksia.

Oulun ammattikorkeakoulun hallintojohtaja Marja Sarajärvi on yllättynyt kuultuaan, että opiskelijat ovat tyytymättömiä tiedotuksen tasoon. Hän kertoo, että opiskelijoita on otettu mukaan uuden kampuksen suunnitteluun sekä suoraan mielipiteitä kyselemällä että esimerkiksi erilaisten pop up -tapahtumien kautta. Tapahtumissa ei kuitenkaan ole ollut opiskelijoiden puolelta vielä kovinkaan suurta yleisöryntäystä.

Tällä hetkellä ammattikorkeakoulun henkilökunnalle on olemassa intrassa sivu, jossa kerrotaan muuttosuunnitelmista tarkemmin. Alkuvuoden aikana myös opiskelijoiden intraan aiotaan lisätä muuton aikatauluista kertova sivusto.

Sarajärven mukaan muuttoon liittyen ei ole juuri nyt mitään uutta tiedotettavaa. Tällä hetkellä muuttoprojektissa suunnitellaan, missä järjestyksessä tiloja tyhjennetään ja missä vaiheessa kalusteet siirretään uudelle kampukselle. Arkkitehdit tekevät kampussuunnitelmaa, johon tulee edelleen jatkuvasti pieniä muutoksia.

Tarkkoja aikatauluja ei ole vielä lyöty lukkoon, joten Sarajärven mukaan tiedottaminen on tässä vaiheessa hankalaa.

”Vaikka tuntuu, että muutto tulee aivan pian, moni asia on vielä kesken. Ymmärrän, että ihmiset janoavat tarkkaa tietoa, mutta tässä vaiheessa hirveän konkreettista tietoa ei vielä ole”, Sarajärvi sanoo.

”Aikatauluasia on monelle tosi merkityksellinen, se että milloin tapahtuu ja missä sitten opiskellaan. Huolta tulee varmasti siitäkin, jos ei ole ihan varma, mitä tapahtuu.”

Liikennejärjestelyiden toimivuus vielä epävarmaa

Opiskelijat ovat kertoneet olevansa tyytymättömiä muuttoa koskevaan tiedotukseen aikaisemminkin. Asia nousi esiin Oamkin journalistiopiskelijoiden vuonna 2017 tekemässä kyselyssä, johon vastasi 158 tekniikan, luonnonvara-alan, liiketalouden ja kulttuurin opiskelijaa.

Kyselystä selvisi, että jopa neljä viidestä vastanneesta koki muuttoon liittyvän tiedotuksen olleen puutteellista. Opiskelijat kokivat myös, etteivät he ole päässeet vaikuttamaan asioista päätettäessä tarpeeksi.

Kyselyyn vastanneita arvelutti muutossa myös ahtaus ja oikeanlaisten tilojen puute. Lisäksi liikenneruuhkat, asumisjärjestelyt ja parkkipaikkojen riittävä määrä mietityttivät opiskelijoita.

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan OSAKOn vuoden 2018 hallituksen puheenjohtajan Anttijussi Ripaojan mukaan samat asiat mietityttävät opiskelijoita yhä edelleen.

Ripaojan mielestä liikennejärjestelyt ovat yksi suurimmista teemoista Linnanmaan yhteiskampuksen suunnittelussa.

”Käytännössähän se vaatii sen, että koko Oulun joukkoliikenne menee uusiksi. Jos bussikaistat saadaan rakennettua Alakyläntielle ja moottoritielle, se varmasti helpottaa jo huomattavasti”, Ripaoja sanoo.

Uusia järjestelyitä on jo tehty. Moottoritie on remontissa, keskustasta Linnanmaalle on tehty pyöräbaana ja ensi keväänä Oulussa otetaan käyttöön kaupunkipyörät. Oulun joukkoliikennettä uudistetaan, palvelutasoa nostetaan ja jopa raitiovaunulinjaa Linnanmaalle on väläytelty ilmoille.

”Kun nyt katsoo näistä ensimmäisistä selvityksistä 10 vuotta eteenpäin, niin sitten alkaa olla selvillä, minkälainen väline siellä on liikenteessä.”

Oulun kaupungin yhdyskuntajohtaja Matti Matinheikki kertoo, että raitiotiesuunnitelmat ovat vielä alkutekijöissään. Helmikuussa aloitetaan sisäinen valmistelutyö ja työryhmätyöskentely, ja ensi vuonna aletaan tehdä alustavaa yleissuunnitelmaa.

Matinheikin mukaan olisi parempi puhua raitiotieselvityksen sijaan tehokkaan joukkoliikennekäytävän rakentamisesta. Vielä ei ole varmaa, onko mahdollinen tuleva liikenneväline ratikka vai esimerkiksi perinteistä linja-autoa isomman matkustajakapasiteetin superbussi.

”Kun nyt katsoo näistä ensimmäisistä selvityksistä 10 vuotta eteenpäin, niin sitten alkaa olla selvillä, minkälainen väline siellä on liikenteessä.”

Jos kaikki edellytykset täyttyvät, tehokas joukkoliikennekäytävä saadaan Ouluun ehkä 10–15 vuoden päästä. Sitä ennen on pärjättävä perinteisillä joukkoliikennevälineillä.

Matinheikin mukaan joukkoliikenteeseen on tehty jo nyt suuria resurssipanostuksia.

”Muuttoon liittyen olemme tehneet jo nyt paljon liikkuja Linnanmaa–keskusta–Kontinkangas välille. Tänä vuonna tehdään ensimmäinen palvelutason nosto joukkoliikenteeseen ja vuonna 2020 toinen palvelutason nosto”, Matinheikki kertoo.

Vaikka kaupunki vakuuttelee kaiken olevan hoidossa, Anttijussi Ripaoja on vielä epävarma, miten hyvin liikennejärjestelyt käytännössä onnistuvat vuonna 2020. Ennusteiden mukaan myös yksityisautoilijoiden määrä Linnanmaalle lisääntyy huomattavasti.

”Ei kukaan varmaan oikein tiedä, mitä tapahtuu. Ensimmäisen selvityksen mukaan henkilöautojen määrä Linnanmaalle lisääntyy tuhansilla päivässä”, hän pohtii.

Lisääntyvän liikenteen lisäksi julkisen liikenteen muutoksissa pitää Ripaojan mielestä ottaa huomioon myös Kontinkankaan kampus, joka ei muuta muiden ammattikorkeakoulun kampusten mukana Linnanmaalle.

Kontinkankaan kampuksella opiskelee tällä hetkellä noin 2170 opiskelijaa. Muuttoa tekevillä Kotkantien ja Teuvo Pakkalan kadun kampuksilla opiskelijoita on yhteensä reilu 5700.

”Yksi huoli on tullut Kontinkankaan kampukselta, että unohdetaanko heidät kokonaan, kun muut muuttavat Linnanmaalle. Ja sekin on yksi sellainen asia, mihin pitää kiinnittää huomiota jo tänä vuonna, kun tätä aletaan tarkemmin suunnitella. Esimerkiksi kaupungin joukkoliikennesuunnittelussa tulee ottaa huomioon – ja ymmärtääkseni on otettukin –, että Kontinkankaan ja Linnanmaan välinen liikenne tulee olla toimivaa”, Ripaoja sanoo.

 

Oulun ylioppilaslehti 2019.
OSAKOn hallituksen vuoden 2018 puheenjohtaja Anttijussi Ripaoja uskoo, että muuttaessa paras lopputulos saadaan oikeilla liikennejärjestelyillä ja opiskelijoita kuuntelemalla.

Lisää yhteistyötä ja uusia mahdollisuuksia

Muutto tarjoaa myös Anttijussi Ripaojan mielestä hyvät lähtökohdat lisääntyvälle yhteistyölle.

Ripaoja toivoo, että opintojen valitseminen eri korkeakoulujen välillä tehdään helpommaksi ja kurssitarjonta laajenee entisestään. Toisaalta hänen mielestään on hyvä muistaa myös tulevaisuudessa, että ammattikorkeakoululla ja yliopistolla on erilaiset tavoitteet.

”Itse olen edelleenkin sen kannalla, että on kaksi korkeakoulua erillisillä hallinnoilla ja lailla. Toisen tehtävä on tehdä tieteellistä tutkimusta ja toisen tehtävä on tehdä enemmän sitä työelämälähtöistä koulutusta ja hanke- ja kehittämistoimintaa.”

Vaikka ilmassa on paljon epävarmuutta, Ripaojan mukaan huonoihin asioihin takertuminen ei ainakaan vie asiaa eteenpäin.

”Minäkin olin tätä vastaan ja edelleenkin olen sitä mieltä, että parempiakin ratkaisuja olisi voinut löytää. Se on nyt päätetty, että tällä mennään, joten täytyy vain keskittyä siihen, että tästä saadaan mahdollisimman hyvä ratkaisu – sellainen joka palvelee kaikkia.”

Miten mahdollisimman hyvä lopputulos sitten varmistetaan parhaiten?

”Kuuntelemalla opiskelijoita”, Ripaoja vastaa empimättä.

”Tärkeintä on, että tässä aidosti kuunnellaan ja otetaan huomioon meidän käyttäjien toiveet ihan loppuun asti, koska me ollaan niitä asiantuntijoita. Nyt ei pilata tätä mahdollisuutta tekemällä halvalla ja huonoa, koska kyse on päätöksistä, jotka kantavat eteenpäin vuosikymmeniä.”

Myös viestinnän tiimipäällikkö ja lehtori Ari-Pekka Sirviö on Ripaojan kanssa samaa mieltä.

”Tärkeintä on, että tässä aidosti kuunnellaan ja otetaan huomioon meidän käyttäjien toiveet ihan loppuun asti, koska me ollaan niitä asiantuntijoita. Nyt ei pilata tätä mahdollisuutta tekemällä halvalla ja huonoa, koska kyse on päätöksistä, jotka kantavat eteenpäin vuosikymmeniä”, Sirviö sanoo.

Sirviö muistuttaa, että yhteistyötä ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä tehdään tälläkin hetkellä jatkuvasti. Esimerkiksi viestinnän puolella järjestetään joka toinen kevät tiedeviestinnän maisteriopiskelijoille Kotkantien kampuksella radiotyön ja tv-työn opintojaksot. Lisäksi ammattikorkeakoululaisilla on ollut mahdollisuus valita joitakin opintojaksoja yliopiston kurssitarjonnasta.

Sirviö uskoo, että yhteistyö tulee kasvamaan entisestään, kun Oamk siirtyy lähemmäs yliopistoa. Yhtenä suurimmista mahdollisuuksista Sirviö mainitsee virtuaalitodellisuuden.

”Yliopistollahan on esimerkiksi professori (Steven M. LaValle), joka keskittyy tähän virtuaalitodellisuuteen tai lisättyyn todellisuuteen. Se on sellainen räjähdysmäisesti kasvava ala, joka tulee varmaankin poikkileikkauksena vähän joka alalle. Siinä on varmaan yksi sellainen hyvä esimerkki yhteistyöstä, josta me ollaan kiinnostuttu, ja varmaan myöskin yliopisto on kiinnostunut”, Sirviö miettii.

Kun jotain lisätään, jotain jätetään pois

Ari-Pekka Sirviön mielestä yhteistyö Linnanmaan arkkitehtien kanssa on sujunut pääosin hyvin. Suurin osa toiveista on otettu huomioon, ja jos jotakin toivetta ei ole voitu toteuttaa, sille on annettu perustelut.

”Yksi yleisin perustelu on ollut se, että siellä on tietyt seinät ja tila, ja jos jotakin tulee lisää, niin jotakin pitää ottaa pois, koska tilojen yhteenlaskettu määrä on se, mikä se nyt on”, Sirviö sanoo.

Sirviön mukaan maisemakonttori ja yksityisten työtilojen puuttuminen ovat aiheuttaneet henkilökunnan keskuudessa huolta.

Myös viestinnän henkilökunnan kahvihuone Litmasen kohtalo on mietityttänyt opettajia. Sirviön mukaan kahvihuoneelle ei ollut paikkaa ensimmäisissä suunnitelmissa, mutta nyt näyttäisi siltä, että kahvihuoneelle on järjestetty tilaa uudelta kampukselta.

”Se on oikeasti aivan älyttömän tärkeää, ihan tämän toiminnan kannalta. Siellä kokoonnutaan, puhutaan epävirallisesti ja puhutaan työasioita. Sillä on älyttömän tärkeä merkitys henkiselle yhteenkuuluvuudelle ja työilmapiirille. Kahvihuone on vakava asia”, Sirviö sanoo naurahtaen.

 

Ari-Pekka Sirviö toivoo, että kalusteiden hankinnassa ja erityistiloja suunniteltaessa ei mietittäisi vain rahaa, vaan satsattaisiin pitkälle tulevaisuuteen.
Ari-Pekka Sirviö toivoo, että kalusteiden hankinnassa ja erityistiloja suunniteltaessa ei mietittäisi vain rahaa, vaan satsattaisiin pitkälle tulevaisuuteen.


Onko tanssille tarpeeksi tilaa?

Ari-Pekka Sirviön mukaan muutto tulee hyvään saumaan, sillä viestinnän puolella olisi pitänyt joka tapauksessa päivittää kalustoa ja tiloja lähitulevaisuudessa. Sirviön mukaan uudella kampukselle on järjestetty tilat viestinnän erityistarpeisiin, vaikka tilaa onkin aikaisempaa vähemmän.

Kaikilla tilanne ei ole tilojen toimivuuden kannalta yhtä aurinkoinen.

Tanssin lehtori Milla Korjan mukaan tanssinopetukselle suunnitellut tilaratkaisut askarruttavat tanssinopiskelijoita ja henkilöstöä.

Tanssin puolella on tällä hetkellä Kotkantiellä viisi tanssisalia, jotka ovat Korjan mukaan käytössä aamusta iltaan. Saleja käytetään päivisin opetukseen ja iltaisin työharjoitteluun, yksilö- ja ryhmäharjoituksiin ja korkeakoululiikuntaan. Tiloista on välillä jopa pulaa.

Linnanmaalle on tulossa kolme tanssisalia, jotka ovat Korjan mukaan neliömäärältään pieniä ja huonekorkeudeltaan matalia. Lisäksi liikkumista vaikeuttavat tilojen tolpparakenteet.

”Meillä opetetaan tanssilajeja, joissa on esimerkiksi korkeita nostoja, joten matala huonekorkeus on turvallisuusriski. Opetusryhmien kokoa voidaan joutua rajoittamaan, jotta opintoihin voidaan keskittyä laadukkaasti”, Korja sanoo.

”Meillä on liikunnallinen ala, jossa liikkeiden mallaaminen ja pienesti tekeminen tarkoituksetta ei opeta ketään. Eihän esimerkiksi autonasentajakaan opi asentajaksi pelkkää kuvaa katsomalla, täytyy myös päästä itse tekemään.”

Korja on muiden kanssa yhtä mieltä siitä, että muutto Linnanmaalle tarjoaa loistavat yhteistyömahdollisuudet, jos tilaratkaisut järjestetään sujuvasti. Hän kertoo, että yliopistolta on jo oltu yhteydessä Oamkin tanssinopettajiin ja toivottu yhteistyötä esimerkiksi yhteisistä kursseista.

”Oulu on valtavan suuri tanssikaupunki ja oululaisten kiinnostus tanssia kohtaan kasvaa jatkuvasti. Toivomme, että tässä voitaisiin tehdä yhteistyötä niin korkeakoulujen kuin ulkopuolistenkin tahojen kanssa.”

Myös tanssinopettajaksi opiskeleva Sofia Timonen toivoo, että muutto Linnanmaalle poikisi yhteistyötä yliopiston kasvatusalojen kanssa. Taustalla kummittelee kuitenkin huoli tanssinopetuksen tulevaisuudesta.

”Meillä on liikunnallinen ala, jossa liikkeiden mallaaminen ja pienesti tekeminen tarkoituksetta ei opeta ketään. Eihän esimerkiksi autonasentajakaan opi asentajaksi pelkkää kuvaa katsomalla, täytyy myös päästä itse tekemään”, Timonen sanoo.

”Tilojen määrä on yksi huomioon otettava asia, sillä ne vaikuttavat suoraan opiskelumme tämän hetkiseen laji- ja harjoitusmahdollisuuksien rikkauteen.”

Tanssisalien tilavuuden lisäksi yksi suurimmista huolenaiheista tanssin puolella on sopivan tapahtumatilan puute. Tällä hetkellä Kotkantien kampuksella on olemassa erillinen konserttisali, jota käytetään erilaisissa tapahtumissa.

 

Tanssinopetuksen puolella pelätään, että ahtaammat tilat ja tanssisalien pienempi määrä vaikuttavat tulevaisuudessa niin, että opetusryhmien kokoja joudutaan rajoittamaan. Kuvassa etualalla Anni Kirppu ja Béla Gazdag.
Tanssinopetuksen puolella pelätään, että ahtaammat tilat ja tanssisalien pienempi määrä vaikuttavat tulevaisuudessa niin, että opetusryhmien kokoja joudutaan rajoittamaan. Kuvassa etualalla Anni Kirppu ja Béla Gazdag.

Tanssinopiskelijat ovat olleet tiiviisti mukana järjestämässä Oamkin tapahtumia.

”Tanssinopettajakoulutus on esittänyt ja yhdessä tilasuunnittelijoiden kanssa pohtinut moninaisia ratkaisuja toimivan yhteiskäyttötilan löytämiseksi. Sekä liikkumiselle että tapahtumien järjestämiselle tarvitaan monikäyttöinen tila”, Milla Korja sanoo.

Oulun ammattikorkeakoulun hallintojohtajan Marja Sarajärven mukaan Linnanmaalle ei ole tulossa suoraan tanssijoille sopivaa esiintymistilaa, vaan suuremmat tanssiesitykset tullaan järjestämään korvaavissa tiloissa, esimerkiksi keskustan Valveella. Sarajärven mukaan tällaisia tilaisuuksia on yleensä noin viisi kertaa vuodessa.

Ensimmäisissä suunnitelmissa oltiin varauduttu siihen, että koko tanssinopetus täytyy järjestää muissa tiloissa. Sarajärven mielestä on positiivista, että tanssisalit saatiin lopulta järjestymään Linnanmaan kampukselta.

Tulevissa tilaratkaisuissa on Sarajärven mukaan kuunneltu alan ammattilaisia ja otettu huomioon tanssin erityistarpeet. Vaikka tanssisaleja on Linnanmaalla nykyistä vähemmän, tarkoituksena ei ole vähentää tanssinopiskelijoiden määrää.

Sarajärvi kuitenkin ymmärtää tanssinopettajien ja -opiskelijoiden harmituksen.

”Kaikesta mahdollisesta on tiivistetty, mistä pystytään. Käyttöasteet tiloilla tulee varmasti olemaan korkeat. Valitettavasti ihan kaikkea kaikille ei voida järjestää, vaan meidän pitää varmistaa, että kaikkien tutkinto-ohjelmien tarpeet huomioidaan”, Sarajärvi sanoo.

Tanssinopettajakoulutuksessa halutaan vaikeuksista huolimatta uskoa, että tilaa tanssille ja tanssiesityksille järjestyy Linnanmaan kampukselta vielä jollakin keinolla.

Milla Korja toivoo, että koulutusta suunniteltaisiin sisältö ja opiskelijat edellä. Hänen mielestään tilaratkaisut ovat saaneet nyt liian suuren painoarvon.

”Meillä on uniikit, omat lajinsa, joita ei opeteta missään muualla Suomessa. Eri puolilta Suomea tulevat opiskelijat valitsevat Oamkin tanssinopettajakoulutuksen juuri monipuolisuuden vuoksi. Valmistuttuaan he levittäytyvät työelämään ympäri maan, jolloin nämä ovat koko valtakunnan kulttuurikenttään vaikuttavia ratkaisuja.”

Julkaistu

SHARE

Anna Asplund

Medianomiopiskelija, joka jännittää alkuja ja loppuja, liikuttuu oudoissa paikoissa ja näkee unia uimisesta. Instagram: @annakarinasplund.

Lue lisää:

Ilmiöt

Anna Asplund