Keskiviikkona 12.9. Limingantullissa juhlistettiin riehakkaasti uuden lukuvuoden alkamista, kun Oulun yliopiston ylioppilaskunnan järjestämä Vulcanalia, uudelleenimettynä Vulcanalia Festival, keräsi Areena Ouluun parituhatpäisen yleisön. Loppuunmyydyn Vulcanalian lavalle nousivat Teekkaritorvet, Satellite Stories ja Stig, illan päätti DJ Tom Wizard. Festivaali-illan oheisohjelmaan kuului myös Glitternistin glitter-meikkipiste, taidepiiri Tapiirin haalarimerkkipaja ja valokuvauspiste.
Kuvagalleriassamme juhlatunnelmia Vulcanalian esiintymislavalta ja lavan takaa.
Oulun yliopisto järjesti Yrittäjän päivän kunniaksi BizBus-bussikuljetuksen yliopiston ja keskustan välille. Bussissa menestyneet yrittäjät kertoivat tarinoita onnistumisista, epäonnistumisista ja siitä, mikä yrittäjyydessä onkaan kaikkein tärkeintä.
“Olin yksin veneessä 168 päivää. Siinä ajassa oppi tuntemaan itsensä. Se on yrittäjälle elintärkeää. Pitää tietää, mitä ei tiedä ja antaa ne hommat muiden hoidettaviksi.”
Harkimo seisoo Linnanmaan ja Oulun keskustan väliä kulkevan BizBusin keskellä ja kertoo tarinaansa opiskelijoista ja yrittäjistä koostuvalle yleisölle. Nelisen tuntia kestävässä, yrittäjyydestä kertovassa bussikyydissä puhuivat keskiviikkona 5.9. Harkimon lisäksi Jaakko Alasaarela ZEFistä, Johanna Riihijärvi Liikusta, Jonna Muurinen Kuulusta sekä Antti Niittyviita Prove Expertiseltä.
Bussin pyörähtäessä Linnanmaalta kohti keskustaa Harkimo kertoo ensimmäisestä yrityksestään. Hän aloitti matonpesua tarjoavassa firmassa, jossa oli ainoa työntekijä.
“Siinä duunissa opin myymisen taidon. Kiersin ovelta ovelle ja mulle sanottiin, että heti täytyy kysyä joku kysymys, jotta ovea ei lyödä kiinni. Kysyin sitten, että ‘onko teillä mattoja ja huonekaluja’. Kukaan ei vastannut ‘ei’.”
“Ota idea ja muokkaa siitä omasi”
Harkimon puhe vilisee anekdootteja sekä menestymisestä, että epäonnistumisista. Tarkoituksena on inspiroitua ja oppia jotain tärkeää yrittäjyydestä.
“Olin amerikkalaisen liikemiehen kanssa Jokereiden pelissä. Hän kysyi omistanko joukkueen, johon sanoin että joo. Entä omistanko hallia? Vastasin että eihän kukaan Suomessa omista hallia, ei sellaista ole tehty.”
Tästä Harkimo saikin idean. Hän matkusti Yhdysvaltoihin ja tutustui monitoimihallin rahoitusmalleihin: “Otin USA:sta idean ja esitin sen Suomessa omanani.” Ajatuksesta syntyi Hartwall Areena.
Yrittäjyys kuin uskonto
“Sun täytyy uskoa itseesi. Sen jälkeen ihmiset pitää saada uskomaan siihen, mitä sä teet”, Harkimo opettaa. “Se on niin kuin uskonto.”
Aina kaikki ei kuitenkaan onnistunut Harkimollakaan. Aikoinaan hän osti jalkapalloseuran kovin odotuksin. Kymmenien miljoonien eurojen tappion jälkeen hän myi seuran. “En ole sen jälkeen jalkapalloon koskenut, enkä koske.”
“Virheistä on opittava, ja jos jokin ei toimi, se kannattaa lopettaa.”
BizBusissa keskiviikkona matkannut, itsekin yrittäjänä työskentelevä Ilona Huovinen muutti Helsingistä Ouluun opiskelemaan maisteriohjelmassa.
Bussin alakerta on täynnä, ja yrittäjyydestä kiinnostuneita riittää yläkertaankin. Matkustajat kyselevät Harkimolta epäsuomalaisen aktiivisesti yrittäjyyteen liittyviä kysymyksiä.
Myös Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki istuu eturivissä ja utelee vinkkejä yrittäjyyden tukemiseksi koulutuksessa.
Harkimoa seuraa ohjelmistoyritys ZEFin toimitusjohtaja Jaakko Alasaarela, joka kertoo yrittäjyyden olevan vastuunkantoa ja unelmointia. Hän haluaa vakuuttaa matkustajat siitä, että he pystyvät lähes mihin vain.
“Kellään ei ole oikeutta sanoa sinulle ‘et pysty’, mutta kaikki saavat sanoa ‘sinä pystyt siihen’.”
Vaikka yrittäjyyttä markkinoidaan vastaavissa tilaisuuksissa yleensä kyllästymiseen asti positiivisella pöhinällä ja korusanoilla, yllättää Alasaarela myös rehellisellä arviolla yrittäjyyden syistä: “Yrittäjäksi ruvetaan yleensä kahdesta syystä: se on joko unelma tai pakko.”
Parhaiten yleisöön tuntuvat uppoavan realismi ja käytännön neuvot. Kaksi päivää sitten International Business Management (IBM) -maisteriohjelmassa aloittanut Ilona Huovinen pitää tärkeänä etenkin Harkimon neuvoa oman osaamisen tunnistamisesta.
“Olen pyörittänyt kauneudenalan yritystä 20-vuotiaasta asti ja on tärkeätä uskaltaa ulkoistaa. Itse ei voi osata kaikkea, ja siksi esimerkiksi olen ulkoistanut kirjanpidon”, hän kertoo.
BizBusin yksi pääsanoma tuntuukin olevan, että yksinäiseen puurtamiseen lukkiutunut ajatusmaailma on tuuletettava. Yrittäjyys ei sovellu kaikille, mutta tiimityön tekeminen on varmasti hyvä taito millä tahansa alalla.
Muokattu 12.9. kello 9.55: Korjattu Ilona Huovisen ikä.
Julkaistu
SHARE
Juho Karjalainen
Oulun yliopiston alumni, joka on valmistunut tiedeviestinnästä filosofian maisteriksi.
Ilmastonmuutos vyöryy päälle. Maailmanpolitiikkaa seurataan orastavalla kauhulla. Kymmenen vuotta sitten alkaneen taloustaantuman jälkimainingeissa nuoret aikuiset edelleen taistelevat työpaikoista.
Samaan aikaan ihmetellään, miksi syntyvyys on Suomessa laskussa jo kahdeksatta vuotta. Lastenhankinnan viivästymiselle ja vapaaehtoiselle lapsettomuudelle on julkisessa keskustelussa annettu selitysehdotuksia ilmastonmuutoksesta pätkätöihin.
”Pitäisi pystyä luopumaan omista saavutetuista eduista. Se tuntuu kipeältä. Miksi mä en saisi vetää taskurapuja, lennellä ja hankkia isoa kämppää? Se tuntuu epäreilulta, vaikka se on ainoa oikea vaihtoehto.”
Näin sanoo juontaja Ronja Salmi ohjelmassa Mitä mietit, Ronja Salmi?, joka esitettiin Yle TV1:llä keväällä. Jakso käsittelee maailmanloppupelkoa.
Salmi pohtii, että hänellä ovat elämässään asiat hyvin, mutta aika usein hän ajattelee maailmanloppua, ilmastonmuutosta, sotaa tai ympäristökatastrofia, joka vie häneltä kaiken hyvän.
Salmi myös kertoo, että hän on aina halunnut lapsen, mutta ei ole enää varma, kannattaako sellaista tähän maailmaan tuoda.
Maailmantuskalle omistettiin niin ikään Ylen ykköskanavalla esitettävän Perjantai-ohjelman huhtikuinen jakso, jonka teemana oli ilmastoahdistus. Ohjelman minidokumentissa Saanko mä hankkia lapsen?Riina Rinne käy henkilökohtaista kamppailua, luopuuko haaveestaan hankkia lapsen. Hän on tietoinen siitä, että lapsi moninkertaistaa vanhempansa hiilijalanjäljen.
Viime vuonna ilmestyneessä ilmastonmuutosta käsittelevässä kirjassaHyvän sään aikana (Hanna Nikkanen ja työryhmä) käydään läpi erilaisia huolenaiheita, joita ilmastonmuutos ihmisissä herättää.
Lapsikysymys on yksi näistä. Teoksessa esitellään Jussi ja Maaria, jotka ovat päättäneet jäädä lapsettomiksi, sillä maailman väkiluku on jo nyt liian suuri. Maaria sanoo, että lapsettomuus ei ole itsekästä, vaan lasten hankkiminen.
Ylevä selitys
Ilmastonmuutoksesta huolestuneet ovat nuorten keskuudessa jo selvä enemmistö. Tämän vuoden Nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan erittäin tai melko huolestuneita ilmastonmuutoksesta on 70 prosenttia 15–29-vuotiaista. Kymmenen vuotta sitten noin 40 prosenttia samanikäisistä oli asiasta huolissaan.
Professori Sirkka Heinonen Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta sanoo, että maailman tuhoutuminen on pelottanut ihmisiä aina. On myös yleisinhimillinen ominaisuus, että muutos ahdistaa.
”Näin on ollut kautta vuosituhansien ja tulee olemaan. Nyt ilmastonmuutos on suurin uhkakuvamme”, hän toteaa.
”Tiedetään, ettei ilmastonmuutosta voi pysäyttää. Nyt mennään sen ehdoilla ja yritetään selviytyä esimerkiksi ilmastonlämpenemisestä aiheutuvista luonnonkatastrofeista ja sosiaalisista haasteista.”
Oulun yliopistossa englantilaista filologiaa opiskeleva Arttu Pasanen, 26, sanoo, että ilmastonmuutos herättää hänessä jonkinasteista ahdistusta.
”Tiedetään, ettei ilmastonmuutosta voi pysäyttää. Nyt mennään sen ehdoilla ja yritetään selviytyä esimerkiksi ilmastonlämpenemisestä aiheutuvista luonnonkatastrofeista ja sosiaalisista haasteista.”
Pasanen uskoo, että ilmastonmuutoksen seurauksia pystytään ratkaisemaan politiikan avulla. Lapsiluvun säännöstelyä hän pitää kuitenkin epäinhimillisenä keinona.
”Se olisi ihmisen perusluonnon kieltämistä. Lastenhankinta on niin iso ja henkilökohtainen asia, että jokaisella pitäisi olla oikeus itse päättää siitä.”
Pasasesta tuntuu oudolta, että lapsia jätettäisiin hankkimatta ilmastonmuutoksen vuoksi.
”Ei kai kukaan voi aidosti tuntea syyllisyyttä siitä, että on perustanut perheen?” hän kysyy.
Ilmastoahdistusta eivät maininneet vanhemmuuden lykkäämisen syyksi myöskään viime vuonna julkaistuun Perhebarometriin haastatellut. Barometrissa selvitetään nuorten suomalaisaikuisten ajatuksia lasten hankkimisesta ja perhe-elämästä.
”Samasta aiheesta on tehty laajoja kyselytutkimuksia. Niissä ilmastonmuutos on saanut vain muutamia mainintoja”, sanoo Väestöliiton tutkija Venla Berg, joka oli mukana tekemässä barometria.
Vapaaehtoisen lapsettomuuden syynä ilmastonmuutosta on tutkimuksissa selitetty eräänlaisena suojamekanismina, sillä lasten hankkimatta jättämiseen liittyy edelleen stigma.
”Lapsettomuutta saatetaan pitää itsekkäänä. Maailman tilaan vetoaminen on tarjolla oleva, kaunis ja altruistinen selitys. Ihmiset ovat kuitenkin katastrofitilanteissakin lisääntyneet, esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen oli globaali vauvabuumi. On aika epätodennäköistä, että biologinen draivimme jäisi maailman uhkakuvien alle”, Berg sanoo.
Hän huomauttaakin, että elämme myös yltäkylläisen hyvinvoivassa maailmassa.
Oulun yliopistossa englantilaista filologiaa opiskelevasta Arttu Pasasesta tuntuu oudolta, että lapsia jätettäisiin hankkimatta ilmastonmuutoksen vuoksi.
Vanha malli murenee
Nuorilla aikuisilla on enemmän mahdollisuuksia ja tavaraa kuin edeltävillä sukupolvilla. Elintaso on nyt korkeampi kuin vaikkapa 1970-luvulla.
”1990-luvulla syntyneen nuoren mahdollisuudet ja tuleva varallisuus verrattuna 1970-lukulaisiin nuoriin ovat paljon paremmat. Varallisuusero sukupolvien välillä on kuitenkin kasvanut. Suurin osa varallisuudesta on vanhemmilla”, sanoo sosiaali- ja terveystaloustieteisiin erikoistunut taloustieteen professori Marko Korhonen Oulun yliopistosta.
Koska työmarkkinat eivät vedä entiseen tahtiin, tämän päivän nuorten työurasta ainakin alkupää on aiempaa epävarmempi.
”Kun työsuhteet ovat lyhyitä, ei uskalleta ottaa lainaa tai investoida tulevaisuuteen. Tämä myöhästyttää esimerkiksi asunnon hankkimista tai perheen perustamista. Ihmiset eivät tykkää epävarmuudesta”, Korhonen huomauttaa.
Hänen mukaansa nykynuorten elämä ei välttämättä etene samaa tasaista polkua, joka mieliimme on iskostettu ja joka ehkä edellisinä vuosikymmeninä toteutuikin. Kuvioon eivät kuulu enää vakituinen työpaikka, avioliitto, auto, omakotitalo, kaksi lasta ja koira, vaan elämän etapit saattavat tapahtua yllättävässä järjestyksessä tai viivästyä.
Koska työmarkkinat eivät vedä entiseen tahtiin, tämän päivän nuorten työurasta ainakin alkupää on aiempaa epävarmempi.
Materiaalista turvaa perheenperustamiselle kaipaavat ainakin Perhebarometriin haastatellut. Heidän keskuudessaan vakituinen työ ja vakaa taloudellinen tilanne ovat tärkeitä edellytyksiä lastenhankinnalle ja onnistuneelle vanhemmuudelle. Naiset kokevat, etteivät he uskalla hankkia lasta, ellei heillä ole työtä, johon palata äitiysloman jälkeen.
Työelämä ja perheellistyminen kilpailevat samoista hedelmällisistä vuosista, barometrissa todetaan.
Venla Bergin mukaan haastatteluissa ilmeni yllättävän paniikinsekaista huolta lastensaannin ajoituksesta.
”Korkeakoulutetut naiset pohtivat, mihin väliin lapsen saisi ängettyä. Ajatellaan, ettei saisi olla opiskelija, ei pätkätöissä eikä juuri aloittanut vakituisessa virassa, kun lapsia hankkii.”
Perhebarometrista käy ilmi, että työn ja perheellistymisen ristipaine todella viivästyttää korkeakoulutettujen tuloa vanhemmaksi. Keskimääräinen ensisynnyttäjien ikä Suomessa on tällä hetkellä 29. Yliopistokoulutuksen käyneet naiset ilmoittavat barometrissa ihanteelliseksi äidiksituloiäkseen keskimäärin 28, mutta toteutunut ikä on 32. Vastaavasti ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet toivovat tulevansa isäksi keskimäärin 29-vuotiaina, mutta saavat ensimmäisen lapsensa 33-vuotiaana.
Pätkätyöläisenä äidiksi
Perhebarometriin haastateltujen paniikkia ei jaa Emmi Vepsäläinen, joka synnytti esikoisensa viime vuoden kesällä. Vepsäläinen oli tuolloin 29-vuotias eikä hänellä ollut vakituista työtä.
Valmistuttuaan kulttuuriantropologiasta filosofian maisteriksi kolmisen vuotta sitten hän on tehnyt määräaikaisia töitä esimerkiksi vastaanottokeskuksessa ja museoissa.
Vepsäläinen sanoo, että lapsen hankkiminen pitkäaikaisen kumppanin kanssa tuntui elämäntilanteeseen sopivalta. Päätöstä vauhditti osaltaan se, että diplomi-insinööriksi valmistuneella Vepsäläisen puolisolla on vakituinen työ.
”Meillä on myös hyvä tukiverkko. Kummankin vanhemmat voivat auttaa lapsen hoitamisessa. Lapsen hankkiminen tuntui turvalliselta, kun ei tarvitse yksin selviytyä”, hän perustelee.
Emmi Vepsäläinen ei ole suunnitellut elämää tiettyjen virstanpylväiden mukaan vaan sopeutuu kulloiseenkin tilanteeseen. Työ on hänelle vain yksi osa elämää eikä määrittele häntä ihmisenä.
”En ole ajatellut, että haluaisin ehdottomasti tiettyyn ammattiin tai äidiksi. Jos olisin jäänyt odottamaan vakituista työpaikkaa tai taloudellista varmuutta, en olisi ehkä koskaan saanut lasta. Minulla on perusluottamus, että pärjäämme ja töitä on sen verran, että tulemme toimeen”, Vepsäläinen sanoo.
Hän on varautunut siihen, että tekee jatkossakin pätkätöitä ja uskoo, että vakituisen työn saaminen on hyvin epätodennäköistä.
Opiskelija Arttu Pasanen puolestaan pitää stressaavana ajatusta pätkätöistä, sillä työnhaku ja uuteen työpaikkaan meneminen ovat aina jännittäviä tilanteita. Viiden vuoden päästä hän näkee itsensä työskentelemässä pääkaupunkiseudulla, ehkä kirjoittamisen parissa.
”Yleinen viesti on ollut se, että Helsingissä on Suomen laajimmat työmahdollisuudet etenkin asiantuntija-aloilla. Moni tuttu on lähtenyt sinne.”
Pasanen näkee koko maailman mahdollisena työkenttänään. Tuttuja on lähtenyt Helsingin lisäksi esimerkiksi Ranskaan, Japaniin, Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan. Hän pohtii, että maailman tilanteeseen liittyy kuitenkin paljon epätietoisuutta. Mitä tapahtuu tulevaisuudessa esimerkiksi Venäjällä, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Euroopassa?
Luottavaisemmin hän suhtautuu Suomen tulevaisuuteen. Pasanen toivoo, että hyvinvointiyhteiskuntamme säilyy, sillä sen luoma turva on arvokas asia.
Emmi Vepsäläinen miettii, onko hänen lapsellaan samanlaiset mahdollisuudet kouluttautua kuin hänellä itsellään on ollut.
Hyvinvointiyhteiskunta 2.0
Arttu Pasasen kanssa samoilla linjoilla ovat myös vuoden 2016 Nuorisobarometriin vastanneet. Heistä 93 prosenttia pitää toivottavana tai erittäin toivottavana, että hyvinvointivaltio säilyy. Kuitenkin vain reilu puolet heistä uskoo, että niin käy.
Minkälaisena hyvinvointivaltion tulevaisuuden näkee taloustieteen asiantuntija?
Professori Marko Korhonen sanoo, että hyvinvointiyhteiskunnan kattavuutta joudutaan karsimaan, mutta amerikkalaiseen malliin ei olla siirtymässä. Julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja yksityistetään pikkuhiljaa. Uudenlaista suhtautumista Korhosen mukaan tarvitaan myös koulutukseen.
”Jos haluamme säilyttää ilmaisen koulutuksen, ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että kouluttaudutaan pari kolme kertaa ja katsotaan, mikä näistä olisi oma ala tai että pyöritään yliopistolla kymmenen vuotta.”
Emmi Vepsäläinen miettii, onko hänen lapsellaan samanlaiset mahdollisuudet kouluttautua kuin hänellä itsellään on ollut.
”Kun kuuntelee poliitikkojen puheita, herää huoli, voivatko kaikki halukkaat tulevaisuudessa esimerkiksi valita opiskelun yliopistossa. Minulla on ollut siihen mahdollisuus eikä se ole ollut rahaan tai yhteiskuntaluokkaan liittyvä kysymys.”
”Jos haluamme säilyttää ilmaisen koulutuksen, ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että kouluttaudutaan pari kolme kertaa ja katsotaan, mikä näistä olisi oma ala tai että pyöritään yliopistolla kymmenen vuotta.”
Vepsäläinen toivoo, että Suomessa arvostettaisiin edelleen kaikenlaista koulutusta ja korkeakoulutuksellakin nähtäisiin merkitys.
Marko Korhonen korostaa, että nuorilla on vastuu valita itselleen koulutus, joka työllistää. Yhteiskunta ei ole velvollinen järjestämään työtä, vaan vastuu siirtyy yhä enemmän yksilöille itselleen. Korhonen toteaa, että laskennallisesti katsottuna huoltosuhde eli työvoiman ulkopuolella olevien määrä suhteessa varsinaisen työvoiman määrään näyttää äärimmäisen huolestuttavalta, jos nuoret eivät pääse työuriin kiinni. Eläkeläisiä ja työvoiman ulkopuolella olevia tulee olemaan aiempaa enemmän.
Professori sanookin, että vanhanmallinen eläkkeiden kerryttäminen ei voi jatkua. Eläkeikää on nostettava ja työurien alkamista aikaistettava. Korhonen näkee ihanteellisena, että ihmiset saisivat tehdä työtä, joka innostaa vanhanakin.
”On suotavaa, että työelämä muuttuu sellaiseksi, että elämästä voisi nauttia eikä olisi kiire eläkkeelle”, hän huomauttaa.
Odotukset seuraavissa sukupolvissa
Hyvinvointia on totuttu mittaamaan kulutukseen perustuvalla talouskasvulla.
Raskaana ollessaan Emmi Vepsäläinen huomasi, että vauvasta tehdään länsimainen kuluttaja jo ennen kuin tämä on syntynytkään.
”Minua alettiin pommittaa, että osta, osta. Se sai miettimään, mitä minä ja vauva oikeasti tarvitsemme, ettei tulisi hankittua turhaa tavaraa.”
Vepsäläinen kertoo pohtineensa, onko lapsen – eli uuden kuluttajan – hankkiminen itsekästä. Hän kuitenkin luonnehtii kuuluvansa tulevaisuusahdistuksen optimistiseen haaraan.
”Ei maailma niin huono voi olla. Luotan, että tulevat sukupolvet ovat meitä nykyisiä viisaampia ja keksivät kuluttamisen tilalle parempia keinoja tuottaa hyvinvointia. Tietoa on koko ajan enemmän saatavilla.”
Tulevaisuudentutkimuksen professori Sirkka Heinonenkin uskoo, että uudet sukupolvet ratkaisevat uudella tavalla ongelmia, joita edelliset sukupolvet ovat aiheuttaneet.
”Ei maailma niin huono voi olla. Luotan, että tulevat sukupolvet ovat meitä nykyisiä viisaampia ja keksivät kuluttamisen tilalle parempia keinoja tuottaa hyvinvointia. Tietoa on koko ajan enemmän saatavilla.”
Hän muistuttaa, ettei maapallon kantokyky nykyisellä kulutustahdilla kestä sitä, että maailman väkiluku kasvaa miljardeilla.
”Suurin ongelma on kuitenkin se, että maailman lapsista yli 90 prosenttia syntyy maihin, joilla ei ole varaa ruokkia tai kouluttaa heitä. Näissä maissa akuutein tehtävä olisi peruselinolojen turvaaminen ja ehkäisyvalistus lapsiluvun pienentämiseksi. Teollistuneissa maissa syntyvyys on laskussa ja lapset nähdään tulevaisuuden turvaajina.”
Lääkettä tulevaisuuteen
Sirkka Heinonen arvelee, että tulevaisuusahdistus kumpuaa ”tulevaisuuslikinäöstä”.
”Tulevaisuutta ajatellaan liian usein lyhyellä aikavälillä. Valtiovallan, yrityselämän, kansalaisjärjestöjen ja tiedemaailman parissa tulisi systemaattisesti tehdä pitkän tähtäyksen ennakointia.”
Tulevaisuusahdistuksen lääkkeeksi hän tarjoaa sitä, että miettisimme, minkälaisen maailman ja yhteiskunnan haluamme ja ryhdymme toimenpiteisiin sen puolesta. Hän korostaa, että tulevaisuus tehdään pienin askelin. Uhkakuvista huolimatta tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia. Ei ole olemassa vain yhtä tulevaisuutta, vaan monta vaihtoehtoa.
Väestöliiton Venla Berg sanoo, että maailmassa kaikki on arvaamatonta. Siksi ylenpalttinen tulevaisuudesta ahdistuminen on turhaa, koska emme voi tietää, mitä tapahtuu.
Esimerkiksi lastenhankintaan liittyvät pelot ovat luonnollisia ja voivat olla suuriakin, koska kyse on isosta muutoksesta. Hän muistuttaa, että ahdistukseen ja pelkoihin saa apua ja sitä kannattaa hakea, jos asiat tuntuvat liian raskailta.
”Voi miettiä, haluaako, että pelko sulkee pois asioita. Psykologina kehotan luottamaan omiin tunteisiin ja elämään. Elämä yleensä kantaa.”
Tulevaisuutta murehtiville on lohtulauseena toisteltu presidentti Mauno Koiviston tokaisua, että ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin. Hyvin käyminen vaatii kuitenkin tekoja ja sitä, että kehitys kehittyy niin, ettei kasvava hyvinvointi tuhoa maapalloamme enää yhtä pahasti kuin aiemmin.
Oletko Oulu-noviisi? Etkö tiedä, missä kannattaa syödä tai millaisia tapahtumia Oulussa järjestetään? Älä huolehdi: selvitimme oleelliset oululaiset salapaikat, joita edes kaikki oululaiset eivät ole vielä löytäneet.
H2O – Health to Organic
Keskustassa Uusikatu 26:ssa sijaitseva Health to Organic Cafe&Deli jää helposti kauppakeskus Valkean varjoon. Valkean takaa löytyvästä kahvilasta saa niin lounasta kuin salaattiakin arkisin. Viikonloppuna ravintolassa on tarjolla suhteellisen edullinen brunssi.
Konst O. Deli
Kulttuuritalo Valveella (Hallituskatu 7) sijaitseva Konst O. Deli on paikka, jossa voi syödä lähiruokaa lounaaksi, ja rentoutua perjantaina töiden jälkeen musiikkia kuunnellen. Iltapäivisin Konst O. Delissä myydään pastaa ja muita herkkuja.
Lekker61
Isokatu 61:stä löytyvä Lekker61 on erikoistunut hollantilaisiin pannukakkuihin, joita saa suolaisena ja makeana versiona. Paikasta saa myös lounasta ja pannukakkuakin voi nauttia lounaaksi. Lekker61:n omistajat puhuvat englantia, mutta palvelua saa myös suomeksi.
Kolo Lounge
Jos pidät Tubasta, pidät luultavasti myös Kolosta. Hipsterimäinen Kolo sijaitsee Pakkahuoneenkatu 5:ssa Ecape Roomin ja ravintola Olimpoksen läheisyydessä. Kolo soveltuu hyvin rennoksi ajanviettopaikaksi sekä kokoustamiseen pienemmällä porukalla. Kolo soveltuu myös taiteen esittelyyn erilaisten näyttelyiden muodossa.
Luonto
Hiihtoladut
Hingutko hangille? Hiihtolatuja on ainakin Alppilassa, Raksilassa sekä Heinäpäässä. Myös Puolivälikankaalta pääsee hiihtoladulle, ja Linnanmaallakin on hiihtolatu. Suurin osa hiihtoladuista on hiihdettävissä koko matkalta, osassa sukset joutuu ottamaan pois. Lisätietoja laduista ja niiden kunnosta löytää Oulun kaupungin verkkosivulta.
Frisbeegolf -radat
Tuirassa ja Hiirosessa on frisbeegolf -radat. Tuiran Paalikadulla sijaitseva Meri-Toppila DiscGolfPark sijaitsee meren rannalla ja Hiirosessa Urheilupuistontiellä sijaitsevassa Hiirosen DiscGolfParkissa on metsä- ja puistoratoja. Molemmissa paikoissa on 18 väylää kierrettävänä.
Kuivasjärven lenkkipolku
Kaikki Linnanmaalla opiskelevat eivät tiedä, että noin puolentoista kilometrin päässä kampuksesta sijaitsee viihtyisä Kuivasjärven lenkkipolku. Järven ympäri kulkeva polku on noin viisi kilometriä pitkä, ja sen voi kiertää myös vain osittain.
Tapahtumat
Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali
Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali järjestetään 12.–18.11., festarielokuvia esitetään Valveella, Plazassa ja Pääkirjastolla. Festivaali tarjoaa elokuvia eri maista, ja nuorten elokuvat soveltuvat myös nuorille aikuisille. Näytösten hinnat ovat opiskelijaystävällisiä.
Turkansaaren syysmarkkinat
Turkansaaressa sijaitsevan ulkomuseon alueella järjestetään syysmarkkinat 9. syyskuuta. Myynnissä on syksyn satoa, itse tehtyjä leivonnaisia sekä käsitöitä. Markkinoiden aikana voi myös tutustua Turkansaaren museoon ilmaiseksi.
OuDance-festivaali
Tanssiin ja hyvinvointiin keskittynyt tapahtuma valtaa oulun 12.–16. syyskuuta. Viiden päivänä aikana eri puolilla Oulua on tarjolla tanssiesityksiä sekä tanssiin ja hyvinvointiin liittyviä kursseja. Osa tanssiesityksistä on ilmaisia, osaan on pääsymaksu.
Keikkapaikat
Tukikohta
Välivainiolta osoitteesta Sorvarintie 5 löytyy Tukikohta, entinen varikko, jossa järjestetään erilaisia keikkoja ja festivaaleja. Tilaa vuokraa Tilaa Kulttuuri ry, jonka kautta esimerkiksi ainejärjestöt voivat varata tilan omiin tapahtumiinsa.
Voimala 1889
Myllytullissa sijaitsevan entisen vesivoimalan Voimala 1889:n tiloissa järjestetään erilaisia konsertteja, tapahtumia ja taidenäyttelyitä. Tilaa myös vuokrataan kokouksia ja juhlia varten. Syyskuussa tilassa on tarjolla konsertteja sekä tapahtuma yrittäjille.
Jumpru Pub Kaarlenholvi
Jumpru Pub sijaitsee samassa rakennuksessa kuin yökerho Kaarlenholvi, osoitteessa Kauppurienkatu 6. Yläkerran Kaarlenholvi on suosittu menopaikka etenkin opiskelijoiden keskuudessa, mutta Jumprun alakerrassa on mahdollista hengailla ja laulaa trubaduurien säestyksellä musiikkihuoneessa.
Snooker Time
Osoitteesta Asemakatu 28 löytyvässä Snooker Timessä voi pelata biljardia tai testata nopeutta Speden peleistä tutulla nopeustestillä. Mutta tiesitkö, että biliksen lisäksi Snookerissa järjestetään keikkoja sekä sarjakuvatapaamisia kuun ensimmäisenä torstaina?
Julkaistu
SHARE
Heli Paaso-Rantala
Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.
Asuako yksin, kämppiksen kanssa vai kenties sittenkin reilusti kauempana keskustasta? Kävimme kylässä kolmen Oulussa opiskelevan opiskelijan kotona ja kysyimme, mikä on omassa asumismuodossa mieluisinta – sisustamisen vapaus, rupatteluseura vai sittenkin oman pihan raparperit.
Osa uusista opiskelijoista muuttaa ensimmäistä kertaa yksin asumaan, toiset taas saattavat valita kaverin kanssa yhteen muuttamisen monestakin syystä. Jollekin taas kotoa muuttaminen ei ole aiheellista, ja matkojen sumpliminen voi olla oma prosessinsa.
Oulun yliopistossa neljättä vuotta aloittava Anne Plosila asuu tällä hetkellä yksin Välivainiolla. Luokanopettajaksi opiskeleva Plosila on asunut yksin kahden vuoden ajan, sitä ennen hän on asunut sekä yksin että kämppisten kanssa. Päätöstä yksin asumisesta helpotti tieto siitä, että yksinään asuvan on mahdollista löytää asunto Oulusta suhteellisen halvalla.
Parhaimpina puolina yksin asumisessa Plosila pitää sisustamisen vapautta, jolloin asunnosta saa tehdä persoonallisen näköisen. Lisäksi hän pitää yksin asumisen hyvänä puolena tavaroiden omistamista. Yksin asuessa ei tarvitse miettiä, saako jotain esinettä lainata tai arvailla, missä menee tavaroiden käyttämisen raja.
“Yksin asuessa ei tarvitse sumplia mitään kustannuksia tai laskuja, kun ne ovat omia.”
Plosila listaa hyväksi puoleksi myös kavereiden kyläilyn itselle sopivana ajankohtana. Toisaalta huonona puolena yksin asumisessa hän pitää sitä, ettei kotiin tullessa ole ketään, jolle kertoa päivän tapahtumista. Arjen jakaminen kaverin kanssa oli Plosilalle mieluista yhdessä asumisessa, ja hän myöntää kaipaavansa esimerkiksi television katsomista yhdessä kaverin kanssa.
Plosila neuvoo omaa asuntoaan etsiviä miettimään, miten kiire asunnolla oikeasti on. Syksyisin eri asunnonvälitysfirmoilla on ruuhkaa, ja varsinkin yksiöitä on vaikea löytää. Hän kuitenkin tietää asuntoja olevan enemmän tarjolla ruuhka-ajan ulkopuolella. Plosila vinkkaa ajoittamaan asunnon hakemisen keväälle, kuten hän itse teki. Hän käytti aikaa sopivan kämpän etsimiseen eikä kiirehtinyt.
Nykyinen asunto Välivainiolla on paitsi tilava myös edullinen. Plosilan mukaan etenkin Oulun keskustasta on vaikea löytää edullista kämppää. Hän itse asuu mieluummin vanhassa ja tilavassa asunnossa kuin uudessa ja ahtaassa. Myös vanhat asunnot voivat olla hyvässä kunnossa eli ikä ei tarkoita huonoa asuntoa.
Anne Plosila kehottaa etsimään asuntoa useamman firman kautta ja laittamaan rohkeasti hakemuksia. Plosila uskoo, että keskustan ja kampusten välistä löytyy paremmin asuntoja kuin pääkallopaikoilta. Hän liputtaa myös pyöräilemisen puolesta ja muistuttaa Oulussa pääsevän pyörällä kaikkialle.
Anne Plosila suosittelee omillaan asumista kaikille, sillä se opettaa paljon omasta itsestään. Hän myöntää alun voivan olla hankalaa, mutta vasta yksin asuttuaan ihminen todella tietää, olisiko sittenkin parempi asua toisen kanssa.
Luokanopettajaksi Oulun yliopistossa opiskeleva Anne Plosila arvostaa yksin asumisessa vapautta sisustaa asunto juuri haluamallaan tavalla.
Yhteinen koti ystävän kanssa
Informaatiotutkimusta kolmatta vuotta opiskeleva Jenny Kärki asuu Puolivälikankaalla yhdessä miespuolisen ystävänsä kanssa. Tänä syksynä heidän yhteiselonsa on kestänyt jo viiden vuoden ajan, ja tuona aikana Kärki on vain harvoin ajatellut yksin asumista.
Hänen mukaansa kämppisten dynamiikka on hyvä, ja he antavat toisilleen tarpeeksi omaa tilaa.
“Hassua kyllä, olemme molemmat suurimman osan ajasta hieman erakkoluonteisia ja sulkeudumme omiin kammioihimme.”
Kärki pitää yhdessä asumisessa mukavana sitä, että kotona on toinenkin henkilö puuhailemassa omiaan. Hänestä on mukava tulla kotiin, kun kämppis soittelee kitaraa. Lisäksi saman katon alla asuvalle hyvälle ystävälle on hyvä purkaa mieltään tai muuten vain kertoa kuulumisia. Joskus kuulumisten vaihto hoituu parilla sanalla, joskus niitä vaihdetaan tunteja.
Yhteisasumisen hyvinä puolina Kärki mainitsee lisäksi kulujen jakamisen ja yhteisasumisen ekologisuuden.
Eri unirytmit tuovat omanlaisen haasteen yhdessä asumiseen, Kärki sanoo. Hän itse touhuaa mielellään myöhään iltaisin ja jopa öisin, mutta kämppiksen erilaisen unirytmin vuoksi hän välttelee meluamista öiseen aikaan.
Toisaalta hän ei pidä asiaa huonona puolena, koska kerrostalossa asuessa on muutenkin pakko huomioida vastaavanlaiset asiat.
Yhtenä huonona puolena kämppäkaverin kanssa asuessa Kärki pitää Kelan kanssa tappelemista.
“Aluksi Kelan kanssa oli todella turhauttavia ongelmia, kun itse kävin töissä ja kämppikseni opiskeli. Meni noin vuoden verran, että hän sai tukiasiansa kuntoon.”
Jos Kärki asuisi yksin, hän hiipparoisi enemmän alasti kämpässään, mutta yhdessä asuessa hän ei kehtaa niin tehdä. Myös erilaisten pippaloiden ja kokoontumisten järjestämisessä täytyy huomioida kämppiksen toiveet.
Kärki pitää ystävän kanssa asumista monella tavalla erilaisena verrattuna seurustelukumppanin kanssa asumiseen: Seurustelukumppanin kanssa elämä on enemmän yhteistä, kun taas kämppiksillä elämät ja suunnitelmat ovat omia.
Kärki ei miellä kimppakämpässä asumista pelkästään sosiaalisille laumasieluille sopivaksi. Heilläkin yhteisasuminen onnistuu, vaikka molemmat ovat erakkoluonteisia ja tarvitsevat paljon omaa tilaa.
Hänestä tärkeintä on, että saman katon alla asuu tarpeeksi samanhenkistä porukkaa, jotta arki on mukavaa kaikille. Hänellä ei ole kokemusta isommassa kommuunissa asumisesta, mutta hän uskoo jokaisen voivan nauttia yhteisasumisesta, mikäli persoonallisuudet sopivat yhteen.
“Yhteiset pelisäännöt ja niistä kiinni pitäminen helpottavat myös.”
Informaatiotutkimusta opiskeleva Jenny Kärki pitää yhteisasumisesta kämppiksen kanssa. Eri unirytmit tuovat haasteensa yhteisasumiseen, sillä Kärki touhuaisi mielellään öisin, kun taas kämppis nukkuu yöt.
Välimatka ei ole este opiskelulle
Hammaslääketiedettä viidettä vuotta opiskeleva Maria Kummu asuu Limingassa avopuolisonsa kanssa. Hän on asunut Limingassa toukokuusta lähtien, joten kokemusta Limingan ja Kontinkankaan välin suhaamisesta ei ole vielä kertynyt paljoa.
Kummun mukaan Limingasta Oulun keskustaan kulkee hyvin linja-autoja, niitä lähtee noin tunnin välein molempiin suuntiin. Linja-autolla matka Limingasta keskustaan kestää 45 minuutista tuntiin, kun henkilöautolla samassa matkassa menee puolisen tuntia. Kummun mukaan linja-autot eivät kulje viikonloppuisin kovin myöhään. Viimeinen bussi keskustasta Liminkaan lähtee lauantaina jo varttia vailla kymmenen.
“Iltarientoihin meneminen on aika haastavaa, kun paluukyytejä ei ole tarjolla.”
Kummun mukaan hyviä puolia Limingassa asumisessa on se, ettei pyöriä viedä ikkunan alta. Toinen hyvä asia on oma piha, jossa Kummu saa rauhassa viljellä raparperia ja mansikoita. Limingassa on Kummun mukaan myös hyvin palveluja, kuten kuntosali ja frisbeegolf-rata.
Alueen julkinen liikenne saa Kummulta kritiikkiä. Hän ei ymmärrä, miksi juna ei voi pysähtyä Limingassa, kun käyttäjiä Oulun ja Limingan välillä on paljon. Junalla matkustaminen olisi bussia nopeampaa.
“Julkiseen liikenteeseen pitäisi panostaa enemmän.”
Säännöllisistä bussiyhteyksistä huolimatta Kummu kulkee välimatkat joko avomiehensä kyydillä tai toisella henkilöautolla. Kummu on valinnut henkilöautolla matkustamisen, koska se on hänestä helppoa ja aikaa säästävää.
Limingan huonona puolena Kummu pitää myös kavereiden vähäistä kyläilyä, kun kaikilla ei ole omaa autoa käytettävissä.
Maria Kummun mukaan kauempaa kulkevien opiskelijoiden kannattaa miettiä, miten paljon haluaa osallistua erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin. Kauempana asuminen rajoittaa mahdollisuuksia osallistua yhteisiin tapahtumiin, joten lähemmäs kampusta muuttaminen voi olla hyvä vaihtoehto sosiaalisissa tilanteissa viihtyville. Kummu suosittelee myös kimppakyytejä, joiden avulla kauempaa kulkeminen on helpompaa.
PSOAS: Yksiöitä etsitään kimppakämppiä enemmän
Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön (PSOAS) palvelupäällikkö Jari Simosen mukaan yksinään asuntoa hakevien keskuudessa yksiöt ovat tällä hetkellä kysytyimpiä, ja pariskunnat sekä perheet valitsevat luonnollisesti perheasuntoja.
Tarkkaa tilastoa yksin asuvista opiskelijoista ei PSOASilla ole. Simosen mukaan yksin asuminen on hyvin suosittua suomalaisten keskuudessa, kun taas ulkomaalaiset pitävät kimppa-asumista parempana vaihtoehtona. Jari Simonen kertoo kimppa-asuntojen sopimusten määrän olevan kesältä yli 60 prosenttia.
Simonen myöntää yksin asumisen suosion lisääntyneen vuosikymmenten kuluessa. Vielä 1960- ja 1970-luvuilla vaihtoehtona oli lähinnä kimppa-asuminen. Nykyään yksin asuminen on yhtä suosittua jokaisessa opiskelijakaupungissa eikä Simonen usko tilanteen muuttuvan yhtäkkiä.
Simonen kuitenkin uskoo, ettei yksin asuminen ole paras vaihtoehto uudelle opiskelijalle. Hän suosittelee yhteisasumista, sillä silloin voi tutustua uusiin ihmisiin ja kotiutua paremmin uuteen kaupunkiin. Parhaimmillaan se voi jopa estää yksin jäämistä ja syrjäytymistä.
Julkaistu
SHARE
Heli Paaso-Rantala
Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.
Kiinnostaisiko jamittelu, haluatko kurkata taiteilijan työhuoneelle, oletko kenties miettinyt, miltä vessan seinään kirjoitetut tekstit kuulostavat laulettuina? Siinä tapauksessa suuntaa kulkusi torstaina 16.8. Oulun Taiteiden Yöhön. Taiteiden Yössä tekemistä ja nähtävää riittää seuraavan aamun pikkutunneille asti. Suuria ja pieniä taidetapahtumia järjestetään ympäri kaupunkia, yllättävissäkin paikoissa – taidetta voi löytää niin asematunnelista, Oulun teatterista kuin baarin patiolta. […]
Kiinnostaisiko jamittelu, haluatko kurkata taiteilijan työhuoneelle, oletko kenties miettinyt, miltä vessan seinään kirjoitetut tekstit kuulostavat laulettuina?
Siinä tapauksessa suuntaa kulkusi torstaina 16.8. Oulun Taiteiden Yöhön. Taiteiden Yössä tekemistä ja nähtävää riittää seuraavan aamun pikkutunneille asti. Suuria ja pieniä taidetapahtumia järjestetään ympäri kaupunkia, yllättävissäkin paikoissa – taidetta voi löytää niin asematunnelista, Oulun teatterista kuin baarin patiolta.
Oulun ylioppilaslehti kokosi yhteen kattauksen monipuolisia menovinkkejä. Koko ohjelman löydät Oulun Taiteiden Yön verkkosivuilta. Ohjelmaan voi tutustua myös Oulun juhlaviikot -sovelluksessa, jonka voi ladata App Storesta tai Google Playstä.
Samana iltana Oulun keskustassa vietetään Korttelihaipakkaa, jonka vuoksi monet keskustan liikkeistä ja kahviloista ovat auki kello 22 asti. Taiteiden Yön omien tapahtumien lisäksi torstaina on useita Oulun Muusajuhlien ohjelmaan kuuluvia tapahtumia.
Asematunneli, Hallituskatu
Rytmitunneli 2018, kello 19–22
Juna-aseman tunnelissa järjestettävien jamien soittimen muoto on vapaa, aina ämpäristä rumpusettiin. Seiskalta starttaava rummuttelu jatkuu niin kauan kuin osallistujia riittää.
Snooker Time, Asemakatu 28
Ennakkokuuntelussa Θ, kello 19.30
Riutan 17.8. julkaistava kahden kappaleen ja 15 minuutin singlejulkaisu Θ kuuntelussa.
Piirtäjät patioilla: Aapo Kukko, Anssi Vieruaho, Veli-Matti Ural, kello 22.30–01
Karikatyyrejä ja muita piirroksia tilauksesta tai ilman. Tervetulleeksi toivotetaan kaikki piirtäjät.
Alakerran tupakkakoppi:
Äänenpainekammio vol.1: Kvltövgåd/Sinister E. (Petroskoi, RUS), Tyhjä pää, Handeyemachine, Aids Mom, kello 20–23
Kokeellista elektronista ääntä, dronea, noisea ja harsh noisea.
Alakerta:
Jalot Pojat – Vessakirjoitukset II, kello 23–00
Jalot Pojat Ari-Matti ja Matias esittävät akustisesti Oulun Taiteiden Yössä vessojen seiniin kirjoitettuja tekstejä. Illan kerrotaan sisältävän Jalojen Poikien ikivihreitä että uutta viihdemusiikkia kaikille yleisissä vessoissa tarpeensa tehneille.
Oulun Taidemuseo, Kasarmintie 9
Alakerran näyttelytila:
Moderni nainen; Anni Kinnunen – The Great Escape, kello 9–23
Sisäänpääsy koko päivän puoleen hintaan.
Ellen kohtaa Ellenin, kello 16–23
Musiikin opiskelija Ellen Kärkölä säestää viululla Ellen Thesleffin teosten äärellä tasatunnein.
Näyttelyesittely, kello 19 Oulun taidemuseon amanuenssi Elina Vieru vie yleisön kierrokselle näyttelyihin.
Näyttelyt Toikan linnut; Saisiko olla kahvia; Koiramäki, kello 10–22
Illan aikana Oulun yliopiston roolipelikerho CRYO ry, Fantasiapelit Oulu sekä Oulun Rooli- ja Lautapeli Yhteisö Ry tuovat paikalle erilaisia lautapelejä kävijöiden katsottaviksi ja pelattaviksi. Lisäksi he esittelevät miniatyyripelaamista.
Retro kitsch -kirppis museon edustalla, kello 16–22
Kello 16 käynnistyvällä iltakirppiksellä kaikenlainen kirppistavara on myyntikelpoista, kirpparimyytävän ei siis tarvitse olla retroa. Paikan voit valita vapaasti museon edessä olevalta nurmikkoalueelta. Paikat ovat maksuttomia. Varaukset paikan päällä.
Pohjois-Pohjanmaan museon takapiha
LaavU Free Open Air #5 – Taiteiden Yö 2018, kello 15–24
Kaikille avoin ja ilmainen puistotapahtuma, jossa paikalliset elektronisen musiikin DJ:t soittavat monipuolista konemusabiittiin pohjautuvaa rytmimusiikkia piknik-yleisölle. Luvassa lisäksi kasvomaalausta kello 15–18 ja graffitimaalausta kello 18–20.
Vanhan Villatehtaan työhuoneet, Pikisaarentie 17
Hiljaisessa kesäyössä: Päivi Pussilan taidenäyttely, 2. krs, kello 12–22
Prinsiippi. Teosripustus kuvataiteilija Leena Kankaan työhuoneella. 2. krs, kello 12–22
Terve Meri! 2. krs. kello 12–22
”Terve Meri” on installaatio, jonka kierrätyspulloista ja Pikisaaren rantojen tarjoamista aineksista – vedestä, hiekasta, kasvien osista – toteuttavat Vanhalla Villatehtaalla työskentelevät kuvataiteilijat Helena Kaikkonen, Leena Kangas ja Päivi Pussila.
Avoimet ovet, kello 12–22
Avoimia ovia useilla Vanhan Villatehtaan kuvataiteilijoiden työhuoneista.
Designtori, Pikisaarentie 13 ja 17
Designtori Pikisaaressa, kello 15–22
Muotoilijat ja taidekäsityöläiset myyvät tuotteitaan grafiikasta koruihin ja vaatteista keramiikkaan, janonsa ja nälkänsä voi sammuttaa vierailemalla katukeittiöillä. Myyjät Keltaisessa talossa, OSAOn ruokalassa, Vanhan Villatehtaan PROTOn showroomissa sekä teltoissa piha-alueella. Avoinna myös perjantaina 17.8. kello 14–20.
OSAOn Pikisaaren yksikön opiskelijoiden työnäytöksiä ja työpajoja, kello 15–18
Paikkoina Villatehtaan 2. ja 3. kerros, päärakennuksen 1. kerroksen vaatetuksen käytävä ja piha-alueella media sekä restauroinnin punamultamaalin keitto. Tuotemyyntiä kello 22 asti.
Kulttuuritalo Valve, Hallituskatu 7
Videopaja:
Animaatio non-stop-motion, kello 15–19
Valveen videopajalla voi Taiteiden yönä kokeilla animaatioiden tekemistä stop-motion-tekniikalla. Soveltuu kaikenikäisille.
Oulun Sarjakuvakeskus:
Lattiateippauspaja, kello 12–18
Oulun sarjakuvakeskuksen lattiateippauspajassa kävijät pääsevät koristelemaan keskuksen lähiympäristön lattiapintoja. Tapahtuma sopii kaikenikäisille.
Jääkaappimagneettipaja, kello 16–22
Tule ja piirrätä itsellesi oma ja uniikki jääkaappimagneetti sarjakuvantekijöiden toteuttamana, pientä korvausta vastaan. Paikalla useita tekijöitä.
Valvenäyttämö, 2. krs:
OYT goes OTY, kello 18–20 Oulun ylioppilasteatterin jäsenten 5–10 minuutin esityksiä, saliin ja salista pääsee aina esitysten välillä.
Laulaja-lauluntekijä Elisa Koivupuro tarjoaa tunnelmallista indiepoppia monilla mausteilla.
Taavetti Lukkarisen Hirttopuu, kello 20
Oululainen kahden miehen bändi, joka soittaa folkahtavaa rockmusiikkia.
Muusaklubi: Hector!, kello 21
Laulaja-lauluntekijä Hectorin (Heikki Harma) laulut ovat vuosikymmenten aikana piirtyneet suomalaisten kollektiiviseen tajuntaan. Muusaklubin ohjelmassa esimerkiksi Jarkko Korpuan vetämä minilukupiiri teoksesta Hector – Asfalttihippi sekä oululaisten artistien versioita Hectorin kappaleista. Estradilla Saaga Sees, Antti Viitala, Jukka Tervo, Pirjo Suvilehto sekä duo Lantti & Kolehti. Oulun Muusajuhlien ohjelmistoa.
45 Special, Saaristonkatu 12
Oulu Open Decks & levykirppis, kello 21–04
Perinteiset Oulu Open Decksit aloitetaan Taiteiden Yönä tavallista aiemmin. Soittoaikaa 30 minuuttia per soittaja, aloittelijoille pystytään opettamaan laitteiden käyttö. Samaten levykirppis avataan yhdeksältä.
Petrellin Saluuna, Rantakatu 4
Live Irish Music Session / Irkkumusiikkijamit, kello 20.30, K-18
Irlantilaisen musiikin ystäville täsmävinkki. Tervetulleita jameihin ovat niin tanssijat, muusikot kuin kuuntelijat.
Kaaoslava, Hollihaan puisto
Kaaoslavan Taiteiden Yö, kello 18–22
Kaaoslavan Taiteiden Yössä luvassa musiikkia, taidetta ja vapaata kaupunkikulttuuria. Kello 18 julkistetaan KAAOS-veistos Liian hilpeät perhoset, jonka Veeran Verstaan nuoret ovat tehneet teoksen taiteilija Antti Ylösen ohjaamana. Kello 19 lavalla esiintyvät Maustetytöt, kello 20 MONEY & GRAVY, kello 21 Jukka Nousiainen.
Elba, Kiikelin takana
Finnegans Wake – viimeinen kappale, 05–05.45 (pe)
Taiteiden Yö päättyy perinteisesti James Joycen romaanin äärellä. Viimeisen kappaleen lukee ääneen Paavo J. Heinonen. Yleisöä pyydetään muistamaan kuuntelijan roolin hiljaisuus.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
