Yliopiston hallitus päätti: suunnittelu keskustakampuksen rakentamisesta alkaa, sijoituspaikaksi tulossa Raksilan markettien alue – ”Huolta on aiheuttanut luulo siitä, että Linnanmaalta lähdettäisiin kertaheitolla”

Oulun yliopiston hallitus päätti tiistaina 28.4. aloittaa hankesuunnittelun uuden kampuksen rakentamisesta lähemmäs Oulun keskustaa. Uuden kampuksen toivotaan esimerkiksi lisäävän yliopiston vetovoimaa kilpailussa opiskelijoista, pienentävän hiilijalanjälkeä ja parantavan saavutettavuutta.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

In English

Oulun yliopisto käynnistää hankesuunnittelun Oulun keskustaan sijoittuvan kampuksen rakentamisesta. Oulun yliopiston hallitus päätti asiasta kokouksessaan 28. huhtikuuta.

Yliopiston tiedotteen mukaan hankesuunnittelun arvioidaan kestävän noin vuoden ajan. Yliopisto tulee esittämään Oulun kaupungille asemakaavan muuttamista Raksilan alueella.

Oulun yliopistossa professorina toiminut arkkitehti Rainer Mahlamäki on tehnyt kaavallisen selvityksen siitä, kuinka uusi yliopistokampus voisi sopia Raksilan markettialueelle. Alustavien suunnitelmien mukaan kampuksen rakennukset mahtuvat tälle alueelle.

Myös mahdollisille, erikseen päätettäville jatkovaiheille löytyisi tilaa Raksilasta.

Tiistaina tehty päätös tarkoittaa sitä, että yliopisto haluaa rakennuttaa uuden kampusrakennuksen lähemmäksi keskustaa. Se, missä laajuudessa ja missä aikataulussa muutto Linnanmaan kampukselta lopulta oikein toteutuisi, on kuitenkin vielä tässä vaiheessa avoinna – kokouksen esityslistassa hankesuunnittelua koskevassa kohdassakin puhutaan vasta kampuksen 1. vaiheen rakentamisesta, ja että rakentaminen voisi tapahtua vaiheittain seuraavien 5–20 vuoden kuluessa.

Nyt käynnistyvässä hankesuunnittelussa keskustaan kaavaillaan noin 30 000 kerrosalaneliön kokoista kampusta. Linnanmaalla yliopiston käytössä on tällä hetkellä 114 000 neliötä. Ero on siis valtava.

Nyt tehty päätös ei tarkoita sitä, että koko yliopiston toiminta Linnanmaalla keskitettäisiin keskustakampukselle. Varmaa myös on, että opiskelu ja tutkimus Linnanmaalla jatkuvat vielä vuosien ajan.

Koska kyse on vasta hankesuunnittelun aloittamisesta, uuden kampuksen rakentamisen aikataulussa on vielä paljon avoimia kohtia. Rehtori Jouko Niinimäen arvion mukaan rakennuslupaprosessin käynnistäminen voisi olla edessä 3,5 vuoden kuluttua. Rakentamiseen kulunee aikaa pari vuotta.

Jos kaikki sujuu siis suunnitelmien mukaan, opiskelu voisi alkaa Raksilassa vuonna 2027, viimeistään vuonna 2028.

Niinimäki sanoi olevansa suunnittelun käynnistymisestä innoissaan.

”Huolta on aiheuttanut luulo siitä, että Linnanmaalta lähdettäisiin kertaheitolla. Näin ei ole käymässä. Se, että hankekoko on pienempi, purkaa nyt tarpeettomia huolia.”

Niinimäki, hallituksen puheenjohtaja Sakari Kallo ja Oulun kaupungin yhdyskuntajohtaja Matti Matinheikki tiedottivat päätöksestä medioille tiistaina 28.4. hallituksen kokouksen jälkeen.

Uutta yliopistokampusta esitetään alueelle, joka sijaitsee Raksilan puutalokorttelien ja Oulun hautausmaan välissä Kajaanintien varressa. Kuva: Ville Honkonen.

Taustalla marraskuussa alkanut kiinteistöselvitys

Päätöksen taustalla on yliopiston teettämä kiinteistöstrategian selvitystyö. Työn tarkoituksena oli määritellä yliopistolle optimaalisin pitkän aikavälin kiinteistöstrategia ja löytää ”taloudellisesti kestävät, toimintaa tukevat pitkän aikavälin ratkaisut yliopiston toimitiloille”.

Selvityksessä oli mukana kolme vaihtoehtoa: nykyisen rakennuskannan ylläpito, nykyisen rakennuskannan osittainen purkaminen ja uudisrakentaminen nykyisillä kampuksilla sekä uudisrakentaminen Oulun keskustan läheisyydessä. Selvityksessä arvioitiin eri vaihtoehtojen taloudellisia, toiminnallisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Yliopiston mukaan eri vaihtoehtojen vertailussa toteuttamiskelpoisiksi vaihtoehdoiksi osoittautuivat Linnanmaan rakennuskannan ylläpito sekä uudisrakentaminen Oulun keskustaan. 

Kampusvaihtoehtojen kustannusanalyysit koostuivat rakennuttajakonsulttien A-insinöörit Oy ja WSP Finland Oy toteuttamista toisistaan riippumattomista laskelmista sekä vertailusta kokoluokaltaan vastaavan Metropolia-ammattikorkeakoulun Helsingin Myllypuroon 2019 valmistuneen kampuksen toteutuneisiin kustannuksiin.

Jouko Niinimäen mukaan selvityksen lopputulos oli, että uutta rakentamalla keskustaan on mahdollista saavuttaa investointikustannuksiltaan neutraali ratkaisu verrattuna nykyisen Linnanmaan kampukseen ylläpitoon.

Keskustakampuksella vuokrataso keskustakampuksella tulisi olemaan laskelmien mukaan alhaisemmalla tasolla kuin tämän hetkiset vuokraennusteet Linnanmaalla.

Niinimäen mukaan uudishankkeen rahoitusvaihtoehtoja on monia. Nyt Linnanmaalla tilojen vuokraisäntänä on toiminut Suomen Yliopistokiinteistöt, joka on jatkossakin Niinimäen mukaan ”yliopiston tärkeä kumppani”. Vaihtoehtoja on muun muassa rakentaa uudisrakennus itse, rakennuttaa se jonkun kumppanin kanssa tai leasing-sopimuksella. Niinimäen mukaan rahoitusta pohditaan alustavasti hankesuunnittelun aikana.

Yliopiston hallituksen puheenjohtajan Sakari Kallon mukaan rahoitukseen liittyvät päätökset tehdään aikanaan hallituksen kokouksessa. Kun hankesuunnittelu on valmis, on myös aika tehdä päätöksiä.

Arkkitehti Rainer Mahlamäen hahmotelmia siitä, miten yliopiston kampus voisi mahtua Raksilan markettien tontille. Kuvan rakennukset eivät ole vielä suunnitelmia siitä, miltä kampus näyttäisi, vaan niiden tehtävä on kuvata sitä, mahtuvatko halutut neliöt ylipäänsä tontille. Kuvassa etualalla ovat Oulun asemakeskuksen suunnittelukilpailun voittaneet, yhä suunnitteluasteella olevat Tervatynnyri-rakennukset.

Uudesta kampuksesta toivotaan lisää vetovoimaa

Yliopiston marraskuisessa tiedotteessa ja suunnitelmista ensin kertoneessa Kalevan uutisessa (13.11.2019) kiinteistöselvityksen tekemistä perusteltiin yliopiston maksamien tilavuokrien korkeudella. Yliopiston mukaan kiinteistökustannukset ovat yliopiston toiseksi suurin menoerä henkilöstökustannusten jälkeen.

Marraskuun jälkeen tilakustannusten sijaan julkisessa keskustelussa esille on noussut yhä enemmän uuden kampuksen ja sijainnin mahdollisuus yliopiston vetovoiman kasvattajana.

Esimerkiksi Oulun ylioppilaslehden haastattelussa (27.2.2020) rehtori Niinimäki sanoi, että yliopiston tulisi opiskelijoita houkutellakseen olla yhä vetovoimaisempi. Vetovoimaisuuteen liittyy hyvä opiskelijakokemus. Haastattelussa hän totesi, kuinka “yhä useampi opiskelija näyttää haluavan asua keskustassa. Jos eläminen, opiskelu ja vapaa-aika olisivat samassa ympäristössä, olisi opiskelijan kokemus myös yliopistosta ja kampuksesta parempi.” Muina syinä uudisrakentamiselle Niinimäki mainitsi jutussa pienemmän hiilijalanjäljen ja helpomman kulkemisen kampukselle.

Yliopiston vetovoimaisuuden merkitystä muutossa pohdittiin myös Kalevan uutisanalyysissa (25.2.2020), jossa todettiin suurimmaksi ”muuttohalukkuutta ruokkivaksi tekijäksi” yliopiston kilpailukyvyn säilyttäminen ja kasvattaminen pitkällä tähtäimellä.

Myös tiistaina 28.4. rehtori Niinimäki nosti kustannusten ohella esille tärkeäksi uuden kampuksen vetovoimaisuuden, pienemmän hiilijalanjäljen ja paremman saavuttavuuden vanhaan verrattuna. Vaikutusta on myös väestöennusteilla ja yliopistoon kohdistuvilla odotuksilla.

Uudella kampuksella tilankäyttö ylipäänsä voi olla hyvin erilaista kuin nykytiloissa Linnanmaalla, Niinimäki arvioi.

Koronakriisi on muuttanut tänä keväänä opetuksen etänä toteutettavaksi – miksei uudenlaisia käytäntöjä voisi jatkaa kriisin jälkeenkin?

”Hyvällä syyllä voi kysyä, onko maailma menossa siihen, että massaluentojen aika on ohi, ja mennään enemmän pienryhmätiloihin ja oppijakeskeisiin tilanteisiin. Hankesuunnittelu tulee olemaan äärimmäisen kiinnostavaa.”

”Koronassa on tehty digiloikka, on vaikeaa uskoa, että palattaisiin entiseen. Kampuspohdinta sattui osuvaan aikaan.”

Muuttosuunnitelmat ovat saaneet myös kritiikkiä. Yliopiston entinen rehtori Lauri Lajunen on kritisoinut muuttoaikeita niin Kalevan kuin Forum24:n mielipidepalstoilla. Huolta ovat herättäneet myös Linnanmaan alueiden yritysten yhteistyö yliopiston kanssa ja se, mitä tyhjentyville Linnanmaan tiloille oikein tehtäisiin.

Technopoliksen entinen toimitusjohtaja Pertti Huuskonen jopa arveli Kalevan haastattelussa (7.3.2020), että tiloihin voisi tulla ”Pohjoismaiden suurin kirpputori”.

SYK käy keskusteluja yhteistyöstä

Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n (SYK) toimitusjohtaja Sanna Sianoja sanoo lehdelle, että SYK on tehnyt marraskuusta alkaen omaa ”skenaariomietintää” yliopiston muuttoajatusten suhteen.

SYK omistaa, rakennuttaa ja kehittää pääkaupunkiseudun ulkopuolisten korkeakoulujen käytössä olevia kiinteistöjä. Sen omistavat yhdeksän yliopistoa pääkaupunkiseudun ulkopuolelta ja Suomen valtio. Oulun omistusosuus on 10,41 %.

Oulun yliopisto on siis SYK:n vuokralainen, mutta myös yksi osakkaista. Osapuolet ovat Sianojan mukaan käyneet yhdessä keskustelua siitä, miten yliopiston vetovoimaa voisi lisätä.

”Uudisrakennus on prosessina useamman vuoden asia. Se on hyvä, että voidaan lähteä hallitusti yhteistyössä asiaa miettimään. Voisi sanoa: edessä on mielenkiintoinen tulevaisuus. Työtä se vaatii, mutta nyt voi syntyä uutta ja hyvää.”

”Edelleen SYK:n näkökulmasta toimimme Linnanmaan omistajana, siellä tämä tarkoittaa paljon yhteistä keskustelua.”

SYK esitti keväällä myös oman visionsa Linnanmaalla tehtävästä uudisrakentamisesta. Arkkitehtitoimiston suunnittelemaa Linnanmaan Sydän -vaihtoehtoa esiteltiin Kalevassa 4.3.2020. Sianojan mukaan SYK:n ajatuksena olisi, että Linnanmaalla toimintoja voisi keskittää kampuksen keskelle ja toteuttaa siinä modernia, uutta arkkitehtuuria.

Sianoja puhuukin olemassa olevien tilojen modernisoimisen eduista.

”Hyödynnetään sitä, mikä on jo hienoa, tehdään sen päälle vielä uutta – syntyy efekti, että vau! Haetaan siis pohjaa vanhasta, mutta hyvällä arkkitehtuurilla. SYK haluaa olla vastuullinen yhtiö, ja parhaimmillaan se onnistuu, kun olemassa olevasta rungosta voidaan tehdä jotain hienoa, tulevaisuudenkin käyttäjille sopivaa.”

Marraskuussa 2019 yliopiston hallituksen kokouksen yhteydessä huomio kohdistui Oulun yliopiston maksamiin vuokriin.

Onko SYK käynyt kevään aikana Oulun yliopiston kanssa neuvotteluita mahdollisista vuokranalennuksista?

”Rehtorilta kevään aikana tulleet viestit olivat sen kaltaisia, että kyseessä ei ollut vuokrakeskustelu, vaan kyse oli vetovoimatekijästä”, Sianoja toteaa lehdelle.

Sianojan mukaan SYK:n osakassopimus määrittelee ne kriteerit, joiden perusteella vuokrat lasketaan. Kaikkien yliopistojen kanssa toimitaan samoilla kriteereillä. Tosin Sianojan mukaan yliopistoja verrattaessa nousee yleensä esille myös esimerkkejä tiloista, jotka ovat keskimääräistä kalliimpia.

”Jos kuitenkin katsoo keskimäärin kaikkia tilavuokria, siinä Oulun yliopisto ja kaikki yliopistot ovat suhteessa samalla vuokratasolla.”

”Se, mitä me emme näe, on se, mitä yliopisto perii tiloista sisäisesti. Saamme välillä palautetta yksittäisiltä tiedekunnilta siitä, että joku tila voi olla kallis, mutta emme voi oikein kommentoida yliopistojen sisäisesti perimää vuokraa. Se on kaksiteräinen asia: on SYK:n ja yliopiston välinen osuus, ja yliopistojen sisäinen vuokranmääräytysmisperiaate.”

Uutisesta huolimatta Oamkin muutto etenee sovitusti

Oulun ammattikorkeakoulu päätti muutosta Linnanmaan kampukselle lokakuussa 2016. Oamkin Teuvo Pakkalan ja Kotkantien kampukset muuttavat Linnanmaan kampukselle vuoden 2020 aikana.

Oulun yliopisto omistaa enemmistön Oamkin osakkeista, ja korkeakoulut kuuluvat samaan konserniin. Korkeakoulut ovat suunnitelleet yhteisten palvelujen järjestämistä ja yhteisiä opintoja. Yliopiston rehtori Jouko Niinimäki on myös Oamkin hallituksen puheenjohtaja.

Oulun ammattikorkeakoulun rehtori Jouko Paaso sanoo, ettei yliopiston hallituksen päätös vaikuta nyt korkeakoulun syksyn muuttosuunnitelmiin.

”Jatkamme nyt niitä toimenpiteitä, mitä olemme pidemmän aikaa valmistelleet. Kesän aikana on tarkoitus muuttaa Linnanmaalle, sote-alojen edelleen jäädessä Kontinkankaalle.”

Oamkilla on vuokrasopimus SYK:n kanssa vuoteen 2040 asti. Paason mukaan alustava tarkoitus on, että sopimuksesta ja sitoutumisesta sijaintiin pidetään kiinni.

”Jos niin päätetään, voidaan toisinkin toimia. Alustavasti niin kauan ollaan, mitä vuokrasopimuksessa on sovittu.”

”Jos ajattelee yliopiston muuttoa keskustan lähelle, se tapahtuu monessa vaiheessa. Tietysti yliopistolla on Oamkista enemmistöomistus, jää nähtäväksi, miten se vaikuttaa ammattikorkeakoulun sijaintiin. Toistaiseksi meillä ei ole muita suunnitelmia. Jos omistajat tekevät linjauksia, että pitäisi muuttaa, se päätetään erikseen.”

Yliopiston pohdinnat tiloista eivät ole Paason mukaan vaikuttaneet nyt Oamkin suunnitelmiin.

”Me on pitäydytty omissa suunnitelmissa. Päätöksiä [muutosta Linnanmaalle] tehtäessä ajatuksena on ollut, että lopputuloksena syntyy innovaatiokeskittymä, vahva toimijoiden välinen yhteistyö. Meille on tärkeää yhteistyö yritysten kanssa, ja Linnanmaalla on tavoite, että syntyy yhteinen innovaatiokeskittymä. Tällä erää yliopiston muuttokysymys on irrallinen asia meidän suunnitelmista ja tavoitteista koskien tulevaisuutta.”

Vaikka koronakriisi onkin vaikuttanut kampuksilla työskentelyyn, tilojen remontointia Oamkin tarpeisiin Linnanmaalla se ei ole estänyt.

”Maaliskuun alussa käytiin kiertämässä uusia tiloja, informaatioteknologiahan on jo muuttanut. Tuntuu, että remontti on edennyt ja tilojen muokkaus meille on sujunut aikataulun mukaiseksi. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan muutot tehdään kesän aikana useassa eri vaiheessa”, Paaso toteaa.

Ei vain sijainti, vaan myös yhteisöllisyys vetää

Valtaosa Oamkin toiminnoista muuttaa Linnanmaalle tämän vuoden aikana. Linnanmaan kampuksella on tapahtunut paljon myös yliopiston sisäisiä muuttoja. Muutaman vuoden sisällä muuttaneita ovat niin keskustasta Linnanmaalle siirtyneet arkkitehdit, humanistinen kuin kasvatustieteiden tiedekunta.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Eetu Leinonen toteaa, että kuten OYY on aiemmissa kannanotoissaan (marraskuussa 2019 ja maaliskuussa 2020) todennut, ylioppilaskunta suhtautuu muuttosuunnitelmiin varovaisen positiivisesti. Yksi muuton positiivinen mahdollisuus on yhteisöllisyyden kasvaminen Kontinkankaan ja Linnanmaan kampusten opiskelijoiden välillä, kun kampusten välinen etäisyys lyhenisi usealla kilometrillä.

”Nyt olisi aika lunastaa lupauksia, ottaa kaikki [tilojen käyttäjät] mukaan suunnitteluun ja laajasti osallistaa tilojen käyttäjiä.”

Tällä Leinonen tarkoittaa sitä, että kun erilaisia suunnittelua tekeviä työryhmiä perustetaan, jokaiseen niistä tarvitaan myös opiskelijaedustajat eri tiedekunnista. Samaten mukaan tarvitaan ylioppilaskunta, yliopistolla toimivat järjestöt ja yliopiston henkilökunta.

Leinosen mukaan kampuksen sijainti yksinään ei paranna yliopiston vetovoimaisuutta. Tilojen tulee olla myös opetukseen ja tutkimukseen hyvät ja tarkoituksenmukaiset, mutta myös yhteisöllisyyttä lisäävät.

”Korkeakoulujen yhteisöllisyys on iso vetovoimaa kasvattava asia. Yhteisöllisyyden parantamiseksi tarvitaan hyviä opetustiloja, mutta myös yhteisötiloja, kuten järjestöjen omat tilat.”

Leinonen sanoo, ettei ole juuri kuullut opiskelijoilta palautetta suunnitelmista. Osaa on mietityttänyt muuttosuunnitelmien ajoitus: nyt kun Oamk muuttaa Linnanmaalle, yliopisto muuttaakin itse pois.

”Käsittääkseni ajatuksena on ollut, että yhteiskampus säilyy, ja se on minusta tärkeää. Samaten tärkeää on, ettei eri tiedekuntia lähdetä levittelemään ympäriinsä.”

Eetu Leinonen huomauttaa myös, että yliopisto on toistaiseksi antanut aika vähän vaihtoehtoja sille, mitä tyhjentyvälle Linnanmaan kampukselle tapahtuisi.

”Mielestäni yliopiston tulisi ottaa koppia siitä ja toimia vastuullisesti. Linnanmaan tilat ovat SYK:n omistamia tiloja, mutta Oulun yliopisto on yksi SYK:n omistajista. Vastuullisuutta tulee pohtia alusta asti, kun hanketta ruvetaan suunnittelemaan.”

Asumisen painopiste muuttuu

Kahden korkeakoulun yhteiskampukseen varautuvalla Linnanmaalla on parin viime vuoden aikana käynnistetty suuria kehittämisprojekteja.

Varautuminen alueen kasvuun on näkynyt niin joukkoliikenteessä kuin pyöräilyyn tehdyssä parannuksissa. Pyöräteiden ja bussiyhteyksien lisäksi Linnanmaalla on kehitetty myös alueelle omaa brändiä

Päätöksellä on vaikutus myös opiskelija-asumiseen. Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön (PSOAS) toimitusjohtaja Juha Aitamurto toteaa, että muuttuvassa tilanteessa myös PSOASin tulee sopeutua.

Opiskelija-asumisen painopiste siirtyy nyt Linnanmaalta kohti keskustaa ja Raksilaa: ”Katsotaan, jos päästäisiin rakentamaan asuntoja ihan kampuksen ytimeen.”

PSOASilla on Aitamurron mukaan Linnanmaalla Paavo Havaksen tiellä ja Yliopistokadulla useita taloja, joiden vuokrasopimukset päättyisivät muutenkin vuoteen 2037. Niiden kohdalla peruskorjaus olisi tullut kalliimmaksi kuin kokonaan uuden rakentaminen. Nyt kun hallituksen päätös yliopiston sijainnista on tullut, uudet talot rakennetaan uuteen paikkaan.

PSOASilla on Välkkylässä opiskelija-asuntoalueella vireillä uutena hankkeena Uno-tornitaloprojekti. Sen suunnitelmat ovat jo pitkällä, ja hankkeen edistäminen voi käynnistyä Aitamurron mukaan nyt nopeastikin.

PSOAS osti Linnanmaalla vuonna 2018 Technopolikselta toimistorakennuksen, johon se on remontoinut asuntoja vaihto-opiskelijoille. Syyksi kaupalle kerrottiin juuri Oamkin tuleva muutto.

Tutkijantie 2:een valmistuneet asunnot eivät kuitenkaan menneet Aitamurron mukaan hukkaan: nyt saatiin turvattua asuntojen riittävyys siirtymäajalle. Hän pitääkin tärkeänä sitä, että siirtymäkauden aikana opiskelijoiden asunnonsaanti on turvattu.

Mitä tapahtuu Linnanmaalle?

Oulun kaupungin yhdyskuntajohtajan Matti Matinheikin mukaan päätös kampuksen uudisrakentamisesta on iso mahdollisuus niin Oululle kuin koko Pohjois-Suomelle.

Kampusratkaisu tulee vaikuttamaan muun muassa asuntomarkkinoihin, kaupunkisuunnitteluun ja liikenteeseen.

Tiistaina 28.4. Oulun kaupunki tiedotti tukevansa ja avustavansa Oulun yliopiston hankeselvitystyötä. Suunnittelutyön aikana kaupunki selvittää yhteistyössä yliopiston kanssa keskustaan siirtymisen liittyvät mahdollisuudet ja reunaehdot.

Kaupungin mukaan kampuksen sijoittuminen alueelle vaikuttaa muun muassa Raksilan market-alueen ja Raksilan urheilupuiston kaupunkisuunnitteluun ja kaavoitukseen. Hankesuunnittelun aikana noussee esiin useita haasteita, joiden ratkaisemisessa kaupunki pyrkii myötävaikuttamaan yliopiston sijoittumisessa alueelle.

Matti Matinheikin mukaan nyt tarvitaan myös malttia: yliopiston hallitus päätti vasta hankesuunnitteluvaiheesta, ja edessä on vielä paljon selvitettävää.

”Samalla lailla kun mietitään keskustan päätyä, pitää miettiä Linnanmaan jatkokehittämistä.”

Myös Jouko Niinimäki painottaa, ettei yliopisto ole lähdössä vielä minnekään Linnanmaalta: ”Linnanmaa on palvellut meitä hyvin, ja tulee palvelemaan jatkossakin.”

Niinimäen mukaan yliopisto on sitoutunut edistämään alueen kehittämistä.

”Kaikilla on tahtotila edistää sitä, että vaikka yliopisto tämän verran täältä poistuu, tulee sen tilalle uutta toimintaa, joka tulee elävöittämään sitä.”

Jos uuden kampuksen käyttö voisi alkaa 7–8 vuoden päästä, milloin sitten viimeiset opiskelijat lähtisivät Linnanmaalta? Tätäkään Niinimäki ei halunnut vielä tässä vaiheessa määritellä.

Kontinkankaalla vireillä asemakaavamuutos

Nyt hallituksen kokouksessa tehty päätös ei koske Oulun yliopistollisen sairaalan lähettyvillä oleva Kontinkankaan kampusta, jossa toimivat lääketieteellinen tiedekunta ja biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta.

Myös Kontinkankaan kaupunginosassa on tullut vireille asemakaavan muutos.

Kaavamuutos perustuu kahteen hakemukseen: Suomen Yliopistokiinteistöt on hakenut asemakaavan muutosta kehittääkseen ”yliopistokampusta monipuoliseksi toimintakokonaisuudeksi yhteistyössä kampuksien toimijoiden kanssa sekä tukeakseen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kehittämishanketta”. Sairaanhoitopiiri on hakenut asemakaavan muutosta uuden pysäköintitalon ja potilashotellin rakentamisen mahdollistamiseksi. Rakennushankkeet ovat osa Tulevaisuuden sairaala 2030 -uudistamisohjelmaa.

Aiheesta uutisoi ensin Kaleva (7.4.2020). Kalevan haastattelussa rehtori Niinimäki totesi, ettei yliopistolla ei ole tällä hetkellä vireillä kiinteistöhankkeita Kontinkankaalla. Silti ”jossakin vaiheessa” myös Kontinkankaan osalta käynnistetään kiinteistöselvitys, jossa tulevaisuuden vaihtoehtoja tunnistetaan ja tutkitaan.

Niinimäki vahvisti tämän 28. huhtikuuta pidetyssä infotilaisuudessa. Pohdintoja Kontinkankaan kampuksen kiinteistöjen tulevaisuudesta on siis aloiteltu, mutta päätöstasolla asia ei vielä ole.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Korona tyhjensi kalenterin ja vei harjoittelutilat – Opiskelijajärjestöille yhteisöllisyys on tärkeää, vaikka kohdata voikin nyt vain verkon välityksellä

Vaikka harraste- ja ainejärjestöjen toiminta muuttui merkittävästi koronaviruksesta johtuvien rajoitusten vuoksi, halu kohdata ihmisiä ja harrastaa ei ole hävinnyt minnekään. Poikkeustilanteen myötä järjestöt ovat joutuneet keksimään etäratkaisuja. Lehden haastattelemien järjestöjen vastauksissa näkyvät toisaalta harmitus kevään suunnitelmista luopumisesta ja tulomenetyksistä, toisaalta halu varmistaa hyvän meiningin ja yhteisöllisyyden olemassaolo poikkeuksellisessa keväässäkin.

TEKSTI Petra Uusimaa

KUVAT Anni Hyypiö

Koronaviruksesta aiheutuneet poikkeusolot ovat vaikuttaneet myös oululaisten harraste- ja ainejärjestöjen toimintaan.

Tapahtumat etenivät nopeasti. Torstaina 12. maaliskuuta Suomen hallitus suositteli yli 500 hengen tapahtumien perumista toukokuun loppuun saakka, ja 13.3. aluehallintoviranomaiset antoivat asiasta määräyksen. 13. maaliskuuta myös Oulun yliopiston ylioppilaskunta suositteli harraste- ja ainejärjestöjä perumaan kontaktitapahtumat ja sulkemaan kiltahuoneet.  Pian päätös kiltahuoneiden sulkemisesta ei ollut enää järjestöjen käsissä, sillä 16. maaliskuuta Oulun yliopisto ilmoitti sulkevansa kampusten tilat. Aiempi ilmoitus tilojen sulkemisesta ulottui 13.4. asti, mutta myöhemmin sulkua jatkettiin ainakin 13.5. asti.

Muutokseen on ollut pakko sopeutua nopeasti. Kysyimme OYY:n alaisilta järjestöiltä, miten poikkeustilanne on vaikuttanut toimintaan. 

Vastanneiden aine- ja harrastejärjestöjen ratkaisuissa korostuu yhteisöllisyyden merkitys myös vaikeissa tilanteissa.

Pelaaminen jatkuu myös etänä

Oulun yliopiston roolipelikerho Cryo ry on joutunut perumaan viikottaiset peli-iltansa. Suurin pettymys puheenjohtaja Samuli Ranisen mukaan on kuitenkin pelitapahtuma Maraconin peruuntuminen. 

Peruutuksista huolimatta Raninen pitää tilanteessa positiivisena sitä, että toimintaa on ollut mahdollista kehittää myös verkossa etänä. Rajoitteet tuntuvat kuitenkin kovasti Cryon toiminnassa, sillä pöytäroolipelit vaativat fyysistä läsnäoloa.

“Nyt ei kauheasti ole menoja, koska ei tarvitse maksaa tilavuokria”, toteaa Raninen kysyttäessä mahdollisista taloudellisista vaikutuksista. Hän kertoo Cryon talouden olevan hyvällä pohjalla: perustoiminnasta ei sinänsä tule kuluja, sillä viikottaiset peli-illat on järjestetty perinteisesti yliopistolla.

Varsinaiset kustannuserät ovat Maraconit. Raninen sanoo hallituksen pohtivan sitä, kuinka perutun Maraconin menot voitaisiin ohjata esimerkiksi etäpelaamiseen.

“Parin kuukauden päästä on tulossa kevät-Maracon, mutta emme tiedä kannattaako sitä vielä silloin järjestää.”

Kuten moni muu harraste- ja ainejärjestö, myös Maracon on perustanut oman Discord-kanavan keskustelua varten. He tekevät myös yhteistyötä Suomen roolipeliseura SRS:n kanssa, sillä  SRS järjestää etäroolipelausservereitä.

“Meidän jäsenistöllä on myös koronakaranteenikanava, jossa muutama altruistinen jäsen tarjoaa mahdollisuuksia esimerkiksi käydä kaupassa, jos joku sattuu olemaan sairaana.”

Ranisen mukaan jäsenistö on suhtautunut muutoksiin ymmärtäväisesti. Kokouksissa on mahdollistettu etäyhteys, jotta koko jäsenistö saa varmasti tarpeeksi tietoa. Tiedotus on koskenut myös vaihtoehtoisia pelaamiskanavia. 

“Haluamme varmistaa sen, että jokaisella jäsenellä on mahdollisuus jatkaa pelaamista.”

Vappu tulee etänäkin

Oulun Teekkariyhdistyksen (OTY) isännän Riikka Haatajan mukaan myös OTY on perunut tapahtumia tai siirtänyt niitä syksylle. Esimerkiksi vapun suurtapahtumat on siirretty syksylle, mutta vappu tulee rajoituksista huolimatta, nyt vain etänä.

“Kuten kaikkiin muihinkin OTYn wapputapahtumiin, myös näihin etämeininkeihin ovat kaikki muutkin ainejärjestöt lämpimästi tervetulleita!”

Yhteisöllisyyden kannalta on tärkeää pitää huolta siitä, että jokainen kokee tuntevansa olevan osa yhteisöä vaikeana aikana.

“Haluamme auttaa ylläpitämään jäsenistön keskeistä kanssakäymistä, viihtyvyyttä ja hauskanpitoa erityisesti nyt, jotta koronan vaikutukset eivät käy liian raskaaksi”, tiivistää Haataja.

Teekkarit eivät harmistuksestaan huolimatta ole jääneet pyörittämään peukaloitaan, vaan ovat olleet mukana aktiivisesti luomassa etäyhteyksiä.

OTY on Haatajan mukaan luonut Discord-kanavia esimerkiksi etävappua varten. Vaikka siirtyminen etätapahtumiin harmittaa, on uusien viestintäkanavoiden kehittäminen varmasti apuna myös tulevaisuudessa. Teekkariyhdistys onkin panostanut etäyhteyksien parantamiseen ja aikoo järjestää perinteisiä opiskelijatapahtumia etänä.

Tuutortuvat jatkavat toimintaansa

Myös matematiikan ja fysiikan opiskelijoiden ainejärjestö Sigma on joutunut sulkemaan kiltahuoneensa ja tuutortupansa, kertoo puheenjohtaja Paula Kvist. Hallituksen kokoukset tullaan myös järjestämään etänä, mahdollisesti myös kevätkokous. 

“Kaikki on kuitenkin sujunut yllättävän hyvin tilanteeseen nähden. Jäsenistö on ollut hyvin ymmärtäväinen, vaikka tämä eristäytyminen ei varmasti montaa miellytäkään.”

Kvistin mukaan Sigmassa on puhuttu Discord-kanavan perustamisesta, mutta ainakaan haastatteluhetkellä sellaista ei oltu vielä kehitelty. Kontaktitapaamisten korvaajaksi on kehitetty etäyhteyksiä.

“Tutkinto-ohjelman puolesta matematiikan tuutortupa on siirretty etäyhteyden päähän, ja olemme kartoittaneet mahdollisuutta tehdä sama myös fysiikan tuutortuvalle.”

Kvist kertoo, että etäyhteyksien kehittäminen on tärkeää sekä yksittäisen jäsenen hyvinvoinnille että edunvalvonnalle. Hänen mukaansa on tärkeää päästä myös tekemään yhteistyötä henkilökunnan kanssa, jotta opetus saadaan siirrettyä verkkoon kaikkien tavoitettavaksi.

“Veikkaisin että yhteisöllisyyden lisääminen on mahdoton tehtävä. Voimme koettaa vaan etäyhteydenpidon kanavien luomisella ylläpitää yhteisöllisyyttä mahdollisimman paljon.”

Kuorotoiminta ei ole pelkkää laulamista

Teekkarikuoro TeeKu menetti harjoittelupaikkansa Linnanmaan kampuksen sulkeutuessa. Puheenjohtaja Pekka Nyrösen mukaan alussa oli suunnitelmissa harjoitella turvavälien kanssa, mutta rajoitukset estivät lopulta tämänkin.

“Onhan se ankeaa käydä läpi kevään suunnitelmia ja todeta kaikki yksi kerrallaan perutuiksi.”

Hallituksen kokoukset ja vuosikokous on pidetty etänä.

Rajoitukset ovat tuoneet myös rahallisia muutoksia, kun keikkoja on peruuntunut ja tavallinen toiminta ei pyöri.

“Keikkoja on peruuntunut ja se on luonnollisesti syönyt kuoron tuloja, samoin harjoitusten perusteella saatavat avustukset ainakin kevään osalta.”

Nyrösen mukaan kevään konserttien peruuntuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niitä voisi siirtää esimerkiksi syksyyn. Kuoroharjoitukset eivät sovellu hyvin etätarkoitukseen, mutta TeeKu on perustanut monen muun tavoin Discord-kanavan. Nyrönen toivoo kanavan helpottavan yksinäisyyttä nyt kun kaikki on peruuntunut.

“Varta vasten myös keräännymme puhekanavalle keskiviikkoisin kello 18 kuten kerääntyisimme viikkoharjoituksiin.”

Etäyhteydetkään eivät aina korvaa kaikkea.

“Yleinen mieliala tuntuu olevan harmistus ja ikävä niin kuoroporukan kuin yhdessä laulamisen pariin.”

Nyrönen toteaa etätoiminnan kehittämisen ja poikkeusolojen ovat osoittaneen sen, että kuorotoiminnan ei tarvitse olla välttämättä pelkkää laulamista.  

Hyvä meininki rajoituksista huolimatta

Oulun ylioppilasteatterin johtokunnan puheenjohtaja Jenna Kurikkala kertoo, että kulttuuritalo Valveen sulkeutuessa myös ylioppilasteatterin toiminta on vaikeutunut. Valveella aikaisemmin sijainnut toimisto on siirtynyt etätoimistoksi, ja myös teatterin tavallinen harjoittelupaikka on myös sulkeutunut rajoitusten myötä.

“Kyllähän se tuntui omituiselta, kun piti kirjoittaa jäsenistölle viestiä, että Valve menee kiinni.”

Oulun ylioppilasteatteri oli valmistellut uutta näytelmää, mutta esitykset jouduttiin perumaan rajoitusten takia. Kurikkalan mukaan tämä tarkoittaa taloudellisia menetyksiä esimerkiksi lipputuloissa.

“Oulun kaupunki on onneksi tullut vastaan. Vuokria ei tarvitse maksaa siltä ajalta, kun Valve on suljettu.”

Ylioppilasteatterissa toimii aktiivinen improvisaatioryhmä Ulla&Bori, joka on siirtynyt järjestämään improjameja etänä Zoomissa. Ylioppilasteatteri on myös mukana Valve Livessä, jossa striimataan taidesisältöä. Kurikkala kertoo, että heiltä on tulossa sinne esimerkiksi lyhytelokuva.

“Minun mielestäni on tärkeää, että ihmisille luodaan mahdollisuuksia viettää aikaa yhdessä ja harrastaa näin etänäkin. Monelle meidän jäsenelle tämä harrastus on henkireikä.”

Ylioppilasteatteri haluaa tarjota jäsenistölle toimintaa, joka saa kaikki unohtamaan hetkeksi tilanteen huonot puolet.

“Meillä on hyvä meininki ja uskon, että juuri se auttaa kantamaan meidät läpi huonotkin ajat.”

Lue lisää: Oulun yliopisto ja korona: miten opiskelu turvataan, kuinka käy järjestötoiminnan ja vapun?, Kampus karanteenissa – Miten opiskelu etänä sujuu eri tiedekunnissa?, ”Kun tilanne maailmalla paheni, tutkijamme tajusivat, että he voisivat auttaa” – Oulussa suunnitellaan sovellusta ja suojavarusteita

Petra Uusimaa

Tieteiden ja aatteiden historian maisteri, jonka mielestä mikään ei ole parempaa kuin kuppi tummapaahtoista kahvia ja hyvä kirja.

Lue lisää:

”Jos tieteen ja uskonnon selitykset eivät riitä, kertomukset tulevat esoteriasta” – Vaikka tiedeyhteisö hylkäsi salatieteet, ei okkultismi kuollut sukupuuttoon

Okkultismi tuo mieleen kynttilänvalossa suoritettuja rituaaleja ja piilotettuja symboleja, salaseuroja ja ikuisen elämän etsintää. Mitä sanoisit, jos saisit tietää olevasi itsekin okkultisti?

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Ville Paananen

Viikonloppu alkaa joogalla ja loppuu sunnuntain lehden horoskooppiin. 

Kauriille luvataan tuotteliasta työviikkoa ja sotkuja ihmissuhteissa, kun oinas saa uskomattoman tilaisuuden, johon on parempi tarttua.
Pääsiäisenä noidat valtaavat kadut karkottamaan pahoja henkiä, vatsavaivoihin on hyvä ottaa inkivääriä ja radiossa soi Alman Karma.

Arjessamme vilisee okkultismia aina luontaislääkinnästä kristallikoruihin ja takaisin. Suurin osa suomalaisista ei kuitenkaan kuulu kulttiin, palvo Saatanaa tai konsultoi meediota ennen suuria päätöksiä. Mitä siis on arjen okkultismi? 

Kielitoimiston sanakirja määrittelee okkultismin selittämättömien ja yliluonnollisten ilmiöiden tai voimien tutkimuksena tai pelkästään salatieteenä. Perinteisesti okkultismin harjoittamista on astrologia eli tähdistä ennustaminen, alkemia ja magia. 

Nykypäivänä okkultismi on levinnyt perinteisistä tieteistä popkulttuuriin. Salatieteilyllä on paikkansa ihmisten sydämissä, myös tutkitusti. 

Viime vuonna julkaistussa Tiedebarometrissa joka kolmas suomalainen uskoi homeopatiaan ja joka viides telepatiaan. Joka kolmas ei ollut varma, uskoako telepatian olemassaoloon vai ei. Tiedebarometrissa mitataan suomalaisten suhdetta tieteeseen kolmen vuoden välein. 

Vaikka usko salatieteisiin on suuressa kuvassa laskussa, on lähipiirissäsi silti todennäköisesti joku, joka uskoo ajatustensiirtoon.

Sekä homeopatia ja telepatia on perinteisesti luettu okkultismin, sala- tai vaihtoehtoistieteen, piiriin. Ne ovat tieteen ulkopuolelle jääviä menetelmiä, joita suurin osa tieteilijöistä ei hyväksy – vaikka molempia on aiemmin tutkittu myös yliopistoissa. 

Kuuluisimmat salatieteilijät kuuluivat aikanaan erilaisiin salaseuroihin. Historiallisesti tunnetuimpia ovat alkemistit, vapaamuurarit ja ruusuristiläiset. Järjestäytyneiden liikkeiden lisäksi okkultisteiksi lasketaan myös muun muassa ennustajat ja selvännäkijät sekä erilaiset gurut. 

Salatieteilijöitä yhdistää ajatus salatusta tiedosta, joka ei sovi tieteen valtavirtaan. Torjuttu tieto muodostuu monen liikkeen toiminnan ytimeksi ja asemoi myös okkultisteja tiedettä vastaan. 

Okkultistit eivät kuitenkaan ole aina olleet tieteen hylkimiä, vaan jopa kunnioitettuja tiedeyhteisön jäseniä. 

Spiritismi suosittu harrastus

Vaikka tänä päivänä horoskoopit tai tarot-korteista ennustaminen tuntuvat viihteeltä, olivat ne aikanaan myös tieteellisen tutkimuksen kohteena. 

Kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen on tutkinut okkultismin historiaa osana 2018 perustettua Uuden etsijät -hanketta, joka tutkii okkultismia Suomessa. 

Hän kertoo, että vielä 1800-luvulla okkultismi tai esoteria eivät olleet häpeän aiheita.

“Okkultismi ja spiritismi olivat suosittuja harrastuksia niin herrasväen kuin tavallisen kansan keskuudessa. Tämä ei suinkaan ollut salaista, vaan pikemminkin muodikasta.”

Silti, suomalainen historia ei mainitse okkultismia edes 1800-luvulta. Tällöin syntynyt kansallisaate ei halunnut sisällyttää outoa ja salaperäistä liikettä historiaan, kertoo samaisessa hankkeessa toimiva uskontotieteiden lehtori Tiina Mahlamäki. 

Okkultismin historiaa on jälkeenpäin tutkittu, ja yhteyksiä okkultismiin on löydetty etenkin taiteilijapiireistä.

“1700-luvulla elänyt Emanuel Swedenborg, joka kirjoitti esimerkiksi tuonpuoleisesta, vaikutti taiteeseen paljon myös Suomessa. Hänen teoksiaan käännettiin ja myytiin kaupoissa, mutta hänet siivottiin myöhemmässä tutkimuksessa pois historiasta. Suomalaisista ainakin Runeberg, Snellman, Topelius ja Aleksis Kivi ottivat vaikutteita Swedenborgin kirjoituksista.”

Okkultismi on siis osa suomalaista kulttuuria, vaikka sitä ei historiankirjoissa luekaan. Vielä 1800-luvulla okkultismissa ei ollut mitään salattavaa. Kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen okkultismi liitettiin totalitarismin ja fasismin nousuun, ja sen suosio väheni huomattavasti. 

“Okkulttien tieteiden yhdistävä tekijä oli aihe, joka oli piilossa, mutta jonka vaikutukset nähtiin maailmassa.”

Eurooppalaiset yhteiskuntatieteilijät ajattelivat 1900-luvun alussa, että salatieteet saivat ihmisen hylkäämään kriittisen ajattelun ja antautumaan tunteiden vietäväksi. Esimerkkinä tästä on ariosofia, joka ammensi niin okkultismista kuin rotuajattelusta. Osa ariosofian symboleista sulatettiin osaksi natsipropagandaa, mikä jätti jälkensä koko okkultismin kenttään. 

Salatieteiden nähtiin heikentävän poliittista järjestelmää ja myötäilevän ääri-ideologioita, johtaen jopa Hitlerin ja Mussolinin valtaan. Tämän ajatuksen ohjaamana okkultismi erotettiin tieteellisestä maailmasta ja rajattiin omaksi, erilliseksi kulttuurikseen. 

Ennen tätä eroa okkultismilla oli asemansa yhteiskunnassa ja tiedeyhteisössä. Salatieteet olivat paitsi muodikas harrastus, myös nimensä mukaisesti osa tieteiden kenttää, ja eri liikkeet ja seurat niin pyrkivät luomaan uutta tiedettä kuin liittämään uuden tiedon olemassa olevaan tieteelliseen maailmankuvaan. Tavoitteena ei ollut kaataa järjestelmiä, vaan luoda uutta täydentämään olemassaolevaa. 

Se, mikä yhdisti okkultistisia tieteitä oli okkultti tai esoteerinen eli piilotettu tutkimusaihe, kertoo Tiina Mahlamäki. 

“Okkulttien tieteiden yhdistävä tekijä oli aihe, joka oli piilossa, mutta jonka vaikutukset nähtiin maailmassa. Tällaisia aiheita olivat tähtien asentojen vaikutusten lisäksi esimerkiksi magnetismi ja sähkö.” 

Astrologia ja astronomia olivat yhtenäinen oppiala. Mahlamäki kertoo, että niin lääkärit kuin kuninkaat tekivät päätöksiään tähtien asentojen perusteella. 

Esimerkki historiallisesta okkultin tutkijasta on Rudolf Steiner. Okkultistisen antroposofian liikkeen perustaja ajatteli, että henkistä maailmaa voi havainnoida ja myös tutkia empiirisesti omien kokemustensa kautta. Hän halusi ulottaa tieteellisen tutkimuksen fyysisestä maailmasta henkiseen. 

Steinerin lailla myös muut okkultistiset liikkeet halusivat laajentaa tieteen kenttää tutkimalla aiheita, joihin tiede ei vielä ylettynyt. Kuuluisa esimerkki uudesta tieteenalasta on alkemia. 

Nykyisestä maineestaan huolimatta alkemia ei ollut pelkkää ikuisen elämän tai loputtoman kullan tavoittelua. Alkemisti pyrki ymmärtämään luonnon lakeja ja kunnioittamaan niitä, sekä ymmärtämään maailman luoneen Jumalan tahtoa. Tieteenalalla opiskeltiin Raamattua ja pyrittiin tuomaan Jumalan luomistyö loppuun. 

Steinerin antroposofian lailla alkemistien oppeihin kuului ajatus henkisen ja fyysisen maailman suhteesta: se, mikä ilmenee maailmassa ja luonnossa, on olemassa myös ihmisessä itsessään. 

“Vastaavuusopissa ajateltiin, että niin kuin ylhäällä, niin myös alhaalla. Esimerkiksi lääketieteessä ajateltiin, että tietyn elimen muotoiset kasvit voivat parantaa saman muotoisen elimen sairauksia. Näin luonnosta löydettiin vastaavuuksia”, Mahlamäki kertoo. 

Kultakautenaan alkemiaa harjoitettiin kuninkaallisia hoveja myöten. Moni kuuluisa tiedemies, kuten Isaac Newton tai modernin lääketieteen isä Paracelsus olivat tunnettuja myös alkemisteina. Salatieteestä jalostui myöhemmin kemia, ja esimerkiksi tislaamisen prosessista on kiittäminen juuri alkemisteja.

“Tiede eteni niin nopeasti, että henkisen puolen tutkiminen tuntui loogiselta jatkumolta. Sähkö ja röntgen toivat aivan uusia ulottuvuuksia.”

Toinen menneisyyteen jäänyt henkisestä maailmasta kiinnostunut tieteenala on parapsykologia. Nimensä mukaisesti ala keskittyy paranormaaleihin psyykkeen ilmiöihin, joita olivat muun muassa telepatia, telekineesi ja kummitukset. Vaikka kummitustarinat kuulostavat nykytieteilijälle absurdilta, tutkittiin parapsykologisia ilmiöitä aina yliopistoissa asti. Yhdysvaltalaiseen Duken yliopistoon perustettiin oma koulutusohjelmansa alalle 1920-luvulla ja myös Suomessa toimi akateemikkojen perustama psyykkisten tutkimusten seura, jonka kaltainen toiminta jatkuu Suomessa yhä. 

Meediot tai ajatustenlukijat eivät siis aikanaan olleet pelkkää lumetta ja huijausta, vaan ilmiöitä tutkittiin aidon uteliaasti. 

“Tiede eteni niin nopeasti, että henkisen puolen tutkiminen tuntui loogiselta jatkumolta. Sähkö ja röntgen toivat aivan uusia ulottuvuuksia. Ajateltiin, että tieteen kehittyessä pystyttäisiin ottamaan yhteyttä vainajiin ja tutkimaan telepatiaa”, Mahlamäki selittää. 

Okkultismin hengellisyys ja tutkimus eivät myöskään olleet ristiriidassa kristinuskoon perustuvan maailmankuvan kanssa. Hengellisyyden tavoittelu esimerkiksi meedion kautta nähtiin uskonnon tukipilarina: yksityinen hengellinen kokemus toimi yleisen uskonnollisuuden vahvistajana. 

Jos tutkimuksen näkökulma on jo liki sata vuotta ollut, että okkultismi ei ole tiedettä, miksi ihmiset uskovat yhä telepatiaan?

Vaikka tiedeyhteisö hylkäsi salatieteet, ei okkultismi kuollut sukupuuttoon, vaan löysi uuden muodon.

Uushenkisyys ja okkultismin renessanssi

Alkemian ja astrologian valtakauden jälkeen okkultismi rajattiin tarkasti tieteellisen maailmakuvan ulkopuolelle. Irrationaaliseksi ja vaaralliseksi määriteltyjä salatieteitä ei haluttu liitettäväksi omaan tutkimusalaan. 

Kysyntä henkisyydelle oli kuitenkin korkea, etenkin maailmansotien aiheuttaman tuhon jälkeen. Tätä kysyntää täyttämään syntyi uusi henkinen liike, new age, joka ammentaa erityisesti itämaisista uskonnoista. Liikkeeseen sisältyy muun muassa usko karmaan, meditointi ja jooga, usko astrologiaan ja vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin.

New age, tai uushenkisyys, eroaa aiemmista liikkeistä siten, että se syntyi maailmassa, jossa henkisyys on erillään valtiorakenteista ja tieteestä. Liikkeeseen sisältyy ajatus irrallisuudesta ja jopa vastarinnasta. Kun satoja vuosia sitten okkultismi liitettiin tieteelliseen tutkimukseen, liitetään se nykyään tieteen imitointiin.

“Uushenkisyydessä on vastakulttuurinen ajatus, jossa halutaan pitää yllä hyljeksityn tiedon asemaa. Liikkeissä käytetään tieteellisiä välineitä, mutta niitä käytetään esimerkiksi kuvaamaan auroja, mikä ei ole akateemisesti mielekästä”, Mahlamäki selittää. 

Tieteellisten välineiden ja keinojen hyödyntämistä kutsutaan tieteellistämiseksi. Tieteellistäminen on keino liittää omat näkemyksensä tieteeseen käyttämällä tieteellisiä käsitteitä, teorioita tai välineitä. Ero tieteeseen on siinä, että tieteellistäjä käyttää tiedettä valikoiden omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Kyseessä ei ole uusi tieteenala, joka haluaa rikastuttaa maailmaa, vaan irrallinen liike, joka pyrkii saamaan kunnioitusta vakiintuneen tieteenalan lailla. 

Yhtäältä tieteellistäjä pyrkii siis liittoutumaan tieteen kanssa ja toisaalta vastustamaan sitä. Esimerkkinä tästä voi nähdä paljon puhuttaneen Goop lab -ohjelman. Netflixiin tammikuussa rantautunut ohjelma kertoo Gwyneth Paltrow’n johdolla erilaisista vaihtoehtohoidoista. Jaksoissa nähdään niin energiahoitoja kuin psykedeelisiä huumeita. Jokaista jaksoa edeltää lausuma: Tämän sarjan on tarkoitus viihdyttää ja antaa tietoa, ei toimia lääketieteellisinä neuvoina. 

Sarjan julkaisun jälkeen aiheesta on käyty paljon keskustelua, ja striimauspalvelu on saanut kritiikkiä pseudotieteen levittämisestä. Ohjelmassa esitetään rinnakkain tieteellisiä tutkimuksia ja uskomushoitoja sekä haastatellaan vieraita tekemättä eroa kokemusasiantuntijoiden ja tutkijoiden välille. Goop lab perustuu kokemusasiantuntijuuteen ja seuraa täten okkultismin perintöä, jossa henkistä maailmaa voi havainnoida omien kokemusten kautta. 

Ohjelma valaisee samalla okkultismin varjopuolta: uusissa “tieteissä” on valtava potentiaali väärinkäytölle. 

Alkemistien aikaan huijareille maksettiin siitä, että he esittivät tekevänsä kultaa tyhjästä. Nykyään ihmiset ostavat lumelääkkeitä tai Goopin jademunia, joiden sanotaan parantavan vointia. 

Koukku liikkeessä kuin liikkeessä onkin historian kautta sama: ne lupaavat lisätä hyvinvointia ja ymmärrystä niin itsestä kuin maailmasta. 

Salatieteen lumo ja lohtu

Tieteen maailmankuvan rikastamisen rinnalla avain okkultismiin on itsensä kehittäminen. Rudolf Steiner ajatteli henkisyyden tutkimisen lisäksi, että ihminen voi kehittää henkisiä kykyjään kuten muitakin taitoja. Sama ajatus toistuu monen nykyisenkin liikkeen taustalla. Halu parantua ihmisenä määrittää niin homeopatiaa kuin enkeliuskoa, joiden kautta ihmiset etsivät parempaa elämää itselleen ja läheisilleen. 

Sosiologi Paul Heelas määrittää new age -liikkeiden tausta-ajatuksen olevan, että ihmisen pahoinvointi johtuu yhteiskunnan ja kulttuurin normeista, jotka estävät ihmistä löytämästä aitoa itseään. Pahoinvointia aiheuttavista rajoituksista voi vapautua erilaisten harjoitusten avulla, kuten meditoimalla, tai äärimmäisissä tapauksissa juomalla hopeavettä.

Hyvinvointi on nykyisten okkultistien kulta: sitä tavoitellaan äärimmilleen viedyillä harjoituksilla, jotka pahimmassa tapauksessa vievät yhä kauemmas tavoitteesta. Kuitenkin lupaus hyvinvoinnista ja parannuksesta vetoavat moneen.

Toinen okkultismia määrittävä piirre on esoteerisuus eli salailu. Esoteriaan kuuluu ajatus tiedosta, joka kuuluu sisäpiirille ja jolla on voima pelastaa. Oman hyvinvoinnin lisäksi salaisuus antaa osallistujalle tunteen omasta tärkeydestä: olen päässyt sisäpiiriin, siksi olen arvokas. Sisäpiiri saattaa olla tiukkaan suljettu yhteisö, mikä itsessään on jo arvokas osallistujalle. Yhteisöllisyys ja samanhenkisten ihmisten löytäminen lisää sitomusta liikkeeseen ja osallistuja voi saada vertaistukea ja lohtua elämäntilanteeseensa.

Tiina Mahlamäki ja Nina Kokkinen kirjoittavat teoksessaan Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa (2020), että okkultismiin sisältyy myös sosiaalinen pääoma, jonka voi saavuttaa seuraamalla tiettyä polkua, esimerkiksi käymällä liikkeen kursseilla tai seuraamalla gurua. 

Hyvinvointi on nykyisten okkultistien kulta: sitä tavoitellaan äärimmilleen viedyillä harjoituksilla, jotka pahimmassa tapauksessa vievät yhä kauemmas tavoitteesta.

Historiallisesti esoteria loi yhteisöllisyyttä myös eri säätyluokkien välille ja oli ensiaskeleena säätyrajojen ylittämiselle. Mahlamäki ja Kokkinen kertovat teoksessaan, että vapaamuurarius oli 1700-luvulla ensimmäinen areena, jolla niin ylimystö kuin talonpojat pystyivät toimimaan yhteisen aatteen hyväksi. 

Kun aiemmin salaista tietoa jaettiin seuroissa tai jopa yliopistoissa, nykyään pelastavan tiedon voi ostaa netistä ja elämää neuvomaan palkata kenet tahansa. Neuvonantaja tuo lohtua ja varmuutta modernin epävarmuuden keskellä. 

Guru tai johtaja voi tarjota myös auktoriteetin niille, jotka vastustavat perinteisiä auktoriteetteja kuten lääkäreitä tai tiedemiehiä. 

“Eivät ihmiset arjessaan tarvitse tiedettä”, Mahlamäki toteaa. 

”Jos koe menee hyvin tietty paita päällä, laittaa saman paidan seuraavaankin kokeeseen. Jos lintu koputtaa ikkunaan ja joku kuolee, ajatellaan sen olleen enne. Ihminen etsii malleja ja toistuvuuksia.”

Hän kertoo, että normaali arki ei suinkaan perustu tutkimustiedon hyödyntämiseen, ja tässä on okkultismin markkinarako: ihmisen aivot eivät toimi tieteen ehdoilla. 

Sen sijaan ihminen hakee luonnostaan kuvioita tai kaavoja, tietynlaisia säännönmukaisuuksia, joilla selittää maailmaa.

“Jos koe menee hyvin tietty paita päällä, laittaa saman paidan seuraavaankin kokeeseen. Jos lintu koputtaa ikkunaan ja joku kuolee, ajatellaan sen olleen enne. Ihminen etsii malleja ja toistuvuuksia”, Mahlamäki kertoo. 

Okkultismi ja esoteria tarttuvat näihin maagisiin ajatuksiin tarjoamalla niille selityksen ja antamalla ihmiselle kehyksen, jonka avulla kokea maailma merkitykselliseksi, hän jatkaa. 

“Erilaiset uskonnot ja new age tarjoavat selityksiä. On olemassa enkeleitä tai erilaisia energioita, joiden avulla ilmiöt selitetään. Jos tieteen ja uskonnon selitykset eivät riitä, sitten kertomukset tulevat esoteriasta”, Mahlamäki kertoo. 

“Ihmisillä on iso tarve ikään kuin kurottaa toiseen ulottuvuuteen ja saada tietoa.”

Rajatessaan okkultismin tieteen ulkopuolelle, tiedemaailma jätti myös tunteen ja tunne-elämän tieteen rajamaille. Tähän rakoon on okkultismin hyvä kiivetä ja siinä kasvaa: henkisiin tarpeisiin ei pystytä vastaamaan kovalla tieteellä ja valaistua on parempi gurun kuin mikroskoopin ohjeistamana. 

Kokemuksiin ja tunteisiin vetoavat liikkeet saavat ihmisen liikuttumaan ja tarjoavat lohtua. 

“Ihmisillä on iso tarve ikään kuin kurottaa toiseen ulottuvuuteen ja saada tietoa. Ajatus siitä, että maailmassa on enemmänkin kuin mitä näemme on monelle kiehtova. Tieto siitä, että emme ole maailmassa yksin ja tuonpuoleisessa on jotain viehättää”, Marjo Kaartinen kertoo. 

Hän ajattelee, että esoterian yhteinen nimittäjä on juurikin lohtu.

“1800-luvulla spiritismi yleistyi, kun haluttiin yhteys kuolleisiin läheisiin. Silloin nuorena kuoleminen oli vielä yleisempää, mutta yhä edelleen ihminen tavoittelee itselleen lohtua new agen ja muun avulla. On lohduttavaa tietää, ettei ole yksin tässä maailmassa ja keskustella läheisen vainajan kanssa.”

Tieteen vastustaminen on myös yksi nykyokkultismin houkutus. Salatieteilijä haluaa itse ottaa asioista selvää sen sijaan, että nojaisi perinteisiin auktoriteetteihin. Halu kyseenalaistaa johtaa usein okkultismin, vaihtoehtoistieteen poluille. Litteä Maanpiiri eli Flat earth -liikkeeseen uskova ei halua kumartaa Nasaa eikä rokotteita vastustava lääkäreitä. 

Vaikka äärimmäisimmät jäävuoren huiput tuntuvat lähinnä huvittavilta, kannattaa Tiedebarometrin mukaan 39 prosenttia suomalaista vaihtoehtoisen tiedon esittämistä sosiaalisessa mediassa. Heistä on hyvä, että somessa haastetaan tutkimustietoa ja esitetään asioille vaihtoehtoisia selitystapoja.

Nykypäivän noidat

Nykyään ero tieteen ja salatieteen välillä saattaa olla selkeä, mutta okkultismi ei suinkaan ole menettänyt jalansijaansa. Sen sijaan okkultismi tuntuu nousevan jälleen esille uudella voimalla, etenkin popkulttuurissa. Kuka nyt ei tuntisi Harry Potterin teelehdistä ennustavaa Punurmiota, The Witcherin noitaa Yenneferiä tai X-menin psyykikkoa Professori X:ää?

Okkultismi on median tuotteiden lisäksi arkipäivää ja vaikuttaa myös siellä, missä siitä ei puhuta. On arkista vedota karmaan, puhua etiäisistä tai kertoa kummitustarinoita. Myös antroposofi Steinerin mukaan nimetyt steinerkoulut ovat okkultistista perää, kuten myös horoskoopit ja jopa jooga. 

Uskontotieteilijä Matti Rautaniemi on tutkinut joogaa ja kirjoittaa Joogan historia -teoksessaan (2020), että jooga liittyi aiemmin vahvasti hindulaisuuteen. Sen länsimainen suosio syntyi okkultismin perintöä kantavan new age -liikkeen levitessä. 

Uskonnollisista juuristaan huolimatta jooga on arkipäiväistä monelle, ja tuskin liittyy uskontoon, vaikka se hyvinvointiin liittyykin. 

Tiina Mahlamäki kertoo, että yllättävän moni nykyaikainen aate tai elämäntapa on okkultismin popularisoima.

“1900-luvulla okkultistit puhuivat joogasta, meditaatiosta ja jälleensyntymästä mutta myös kasvissyönnistä, polttohautauksista ja sukupuolten tasa-arvosta.”

Uushenkisyyden lisäksi okkultismi näkyy nykyään myös vanhojen liikkeiden uusissa nousuissa. Esimerkiksi noidat ovat tehneet paluun myös arkeen: Redditissä elää Witches vs. Patriarchy -yhteisö, joka ajaa feminismiä noituuden avulla ja laulaja Lana del Rey kertoi vuonna 2017 noituneensa Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin.

Vaihtoehtoistieteen uutta nousua on yritetty selittää internetin kautta: netistä voi kuuluisasti löytää yhteisön mille tahansa ja kokemusasiantuntijoita asiasta kuin asiasta. Okkultismi on kuitenkin ollut esillä jo satoja vuosia ennen internetin olemassaoloa, ehkä jopa suuremmissa määrin. 

“Okkultismi oli kansainvälistä jo 1800-luvulla. Esiintyjiä tuli ympäri maailmaa Suomeen pitämään spiritismisessioita ja toiminta oli hyvin julkista”, Kaartinen kertoo.

Vaikka maailmanlaajuinen yleisö helpottaa äänensä kuuluviin saamista, pystyi okkultistisen liikkeen perustamaan kuka tahansa jo pitkään ennen nettiä. Esimerkiksi spiritualismin perustajina pidetyt Foxin sisarukset olivat vain 10- ja 14-vuotiaita, kun he väittivät kommunikoivansa hengille ja aloittivat kansainvälisen villityksen.

Salaiset spiritismisessiot ovat saaneet etusivun sanomalehdistä ja selvännäkijänä tunnettu Aino Kassinen opasti Suomessa aikanaan niin Vesa-Matti Loiria kuin Risto Rytiä hengenasioissa. Katri Helena on kertonut uskovansa enkeleihin ja kuin ihmeen kaupalla ennustuksia lupaavat meediot pyörivät yhä aamutelevisiossa. 

Salatieteen opit ovat kenties olleet salaisia, mutta liikkeiden olemassaolo ei suinkaan ole ollut piiloteltua tai edes kritisoitua. 

Nykyään okkultismi on julkisen lisäksi kaupallista. Horoskooppeja myydään lehtiin ja kristalleja saa korukaupoista. Popkulttuuri ammentaa okkultismista jatkuvasti, oli kyseessä American Horror Story tai The Good Place. Salatieteiden opeista on tullut julkisia – ultimaattinen ironia. 

Okkultismin ikiaikaista suosiota selittäänee se, että tiede voi vastata vain osaan ihmisen tarpeista. Tieteen alttarilla ei voi rukoilla. 

Tiede ei vastaa tai lohduta, ei anna syypäätä tai mantraa, jota toistamalla voi päästä eroon vaivoistaan.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Aina vain nopeammin, tehokkaammin ja oivaltavammin – korkeakouluopiskelija on kovilla myös Ranskassa

OECD:n viime syyskuussa julkaiseman koulutusvertailun mukaan Suomi ja Ranska ovat esimerkkejä kahdesta hyvin erilaisesta koulutusjärjestelmästä. Tyypillinen ranskalainen opiskelija aloittaa vaativat korkeakouluopinnot heti lukion jälkeen, eikä hänellä ole juuri valinnanvaraa kurssiensa valinnassa. Suomalainen opiskelija taas aloittaa opintonsa myöhemmin, ja pystyy suunnittelemaan opintonsa vapaammin. Mutta mitä ranskalainen korkeakoulu voi opettaa suomalaiselle?

TEKSTI Frida Ahonen

KUVAT Anni Hyypiö

Sciences Po Paris -yliopisto, Pariisi eräs ensimmäisen opiskeluvuoden syksyn 2015 lauantai.

Juuri kolmetuntisesta taloustieteen tentistä selvinneenä istun yliopiston kirjastossa lukemassa vielä samana iltapäivänä pidettävään Euroopan 1800-luvun historiaa käsittelevään suulliseen kuulusteluun. Tiedän, että yliopistoni professorit arvostelevat opintosuoritukset todella tiukasti.  Siksi viime hetken pänttäyksessä huomioni keskittyy tentissä lisäpisteitä tuoviin yksityiskohtiin, vaikka pääkriteereitä tenttivastauksen arvostelemisessa ovat tenttikysymyksen problematisointi, vastauksen rakenne sekä oivaltavuus.

Keskittymistäni häiritsevät takaraivossani kolkuttelevat, seuraavalla viikolla vuorossa olevat palautukset: politiikan tutkimuksen johdantokurssin suullinen esitys sekä historian valinnaiskurssin Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan suhteita käsittelevä tutkielma. Varaa virheille ei juuri ole, sillä uusintoja järjestetään vain kerran vuodessa kevätlukukauden lopussa, ja reputtaa voi vain kaksi kurssia lukuvuodessa.

Kokemukseni ranskalaisesta yliopisto-opiskelusta ei ole ainoa laatuaan. Suomen Ranskan instituutin kulttuurivastaavan Jaana Koivisto-Niemisen mukaan opiskelu voi olla joillain aloilla stressaavampaa Ranskassa kuin Suomessa, koska etenkin julkisiin yliopistoihin pääsee sisään lähes suoraan toisen asteen päättötodistuksella ja karsinta tapahtuu vasta opintojen aikana, kun kaikki eivät pääse jatkamaan ensimmäiseltä vuodelta toiselle. Suomessa opiskelijat ovat jo opinnot aloittaessaan saaneet opiskelupaikan, kun taas Ranskassa opiskelijat joutuvat tekemään töitä opiskelupaikkansa säilyttämisen puolesta.

Taloudellisen yhteistyön järjestön OECD:n syyskuussa 2019 julkaiseman Education at Glancetutkimuksen mukaan Suomessa siirtymä toiselta asteelta korkeakouluun kestää keskimääräistä kauemmin. Ranskassa hieman yli 50 prosenttia 1920-vuotiaista opiskelijoista aloitti korkeakouluopinnot vuonna 2017, kun Suomessa sama luku oli reilut 20 prosenttia.

Tutkimus on herättänyt taas kerran keskustelua siitä, pitäisikö Suomessakin pyrkiä malliin, jossa opiskelijat otetaan sisään pelkästään toisen asteen koulumenestyksen perusteella, jotta opiskelijat pääsisivät mahdollisimman nopeasti toiselta asteelta korkeakouluun. Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoite on, että vuoteen 2030 mennessä joka toisella 2534-vuotiaista suomalaisopiskelijoista olisi korkeakoulututkinto. Tällä hetkellä edellä mainittuun kategoriaan kuuluvista noin reilut 40 prosenttia on korkeakoulutettuja. 

Ranskassa opinnoissa ei löysäillä

Poitiers’n yliopistossa psykologiaa opiskeleva Xavier Leonce toteaa Ranskassa julkisessa yliopistossa opintojen tahdissa pysymisen olevan vaativaa. Leonce’n yliopisto ottaa kaikki halukkaat sisään, mutta karsii heikoimmin menestyvät opiskelijat vuosittain. 

Samankaltainen on myös kolme vuotta Poitiers’n yliopistossa historiaa opiskelleen Antoine Angotti’n kokemus: opinnoissaan epäonnistuneet opiskelijat unohtuvat systeemin ulkopuolelle, ja yliopistoa ei juuri kiinnosta heidän opintonsa.

Ranskassa on julkisten yliopistojen lisäksi myös kokonaan tai osittain yksityisiä erittäin arvostettuja korkeakouluja (grandes écoles), joihin pääseminen vaatii vaikean pääsykokeen läpäisemistä. Vaikka opiskelijoiden ei tarvitse tällöin pelätä korkeakoulupaikkansa puolesta, tahti on silti kova. Sciences Po Paris -yliopistossa oikeustieteen maisterintutkintoaan viimeistelevä Lolasta tuntuu lomallakin, että hänen pitäisi olla opiskelemassa.

”Minusta tuntuu kuin minulla ei olisi ollenkaan vapaata aikaa, sillä ajattelen vapaallakin vain tekemättömiä koulutehtäviä. On käsittämätöntä, että opiskelija on sellaisen paineen alla!” Lola pohtii.

Suomessa vaihto-oppilaana opiskelevien ranskalaisten Troyes’n yliopistossa insinööriksi opiskeleva Nicolas Le Sciellour ja Lille’n kauppakorkeakoulussa opiskeleva Valentine Vallez vahvistavat väitteen ranskalaisen koulujärjestelmän vaativuudesta suomalaiseen verrattuna. Heidän mukaansa suomalaisessa korkeakoulussa opiskelijat selviävät paljon vähemmällä kuin ranskalaisessa.

”Minusta tuntuu kuin minulla ei olisi ollenkaan vapaata aikaa, sillä ajattelen vapaallakin vain tekemättömiä koulutehtäviä.”

Haastattelemieni suomalaisopiskelijoiden kokemukset yliopisto-opiskelusta poikkeavat paljon ranskalaisesta. Kuopion yliopistossa biolääketiedettä opiskelevan Seela Korpilähteen mukaan opiskelu on ollut paljon rennompaa ja helpompaa kuin hän odotti. Korpilähteen yliopisto myös joustaa tarvittaessa, esimerkiksi tentti-ilmoittaumisissa.

Myös Turun humanistisessa ammattikorkeakoulussa kulttuurituotannon linjalla opiskelevan Jonna Tikan sekä Turun yliopistossa oikeustiedettä opiskeleva Sannin mielestä korkeakouluopiskelu ei ole ollut niin haastavaa, kuin mitä he ennen opintojen aloittamista kuvittelivat. Tikka kertoo, että yliopiston pääsykoetta pidetään yleisesti opiskelun vaikeimpana kokeena.

Suomessa opiskelija vapaampi suunnittelemaan opintonsa

Ranskaan verrattuna suomalaiset opiskelijat pystyvät määrittämään opiskelutahtinsa itsenäisemmin. Oikeustiedettä opiskeleva Sanni kertoo, että hänen opintonsa ovat vapaamuotoisia ja läsnäolopakko on erittäin harvoilla kursseilla. Turussa kulttuurintuotantoa opiskeleva Tikka on samoilla linjoilla sanoessaan, että opintoihin pystyy vaikuttamaan hyvin vapaasti ja että kaikki opiskelijat etenevät omaan tahtiinsa. 

Oulun yliopistossa suomen kieltä opiskeleva Saanamaria toteaa opintojen joustavuuden vaihtelevan yliopistoittain. Hänen aikaisemmassa yliopistossaan Vaasassa opintojen itsenäinen suunnittelu oli helpompaa, kun kursseilla ei ollut läsnäolopakkoa.

Ranskan instituutissa työskentelevän Koivisto-Niemisen mukaan suomalaiset opiskelijat tottuvat omatoimisuuteen jo lukioaikana, ja heillä on ehkä paremmat valmiudet akateemiseen vapauteen kuin ranskalaisilla, joiden koulujärjestelmä on ohjatumpi. Esimerkiksi Poitiers’n yliopistossa psykologiaa opiskeleva Xavier Leonce toteaa, että hänen yliopistossaan ei missään vaiheessa pääse itse suunnittelemaan lukujärjestystään. 

Sciences Po Paris -yliopiston Nantes’n kampuksella kolmatta vuotta opiskelevan suomalaisen Kaisa Virolaisen mielestä opiskelu ranskalaisessa yliopistossa on suomalaiseen yliopistoon verrattuna huomattavasti koulumaisempaa.

”Sciences Po on antanut tosi selkeät raamit opiskelujen suorittamiseen”, Virolainen kertoo.

Hänen mielestään ero johtuu myös siitä, että Ranskassa yliopisto-opiskelu aloitetaan nuorempana kuin Suomessa. OECD:n tutkimuksen mukaan yliopisto-opiskelu aloitetaan Suomessa keskimäärin 24-vuotiaana, kun taas Ranskassa vastaava luku on 20.

Suomessa opinnot pystyy, ainakin teoriassa, räätälöimään opiskelijan henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen sopivaksi. Oikeustiedettä opiskeleva Sanni kertoo käyneensä toisen opiskeluvuoden keväästä saakka oman alan töissä toisella paikkakunnalla ja pystyneensä etenemään opinnoissaan aikataulun mukaisesti. Jonna Tikka on myös ollut Turun opintojensa ohella työharjoittelussa Helsingissä, mikä on ollut mahdollista hänen korkeakoulunsa tarjoamien verkkokurssien ansiosta.

Ranskassa taas töiden ja opiskelun yhdistäminen ei ole yleistä. Rouen’n kauppakorkeakoulussa opiskeleva Margot kertoo opiskelijan valinnanvapauden rajoittuvan maisterin loppuvaiheen erikoistumisalan valintaan ja siihen, minä opintovuonna tekee opintoihin kuuluvan työharjoittelun. Erikoisala pitää valita heti opintojen alussa, eikä sitä voi muuttaa myöhemmin.

Opiskeluvaatimukset opiskelijan motivaattorina?

Suomalaisiin opiskelijoihin kohdistuvat odotukset liittyvät lähinnä opintojen rahoitukseen. Suomalaisopiskelijat mainitsevat esimerkiksi Kelan aiheuttavan aiheuttavan opiskelulle rajoitteita: ”Monille ratkaiseva asia ovat opintotuet, jotka velvoittavat opiskelemaan tiettyyn tahtiin”, Tikka tiivistää opiskelijoihin kohdistuvat odotukset. 

Myös Oulussa opiskelevan Saanamarian mukaan tutkinnon oletetaan valmistuvan tavoiteajassa. 

Myös Ranskassa on asetettu rajoituksia, esimerkiksi kuinka moneksi vuodeksi opiskelija voi saada stipendin muodossa tukea opintoihinsa. Haastattelemani ranskalaiset opiskelijat eivät kuitenkaan mainitse taloudellisten rajoitusten aiheuttamia paineita opintojen etenemiselle.

Sen sijaan ranskalaisopiskelijoiden vastauksista nousevat esiin sekä korkeakoulujen että lähipiirin opiskelijoihin kohdistamat odotukset. Etenkin julkisissa yliopistoissa opiskelu on vaativaa, sillä pitäähän opiskelijan erottautua massasta pystyäkseen jatkamaan seuraavalle vuodelle. Arvostetuimmissa yliopistoissa mahdollisten opiskelun jatkumiseen liittyvien paineiden lisäksi opiskelijoiden odotetaan osoittavan erityistä kunnianhimoa tai lahjakkuutta.

”Olen onnekas, kun pääsin opiskelemaan yhteen arvostetuimmista oikeustieteen laitoksista Ranskassa. Kolikon kääntöpuolena on se, että yliopistoni professorit ja yleisesti yliopisto asettavat opiskelijoille kovia vaatimuksia”, oikeustiedettä opiskeleva Louis Malbète kertoo.

Myös Pariisissa valtiotieteitä opiskeleva Kaisa Virolainen on huomannut, että Sciences Po Paris -yliopiston opiskelijoiden odotetaan pääsevän pitkälle. Nämä odotukset eivät tule pelkästään koulun puolelta, vaan myös Virolaisen ranskalaiset perhetutut odottavat hänen tähtäävän korkeaan hallintovirkaan tai jatko-opiskelupaikkaan arvostetussa koulussa.

”Olen onnekas, kun pääsin opiskelemaan yhteen arvostetuimmista oikeustieteen laitoksista Ranskassa. Kolikon kääntöpuolena on se, että yliopistoni professorit ja yleisesti yliopisto asettavat opiskelijoille kovia vaatimuksia.”

Toisaalta monien haastattelemieni ranskalaisopiskelijoiden mielestä on hyvä, että yliopisto odottaa opiskelijalta paljon. Psykologiaa opiskelevan Leonce’n mielestä tämä rohkaisee opiskelijaa tekemään kunnianhimoisia valintoja. Hän ei esimerkiksi itse olisi uskaltanut edes ajatella tutkijan uraa yhtenä mahdollisuutena, elleivät hänen opettajansa olisi vaatineet niin suurta tieteellistä tarkkuuta ja täsmällisyyttä opiskelussa.

Myös Sorbonnen yliopistossa tiedotusoppia opiskeleva Flore Daïen kertoo, että hänen yliopistonsa ilmapiiri innostaa opiskelemaan. Opiskelu on vaativaa, mutta hän on arvostanut mahdollisuutta keskustella opintojen sisällöistä professorien kanssa.

Malbète’n mukaan opiskelijoiden on hyvä tottua paineisiin, sillä muuten he eivät pärjäisi myöhemmin tulevaisuudessa.

”On kuitenkin totta, että odotukset aiheuttavat usein stressiä”, Malbète toteaa.

Opinto-ohjauksen laatu vaihtelee

Koivisto-Niemisen mukaan opiskelukokemukseen voi lisäksi vaikuttaa se, että suurimmassa osassa ranskalaisissa yliopistoissa on paljon opiskelijoita ja opiskeluryhmät ovat suuria. Opiskelija jää helposti ongelmiensa kanssa yksin.

Tämän vahvistaa Poitiers’n yliopistossa opiskellut Xavier Leonce, jonka vuosikurssilla oli ensimmäisenä vuonna 1100 opiskelijaa, mutta maisterivaiheessa enää 50.

Opiskelijoiden valtava määrä vaikeuttaa opetuksen järjestämistä kandidaattivaiheessa, sillä massaluennoilla ei riitä paikkoja kaikille ja opiskelijoille saivat toisinaan jopa toisen opiskelijan arvosanat omansa sijasta. Leonce kuvailee, että moni jää systeemin ulkopuolelle ja joutuu jättämään opintonsa kesken, koska minkäänlaista ohjausta ei tarjota.

Riittävä opinto-ohjaus ei ole yksityisissäkään yliopistoissa itsestäänselvyys. Virolainen kertoo, että ohjattuja kertoja järjestetään harvoin ja neuvoja saa lähinnä vanhemmilta opiskelijoilta, esimerkiksi Facebook-ryhmistä. Malbète on saanut tukea opintojensa suunnitteluun lähinnä lähipiiriltään.

Opiskelijoilla on myös myönteisiä kokemuksia. Sorbonnen yliopistossa tiedotusoppia opiskeleva Daïen kertoo, että hänen korkeakoulussaan jokaisesta opiskelijasta huolehditaan ja opintoihin saa paljon tukea yliopistolta. 

Opiskelijoiden valtava määrä vaikeuttaa opetuksen järjestämistä kandidaattivaiheessa, sillä massaluennoilla ei riitä paikkoja kaikille ja opiskelijoille saivat toisinaan jopa toisen opiskelijan arvosanat omansa sijasta.

Myös Úniversita di Corsica -yliopistossa Korsikalla opiskeleva Pauline Fabiani sanoo, että hänen yliopistossaan jokainen opiskelija otetaan huomioon ja opiskelijaa kuunnellaan. Sekä Daïen että Fabiani korostavat yliopiston pienen koon mahdollistavan hyvän opinto-ohjauksen.

Suomessa kokemukset opinto-ohjauksen riittävyydestä vaihtelevat, jopa saman yliopiston sisällä. Oulun yliopistossa opiskeleva Saanamaria on saanut tukea omaopettajaltaan, joka on osoitettu jokaiselle opiskelijalle opintojen alussa. Myös ranskalaiset vaihto-opiskelijat Vallez ja Le Sciellour ovat saaneet Oulun yliopistolta kaiken mahdollisen avun, mitä he ovat tarvinneet. Heidän kotiyliopistoissaan Ranskassa opiskelija jää helposti kysymystensä kanssa yksin.

Kuopiossa Seela on myös saanut tukea ja kannustusta opintoneuvojalta, jonka luona hän on voinut käydä keskustelemassa opintojensa edistymisestä. Sen sijaan Oulun yliopistossa suomen kieltä opiskelevan Maijan mukaan opintojen suorittamista perinteisestä poikkeavassa, omanlaisessa tahdissa, ei tueta eikä erilaisia elämäntilanteita tai opintovalmiuksia oteta riittävästi huomioon.

Rouen'ssa kauppatieteitä opiskeleva ranskalainen Margot sanoo Ranskassa opiskelijan valinnanvapauden rajoittuvan maisterin loppuvaiheen erikoistumisalan valintaan ja siihen, minä opintovuonna tekee opintoihin kuuluvan työharjoittelun.
Rouen’ssa kauppatieteitä opiskeleva ranskalainen Margot sanoo Ranskassa opiskelijan valinnanvapauden rajoittuvan maisterin loppuvaiheen erikoistumisalan valintaan ja siihen, minä opintovuonna tekee opintoihin kuuluvan työharjoittelun.

Onhan opiskelu myös laadukasta ja mielekästä?

Korkeakouluvertailuissa opiskelijan oma ääni jää helposti kuulumattomiin, kun yhteiskunnallinen keskustelu keskittyy opintojen tehokkaaseen ja nopeaan suorittamiseen. Kansainväliset tutkimukset, kuten OECD:n koulutusvertailu, tukevat opiskelijanumeroihin ja opintovuosiin keskittyvää keskustelua. Muistetaanko opintojen laadukkuutta ja mielekkyyttä tai opiskelijan jaksamista ottaa huomioon koulutustavoitteita laadittaessa?

Ranskassa julkisissa yliopistoissa käytössä olevaa, matalilla perusteilla opiskelijat sisäänottavaa ja myöhemmin karsivaa korkeakoulujärjestelmää on väläytelty esikuvaksi myös suomalaiselle korkeakoulu-uudistukselle. (HS 27.9.2019 ja HS 4.5.2012)

Haastattelemieni ranskalaisopiskelijoiden kokemukset kuitenkin muistuttavat, että pienessä yliopistossa opiskelija viihtyy, kun taas suurissa yksilö hukkuu helposti massaan.

Jos korkeakouluun pääsemistä helpotetaan ja nopeutetaan Suomessakin, vaarana on opetuksen laadun ja ohjauksen kärsiminen, kun suurille opiskelijamäärille ei pystytä järjestämään riittävän yksilöityä opetusta.

Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsenenä vuonna 2019 toimineen Helmi Anderssonin mukaan yksittäisen opiskelijan saama ohjaus ja tuki todennäköisesti heikentyvät, jos suurempi opiskelijamäärä hoidetaan samalla, jo nyt osin ylityöllistetyllä henkilökunnalla.

Digitaaliset ratkaisutkaan eivät olisi aukoton ratkaisu, sillä uudet opiskelijat tarvitsevat henkilökohtaista kohtaamista ja ohjausta. Andersson miettii myös opiskelun konkreettista järjestämistä.

”On myös syytä pohtia, miten opetus järjestetään ja miten seinät saadaan riittämään, jos opiskelumäärää paisutetaan. Koulutusleikkausten aikana yliopistojen tilankäyttöä tehostettiin ja leikattiin jo voimakkaasti.”

Mutta miten Sciences Po Paris -yliopiston kirjastossa tuskailevalle suomalaisopiskelijalle kävi?

Neljän opiskeluvuoden jälkeen tulin lopulta takaisin Suomeen, jotta pääsisin opiskelemaan unelmieni alaa, mutta myös siksi, että suomalainen yliopistojärjestelmä sekä opiskelukulttuuri mahdollistavat opintojen uudelleen aloittamisen vanhempanakin.

Olisin ollut 24-vuotiaana ensimmäisen vuoden opiskelijana Ranskassa epäonnistunut kummajainen; Suomessa kokemukseni on sen sijaan vain yksi monien muiden joukossa.

Osa opiskelijoista esiintyy jutussa poikkeuksellisesti vain etunimellä.

Muokattu 15.4.2020 kello 13.11: Korjattu jutussa ollut virheellinen titteli. Helmi Andersson toimi Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsenenä vuonna 2019, hän ei ole SYL:n koulutuspoliittinen asiantuntija.

Frida Ahonen

Suomen kielen ensimmäisen vuoden opiskelija, joka on valmistunut valtiotieteiden kandidaatiksi ranskalaisesta Sciences Po Pariisin yliopistosta.

Lue lisää:

Kampus karanteenissa – Miten opiskelu etänä sujuu eri tiedekunnissa?

Yliopisto on kiinni ja opinnot suoritettava etänä koulutusohjelmasta huolimatta. Miten etänä opiskelu onnistuu eri tiedekunnissa?

Oulun yliopisto sulki ovensa 18. maaliskuuta. Kampuksien sulkeutumisen mukana kaikki opiskelijat siirtyivät etäopetukseen. Kysyimme neljältä opiskelijalta, miten opiskelu etänä onnistuu – vai onnistuuko opiskelu ollenkaan.

WENNY SANTANIEMI, BIOKEMIA 

Miten rajoitteet ovat vaikuttaneet opintoihisi?

Teen pro graduun liittyvää laboratoriotyötä, joten yliopiston sulkeminen vaikuttaa opintojeni etenemiseen huomattavasti. Työ on virallisesti jäissä rajoitusten loppumiseen asti ja gradun viimeinen palautuspäivä tulee siirtymään menetettyjen päivien verran tulevaisuuteen. Kursseja minulla ei tällä hetkellä ole.

Tuliko tilanne yllätyksenä, vai osasitko varautua tähän?

Tilanne ei tullut kovinkaa suurena yllätyksenä. Yliopisto oli jo aiemmin kannustanut etätyöhön ja Kontinkankaan kampus oli alkanut hiljentyä lääketieteen opiskelijoiden karanteenin takia. Itse olin kuitenkin olettanut, että graduopiskelijat pääsisivät yhä labraan, sillä työntekijöille tämä oli vielä sallittua. Määräykset kuitenkin tarkentuivat yliopiston sulkemisilmoitusta seuraavana päivänä ja minutkin passitettiin kotiin.

Jos asiat tästä pitkittyvät niin valmistuminen tulee kyllä lykkääntymään.

Millaista arki on, kun kampus on suljettu?

Tällä hetkellä paras vertaus siihen, miltä tämä tuntuu, on varmaan pitkitetty esseen teko tai tenttiinlukuviikonloppu. Olen koittanut aikatauluttaa päiväni siten, että vietän arkipäivien työtunnit gradun kirjallisuuskatsausta ja muita ei-tuloksia-vaativia osioita kirjoittaen ja vietän illat sitten normaalisti. Välissä olen päässyt myös mukavasti tekemään rästissä olevia kotihommia ja aloittelemaan kevätsiivousta.

Miltä muutokset tuntuvat? Vaikuttaako tämä opintojesi etenemiseen tai valmistumiseen? Entä esimerkiksi kesätöiden saamiseen?

Harmittaahan se tietenkin, varsinkin koska aloitin laboratoriotyö vaiheeni vasta maaliskuun alussa. Jos rajoitukset kestävät vain kuukauden niin valmistumiseni ei onneksi pitäisi myöhästyä kovin paljoa, koska saan muuten syksyyn sijoittuneen kirjoitusvaiheen mukavasti aloitettua jo nyt. Jos asiat tästä pitkittyvät niin valmistuminen tulee kyllä lykkääntymään.

Mikä mietityttää tai pelottaa? Olisitko kaivannut tilanteeseen lisäohjeita yliopistolta? Mikä auttaisi nyt opintojen kanssa?

Itseäni tilanne ei juuri ahdista. Nyt odotan hieman mielenkiinnolla miten matkustamista ruvetaan rajoittamaan, sillä suunnittelin viettäväni aikaa vanhempieni luona Keski-Suomessa. Yliopistolta olisin toivonut hieman nopeampaa ja selkeämpää tiedonsaantia alkuvaiheessa.

Onko jotain, mitä haluaisit vielä sanoa tilanteesta ja opinnoistasi?

Ei tässä kai muuta kuin tsemppiä ja jaksamista kaikille opiskelijoille, etenkin graduaan kirjoittaville.

TIIA SIVULA, LOGOPEDIA

Miten rajoitteet ovat vaikuttaneet opintoihisi?

Pystyn suorittamaan kaikki kurssini tilanteesta huolimatta, mutta niihin on tullut toki muutoksia. Suoritustapa joissakin on muuttunut esimerkiksi tentistä esseisiin ja osan kohdalla tilanne on vielä epäselvä.  Ilmeisesti joitakin kursseja on jouduttu siirtämään syksylle. Opiskelu on itsenäisempää kuin normaalitilanteessa.

Luovuus tehdä ja keksiä käyttökelpoista materiaalia ja mukautumiskyky tulevat tarpeeseen.

Suurin vaikutus tilanteella on pitämiimme puheterapioihin. Vaihtoehtoina on käytännössä pitää terapia etänä videoyhteyden välityksellä, jättää tauolle tai keskeyttää. Opinnoissani ei ainakaan tähän mennessä ole ollut lähes ollenkaan opetusta etäkuntoutuksen toteuttamisesta. Luovuus tehdä ja keksiä käyttökelpoista materiaalia ja mukautumiskyky tulevat tarpeeseen. Koen, että tilanteesta oppii hyvin paljon tulevaisuuden työtä varten.  On hienoa, että tilanteeseen reagoitiin, ja meille järjestettiin mahdollisuus osallistua etäkuntoutuskoulutukseen.

Tuliko tilanne yllätyksenä, vai osasitko varautua tähän?

Tulihan se, enkä ollut oikeastaan osannut varautua. Eniten on yllättänyt se, kuinka nopeasti tilanne muuttuu kaiken suhteen. On kuitenkin hienoa, että asia otetaan vakavasti ja muutoksia tehdään nopeasti. 

Jos olet etäopetuksessa, miltä opiskelu tuntuu? Onko sinulla kursseja, joita ei pysty opettamaan etänä?

Etäopetus ei itselleni ole niinkään ongelma, sillä varsinkin aamuluentoja on mielestäni mukava seurata kotoa käsin. Toisaalta kuitenkin kaipaan lähiopetusta, sillä tietynlaiset asiat, kuten opintopiirit tai ryhmätyöt, eivät onnistu etänä yhtä sujuvasti. Kursseihini etäopetus aiheuttaa haasteita, mutta niitä kaikkia on käytännössä mahdollista opettaa etänä. 

Erääksi ongelmaksi on kuitenkin muodostunut vaadittavien kurssikirjojen saaminen, kun kirjasto on kiinni. Tärkeää mielestäni olisi, että kurssien pitäjät yrittäisivät pitää opetuksen laadun ja määrän mahdollisimman muuttumattomana suoritustapojen ja opetustapojen vaihtuessakin.

Millaista arki on, kun kampus on suljettu?

Joinakin päivinä on vaikea löytää motivaatiota hommien tekemiseen, sillä usein tein koulujuttuja yliopistolla. Vaikka kotonakin saan tarvittavat tehtävät tehtyä, päivistä puuttuvat monet itselle tärkeät rutiinit; tärkeimpänä aamulla yliopistolle lähteminen. Toisaalta on mukava, että omaan päivärytmiin pystyy vaikuttamaan enemmän. Arkeen vaikuttaa myös paljon se, ettei opiskelukavereita näe päivittäin. Yhdessä opiskelu on motivoivaa ja minulle tärkeää, joten olemme järjestäneet yhteisiä etäopiskeluhetkiä.

Miltä muutokset tuntuvat? Vaikuttaako tämä opintojesi etenemiseen tai valmistumiseen? Entä esimerkiksi kesätöiden saamiseen?

Vaikka opintojen suorittaminen on nyt erilaista ja tämä aiheuttaa välillä stressiä, en koe etäopintoja ylitsepääsemättömiksi. Tilanne on myös henkilökunnalle uusi ja odottamaton, joten en odota täydellisyyttä.

Tämä ei vaikuta valmistumiseeni eikä myöhästytä opintojani, mutta olenkin vasta toisella vuosikurssilla.  En tiedä, onko tilanne monimutkaisempi logopedian opiskelijoilla, jotka ovat tällä hetkellä esimerkiksi loppuharjoittelussa.

Itselläni on työpaikka opiskeluiden ohella, jossa työskentelen myös kesällä. Siksi kohdallani kesätöiden hakeminen ei ole ajankohtaista. Lomautuksen ja töiden vähyyden mahdollisuus on silti ahdistava, sillä tilanne monella alalla on hyvin epävarma ja muuttuva.

Mikä mietityttää tai pelottaa? Olisitko kaivannut tilanteeseen lisäohjeita yliopistolta? Mikä auttaisi nyt opintojen kanssa?

Epävarmuus mietityttää, mutta ajattelen, että tilanteeseen on yritettävä parhaansa mukaan sopeutua. Olen mielestäni saanut varsinkin logopedian henkilökunnalta riittävästi ohjeita ja koen, että meitä autetaan tarpeen tullessa. Mielestäni tässä tilanteessa on tärkeää, että eri tahot ovat ymmärtäväisiä ja joustavia ottaen huomioon opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat etäopiskelun suorittamiselle.

Onko jotain, mitä haluaisit vielä sanoa tilanteesta ja opinnoistasi?

Koska itselleni hyvin tärkeää opiskelussa on yhteisöllisyys, on ollut tosi kiva huomata, kuinka ainejärjestöt pyrkivät järjestämään toimintaa myös etänä. Hyvä yhteishenki opiskelijoiden välillä auttaa jaksamaan ja vertaistuen saaminen on mielestäni arvokasta. Tsemppiä kaikille!

HANNU OIKARINEN, HAMMASLÄÄKETIEDE

Miten rajoitteet ovat vaikuttaneet opintoihisi?

Harvat luennot ovat siirtyneet etäluennoiksi, osa luennoista myös siirretty. Tietosuoja rajoittaa osin etäluentoja. Kliininen harjoittelu on täysin tauolla, potilaita ei oikein voi etänä hoitaa. Etätehtäviä on tulossa myös kliinisen osaamisen tueksi, mutta on kaikille ymmärrettävää että käytännön harjoittelua ei voi korvata.

Etätehtäviä on tulossa myös kliinisen osaamisen tueksi, mutta on kaikille ymmärrettävää että käytännön harjoittelua ei voi korvata.

Tuliko tilanne yllätyksenä, vai osasitko varautua tähän? 

Henkilökohtaisesti arvasin tilanteen kehittyvän tähän, mutta yliopiston sulkeminen tuli silti nopeammin kuin kuvittelin. 

Jos olet etäopetuksessa, miltä opiskelu tuntuu? Onko sinulla kursseja, joita ei pysty opettamaan etänä?

Luennot on sujuneet hyvin etäyhteydellä. Kliininen harjoittelu ei onnistu.

Millaista arki on, kun kampus on suljettu?

Arki on melko pitkäveteistä, mutta saapahan välillä levätä.

Miltä muutokset tuntuvat? Vaikuttaako tämä opintojesi etenemiseen tai valmistumiseen? Entä esimerkiksi kesätöiden saamiseen?

Hammaslääketieteen opiskelijoilla viransijaisuuskelpoisuuden saaminen on vielä vähän auki, samoin 5. vuosikurssilla valmistuminen. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kesätyötkin näyttävät olevan liipasimella, kun monet kunnat ajavat kiireetöntä hammashoitoa alas. Kysymyksiä on paljon enemmän kuin vastauksia.

Mikä mietityttää tai pelottaa? Olisitko kaivannut tilanteeseen lisäohjeita yliopistolta? Mikä auttaisi nyt opintojen kanssa?

Kommunikaatio on sujunut hyvin yliopiston ja opiskelijoiden välillä. On ymmärrettävää, ettei vastauksia kaikkeen ole.

Onko jotain, mitä haluaisit vielä sanoa tilanteesta ja opinnoistasi?

Yliopiston CS-turnausta odotellessa.

MARKETTA JUOLA, KEMIA

Miten rajoitteet ovat vaikuttaneet opintoihisi?

Koronan takia kurssit ovat muuttuneet etäkursseiksi. Onnekseni minulla ei ollut tälle jaksolle enää oman pääaineen laboratoriokursseja, sillä ne on kai jouduttu perumaan ja tehdään ehkä kesällä. Tilanne niiden suhteen vaikuttaa aika epäselvältä. Fysiikassa esimerkiksi laboratoriokurssi muutetaan etänä suoritettavaksi, minkä toteutus hämmentää minua. Erään tällä hetkellä käymäni kurssin luennoitsija on karanteenissa Saksassa.

Etäopiskelu myös pahentaa tunnetta, että pitäisi olla koko ajan opiskelemassa ilman vapaa-aikaa, sillä opiskelua ei voi sitoa kodin ulkopuoliseen paikkaan.

Tuliko tilanne yllätyksenä, vai osasitko varautua tähän?

Tilanne eskaloitui aika nopeasti, mutta en itse tuntenut missään vaiheessa järkytystä tai paniikkia. Olin kai jo alitajuisesti varautunut siihen, että epidemia iskisi Suomeenkin kunnolla.

Jos olet etäopetuksessa, miltä opiskelu tuntuu? Onko sinulla kursseja, joita ei pysty opettamaan etänä?

Etäopetus tuntuu aika kankealta. Kaikilla opettajilla ei ole teknistä osaamista, jota vaadittaisiin kunnollisen etäopetuksen järjestämiseen. Etäopiskelu vaatii myös opiskelijalta paljon. On yllättävän vaikeaa saada itsensä opiskelemaan jos koko päivä on vain yksin kotona istumista. Olen myös aika hajamielinen, joten nyt rutiinin puuttuessa minun on vaikea muistaa, mikä viikonpäivä on menossa ja mitä minun pitäisi milloinkin palauttaa, vaikka palautuspäivät lukevatkin Moodlessa. Etäopiskelu myös pahentaa tunnetta, että pitäisi olla koko ajan opiskelemassa ilman vapaa-aikaa, sillä opiskelua ei voi sitoa kodin ulkopuoliseen paikkaan.

Millaista arki on, kun kampus on suljettu?

Eläminen tuntuu jotenkin irralliselta, kun ei näe tuttuja tai käy harrastuksissa. Tavallaan se on helpottavaa, sillä normaalisti saatan viettää pitkiäkin päiviä yliopistolla ilman kunnon taukoja.  Tämä tuntuu mahdollisuudelta yrittää oppia kuuntelemaan enemmän omaa kehoaan. Kun kaikki opinnot ovat etänä niin vanhempani ovat suostutelleet minua opiskelemaan kotipaikkakunnalta käsin.

Miltä muutokset tuntuvat? Vaikuttaako tämä opintojesi etenemiseen tai valmistumiseen? Entä esimerkiksi kesätöiden saamiseen?

Tilanne vaikuttaa siltä, että pystyn suorittamaan kaikki kurssini suunnitelmien mukaisesti, joten tämän ei toivon mukaan pitäisi vaikuttaa opintojeni etenemiseen. Itselläni tilanne ei vaikuta kesätöiden saamiseen, mutta voi olla että tämä vaikuttaa varsinaiseen työhön. Tiedän, että joillakin tulee vaikeuksia suorittaa kaikkia kursseja, mikä vaikuttaa heidän palkkaansa, sillä palkka on riippuvainen opintopisteiden määrästä.

Mikä mietityttää tai pelottaa? Olisitko kaivannut tilanteeseen lisäohjeita yliopistolta?

Itseäni pelottaa ensisijaisesti viruksen taloudelliset seuraukset ja tuleva työllisyystilanne. Olen myös huolissani ihmisistä joiden mielenterveyden kannalta ihmiskontaktit ovat hyvin tärkeitä ja jotka voivat nyt olla huonommin yhteydessä turvaverkkoonsa. Varsinkin, kun tällainen kriisi voi lisätä ahdistusta.

Olisin yliopistolta toivonut nopeampaa ja selkeämpää tiedotusta, kun havaittiin yliopisto-opiskelijoiden sairastuneen. Itse kuulin tapahtumasta Whatsapp-ryhmästä. 

Mikä auttaisi nyt opintojen kanssa?

Suoraan sanottuna en tiedä. Itseäni auttaisi jos voisi opiskella yhdessä jonkun kanssa, mutta siinä on omat ongelmansa.

Onko jotain, mitä haluaisit vielä sanoa tilanteesta ja opinnoistasi?

Toivon että kaikki ottaisivat tilanteen vakavasti, mutta ymmärtäisivät että maailma ei tähän kaadu.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Remake – muuttuuko elokuvien uusintaversioissa mikään?

Klassikoiden uutuusversiot valtaavat valkokankaat vuosi toisensa jälkeen. Loppuvatko Hollywoodista ideat?

TEKSTI Anna-Kaisa Sitomaniemi

KUVAT Ville Paananen

Mulan (2020), Leijonakuningas (2019), Aladdin (2019), Dumbo (2019), Hellboy (2019), Charlien enkelit (2019) – viime aikojen elokuvauutuuksien lista on kuin aikamatka lähimenneisyyteen. Väistämättä herää ajatus: Eikö kukaan viitsi tehdä enää uutta? 

Tänäkään vuonna elokuvissa kävijä ei voi välttää uudelleenfilmatisointeja ja moneen kertaan kaluttujen tarinoiden jatko-osia. Disneyn Mulan (2020), klassikkokirjaan pohjautuvat Pikku naisia (2019) ja Eläintohtori Dolittle (2020) sekä toimintakomedia Bad Boys for Life (2020) joko toistavat tai jatkavat kaikki tuttuja kertomuksia. 

Vaikka vanhojen ideoiden kierrättämisellä ei ansaitsisi montaa tähteä elokuva-arvioissa, kiinnostavat uudelleenfilmatisoinnit katsojia. Suomen elokuvasäätiön mukaan viime vuoden katsotuimpien elokuvien kolmen kärkeen kiri Leijonakuningas ja Aladdin oli samalla listalla kymmenes.   

Raha ratkaisee

Varma yleisö on yksi syy uudelleenfilmatisointien suosiolle. Oulun yliopiston elokuvatutkimuksen lehtori Kimmo Laineen mukaan aiemmin suosituksi todettu aihe on pienempi riski kuin ihan uusi. 

“Tämä pätee niin kirjallisuus- ja sarjakuva-adaptaatioihin kuin uusintaversioihin, remakeihin. Syy voi olla myös tekijänoikeuksissa. Jos tuottaja omistaa oikeudet aiheeseen jo entuudestaan, ei yksittäisistä oikeuksista tarvitse maksaa erikseen.”

Valmiista tarinamaailmoista ammentaminen kannattaa myös taloudellisesti. Disney osti sarjakuvajätti Marvelin vuonna 2009 ja on tehnyt ostollaan voittoa jo yli 18 miljardia dollaria. Klassikkopiirrettyjen live action -versioilla Disney on ansainnut viimeisen kymmenen vuoden aikana yli 7 miljardia. 

Vaikka elokuvien uusintaversiot saavat kassakoneet kilahtelemaan, kriitikoilta heruu harvemmin kiitosta. 

“Kriitikko odottaa, että teos tarjoaa jotakin uutta ja ennenkokematonta. Mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi A Star Is Born sai alkuperäistä enemmän arvostusta osakseen”, Kimmo Laine perustelee.        

Tuttuus voi olla myös syy, miksi uusintaversioita mennään katsomaan yhä uudelleen, vaikka moni pettyisi niihin. Viime vuonna ilmestynyt Cats-musikaalielokuva pyrki ratsastamaan rakastetun klassikon maineella ja tunnetuilla näyttelijöillä, mutta se sai murska-arvioita ja floppasi katsojaluvuissa. 

Nostalgia vetoaa katsojaan 

Elokuvien uusintaversiot kiehtovat, sillä ne vetoavat menneen kaipuuseen. Tutkija Pirjo Kukkosen mukaan nostalgia, haikea koti-ikävä, on merkitysten muodostamisen väline. Se kytkeytyy esineisiin, musiikkiin ja kuviin, joiden avulla etsitään mennyttä maailmaa. Nostalgia luo illuusion: “ennen oli paremmin”. 

Kaipuun vallassa ihminen rakentaa muistoa omasta historiastaan. Kun kuulee Leijonakuninkaan tunnussävelmän, voi kokea palaavansa kotiin. Lämpö valtaa rintakehän ja jossain häivähtää kutkuttava vapauden tunne, jonka luuli jo menettäneensä. Mieli vaeltaa takaisin lapsuuteen, jolloin kaikki oli vielä mahdollista ja suurin huoli oli, saiko luvan mennä ulos leikkimään.  

Leijonakuninkaassa (1994, 2019) aikuistunutta Simbaa kehotetaan “muistamaan kuka hän on”. Uudelleenfilmatisoinnit vetoavat katsojan tekemään saman: ihminen palaa etsimään elokuvasta itseään.

Myös Kimmo Laine uskoo ihmisten saavan tutuista kertomuksista jatkuvuuden tuntua elämään ajassa, joka on pirstaleista. Kulttuuri ei ole enää yhtenäistä, ja massaan sulautumisen sijaan pyritään erottautumaan yksilöinä. Elämä voi tuntua aiempaa epävarmemmalta, kun oman elämän ongelmien lisäksi kuullaan jatkuvasti kriiseistä ympäri maailmaa. Vanhojen tuttujen tarinoiden äärellä voi kokea hetken turvallista pysyvyyttä. Jotkut asiat eivät muutu.  

Nostalgia liittää ihmisen osaksi tiettyä aikakautta, jota muistellaan lämmöllä ja kaiholla. Siihen viihdeteollisuudessa osataan tarttua. Elokuvat, tv-sarjat kirjat, pelit ja musiikki ovat sukupolvikokemuksia: luultavasti ei löydy montaa millenniaalia, joka ei tunnistaisi, mistä Ellinooran hittibiisi Leijonakuningas kertoo.

Muuttuuko mikään todella?

Menneen haikailu ei ole ainoa motiivi kertoa vanha tarina uudestaan. Myös teknologian nopea kehitys houkuttaa tekemään uudelleenfilmatisointeja uusin menetelmin. Nyky-yleisölle useiden elokuvien ja tv-sarjojen alkuperäisversiot eivät myöskään ole tuttuja. Siksi vanha tarina voidaan esitellä nuoremmille sukupolville uutena.  

“Vaikka elokuva tai televisiosarja olisi uusintaversio, ei sillä ole monelle suurtakaan merkitystä. Monikohan House of Cardsin (2012–2018) amerikkalaisversion katsoja on nähnyt alkuperäisen brittisarjan, tai edes tietää että sellainen on olemassa?” Laine kommentoi.

Alkuperäisiä tarinoita päivitetään myös nykyaikaan istuviksi. Greta Gerwigin ohjaamaa Pikku naisia (2019) on arvioitu aiempia tulkintoja radikaalimmaksi ja feministisemmäksi

Kyseessä on seitsemäs elokuvaversio klassikkokirjasta, ja se kommentoi 2020-luvun näkökulmasta naisen rooleja ja identiteetin etsintää 1800-luvulla. Samalla tarinaa voi peilata nykyaikaan. Jotkut asiat muuttuvat, toiset eivät.    

Naisten ja erilaisten etnisten ryhmien esittäminen on puhuttanut myös Disneyn live action -versioissa. Tim Burtonin Dumbosta (2019) poistettiin muun muassa vuoden 1941 version rasistisina pidetyt varishahmot. 

Disney-tutkija Aino Isojärvi kirjoittaa Kalevassa, kuinka Aladdinin (2019) uudessa versiossa prinsessa Jasminelle annetaan enemmän näkyvyyttä. Alkuperäispiirretyssä Jasminen suurin haave on löytää rakkaus, mutta sulttaani-isä päättää naittaa tyttärensä itse valitsemalleen puolisolle. 

Uudessa elokuvassa Jasmine haaveilee sulttaanin urasta ja päättää itse, meneekö naimisiin. Prinsessa laulaa naisia voimauttavan laulun, jossa hän kieltäytyy vaikenemasta ja jäämästä varjoihin. Toisaalta hetkeä myöhemmin hän on avuton vanki, jonka vain prinssi voi pelastaa.

Puhtaita papereita uusintaversiot eivät muutenkaan Isojärveltä saa. Elokuvat ovat uskollisia alkuperäisille ja muutokset ovat usein vain pientä kiillottelua. Esimerkiksi Kaunottaressa ja hirviössä (2017) pääsankari Belle ryhtyy isänsä tapaan keksijäksi, mutta hänen suurin innovaationsa on pyykkikone. 

Myös videoesseisti Lindsay Ellis kritisoi Disneyn uusintaversioita woke-kulttuurista, reagoinnista yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Woke-kulttuuria on kritisoitu siitä, ettei se saa muutosta aikaan vaan tukahduttaa keskustelun. Tärkeintä, että itse kerätään pisteitä osoittamalla, että ollaan asioista tietoisia.

Esimerkiksi Aladdinin Jasminesta tehdään “girl boss”, vaikka hän on lopulta miesten vallan alla. Dumbosta rasistiset elementit on siivottu pois ikään kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan. Näin elokuvien pienellä pintaremontilla osoitetaan, että ollaan valveutuneita sosiaalisissa kysymyksissä. 

Ongelmia ei silti ratkaista, vaan muutoksilla usein kalastetaan yleistä hyväksyntää ja lisää katsojia. Samaan on sortunut J. K. Rowling, joka on surullisen kuuluisa jälkikäteen tekemistään lausunnoista Harry Potter -maailmasta. 

Rowling on esimerkiksi kertonut jälkeenpäin ajatelleensa aina, että velhohahmo Dumbledore on homoseksuaali. Aihe sivuutetaan kuitenkin täysin niin alkuperäisessä tarinassa kuin myöhemmissä velhomaailman spin off -elokuvissa, joten paljastusta on pidetty lähinnä irtopisteiden hakemisena. 

Uusi versio on vanha ilmiö

Toistaiseksi uudelleenfilmatisoinneille ei näy loppua. Mediassa on jo pitempään puhuttu Pienen Merenneidon live action -versiosta ja vuodelle 2021 on kaavailtu uutta Batmania. Uusien versioiden tekeminen vanhoista elokuvista ei kuitenkaan ole uutta. 

Kimmo Laineen mukaan uudelleen kerronnan juuret ulottuvat vielä kauemmaksi, suullisen kertomaperinteen ajoille. Uudelleentulkintoja on tehty yhtä kauan kuin elokuvia ja televisiotakin. 

Useiden elokuvien taustalla olevat tarinat myös pohjautuvat kansanperinteeseen tai vanhoihin myytteihin. Esimerkiksi Blade runner (1982) ja sen jatko-osa Blade runner 2049 (2017) toistavat Prometheus-myyttiä. Siinä antiikin jumalat luovat ihmisen, joka lopulta riistäytyy luojiensa käsistä. Tunnetuin populaarikulttuurin toisinto samasta myytistä lienee Frankensteinin hirviö, joka myös on poikinut lukuisia uusia tulkintoja. 

Mitä poikkeavaa on nykyajan uusintaversioiden tehtailussa verrattuna aiempaan? Ainakin nykykulttuurissa uusintaversioiden tekeminen on aiempaa kontrolloidumpaa.

“1930–1950-luvuilla Suomessakin saatettiin tehdä uusia versioita kansainvälisistä aiheista mainitsematta siitä ja maksamatta tekijänoikeuksista. Nyt käsikirjoituksista ja formaateista käydään kauppaa systemaattisesti”, Laine kertoo.  

Trendille ei näy loppua 

Yleisölle tarjotaan sitä, mitä se pyytää. Niin kauan kuin ihmiset maksavat uudelleenfilmatisoinneista ja niiden oheistuotteista, kannattaa tarinasta lypsää kaikki irti – ja sittenkin vielä vähän.  

Itsessään uudelleenfilmatisoinneista ei ole mitään haittaa. Uusi ohjaus ja uudet näyttelijät voivat herättää hyvän tarinan henkiin ja remake-versiosta voi tulla alkuperäistä parempi. Maailmaan mahtuu useampi tulkinta samasta tarinasta. 

Voidaan myös ajatella, että maailmassa on rajallinen määrä perustarinoita. Kuinka monta täysin uniikkia kertomusta voidaan enää keksiä? Ehkä kaikki elokuvien pohjalla olevat ideat ovat enemmän tai vähemmän tuttuja ja käytettyjä. 

Eikä kotoisuudesta nauttiminen ole väärin. Uudelleenfilmatisointien parissa on turvallista kääriytyä hetkeksi menneen syleilyyn. 

Klassikkopiirretyn katsominen voi lohduttaa huonona päivänä tai saada huomaamaan, kuinka kuluneiden vuosien alla sisimmässä on tallessa yhä sama lapsi.   

Toisaalta uudelleenfilmatisoinnit ovat viihdeteollisuusyhtiöiden rahasampoja. 

Esimerkiksi Avengers: Endgamesta (2019) julkaistiin samana vuonna Yhdysvalloissa teattereihin toinen versio, jossa elokuvaan oli lisätty seitsemän minuuttia lisämateriaalia. Katsoja sai muutaman lisäminuutin, mutta tuotantoyhtiö yli viiden miljoonan tuoton. Näin elokuva nappasi Avatarin (2009) paikan historian suurimmat lipputulot tuottaneena uudella versioinnilla.

Uusintaversion leffalippua ostaessa voi siis kysyä itseltään, kuka todella hyötyy siitä, että menee katsomaan tutun elokuvan hieman muunneltua versiota. Tutun sanonnan mukaan ei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan…

» Adaptaatiossa tiettyä teosta muuntamalla tai sovittamalla tuotetaan uusi itsenäinen teos. Esimerkiksi elokuva Cats (2019) on sovitettu filmille näyttämömusikaalista.

» Live action -elokuvissa yhdistetään oikeita ihmis- tai eläinnäyttelijöitä ja tietokoneanimaatiota. Esimerkiksi Disneyn Aladdin (2019) on live action -elokuva, mutta Leijonakuningas (2019) on luotu täysin tietokoneella.

» Rebootissa on kyse jatkumosta. Rebootin ei tarvitse olla uskollinen aiemmalle elokuvalle, vaan se käynnistää uuden suunnan tarinalle. Esimerkiksi Casino Royale (2006) aloitti uuden Bond-elokuvien kauden.

» Remake on uusi versio jo tehdystä teoksesta. Vanha elokuva voidaan päivittää uudeksi, mutta tarina säilyy pääpiirtein samana. Esimerkiksi Tuntematon sotilas (2017) on kolmas elokuvaversio tarinasta ja adaptaatio Väinö Linnan romaanista.

» Spin-off on elokuvan tai muun teoksen pohjalta tehty oheistuote, kuten tv-sarja. Spin-off esimerkiksi nostaa alkuperäisteoksesta sivuhahmon uuden elokuvan päähenkilöksi tai keskittyy eri ajanjaksoon. 

Lähteet: Carlen LaVigne: Remake Television: Reboot, Re-use, Recycle (2014)

Totuus elokuvasta -blogi: “Terminologia kuntoon: reboot vai remake?”, Aavetaajuus.fi

Anna-Kaisa Sitomaniemi

Tiedeviestinnän opiskelija, joka tuskailee, kun eniten kiinnostaa kaikki, mutta kaikelle ei ole aikaa.

Lue lisää: