Kun sanat ja teot eivät kohtaa

Maailma ja Suomi vuonna 2016 ovat ahdistavia paikkoja. Vain muutamia kuukausia Pariisin terrori-iskujen jälkeen sama tapahtui Brysselissä. Terrorismin uhka voimistuu, minkä vuoksi tuntuu voimattomalta. Mutta ei auta vaipua epätoivoon, vaan taistella oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja suvaitsevaisuuden puolesta. Samaan aikaan kun Eurooppa ja muu maailma koettavat taistella terrorismia vastaan, Suomessa opiskelijat pyrkivät estämään opintotukeen kohdistuvat mahdolliset leikkaukset. […]

Maailma ja Suomi vuonna 2016 ovat ahdistavia paikkoja. Vain muutamia kuukausia Pariisin terrori-iskujen jälkeen sama tapahtui Brysselissä. Terrorismin uhka voimistuu, minkä vuoksi tuntuu voimattomalta. Mutta ei auta vaipua epätoivoon, vaan taistella oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja suvaitsevaisuuden puolesta.

Samaan aikaan kun Eurooppa ja muu maailma koettavat taistella terrorismia vastaan, Suomessa opiskelijat pyrkivät estämään opintotukeen kohdistuvat mahdolliset leikkaukset. Professori Roope Uusitalon esittämät ”uudistukset” ovat karua luettavaa: lähes 90 euron leikkaus opintorahaan kuukaudessa, opintotukikuukausien väheneminen, mikä tekee opiskeluista joustamattomampaa, opintotukivaatimusten tason nousu ja opintolainan osuuden kasvaminen. Tämä kaikki tekee pääsääntöisestä opiskelusta haastavaa ja tulevaisuudesta taloudellisesti epävarmaa. Korkeakouluopiskelusta uhkaa tulla harvojen etuoikeus.

Näiden tummien pilvien ollessa korkeakouluopiskelun yllä, opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen kokee voivansa twiitata ”Koulutus, sivistys, oppiminen ja osaaminen. Niihin nojaa Suomen tulevaisuus!”, vaikka hän on toteuttamassa historiallisen isoja leikkauksia korkeakouluihin ja huonontamassa opiskelijoiden toimeentuloa. Pieni vinkki Sanni, olisi parempi olla hetki hiljaa eikä twiitata mitä sattuu. Ministerin sanoissa ja teoissa on nimittäin räikeä ristiriita.

Opintotukileikkaukset varmistunevat kevään hallituksen kehysriihessä. Niitä vastaan järjestetty opintotukimielensosoitus Helsingissä sai maaliskuussa opiskelijat hyvin liikkeelle. Oulussakin järjestettiin Rotuaarilla mielenilmaus, jossa laulettiin Gaudeamus igituria. Opiskelijoita oli siellä kiitettävästi paikalla.

Toisin kävi, kun Oulun yliopiston ylioppilaskunta yhdessä Oulun yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilän ja viestintäjohtaja Marja Jokisen kanssa pitivät Missä mennään koulutuksessa? -tilaisuuden maaliskuun lopussa Linnanmaan kampuksella. Paikalla oli vain kourallinen opiskelijoita ja pari henkilökunnan jäsentä. Tilaisuus järjestettiin, koska opiskelijat olivat sellaista pyytäneet. He halusivat tietää, mitä Oulun yliopistossa tapahtuu ja millaisia mahdollisia muutoksia on tulossa. Mutta ilmeisesti tiedonjanoa ei sitten ollutkaan.

TellUs-stagella järjestetty vajaan kahden tunnin tapahtuma olisi ollut täydellinen tilaisuus kysyä Oulun yliopiston koulutukseen liittyvistä kehittämishankkeista tai siitä, missä vaiheessa Oulun yliopiston tutkintoportfolion uudistaminen on. Eli olisi ollut mahdollisuus kysyä, millä laajuudella eri tiedekunnissa otetaan käyttöön laaja-alaiset kandit, jos otetaan. Opiskelijat, tulkaa ja menkää teitä varten järjestettyihin tapahtumiin ja näyttäkää, että teitä kiinnostaa!

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Tulevaisuus tapahtuu nyt

Mitä päätät tänään, vaikuttaa huomiseen. Sitran megatrendit 2016 –raportin alaotsikko Tulevaisuus tapahtuu nyt on osuva. Kun päätöksiä tehdään, vaikutukset näkyvät vasta kuukausien tai vuosien päästä asiasta riippuen. Siksi liitynkin suomalaisesta korkeakoulutuksesta huolestuneiden joukkoon. Hallituksen viime vuoden kohtuuttomat koulutusleikkaukset alkavat jo näkyä, kun tammikuun lopussa saimme kuulla niin Helsingin yliopiston kuin Aalto-yliopiston massairtisanomisista. Nämä henkilöstön vähennykset […]

Mitä päätät tänään, vaikuttaa huomiseen. Sitran megatrendit 2016 –raportin alaotsikko Tulevaisuus tapahtuu nyt on osuva. Kun päätöksiä tehdään, vaikutukset näkyvät vasta kuukausien tai vuosien päästä asiasta riippuen. Siksi liitynkin suomalaisesta korkeakoulutuksesta huolestuneiden joukkoon. Hallituksen viime vuoden kohtuuttomat koulutusleikkaukset alkavat jo näkyä, kun tammikuun lopussa saimme kuulla niin Helsingin yliopiston kuin Aalto-yliopiston massairtisanomisista. Nämä henkilöstön vähennykset tulevat näkymään koulutuksen ja tutkimuksen tasossa väistämättä.

Pääministeri Juha Sipilän viimeisimmät vakuuttelut Ylen Pääministerin haastattelutunnilla 31. tammikuuta siitä, että leikkaukset eivät tee hallaa tutkimukselle ja opetukselle, ontuivat. Hänen mielestään luovuus pääsee kukoistamaan, kun leikataan, koska uusiutumisen kautta on mahdollista päästä parempiin tuloksiin, kuin silloin, kun on enemmän rahaa käytettävissä. Jossain ympäristössä ja esimerkiksi yksittäisten taiteilijoiden työssä tämä saattaa päteä.

Yliopistoissa irtisanomiset kuitenkin rampauttavat tutkimuksentekoa merkittävästi. Suomessa on jo nyt vähemmän professoreita, kuin muissa Pohjoismaissa (HS 5.2.), joten tutkimuksemme laatua tuskin parantaa, että opetus- ja hallintohenkilökuntaa vähennetään. Se yksinkertaisesti ei motivoi ja tehosta työntekoa, kun menettää työkavereitaan ja joutuu tekemään suuremman työn itse tai tekemään aiempaa vähemmän.

Vaikka Oulun yliopistossa ei ole jouduttu koulutusleikkausten vuoksi käymään yt-neuvotteluja, on uhkia täälläkin ilmassa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulosneuvottelut lähestyvät, ja se odottaa yliopistoilta omia avauksia profilointiin. Huolimatta siitä, että rehtori Jouko Niinimäki on uuden strategian tiimoilta antanut ymmärtää, ettei mikään tiedekunta ole vaarassa, ei siihen voi tuudittautua. Niinimäki on rehtorina lyhyessä ajassa tehnyt rohkeita avauksia ja osoittanut, että tekee välttämättömiä muutoksia. Kymmenen tiedekunnan yliopisto profiloinnin aikakaudella ei kuulosta pysyvältä.

Tulevaisuuden ennakointi on tietenkin vaikeaa ja voihan olla, että yliopistoissa opetuksen laatu ja tutkimustulokset parantuvat. Sitran megatrendiraportissa todetaan parhaiten tulevaisuuden ennakointityössä onnistuvan useimmiten niiden, jotka pyrkivät itse aktiivisesti rakentamaan tulevaisuutta toiveidensa ja visioidensa mukaiseksi. Tähän tukeutuen uskoisin Oulun ylipiston kokonaisuutena menestyvän. Ainakin uusi strategia on niin mahtipontinen ja luottoa omaan osaamiseen löytyy, että noiden visioiden täyttyessä Oulun yliopisto tulee selviämään.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Mahdollisuuksien luojat

Rakennemuutoksen vuoksi kaikille ei enää riitä työpaikkoja isoissa yrityksissä tai valtiolla. Ei tule uutta Nokiaa, joka työllistäisi tuhansia ihmisiä. Ei, vaikka päättäjät siitä jaksavat unelmoida. Siksi yhä useamman on itse rakennettava työpaikkansa eli luoda oma yritys. Niin on Oulussa tehtykin. Täällä syntyy noin tuhat yritystä vuodessa. Harva syntyy yrittäjäksi, mutta jokainen voi sen oppia. Perheestä […]

Rakennemuutoksen vuoksi kaikille ei enää riitä työpaikkoja isoissa yrityksissä tai valtiolla. Ei tule uutta Nokiaa, joka työllistäisi tuhansia ihmisiä. Ei, vaikka päättäjät siitä jaksavat unelmoida. Siksi yhä useamman on itse rakennettava työpaikkansa eli luoda oma yritys. Niin on Oulussa tehtykin. Täällä syntyy noin tuhat yritystä vuodessa.

Harva syntyy yrittäjäksi, mutta jokainen voi sen oppia. Perheestä yrittäjyyteen voi saada jo nuorena kipinän, jos vanhemmat ovat yrittäjiä. Monilla ei kuitenkaan tällaista tilannetta ole. Siksi on hyvä, että useita vuosia yrittäjyydestä on puhuttu paljon. Jospa se hiljalleen alkaisi tuntua nuorista yhdeltä uravaihtoehdolta.

On hienoa, että meillä Oulussa on eloisa startup- ja yrittäjyysyhteisö, josta saa apua ja tukea. Yhteisö on hieman pirstaleinen, kun on Business Kitchen, Yritystakomo, Yrityskiihdyttämö, Business Oulu, Njetworking ja monia muita. Mutta on parempi olla paljon erilaisia hautomoita, kiihdyttämöitä ja yrittäjäkeskuksia, koska jostain varmasti saa neuvoja, kun yrittäjyys kiinnostaa tai jos sinulla on jo valmis liikeidea.

Kulunut vuosi on ollut Oulun yliopistolla yrittäjyyden vuosi. Se ei ole kovin paljon Linnanmaan kampuksen käytävillä näkynyt. Jokunen yrittäjyystapahtuma on ollut. Yliopisto ei ole kuitenkaan toteuttanut yrittäjyysvuotta pienellä liekillä, vaan siellä on tehty työtä, joka ei ulospäin näy. Haastatellessani Mia Kemppaalaa sivulta 12 alkavaa Oulun startup-yhteisöstä kertovaa juttua varten hän kertoi, että yrittäjyys on jatkossa vahvemmin yliopiston rakenteissa. Tämän eteen tehty työ on meillä muille näkymätöntä, mutta tulee näkymään myöhemmin. Ehkäpä tästä työstä yliopiston olisi kannattanut viestiä, ettei yrittäjyyden teemavuosi olisi näyttäytynyt niin laimeana.

Osa tuota yllä mainittua työtä on tammikuussa avattava oppimis- ja yhteistyöympäristö Tellus Innovation Arena. Sen tarkoituksena on olla matalan kynnyksen paikka, jonne voi tulla oman yritysideansa kanssa ja saada siihen apua esimerkiksi yrittäjyys- ja innovaatiopalveluista. Tällainen keskus on erittäin tervetullut Linnanmaan kampukselle, koska Telluksessa opiskelijat saattavat törmätä vahingossa yrittäjyyteen ja innostua siitä.

Opiskelijat, pohtikaa miten saisitte oman osaamisenne siirrettyä yritykseksi ja menkää rohkeasti juttelemaan ideoistanne Tellukseen tai keskustassa sijaitsevaan korkeakoulujen yrittäjyyskeskus Business Kitcheniin. Helpoin askel on seurata esimerkiksi Oulu ES:ää Facebookissa, koska silloin saa tiedon kaikista heidän järjestämistään tapahtumista. Lisäksi: muistakaa keskustella omista ideoista ja unelmista muille. Joku muukin saattaa olla kiinnostunut samoista asioista!

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Leikkauspuhe tarttuu

Mikähän ihmisiä oikein vaivaa? Marraskuussa pidetyissä edustajistovaaleissa ehdokkaat puhuivat kovasti siitä, että Oulun yliopiston ylioppilaskunnan tulisi leikata vimmatusti. Ehdotettiin sellaistakin, että siellä missä on kuluja, sieltä leikataan. Tämä oli varmaankin äärimmäisin kommentti, mutta useiden ehdokkaiden puheista huokui leikkausinto. Enemmän toivoisi kuulevan kehityspuhetta. Ylioppilaskunnan toimistolla tehdään päivittäin tiukasti töitä opiskelijoiden hyvän elämän puolesta ja toimintaa kehitetään […]

Mikähän ihmisiä oikein vaivaa? Marraskuussa pidetyissä edustajistovaaleissa ehdokkaat puhuivat kovasti siitä, että Oulun yliopiston ylioppilaskunnan tulisi leikata vimmatusti. Ehdotettiin sellaistakin, että siellä missä on kuluja, sieltä leikataan. Tämä oli varmaankin äärimmäisin kommentti, mutta useiden ehdokkaiden puheista huokui leikkausinto.

Enemmän toivoisi kuulevan kehityspuhetta. Ylioppilaskunnan toimistolla tehdään päivittäin tiukasti töitä opiskelijoiden hyvän elämän puolesta ja toimintaa kehitetään muiden töiden ohessa, miten jokaisella siihen työaika riittää. Ehdokkailta ja – nyt kun edustajistovaalien tulokset ovat tiedossa – uusilta edaattoreilta toivoisi enemmän ideoita kehittämiseen kuin leikkaamiseen. Usein kehittämisen sivutuloksena kulut alenevat, joten lopputulos on samanlainen. Edustajisto on ylioppilaskunnan linjaava ja strateginen elin, jonka tulisi piirtää isoja viivoja siitä, miten edunvalvontaa viedä eteenpäin tai miten tapahtumia muokattaisiin.

Sanavalinnoilla on väliä. On eri asia sanoa esimerkiksi haluavansa kehittää ylioppilaskunnan edunvalvontaa vaikkapa kansainvälisten opiskelijoiden paremman integroimisen yliopistoyhteisöön edistämiseksi kuin sanoa, että haluamme leikata jostain ylioppilaskunnan jäsenpalvelusta useita tuhansia euroja, koska kaikki eivät sitä käytä. Monesti puhujilla ei vain ole tarpeeksi tietoa, jotta he osaisivat pohtia, miten ylioppilaskunnan toimintaa voi kehittää. Rahasta on aina helppo puhua.

Uskon, että yleinen leikkausinto on tarttunut opiskelijoihin valtakunnan politiikasta. Olemme saaneet koko vuoden – ensin vaalien alla ja sitten uuden hallituksen myötä – kuulla, kuinka paljon Suomen pitää leikata, jotta velka ei kasva liikaa ja mistä kaikesta ”on pakko” leikata. Kun päivittäin lukee lehdistä, että on leikattava on leikattava on leikattava, se ilmeisesti alkaa kaikua ihmisten päässä ja tulee tunne, että joka paikassa on leikattava.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnalla kuten Suomen valtiollakaan ei ole tällä hetkellä pakko leikata yhtään mistään. Ylioppilaskunnan talous on tällä hetkellä vakaalla pohjalla ja useat taloustieteilijät ovat eri mieltä Suomen hallituksen linjasta. Kyseessä ovat puhtaasti arvovalinnat siitä, mitä pidetään tärkeänä ja mihin ei haluta käyttää rahaa.

Seurauksia ei tässä kovassa leikkaushuumassa ehditä pohtia tarpeeksi, mikä on kaikkien kannalta huolestuttavaa. Pelottaa, mihin oikein ylioppilaskunta ja Suomi on tällä menolla ajautumassa.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Opiskelija: käytä valtaasi

Nyt olisi mahdollisuus päästä päättämään ylioppilaskunnan toiminnan sisällöstä, jäsenmaksun määrästä, talousarviosta ja erilaisista henkilövalinnoista kuten Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäsenistä. Näistä asioista päättää 37 opiskelijaa, ja aikaa tähän menee noin kymmenen kokouksen verran vuodessa. Kuulostaako kiinnostavalta? 156:n opiskelijan mielestä kuulostaa. Sen verran ehdokkaita ilmoittautui marraskuun edustajistovaaleihin, mutta määrä ei ole missään nimessä hurrauksien arvoinen. Ehdokasmäärä nimittäin […]

Nyt olisi mahdollisuus päästä päättämään ylioppilaskunnan toiminnan sisällöstä, jäsenmaksun määrästä, talousarviosta ja erilaisista henkilövalinnoista kuten Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäsenistä. Näistä asioista päättää 37 opiskelijaa, ja aikaa tähän menee noin kymmenen kokouksen verran vuodessa. Kuulostaako kiinnostavalta?

156:n opiskelijan mielestä kuulostaa. Sen verran ehdokkaita ilmoittautui marraskuun edustajistovaaleihin, mutta määrä ei ole missään nimessä hurrauksien arvoinen. Ehdokasmäärä nimittäin jatkoi edelleen laskuaan. Viime edustajistovaaleissa vuonna 2013 ehdokkaita oli 172, vuonna 2011 190 ja vuonna 2009 jopa 285.

Ehdokasmäärän lasku on valitettavaa, koska joukko kenestä voi äänestää kapenee. Se kertoo myös siitä, ettei opiskelijavaikuttaminen enää innosta niin paljon. Yllätys ehdokkaiden vähäinen määrä ei ollut, sillä tätä on pelätty ylioppilaskunnassa. Opiskelujen tahti on kiristynyt, ja joka paikassa opiskelijoita hoputetaan valmistumaan nopeasti kuin ravihevoset, jotka eivät näe kuin eteenpäin.

Vaikka ehdokasasettelu edustajistovaaleihin loppui, vielä ei ole myöhäistä käyttää opiskelijan valtaa. Sitä voit käyttää äänestämällä. Edustajistovaalit ovat siitä mielenkiintoiset, että ehdokkaita on puoluepoliittisten ryhmien lisäksi tieteenalakohtaisissa ryhmittymissä. Humanistien ja kasvatustietelijöiden vaalirenkaassa on 32, tekniikan opiskelijoiden ja taloustietelijöiden vaalirenkaassa 59 sekä lääketieteen ja tieteellisten vaalirenkaassa 24 ehdokasta. Puoluepoliittiset ryhmät vaaleissa tarjoavat hieman vähemmän ehdokkaita: kokoomusopiskelijat eli Yksilön Valinta 12, keskustaopiskelijat 9, vihreät ja vasemmisto-opiskelijat 15 ja perussuomalaiset 5.

Edustajistovaalien lisäksi marraskuussa käydään hallintovaalit, joissa äänestetään opiskelijaedustajat tiedekuntahallituksiin, jotka muun muassa päättävät tiedekuntien rahankäytöstä ja ohjaavat tiedekuntien toimintaa. Molemmissa vaaleissa on tänä syksynä ensimmäistä kertaa käytössä sähköinen äänestys, minkä toivotaan nostavan alhaisia äänestysprosentteja. Perinteinen paperiäänestyskin on mahdollista varsinaisena vaalipäivänä 4. marraskuuta.

Nyt on aika olla hereillä ja luentojen lisäksi perehtyä yllä mainittuihin ehdokasryhmiin. OYY järjestää 2. marraskuuta vaalipaneelin, josta varmasti saa näkökulmaa siihen, ketä ja miksi näissä vaaleissa kannattaa omaa ääntään käyttää.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Kommentoinko vai en?

Kymmenen vuotta sitten silloinen presidenttiehdokas Sauli Niinistö kampanjoi vastakkainasettelun ajan olevan ohi. Viime aikoina moista ajatusta on voinut muistella vain päätään pyöritellen. Poliittinen keskustelu ja sosiaalisessa mediassa käyty huutelu on käynyt tänä syksynä kiivaana ja kuilu erilaisesti ajattelevien välillä vain kasvaa. Myös politiikkojen mediakäyttäytymisessä on nähty kahta ääripäätä. Älytön en kommentoi –retoriikka on perussuomalaisten piirissä […]

Kymmenen vuotta sitten silloinen presidenttiehdokas Sauli Niinistö kampanjoi vastakkainasettelun ajan olevan ohi. Viime aikoina moista ajatusta on voinut muistella vain päätään pyöritellen. Poliittinen keskustelu ja sosiaalisessa mediassa käyty huutelu on käynyt tänä syksynä kiivaana ja kuilu erilaisesti ajattelevien välillä vain kasvaa.

Myös politiikkojen mediakäyttäytymisessä on nähty kahta ääripäätä. Älytön en kommentoi –retoriikka on perussuomalaisten piirissä kasvanut, mikä on ennenkuulumatonta. Päätöksentekoon liittyviin kysymyksiin vastaamasta kieltäytyminen on täysin leveäperäistä touhua. Poliitikon pitää kantaa vastuu tekemistään päätöksistä ja perustella niitä.

Toista ääripäätä edustaa pääministeri Juha Sipilän historiallinen televisiopuhe, jossa hän parhaaseen katseluaikaan kysymättä selitti ja perusteli palkansaajiin kohdistuneita leikkauksia ja yritti saada kansaa ymmärtämään leikkauspaketin välttämättömyyden.

Toinen ammattiryhmä, jolta toimittajat usein pyytävät kommentteja, on tutkijat. Poliittiset kohut, maailman selittäminen ja asioiden kontekstiin laittaminen ovat tilanteita, jolloin tieteellisen tutkimuksen asiantuntijoita kaivataan. Helmikuussa julkaistun Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkimuksen mukaan tutkijat suhtautuvat pääosin myönteisesti mediayhteistyöhön. Valtaosa tutkijoista oli sitä mieltä, että osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää.

Samoilla linjoilla olivat myös haastattelemamme tutkijat (s. 13–16), jotka kokevat yhteiskunnallisen keskustelun osaksi työtään. Se on hyvä kuulla. Kaiken tietomäärän keskellä on äärimmäisen tarpeellista saada tieteellistä tietoa eikä vain kenenkään mutuilua. Oli sitten aihe tietotekniikkaan vaikutus oppimistuloksiin tai elämäntapojen liittyminen sydän- ja verisuonisairauksiin.

Yliopistolaissakin yliopiston tehtäviin määritellään kuuluvaksi vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa ja tutkimustulosten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäminen. On siten kaikkien etu, että alansa huippuasiantuntijat kertovat tutkimuksistaan ja siten uusi tieto leviää yliopiston ulkopuolelle. Oulun yliopisto onkin tarttunut tähän kunnolla perustaessaan rehtoraattiin yhteistyösuhteista vastaavan rehtorin. Tämä on hyvä askel ja toivottavasti tulokset näkyvät pian, jotta tutkimusrahoituksen kaventuessa korvaavaa rahoitusta tulee tilalle.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää: