Kategoria: Kolumni

Turun Sanomat uutisoi marraskuun lopussa Turun yliopiston aloittaneen opiskelijalähettilästoiminnan. Nyt joukko opiskelijoita tekee sisältöä vuoroviikoin yliopiston Instagramiin. Puolen vuoden mittaisen projektin tavoitteena on saada opiskelijoiden ääni kuuluviin ja viestiä siitä, millaista opiskelijaelämä todellisuudessa on.

Itä-Suomen yliopistolla on samankaltainen lähettiläsjoukko tekemässä Instagram-sisältöä, mutta yliopiston virallisen tilin sijaan erilliselle UEFlähettiläs-tilille. Myös nämä lähettiläät näyttävät yliopisto-opiskelua omasta näkökulmastaan.

Myös Oulun yliopiston Instagram Storiesin puolella on näkynyt esimerkiksi kansainvälisten opiskelijoiden tuottamaa sisältöä, mutta itse feedin julkaisut näyttäisivät olevan pääasiassa viestintätiimin heiniä. On silti mukava nähdä myös oman yliopistomme olevan mukana opiskelijalähettiläiden hyödyntämisessä.

Instagram on kanavana juuri oikea tällaiseen sisältöön, onhan se rutkasti vapaamuotoisempi ja vähemmän pönöttävä kuin vaikkapa Twitter tai Facebook, joihin opiskelijoiden tekemä sisältö ei oikein edes istu.

Opiskelijalähettiläiden sisällöt toimivat erityisen hyvin Instagramin Storiesin puolella, missä ne ovat vielä aidompia ja tekijöidensä näköisiä. Sisällöt ovat enemmän hetken tuotoksia, eivätkä niin mietittyjä kuin feedissä. Instagramin alkuperäinen ideahan oli näyttää pieniä, nopeita hetkiä arjesta – olla instant.

Jotain Instagramin hetkellisyydestä on jo kadonnut, sillä nykyään etenkin feedissä näkyvät kuvat ja videot ovat usein ammattilaisten tekemiä, siloteltuja brändisisältöjä. Itse kaipaisin enemmän rosoa myös Instagramin kuvavirran puolelle – ja juuri siihen kaipuuseen opiskelijalähettiläiden postaukset vastaavat.

Opiskelijalähettiläiden edesottamuksista kiinnostuvat tietysti muut opiskelijat ja yliopisto-opinnoista haaveilevat. Silti aito, kiinnostava, opiskelijoiden itsensä tuottama sisältö saa myös kaltaiseni alumnin koukuttumaan. Tulen iloiseksi @uniturku-tilin pienistä tarinoista, joissa opiskelijat kertovat omasta arjestaan. Itä-Suomen sympaattiset UEFlähettiläät esittelevät lempipaikkojaan kampuksella ja antavat hakutärppejä pääsykokeita varten. Näiden hetkien kautta voin jollain tasolla päästä sisälle vaikkapa kasvatustieteiden tai lääkiksen opiskelijoiden elämään.

Se, että yliopisto antaa opiskelijoilleen vapaat kädet tehdä omannäköisiä päivityksiä julkiselle, viralliselle kanavalleen, on luottamuksenosoitus. Se viestii siitä, että yliopisto pitää opiskelijoidensa näkemyksiä, mielipiteitä ja kokemuksia tärkeinä sekä arvostaa heidän ammattitaitoaan alansa edustajina jo ennen valmistumista.

Toki opiskelijalähettilyydestä voi olla hyötyä myös tulevaa työelämää ajatellen. Kuinka moni opiskelija voi sanoa tehneensä sisällöntuotantoa tuhansille seuraajille suuren organisaation viralliselle Instagram-tilille?

Seuraavaksi toivoisin, että yliopistot veisivät tiedeviestintänsä vahvemmin sosiaaliseen mediaan antamalla tutkijoilleen vapaat kädet Instagramissa. Millainen on tutkijan työpäivä? Minkälaisia ajatuksia tutkija päässä ehtii päivän mittaan kulkea? Missä he tykkäävät syödä lounasta, mistä saa yliopiston parhaat kahvit?

Tutkijoita ja heidän työtään nostetaan toki esille jo yliopiston viestinnässä, mutta minä haluaisin nähdä myös virallisten potrettien ja mediatiedotteiden taakse.

Tutkijoiden voisi olla hyvä ottaa sosiaalisen median sisällöntuotantoa käyttöön myös siksi, että populaarin tiedeviestinnän on mukauduttava tähän aikaan ja löydettävä uusia väyliä yleisön löytämiseen. Eipä sekään varmaan haittaisi, jos tutkijan ammattiin saataisiin lisää mediaseksikkyyttä.

Soisin siis opiskelijalähettiläiden löytävän tiensä mahdollisimman monen yliopiston sosiaaliseen mediaan ja inspiroivan tutkijoita kokeilemaan tutkijalähettiläänä toimimista. Oulun yliopisto voisi avata pelin antamalla Insta-tunnarit vaikkapa kirjallisuudentutkija Jyrki Korpualle. Minä ainakin katsoisin hänen boomeranginsa ja superzoomauksensa.