“Ehkä me ollaan näin saatu jatkaa haaveilua” – Satellite Storiesin tarina on kamppailua kaukokaipuun ja kotiseuturakkauden välillä

Suomen menestynein indiebändi Satellite Stories lopettaa uransa lokakuun viimeisenä lauantaina. Kymmenen vuotta, viisi studioalbumia ja tuhansia keikkakilometrejä myöhemmin on aika hengähtää ja katsoa elämää ilman rock’ n roll -laseja. Mutta oliko koko pitkä matka sittenkin kaukokaipuuta?

TEKSTI Sampo Marski

KUVAT Suvi Vinblad

”I’m dreaming of another place
Freezing through these winter days
My drifting mind is longing south”

 

Kun oululainen Satellite Stories suuntasi ensimmäistä kertaa Eurooppaan, hajosi bändin keikkapaku Saksan moottoriteille. Reissusta jäi hyvän tarinan lisäksi ikuinen kiitollisuudenvelka mekaanikko David Normanille.

Syyskuun alussa julkaistun, bändin viimeiseksi jäävän Cut Out the Lights -albumin myötä Satellite Stories suuntasi tänä syksynä vielä viimeisen kerran Eurooppaan.

Bändin jäsenet Esa Mankinen (kitara ja laulu), Olli-Pekka Ervasti (rummut), Marko Heikkinen (kitara) ja Jyri Pesonen (basso) pääsivät viimeisellä The Final Story –kiertueella vielä kerran maistamaan keikkaelämää suuren maailman meiningillä.

Bändin jäsenet ovat aiemmin kehuneet erityisesti Espanjan keikkoja hyvästä tunnelmasta. Myös tällä kertaa Espanja oli yksi odotetuimmista pysähdyspaikoista.

”Siellä indierock on vielä niin iso juttu. Keikoilla ihmiset ovat iloisia, tanssivat ja osaavat sanat ulkoa. Se hyvä fiilis tarttuu sitten itseenkin”, Marko Heikkinen kertoo.

Jäähyväiskiertue starttasi syyskuussa Kuopion Henry’s Pubista. Bändin mukaan jäähyväiskeikoilla meno on ollut villiä myös Suomessa. Mahdollisuus nähdä bändi viimeistä kertaa on tuonut keikoille tuttuja kasvoja: keikoilla on tavannut ihmisiä, jotka ovat nähneet bändin Suomessa yli kymmenen kertaa. Kotimaan keikat ovat vetäneet porukkaa myös kauempaa, jopa Japanista asti, Heikkinen sanoo.

Myöskin Oulun jäähyväiskeikat (25.10. ja 27.10.) ovat herättäneet kiinnostusta Suomen rajojen ulkopuolella. Vihoviimeiselle keikalle on bändin Facebook-sivun mukaan tulossa ihmisiä aina Kanadasta asti.  

Mutta ennen viimeistä keikkaa ja valojen sammumista on hyvin aikaa vielä katsoa hetkeksi menneeseen.

Valot sammuvat

”In my veins
Flows mercury, flows mercury
I’m not the man that I used to be”

Bändin viimeinen levy kantaa nimeä Cut Out the Lights. Usein artisteilla on tapana pakata viimeiselle levylle kaikki toteutumattomat musiikilliset ideat ja unelmat.

Vaikuttiko lopettamispäätös Satellite Storiesin uuden levyn työstämiseen?

Bändin mukaan uuden levyn materiaalin työstäminen ja lopettamispäätös menivät osittain limittäin. Viimeisimmän levyn materiaalin säveltäminen alkoi kuitenkin hyvissä ajoin ennen päätöstä.

Esa Mankinen ja Marko Heikkinen olivat keväällä vieraana Oulun ylioppilaslehden Kampuslivessä syksyn Vulcanalia-keikan tiimoilta. Tuolloin kaksikko oli sitä mieltä, että uuden levyn materiaalissa ei kuulu se, että kyseessä on viimeinen kerta studiossa tällä kokoonpanolla.

”Yritettiin vaan tehdä niin hyviä biisejä kuin mahdollista”, Heikkinen heitti haastattelussa.

”Tällä kertaa uskallettiin jättää biiseistä myös asioita pois. Tätä ennen meidän biisit on tungettu aika täyteen kaikkea, mutta nyt viimeisen kohdalla riitti itsetunto siihen, että ei tarvinnut täyttää koko äänimaisemaa.”

Jotain pientä erikoisuutta levynteossa silti oli. Esimerkiksi tasatahtisia biisejä oli tällä kertaa mukana enemmän kuin normaalisti.

”Niitä on kiva soittaa ja ne sopivat hyvin meidän keikkasettiin”, Heikkinen kertoo.

Myös kokemus levynteosta näkyi viidettä kokopitkää tehdessä. Nyt bändi rohkeni toteuttaa hyväksi havaittua ”less is more” -periaatetta.

”Tällä kertaa uskallettiin jättää biiseistä myös asioita pois. Tätä ennen meidän biisit on tungettu aika täyteen kaikkea, mutta nyt viimeisen kohdalla riitti itsetunto siihen, että ei tarvinnut täyttää koko äänimaisemaa”, Olli-Pekka Ervasti kertoo.

”Meillä on aina ollut yhteinen visio”

”This is a story about a man
And how he came to understand
The things in his life”

Mutta jäikö jotain musiikillista visiota vielä toteuttamatta, jonka kymmenvuotisen uran tehnyt bändi olisi vielä halunnut Satellite Stories -nimellä saada aikaan?

Bändin mukaan matkan varrella kovalevylle on tarttunut lähes 300 demoa, joista levyjen kappaleet on parsittu kokoon.

”Kyllä näistä ne parhaat on aina levylle laitettu, että siinä mielessä ei jää mitään hampaankoloon”, Marko Heikkinen tuumaa.

Miehet haluavat muistuttaa, että he ovat pitkän uransa aikana olleet lähes aina yhtä mieltä siitä, miltä bändin tulisi kuulostaa.

”Aika hyvin olemme kukin saaneet toteuttaa omia ideoitamme musiikin parissa”, Olli-Pekka Ervasti kertoo.

Bändin mukaan uuden levyn kohdalla haluttiin tehdä tavallista enemmän itse. Myös studiossa materiaalin hinkkaaminen jätettiin minimiin, ja sovitukset olivat pitkälti kasassa ennen varsinaista studiosessiota. Näin jäi aikaa muille kokonaisuutta eteenpäin vieville asioille.

”Esimerkiksi lauluihin käytettiin tosi paljon aikaa, jotta niihin saatiin sellainen oikeanlainen tunnelma”, Esa Mankinen kertaa.

”Pitää ajatella maailma vähän yksinkertaisemmaksi kuin mitä se on”

”I don’t want, I don’t want, I don’t wanna be in Helsinki Art Scene”

Satellite Stories ei syntynyt jäähallikeikat mielessä. Bändin mukaan aluksi tarkoituksena oli soitella kavereille, pitää hauskaa ja tehdä hyviä biisejä.

”Ei meistä alun perinkään mitään U2:ta pitänyt tulla, vaan ennemminkin kuin Vampire Weekend”, Marko Heikkinen pohtii.

Homma pääsi kuitenkin kasvamaan. Satellite Storiesia tituleerataan usein Suomen suurimmaksi indierockbändiksi. Bändiläiset myöntävät, että jossain vaiheessa he olivat vakaasti sitä mieltä, että ovat maailman paras ja kaunein bändi.

”Toki näin viiden levyn jälkeen on hiukan realistisemmat näkemykset siitä, mitä tässä on saavutettu”, Heikkinen jatkaa.

”Kyllä tiettyä naiiviutta pitää olla mukana. Ei sellaisella suomalaisella realistisella mentaliteetilla pääse maailmalla mihinkään.”

Tietty hulluus ja epärealistiset odotukset ovat Satellite Storiesin mukaan myös välttämätön osa aloittelevien bändien sielunmaisemaa. Inhorealistisella bisnesajattelulla ei pitkälle pötkitä, vaan haaveille ja unelmille pitää olla tilaa. Suuruudenhulluus on hyvästä.

”Kyllä tiettyä naiiviutta pitää olla mukana. Ei sellaisella suomalaisella realistisella mentaliteetilla pääse maailmalla mihinkään”, Jyri Pesonen summaa.

 

Satellite Stories ei syntynyt jäähallikeikat mielessä. Bändin mukaan aluksi tarkoituksena oli soitella kavereille, pitää hauskaa ja tehdä hyviä biisejä.
Satellite Stories ei syntynyt jäähallikeikat mielessä. Bändin mukaan aluksi tarkoituksena oli soitella kavereille, pitää hauskaa ja tehdä hyviä biisejä. Bändi keikalla Qstockissa kesällä 2015.

Rock-lavoilta opit arjen haasteisiin

”Don’t tell me it was wasted time
Don’t tell me it was waste of life”

Lopettamisen jälkeen Satellite Storiesin jäsenet pääsevät maistamaan niin sanottua normaalia elämää. Se oli myös yksi syy lopettamispäätöksen taustalla. Kymmenen vuotta sitten perustetun yhtyeen jäsenillä on kaikilla vielä keskeneräisiä opintoja Oulun yliopistolla. Esimerkiksi keväällä Oulun ylioppilaslehdessä toimitusharjoittelijana työskennellyt Marko Heikkinen palaa jäähyväiskiertueen jälkeen kirjallisuuden gradunsa pariin, ja Esa Mankinen palaa viimeistelemään musiikkikasvatuksen opintojaan.

Mutta mitä rokkielämästä voi ammentaa, kun nelikko palaa koulunpenkille ja päivätöiden pariin?

”Varmasti viihdemaailman rakenteen ymmärtämisestä on tulevaisuudessa hyötyä”, Marko Heikkinen pohtii.

”Kyllä tämä sellaista kokonaisvaltaista projektinhallintaa on opettanut. Levyn ulos pursottaminen on aina iso urakka.”

Satellite Storiesin levyissä näkyy vahvasti sen jäsenten kädenjälki. Kokonaisvaltainen osallistuminen levyjen tekemiseen ja erilaisten ihmisten kanssa toimiminen on bändiläisten mukaan varmasti arvokasta pääomaa bändin jälkeiseen elämään.

”Kyllä tämä sellaista kokonaisvaltaista projektinhallintaa on opettanut. Levyn ulos pursottaminen on aina iso urakka”, Jyri Pesonen pohtii.

Bändin mukaan näin pitkää uraa ei voi pyyhkiä noin vain pois omasta persoonasta ja hypätä puhtaalta pöydältä bändielämän jälkeiseen arkeen. Toki keikkailukin on opettanut taitoja jokapäiväiseen selviytymiseen reissuelämästä.

”Ainakin on oppinut sen, että esimerkiksi hotellihuoneesta kannattaa napata pyyhkeet ja shampoot mukaan”, Esa Mankinen virnistää.

”Terveisiä David Normanille”

”Vagabonds, we’re vagabonds”

Entä se jutun alussa mainittu David Norman ja hajonnut paku?

Tarina juontaa juurensa bändin ensimmäiselle Euroopan kiertueelle. Tuolloin keikat järjestettiin omatoimisesti puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Kiertueen ajoneuvoksi valikoitui halvin vuokra-auto, jonka bändi onnistui löytämään.

”Kaikkihan meni hyvin, kunnes auton pakoputkeen tuli sellainen nyrkin kokoinen reikä Saksan autobahnilla”, Jyri Pesonen muistelee.

Hankalaan saumaan osunut haaveri aiheutti ongelmia, sillä sunnuntaina korjaamot olivat järjestään kiinni. Pitkän etsinnän jälkeen auki oleva korjaamo löytyi, mutta korjaamisen esteeksi nousi kielimuuri.

”Ei siinä sitten auttanut kuin istua huoltomiehen kanssa Google Translaten ääreen ja alkaa kääntämään”, Pesonen jatkaa.

Pakoputki saatiin loppujen lopuksi vaihdettua ja matka jatkui. Auton korjanneen mekaanikon nimi on bändillä vieläkin muistissa.

”David Norman oli hänen nimensä. Terkkuja Saksanmaalle, ja kiitos vielä tätäkin kautta, kun Oulun ylioppilaslehteä kuitenkin luet”, Marko Heikkinen jatkaa.

Nykyään Satellite Stories on hoitanut keikkamatkat hyvin varustellulla keikkabussilla, josta löytyy kunnon sängyt ja muut mukavuudet. Nyt uran loppuhetkillä on hyvä hetki myös muistella sitä, kuinka keikkareissut ovat muuttuneet kymmenen vuoden aikana. Aluksi keikkareissujen yöpymiset hoituivat kavereiden sohvilla.

”Vasta fiilistelin sitä, että siinä kesti monta vuotta ennen kuin päästiin keikkareissulla ekan kerran hotelliin nukkumaan”, Heikkinen muistelee.

Hotellimajoitus ei toki bändin mukaan lisännyt unen määrää – päinvastoin.

”Sitten sitä vain juhli koko yön ja meni hotellille aamupalalle”, Esa Mankinen nauraa.

Koti voitti Berliinin

”Cut out the lights
Then it’s up to me”

Satellite Storiesin uralla olisi ollut paikkoja tehdä asioita vielä asteen enemmän idealismi ja naiivius edellä. Oulun yliopiston kanssa yhteistyössä toteutetulla videolla bändin jäsenet kertoivat, että heillä on ollut mahdollisuuksia muuttaa ulkomaille ja laittaa vielä yhtä pykälää isompi vaihde päälle.

Näistä mahdollisuuksista huolimatta bändi on pysynyt Oulussa ja valloittanut maailmaa täältä käsin.

”Aattelin alkaa Oulun yliopiston keskusaulassa vetämään meän biisejä bassolla.”

Onko Satellite Stories ollut aina kamppailua kaukokaipuun ja kotiseuturakkauden välillä?

”Ylipäätään ihmiset haluavat jotain isompaa, mutta silti pitää olla se jokin turvallinen paikka, mihin palata. Siinä mielessä allekirjoitan väitteen”, Olli-Pekka Ervasti pohtii.

Oulu on myös bändin mukaan vaikuttanut Satellite Storiesiin ja tuonut oman mausteensa sekä musiikkiin että bändin ulkoiseen ilmeeseen. Samalla kaukokaipuuta on hillinnyt maalaisjärki.

”Kyllä me ollaan useita bändejä seurattu ja huomattu, että se Berliiniin muuttaminen ja siellä vuosi pari taiteilijaelämää viettäen ei vie asioita aina eteenpäin”, Jyri Pesonen kertoo.

Bändin mukaan myös saavuttamattomat unelmat ovat tärkeitä elämässä. Usein ajatus jostain ja sen eteen työskentely on saavutettua tavoitetta palkitsevampaa.

”Ehkä me ollaan näin saatu jatkaa sitä haaveilua”, Olli-Pekka Ervasti tuumaa.

Vaikka Satellite Storiesin tarina päättyy yhteisellä päätöksellä ja hyvässä hengessä, jää siis haaveilulle aina tilaa. Musiikin saralla bändin jäsenet eivät ainakaan näillä puheilla aio olla yhtä aktiivisia tulevaisuudessa.

Jotain spesiaalia on silti luvassa.

”Aattelin alkaa Oulun yliopiston keskusaulassa vetämään meän biisejä bassolla”, Esa Mankinen toteaa bändikavereiden nauraessa vieressä.

 

Tänne kaikki päättyy. 45 Specialin takahuone saa kunnian olla tulevana Satellite Storiesin viimeinen backstage.
Tänne kaikki päättyy. 45 Specialin takahuone saa kunnian olla lauantaina 27. lokakuuta Satellite Storiesin viimeinen backstage.

 

 

Satellite Storiesin viimeiset Oulun keikat 45 Specialissa 25.10. ja 27.10.

Bändin kuulumisia vanhoissa Oulun ylioppilaslehdissä löydät esimerkiksi numeroista 10/2012 ja 9/2013.

Jutun englanninkieliset sitaatit Satellite Storiesin kappaleista.

Sampo Marski

Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.

Lue lisää:

Surutyö synnytti kiitellyn sarjakuvateoksen – Harri Filppa puki nuoren lesken kokemukset kirjan kansiin

Suru saapui arvaamatta oululaisen sarjankuvantekijä Harri Filpan elämään, kun hänen vaimonsa menehtyi yllättäen. Selviytymistarinana surutyöstä syntyneen Kuolema meidät erotti -teoksen tekoprosessissa raskasta oli päättää, mitä kertoa ja mitä jättää kertomatta, Filppa sanoo.

TEKSTI Mirko Siikaluoma

KUVAT Anni Hyypiö

“Ennen kirjan julkaisua tuntui hirmu raskaalta päästää näin henkilökohtaisia ja arkoja asioita esille. Näitä asioita, joita päästin kirjassa esille, niin niistä ei puhuta julkisesti tai puolituttujen kanssa.”

Näin sarjakuvantekijä Harri Filppa kertaa kokemiaan tuntoja ennen Kuolema meidät erotti (2017) -teoksen julkaisua.

Neljä vuotta sitten Filpan elämä muuttui yhdessä silmänräpäyksessä, kun hän löysi vaimonsa aamulla yllättäen kuolleena heidän mökiltään. Tulevaisuus ja sen varalle tehdyt suunnitelmat menivät täysin uusiksi.

Filppa tunsi kantavansa mustaa kaapua, lesken viittaa, ja hän vältteli ihmisten kohtaamista kaupassa. Hän kuvaa teoksessaan suruprosessia todella henkilökohtaisella tasolla, ja esittää menetyksen läpikäymisen valoisat ja synkimmät hetket.

Filpalle albumin teko oli tärkeä osa suruprosessia, sillä se selvitti monia asioita hänelle itselleen. Purettuaan tuntojaan kirjassa hän on huomannut pystyvänsä puhumaan nykyään joistain asioista itkemättä.

“Aloitin teoksen teon pahimman suruprosessin jälkeen. Halusin, että kirja on selviytymistarina surutyöstä.”

Sarjakuvamainen tyyli syntyi itsestään

Sarjakuva on ollut Filpalle hyvin luonteva muoto ilmaista itseään lapsuudesta saakka. Hän arvioi olleensa ”noin kaasupullon kokoinen”, kun sai ensimmäisen kerran käteensä kynän ja paperia. Sarjakuvamainen tyyli syntyi lähes tiedostamatta.

“Äitini on säästänyt papereita, joissa jo ennen kouluaikojani oli nähtävissä hyvin sarjakuvamaisia piirroksia. Se tapahtui jo ennen kuin osasin kirjoittaa”, Filppa kuvailee.

Täysi-ikäistyttyään Filppa alkoi piirtää sarjakuvia aktiivisemmin ja kehittää itseään tavoitteellisesti. Vuonna 1980 syntyneen sarjakuvantekijän ensimmäinen lehdessä julkaistu sarjakuva Kaurismäkeläiset alkoi vuonna 2004. Vuosina 2005–2015 Filppa teki Oulun ylioppilaslehdelle (silloiselle Ylkkärille) Lyhyempi oppimäärä -sarjakuvaa sekä kuvitustöitä.

“Yhteen väliin olin myös tuuraajana ja toimittajana Ylkkärissä. Meillä on pitkät juuret”, lehden entinen avustaja kertoo.

Ehkä unohtaminen on ihmisen tapa selviytyä

Omaa elämää käsittelevän kirjan teko ei pohjimmiltaan eronnut muista töistä.

“Aika monet sarjakuvat reflektoivat omaa elämää ja omat taustat heijastuvat sieltä. Kuolema meidät erotti -käsikirjoituksen teossa meni enemmän aikaa, ja ulos puskeva surun tunne toi oman haasteensa”, Filppa sanoo.

Filppa kertoo, että sarjakuvan tekoprosessissa raskasta oli päättää, mitä kertoa ja mitä jättää kertomatta. Teoksessa käsitellään paitsi henkilökohtaisia myös yhteiskunnallisia asioita, joista tekijä nostaa esille etenkin alkoholin kulutuksen surun käsittelyssä.

Filppa ei säästele itseään kuvatessaan raadollisesti, kuinka alkoholista tulee lääke suruun, ja kuinka pari yömyssyä muuttuu pariksikymmeneksi. Kirjan sivulla todetaan suomalaisen miehen surevan yksin tai kossupullon kanssa, viitaten Metsolat-sarjaan (1993–1995), jota Filppa katsoi kirjan tekovaiheessa.

Filpan surun sumentaman muistin tukena teoksen käsikirjoitusta laatiessa toimi hänen tietokoneelleen kirjoittamansa perkele.docx-tiedosto. Tarinan aukkoja paikkasivat myös Filpan ystävät, joiden muistia on kiittäminen muun muassa viime hetkellä käsikirjoitukseen päätyneestä tarinasta auton rikkoutumisesta matkalla Norjaan.

“Ehkä se on ihmisen elimistön tapa selviytyä: unohdamme huonoja ja hyviäkin muistoja, jotta voidaan selviytyä eteenpäin”, hän pohtii.

 

Kuolema meidät erotti -teoksen käsikirjoituksen laatimisessa Harri Filpan muistin tukena toimi tietokoneella oleva perkele.docx-tiedosto.

Oululainen sarjakuva voi hyvin

Oman sarjakuvantekijän uransa ohella Harri Filppa toimii Oulun Sarjakuvakeskuksen toiminnanjohtajana sekä marraskuussa järjestettävän Oulun sarjakuvafestivaalin taiteellisena johtajana.

Töidensä kautta Filpalla on vahva näköalapaikka taiteenlajiin, jonka tämänhetkistä tilaa hän pitää Pohjois-Suomessa erittäin hyvänä.

“Tänä vuonna oululaisilta tai oululaislähtöisiltä tekijöiltä on tullut paljon laadukkaita teoksia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tekijöiden määrä on kasvanut ja laatu noussut”, hän hehkuttaa oululaista sarjakuvaskeneä.

Esimerkkeinä oululaisten ja oululaislähtöisten sarjakuvantekijöiden tänä vuonna julkaistuista töistä Filppa mainitsee Mari Ahokoivun teoksen Oksi, Ville Rannan Kuningas menettää päänsä -kirjan sekä Lauri Ahtisen Eliaksen. Oulussa tehdään Filpan mukaan sarjakuvaa hyvin laajalla skaalalla, eikä mistään “Oulun koulusta” voi puhua.

Hän haluaa työssään Sarjakuvakeskuksen puolella edistää monipuolisuutta ja toivottaa uudet tekijät rohkeasti mukaan. Sarjakuvan tulevaisuus näyttää hänen silmissään hyvältä.

“Olen hyvin luottavainen siihen, että sarjakuvien lukijamäärät tulevat kasvamaan. Onhan se niin, että mitä parempia kirjoja meillä tulee, sitä enemmän on myös lukijoitakin.”

Muutakin kuin kolmen kuvan strippejä

Kuolema meidät erotti on julkaisunsa jälkeen saanut osakseen paljon huomiota: teos oli viime keväänä ehdolla Sarjakuva-Finlandia-palkinnon saajaksi, ja nyt lokakuussa se kilpailee Botnia-palkinnosta.

Oulun kirjailijaseuran osoittama, 10 000 euron suuruinen Botnia-palkinto myönnetään vuosittain teokselle, jonka tekijä on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta tai toimii siellä. Palkinto jaetaan tänä syksynä toista kertaa. Filppa pitää merkittävänä, että ehdokkaana on ensimmäistä kertaa myös sarjakuvateos.

Ehdokkuudet ovat tuntuneet taiteilijalle kiitokselta tehdystä työstä.

“Toivoisin, että tämä ehdokkuus saisi ihmiset huomaamaan, että sarjakuva on todellakin kaunokirjallisuutta. Itselleni sarjakuvissa kiehtoo eniten kuvien vaikutus kerronnassa”, Filppa korostaa taiteenlajilleen ominaista luonnetta.

Filppa arvioi, että keskivertolukijan on helpompaa tarttua sarjakuvateoksen sijasta romaaniin. Silti oululaiset lukijat ovat löytäneet Filpan kirjan: teoksen kappaleet ovat jatkuvasti lainassa ja varattuja Pohjois-Pohjanmaan Outi-kirjastoissa, ja Pohjoinen kustannustoiminta (Pokuto) otti kirjasta tänä vuonna toisen painoksen.

“Olen saanut todella lämmintä palautetta ihmisiltä laidasta laitaan. Aika monet alkavat muistella minulle jotain tapahtumaa omassa elämässään, ja ovat päässeet niihin ajatuksiin, mitä olen itse käynyt läpi kirjaa tehdessäni.”

Teokseen tarttuneet ovat lähestyneet Filppaa pääosin kasvotusten ja sähköpostitse, yksi lukija jopa etsi tekijän numeron ja soitti hänelle.

Filppa vaikuttaa syystäkin tyytyväiseltä siitä, että Kuolema meidät erotti on tavoittanut myös heidät, joille sarjakuva on perinteisesti edustanut kolmen kuvan strippejä sanomalehdissä. Sen kynnyksen ylittäminen ei ole itsestään selvää etenkään kuolemaa käsittelevälle sarjakuvateokselle.

 

Oulun kirjailijaseuran myöntämä Botnia-palkinto julkistetaan tiistaina 23. lokakuuta.

 

Kuka?

Harri Filppa

>> Syntynyt Kempeleessä 1980.

>> Sarjakuvantekijä, Oulun Sarjakuvakeskuksen toiminnanjohtaja, Oulun sarjakuvafestivaalin taiteellinen johtaja.

>> Työskennellyt avustajana Oulun ylioppilaslehdelle ja työskennellyt myös lehden toimittajana 2011.

>> Taiteen maisteri Lapin yliopistosta vuonna 2007, teki pro gradu -työnsä sarjakuvamuodossa mainonnallisen sarjakuvan kerronnallisista keinoista.

>> Teoksia: Kaurismäkeläiset (2004–2006), Lyhyempi oppimäärä (2005–2015), Vastarannan siili -sarjakuvat (2016–), Kuolema meidät erotti (2017).  Muusikko Jukka Takalon kanssa yhteistyönä tehty Kekä kommeiten kuolee –sarjakuva julkaistaan marraskuussa.

>> Suosikkisarjakuvateos: Art Spiegelman – Maus.

>> Botnia-palkintoehdokas  2018, Sarjakuva-Finlandian ehdokas 2018.

Mirko Siikaluoma

Oululainen toimittaja, joka nukkuu liian usein liian vähän ja bongaa kirpputoreilta korneja levynkansia.

Lue lisää:

Absurdia dialogia näyttämöllä – Suomen huonoimmin palkatut miehet lupaavat eläväistä sanatulitusta

Ajankohtaisuuden sijaan Suomen huonoimmin palkatut miehet valitsevat Suomen parhaimmat novellit 2017 -näytelmässä käsitellään ikuisia teemoja ja inhimillisiä tunteita. Ne eivät tule ajan saatossa muuttumaan.

Oulun ylioppilasteatterissa tapahtuu kummia. Tulossa on Suomen huonoimmin palkatut miehet valitsevat Suomen parhaimmat novellit 2017. Ei kai millään produktiolla voi olla noin pitkää ja kummallista nimeä?

Näytelmän sivustolla kerrotaan, että luvassa on ”kutkuttavaa dialogia sisältävä absurdi katsahdus kahden miehen päivään”.

Näytelmän on ohjannut ja käsikirjoittanut Matti Sipola, joka näyttelee myös toisen pääosista. Vastaparina nähdään Aleksi Lappalainen, joka huolehtii myös näytelmän musiikista ja äänisuunnittelusta.

Näytelmän teemoja ja tarinaa ei avata liikaa etukäteen. Kuvauksen mukaan näytelmässä miesten tulee valita novelli kustantajalle iltaan mennessä, mutta henkilökohtaiset ongelmat, kalastus, rahan puute ja unet tulevat kuitenkin väliin. Näytelmä on tarina yksinäisyydestä ja ystävyydestä.

Jännitys- ja yllätysmomentti halutaan säilyttää. Juonen ja tarinan avaamisen sijaan saamme nähdä prologin, hämmentävän lyhytelokuvan: Palkattomat pojat. Sipolan ja Lappalaisen käsikirjoittaman lyhytelokuvan voi katsoa Oulun ylioppilasteatterin nettisivuilla ja Facebook-sivulla.

Palkattomat pojat on melkoinen trippi outoon mielenmaisemaan. Hauskasta lyhytelokuvasta jää hämmentynyt olo – mitä ihmettä tapahtui?

Käsikirjoittaja Matti Sipola kertoo vaatimattomasti laittelevansa vain sanoja peräkkäin, mutta elokuvasta löytää jokaisella katselukerralla uusia tasoja. Ehkäpä juuri tämä on absurdin kerronnan vahvuus.

Kyse ei ole selvästi perusteatterista selkeine juonikuvioineen ja teemoineen. Absurdin tekstin sovittaminen näyttämölle ei ole ilmeisin valinta.

”Halusin kirjoittaa kahdelle henkilölle dialogin ja halusin näytellä toisen osan, koska muuten sitä saa itse niin pieniä rooleja. Minä tykkään kirjoittaa mitä haluan ja, kun saa kirjoittaa mitä haluaa, niin ei sen tarvitse seurata oikean maailman sääntöjä”, käsikirjoittaja ja näyttelijä-ohjaaja Sipola kertoo.

Tekstien kirjoittaminen on Sipolalle antoisaa puuhaa. Kirjoittaja huomasi, että silloin kun hänellä on työskennellessä hauskaa, muutkin tykkäävät tekstistä, ja hän saa kirjoittaa ja toteuttaa näytelmiä.

Suomen huonoimmin palkatut miehet valitsevat Suomen parhaimmat novellit 2017 on Matti Sipolan ensimmäinen kokopitkä näytelmä. Aiemmat Oulun ylioppilasteatterille ohjatut lastennäytelmät Nallea jännittää ja Uhrak Ellan otettiin innolla vastaan.

”Sain avopuolisolta kannustusta lasten pienoisnäytelmän kirjoittamiseen ja, kun se esitettiin muutamaan kertaan ja siitä tuli hyvää palautetta, niin yllättäen siitä tuli hyvä mieli.”

Sipola on luonut lisäksi Aleksi Lappalaisen kanssa Etsivä Koistinen –Youtube-sarjan.

Käsikirjoitus kokopitkään näytelmään muotoutui hiljalleen. Yksittäiset kohtaukset lähtivät kuljettamaan tekstiä ja pian löytyi punainen lanka, josta Sipola alkoi muokkaamaan lopullista näytelmätekstiä.

Lyhytelokuvassa ja näytelmän johdannossa tulitetaan kirjallista tekstiä hengästyttävällä nopeudella. Mieleen tulee ensin Aki Kaurismäki, joka on ottanut liikaa vauhtia.

”Näytelmä on hengästyttävä, jos ei vielä hengästyttävämpi kuin lyhytelokuva, mutta suvantojakin on. Puhetta, puuhastelua ja musiikkia se sisältää. Näyttelemisen olisi tarkoitus olla aika eläväistä. Rohkenenko jopa sanoa, että toimintaa saattaa olla luvassa”, Sipola kertoo.

Teatteri on nykyisin usein joko klassikkosovituksia tai osoittelevan ajankohtaista ja kantaaottavaa. Matti Sipolan absurdi näytelmä ei varsinaisesti kommentoi tätä päivää. 

Sipola kitetyttää, että ajankohtaisuuden sijaan näytelmässä käsitellään ikuisia teemoja ja inhimillisiä tunteita. Ne eivät tule ajan saatossa muuttumaan.

 

Oulun Ylioppilasteatteri esittää: Suomen huonoimmin palkatut miehet valitsevat Suomen parhaimmat novellit 2017.

Ensi-ilta Valvenäyttämöllä 5.10. kello 19. Muut esitykset: pe 12.10., la 13.10., pe 19.10., la 20.10., pe 2.11., la 3.11., pe 9.11., pe 16.11., la 17.11. Valvenäyttämöllä kello 19.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Glitteriä, tanssia ja tungosta – Loppuunmyydyn Vulcanalia Festivalin lavalle nousivat Teekkaritorvet, Satellite Stories ja Stig

Keskiviikkona 12.9. Limingantullissa juhlistettiin riehakkaasti uuden lukuvuoden alkamista, kun Oulun yliopiston ylioppilaskunnan järjestämä Vulcanalia, uudelleenimettynä Vulcanalia Festival, keräsi Areena Ouluun parituhatpäisen yleisön. Loppuunmyydyn Vulcanalian lavalle nousivat Teekkaritorvet, Satellite Stories ja Stig, illan päätti DJ Tom Wizard. Festivaali-illan oheisohjelmaan kuului myös Glitternistin glitter-meikkipiste, taidepiiri Tapiirin haalarimerkkipaja ja valokuvauspiste. Kuvagalleriassamme juhlatunnelmia Vulcanalian esiintymislavalta ja lavan takaa.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Antti Törmä

 Pikkukuvaa klikkaamalla avautuu kuvan suurempi versio.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Vulcanalia Festival myytiin loppuun ennakkoon

Areena Oulun portille ei jäänyt lopulta yhtään lippua myytäväksi. Ennakkolippujen myynti käynnistyi 20.8., ja viimeiset liput myytiin maanantai-iltana 10.9.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) järjestämän lukuvuoden avajaisjuhla Vulcanalian liput on myyty loppuun. Lipunmyynti käynnistyi 20.8., ja viimeiset liput myytiin maanantai-iltana 10.9.

Lippuja oli myynnissä yhteensä 2000 kappaletta. OYY:n tapahtumatuottaja-yhteisöasiantuntija Asta Salomaa on Vulcanalia-lippujen ennakkomenekkiin tyytyväinen.

Hän uskoo, että tapahtuma möi loppuun artistien vuoksi. Osansa on Salomaan mukaan myös yhteisöllisyydellä: ”Tämä on niin opiskelijoille kuin henkilökunnalle kiva tapa juhlistaa uutta lukuvuotta.”

Järjestäjät olivat varautuneet siihen, että tapahtuma myy loppuun ennakkoon, mutta lippujen loppuminen jo maanantaina ylitti Salomaan odotukset.

Tänä vuonna sisätapahtumana järjestettävässä juhlassa tilaa on aiempia vuosia vähemmän. Edellisvuonna tapahtumaan myytiin 2500 lippua, nyt Areena Ouluun voitiin mahduttaa vain 2000 juhlijaa.

”Yritimmekin aika paljon varoitella eri viestintävälineissä, että liput voidaan myydä loppuun.”

Vulcanalia Festival järjestetään 12.9. Limingantullissa sijaitsevassa Areena Oulussa. Päivään kuuluu myös Linnanmaan kampuksella kello 10–14 pidettävät järjestömessut.

Vulcanaliassa on tänä vuonna ollut ensimmäistä kertaa sähköinen lipunmyynti. Salomaa uskoo, että sähköisten lippujen tarkastus sujuu jouhevasti juhlapaikalla.

”Areenan henkilökunta tietää tilanteen, ja heillä on myös aiempaa kokemusta näin isoista tapahtumista. Olen lisäksi varannut Areenan ovelle lipuntarkastukseen paljon apukäsiä, jotta jono etenisi mahdollisimman nopeasti.”

Millaiset kekkerit on keskiviikkona luvassa?

”Bileet ovat loistavat ja tunnelma katossa, kun tupa on täynnä”, Salomaa summaa.

Lavalla Teekkaritorvet, Satellite Stories ja Stig

Vulcanalian iltajuhlan, uudelta nimeltään Vulcanalia Festivalin, artisteja ovat Teekkaritorvet, Satellite Stories ja Stig. Artistit paljastettiin 15.8.

Teekkaritorvet on vuonna 1970 perustettu, ahkerasti keikkaileva puhallinorkesteri, joka on monelle oululaiselle tuttu suosituista wappukonserteista Rotuaarilla ja Linnasaaressa.

Satellite Stories on vuonna 2008 perustettu oululainen indierockyhtye, jonka tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa Campfire ja Confetti. Perjantaina 7.9. uuden albumin julkaissut yhtye on ilmoittanut lopettavansa uransa.

Hip hop-, r&b- ja countrymuusikko Stigin (Pasi Siitonen) suosituimpia hittejä ovat muun muassa Ryyppy, Puumaa mä metsästän ja Roy Orbison.

Ensimmäinen Vulcanalia järjestettiin ravintola Rauhalan edustalla vuonna 1995. Juhlaa on järjestetty sittemmin Kuusisaaressa, Toppilan Möljällä, Ouluhallilla ja Linnanmaalla.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

”Ai täällä oli tällaistakin” – näistä Oulun salapaikoista kannattaa olla kartalla

Oletko Oulu-noviisi? Etkö tiedä, missä kannattaa syödä tai millaisia tapahtumia Oulussa järjestetään? Älä huolehdi: selvitimme oleelliset oululaiset salapaikat, joita edes kaikki oululaiset eivät ole vielä löytäneet.

Kahvilat ja ravintolat

H2O – Health to Organic
Keskustassa Uusikatu 26:ssa sijaitseva Health to Organic Cafe&Deli jää helposti kauppakeskus Valkean varjoon. Valkean takaa löytyvästä kahvilasta saa niin lounasta kuin salaattiakin arkisin. Viikonloppuna ravintolassa on tarjolla suhteellisen edullinen brunssi.

Konst O. Deli
Kulttuuritalo Valveella (Hallituskatu 7) sijaitseva Konst O. Deli on paikka, jossa voi syödä lähiruokaa lounaaksi, ja rentoutua perjantaina töiden jälkeen musiikkia kuunnellen. Iltapäivisin Konst O. Delissä myydään pastaa ja muita herkkuja.

Lekker61
Isokatu 61:stä löytyvä Lekker61 on erikoistunut hollantilaisiin pannukakkuihin, joita saa suolaisena ja makeana versiona. Paikasta saa myös lounasta ja pannukakkuakin voi nauttia lounaaksi. Lekker61:n omistajat puhuvat englantia, mutta palvelua saa myös suomeksi.

Kolo Lounge
Jos pidät Tubasta, pidät luultavasti myös Kolosta. Hipsterimäinen Kolo sijaitsee Pakkahuoneenkatu 5:ssa Ecape Roomin ja ravintola Olimpoksen läheisyydessä. Kolo soveltuu hyvin rennoksi ajanviettopaikaksi sekä kokoustamiseen pienemmällä porukalla. Kolo soveltuu myös taiteen esittelyyn erilaisten näyttelyiden muodossa.

Luonto

Hiihtoladut
Hingutko hangille? Hiihtolatuja on ainakin Alppilassa, Raksilassa sekä Heinäpäässä. Myös Puolivälikankaalta pääsee hiihtoladulle, ja Linnanmaallakin on hiihtolatu. Suurin osa hiihtoladuista on hiihdettävissä koko matkalta, osassa sukset joutuu ottamaan pois. Lisätietoja laduista ja niiden kunnosta löytää Oulun kaupungin verkkosivulta.

Frisbeegolf -radat
Tuirassa ja Hiirosessa on frisbeegolf -radat. Tuiran Paalikadulla sijaitseva Meri-Toppila DiscGolfPark sijaitsee meren rannalla ja Hiirosessa Urheilupuistontiellä sijaitsevassa Hiirosen DiscGolfParkissa on metsä- ja puistoratoja. Molemmissa paikoissa on 18 väylää kierrettävänä.

Kuivasjärven lenkkipolku
Kaikki Linnanmaalla opiskelevat eivät tiedä, että noin puolentoista kilometrin päässä kampuksesta sijaitsee viihtyisä Kuivasjärven lenkkipolku. Järven ympäri kulkeva polku on noin viisi kilometriä pitkä, ja sen voi kiertää myös vain osittain.

Tapahtumat

Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali
Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali järjestetään 12.–18.11., festarielokuvia esitetään Valveella, Plazassa ja Pääkirjastolla. Festivaali tarjoaa elokuvia eri maista, ja nuorten elokuvat soveltuvat myös nuorille aikuisille. Näytösten hinnat ovat opiskelijaystävällisiä.

Turkansaaren syysmarkkinat
Turkansaaressa sijaitsevan ulkomuseon alueella järjestetään syysmarkkinat 9. syyskuuta. Myynnissä on syksyn satoa, itse tehtyjä leivonnaisia sekä käsitöitä. Markkinoiden aikana voi myös tutustua Turkansaaren museoon ilmaiseksi.

OuDance-festivaali
Tanssiin ja hyvinvointiin keskittynyt tapahtuma valtaa oulun 12.–16. syyskuuta. Viiden päivänä aikana eri puolilla Oulua on tarjolla tanssiesityksiä sekä tanssiin ja hyvinvointiin liittyviä kursseja. Osa tanssiesityksistä on ilmaisia, osaan on pääsymaksu.

Keikkapaikat

Tukikohta
Välivainiolta osoitteesta Sorvarintie 5 löytyy Tukikohta, entinen varikko, jossa järjestetään erilaisia keikkoja ja festivaaleja. Tilaa vuokraa Tilaa Kulttuuri ry, jonka kautta esimerkiksi ainejärjestöt voivat varata tilan omiin tapahtumiinsa.

Voimala 1889
Myllytullissa sijaitsevan entisen vesivoimalan Voimala 1889:n tiloissa järjestetään erilaisia konsertteja, tapahtumia ja taidenäyttelyitä. Tilaa myös vuokrataan kokouksia ja juhlia varten. Syyskuussa tilassa on tarjolla konsertteja sekä tapahtuma yrittäjille.

Jumpru Pub Kaarlenholvi
Jumpru Pub sijaitsee samassa rakennuksessa kuin yökerho Kaarlenholvi, osoitteessa Kauppurienkatu 6. Yläkerran Kaarlenholvi on suosittu menopaikka etenkin opiskelijoiden keskuudessa, mutta Jumprun alakerrassa on mahdollista hengailla ja laulaa trubaduurien säestyksellä musiikkihuoneessa.

Snooker Time
Osoitteesta Asemakatu 28 löytyvässä Snooker Timessä voi pelata biljardia tai testata nopeutta Speden peleistä tutulla nopeustestillä. Mutta tiesitkö, että biliksen lisäksi Snookerissa järjestetään keikkoja sekä sarjakuvatapaamisia kuun ensimmäisenä torstaina?

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää: