IIK!! Kauhuelokuvayö tuo synkkään marraskuun yöhön lisää mustan  sävyjä — 12 tuntia kauhuelokuvaa raapii mustalla kynnellä oletettuja  sieluja 

Kuusi hiuksia nostattavaa elokuvaa, lyhytelokuvakilpailu, pelottava kauhuvisa ja jatkoklubi  epätodellisen kauhun kabinetissa. IIK!! Kauhuelokuvayö oheistapahtumineen hellii  synkkäsieluista tummanpuhuvaa väkeä pyhäinpäivän vastaisena yönä 4. marraskuuta  Elokuvateatteri Starissa. Myöhäisillasta aamupäivään kestävä monipuolinen kauhumaraton saa mustimmankin sydämen sykkimään. Yhden yön mittainen kauhujuhla järjestetään nyt toista kertaa Elokovateatteri Starissa. Perinteikäs, jo vuodesta 2002 järjestetty IIK!!-kauhuelokuvafestivaali joutui siirtymään Iin työväentalolta, koska se […]

TEKSTI Pete Huttunen

KUVAT Mari Kivioja

Kuusi hiuksia nostattavaa elokuvaa, lyhytelokuvakilpailu, pelottava kauhuvisa ja jatkoklubi  epätodellisen kauhun kabinetissa. IIK!! Kauhuelokuvayö oheistapahtumineen hellii  synkkäsieluista tummanpuhuvaa väkeä pyhäinpäivän vastaisena yönä 4. marraskuuta  Elokuvateatteri Starissa. Myöhäisillasta aamupäivään kestävä monipuolinen kauhumaraton saa mustimmankin sydämen sykkimään.

Yhden yön mittainen kauhujuhla järjestetään nyt toista kertaa Elokovateatteri Starissa. Perinteikäs, jo vuodesta 2002 järjestetty IIK!!-kauhuelokuvafestivaali joutui siirtymään Iin työväentalolta, koska se jostain jäätävästä syystä päätettiin jättää kylmilleen ilman vettä ja sähköä. 

Elokuvateatterissa ei voida järjestää juhlaa totutussa laajuudessa, mutta viime vuoden kokemus Starissa oli lämmin ja positiivinen. 

“Se ihan yllätti viime vuonna, miten kauhujuhla toimi elokuvateatterissa, joten päätettiin jatkaa Starissa tänäkin vuonna. Toki elokuvateatteri asettaa tiettyjä haasteita ja rajoitteita.” 

“Emme voi järjestää tapahtumaa niin isona kuin haluaisimme”, IIK!!n toiminnanjohtaja Inka  Koutaniemi valottaa. 

Koutaniemi kertoo, että viime vuonna väkeä oli nelisen sataa. Nyt ennakkoliput ovat lähteneet mukavasti liikkeelle, ja paikalle odotetaan vähintään yhtä paljon ihmisiä. 

“Vaikka elokuvateatteri on erilainen tunnelmaltaan ja mahdollisuuksiltaan kuin perinteikäs Iin työväentalo, Star on lähellä Oulun keskustaa ja sinne on helppo tulla. Paikalle pääsee helposti  pyörällä ja bussit kulkevat ihan viereen yömyöhäänkin”, Koutaniemi toteaa.

IIK!!n toiminnanjohtaja Inka Koutaniemi sanoo, että kauhujuhla toimii myös elokuvateatterissa. Kuva Mari Kivioja.

Kauhea ohjelmisto 

IIK!!n monipuolinen ohjelmisto koostuu perinteisesti harvinaisuuksista sekä mielenkiintoisimmista  uutuuksista.

Elokuvajuhlan aloittaa australialainen Sissy. Elokuvassa kauhukomediaan yhdistetään ajankohtaisia teemoja, kuten kiusaamista ja somen vaaroja. 

Sissyä kyllä suosittelen kaikille. Se on todella onnistunut kauhukomedia. Komedia on vaativa genre. Kun lajityyppiin yhdistetään vielä kauhu, asetelma on todella haastava.”

“Myös Henry: A Portrait of a Serial Killer, Part II:n alkukuvana esitettävä lyhytelokuva Mantra on ihan mahtava ranskalainen kauhulyhäri”, Koutaniemi kehuu. 

“Puolilta öin alkava The Breach, on kiinnostava. Uusi kanadalaiselokuva yhdistelee kosmista kauhua ja body horroria. Odotan myös aamulla kuudelta esitettävää pahoinvointielokuvatapausta Megalomaniac

Aamuyön tunteina nähdään harvinainen juuri 4K-restauroitu Dario Argenton giallo-kauhuklassikko 4 kärpästä harmaalla sametilla. Todelliset kauhuelokuvan harrastajat ovat paikalla.

Illan viimeinen tai aamun ensimmäinen elokuva on IIK!! n perinteiden mukaan hämmentävä pläjäys jotakin niin outoa, että harva edes tietää sellaista olevan olemassa. Taiwanilainen harvinaisuus Thrilling Bloody Sword on toimintaseikkailu, jossa ohjelmalehden kuvauksen mukaan “nähdään kyklooppeja, lentoliskoja, räpyläjalkaisia hämähäkkimiehiä ja puhuvia kanoja”.

Aamulla kahdeksalta koko yön valvonut väki alkaa olla hervottoman väsynyttä. Koutaniemi kertoo, että aamun näytöksiin tulee ihan uutta yleisöä, joten tunnelma salissa säilyy tiiviinä. 

“IIK!! n viimeinen elokuva sopii myös sellaisille, jotka eivät tykkää kauhusta. Ne eivät ole yleensä liian  pelottavia tai aiheuta painajaisia”, Koutaniemi suosittelee. 

Synkkää oheisohjelmaa

Koutaniemi mainitsee, että jos haluaa käydä välillä kuppilassa keräämässä energiaa kamalaan koitokseen, Tuisku pub on ihan vieressä auki 02.00 asti. Tuiskussa järjestetään myös Kauhuvisa perjantaina kello 19 alkaen. Karmivasta visasta voi voittaa lippuja IIK!!iin, ainutlaatuisia IIK!!-sukkia sekä baarin omia tuotteita. 

Päätösklubi järjestetään Kulttuurilaboratoriossa Pikisaaressa. “Sinne tulee vaikuttavia installaatioita, verhottuna eri huoneisiin ja omiin todellisuuksiin. Esiintyjinä ovat Ohmudog sekä DJ:t Otto August ja Higami.” 

“Ohmudog on tummanpuhuva olento, joka järjestää kummia liveperformansseja. Sen enempää en  kerro – se jää yllätykseksi ja lopulta katsojan päätettäväksi, mitä se on”, Koutaniemi sanoo arvoituksellisesti.

Kamalia lyhytelokuvia 

Perinteinen lyhytelokuvakilpailu palaa ohjelmistoon vuoden tauon jälkeen. 

“Viime vuonna, kun siirryimme Stariin ja keskityimme uudenlaisiin järjestelyihin, jätimme lyhytelokuvat pois. Tänä vuonna elokuvia lähetettiin esikarsintaan 16, joista puolet päätyi lopulliseen ohjelmistoon.” 

Lyhytelokuvien tasosta kysyttäessä, Koutaniemi pitää pienen tauon ja sanoo lopulta, että taso oli riittävä. Aina joukosta nousee esiin elokuvia, joista näkee heti voittajapotentiaalin. 

IIK!!llä on uskollinen yleisö, ja kokeneet pimeän polun kulkijat tietävät, että lyhäreiden taso vaihtelee ammattituotannoista suloisen huonoihin, häirityn mielen tuottamiin, audiovisuaalisiin kokemuksiin. 

Kisan tuomareina toimivat taiteilijat Oxi Koskelainen ja Katja Iljana. Myös yleisön suosikki palkitaan. 

Lyhytelokuvat pyörivät tauotta Star2 –salissa koko festivaalin ajan aamuun asti. Paikalle voi saapua ja sieltä lähteä milloin vain, ja näytöksiin on vapaa pääsy. 

Kaikki kauhulla mukaan 

Koutaniemi kertoo, että perinteinen kaksipäiväinen IIK!!-kauhujuhla on ollut koko ajan suunnitelmissa ja mielessä Iin työväentalolta lähdön jälkeen. 

“En osaa sanoa vielä ensi vuodesta. Sopivaa paikkaa ei ole vielä tiedossa, mutta emme sulje mitään pois. Yksi vaihtoehto olisi järjestää tapahtuma laajempana myös Oulussa.”

Inka Koutaniemi toivoo, että kaikki elokuvan ystävät löytävät Oulussa järjestettävän hirvittävän kauhujuhlan ja tulevat nauttimaan ainutlaatuisesta tunnelmasta ja elokuvista. 

IIK!! Kauhuelokuvayön tarkempi ohjelma ja aikataulu sekä ansiokkaat kuvaukset elokuvista kannattaa lukea IIK!!n sivuilta.

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Hurmos keräsi Kuusisaareen 6700 opiskelijaa juhlimaan uuden lukuvuoden alkamista – katso kuvagalleria festivaalitunnelmista

Kaksipäiväinen Hurmos-avajaistapahtuma huipentui perjantaina 8.9. festivaalitunnelmiin, kun 6700 opiskelijaa valtasi tapahtumapuisto Kuusisaaren. Syyskuinen päivä oli poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen lukuvuoden avajaisia juhlivien opiskelijoiden iloksi. Suomen suurin opiskelijoiden lukuvuoden avajaistapahtuma Hurmos kokosi jälleen oululaiset opiskelijat yhteen avajaisviikon päätteeksi nauttimaan musiikista ja opiskelijayhteisöstä. Tapahtuman järjestivät OYY, Osako ja tänä vuonna mukaan liittynyt O’Diako, jonka myötä myös lippukapasiteettia […]

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

Kaksipäiväinen Hurmos-avajaistapahtuma huipentui perjantaina 8.9. festivaalitunnelmiin, kun 6700 opiskelijaa valtasi tapahtumapuisto Kuusisaaren. Syyskuinen päivä oli poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen lukuvuoden avajaisia juhlivien opiskelijoiden iloksi.

Suomen suurin opiskelijoiden lukuvuoden avajaistapahtuma Hurmos kokosi jälleen oululaiset opiskelijat yhteen avajaisviikon päätteeksi nauttimaan musiikista ja opiskelijayhteisöstä.

Tapahtuman järjestivät OYY, Osako ja tänä vuonna mukaan liittynyt O’Diako, jonka myötä myös lippukapasiteettia nostettiin 8000:een aiemmasta 7500:sta.

Toisin kuin viime vuonna, tällä kertaa tapahtuma ei ollut loppuunmyyty, mutta seuratessa meininkiä illan edetessä juhlinta oli aivan viime vuosien tasolla. Iltaa kohti kasvavasta haalarimerestä huokui yhteisöllisyys, kun opiskelijat lauloivat sitsilauluja, kerääntyivät seuraamaan oheisohjelmaa ja jonottivat yhteistyökumppaneiden teltoille.

Mä sanon viimeisen sanan

Opiskelijakulttuuria juhlistava Hurmos toi lavalle tänäkin vuonna useita opiskelijaesiintyjiä. Yhtyeet Ricin, Sagastrophe ja HeLa nostattivat juhlatunnelmaa alkuillasta. Kolmehenkinen tanssiryhmä Arctic Showdancers puolestaan tanssitti yleisöä tuttujen hittien tahtiin. Pimenevässä illassa DJ Luminary tarjoili bassoa ja reivitunnelmaa pääesiintyjien välissä.

Illan odotetuimmat artistit olivat kuitenkin luultavasti pääesiintyjät Benjamin ja Maija Vilkkumaa. 

Uskomattomalla lavaenergialla varustettu Benjamin solmi keikan alussa sopimuksen yleisön kanssa, että hänen keikallaan ei ketään ahdistella tai syrjitä.

Tunnin veto oli täynnä viettelevää ja kuumaa energiaa, uskomattomia potkuja, joissa todella laitettiin korkkarit kattoon sekä hienoa vuorovaikutusta yleisön kanssa.

Illan päätti vuodesta 1995 soolouraa tehneen Maija Vilkkumaan hitit valtaosa taitaa ulkoa. Fiilis ennen keikkaa oli odottava, yleisössä oli täysin hiljaista. Artistin saapuessa lavalle yleisössä repesi välitön vislausten ja huudon vuorottelu, joka vaihtui nopeasti yhteislaluun tuttujen kappaleiden tahtiin.

Lähes 30 vuotta esiintymislavoilla viettänyt artisti todella tietää, kuinka yleisö otetaan haltuun.


Hurmoksen illassa kuultiin kahdesti jokaiselle tuttu melodia Maija Vilkkumaan legendaarisesta kappaleesta Ei Benjaminin esittäessä biisistä oman sovituksensa, joka kantaa nimeä Gay.

Katso illan kuvagalleria tästä!

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Hurmoksessa esiintyvä Sagastrophe pitää kaikki langat omissa käsissään – Bändi välittää hyvää energiaa ja festarifiilistä

Sagastrophen tarina sai alkunsa , kun laulaja-pianisti Saga Sutela ja rumpali Teemu Kangas kohtasivat ranskan tunnilla Oulun yliopistolla keväällä 2019. Multi-instrumentalisti Juuso Sippola lähti pian mukaan, ja bändi esiinyi triona muun muassa Tubassa, Valveella ja legendaarisessa Liiterirockissa. Sagastrophe täydentyi hiljattain, kun Jere Taskila liitty bändiin basistiksi.  Sagastrophen ensimmäinen albumi Strange Dreams julkaistiin 2021 omakustanteena. Kesäkuussa  julkaistiin […]

Sagastrophen tarina sai alkunsa , kun laulaja-pianisti Saga Sutela ja rumpali Teemu Kangas kohtasivat ranskan tunnilla Oulun yliopistolla keväällä 2019. Multi-instrumentalisti Juuso Sippola lähti pian mukaan, ja bändi esiinyi triona muun muassa Tubassa, Valveella ja legendaarisessa Liiterirockissa. Sagastrophe täydentyi hiljattain, kun Jere Taskila liitty bändiin basistiksi. 

Sagastrophen ensimmäinen albumi Strange Dreams julkaistiin 2021 omakustanteena. Kesäkuussa  julkaistiin EP Nevertales

Bändin kesä on kulunut touhukkaasti musiikin parissa. “Esiinnyimme Varjo-festivaaleilla ja Koiteli elää! -festareilla. Olemme myös äänittäneet uusia biisejä ja viimeisin sinkku Kalifornia on juuri julkaistu”, Saga kertoo.  

“Albumikin on tekeillä, mutta olemme hyviä pistämään suunnitelmia uusiksi. Uusia julkaistavia biisejä tulee aina siihen väliin”, Jere sanoo. 

Bändi kertoo, että tarkoituksena on tulevaisuudessa tehdä nimenomaan eheä albumikokonaisuus.  

“Nyt olemme menneet kuitenkin markkinoiden ehdoilla ja julkaisseet singlejä. ”Vaikka kymmenen yksittäisen sinkun julkaisulla tuntuukin saavan enemmän huomiota kuin yhdellä albumilla, emme kuitenkaan halua missään nimessä luopua yhteneväisien pitkäsoittojen tekemistä”, Teemu sanoo.

Bändin musiikki on kaunista ja keinuvaa indietä. Kappaleet ovat intiimejä ja salaperäisiä. Musiikki pakenee kaikkia määrittelyjä. 

Uusi sinkku Kalifornia on suomenkielinen ja vähän rockimpi aiempaan maalailevaan saundiin verrattuna. Bändi on kuitenkin soittanut suomenkielisiä biisejä jo ensimmäisistä keikoista lähtien.

Sagastrophen biisit ja sanoitukset ovat pääosin Sagan käsialaa. Suomeksi kirjoittaminen on alkanut innostaa Sagaa yhä enemmän, ja sitäkin on tulevaisuudessa tiedossa. 

“Myös Teemu, Juuso ja Jere ovat kirjoittaneet biisejä, ja niitä on tulossa myös seuraavalle albumille. Diktatuuri taitaa olla väistymässä”, Saga nauraa 

Oma saundi syntyy yhdessä 

Bändi kertoo, että biisien muoto syntyy usein luonnostaan, miltei itsestään. Joskus he kuitenkin huomaavat nauhoituksissa, ettei biisi toimi ollenkaan ja valmis kappale muotoutuu ihan erilaiseksi. Sovituksia saatetaan hieroa kauankin. 

“Jos jossain biisissä kuulet tuplabasarin, siitä on väännetty pitkään”, Teemu heittää väliin nauraen. 

Bändin musiikki on kaunista ja keinuvaa indietä. Kappaleet ovat intiimejä ja salaperäisiä. Musiikki pakenee kaikkia määrittelyjä. 

“Me ei kuuluta mihinkään sceneen. Siitä olisi kyllä hyötyä, jos halutaan päästä soittamaan paikkoihin. Toisaalta haluamme säilyttää vapauden ja olla lokeroimatta itseämme”, Teemu pohtii. 

“Kuulijat kysyvät usein, mikä meidän genre on. Se on vaikeasti jäljitettävissä. Sagastrophen saundi on syntynyt, kun olemme vain alkaneet soittamaan. Meillä kaikilla on omat musiikilliset taustat ja idolit. Jokainen tuo jotakin omaa musiikkiin”, Saga lisää.

Erilaiset taustat ovat vahvuus 

Saga on kuunnellut paljon omintakeisia naisartisteja, kuten Lana del Reytä, Joni Mitchelliä ja Susanne Vegaa. Tori Amos innosti hänet tekemään ja esittämään omaa musiikkia. 

“Kotona kuunneltiin tosi erilaista musiikkia, esimerkiksi Johnny Cashia. Myös kantrivaikutteet varmasti kuuluvat musiikissa”, Saga valaisee. 

Saga on soittanut ja laulanut pienestä pitäen. Yliopiston alkuaikoina hän alkoi kirjoittaa omia biisejä. Hän nautti musisoinnista kotona ja esiintyi julkisesti vain pakotettuna sukujuhlissa.  

“Samoihin aikoihin tapasin Teemun yliopistolla ja pistettiin bändi pystyyn. Se oli ensimmäinen kokemus soittamisesta muiden kanssa ja lähti heti luontevasti liikkeelle. Bändin myötä olen nyt päässyt esittämään ja julkaisemaan musiikkia”, Saga kertoo. 

Teemulle Black Sabbath ja Asia ovat olleet tärkeitä bändejä. Lapsena hän kuunteli Ultra Brata. 

“Olisinkohan ollut 12, kun sain rummut. Iskän kanssa soitettiin Black Sabbathia, ja minä hakkasin rumpuja. Sitä ennen olin soittanut kitaraa. Olen aina elätellyt rockunelmaa. Minulla on ehkä enemmän intoa kuin taitoa”, Teemu nauraa. 

Teemun rummut olivat välillä tauolla autotallissa, mutta hän innostui uudestaan soittamisesta, kun bändi pistettiin pystyyn. Hänelle oli iloinen yllätys, että oikea porukka musiikin tekemiseen löytyi. 

“Black Sabbathia ei ehkä vielä kuule Sagastrophen musiikissa, mutta se on tulossa”, Teemu kertoo pilke silmäkulmassa. 

Juuson sydäntä lähellä on englanniksi laulettu rockmusiikki, esimerkiksi Bruce Springsteen ja HIM. 

“Nuorena minulla oli eksklusiivinen hevivaihe. Jos ei ollut särökitaraa ja tuplabasareita, sitä ei voinut kuunnella”, Juuso kertoo. 

Juuso on opiskellut Pop & Jazz Konservatoriossa. Hänen pääinstrumenttinsa on piano ja hän laulaa sekä soittaa kitaraa ja syntikkaa. Hänen työhuoneensa toimii myös studiona, jossa hän miksaa ja masteroi yhtyeen musiikkia. 

Bändin uusin jäsen, Jere, on soittanut bassoa 13-vuotiaasta saakka. Hän alkoi tekemään omaa musaa jo ennen kuin osasi soittaa mitään. 

“Minulla on pitkä bänditausta raskaamman musiikin puolelta. Heviä olen kuunnellut paljon, mutta olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Sanotaanko, että Kaija Koosta Nirvanaan ja Children of Bodomista Ultra Brahan”. 

“On tärkeää, että olen päässyt tekemään omaa musaa. Bändihommat on ollut elämässäni iso juttu”,  Jere kertoo. 

Kaikki langat omissa käsissä 

Sagastrophessa kaikki tehdään itse videoita ja kansitaidetta myöten. Saga ja Jere ovat perehtyneet visuaalisuuteen.  

“On mahtavaa, että saa luoda musiikille myös visuaalisen maailman. Suunnitella, valokuvata ja piirtää tai maalata. On myös hienoa ideoida musiikkivideota ja lähteä sitten kuvaamaan ja editoimaan”.

“Olen huomannut, että jos vain on idea ja visio, ei videoidenkaan toteuttaminen vaadi suurta budjettia. Toisaalta suurellakin budjetilla lopputulos voi olla mitäänsanomaton”, Saga pohtii. 

“Meiltä muiltakin kysytään mielipiteitä visuaalisuudesta, mutta ikinä niitä ei kuunnella”, Teemu sanoo nauraen. 

Kysymys ulkopuolisesta levy-yhtiöstä ei ole Sagastrophelle elinehto.  

“Emme sulje ovia ja eristäydy komeroon, mutta tällä hetkellä taiteellinen valta ja vapaus tuntuu  tärkeimmältä. Koko homman juju on taiteellinen sisältö, se kaikki mitä tehdään”, Saga tiivistää. 

“On meille tarjottu sopimuksia, mutta ne eivät ole menneet lakiosastolta läpi”, Juuso lisää pilke silmäkulmassa. 

Tunnelma bändissä on lämmin ja innostunut. Kaikesta huokuu, että muusikkojen kemiat ovat kohdanneet usealla tasolla. Taito, tyylitaju ja hyvä henki välittyvät varmasti myös yleisöön. 

“Joka kerta, kun joku tulee keikan jälkeen kiittämään musiikista tai kertomaan, että joku biisi kosketti, se tuntuu ihanalta ja palkitsevalta. Talletan sen syvälle sydämeen”, Saga sanoo. 

Hurmokseen lähdemme nostattamaan tunnelmallista festarifiilistä. Toivomme, että keikalla on paljon ihmisiä, jotka löytävät biiseistä itselleen uusia merkityksiä.


Sagastrophe 

Perustettu: 2019 

Jäsenet: Saga Sutela, Teemu Kangas, Juuso Sippola ja Jere Taskila 

Julkaisut: Strange Dreams (2021), EP: Nevertales (2023) 

Musiikkivideot: Dreamer Kids, Rabbit Hole, Firewood 

Esiintyy Hurmoksessa 8.9. kello 17.30. 

Lisätietoja: https://sagastrophe.com/

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää:

Vapailla taajuuksilla

 Kulttuuriradio Oulu ry:n tavoitteena on luoda kansallisesti tunnistettava kulttuurintekijöiden yhteisö, joka on vapaa kaupallisen radion rajoitteista.  Historiallisesti merkittävä Pikisaari on vakiintunut oululaisten keskuudessa käsityöläisten ja taiteilijoiden kehtona. OSAO:n väistyessä vuonna 2020 Pikisaaren tiloistaan, on sekin pikkuhiljaa täyttynyt taiteilijoiden ja kulttuurintekijöiden työtiloista, näyttelyistä, ravintoloista ja urbaanin kulttuurin tapahtumista. Yhdessä Kulttuurikiihdyttämö TILAksi nimetyn rakennuksen huoneissa tuotetaan oululaista […]

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Tuuli Heikura

 Kulttuuriradio Oulu ry:n tavoitteena on luoda kansallisesti tunnistettava kulttuurintekijöiden yhteisö, joka on vapaa kaupallisen radion rajoitteista. 

Historiallisesti merkittävä Pikisaari on vakiintunut oululaisten keskuudessa käsityöläisten ja taiteilijoiden kehtona. OSAO:n väistyessä vuonna 2020 Pikisaaren tiloistaan, on sekin pikkuhiljaa täyttynyt taiteilijoiden ja kulttuurintekijöiden työtiloista, näyttelyistä, ravintoloista ja urbaanin kulttuurin tapahtumista. Yhdessä Kulttuurikiihdyttämö TILAksi nimetyn rakennuksen huoneissa tuotetaan oululaista yhteisöradio KRO.fm:ää, joka pyrkii tarjoamaan vaihtoehdon kaupalliselle radiolle.

KRO sai alkunsa kesäkuussa 2021 Tulva ry:n toimesta, kun Oulun kaupungin myöntämä projektiavustus mahdollisti studiotilojen rakentamisen ja vuokraamisen. Nopeasti alkuperäisistä ohjelmantekijöistä alkoi muodostua aktiivien ryhmä, joilla oli halua kehittää ja tehdä yhteisöradiota tavoitteellisesti mittakaavassa, johon Tulva ry:n resurssit eivät riittäneet. Ohjelmatekijöiden joukolla KRO:lle perustettiin oma yhdistys, Kulttuuriradio Oulu ry, ja he ottivat radion huostaansa. Nyt yhdistyksen toiminnasta vastaa kymmenhenkinen hallitus ja 29 jäsentä, jotka kaikki toimivat ohjelmantekijöinä KRO:ssa. 

Kuolematon radio

Tekijöitä yhdistää intohimo musiikkiin ja kulttuuriin. Voittoa tavoittelematon yhteisöradio mahdollistaa sitoutumattomuuden ja vapauden tehdä tekijöidensä näköistä sisältöä. “Kaupallisessa radiossa joudutaan menemään hyvinkin sen ehdoilla, mikä valtaosaa kiinnostaa”, Kulttuuriradio Oulu ry:n hallituksen puheenjohtaja Otto Koistinen kertoo.

Radion kuolemasta on puhuttu vähintään yhtä kauan kuin printtimedian. Kuitenkin audiosisältöjen kuluttaminen on vain noussut viimeiset kolmen vuoden aikana. Samaten useat mediatalot ovat alkaneet tuottaa omia radio-ohjelmiaan. Teknologia on tehnyt oman osansa alalle ja avannut kentän mahdollisuuksia. “Teknologia mahdollistaa kaltaistemme pienten toimijoiden tulon kentälle”, Koistinen kertoo.

Vanhat OSAO:n Pikisaaren tilat on nyt valjastettu paikallisten taiteentekijöiden käyttöön.

KRO.fm:n ohjelmantekijät ovat kuitenkin tuoneet myös palan menneisyyttä takaisin. Kun kaupallisen radion musiikkia ohjaavat valmiit soittolistat, vapaalla radiokentällä on nähtävissä paluu dj-kulttuuriin ja fyysisiin musiikkikirjastoihin.

KRO:n vapaus tekemiseen näkyy ohjelmasisällöissä, jotka ovat pääasiassa musiikin erikoisohjelmia. “Kaupallisessa radiossa näille ei ole kysyntää”, Koistinen avaa. “Esimerkiksi elektroninen musiikki on tällä hetkellä tosi in, ja me pystytään tarjoamaan vaihtoehtoista elektronista musiikkia versus mitä kaupallisessa radiossa kuullaan.”

Yhdistys näkee KRO:n varteenotettavana kanavana Oulun mediakentällä ja hyvänä lisänä muuhun mediaan tuoden tarjontaa, jollaista muualla ei ole. “Tavoitteena on tarjota vain vaihtoehto”, Koistinen kertoo. Yhdistys ja kanava on otettu hyvin vastaan paikallisten kulttuurintekijöiden keskuudessa ja yhteisö kasvaa sisältäpäin yhdistyksen vision mukaisesti. “Esimerkiksi Kulttuuriosuuskunta ILME:n mukaantulo on itselleni todiste siitä, että myös muut kulttuuriorganisaatiot ovat kiinnostuneita ja haluaa tuoda omaa osaamistaan mukaan”, Koistinen kertoo. 

“Ultimaattinen lopputulema ois olla Suomen laajuinen ja tunnistettava tekijä radiotuottamisen vapaalla kentällä”, Koistinen maalailee KRO:n tulevaisuutta. Yhdistyksen tavoitteena on luoda ohjelmantekemisestä, musiikista ja kulttuurista kiinnostuneiden ihmisten yhteisö. Nettiradio toimii tässä kanavana, jolla KRO:n missiota voidaan välittää hyvin matalalla kynnyksellä. “Samalla toiminnassa mukana oleminen voi toimia hyvänä ponnahdusalustana monelle, jotka haaveilee radiourasta tai haluavat kerätä esimerkiksi portfoliota kulttuurin kentällä”, Koistinen mainitsee. 

Täpinöissään kulttuurista

Minna Koivunen on ollut KRO:ssa ohjelmatekijänä sen alusta lähtien. Pitkään vapaana toimittajana toiminut Koivunen ryhtyi tekemään radio-ohjelmaa täysin omasta intohimosta kulttuuria kohtaan. “Tein kirjoittavana toimittajana paljon esimerkiksi musahaastatteluita, jolloin tunnin haastattelusta jäi käteen lyhyt kirjoitettu tuotos ja valtaosa materiaalista jää käyttämättä. Radiossa taas pystyy tekemään kahden tunnin syvähaastatteluita ja kaikki materiaali tulee käyttöön”, hän kertoo. 

Pitkä haave omasta radio-ohjelmasta toteutui Täpinän myötä. Koivusen luotsaama Täpinä on suunnattu kaikille kulttuurista kiinnostuneille ihmisille. Kerran kuukaudessa kuultavassa kahden tunnin ohjelmassa keskustellaan kulttuurivieraiden kanssa ja kuullaan vieraiden valitsemaa musiikkia. “Oulussa on elävä kulttuurielämä ja halusin tuoda esiin niitä tyyppejä, joka sitä kulttuuria täällä tekee.” Nimi Täpinä tulee Koivusen mukaan juurikin siitä, että hän on itse niin innoissaan kulttuurista.

Vieraat valikoituvat ohjelmaan ihan Koivusen oman kiinnostuksen pohjalta. “Joskus tiedotusopin kurssilla sanottiin, että jos toimittajaa kiinnostaa joku asia niin se luultavasti kiinnostaa muitakin, siihen luotan edelleen”, hän naurahtaa. Ohjelmat etenevät käsikirjoituksesta huolimatta vierailijoiden ehdoilla, joka onkin homman suola. “Ikinä ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan ja se on livessä mahtavaa.”

Yksi asia kuitenkin toistuu joka ohjelmassa samalla kaavalla: aloitus. “Jokainen ohjelma alkaa aina siitä, että kysyn mistä vieraat on täpinöissään.” 

KRO:n suoria lähetyksiä voi kuunnella nettisivuilta www.kro.fm ja jälkikäteen lähetykset ovat kuunneltavissa Mixcloudista nimellä KRO.fm.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Elämyksellistä ja mieleenjäävää toimintaa – OYY:n uuden tapahtumatuottajan Katri Jämsän mietteitä tapahtumien järjestämisestä

Katri Jämsä aloitti OYY:n tapahtumatuottajana tammikuussa 2023, ja on päässyt käsille oululaisesta tapahtumakulttuurista alkuvuodesta. Koronan aiheuttamista haasteista huolimatta Jämsä on oppinut paljon viimeisen kahden vuoden uransa aikana, johon häntä inspiroi sisäinen intohimo järjestää muistoja jättäviä kokemuksia. OYY:n jäsenistö on alkuvuodesta saanut uutta tuulta alleen. Tammikuussa tapahtumatuottajana aloittanut Katri Jämsä on taustaltaan kokenut toiminnan järjestäjä niin Kemin […]

TEKSTI Jere Laitinen

KUVAT Tuuli Heikura

Katri Jämsä aloitti OYY:n tapahtumatuottajana tammikuussa 2023, ja on päässyt käsille oululaisesta tapahtumakulttuurista alkuvuodesta. Koronan aiheuttamista haasteista huolimatta Jämsä on oppinut paljon viimeisen kahden vuoden uransa aikana, johon häntä inspiroi sisäinen intohimo järjestää muistoja jättäviä kokemuksia.

OYY:n jäsenistö on alkuvuodesta saanut uutta tuulta alleen. Tammikuussa tapahtumatuottajana aloittanut Katri Jämsä on taustaltaan kokenut toiminnan järjestäjä niin Kemin kaupungin tapahtumissa kuin kaveripiirin keskuudessa.

Jämsä on opiskellut kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmasta filosofian maisteriksi Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2020, josta hän siirtyi töiden myötä Kemin kaupungille tapahtumakoordinaattoriksi. Siellä hän järjesti monenlaisia tapahtumia kaikenikäisille lastentapahtumista musiikkifestivaaleihin, lumenveistotilaisuuksiin ja toritapahtumiin. Alunperin hän toimi tapahtumakoordinaattorin sijaisen roolissa, mutta sijaisuuden pitkittyessä hän työskenteli Kemissä kaksi vuotta, jonka jälkeen hän siirtyi ylioppilaskunnalle uudeksi tapahtumatuottajaksi.

Kemissä Jämsän ensimmäisestä tapahtumavuodesta tosin koitui haastava vuonna 2020 Suomessa kriisiytyneen koronaepidemian vaikutuksesta, kun suurin osa tapahtumatoiminnasta täytyi toteuttaa kokeellisten etäjärjestelyiden kautta. Ensimmäisen puolen vuoden olosuhteiden jännittämisen jälkeen Jämsä pääsi järjestämään tapahtumia suurimmaksi osaksi tavalliseen tapaan. Esimerkiksi kahdessa Taiteiden yö -tapahtumassa Jämsä oli mukana suunnittelemassa ja valvomassa kulttuuriesitysten ja konserttien kulkua.

“Monesti tapahtumia lähinnä siirrettiin eteenpäin, mutta jännitin paljon, pääsenkö sijaisuuden aikana toteuttamaan tapahtumia perinteiseen tapaan”, Jämsä kertoo.

Lisäksi Jämsä on järjestänyt Kemissä LumiVisio-tapahtuman opiskelijoille, jossa ohjelman totetus koitui mielenkiintoiseksi kokoontumisrajoitusten takia. Katsojia viihdytettiin striimattavalla LumiVisio-TV –lähetyksellä, jossa oli esimerkiksi Kahoot-tietovisa ja erilaisia esityksiä. Tapahtuma kuitenkin koettiin haasteista huolimatta onnistuneeksi, ja lumiveistokset saatiin valmiiksi.

Taustalla tapahtumien luomat tunteet

Oulussa Jämsä on tapahtumatuottajana ehtinyt toteuttamaan Oulun Yliopiston Ylioppilaskunnan Annos 63 -vuosijuhlia, jossa hän kohtasi tuttua roudailua aiemmista tapahtumatehtävistään. Vaikka Jämsä oli pääasiassa vieraana vuosijuhlilla, hän myös tarkkaili tapahtuman toteutumista. Järjestäjän näkökulmasta tapahtumat ovat usein luonteeltaan hyvin kiireisiä, mutta palkitsevia.

“Vuosijuhlat olivat ensimmäinen tapahtuma, jossa pystyin rauhoittumaan ja olemaan paikoillani”, Jämsä kommentoi. “Olen tottunut, että tapahtumapäivinä yleensä juoksennellaan ympäriinsä, haetaan kaikkea ja toimitaan sellaisena juoksupoikana. Nyt oli ehkä ensimmäinen tapahtuma, missä pystyin rauhassa pysähtymään hetkeen.”

Jämsä kokee tärkeäksi järjestää mieleenjäävää ja mukavaa toimintaa. Kavereilleen järjestämät illanvietot ovat olleet keskeinen inspiraatio hänen suuntautumisessaan tapahtuma-alalle.

“Motivaationa koko alaan on se elämysten järjestäminen ihmisille ja se, että luo ihmisille muistoja. Tapahtumat ovat ainutkertaisia, ja minusta on mielenkiintoista tehdä niistä sellaisia, joista jää tietynlainen muistijälki.”

Kemin jälkeen Jämsää veti Ouluun hänen kaipaamansa opiskelijayhteisö, jonka sosiaalista puolta hän erityisesti arvostaa verrattuna työyhteisöihin.

“Tässä työssä kiinnosti myös paluu opiskelijakulttuuriin. Silloin, kun valmistuu, niin opiskelija-aikainen sosiaalisuus katkeaa siihen”, Jämsä kommentoi. “Työelämässä olen kokenut, että on tosi vaikea tutustua muihin ihmisiin niin, että heistä saisi kavereita. Pitkän työpäivän jälkeen moni ei enää jaksa nähdä illalla.”

“Motivaationa koko alaan on se elämysten järjestäminen ihmisille ja se, että luo ihmisille muistoja.”

Oulun tapahtumakulttuuri on luonteeltaan perinteikästä

Työskentely Oulussa on tietyin tavoin erilaista verrattuna Jämsän aiempaan kokemukseen tapahtumien tuotannosta. Monipuolinen kohdeyleisö on vaihtunut Oulussa pääasiassa opiskelijoihin. 

“Täällä on aika perinteikkäitä tapahtumia, niin niitä ei mennä niin vain muuttamaan. Jos ei ole kokenut jotakin tapahtumaa, niin ei voi täysin valmistautua kaikkeen ennalta.”

Jämsän suunnitelmissa on vaikuttaa tapahtumakulttuuriin ennen Oulun kulttuuripääkaupunkivuotta 2026. Keskeisenä kehityskohteena Jämsällä on syksyn lukuvuoden avaistapahtuma, Hurmos, ja miten sitä voisi kehittää entistä suuremmaksi.

Ennakko-oletuksena Hurmoksesta Jämsä ajattelee, että luvassa on paljon juoksentelua ja kuvainnollisten tulipalojen sammuttelua.

“Eniten nautin tapahtumapäivistä, vaikka ne kuitenkin ovat stressaavia”, Jämsä korostaa. “Tapahtumapäivänä näkee kaiken kuukausienkin ajan suunnitellun nivoutuvan yhteen. Niissä näkee sen muuttuvan konkreettiseksi, jota on kuvitellut päässä.”

Toiminnantäytteisten tapahtumien jälkeen Jämsällä on tapana kirjoittaa ylös parannusehdotuksia siitä, miten tiettyjä yksityiskohtia voisi seuraavalla kerralla hoitaa paremmin tai miten kiireellisyyttä voisi ehkäistä.

Usein Jämsä kokee tapahtumien menevän liian nopeasti kiireen keskellä. Hetki sitten äänekäs ja toiminnantäytteinen ympäristö on välineistön purkamisen jälkeen omituinen näky tyhjänä.

“Saatan monesti ajatella tapahtumien jälkeen, että nytkö tämä jo loppui.”

Tapahtumien suunnittelun ja toteutuksen jälkeen ei kuitenkaan ole paljon tyhjää aikaa, vaan projektista siirrytään seuraavaan melkein välittömästi. Jämsä lähestyy kutakin tapahtumaa omana kokonaisuutenaan. 

“Tapahtumat ovat semmoisia projekteja, joissa kun saa yhden purkkiin ja saa sen jälkeen toivottavasti hengähtää, niin sitten alkaa heti seuraava projekti.”

Kiireellistä mutta palkitsevaa toimintaa

Jämsän mukaan tapahtumien suunnittelu on luonteeltaan hyvin kausittaista ja projektiluontoista. Suunnittelu yleisemmin vaatii paljon sitoutuvuutta ja pitkäjänteisyyttä, jotta niistä tulee kuvitellun kaltaisia.

“Tapahtuma-ala on tosi monipuolinen ja mielenkiintoinen ala. Vaikka sen kääntöpuolella on stressiä ja muuta huolta, se on silti kiehtovaa.” 

Aiemmin mieleenjääneenä tapahtumana Jämsästä olisi mielenkiintoista olla mukana järjestämässä esimerkiksi lumenveistotapahtumaa Oulussa. Myös yhteistyö Lumo Light Festivalin kanssa ja sen kehittäminen tarjoaisivat hänestä mielenkiintoista toimintaa.

“Pohjoisen sijainnin takia olisi hyvä hyödyntää ulkotiloja mahdollisimman paljon.”

Jämsä on erityisen motivoitunut tuottamaan tapahtumien lisäksi iloa niihin osallistuville. Hän pyrkii tekemään jatkossa opiskelijoille entistä nautinnollisempia ja muistettavampia tapahtumia. 

“Yritän tehdä parasta työtä opiskelijoiden hyväksi. Sitten katsotaan, mihin se riittää. Toivottavasti teen sellaisia tapahtumia, joista opiskelijat ovat kiinnostuneita ja haluavat osallistua mukaan.”

Jere Laitinen

Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija. Opiskelutaustaltaan kokenut ainejärjestöaktiivi ja opiskelijavaikuttaja sekä innokas pelaaja ja kokkailija. 

Lue lisää:

Oulun Ylioppilasteatterin Tuoretiskin näytelmäkokonaisuus Aamiainen sotakentällä ja Paper Flow Buffet on juhlavuoden kunniaksi hämmentävän hieno

Oulun ylioppilasteatteri täyttää jo kunnioitettavat 60 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi uusille jäsenille tarkoitettu Tuoretiski esittää teatterin pitkän historian ensimmäisen näytelmän, Fernando Arrabalin klassikon Aamiainen sotakentällä sekä siitä inspiraationsa saaneen näytelmän Paper Flower Buffet.  Saman illan aikana nähdään kaksi näytelmää, joista toinen on ennakkotietojen perusteella englanninkielinen. Aamiainen sotakentällä Ohjaaja Heidi Maria Huotari kertoo koskettavassa esipuheessaan, miten lähelle näytelmän aihe […]

Oulun ylioppilasteatteri täyttää jo kunnioitettavat 60 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi uusille jäsenille tarkoitettu Tuoretiski esittää teatterin pitkän historian ensimmäisen näytelmän, Fernando Arrabalin klassikon Aamiainen sotakentällä sekä siitä inspiraationsa saaneen näytelmän Paper Flower Buffet. 

Saman illan aikana nähdään kaksi näytelmää, joista toinen on ennakkotietojen perusteella englanninkielinen.

Aamiainen sotakentällä

Ohjaaja Heidi Maria Huotari kertoo koskettavassa esipuheessaan, miten lähelle näytelmän aihe tuli nykypäivän tilannetta Euroopassa. Tuleen ei kuitenkaan jääty makaamaan ja Arrabalin absurdi teksti ei lopulta kerro sotimisesta. 

Näytelmän alun koreografiassa kyllä tähtäillään ja ammuskellaan, mutta samalla ollaan myös karnevaalitunnelmissa.  

Uskon jokaista ruohikolla istuvaa, vaikka he kummia puhuvatkin.

Sotilaan isä (Olli Kaihua) ja äiti (Petra Määttä) saapuvat sotakentälle. Sotilas (Hiski Toikkanen) on ottanut vastapuolen taistelijan (Katriina Karjalainen) vangiksi ja koko porukka istahtaa viettämään sunnuntaipiknikiä.  

Asetelma on samankaltainen ja vähintään yhtä hämmentävä kuin kuuluisassa Manet’n maalauksessa Aamiainen ruohikolla.  

Vanki sidotaan välillä ja hänestä otetaan trofeekuva jalka vatsan päällä. Vangille tarjotaan kuitenkin ruokaa ja virvokkeita ja vihollista ei demonisoida. Sotilaat eivät oikein tiedä, miksi sotivat ja heillä on yhteisiä kokemuksia. Tylsää on ollut ja kumpikin ampuu tähtäämättä rukouksen saattelemana. 

Isä miettii taukoamatta, miten sota oli ennen kunniakasta ja hienoa, kun oli hevosia. Välillä lääkintämiehet (Kukka Heikkinen ja Henna Korkala) käyvät harmittelemassa, että ei ole ruumiita  kannettavaksi. Porukan päihtyessä jutut muuttuvat entistäkin levottomimmiksi. Huumori on tänäkin päivänä absurdia ja mustaa. Sota on mieletöntä.

Vaikka kyse on ylioppilasteatterin uusista kyvyistä, näyttelijätyö on ilmeikästä ja osaavaa. Uskon jokaista ruohikolla istuvaa, vaikka he kummia puhuvatkin. Näyttelijät ovat poikkeuksellisen hyviä, ja Huotari on saanut heidän välisensä dynamiikan toimimaan.

Paper Flow Buffet

Minä teen kukan jokaisesta kaverista, joka kaatuu. Sillä lailla tiedän, että vaikka minä tekisin kuinka monta, niitä ei koskaan ole tarpeeksi

Upean repliikin lausuu Aamiainen sotakentällä näytelmän vangiksi jäänyt sotilas. Hän on taitellut tylsinä hetkinä paperikukkia ja löytänyt puhdetyölle merkityksen. 

Paper Flower Buffet on saanut nimensä ja innoituksensa näistä sanoista. Esitiedoista poiketen näytelmä ei ole täysin englanninkielinen, sillä lavalla kuullaan useita kieliä. 

Näytelmä ei ole yhtenäinen tarina, saati juoninäytelmä. Paper Flower Buffet koostuu yksittäisistä monologeista ja dialogeista.  

Yksi kaipaa hevostaan, jota ei saanut satuloida. Suojeluskuntalainen kertoo kokemuksistaan Suomen sisällissodasta. Radisti puhuu ranskaksi jotakin ja yhdessä dialogissa palkkasotilas halua bailaamaan ja toinen kotiin perheensä luokse.  

Lavalla käy myös Fernando Arrabal ja kuulemme lumoavan hypnoottisen laulun punjabin kielellä esitettynä. 

Lopussa ohjaaja Anna-Kaisa Kettunen kietoo langat hellästi yhteen. Jokainen tarina mahtuu saman teeman alle.

Juhlavuoden Tuoretiskin ohjaajat Anna-Kaisa Kettunen ja Heidi Maria Huotari. Kuva Mari Kivioja.
Kahden näytelmän vaikuttava kokonaisuus

Tuoretiskin näytelmäkokonaisuus on hieno. Joskus tuntuu, että lumous himmenee selittämällä, sillä taitavissa käsissä ja sydämellä tehtynä hyviä asioita tapahtuu myös alitajuisesti. On kuitenkin kiinnostavaa kuulla, miten ohjaajat Heidi Maria Huotari ja Anna-Kaisa Kettunen rakensivat näytelmät. 

“Alusta lähtien oli ajatus, että tehdään juhlavuoden kunniaksi Oulun ylioppilasteatterin ensimmäinen teksti uudelleen 60 vuoden jälkeen.”

“Haaveena oli tehdä kaksi versiota samasta näytelmästä, mutta koska alkutekstiä ei löytynyt englanninkielisenä, toinen ryhmä päätyi uuteen käsikirjoitukseen. Onneksi tehtiin näin, koska tämä toimii niin hyvin”, ohjaajat kertovat. 

Ylioppilasteatterin ajatuksena on tehdä näytelmiä, jotka kumpuavat jäsenistä ja tekijöiden  kiinnostuksesta. Englanninkieliseen näytelmään päädyttiin myös kiinnostuneiden toiveesta. 

“Olimme Hurmos-järjestömessuilla esittelemässä OYT:a ja siellä kävi useita vaihto-opiskelijoita kysymässä, että olisiko mahdollista tehdä englanninkielinen näytelmä. Tuoretiski on hyvä alusta erilaisille toteutuksille”, Kettunen kertoo. 

Teatterin ensimmäisestä esityksestä vuosikymmenten takaa ei ohjaajilla ollut muuta tietoa kuin kuva perustajajäsenistä sekä edesmenneen ohjaajan nimi.

“Teksti ja suomennos ovat kuitenkin täysin samat kuin 60 vuotta sitten. Olen vähän vierastanut klassikkotekstejä, koska ne eivät ole aina kestäneet aikaa. Aamiainen sotakentällä on kuitenkin kestänyt ajan hammasta liiankin hyvin, ja aihe on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan.”

“Tekstihän on loistava. Siinähän keskitytään kaikkeen muuhun kuin sotaan ja tätä oli ihana tehdä”, Huotari kertoo. 

Kettunen kertoo, että Paper Flower Buffetin teksti tehtiin koko tiimin yhteistyönä. Suurin osa näyttelijöistä kirjoitti omat monologinsa, ja hän teki niiden pohjalta näytelmän rakenteen ja kohtausjärjestyksen. 

“Alkuperäisteksti käännettiin ensin englanniksi, että kaikki tiesivät mistä näytelmässä on kyse. Mietimme sitten yhdessä, mitä näytelmän teemoista, hahmoista ja elementeistä tuli mieleen. Kaikki saivat valita ainakin yhden asian, mikä pitää ehdottomasti olla mukana”, Kettunen kertoo.

Rohkeasti mukaan!

Juhlavuoden aikana ylioppilasteatterin toimintaan voi tutustua muun muassa klubeilla. Uudet ihmiset ovat tervetulleita tekemään teatteria. 

“Takana on 60 vuotta ylioppilasteatterin historiaa ja toivomme, että teatteria tehdään vielä ainakin seuraavat 60 vuotta.” 

“Olisi mahtava saada uusia teatterintekijöitä mukaan. Ylioppilasteatteri on kaikille avoin harrastajateatteri ja kaikki tehdään itse julisteista äänisuunnitteluun, valoihin, puvustukseen ja lavastukseen. Emme hae pelkästään näyttelijöitä.” Huotari ja Kettunen painottavat.

Oulun ylioppilasteatteri, Tuoretiski: Aamiainen sotakentällä. Käsikirjoitus Fernando Arrabal.  Suomennos Aili Palmén. Ohjaus Heidi Maria Huotari. Tuotanto/OYT Ari-Matti Lappalainen. Puvustus  Heidi Maria Huotari. Lavastus työryhmä. Tekniikka Iina Huotari, Maija Koivulampi, Maria Antola. Lavalla Hiski Toikkanen, Olli Kaihua, Petra Määttä, Katariina Karjalainen, Kukka Heikkinen ja Henna  Korkala. Ensi-ilta Valvenäyttämöllä 24.2.
Paper Flower Buffet. Käsikirjoitus Paper Flower Buffet työryhmä. Ohjaus Anna-Kaisa Kettunen. Tuotanto/OYJ Ari-Matti Lappalainen. Lavastus ja pukusuunnittelu työryhmä. Ääni- ja valosuunnittelu Iina Huotari, Maija Koivulampi ja Maria Antola. España cañí viulusovitus Mau Järvinen. Rooleissa Meija Lohiniva, Ibrahim, Mira Naukkarinen, Patrick Nesbit, Vilma Tietäväinen ja Vilma Vanhala. Artikkelikuva Heidi Maria Huotari. 

Pete Huttunen

Humanistiopiskelija ja ite tehty kulttuuritoimittaja. Harrastuksena pahennuksen herättäminen kaiken maailman kulttuuririennoissa. Juttuja olen tehnyt metallifestareista oopperaan. Tarinoiden toimivuutta testaan lukemalla niitä ääneen kissalle.

Lue lisää: